Sosiaalinen intranet - Kitinästä ja hypestä kohti hyödyllisiä ja positiivisia törmäyksiä
KUORTANEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUStupa.gtk.fi › raportti › turve ›...
Transcript of KUORTANEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUStupa.gtk.fi › raportti › turve ›...
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus
Turveraportti 242
TAPIO TOIVONEN
KUORTANEEN TURVEVARAT JA NIIDEN
KÄYTTÖKELPOISUUS
Abstract:
The peat resources of Kuortane and their potential use
Espoo 1990
Toivonen, Tapio.1990 . Kuortaneen turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus . Abstract :The peat resources of Kuortane and their potential use . Geological Survey of Finland,Report of Peat Investigation 242 . 210 pages, 105 figures, 74 tables and 1 appendix.
The Geological Survey of Finland studied peat resources in the municipality ofKuortane in 1987 and 1988. 44 mires covering a total of 4630 hectares were studied.This is about 66,5 % of the total peatland area .
The mires studied contain a total of 64.19 million m3 of peat in situ. The mean depthof the mires is 1,39 m, including the poorly humified Sphagnum predominant surfacelayer, which averages 0,32 m in thickness. The mean humification degree (H) of thepeat is 5.7 . The area deeper than 2 m covers 1114 ha and contains 24 % of the totalpeat quantity (29.85 million m3) .
Sixty-five per cent of the peat is Sphagnum predominant, and the remaining 35 %Carex predominant. The majority of the mires are drained. The most common sitetype is cotton grass pine bog .
The average ash content of peat is 2,8 % of dry weight, the water content 90,1 % ofwet weight, the dry bulk density 100 kg per m 3 in situ and the sulphur content0,20 % of dry weight . The effective calorific value of the dry peat is 20,7 MJ/kg.
Twenty-one of the investigated mires are suitable for fuel peat production ; three ofthem are suitable for horticultural peat production . The total area suitable for fuelpeat production is 1124 ha. The available amount of peat is 20.56 million m3 in situand the energy content at 50 % moisture 10.5 million MWh .
Key words: mire, peat, inventory, fuel peat production, Kuortane
Tapio ToivonenGeological Survey of FinlandBetonimiehenkuja 4SF-02150 ESPOOFINLAND
ISBN 951-690-396-7ISSN 0782-8527
SISÄLTÖ
1 JOHDANTO 5
2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA -AINEISTOT 72.1 Kenttätutkimukset 72.2 Laboratoriotutkimukset 72.3 Tutkimusaineiston käsittely 9
3 SOIDEN YLEINEN KUVAUS 11
4 TUTKITUT SUOT JA NIIDENSOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON 131 . Kuijunneva 172. Valkoisenkallionneva 233 . Vähä-Kuhjo 254. Hietaharjunneva 275 . Tuohineva 326. Kinkoneva 337. Kaulalamminneva 398. Rimminneva 459. Nurkkausneva 5110. Kiimaneva 5411 . Möhrönneva 5712. Laksonneva 6113 . Valkoinenneva 6614. Pikkalantausta 6715 . Mellinluhta 7016. Kylmäkonto 7117. Hanhineva 7318. Isoneva 7819. Perkiönneva 8420. Sarvelanneva 8921. Hyysikkäkonto 9122. Lakiakonto 9323. Hiironrämäkkö 9724. Honkisaarenneva 9825. Salonneva 10526. Mataraneva 11227. Kapulasillanneva 11428. Haudantaustanneva 11829. Heinineva 12330. Sormuskonto 13031. Kelkkaneva 13232. Yläneva 13633. Pitkänalankonto 13834. Isokonto 14235 . Laskuojankonto 14536. Erkinneva 15037. "Isonmäenneva" 156
LIITE
38. Rantaneva 15839. Haapasaarenneva 16040. Kylmäneva 16741. Ypyrinneva 17142. Eteläneva 18143. Luomalanneva 18644. Pohjoisneva 188
5 TULOSTEN TARKASTELU 1915.1 Turpeen paksuus ja turvemäärä 1915.2 Suotyypit 1915.3 Turvelajit ja turvetekijät 1985.4 Maatuneisuus 1985.5 Liekoisuus 2015.6 Pohjamaalajit ja liejut 2015.7 Happamuus 2015.8 Tuhkapitoisuus 2025.9 Vesipitoisuus 2025.10 Kuivatilavuuspaino 2025.11 Lämpöarvo 2025.12 Rikkipitoisuus 204
6 TURVETUOTANTOON SOVELTUVAT SUOT205
7 YHTEENVETO 209
KIRJALLISUUTTA 210
1 JOHDANTO
Geologian tutkimuskeskus on tehnyt valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin
liittyviä turvetutkimuksia Kuortaneen kunnan alueella vuosina 1987 ja 1988 . Tällöin
tutkittiin kaikkiaan 44 suota yhteispinta-alaltaan 4630 ha. Tämä on 66,5 % yli 20 hain
suuruisten soiden kokonaispinta-alasta, joka on 6966 ha (Lappalainen ja Toivonen
1985). Turvetuotannossa on 7 suota, joiden kokonaispinta-ala on noin 1520 ha . Tässä
raportissa on tiedot kaikista niistä soista, joilla on turvetuotannon kannalta merkitystä .
Tutkimuksen tarkoituksena on antaa mahdollisimman monipuolinen ja luotettava kuva
soista, niiden sisältämistä turvemääristä, turvelajeista, maatumisasteesta, suotyypeistä
sekä turpeen tärkeimmistä fysikaalis-kemiallisista ominaisuuksista . Pääpaino on asetettu
turvetuotantoon soveltuvien suoalueiden sekä näiden turvemäärän, -laadun ja ener-
giasisällön selvittämiseen. Esitetyt perustiedot ovat käyttökelpoisia myös tulevaisuudes-
sa, mikäli soille ilmenee uusia käyttömahdollisuuksia .
5
Kuva 1. Kuortaneella tutkitut suot .
6
0
5kmI IIIII
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUSMaaperäosasto 1990
1. Kuljunneva 12. Laksonneva 23. Hiironramäkkö 34. Isokonto2. Valkoisenkallionneva 13. Valkoinenneva 24. Honkisaarenneva 35 . Laskuojankonto3 . Vähä-Kuho 14 . Pikkalantausta 25 . Salonneva 36. Erkinneva4. Hietaharjunneva 15 . Mellinluhta 26. Mataraneva 37 . "Isomäenneva"5. Tuohineva 16 . Kylmäkonto 27. Kapulasillanneva 38 . Rantaneva6 . Kinkoneva 17. Hanhineva 28. Haudantaustanneva 39 . Haapasaarenneva7. Kaulalamminneva 18. Isoneva 29. Heinineva 40 . Kylmäneva8. Rimminneva 19. Perkiönneva 30 . Sormuskonto 41. Ypyrinneva9. Nurkkausneva 20. Sarvelanneva 31. Kelkkaneva 42. Eteläneva10. Kiimaneva 21 . Hyysikkäkonto 32 . Yläneva 43. Luomalanneva11 . Möhrönneva 22. Lakiakonto 33 . Pitkänalankonto 44. Pohjoisneva
7
2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA -AINEISTOT
2.1 Kenttätutkimukset
Kenttätutkimukset suoritettiin siten, että tutkittaville soille laadittiin linjaverkosto, joka
koostuu suon hallitsevan osan poikki vedetystä selkälinjasta ja sitä vastaan koh-
tisuoraan sijoittuvista poikkilinjoista (Lappalainen, Sten ja Häikiö 1984) . Tutkimuspis-
teet ovat linjoilla 100 m:n välein. Useimmat tutkimuslinjat vaaittiin suon pinnan
kaltevuussuhteiden selvittämiseksi . Osa pienialaisista soista on tutkittu hajapistein .
Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys 5-asteikolla (kuiva,
normaali, vetinen, hyllyvä ja rimpinen), mättäisyys 10 % :eina tasopinnasta ja mättäi-
den keskimääräinen korkeus. Lisäksi määritettiin puuston puulajisuhteet, tiheysluokka,
mahdolliset hakkuut ja kehitysluokka .
Turvekerrostumien kairauksissa tutkittiin 10 cm :n tarkkuudella pääturvelajien ja
mahdollisten lisätekijöiden suhteelliset osuudet 6-asteikolla, turpeen maatuneisuus von
Postin 10-asteikolla, kosteus 5-asteikolla sekä kuituisuus asteikolla 0 - 6. Lisäksi
erotettiin mahdolliset liejukerrostumat ja määritettiin pohjamaan laatu .
Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) määrän arvioimiseksi kunkin
tutkimuspisteen ympäristö pliktattiin 2 m:n syvyyteen asti kymmenessä eri kohdassa .
2.2 Laboratoriotutkimukset
Useimmista soista, jotka soveltuvat kenttätutkimusten perusteella turvetuotantoon,
otettiin suon koosta riippuen 1 - 4 pinnasta pohjaan ulottuvaa näytesarjaa laborato-
riotutkimuksia varten . Näytteenottopisteet valittiin siten, että ne edustavat mahdol-
lisimman hyvin suon turvekerrostumia .
Näytteistä määritettiin laboratoriossa pH-arvo, vesipitoisuus painoprosentteina (105°
C:ssa kuivaamalla), tuhkapitoisuus prosentteina (815 ± 25° C :ssa hehkutettuna)
kuivapainosta sekä lämpöarvo Leco AC-300 -kalorimetrillä (ASTM D 3286) . Tilavuus
8
Suotyyppien, turvelajien ja lisätekijöiden lyhenteet ovat seuraavat :
I Avosuot II Rämeet1 . Varsinainen letto
2. Rimpiletto
3 . Ruohoinen saraneva
4. Varsinainen saraneva5 . Rimpineva6. Lyhytkortinen neva
7. Kalvakkaneva
8. Silmäkeneva
9. Rahkaneva
10 . Luhtaneva
III Korvet
VL
RIL
RHSN
VSNRIN
LKN
KN
SIN
RN
LUN
1 . Lettoräme2. Ruohoinen sararäme3. Varsinainen sararäme
4. Lyhytkorsinevaräme5. Tupasvillaräme6. Pallosararäme
7. Korpiräme
8. Kangasräme
9. Isovarpuräme
10. Rahkaräme
11 . Keidasräme
IV Muuttuneet suotvvpit
1 . Lettokorpi
2. Koivuletto
3. Lehtokorpi4. Ruoho- ja heinäkorpi
5. Kangaskorpi6. Varsinainen korpi
7. Nevakorpi
8. Rääseikkö
LK
KOL
LHKRHK
KGKVK
NK
RAK
1. Ojikko
2. Muuttuma
3 . Karhunsammalmuuttuma4 . Ruohoturvekangas
5 . Mustikkaturvekangas6 . Puolukkaturvekangas
7 . Varputurvekangas
8 . Jäkäläturvekangas
9 . Kytöheitto10 . Pelto
11 . Palaturpeen nostoalue
12 . Jyrsinturpeen nostoalue
Pääturvelajit Lisätekijät
1 . Rahkaturve S 1 . Tupasvilla (Eriophorum)
2 . Sararahkaturve CS 2. Puuaines (Lignidi)
3 . Ruskosammalrahkaturve BS 3. Varpuaines (Nanolignidi)
4 . Saraturve C 4. Korte (Equisetum)
5 . Rahkasaraturve SC 5. Järviruoko (Phragmites)
6 . Ruskosammalsaraturve BC 6. Suoleväkkö (Scheuchzeria)
7 . Ruskosammalturve B 7 . Tupasluikka (Trichophorum)
8 . Rahkaruskosammalturve SB 8 . Raate (Menyanthes)
9 . Sararuskosammalturve CB 9 . Siniheinä (Molinia)
10 . Järvikaisla (Scirpus)
9
tarkoista näytteistä määritettiin lisäksi kuivatilavuuspaino (kg/suo-m 3 ) . Osasta näytteitäon määritetty rikkipitoisuus prosentteina kuivapainosta LECO SC-39 -rikkianalysaatto-
rilla .
2.3 Tutkimusaineiston käsittely
Kenttätutkimusaineiston käsittely on tapahtunut atk :ta hyväksi käyttäen . Turvemäärät,
maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden osuudet on laskettu ns . vyöhykelas-
kutapaa käyttäen (Hänninen, Toivonen ja Grundström 1983) . Siinä suokartalle piir-retyn kahden vierekkäisen syvyyskäyrän tai syvyyskäyrän ja suon reunan välinen alue
käsitetään omana syvyysvyöhykkeenään (0,3 - 0,9 m, 1,0 - 1,9 m jne .). Jokaiseltasyvyysvyöhykkeeltä lasketaan erikseen turvemäärä, jotka yhdistämällä saadaan suon
kokonaisturvemäärä selville. Maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden määrät
ja suhteet lasketaan turvemäärillä painottaen .
Todetut lieko-osumat on ilmoitettu erikseen 0 - 1 ja 1 - 2 m:n välisissä syvyyskerrok-
sissa kantopitoisuusprosentteina turvemäärästä . Prosenttiluvut on laskettu ns . Pavlovin
menetelmän mukaan, jossa kantopitoisuus on jaettu viiteen eri ryhmään : liekoja on
erittäin vähän (alle 1 %), vähän (1,0 - 1,9 %), kohtalaisesti (2,0 - 2,9 %) runsaasti(3,0 - 3,9 %) ja erittäin runsaasti (yli 4 %) .
Kairaustuloksia on havainnollistettu karttojen ja profiilien avulla. Suokohtaisista
kartoista ilmenevät linjaverkostot sekä heikosti maatuneen (H 1 - 4) rahkavaltaisen
pintaturpeen ja koko kerrostuman paksuus sekä keskimääräinen maatuneisuus tut-
kimuspisteittäin . Karttoihin on piirretty myös turvekerroksen paksuutta esittävät
syvyyskäyrät 1 m:n välein sekä suon pinnan korkeuskäyrät 5 m:n välein. Maatuneisuus-
profiileissa on von Postin 10-asteikko jaettu kolmeen osaan : heikosti (H 1 - 3)
maatunut, vähän (H 4) maatunut sekä kohtalaisesti ja hyvin maatunut (H 5 - 10) .
Turvelajiprofiileissa on kunkin kairauspisteen yläpuolella esitetty suotyyppi ja liekoiuus
(0 - 1 m:n syvyyskerroksen osumat / 1 - 2 m syvyyskerroksen osumat). Turvelajit ja
pohjamaalajit on kuvattu symbolein (kuva 2) .
f3a
W
ss
Suon ja mineraalimaan raja
Pelto
Lohkare
Tie
Rautatie
Muita symboleja :Hiilikerros
Saostuma
Rekurenssipinta
v Veden pinta
Kuva 2. Käytetyt symbolit ja lyhenteet .
3/2
SUO KARTTA :
Liekoisuus :
1 0
Lieko-osumien määrä0-1/1-2 m :n syvyydessä
Turpeen maatuneisuus :
H 1-3
H 4
H 5-10
PROFIILIT :Turvelajit :
Rahka(Sphagnum) S
S fTupasvilla(Eriophorum)
ERy Järvikaisla
(Scirpus)
SP
Sara(Carex) C
Tupasluikka(Trichophorum)
TRJärviruoko(Phragmites)
PR
Ruskosemmal(Bryales)
Suoleväkkö(Scheuchzeria)
SHRaate(Menyanthes)
MNM
MB
'`
Sararahka(Carex-Sphagnum) CS
Siniheinä(Molinia)
MLVarpuaines(Nanolignidi)
N
Rahkasara(Sphagnum-Carex) SC
Korte(Equisetum)
EOA
PuuainesA
(Lignidi)
L-
Ruskosammalsara(Bryales-Carex) BC
Pohjamaalajit :Lohkareita LO Hiekka
HK Savi
SA
Moreeni MR Hieta
HT Liejusavi
USAQ
A
. .0.
Op o G
Sora SR Hiesu
HS Kallio
KA
Savilieju SALJ
Liejut :Karkeadetrituslieju KDLJ Levälieju
LELJNENEN 0,1119-024Järvimuta JAMU Piilevälieju
PILJ Kalkkilieju
KALJ
Hienodetrituslieju HDLJ Piimaa
PIMA Simpukkamaa ja kuorisora~0000.~OOOO.
:
~~SMLJ
Epämääräinenrantaviiva 6,0 Keskimääräinen maatuneisuus
Joki3/14 Heikosti maatuneen rahkavaltaisen
Järvi tai lampi
P3.
pintakerroksen /koko turvekerros-tuman paksuus dmHajapistePuro ja o1a sekä
veden virtaussuuntax22
Turvekerrostuman paksuus dm
Syvyyskäyrä
Korkeus käyräNäytepiste
3 SOIDEN YLEINEN KUVAUS
Kuortaneen maapinta-ala on 462,8 km' . Tästä alasta on 20 ha ja sitä suurempia soita
15,1 % eli 6 966 ha. Siten suota maa-alasta on hieman vähemmän kuin Vaasan
läänissä keskimäärin, jossa sitä on 20,5 % (Lappalainen ja Toivonen 1985) .
1 1
Kuva 3. Soiden sijoittuminen Kuortaneen kunnan alueella .
12
Yksittäisiä suokuvioita on Kuortaneella kaikkiaan 61 kappaletta, ja niiden keskikoko
on 114 ha. Yli 100 hain laajuisia soita on 22 kappaletta . Suuralueellisesti Kuortane
kuuluu keidas- ja aapasuoalueen rajamaastoon . Useilla soilla on viettokeitaiden
piirteitä, mutta myös saraisia aapasuotyyppejä löytyy . Useimmat suot ovat ainakinreunaosistaan ojitettuja . Laajin luonnontilainen alue on Kaulalamminnevalla (7) .
Runsassoisimmat alueet ovat kunnan länsi- ja koillisosissa (kuva 3) . Suojelussa oleviatai tähän tarkoitukseen ehdotettuja suoalueita ei kunnan alueella ole .
Kuortaneen kunnan alueella on turvetuotantoa seitsemällä suolla, joiden yhteenlaskettu
kokonaispinta-ala on noin 1520 ha.
13
4 TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS
TURVETUOTANTOON
Tässä osassa käsitellään tutkittujen soiden yleis- ja erikoispiirteitä sekä soveltuvuutta
turvetuotantoon . Suokohtaisesti on tietoja mm. suon sijainnista, kulkuyhteyksistä,
tutkimustarkkuudesta, yleisimmistä suotyypeistä, puustosta sekä ojituksesta . Suotyyppi-
ja ojitustiedot kuvastavat tutkimushetken tilannetta . Suon pinnan keskikorkeus ja
viettosuunta perustuvat vaaitus- ja/tai peruskarttatietoihin . Arviot kuivatusmahdolli-
suuksista ovat suuntaa-antavia .
Jokaisesta suosta on suokartta . Useimmista linjoituksella tutkituista soista on ainakin
selkälinjasta maatuneisuus- ja turvelajiprofiili .
Pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät ovat taulukossa koko suon, yli 1 ja yli 2 m :n
syvyisen alueen osalta. Lisäksi taulukossa on sarake, josta näkyy yli 1 ja 2 m :n syvän
alueen turvemäärän osuus koko turvemäärästä. Joistakin soista on tiedot myös yli 1,5
m syvän alueen osalta. Yli 1,5 m syvän alueen tiedot on esitetty varsinkin silloin, kun
suo on ojitettu, ja tämän alueen on katsottu suunnilleen vastaavan turvetuotantoon
sopivaa aluetta .
Suoselostuksissa on lisäksi maatuneisuus- ja pohjamaalajitiedot sekä turvelajien ja
turvetekijöiden prosenttiset osuudet koko suon turvemäärästä . Liekoisuus on ilmoitettu
yli 1 ja yli 2 m:n alueen osalta. Laboratoriomääritysten tulokset on näyte- ja pistekoh-
taisesti taulukoituina sekä keskiarvoina . Suluissa olevan pohjanäytteen arvoja ei ole
laskettu mukaan keskiarvoihin .
Soiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon riippuu mm . turvelajikoostumuksesta,
maatumisasteesta ja tuhkapitoisuudesta . Maatumisen edistyessä kasviaineksen hiilipitoi-
suus lisääntyy ja lämpöarvo kasvaa. Rahkaturpeen katsotaan soveltuvan polttotur-
peeksi, jos sen maatumisaste on korkeampi kuin H 4, kun taas saravaltainen turve
sopii polttoturpeeksi heikomminkin maatuneena. Toisinaan käytetään myös myös H 4
maatunutta rahkavaltaista pintaturvetta heikkolaatuisena polttoturpeena jyrsinmenetel-
mällä tuotettuna .
14
Maatumisen edistyessä kasvaa myös kivennäisaineksen (tuhkan) osuus turpeessa .
Tuhkapitoisuutta kasvattaa myös tulvan suolle mahdollisesti tuoma kivennäisaines .Tuhka alentaa lämpöarvoa osuutensa verran ja sintraantumalla toisinaan turvekattiloi-
hin hankaloittaa samalla polttoa . Arvioitaessa turpeen kelpoisuutta polttoaineeksi
nojaudutaan Turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeisiin 1976 ja 1982 (liite 1) .
Suon soveltuvus polttoturvetuotantoon riippuu oleellisesti edellä mainittujen turveteki-
jöiden lisäksi suotekijöistä . Niistä tärkeimpiä ovat käyttökelpoisen alueen pinta-ala,
muoto, keskisyvyys, kuivatusmahdollisuudet sekä omistussuhteet . Varsinkin pienten
tuotantoon soveltuvien alueiden käyttöön otolle ovat usein kynnyskysymyksiä suon
sijainti kulutuskohteeseen nähden, tieyhteydet suolle sekä puuston laatu ja liekoisuus .
Turvetuotannon laajuuden mukaan voidaan erottaa toisistaan teollinen turvetuotanto,
pientuotanto ja tilakohtainen tuotanto . Teollisessa turvetuotannossa turve voidaan
tuottaa joko pala- tai jyrsinturpeena . Tuotantokenttien laajuus on vähintään useitakymmeniä hehtaareja. Pientuotannossa tuotantoalueen laajuus on yleensä 5 ha :staylöspäin ja tuotantomuotona lähes aina polttoturpeen osalta palaturve . Tilakohtaisessa
tuotannossa ei tuotantoalue ylitä viittä hehtaaria, ja turve käytetään omalla tai
lähitiloilla (Leinonen ja Luukkanen 1986) .
Palaturpeen raaka-aineen tulisi olla maatumisasteeltaan yli H 4 ja turvelajiltaan
mielellään rahka- tai sekaturvetta (sekä rahkaa että saraa) . Heikosti maatunut
rahkavaltainen pintaturve ei yleensä sovellu palaturpeeksi, ei myöskään puhdas
saraturve, koska palojen koossapysymisessä on vaikeuksia . Palan koossapysymiseen
vaikuttaa myös turpeen kosteus sekä palaturvekoneen ominaisuudet . Palaturvetuotanto
soveltuu hyvin pienillekin tuotantoalueille, siten mm . monet hylätyt turvepellot sopivat
tähän tarkoitukseen .
Jyrsinturvetuotannossa yhtenäistä tuotantoaluetta tulisi olla vähintään 20 ha. Jyrsintur-
vemenetelmä ei ole kovin vaativa turvelajin ja maatumisasteen suhteen, ja siten myös
heikosti maatunut pintakerros on helposti hyödynnettävissä. Menetelmää käytetäänlaajasti sekä poltto- että kasvuturpeen tuottamisessa .
15
Suota on suositeltu polttoturvetuotantoon, mikäli siltä löytyy vähintään 10 ha turvelajinja maatumisasteen puolesta tuotantoon soveltuvaa yli 1 1/z tai 2 m syvää yhtenäistäaluetta. Heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros ei saa olla yli 0,6 m paksu .
Paksu pintarahka on usein yksi merkittävimmistä esteistä palaturvetuotannon aloittami-
selle. Pintarahkaa ei kuitenkaan ole vähennetty käyttökelpoista turvemäärää ilmoitet-
taessa, koska se useimmiten kuitenkin tuotetaan heikkolaatuisena polttoturpeena, jos
suo otetaan turvetuotantoon .
Käyttökelpoisen turpeen määrää laskettaessa on keskisyvyydestä vähennetty tilanteesta
riippuen noin 0,5 m, joka vastaa suon pohjalle jäävää yleensä vaikeasti hyödynnettävis-
sä olevaa runsastuhkaista kerrosta .
Käyttökelpoisen turpeen energiasisältö on laskettu sekä täysin kuivalle turpeelle että
käyttökosteudessa (50 %) olevalle turpeelle . Lisäksi on ilmoitettu käyttökelpoisenturpeen määrä (suo-m 3), kuiva-aineen määrä (tn) ja energiasisältö 50 %:n kosteudessa
(MWh) tuotantokelpoiselta alueelta hehtaaria kohden . Jos suolta ei ole otettu
laboratorionäytteitä, on energiasisällön arvioimisessa käytetty Mäkilän (1987) esittämää
menetelmää.
Suomessa käytetään kasvuturpeena pääasiassa heikosti maatunutta rahkaturvetta .
Hyvältä kasvuturpeelta vaaditaan alhaista maatumisastetta, korkeaa vaihtokapasiteettia
ja hyvää vedenpidätyskykyä . Lisäksi turpeessa tulee olla lisätekijöitä mahdollisimman
vähän. Edellä mainitut vaatimukset täyttävät parhaiten Acutifolia-ryhmän rahkaturpeet
heikosti maatuneena (H 1 - 3) .
Hyvälaatuisen kasvuturpeen raaka-ainevaatimukset ovat huomattavasti tiukemmat kuin
polttoturpeen. Kasvuturve jakaantuu viljelyturpeeksi ja maanparannusturpeeksi .
Viljelyturve on turvetta, jota voidaan sellaisenaan, kuitenkin yleensä lannoitettuna,
käyttää kasvualustana . Puhuttaessa jäljempänä kasvuturpeesta, käsitetään se lähinnä
viljelyturpeeksi . Viljelyturve jaetaan yleisesti kahteen laatuluokkaan (Turveteollisuusliit-
to 1980) .
16
I laatuluokka ., Hyväksyttävän turpeen tulee olla vaaleaa turvetta, maatumisasteeltaan
H 1 - 3, jossa on vähintään 90 % rahkasammalien jäänteitä . Näistä valtaosan, yli 80
%, on oltava Acutifolia-ryhmän jäänteitä. Varpujen ja muiden puumaisten kasvien
jäänteitä saa olla korkeintaan 3 % ja tupasvillan jäänteitä korkeintaan 6 % painosta .
II laatuluokka . Hyväksyttävän turpeen tulee olla vaaleaa, maatumisasteeltaan H 1 - 3,
tai tummaa H 4 - 5 turvetta, jossa on vähintään 80 % rahkasammalien jäänteitä .
Kaupallinen kasvuturve vastaa lähinnä I laatuluokkaa . Vanhastaan turvetta on käytetty
maanparannusaineena ja kuivikkeena (turvepehku) karjataloudessa . Kuiviketurpeeksisoveltuu parhaiten heikosti maatunut rahkavaltainen turve . Raaka-aineen laatuvaati-
mukset ovat kuitenkin huomattavasti väljemmät kuin kasvuturpeen kohdalla . Kulje-
tusetäisyys ja saatavuus ovat usein ratkaisevia tekijöitä tällaisen turpeen käyttöönotolle .
Myös niiltä soilta, jota ei varsinaisesti ole esitetty soveltuviksi turvetuotantoon, voi
löytyä pienialaisia turpeen pientuotantoon soveltuvia alueita. Suokohtaiset yhteenveto-
taulukot ovat tulosten tarkastelun yhteydessä .
17
1. Kuljunneva (kl. 2224 01, x = 6958,4, y = 2466,5) sijaitsee noin 19 km Kuortaneen
keskustasta lounaaseen . Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon. B-linjan
länsiosassa on hylättyjä turvepohjaisia peltoja . Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvät.
Lounnaisreunaa sivuaa paikallistie . Suolla on 124 tutkimuspistettä ja 112 syvyyspistettä .
Tutkimuspistetiheys on 3,4/10 ha (kuva 4) .
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 108,7 - 116,0 m, ja pinta viettää etelään noin
4 m/km. Kuijunneva on suurimmaksi osaksi ojitettu . Kuivatusmahdollisuudet ovat
hyvät. Laskuojat viettävät etelään läheiseen Mulkkujärveen .
Kuljunnevan yleisimmät suotyypit ovat A-linjaston länsiosassa kalvakkaneva ja varsinai-
nen saraneva . Ojitetuilla reuna-alueilla on sararäme- ja tupasvillarämemuuttumia .
Linjaston keskiosassa on osittain ojitettu rimpineva-alue . Lisäksi alueella on paikoin
kalvakkanevaa ja varsinaista saranevaa. A-linjaston itäosassa varsinainen sararäme-
muuttuma on vallitseva suotyyppi .
B-linjaston alueella on pääasiassa varsinaista sararämemuuttumaa . Paikoin on myös
tupasvillarämemuuttumaa. Ohutturpeisilla alueilla ovat kangasräme- ja pallosararäme-
muuttumat yleisiä . Keskimääräinen pinnan mättäisyys koko suossa on 22 % ja
mättäiden korkeus 2,5 dm.
Taulukko 1. Kuljunnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät .
Puusto on A-linjaston rämealueilla mäntyvaltaista harvahkoa taimistoa . B-linjaston
alueella ojitus on vaikuttanut pitempään ja puusto on tiheämpää ja kookkaampaa .
Lisäksi alueella on enemmän koivua .
Syvyys-alue
Pinta-ala(ha)
Keskisyvyys (m)yht.H1-10
T urvemäärä (milj . suo-m)%pintak.
H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t
pintak.H1-4 S-t
H1-10 C-tH5-10 S-t
yht .H1-10
Koko suo 362 0,12 0,99 1,11 0,42 3,58 4,00 100
Yli 1,0 m 137 0,14 1,87 2,01 0,19 2,57 2,76 69
Yli 2,0 m 62 0,18 2,58 2,76 0,11 1,60 1,71 43
19
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6 . Heikosti maatuneen rahkavaltaisenpintakerroksen maatumisaste on 3,1 ja muun osan 5,9.
Suurin turpeen paksuus, 4,4 m, on pisteessä B 800 - 200. Yleisimmät pohjamaalajit
ovat moreeni (90 %) ja hiekka. Liejua on ohut kerros suon pohjalla B-selkälinjan
loppupäässä ja B 800 poikkilinjan länsiosassa (kuvat 5 - 7) .
Kuljunnevan turpeista on saravaltaisia 78 % ja rahkavaltaisia 22 % . Pääturvelajeittainjakaantuma on S 7 %, CS 15 %, C 32 % ja SC 46 %. Tupasvillaa lisätekijänä
sisältäviä turpeita on 26 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 20 % ja järviruo'on
jäännöksiä sisältäviä 11 % . Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä
ovat C 59 %, S 28 %, ER 5 %, L 4 %, PR 2 % ja EQ 1 %.
Liekoja on erittäin vähän . Yli 1 m syvällä suoalueella liekoja on 0 - 1 m:n syvyydessä
keskimäärin 0,1 % ja 1 - 2 m:n syvyydessä 0,7 % . Yli 2 m syvällä alueella liekoja on0 - 1 m:n syvyydessä 0,3 % ja 1 - 2 m:n syvyydessä 0,1 % .
Turvenäytteiden keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteissä B 1600 ja B 800 - 300 on
3,7 % kuivapainosta, pH-arvo 3,9, vesipitoisuus märkäpainosta 89,7 % ja kuivatilavuus-
paino 103 kg/suo-m3 . Keskimääräinen lämpöarvo kuivalla turpeella on 20,7 MJ/kg ja
50 % :n kosteudessa 9,1 MJ/kg . Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,38 % kuivapainosta
(taulukko 2).
Kuljunnevan soveltuvuus turvetuotantoon
B-linjaston alue soveltuu polttoturvetuotantoon . Haittana on paikoin kookas puusto .
Turve on saravaltaista ja sen tilavuuspaino on osittain ojituksen ansiosta melko
korkea. Rikkipitoisuus on korkeahko ylittäen 0,3 % :n ilmoitusrajan . Yli 1 m:n syvyisen
70 ha:n alueen käyttökelpoiset polttoturvevarat ovat noin 1,05 milj. suo-m3, kuiva-
ainemäärä 0,108 milj . tn (104 kg/suo-m3) ja energiasisältö 2,24 milj. GJ eli 0,62 milj .
MWh. Tuotantokosteudessa (50 %) energiasisältö on 1,97 milj . GJ eli 0,55 milj . MWh .
M MPY
112
111 _
110 -
109 -
108 -
107 -
106 -
105 -
VSROJ
VSRMU
0/0
0/0
-400
TROJ2/0
-260
22
SUOTYYPPI .LIEKOISUUS .TURVELAJIT
VSRMU3/0
VSRMU3/0
PSRMU1/0
ILI
0
OEOLOGIRN TUTKIMU5KEEKU6
Kuva 7. Kuljunnevan B 800 -poikkilinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili .
NE
M MPY
_112
_111
_110
_109
_108
_107
_106
_105
JR POHJAMAALAJITKGRMU M MPY
0/0KORMU
_1120/0
+200 +220M
_111
_110
_109
_108
_107
_108
_105
Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noin 15 000 suo-m3, kuiva-
ainemäärä 1540 tn ja energiasisältö tuotantokosteudessa 7850 MWh. Yhden suokuu-
tiometrin energiasisältö 50 % :n kosteudessa on keskimäärin 0,52 MWh . Tuhkaa
yhdessä suokuutiossa on keskimäärin 3,8 kg.
SWM MPY
MARTUNE I SUUS
112
111 _
110 -
109 -
108 -∎.11I~r,~ IIIIIIIILI I IVI~/111111~
....
107 - 111111 lpi.~11~~ Ir
106111111105 -
22
OEOLOaIRN TUTKINUOKEÖKUs
Kuva 7. Kuljunnevan B 800 -poikkilinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili.
Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noin 15 000 suo-m 3, kuiva-
ainemäärä 1540 tn ja energiasisältö tuotantokosteudessa 7850 MWh . Yhden suokuu-
tiometrin energiasisältö 50 % :n kosteudessa on keskimäärin 0,52 MWh . Tuhkaa
yhdessä suokuutiossa on keskimäärin 3,8 kg .
2 3
2. Valkoisenkallionneva (kl. 2224 01, x = 6958,2, y = 2468,3) sijaitsee Kuljunnevan
itäpuolella noin 15 km Kuortaneen keskustasta lounaaseen . Suo rajoittuu mäkiseen
moreenimaastoon . Kulkuyhteydet ovat hyvät. Itäreunaa sivuaa metsäautotie. Suolla on
13 tutkimuspistettä ja 11 syvyyspistettä . Tutkimuspistetiheys on 5,2/10 ha (kuva 8) .
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 118 - 120 m. Valkoisenkallionneva on koko-
naan ojitettu . Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät . Sekä etelä- että pohjoispäästä lähtee
laskuoja .
2 4
Kuva 8. Valkoisenkallionnevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .
Suon keskiosassa on lyhytkorsinevaa . Reunemmalla on sara- ja tupasvillarämettä .Suotyypit ovat muuttuma-asteella. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 7 % ja
mättäiden korkeus 2,3 dm. Puusto on mäntyvaltaista harvahkoa tai keskitiheää.Kehitysluokka vaihtelee taimikosta pinotavara-asteelle .
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 . Heikosti maatuneen rahkavaltaisenpintakerroksen maatumisaste on 2,8 ja muun osan 7,0. Suurin turpeen paksuus, 2,1 m,on pisteessä A 100 . Vallitseva pohjamaalaji on moreeni .
Taulukko 3 . Valkoisenkallionnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet jaturvemäärät .
Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3)alue ala pintak. H1-10 C-t yht . pintak . H1-10 C-t yht. %
(ha) H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10
Koko suo 25 0,44 0,56 1,00 0,11 0,14 0,25 100Yli 1,0 m 14 0,71 0,79 1,50 0,10 0,11 0,21 84
Yli 2,0 m 1 0,70 1,40 2,10 0,01 0,01 0,02 8
POKA-reiÄt
Liite 4
REIKÖ X-KOORD Y-KOORD SUUNTA/KALT. PITUUS (m)
R400 6842.902 3550 .663 225/40 14.60
R401 6842.896 3550 .657 225/40 13 .35
R402 6842.871 3550 .686 225/40 28.10
R403 6842.875 3550 .689 225/55 36.90
YHTEENSÖ 92.95
25
Valkoisenkallionnevan turpeista on rahkavaltaisia 78 % ja saravaltaisia 22 %. PÄÄtur-velajeittain jakaantuma on S 45 %, CS 33 %, C 2 % ja SC 20 % . Tupasvillaa
lisÄtekijÄnÄ sisÄltÄviÄ turpeita on 21 % ja puun jÄÄnnäksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 4 % .Yleisimpien turvetekijäiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ ovat S 71 %, C 24 %, ER
4% ja L1%.
Liekoja on yleensÄ erittÄin vÄhÄn . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0-1 m:nsyvyydessÄ keskimÄÄrin 0,9 % ja 1-2 m:n syvyydessÄ 0,6 % . Yli 2 m syvÄllÄ alueellaliekoja on 0-1 m:n syvyydessÄ 0,8 % ja 1-2 m:n syvyydessÄ 0,9 % .
Valkoisenkallionnevan soveltuvuus turvetuotantoon
Ohuen turvekerroksen ja paikoin paksuhkon pintarahkan takia suo ei sovellu poltto-
turvetuotantoon .
3. VÄhÄ-Kuhjo (kl. 2224 01, x = 6959,5, y 2464,9) sijaitsee Kuljunnevan luoteispuo-
lella noin 19 km Kuortaneen keskustasta lounaaseen . Suo rajoittuu loivapiirteiseen,
paikoin kallioiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvÄt . Suon poikki kulkee
paikallistie. Suolla on 31 tutkimuspistettÄ ja 27 syvyyspistettÄ . Tutkimuspistetiheys on
3,5/10 ha (kuva 9) .
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 118 - 122 m, ja pinta viettÄÄ A-linjaston
alueella etelÄÄn ja B-linjan alueella lÄnteen . VÄhÄ-Kuhjo on kokonaan ojitettu.
Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvÄt . Laskuojat viettÄvÄt etelÄÄn Kuljunnevalle ja
lÄnteen Kuhjonnevalle .
VÄhÄ-Kuhjon yleisimmÄt suotyypit suon keskellÄ ovat rahkaneva ja lyhytkorsineva.
Reunaosassa on tupasvillarÄmettÄ, varsinaista sararÄmettÄ ja pallosararÄmettÄ . B-
linjalla on tupasvillarÄme tyypillinen . Suotyypit ovat suon keskellÄ ojikkoasteella ja
reunaosissa yleensÄ muuttuma-asteella . KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 40 % ja
mÄttÄiden korkeus 2,8 dm. Puusto on rÄmealueilla yleensÄ harvahkoa mÄntytaimikkoa .
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS
Kuva 9. VÄhÄn-Kuhjon tutkimuslinjastot, turpeen maatuneisuus ja paksuus .
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 . Heikosti maatuneen rahkavaltaisen
pintakerroksen maatumisaste on 2,5 ja muun osan 7,2 . Suurin turpeen paksuus, 1,4 m,
on pisteessÄ A 400 + 100. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni .
26
2 7
Taulukko 4. VÄhÄ-Kuhjon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt.
VÄhÄn-Kuhjon turpeista on rahkavaltaisia 77 % ja saravaltaisia 23 % . PÄÄturvelajeit-
tain jakaantuma on S 49 %, CS 28 % ja SC 23 % . Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ sisÄltÄviÄ
turpeita on 27 % ja puun jÄÄnnäksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 18 % . Yleisimpien turvetekijäi-
den osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ ovat S 68 %, C 24 %, ER 5 % ja L 3 %.
Liekoja on erittÄin vÄhÄn . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:n syvyydessÄ
keskimÄÄrin 0,5 % ja 1-2 m :n syvyydessÄ 0,0 % .
VÄhÄn-Kuhjon soveltuvuus turvetuotantoon
Ohuen turvekerroksen takia suo ei sovellu turvetuotantoon .
4. Hietaharjunneva (kl. 2224 02, x = 6961,5, y = 2465,5) sijaitsee noin 15 km
Kuortaneen keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu loivapiirteiseen monin paikoin
kallioiseen tai lohkareiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat tyydyttÄvÄt . Pohjois-
reunaa sivuaa SeinÄjoen ja LehtimÄen vÄlinen maantie . Suolla on 68 tutkimuspistettÄ
ja 61 syvyyspisteettÄ . Tutkimuspistetiheys on 3,8/10 ha (kuva 10).
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 117 - 121 m, ja pinta viettÄÄ pohjoiseen .
Hietaharjunneva on suureksi osaksi ojitettu . Suon etelÄ- ja koillisosassa on pienehkä
luonnontilainen alue . Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvÄt . Suon halki pohjoiseen
Tausnevalle on vedetty valtaoja .
Hietaharjunnevan yleisimmÄt suotyypit koillis- ja etelÄosan luonnontilaisilla alueilla
ovat rahkarÄme ja -neva. Ojitetuilla alueilla ovat edellisten lisÄksi lyhytkorsineva- ja
tupas-villarÄmeojikot ja -muuttumat yleisiÄ . Paikoin on myäs keidasrÄmeojikoita ja
Syvyys-alue
Pinta-ala(ha)
Keskisyvyys (m)yht .H1-10
TurvemÄÄrÄ (milj . suo-m 3)%pintak .
H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t
pintak.H1-4 S-t
H1-10 C-tH5-10 S-t
yht .H1-10
Koko suo 88 0,32 0,36 0,68 0,28 0,32 0,60 100Yli 1,0 m
Yli 2,0 m
3 0,73 0,37 1,10 0,02 0,01 0,03 5
2 8
Kuva 10. Hietaharjunnevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus.
-muuttumia . Reunaosissa on pallosararÄme tyypillinen. KeskimÄÄrÄinen pinnanmÄttÄisyys on 46 % ja mÄttÄiden korkeus 2,3 dm . Puusto on rÄmealueilla yleensÄ
harvahkoa ja vajaatuottoista . Suon keskiosassa pisteiden A 1400 ja A 1750 vÄlisellÄ
alueella on mÄntytaimikkoa .
6) .
2 9
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen
pintakerroksen maatumisaste on 2,8 ja muun osan 7,1 . Suurin turpeen paksuus, 3,0 m,on pisteessÄ A 800 . Vallitseva pohjamaalaji on moreeni (kuva 11) .
Hietaharjunnevan turpeista on rahkavaltaisia 77 % ja saravaltaisia 23 %. PÄÄturvela-
jeittain jakaantuma on S 50 %, CS 27 %, C 2 % ja SC 21 %. Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ
sisÄltÄviÄ turpeita on 25 %, puun jÄÄnnäksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 37 % ja varpujen
jÄÄnnäksiÄ sisÄltÄviÄ 2 % . Yleisimpien turvetekijäiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ
ovat S 65 %, C 19 %, L 10 % ja Er 6 % .
Liekoja on erittÄin vÄhÄn . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:n syvyydessÄ
keskimÄÄrin 0,5 % ja 1 _ 2 m:n syvyydessÄ 0,2 % . Yli 2 m syvÄllÄ alueella liekoja on0 - 1 m syvyydessÄ 0,7 % ja 1- 2 m:n syvyydessÄ 0,2 % .
Turpeen keskimÄÄrÄinen tuhkapitoisuus pisteissÄ A 900 ja A 1500 on 1,5 % kuiva-
painosta, pH-arvo 3,4, vesipitoisuus mÄrkÄpainosta 90,1 % ja kuivatilavuuspaino 102kg/suo-m3. KeskimÄÄrÄinen lÄmpäarvo kuivalla turpeella on 19,0 MJ/kg ja 50 % :n
kosteudessa 8,3 MJ/kg . Rikkipitoisuus on keskimÄÄrin 0,12 % kuivapainosta (taulukko
Taulukko 5 . Hietaharjunnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turve-mÄÄrÄt .
Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) TurvemÄÄrÄ (milj . suo-m3 )alue ala pintak . H1-10 C-t yht . pintak . H1-10 C-t yht . %
(ha) H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10
Koko suo 177 0,40 0,63 1,03 0,72 1,11 1,83 100Yli 1,0 m 85 0,58 0,96 1,54 0,49 0,82 1,31 72Yli 2,0 m 14 0,50 1,79 2,29 0,07 0,25 0,32 18
3 1
Taulukko 6. LaboratoriomÄÄritysten tuloksia Hietaharjunnevalta .
Suo on kokonaisuutena melko ohutturpeinen . EtelÄosassa on lisÄksi paksuhko
rahkavaltainen pintakerros. Suon pohjoisosan yhtenÄinen yli 2 m syvÄ noin 11 ha :n
alue on mahdollista kÄyttÄÄ polttoturvetuotantoon, joskin tÄllÄkin alueella on haittana
paikoin paksuhko pintarahka . Polttoturvevarat ovat 0,20 milj. suo-m3 (pintarahka
mukana), kuiva-ainemÄÄrÄ 0,018 milj . tn (91 kg/suo-m 3 ) ja energiasisÄltä 0,34 milj . GJ
eli 0,09 milj . MWh. Tuotantokosteudessa (50 %) energiasisÄltä on 0,30 milj . GJ eli
0,08 milj. MWh.
KÄyttäkelpoisen turpeen mÄÄrÄ hehtaaria kohden on noin 18 100 suo-m 3 , kuiva-
ainemÄÄrÄ 1630 tn ja energiasisÄltä tuotantokosteudessa 7270 MWh . Yhden suokuu-
tiometrin energiasisÄltä 50 % :n kosteudessa on keskimÄÄrin 0,42 MWh . Tuhkaa
3 2
yhdessÄ suokuutiossa on keskimÄÄrin 1,4 kg .
5. Tuohineva (kl. 2224 02, x = 6963,0, y = 2467,9) sijaitsee SeinÄjoen ja LehtimÄen
vÄlisen tien pohjoispuolella noin 13 km Kuortaneen keskustasta lÄnteen. Suo rajoittuu
loivapiirteiseen ja rikkonaiseen moreenimaastoon . Kulkuyhteydet ovat hyvÄt . Maantie
ympÄräi suota etelÄssÄ, lÄnnessÄ ja idÄssÄ. Suolla on 17 tutkimuspistettÄ ja 15
syvyyspistettÄ. Tutkimuspistetiheys on 3,0/10 ha (kuva 12) .
Kuva 12. Tuohinevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .
33
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 107,5 - 111,5 m, ja pinta viettÄÄ etelÄÄn .Tuohineva on kauttaaltaan ojitettu . Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvÄt . Laskuojat
viettÄvÄt etelÄÄn kohti Kaulalamminojaa, joka laskee itÄÄn Lapuanjokeen .
Tuohinevan yleisimmÄt suotyypit ovat varsinainen sararÄme- ja kangasrÄmemuuttuma .LisÄksi suolla on varpu- ja puolukkaturvekankaita . KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyyson 4 % ja mÄttÄiden korkeus 2,5 dm . Puusto on mÄntyvaltaista, yleensÄ keskitiheÄÄ
pinotavara-asteella olevaa harvennusmetsikkäÄ .
Taulukko 7. Tuohinevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt .
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8 . Heikosti maatuneen rahkavaltaisen
pintakeroksen maatumisaste on 3,5 ja muun osan 6,8. Suurin turpeen paksuus, 1,0 m,on pisteissÄ A 100 ja A 100-100 . Vallitseva pohjamaalaji on moreeni .
Tuohinevan turpeista on rahkavaltaisia 82 % ja saravaltaisia 18 % . PÄÄturvelajeittainjakaantuma on S 35 %, CS 47 % ja SC 18 % . Puun jÄÄnnäksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita on
12 % . Yleisimpien turvetekijäiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ ovat S 75 %, C 23% ja L 2 %. Liekoja on erittÄin vÄhÄn .
Tuohinevan soveltuvuus turvetuotantoon
Ohuen turvekerroksen takia suo ei sovellu turvetuotantoon . Mahdollisuudet metsÄnkas-
vatukseen ovat hyvÄt .
6. Kinkoneva (kl. 2224 02, x = 6964,5, y = 2469,2) sijaitsee noin 13 km Kuortaneen
keskustasta lÄnteen . Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon . Kulkuyhteydet
ovat tyydyttÄvÄt. Suon lÄheisyyteen johtaa metsÄautoteitÄ . Suolla on 90 tutkimuspistet-tÄ ja 90 syvyyspistettÄ. Tutkimuspistetiheys on 2,6/10 ha (kuva 13).
Syvyys-alue
Pinta-ala(ha)
Keskisyvyys (m)yht.H1-10
TurvemÄÄrÄ (milj. suo-m3 )%pintak.
H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t
pintak.Hi-4 S-t
H1-10 C-tH5-10 S-t
yht .Hi-10
Koko suo 57 0,14 0,33 0,47 0,08 0,19 0,27 100
Yli 1,0 m 1 0,30 0,80 1,10 0,00 0,01 0,01 4
35
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 106,5 - 111,0 m, ja pinta viettÄÄ pÄÄasiassa
koilliseen. Kinkoneva on kokonaan ojitettu . Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvÄt . Suolta
on laskuoja sekÄ pohjoiseen KuortaneenjÄrveen ettÄ etelÄÄn Kaulalamminluomaan,
joka laskee Lapuanjokeen.
Kinkonevan suotyypit ovat suurimmaksi osaksi muuttuma-asteella . Lounaisosassa, A-
selkÄlinjan etelÄpuolella sekÄ koillisosan hajapistealueella ovat tupasvilla- ja rahkarÄme
tyypillisiÄ. SelkÄlinjan pohjoispuolella (A 200 - A 1600) on varsinainen sararÄme
monin paikoin vallitsevana. Reunaosissa ja ohutturpeisilla alueilla on yleisesti kangas-
rÄmemuuttumia sekÄ turvekankaita . Suolla on useita peltoalueita, joista osa on
hylÄttynÄ metsittynyt . KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 34 % ja mÄttÄiden
korkeus 2,2 dm. Puusto on yleensÄ mÄntyvaltaista kehitysluokaltaan hyvin vaihtelevaa
ja usein keskitiheÄÄ.
Taulukko 9. Kinkonevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt .
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8 . Heikosti maatuneen rahkavaltaisen
pintakerroksen maatumisaste on 2,5 ja muun osan 6,5 . Suurin turpeen paksuus, 2,6 m,
on pisteessÄ A 600 + 200 . Suon pohja on paikoin epÄtasainen . Vallitseva pohjamaalaji
on moreeni (kuvat 14 ja 15) .
Kinkonevan turpeista on rahkavaltaisia 54 % ja saravaltaisia 46 % . PÄÄturvelajeittain
jakaantuma on S 26 %, CS 28 %, C 11 % ja SC 35 % . Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ
sisÄltÄviÄ turpeita on 28 % ja puun jÄÄnnäksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 44 % . Yleisimpien
turvetekijäiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ ovat S 48 %, C 38 %, L 8 %, ER 5
% ja EQ 1 % .
Syvyys-alue
Pinta-ala(ha)
Keskisyvyys (m)yht.H1-10
TurvemÄÄrÄ (milj. suo-m3 )%pintak.
H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t
pintak .H1-4 S-t
H1-10 C-tH5-10 S-t
yht.H1-10
Koko suo 342 0,23 0,83 1,06 0,78 2,84 3,62 100
Yli 1,0 m 165 0,35 1,16 1,51 0,57 1,92 2,49 69
Yli 1,5 m 84 0,49 1,33 1,82 0,41 1,12 1,53 42
Yli 2,0 m 23 0,52 1,70 2,22 0,12 0,39 0,51 14
37
Liekoja on vÄhÄn. Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:n syvyydessÄ
keskimÄÄrin 1,4 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,8 % . Yli 2 m syvÄllÄ alueella liekoja
on 0 - 1 m:n syvyydessÄ 1,9 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 1,8 % .
TurvenÄytteiden keskimÄÄrÄinen tuhkapitoisuus pisteissÄ A 600 ja A 1000-200 on
6,2 % kuivapainosta, pH-arvo 3,8, vesipitoisuus mÄrkÄpainosta 87,3 % ja kuivatilavuus-
paino 116 kg/suo-m3 . KeskimÄÄrÄinen lÄmpäarvo kuivalla turpeella on 22,5 MJ/kg ja
50 %:n kosteudessa 10,0 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimÄÄrin 0,15 % kuivapainosta
(taulukko 10) .
Kuva 15 . Kinkonevan A 600 -poikkilinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili .
38
Taulukko 10. LaboratoriomÄÄritysten tuloksia Kinknnevalta .
Kinkonevan soveltuvuus turvetuotantoon
Kinkonevan suurin yhtenÄinen yli 1,5 m syvÄ alue on mahdollista kÄyttÄÄ polttoturve-
tuotantoon . TÄmÄn 69 ha :n alueen kÄyttäkelpoiset polttoturvevarat ovat 0,90 milj . suo-m3 , kuiva-ainemÄÄrÄ 0,104 milj . tn (116 kg/suo-m3) ja energiasisÄltä 2,34 milj . GJ eli0,65 milj . MWh. Tuotantokosteudessa (50 %) energiasisÄltä on 2,08 milj. GJ eli0,58 milj . MWh.
KÄyttäkelpoisen turpeen mÄÄrÄ hehtaaria kohden on noin 13 000 suo-m 3, kuiva-
ainemÄÄrÄ 1500 tn ja energiasisÄltä tuotantokosteudessa 8400 MWh. Yhden suokuu-tiometrin energiasisÄltä 50 % :n kosteudessa on keskimÄÄrin 0,64 MWh . Tuhkaa
yhdessÄ suokuutiossa on keskimÄÄrin 7,2 kg .
39
7.Kaulalamminneva (kl. 2224 02, x = 6964,6, y = 2466,0) sijaitsee noin 15 kmKuortaneen keskustasta lÄnteen . Suo rajoittuu lounaassa turvetuotantoalueeseen jamuualla loivapiirteiseen, usein lohkareiseen moreenimaastoon . Suon keskellÄ onpohjois-etelÄsuuntainen hiekkainen harjanne . Kulkuyhteydet ovat vÄlttÄvÄt . SuonlÄheisyyteen itÄ, etelÄ- ja lÄnsipuolelle johtaa metsÄautoteitÄ . Suolla on 143 tutkimus-pistettÄ ja 122 syvyyspistettÄ . Tutkimuspistetiheys on 2,8/10 ha (kuva 16) .
Kuva 16. Kaulalamminnevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .
40
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 108 - 113 m, ja pinta viettÄÄ suon itÄosassaloivasti lounaaseen ja lÄnsiosassa luoteeseen . Kaulalamminneva on reunaosistaan
ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaisen hyvÄt . ItÄ- ja etelÄosan vedet laskevatkaakkoon Kaulalamminluoman kautta Lapuanjokeen . LÄnsiosan vedet laskevatvaltaajaa pitkin PerÄnevan kautta luoteeseen kohti HirvijÄrven tekojÄrveÄ .
Kaulalamminnevan suotyypit ovat yleensÄ melko karuja. Suon keskiosan laajahkollaneva-alueella on lyhytkorsinevaa ja rahkanevaa . RÄmetyypeistÄ on rahkarÄme yleisin .
Reunaosissa on lisÄksi tupasvillarÄmettÄ, pallosararÄmettÄ ja kangasrÄmettÄ . KeskimÄÄ-
rÄinen pinnan mÄttÄisyys on 40 % ja mÄttÄiden korkeus 2,5 dm . Puusto on rÄmealu-
eella yleensÄ harvahkoa ja vajaatuottoista .
Taulukko 11 .Kaulalamminnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turve-mÄÄrÄt.
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2 . Heikosti maatuneen rahkavaltaisen
pintakerroksen maatumisaste on 2,5 ja muun osan 6,8 . Suurin turpeen pakskuus,
3,7 m, on pisteessÄ A 2600 + 300 . YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni (60 %),
savi ja hiekka . Liejua on suon pohjalla 13 % :ssa tutkimus- ja syvyyspisteistÄ. VarsinkinPikku Kaulalammen ympÄrillÄ on paikoin paksuhko kerros piilevÄliejua (kuvat 17-19) .
Kaulalamminnevan turpeista on rahkavaltaisia 75 % ja saravaltaisia 25 % . PÄÄturvela-
jeittain jakaantuma on S 51 %, CS 24 %, C 3 % ja SC 22 % . Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄsisÄltÄviÄ turpeita on 39 %, puun jÄÄnnäksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 16 % ja varpujen
jÄÄnnäksiÄ sisÄltÄviÄ 1 % . Yleisimpien turvetekijäiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ
ovat S 68 %, C 22 %, ER 7 %, L 3 % ja EQ 1 % .
Syvyys-alue
Pinta-ala(ha)
Keskisyvyys (m)yht.H1-10
TurvemÄÄrÄ (milj . suo-m3 )%pintak.
H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t
pintak.H1-4 S-t
H1-10 C-tH5-10 S-t
yht .H1-10
Koko suo 519 0,53 0,90 1,43 2,75 4,68 7,43 100Yli 1,0 m 351 0,68 1,14 1,82 2,39 3,99 6,38 86Yli 2,0 m 135 0,82 1,59 2,41 1,10 2,15 3,25 44
44
Liekoja on erittÄin vÄhÄn . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:n syvyydes-
sÄ keskimÄÄrin 0,3 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,1 %. Yli 2 m syvÄllÄ alueella liekoja
on 0 - 1 m:n syvyydessÄ 0,2 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,2 %.
TurvenÄytteiden keskimÄÄrÄinen tuhkapitoisuus pisteissÄ A 750 + 900, A 1200 + 300
ja A 2600 + 400 on 1,2 % kuivapainosta, pH-arvo 3,4, vesipitoisuus mÄrkÄpainosta
90,5 % ja kuivatilavuuspaino 102 kg/suo-m3 . KeskimÄÄrÄinen lÄmpäarvo kuivalla
turpeella on 20,1 MJ/kg ja 50 %:n kosteudessa 8,8 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimÄÄ-
rin 0,10 % kuivapainosta (taulukko 12) .
Taulukko 12. LaboratoriomÄÄritysten tuloksia Kaulalamminnevalta .
Taulukko 12 jatkuu.
Suolla on monin paikoin paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros, joka
soveltuu huonosti polttoturvetuotantoon. Laajamittaiseen kasvuturvetuotantoon kerros
on melko ohut, eikÄ turvelaatu ole tÄhÄn tarkoitukseen paras mahdollinen (sisÄltÄÄmm. runsaasti tupasvillaa) . MikÄli suo kuitenkin halutaan turvetuotantoon on yli 2 msyvÄllÄ 135 ha :n alueella pintarahkaa noin 0,80 milj . suo-m 3 ja tÄmÄn alla maatuneem-paa polttoturvetta noin 1,75 milj . suo-m3 , jonka kuiva-ainemÄÄrÄ on 0,198 milj . tn(113 kg/suo-m 3) ja energiasisÄltä 4,14 milj . GJ eli 1,15 milj . MWh. Tuotantokosteudes-sa (50 %) energiasisÄltä on 3,64 milj . GJ eli 1,01 milj . MWh .
8. Rimminneva (kl. 2224 02, x = 6966,4, y = 2464,4) sijaitsee Kuortaneen ja Lapuan
rajalla noin 20 km Kuortaneen keskustasta lÄnteen . Suo rajoittuu lounaassa PerÄ-
nevaan ja muualla loivapiirteiseen ja usein lohkareiseen moreenimaastoon . Kulkuyh-teydet ovat vÄlttÄvÄt. Suon itÄpuolelle noin 400 m:n pÄÄhÄn ulottuu metsÄautotie .Suolla on 46 tutkimuspistettÄ ja 40 syvyyspistettÄ . Tutkimuspistetiheys on 4,1/10 (kuva20).
45
4 6
Kuva 20. Rimminnevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 102 - 105 m, ja pinta viettÄÄ pohjoiseen ja
lÄnteen. Rimminnevan reunat ja etelÄosa on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat
hyvÄt. Laskuojat lÄhtevÄt pohjois- ja lÄnsiosasta luoteeseen Mikonnevalle .
4 7
Taulukko 13. Rimminnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt .
Rimminnevan yleisimmÄt suotyypit keskiosan laajalla neva-alueella ovat lyhytkorsineva
ja rahkaneva. Reunaosissa on rahkarÄmettÄ ja tupasvillarÄmettÄ sekÄ nÄiden ojikko-ja muuttumamuotoja. EtelÄpÄÄn ojitusalueella on lisÄksi varsinaista sararÄmemuuttu-
maa. KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 44 % ja mÄttÄiden korkeus 2,2 dm . Puusto
on rÄmealueilla mÄntyvaltaista, harvaa ja kitukasvuista .
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5 . Heikosti maatuneen rahkavaltaisen-pintakerroksen maatumisaste on 2,7 ja muun osan 6,2 . Suurin turpeen paksuus, 4,5 m,
on pisteessÄ A 600 - 200. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni. Liejua on pohjalla
ohuehko kerros suon lÄnsiosassa (kuvat 21 ja 22) .
Rimminnevan turpeista on rahkavaltaisia 51 % ja saravaltaisia loput 49 % . PÄÄturvela-jeittain jakaantuma on S . 25 %, CS 26 %, C 2 % ja SC 47 % . Tupasvillaa lisÄtekijÄ-
nÄ sisÄltÄviÄ turpeita on 25 %, puun jÄÄnnäksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 27 % ja varpujenjÄÄnnäksiÄ sisÄltÄviÄ 3 % . Yleisimpien turvetekijäiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ
ovat S 50 %, C 38 %, ER 5 %, L 5 % ja N 1 %.
Liekoisuus on erittÄin alhainen . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella on liekoja 0 - 1 m:n
syvyydessÄ keskimÄÄrin 0,3 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,1 %. Yli 2 m syvÄllÄ alueella
liekoja on 0 - 1 m:n syvyydessÄ 0,3 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,1 % .
Turpeen keskimÄÄrÄinen tuhkapitoisuus pisteissÄ A 300 ja A 800 on 2,0 % (vaihtelu-
vÄli 1,0 - 4,5) kuivapainosta, pH-arvo 3,7 (3,1 - 4,3), vesipitoisuus mÄrkÄpainosta90,3 % (85,6 - 95,8) ja kuivatilavuuspaino 99 kg/suo-m 3 (50 - 151) . KeskimÄÄrÄinen
lÄmpäarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 21,0 MJ/kg (17,8 - 22,3) ja 50 % :n
kosteudessa 9,3 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimÄÄrin 0,20 % (0,11 - 0,36) kuivapai-
nosta (taulukko 14) .
Syvyys-alue
Pinta-ala(ha)
Keskisyvyys (m)yht .H1-10
TurvemÄÄrÄ (milj . suo-m3)%pintak.
H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t
pintak.H1-4 S-t
H1-10 C-tH5-10 S-t
yht.H1-10
Koko suo 113 0,47 1,91 2,38 0,53 2,16 2,69 100Yli 1,0 m 94 0,53 2,22 2,75 0,50 2,09 2,59 96Yli 2,0 m 73 0,55 2,55 3,08 0,40 1,85 2,25 84
50
Taulukko 14. LaboratoriomÄÄritysten tuloksia Rimminnevalta .
Rimminnevan soveltuvuus turvetuotantoon
Suon keskiosassa on monin paikoin noin metrin paksuinen heikosti maatunut vetinen
rahkavaltainen pintakerros, joka on mahdollista kÄyttÄÄ joko kuiviketurpeena tai
vÄlttÄvÄsti kasvuturpeena . Muu osa turpeesta soveltuu polttoturpeeksi . Pintakerros on
kuitenkin niin ohut, ettÄ kysynnÄstÄ riippuen se hyädynnetÄÄn todennÄkäisesti heikko-
laatuisena polttoturpeena jyrsinturvemenetelmÄllÄ .
51
Yli 2 m syvÄn 73 hain alueen kÄyttäkelpoiset polttoturvevarat (pintarahka mukana)
ovat 1,88 milj . suo-m3 , kuiva-ainemÄÄrÄ 0,186 milj . tn ja energiasisÄltä 3,91 milj . GJ eli1,09 milj. MWh. Tuotantokosteuteen (50 %) laskettuna energiasisÄltä on 3,46 milj . GJ
eli 0,96 milj . MWh .
KÄyttäkelpoisen turpeen mÄÄrÄ hehtaaria kohden on 25 700 suo-m 3 , kuiva-ainemÄÄrÄ2540 tn ja energiasisÄltä tuotantokosteudessa 13 150 MWh . Yhden suokuutiometrinenergiasisÄltä 50 % :n kosteudessa on keskimÄÄrin 0,51 MWh . YhdessÄ suokuutiossa
on tuhkaa keskimÄÄrin 1,8 kg .
9. Nurkkausneva (kl. 2224 02, x = 6966,8, y = 2466,5) sijaitsee noin 14 km Kuorta-
neen keskustasta lÄnteen . Suo rajoittuu kallioiseen moreenimaastoon . Kulkuyhteydet
ovat melko hyvÄt . ItÄreunaa sivuaa metsÄautotie . Suolla on 21 tutkimuspsitettÄ ja 23
syvyyspistettÄ. Tutkimuspistetiheys on 5,0/10 ha (kuva 23).
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 108,7 - 110,3 m. Nurkkausneva on suureksi
osaksi ojitettu . Suon keskellÄ on pienehkä ojittamaton alue . Kuivatusmahdollisuudet
ovat hyvÄt. PÄÄasiallisin laskuoja lÄhtee suon pohjoisreunasta lÄnteen kohti Rimminne-
vaa .
Nurkkausnevan yleisimmÄt suotyypit ovat erilaiset rÄmeet (80 %), joista tyypillisimpiÄ
ovat rahkarÄme, tupasvillarÄme ja varsinainen sararÄme. Suon keskellÄ on pienehkä
rahkaneva-alue. Suotyypit ovat yleensÄ ojikko- tai muuttuma-asteella . KeskimÄÄrÄinen
pinnan mÄttÄisyys on 44 % ja mÄttÄiden korkeus 2,2 dm . Puusto on rÄmealueilla
kehitys- ja tiehysluokaltaan vaihtelevaa mÄnnikkäÄ .
Taulukko 15 . Nurkkausnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt .
Syvyys-alue
Pinta-ala(ha)
Keskisyvyys (m)yht .H1-10
TurvemÄÄrÄ (milj . suo-m3 )%pintak.
H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t
pintak.H1-4 S-t
H1-10 C-tH5-10 S-t
yht .H1-10
Koko suo 42 0,45 0,91 1,36 0,19 0,38 0,57 100Yli 1,0 m 30 0,57 1,13 1,70 0,17 0,34 0,51 89Yli 2,0 m 7 0,57 1,86 2,43 0,04 0,13 0,17 30
52
Kuva 23. Nurkkausnevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4 . Heikosti maatuneen rahkavaltaisen
pintakerroksen maatumisaste on 2,4 ja muun osan 6,9 . Suurin turpeen paksuus, 2,8 m,
on pisteessÄ A 300. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni . Liejua on suon pohjalla
paikoin hyvin ohut kerros (kuva 24) .
Nurkkausnevan turpeista on rahkavaltaisia 92 % ja saravaltaisia 8 %. PÄÄturvelajeit-
tain jakaantuma on S 49 %, CS 43 % ja SC 8 % . Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ sisÄltÄviÄ
turpeita on 50 %, puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 23 % ja varpujen jÄÄnnÖksiÄ
sisÄltÄviÄ 3 % . Yleisimpien turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ ovat S 70
%, C 14 %, ER 9 %, L 4 % ja N 1 %.
5 3
Kuva 24. Nurkkausnevan A-selkÄlinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili .
Liekoja on vÄhÄn . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:n syvyydessÄ
keskimÄÄrin 1,4 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,3 % . Yli 2 m syvÄllÄ alueella liekoja on
0 - 1 m:n syvyydessÄ 1,4 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,3 % .
Nurkkausnevan soveltuvuus turvetuotantoon
Suolla on paikoin paksuhko rahkavaltainen pintakerros ja yli 2 m syvÄ alue on sangen
pienialainen, joten suota ei suositella turvetuotantoon . Tilakohtainen poltto- ja kuivike-
turpeen nosto on kuitenkin mahdollista .
54
10. Kiimaneva (kl. 2224 02, x = 6967,6, y = 2467,1) sijaitsee noin 13 km Kuortaneen
keskustasta lÄnteen . Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon . Kulkuyhteydetovat melko hyvÄt. EtelÄreunaa sivuaa metsÄautotie . Suolla on 30 tutkimuspistettÄ ja27 syvyyspistettÄ . Tutkimuspistetiheys on 5,5/10 ha (kuva 25).
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 103,4 - 106,3 m, ja pinta viettÄÄ pohjoiseen .Kiimaneva on kokonaan ojitettu . Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvÄt. LaskuojatlÄhtevÄt pohjoiseen Mellinluhdan halki Koivuluomaan . Kiimanevan yleisimmÄt suotyypitovat erilaiset rÄmeet (96 %) . RÄmetyypeistÄ yleisimmÄt ovat tupasvillarÄme, isovarpu-
rÄme ja rahkarÄme. Varsinaista sararÄmettÄ on mm . A 600 -poikkilinjalla . Suotyypitovat yleensÄ muuttuma-asteella . KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 38 % ja
Kuva 25 . Kiimanevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .
55
mÄttÄiden korkeus 2,1 dm . Puusto on varsinkin suon lÄnsi- ja reunaosissa paikoin
kookasta, mÄntyvaltaista ja keskitiheÄÄ .
Taulukko 16. Kiimanevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt .
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen
pintakerroksen maatumisaste on 3,3 ja muun osan 6,8 . Suurin turpeen paksuus, 4,0 m,
on pisteessÄ A 300 + 100 . Vallitseva pohjamaalaji on moreeni . Suon pohjalla on
liejua syvimmissÄ kohdissa paikoitellen ohut kerros (kuva 26) .
Kiimanevan turpeista on rahkavaltaisia 59 % ja saravaltaisia 41 % . PÄÄturvelajeittainjakaantuma on S 25 %, CS 34 %, C 1 % ja SC 40 % . Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ
sisÄltÄviÄ turpeita on 41 %, puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 37 % ja varpujen
jÄÄnnÖksiÄ 5 % . Yleisimpien turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ ovat S
50%,C30%,ER9%,L8%jaPR1% .
Liekoja on yleensÄ vÄhÄn . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 ä, 1 m :n syvyydessÄkeskimÄÄrin 1,4 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 1,5 % . Yli 2 m syvÄllÄ alueella liekoja on0 - 1 m :n syvyydessÄ 0,4 % ja 1 - 2 m:m syvyydessÄ 1,3 % .
Kiimanevan soveltuvuus turvetuotantoon
Turvetuotantoa vaikeuttavia tekijÖitÄ ovat paikoin paksuhko rahkavaltainen pintaker-
ros ja runsas tupasvillan mÄÄrÄ turpeessa . Yli 2 m syvÄ alue soveltuu vÄlttÄvÄsti
polttoturvetuotantoon. KÄyttÖkelpoisen yli 2 m syvÄn alueen pinta-ala on noin 20 haja polttoturvevarat 0,40 milj . suo-m3 . Laskennallinen kuiva-ainemÄÄrÄ on 0,036 milj . tn
ja energiasisÄltÖ 0,77 milj. GJ eli 0,21 milj . MWh. Tuotantokosteudessa (50 %)
energiasisÄltÖ on 0,68 milj. GJ eli 0,19 milj . MWh. KÄyttÖkelpoisen turpeen mÄÄrÄ
hehtaaria kohden on noin 20 000 suo-m3 .
Syvyys-alue
Pinta-ala(ha)
Keskisyvyys (m)yht .H1-10
TurvemÄÄrÄ (milj . suo-m3 )%pintak .
H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t
pintak .H1-4 S-t
H1-10 C-tH5-10 S-t
yht .H1-10
Koko suo 55 0,29 1,40 1,69 0,16 0,77 0,93 100Yli 1,0 m 39 0,33 1,85 2,18 0,13 0,72 0,85 91Yli 2,0 m 22 0,46 2,22 2,68 0,10 0,49 0,59 63
57
11. MÖhrÖnneva (kl. 2224 02, x = 6966,5, y = 2468,5) sijaitsee noin 12 km Kuor-
taneen keskustasta lÄnteen . Suo rajoittuu mÄkiseen moreenimaastoon . Kulkuyhteydet
ovat heikot. LÄhimmÄt metsÄautotiet ovat noin 400 m :n pÄÄssÄ suon luoteis- ja koillis-
puolella. Suolla on 62 tutkimuspistettÄ ja 58 syvyyspistettÄ . Tutkimuspistetiheys on
5,4/10 ha (kuva 27).
Kuva 27. MÖhrÖnnevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .
58
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 101,3 - 105,8 m, ja pinta viettÄÄ pohjoiseennoin 4 m/km. MÖhrÖnneva on osittain ojitettu . LÄnsiosassa A-linjaston alueella on
laajahko vetinen, luonnontilainen neva-alue . Kuivatusmahdollisuudet ovat melko hyvÄt .
Laskuojat viettÄvÄt pohjoiseen kohti Laksonnevaa ja edelleen KuortaneenjÄrveen .
MÖhrÖnnevan A-linjaston ojitetulla pohjois- ja lÄnsiosalla on tupasvillarÄmeojikkoja ja
-muuttumia . Luonnontilaisella alueella on vetistÄ rimpinevaa, kalvakkanevaa javarsinaista saranevaa . B-linjaston alueella on varsinainen sararÄmemuuttuma hallitsevasuotyyppi. KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 22 % ja mÄttÄiden korkeus 2,3 dm.Puusto on A-linjaston rÄmealueella yleensÄ harvahkoa ja vajaatuottoista . B-linjastollamÄntyvaltainen puusto on kookkaampaa ja tiheÄmpÄÄ .
Taulukko 17. MÖhrÖnnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt .
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5 . Heikosti maatuneen rahkavaltaisen
pintakerroksen maatumisaste on 3,4 ja muun osan 5,7 . Suurin turpeen paksuus, 3,7 m,
on pisteissÄ A 600 ja A 700. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni (84 %) ja hiekka
(kuva 28).
MÖhrÖnnevan turpeista on saravaltaisia 74 % ja rahkavaltaisia 26 % . PÄÄturvelajeittain
jakaantuma on S 6 %, CS 20 %, C 30 % ja SC 44 % . Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄsisÄltÄviÄ turpeita on 10 %, puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 43 % ja kortteen
jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ 22 % . Yleisimpien turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ
ovat C 59 %, S 26 %, L8 %, EQ 4 % ja ER 2 %.
Syvyys-alue
Pinta-ala(ha)
Keskisyvyys (m)yht .H1-10
TurvemÄÄrÄ (milj . suo-m3)%pintak .
H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t
pintak.H1-4 S-t
H1-10 C-tH5-10 S-t
yht .Hi-10
Koko suo 114 0,13 1,40 1,53 0,15 1,59 1,74 100Yli 1,0 m 81 0,13 1,80 1,93 0,10 1,46 1,56 90Yli 1,5 m 57 0,12 2,14 2,26 0,07 1,22 1,29 74Yli 2,0 m 36 0,17 2,44 2,61 0,06 0,88 0,94 54
60
Liekoja on erittÄin vÄhÄn . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:n syvyydessÄ
keskimÄÄrin 0,6 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,2 % . Yli 2 m syvÄllÄ alueella liekoja on
0 - 1 m:n syvyydessÄ 0,2 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,2 %.
Turpeen keskimÄÄrÄinen tuhkapitoisuus pisteissÄ A 400 ja B 800 on 4,3 % kuivapai-
nosta, pH-arvo 4,6, vesipitoisuus mÄrkÄpainosta 91,5 % ja kuivatilavuuspaino 83 kg/
suo-m3 . KeskimÄÄrÄinen lÄmpÖarvo kuivalla turpeella on 20,8 MJ/kg ja 50 %:n
kosteudessa 9,2 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimÄÄrin 0,20 % kuivapainosta (taulukko
18) .
Taulukko 18. LaboratoriomÄÄritysten tuloksia MÖhrÖnnevalta .
61
MÖhrÖnnevan soveltuvuus turvetuotantoon
A-linjaston keskiosa on erittÄin vetinen ja turve on yleensÄ heikosti maatunutta joskin
sarapitoista. Suo on myÖs melko rikkonainen ja varsinkin itÄosassa on pohja paikoin
epÄtasainen. MikÄli suo otetaan polttoturvetuotantoon, ovat yli 1,5 m syvien 57 haalueiden kÄyttÖkelpoiset turvevarat 1,00 milj . suo-m3, kuiva-ainemÄÄrÄ 0,082 milj . tn ja
energiasisÄltÖ 1,71 milj . GJ eli 0,48 milj . MWh. Tuotantokosteudessa (50 %) energia-sisÄltÖ on 1,51 milj . GJ eli 0,42 milj . MWh .
KÄyttÖkelpoisen turpeen mÄÄrÄ hehtaaria kohden on noin 17 500 suo-m3 , kuiva-
ainemÄÄrÄ 1440 tn ja energiasisÄltÖ tuotantokosteudessa 7370 MWh. Yhden suokuu-
tiometrin energiasisÄltÖ 50 % :n kosteudessa on keskimÄÄrin 0,42 MWh. Tuhkaa
yhdessÄ suokuutiossa on keskimÄÄrin 3,5 kg .
12. Laksonneva (kl. 2224 02, x = 6967,5, y = 2469,6) sijaitsee noin 10 km Kuor-
taneen keskustasta lÄnteen . Suo rajoittuu pohjoisessa peltoihin ja mualla moreenimaas-
toon. Kulkuyhteydet ovat tyydyttÄvÄt . Suon pohjoisreunaa johtaa tilustie . Suolla on 22tutkimuspistettÄ ja 21 syvyyspistettÄ. Tutkimuspistetiheys on 5,0/10 ha (kuva 29).
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 93,4 - 96,7 m, ja pinta viettÄÄ pohjoiseen
noin 3 m/km. Laksonneva on kokonaan ojitettu . Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvÄt .
Laskuojat lÄhtevÄt suon pohjoisreunasta kohti KuortaneenjÄrveÄ .
Laksonnevan vallitseva suotyyppi on varsinainen sararÄmemuuttuma, jota on 56 %
havainnoista. Turvekankaita on 16 % . Reunaosissa on monin paikoin korpimuuttumia
turvekankaiden ohella . KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 34 % ja mÄttÄiden
korkeus 2,0 dm. Puusto on yleensÄ keskitiheÄÄ, paikoin tiheÄÄkin ja keskimÄÄrÄistÄ
jÄreÄmpÄÄ. Kehitysluokista pinotavara- ja tukkipuuaste ovat vallitsevia . MÄnnyn jakoivun sekÄ paikoin kuusenkin sekapuusto on suolle tyypillistÄ .
6 2
Kuva 29. Laksonnevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .
Taulukko 19 . Laksonnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt .
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. Heikosti maatuneen ohuen
rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 2,4 ja muun osan 5,9. Suurin turpeen
paksuus, 2,9 m, on pisteessÄ A 500 . Vallitseva pohjamaalaji on moreeni . Liejua on
suon pohjalla paikoin ohut kerros (kuvat 30 ja 31) .
Syvyys-alue
Pinta-ala(ha)
Keskisyvyys (m)yht .H1-10
TurvemÄÄrÄ (milj . suo-m3 )%pintak.
H1-4 S-tHi-10 C-tH5-10 S-t
pintak.H1-4 S-t
H1-10 C-tH5-10 S-t
yht .Hi-10
Koko suo 44 0,12 1,45 1,57 0,05 0,64 0,69 100Yli 1,0 m 31 0,10 1,90 2,00 0,03 0,59 0,62 90Yli 1,5 m 22 0,09 2,23 2,32 0,02 0,49 0,51 74Yli 2,0 m 15 0,13 2,54 2,67 0,02 0,38 0,40 58
6 3
Kuva 30. Laksonnevan A-selkÄlinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili .
Laksonnevan turpeista on saravaltaisia 91 % ja rahkavaltaisia 9 % . PÄÄturvelajeittain
jakaantuma on S 3 %, CS 6 %, C 66 % ja SC 25 %. Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ
sisÄltÄviÄ turpeita on 4 %, puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 55 % ja varpujen
jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ 1 % . Yleisimpien turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ
ovat C 70 %, S 12 %, L 10 % ja EQ 6 % .
Liekoja on erittÄin vÄhÄn . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m :n syvyydessÄ
keskimÄÄrin 0,4 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,5 % . Yli 2 m syvÄllÄ alueella liekoja on
0 - 1 m:n syvyydessÄ 0,5 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,7 % .
6 4
Kuva 31. Laksonnevan A 650 -poikkilinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili .
Turpeen keskimÄÄrÄinen tuhkapitoisuuus pisteissÄ A 300 ja A 650 + 100 on 5,5 %
kuivapainosta, pH-arvo 4,5, vesipitoisuus mÄrkÄpainosta 90,1 % ja kuivatilavuuspaino
99 kg/suo-m3 . KeskimÄÄrÄinen lÄmpÖarvo kuivalla turpeella on 21,5 MJ/kg ja 50 % :n
kosteudessa 9,5 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimÄÄrin 0,23 % kuivapainosta (taulukko
20).
Laksonnevan soveltuvuus turvetuotantoon
Suo soveltuu polttoturvetuotantoon . Turve on hyvin saravaltaista. Huomioitavana
seikkana on lisÄksi paikoin kookas puusto. Yli 1,5 m syvÄn 22 ha :n alueen kÄyttÖkel-poiset polttoturvevarat ovat 0,40 milj. suo-m3, kuiva-ainemÄÄrÄ 0,037 milj . tn (93 kg/-suo-m3) ja energiasisÄltÖ 0,80 milj . GJ eli 0,22 milj . MWh. Tuotantokosteudessa
(50 %) energiasisÄltÖ on 0,71 milj . GJ eli 0,20 milj. MWh. KÄyttÖkelpoisen turpeenmÄÄrÄ hehtaaria kohden on noin 18 180 suo-m 3, kuiva-ainemÄÄrÄ 1690 tn ja ener-
giasisÄltÖ tuotantokosteudessa 9090 MWh. Yhden suokuutiometrin energiasisÄltÖ
50 %:n kosteudessa on keskimÄÄrin 0,50 MWh . Tuhkaa yhdessÄ suokuutiossa onkeskimÄÄrin 3,4 kg .
6 5
66
13. Valkoinenneva (kl. 2224 02, x = 6968,7, y = 2468,6) sijaitsee noin 11 km Kuor-
taneen keskustasta lÄnteen . Suo rajoittuu mÄkiseen hiekka- ja moreenimaastoon .Kulkuyhteydet ovat hyvÄt . Suolle johtaa metsÄautoteitÄ. Suolla on 7 tutkimuspistettÄja 10 syvyyspistettÄ. Tutkimuspistetiheys on 1,9/10 ha (kuva 32) .
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 98 - 100 m, ja pinta viettÄÄ etelÄÄn ja itÄÄn .
Valkoinenneva on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvÄt. LaskuojatlÄhtevÄt itÄÄn kohti KuortaneenjÄrveÄ .
Kuva 32. Valkoisennevan tutkimuspisteet, turpeen maatuneisuus ja paksuus .
67
Valkoisennevan yleisin suotyyppi on tupasvillarÄmemuuttuma, jota on 65 % havain-
noista. LisÄksi alueella on kangasrÄmemuuttumaa ja puolukka- sekÄ varputurvekankai-
ta. KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 11 % ja mÄttÄiden korkeus 2,3 dm. Puusto
on mÄntyvaltaista, yleensÄ keskitiheÄÄ ja kehitysluokaltaan vaihtelevaa .
Taulukko 21 . Valkoisennevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turve-mÄÄrÄt .
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen
pintakerroksen maatumisaste on 2,8 ja muun osan 7,1 . Suurin turpeen paksuus,
1,3 m, on pisteessÄ P 3 . Vallitseva pohjamaalaji on moreeni .
Valkoisennevan turpeista on rahkavaltaisia 93 % ja saravaltaisia 7 % . PÄÄturvelajeit-
tain jakaantuma on S 36 %, CS 57 % ja SC 7 % . Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ sisÄltÄviÄ
turpeita on 15 % ja puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 11 % . Yleisimpien turveteki-
jÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ ovat S 77 %, C 19 %, ER 2 % ja L 2 % .
Valkoisennevan soveltuvuus turvetuotantoon
Ohuen turvekerroksen takia suo ei sovellu turvetuotantoon .
14.Pikkalantausta (kl. 2224 02, x = 6968,7, y = 2467,8) sijaitsee noin 12 km
Kuortaneen keskustasta lÄnteen . Suo rajoittuu itÄreunasta peltoon ja muualla loivapiir-
teiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat tyydyttÄvÄt . ItÄreunan pellolle tulee
tilustie. Suolla on 10 tutkimuspistettÄ ja 12 syvyyspistettÄ. Tutkimuspistetiheys on
2,4/10 ha (kuva 33) .
Syvyys-alue
Pinta-ala(ha)
Keskisyvyys (m)yht.H1-10
TurvemÄÄrÄ (milj . suo-m3 )%pintak.
H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t
pintak.H1-4 S-t
H1-10 C-tH5-10 S-t
yht .H1-10
Koko suo 36 0,22 0,42 0,64 0,08 0,15 0,23 100
Yli 1,0 m 3 0,33 0,67 1,00 0,01 0,02 0,03 13
68
Kuva 33. Pikkalantaustan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 97 - 100 m, ja pinta viettÄÄ pohjoiseen .
Pikkalantausta on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvÄt. LaskuojatlÄhtevÄt suon pohjoispÄÄstÄ pohjoiseen kohti Koivuluomaa .
Pikkalantaustan yleisimmÄt suotyypit ovat tupasvillarÄme, isovarpurÄme ja varsinainen
sararÄme, jotka ovat muuttuma-asteella . Suon etelÄosassa on puolukka- ja varputurve-kangasta. KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 14 % ja mÄttÄiden korkeus 3,4 dm .
Puusto on mÄntyvaltaista, keskitiheÄÄ ja yleensÄ pinotavara-asteella . EtelÄosassa onjÄreÄmpÄÄ tukkipuuta . Suon keskiosassa (A 150) on hakkuualue .
6 9
Taulukko 22. Pikkalantaustan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turve-
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen
pintakerroksen maatumisaste on 3,5 ja muun osan 6,4 . Suurin turpeen paksuus, 3,3 m,on pisteessÄ A 150 + 400. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni .
Pikkalantaustan turpeista on saravaltaisia 52 % ja rahkavaltaisia 48 % . PÄÄturvelajeit-
tain jakaantuma on S 11 %, CS 37 %, C 17 % ja SC 35 % . Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄsisÄltÄviÄ turpeita on 27 %, puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 21 % ja varpujenjÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ 5 % . Yleisimpien turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ
ovat C 52 %, S 39 %, ER 4 % ja N 1 %.
Liekoja on yleensÄ vÄhÄn . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:n syvyydessÄ
keskimÄÄrin 0,9 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,6 % . Yli 2 m syvÄllÄ alueella liekoja on0 - 1 m:n syvyydessÄ 0,9 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,6 % .
Pikkalantaustan soveltuvuus turvetuotantoon
Yli 2 m syvÄllÄ 10 ha :n alueella on pienimuotoinen polttoturvetuotanto mahdollista .
Alueen etelÄosassa haittana on kookas puusto. KÄyttÖkelpoiset turvevarat ovat0,20 milj . suo-m3, laskennallinen kuiva-ainemÄÄrÄ 0,020 milj . tn ja energiasisÄltÖ 0,43milj. GJ eli 0,11 milj . MWh. Tuotantokosteudessa (50 %) energiasisÄltÖ on 0,39 milj .GJ eli 0,10 milj . MWh. KÄyttÖkelpoisen turpeen mÄÄrÄ hehtaaria kohden on noin
20 000 suo-m 3 .
mÄÄ rÄt.
Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) TurvemÄÄrÄ (milj . suo-m 3)alue ala pintak . Hi-10 C-t yht . pintak . H1-10 C-t yht. %
(ha) H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10
Koko suo 41 0,19 1,22 1,41 0,08 0,50 0,58 100Yli 1,0 m 22 0,23 1,77 2,00 0,05 0,39 0,44 76Yli 2,0 m 10 0,10 2,50 2,60 0,01 0,25 0,26 45
70
15. Mellinluhta (kl. 2224 02, x = 6969,2, y = 2466,6) sijaitsee noin 16 km Kuorta-neen keskustasta lÄnteen . Suo rajoittuu mÄkiseen ja paikoin lohkareiseen moreeni-maastoon. Kulkuyhteydet ovat melko hyvÄt . Suon etelÄpuolelle ulottuu uudehkometsÄautotie. Suolla on 17 tutkimuspistettÄ ja 16 syvyyspistettÄ . Tutkimuspistetiheys on4,6/10 ha (kuva 34) .
Kuva 34. Mellinluhdan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 92 - 96 m, ja pinta viettÄÄ luoteeseen japohjoiseen. Mellinluhta on kokonaan ojitettu . Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvÄt . Suonpohjoisosasta lÄhtee laskuoja pohjoiseen kohti Koivuluomaa .
Mellinluhdan yleisin suotyyppi on varsinainen sararÄmemuuttuma (67 %) . Suon keski-osissa on paikoin varsinaista saranevamuuttumaa. LisÄksi suolla on puolukkaturvekan-
gasta ja pallosararÄmemuuttumaa . KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 2 % jamÄttÄiden korkeus 2,5 dm . Puusto on pÄÄosin keskitiheÄÄ tai tiheÄÄ mÄntyvaltaista
taimikkoa ja riukua.
71
Taulukko 23 . Mellinluhdan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt .
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0. Heikosti maatuneen ohuen ja
monin paikoin puuttuvan rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 3,5 ja muun
osan 6,2. Suurin turpeen paksuus, 2,2 m, on pisteessÄ A 200 . Suon pohja on epÄtasai-
nen. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni .
Mellinluhdan turpeista on saravaltaisia 92 % ja rahkavaltaisia 8 % . PÄÄturvelajeittain
jakaantuma on S 3 %, CS 5 %, C 24 % ja SC 68 %. Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ
sisÄltÄviÄ turpeita on 1 %, puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 38 % ja kortteen
jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ 5 % . Yleisimpien turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ
ovat C 67 %, S 24 %, L 7 %, EQ 1 % ja N 1 % .
Liekoja on vÄhÄn . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m :n syvyydessÄ
keskimÄÄrin 1,3 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,7 % . Yli 2 m syvÄllÄ alueella liekoja on
0 - 1 m:n syvyydessÄ 0,4 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 1,3 % .
Mellinluhdan soveltuvuus turvetuotantoon
Ohuen turvekerroksen takia suo ei sovellu turvetuotantoon .
16. KylmÄkonto (kl. 2224 03, x = 6971,0, y = 2568,0) sijaitsee noin 12 km Kuorta-
neen keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu pohjoisessa peltoon ja muualla loiva-piirtei-
seen moreenimaastoon . Kulkuyhteydet ovat vÄlttÄvÄt. Suolle ei ole ajokelpoista tietÄ .
Suolla on 12 tutkimuspistettÄ ja 18 syvyyspistettÄ . Tutkimuspistetiheys on 3,8/10 ha
(kuva 35).
Syvyys-alue
Pinta-ala(ha)
Keskisyvyys (m)yht.H1-10
TurvemÄÄrÄ (milj . suo-m3 )%pintak.
H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t
pintak.H1-4 S-t
H1-10 C-tH5-10 S-t
yht.H1-10
Koko suo 37 0,06 0,70 0,76 0,02 0,26 0,28 100
Yli 1,0 m 8 1,50 1,50 0,12 0,12 43
7 2
Kuva 35. KylmÄkonnon tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 79 - 87,5 m, ja pinta viettÄÄ voimakkaastipohjoiseen. KylmÄkonto on kokonaan ojitettu . Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvÄt .
Vedet valuvat ojia myÖten peltojen halki aluksi pohjoiseen ja edelleen lÄnteen Koivu-
luomaan, joka pÄÄttyy Lapuanjokeen .
KylmÄkonnon yleisimmÄt suotyypit ovat varsinainen sararÄme (50 %) ja tupasvillarÄme
(A 500 - 700), jotka ovat muuttuma-asteella . Turvekankaita (PTK ja RHK) on 20 %havainnoista. KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 2 % ja mÄttÄiden korkeus 2 dm .
Puusto on yleensÄ keskitiheÄÄ ja verraten kookasta (pinotavaraa ja tukkipuuta) .MÄnnyn ohella myÖs koivua on paikoin runsaaasti .
7 3
Taulukko 24. KylmÄkonnon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt .
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5 . Heikosti maatuneen rahkavaltaisen
pitnakerroksen maatumisaste on 3,3 ja muun osan 6,2. Suurin turpeen paksuus, 2,8
m, on pisteessÄ A 600 . Vallitseva pohjamaalaji on moreeni .
KylmÄkonnon turpeista on saravaltaisia 67 % ja rahkavaltaisia 33 %. PÄÄturvelajeittain
jakaantuma on S 12 %, CS 21 %, C 25 % ja SC 42 % . Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ
sisÄltÄviÄ turpeita on 2 % ja puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 16 % . Yleisimpien
turvetekiÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ ovat C 57 %, S 40 % ja L 3 %.
Liekoja on runsaasti . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:n syvyydessÄ
keskimÄÄrin 3,2 % ha 1 - 2 m:n syvyydessÄ 3,0 % . Yli 2 m syvÄllÄ alueella liekoja
on 0 - 1 m:n syvyydessÄ 1,7 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 4,0 % .
KylmÄkonnon soveltuvuus turvetuotantoon
Suo ei sovellu turvetuotantoon ohuen turvekerroksen takia .
17. Hanhineva (kl. 2224 04, x = 6951,6, y = 2470,9) sijaitsee lÄhellÄ Alavuden rajaa
noin 20 km Kuortaneen keskustasta lounaaseen . Suo rajoittuu pohjoisessa turvetuotan-
toalueeseen, lÄnnessÄ osittain harjumaiseen muodostumaan ja muualla peltoihin tai
moreenimaastoon . Kulkuyhteydet ovat hyvÄt. LÄnsireunaa sivuaa maantie . Suolla on
35 tutkimuspistettÄ ja 27 syvyyspistettÄ . Tutkimuspistetiheys on 5,4/10 ha (kuva 36) .
Syvyys-alue
Pinta-ala(ha)
Keskisyvyys (m)yht .H1-10
TurvemÄÄrÄ (milj . suo-m 3)%pintak .
H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t
pintak.H1-4 S-t
H1-10 C-tH5-10 S-t
yht .H1-10
Koko suo 32 0,19 0,59 0,78 0,06 0,19 0,25 100
Yli 1,0 m 4 0,75 1,25 2,00 0,03 0,05 0,08 32
Yli 2,0 m 2 1,50 1,00 2,50 0,03 0,02 0,05 20
7 4
Kuva 36. Hanhinevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 110,4 - 112,5 m, ja pinta viettÄÄ pohjoiseen .Hanhineva on osittain ojitettu . Luonnontilainen alue sijoittuu suon keski- ja etelÄ-
osaan. Kuivatusmahdollisuudet ovat melko hyvÄt . Pohjoisosasta lÄhtee laskuoja lÄnteen
lÄheiseen Hanhilampeen, jonka laskuoja viettÄÄ edelleen luoteeseen pÄÄttyen SaarijÄr-
veen .
75
Hanhinevan yleisimmÄt suotyypit suon etelÄosassa ovat rahkaneva ja lyhytkorsineva .Keski- ja pohjoisosassa on rahkarÄme- ja tupasvillarÄmeojikoita ja -muuttumia .KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 26 % ja mÄttÄiden korkeus 2,3 dm. Puusto onrÄmealueilla mÄntyvaltaista yleensÄ harvahkoa ja vajaatuottoista taimikkoa tai riukua .Suon pohjoisosassa on paikoitellen kookkaampaakin puustoa.
Taulukko 25 . Hanhinevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt.
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 . Heikosti maatuneen rahkavaltaisenpintakerroksen maatumisaste on 3,0 ja muun osan 6,0 . Suurin turpeen paksuus, 3,5 m,on pisteissÄ A 1200 ja A 1300 . Vallitseva pohjamaalaji on moreeni (kuvat 37 ja 38).
Hanhinevan turpeista on rahkavaltaisia 75 % ja saravaltaisia 25 % . PÄÄturvelajeittainjakaantuma on S 24 %, CS 51 %, C 3 % ja SC 22 %. Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄsisÄltÄviÄ turpeita on 37 %, puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 3 % ja varpujenjÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ 12 % . Yleisimpien turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄovat S 58 %, C 29 %, ER 7 %, N2%jaEQ1% .
Liekoja on yleensÄ erittÄin vÄhÄn . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:nsyvyydessÄ keskimÄÄrin 0,3 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,1 % . Yli 2 m syvÄllÄ alueellaliekoja on 0 - 1 m:n syvyydessÄ 0,2 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,1 % .
TurvenÄytteiden keskimÄÄrÄinen tuhkapitoisuus pisteissÄ A 400 ja A 900 + 100 on2,0 % kuivapainosta, pH-arvo 3,8, vesipitoisuus mÄrkÄpainosta 90,1 % ja kuivatilavuus-
paino 105 kg/suo-m3. KeskimÄÄrÄinen lÄmpÖarvo kuivalla turpeella on 20,4 MJ/kg ja50 %:n kosteudessa 9,0 MJ/kg . Rikkipitoisuus on keskimÄÄrin 0,12 % kuivapainosta(taulukko 26) .
Syvyys-alue
Pinta-ala(ha)
Keskisyvyys (m)yht .H1-10
TurvemÄÄrÄ (milj . suo-m3 )%pintak .
H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t
pintak .H1-4 S-t
H1-10 C-tH5-10 S-t
yht .H1-10
Koko suo 65 0,59 1,15 1,74 0,38 0,75 1,13 100Yli 1,0 m 50 0,74 1,40 2,14 0,37 0,70 1,07 95Yli 1,5 m 43 0,77 1,51 2,28 0,33 0,65 0,98 87Yli 2,0 m 25 0,84 1,84 2,68 0,21 0,46 0,67 59
Taulukko 26 . LaboratoriomÄÄritysten tuloksia Hanhinevalta.
Hanhinevan soveltuvuus turvetuotantoon
Suolla on monin paikoin paksuhko rahkainen heikosti maatunut pintakerros joka on
mahdollista kÄyttÄÄ kasvuturpeena. Kerros on kuitenkin verraten epÄtasaisesti jakaan-
tunut suon eri puolilla . H 1-3 maatuneen pintarahkan paksuus on keskimÄÄrin 0,4 m.
Yli 1,5 m syvÄllÄ 35 ha :n alueella on kÄyttÖkelpoista polttoturvetta pintarahkan alla
0,46 milj. suo-m3, jonka kuiva-ainemÄÄrÄ on 0,048 milj . tn ja energiasisÄltÖ 0,98 milj .
GJ eli 0,27 milj. MWh. Tuotantokosteudesssa (50 %) energiasisÄltÖ on 0,86 milj . GJ
eli 0,24 milj. MWh.
KÄyttÖkelpoisen polttoturpeen mÄÄrÄ hehtaaria kohden on noin 13 100 suo-m3, kuiva-
aine-mÄÄrÄ 1370 tn ja energiasisÄltÖ tuotantokosteudessa 6860 MWh . Yhden suokuu-
tiometrin energiasisÄltÖ 50 % :n kosteudessa on keskimÄÄrin 0,52 MWh . Tuhkaa
yhdessÄ suokuutiossa on keskimÄÄrin 2,1 kg .
77
7 8
18. Isoneva (kl. 2224 04, x = 6951,0, y = 2475,2) sijaitsee noin 22 km Kuortaneen
keskustasta etelÄÄn. Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon . EtelÄpÄÄssÄ on
peltoja. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvÄt. LÄnsireunaa sivuaa paikallistie ja
itÄpuolelle tulee metsÄautotie . Suolla on 58 tutkimuspistettÄ ja 47 syvyyspistettÄ .
Tutkimuspistetiheys on 3,6/10 ha (kuva 39) .
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 111,5 - 117,0 m, ja pinta viettÄÄ kaakkoon
ja etelÄÄn. Isoneva on suureksi osaksi ojitettu. Pohjoisosassa on pienehkÖ luonnonti-
lainen alue. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvÄt . Laskuoja lÄhtee lounaisnurkasta
lÄheiseen VetÄmÄjÄrveen .
80
Isonevan yleisimmÄt suotyypit ovat erilaiset rÄmeet, joita on 82 % havainnoista .Keskiosissa on rahka- ja tupasvillarÄmeojikoita ja -muuttumia . Pisteen A 800 ympÄris-tÖssÄ on myÖs keidasrÄmettÄ. Ohutturpeisilla reuna-alueilla on pallosararÄmettÄ javarsinaista sararÄmettÄ, jotka ovat ojikko- ja muuttuma-asteella . Paikoin on myÖspuolukkaturvekankaita . KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 25 % ja mÄttÄidenkorkeus 2,5 dm. Puusto on rÄmealueilla yleensÄ keskitiheÄÄ ja usein riuku- tai pino-tavara-asteella .
Taulukko 27 . Isonevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt .
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0. Heikosti maatuneen rahkavaltaisenpintakerroksen maatumisaste on 3,1 ja muun osan 6,6 . Suurin turpeen paksuus, 3,8 m,on pisteessÄ A 400 - 100. Suon pohja on melko tasainen . Vallitseva pohjamaalaji onmoreeni (kuvat 40 ja 41) .
Isonevan turpeista on rahkavaltaisia 76 % ja saravaltaisia 24 %. PÄÄturvelajeittianjakaantuma on S 58 %, CS 18 %, C 2 % ja SC 22 % . Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄsisÄltÄviÄ turpeita on 17 % ja puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 36 % . YleisimpienturvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ ovat S 68 %, C 19 %, L 9 % ja ER3 %.
Liekoja on erittÄin vÄhÄn . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:n syvyydessÄkeskimÄÄrin 0,3 % ja 1 -2 m :n syvyydessÄ 0,1 %. Yli 2 m syvÄllÄ alueella liekoja on0 - 1 m:n syvyydessÄ 0,2 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,1 % .
Syvyys-alue
Pinta-ala(ha)
Keskisyvyys (m)yht .H1-10
TurvemÄÄrÄ (milj . suo-m3 )%pintak .
H1-4 S-tH1-10 C-tHS-10 S-t
pintak .H1-4 S-t
H1-10 C-tH5-10 S-t
yht .H1-10
Koko suo 163 0,22 1,06 1,28 0,36 1,73 2,09 100Yli 1,0 m 95 0,30 1,56 1,86 0,29 1,48 1,77 85Yli 1,5 m 64 0,33 1,89 2,22 0,21 1,21 1,42 68Yli 2,0 m 33 0,36 2,46 2,82 0,12 0,81 0,93 44
83
TurvenÄytteiden keskimÄÄrÄinen tuhkapitoisuus pisteissÄ A 400 ja A 800 on 1,4 %kuivapainosta, pH-arvo 3,4, vesipitoisuus mÄrkÄpainosta 89,5 % ja kuivatilavuuspaino103 kg/suo-m3. KeskimÄÄrÄinen lÄmpÖarvo kuivalla turpeella on 19,7 MJ/kg ja 50 % :nkosteudessa 8,6 MJ/kg . Rikkipitoisuus on keskimÄÄrin 0,19 % kuivapainosta (taulukko28) .
Taulukko 28. LaboratoriomÄÄritysten tuloksia Isonevalta .
Isonevan soveltuvuus turvetuotantoon
Vaikka turve on monin paikoin rahkavaltaista pohjaan asti, on heikosti maatunutpintakerros ohut. Suo soveltuu polttoturvetuotantoon . Yli 1,5 m syvÄn yhtenÄisen 60ha:n alueen kÄyttÖkelpoiset polttoturvevarat ovat 1,02 milj . suo-m3 , kuiva-ainemÄÄrÄ
0,103 milj . tn ja energiasisÄltÖ 2,03 milj . GJ eli 0,56 milj . MWh. Tuotantokosteudessa
(50 %) energiasisÄltÖ on 1,77 milj . GJ eli 0,49 mil. MWh.
KÄyttÖkelpoisen turpeen mÄÄrÄ hehtaaria kohden on noin 17 000 suo-m 3 , kuiva-
ainemÄÄrÄ 1720 tn ja energiasisÄltÖ tuotantokosteudessa 8160 MWh. Yhden suokuu-tiometrin energiasisÄltÖ 50 % :n kosteudessa on keskimÄÄrin 0,48 MWh . TuhkaayhdessÄ suokuutiossa on keskimÄÄrin 1,4 kg .
19. PerkiÖnneva (kl. 2224 04, x = 6953,0, y = 2475,8) sijaitsee noin 16 km Kuor-
taneen keskustasta etelÄÄn . Suo rajoittuu etelÄssÄ ja lÄnnessÄ paikoin peltoihin, idÄssÄmoreenimÄkeen ja muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat
hyvÄt. Suon pohjoispÄÄn poikki kulkee paikallistie . Suolla on 25 tutkimuspistettÄ ja 21
syvyyspistettÄ . Tutkimuspistetiheys on 5,0/10 ha (kuva 42) .
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 107,7 - 110,4 m, ja pinta viettÄÄ etelÄÄn .
PerkiÖnneva on kokonaan ojitettu . Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvÄt . Laskuojat
lÄhtevÄt suon pohjoispÄÄstÄ ja kaakkoiskulmasta kohti Lapuanjokea .
PerkiÖnnevan keskiosassa on tupasvillarÄmettÄ, rahkarÄmettÄ ja keidasrÄmettÄ . Suo-
tyypit ovat yleensÄ muuttuma-asteella. Reunaosissa on turvekankaita . Suolla on van-
hoja hylÄttyjÄ turvepehkunnostoalueita . KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 21 % ja
Taulukko 29. PerkiÖnnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt .
84
Syvyys-alue
Pinta-ala(ha)
Keskisyvyys (m)yht.H1-10
T urvemÄÄrÄ (milj . suo-m 3)%pintak.
H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t
pintak .H1-4 S-t
H1-10 C-tH5-10 S-t
yht .H1-10
Koko suo 50 0,18 1,90 2,08 0,09 0,95 1,04 100Yli 1,0 m 39 0,23 2,30 2,53 0,09 0,90 0,99 95Yli 2,0 m 27 0,33 2,70 3,03 0,09 0,73 0,82 79
8 5
Kukva 42. PerkiÖnnevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .
mÄttÄiden korkeus 2,4 dm. Puusto on mÄntyvaltaista, reunaosissa keskitiheÄÄ ja
paikoin kookastakin . Suon keskellÄ puusto on harvahkoa ja yleensÄ vajaatuottoista taitaimistoa .
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8 . Heikosti maatuneen rahkavaltaisen
pintakerroksen maatumisaste on 2,6 ja muun osan 6,1 . Suurin turpeen paksuus, 4,1 m,on pisteillÄ A 500 - A 700. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat savi, moreeni ja hiekka .Liejua on ohut kerros pohjalla pisteiden A 350 js A 900 vÄlisellÄ alueella (kuvat 43
ja 44).
8 7
Kuva 44. PerkiÖnnevan A-800 -poikkilinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili .
PerkiÖnnevan turpeista on rahkavaltaisia 76 % ja saravaltaisia 24 % . PÄÄturvelajeittain
jakaantuma on S 40 %, CS 36 %, C 1 % ja SC 23 %. Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ
sisÄltÄviÄ turpeita on 10 %, puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 23 % ja kortteen
jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ 4 % . Yleisimpien turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ
ovat S 69 %, C 23 %, L 4 %, ER 1 % ja EQ 1 % .
Liekoisuus on erittÄin alhainen . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:n
syvyydessÄ keskimÄÄrin 0,8 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,2 % . Yli 2 m syvÄllÄ alueella
liekoja on 0 - 1 m:n syvyydessÄ 0,8 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,2 % .
88
TurvenÄytteiden keskimÄÄrÄinen tuhkapitoisuus pisteessÄ A 400 on 1,0 % kuivapainos-
ta, pH-arvo 3,5, vesipitoisuus mÄrkÄpainosta 90,1 % ja kuivatilavuuspaino 96 kg/suo-
m3. KeskimÄÄrÄinen lÄmpÖarvo kuivalla turpeella on 19,8 MJ/kg ja 50 % :n kosteudes-sa 8,7 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimÄÄrin 0,09 % kuivapainosta (taulukko 30).
Taulukko 30. LaboratoriomÄÄritysten tuloksia PerkiÖnnevalta .
PerkiÖnnevan soveltuvuus turvetuotantoon
Vaikka turve on rahkavaltaista usein pohjaan asti, on suuressa osassa suota heikosti
maatunut pintarahkakerros verraten ohut. Kun lisÄksi turpeen tilavuuspaino on
verraten korkea, soveltuu suo polttoturvetuotantoon mieluimmin jyrsinmenetelmÄllÄ .
Yli 2 m syvyisen 27 hain alueen kÄyttÖkelpoiset turvevarat ovat 0,68 milj . suo-m3,
kuiva-ainemÄÄrÄ 0,065 milj . tn ja energiasisÄltÖ 1,29 milj . GJ eli 0,36 milj . MWh.
Tuotantokosteudessa (50 %) energiasisÄltÖ on 1,13 milj . GJ eli 0,31 milj. MWh.
89
KÄyttÖkelpoisen turpeen mÄÄrÄ hehtaaria kohden on noin 25 200 suo-m3, kuiva-ainemÄÄrÄ 2400 tn ja energiasisÄltÖ tuotantokosteudessa 11 480 MWh . Yhden
suokuutiometrin energiasisÄltÖ 50 % :n kosteudessa on keskimÄÄrin 0,46 MWh. TuhkaayhdessÄ suokuutiossa on keskimÄÄrin 1,0 kg .
20. Sarvelanneva (kl. 2224 04, x = 6454,1, y = 2479,9) sijaitsee noin 16 km Kuor-
taneen keskustasta etelÄÄn . Suo rajoittuu loivaan moreenimaastoon . Kulkuyhteydetovat hyvÄt . LÄnsireunaa sivuaa metsÄautotie. Suolla on 18 tutkimuspistettÄ ja 10
syvyyspistettÄ . Tutkimuspistetiheys on 6,7/10 ha (kuva 45).
Kuva 45 . Sarvelannevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .
90
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 123 - 124 m, ja pinta on melko tasainen .
Sarvelanneva on kokonaan ojitettu . Kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaisen hyvÄt .
ItÄosan vedet laskevat lÄheisen SarvijÄrven kautta KÄtkÄnjokeen . LÄnsireunasta lÄhtee
laskuoja lÄnteen kohti Lapuanjokea .
Sarvelannevan yleisimmÄt suotyypit ovat suon keskellÄ lyhytkorsineva ja reunaosissa
tupasvillarÄme ja varsinainen sararÄme . Suotyypit ovat muuttuma-asteella . KeskimÄÄ-
rÄinen pinnan mÄttÄisyys on 8 % ja mÄttÄiden korkeus 20 dm . Puusto on harvahkoa
tai keskitiheÄÄ ja kehitysluokka vaihtelee vajaatuottoisesta taimikosta pinotavara-
asteelle . Paikoin koivua on mÄnnyn seassa runsaastikin .
Taulukko 31 . Sarvelannevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄ-rÄt .
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9 . Heikosti maatuneen ohuen rahka-
valtaisen pintakerroksen maatumisaste on 2,0 ja muun osan 6,5. Suurin turpeen pak-
suus, 1,9 m, on pisteessÄ A 200 . Vallitseva pohjamaalaji on moreeni (kuva 46).
Sarvelannevan turpeista on saravaltaisia 50 % ja rahkavaltaisia 50 % . PÄÄturvelajeit-
tain jakaantuma on S 21 %, CS 29 %, C 13 % ja SC 37 %. Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ
sisÄltÄviÄ turpeita on 19 %, puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 21 % . Yleisimpien
turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ ovat S 47 %, C 46 %, ER 4 % ja L
3 %.
Liekoja on paikoin runsaasti. Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on
- 1 m:n
syvyydessÄ keskimÄÄrin 4,8 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,3 % .
Syvyys-alue
Pinta-ala(ha)
Keskisyvyys (m)yht .H1-10
TurvemÄÄrÄ (milj. suo-m)%pintak.
H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t
pintak.H1-4 S-t
H1-10 C-tH5-10 S-t
yht .H1-10
Koko suo 27 0,15 0,96 1,11 0,04 0,26 0,30 100
Yli 1,0 m 10 0,10 1,60 1,70 0,01 0,16 0,17 57
91
Kuva 46. Sarvelannevan A-selkÄlinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili .
Sarvelannevan soveltuvuus turvetuotantoon
Suo on ja pienikokoinen, jas lisÄksi liekoja on paljon . LisÄksi liekoisuus on monin
paikoin korkea, joten suota ei suositella turvetuotantoon .
21. HvysikkÄkonto (kl. 2224 04, x = 6957,4, y = 2471,1) sijaitsee noin 12 km
Kuortaneen keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu lÄnnessÄ SaarijÄrveen, etelÄssÄ
SaarijÄrvennevaan ja muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon . Kulkuyhteydet ovat
hyvÄt. Suon poikki kulkee metsÄautotie . Suolla on 20 tutkimuspistettÄ ja 24 syvyyspis-
tettÄ. Tutkimuspistetiheys on 4,0/10 ha (kuva 47) .
9 2
Kuva 47. HyysikkÄkonnon tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 102,5 - 105 m, ja pinta viettÄÄ lounaaseen
kohti SaarijÄrveÄ. HyysikkÄkonto on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat
tyydyttÄvÄt . LÄheinen jÄrvi estÄÄ pohjaosien kuivattamisen .
HyysikkÄkonnon yleisimmÄt suotyypit ovat ohutturpeisilla alueilla kangasrÄme- ja
pallosararÄmemuuttuma . Muualla ovat varsinainen sararÄme- ja tupasvillarÄmemuuttu-
mat vallitsevia. KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 17 % ja mÄttÄiden korkeus
2,4 dm. Puusto on yleensÄ keskitiheÄÄ ja pinotavara-asteella . Paikoin koivua on
mÄnnyn seassa runsaastikin .
9 3
Taulukko 32. HyysikkÄkonnon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turve-mÄÄrÄt.
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen
pintakerroksen maatumisaste on 3,2 ja muun osan 6,4 . Suurin turpeen paksuus, 2,5 m,
on suon etelÄosassa . Vallitseva pohjamaalaji on moreeni .
HyysikkÄkonnon turpeista on rahkavaltaisia 57 % ja saravaltaisia 43 % . PÄÄturvelajeit-
tain jakaantuma on S 14 %, CS 43 %, C 9 % ja SC 34 % . Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ
sisÄltÄviÄ turpeita on 10 %, puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 20 % ja varpujen
jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ 8 % . Yleisimpien turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ
ovat S 49 %, C 43 %, L 4 %, ER 2% a N 1 %.
Liekoja on paikoin erittÄin runsaasti . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m :n
syvyydessÄ keskimÄÄrin 4,4 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,2 % . Yli 2 m syvÄllÄ alueella
liekoja on 0 - 1 m:n syvyydessÄ 6,4 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,0 % .
HyysikkÄkonnon soveltuvuus turvetuotantoon
Ohuen turvekerroksen ja jÄrven lÄheisyyden takia suo ei sovellu turvetuotantoon .
22.Lakiakonto (kl. 2224 04, x = 6958,7, y = 2470,5) sijaitsee noin 13 km Kuortaneen
keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu loivapiirteiseen joskin paikoin kallioiseen
lohkareiseen moreenimaastoon . Kulkuyhteydet ovat hyvÄt. LÄnsireunaa sivuaa uudehko
metsÄautotie. Suolla on 21 tutkimuspistettÄ ja 17 syvyyspistettÄ . Tutkimuspistetiheys on
5,5/10 ha (kuva 48).
Syvyys-alue
Pinta-ala(ha)
Keskisyvyys (m)yht.H1-10
TurvemÄÄrÄ (milj . suo-m3 )%pintak.
H1-4 S-tHi-10 C-tH5-10 S-t
pintak.H1-4 S-t
H1-10 C-tH5-10 S-t
yht .Hi-10
Koko suo 50 0,32 0,72 1,04 0,16 0,36 0,52 100Yli 1,0 m 24 0,46 1,04 1,50 0,11 0,25 0,36 69Yli 2,0 m 2 0,50 2,00 2,50 0,01 0,04 0,05 10
9 4
Kuva 48. Lakiakonnon tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 105,0 - 106,6 m, ja pinta viettÄÄ keskeltÄ
sekÄ pohjoiseen ettÄ etelÄÄn . Lakiakonto on osittain ojitettu . Luonnontilainen alue
sijoittuu pisteiden A 500 - A 900 vÄlille suon keskiosaan. Kuivatusmahdollisuudet
ovat hyvÄt. EtelÄosan vedet laskevat ojaa myÖten SaarijÄrveen . PohjoispÄÄstÄ lÄhtee
laskuoja pohjoiseen MÄrijÄrveen, josta on lasku-uoma Lapuanjokeen .
95
Lakiakonnon yleisimmÄt suotyypit ovat luonnontilaisella alueella rahkaneva, lyhytkor-
sinevarÄme ja lyhytkorsineva . Ojitetulla alueella on mm. tupasvillarÄme-, lyhytkor-
sinevarÄme- ja kangasrÄmeojikoita ja -muuttumia . Paikoin tavataan myÖs turvekankai-ta. KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 22 % ja mÄttÄiden korkeus 2,1 dm . Puusto
on rÄmealueilla mÄntyvaltaista ja yleensÄ harvahkoa ja vajaatuottoista .
Taulukko 33 . Lakiakonnon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt .
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4. Heikosti maatuneen rahkavaltaisenpintakerroksen maatumisaste on 2,9 ja muun osan 5,7 . Suurin turpeen paksuus, 3,3 m,
on pisteessÄ A 700. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni. Liejua on suon pohjalla
ohuehko kerros pisteiden A 600 ja A 900 vÄlisellÄ alueella (kuva 49) .
Lakiakonnon turpeista on rahkavaltaisia 81 % ja sarvaltaisia 19 % . PÄÄturvelajeittain
jakaantuma on S 43 %, CS 38 % ja SC 18 %. Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ sisÄltÄviÄ
turpeita on 34 %, puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 1 % ja varpujen jÄÄnnÖksiÄ
sisÄltÄviÄ 7 % . Yleisimpien turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ ovat S 67
%, C 22 %, ER 7 %, EQ 3 % ja N 1 % .
Liekoja on erittÄin vÄhÄn . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:n syvyydessÄ
keskimÄÄrin 0,4 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,2 %. Yli 2 m syvÄllÄ alueella liekoja on
0 - 1 m:n syvyydessÄ 0,3 % ja 1 - 2 m :n syvyydessÄ 0,1 % .
Lakiakonnon soveltuvuus turvetuotantoon
Suolla on paksu heikosti maatunut rahkainen pintakerros, joka ei sovellu polttoturve-
tuotantoon . Pintarahkan laatu kasvuturpeena on myÖs huono . Kerros on mahdollista
kÄyttÄÄ kuiviketurpeena .
Syvyys-alue
Pinta-ala(ha)
Keskisyvyys (m)yht .H1-10
TurvemÄÄrÄ (milj. suo-m3 )%pintak .
H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t
pintak.H1-4 S-t
H1-10 C-tH5-10 S-t
yht .H1-10
Koko suo 38 0,71 0,79 1,50 0,27 0,30 0,57 100Yli 1,0 m 24 1,00 1,04 2,04 0,24 0,25 0,49 86
Yli 2,0 m 12 1,41 1,17 2,58 0,17 0,14 0,31 54
97
23. HiironrÄmÄkkÖ (kl. 2224 05, x = 6962,1, y = 2477,7) sijaitsee noin 5 km Kuorta-
neen keskustasta etelÄÄn . Suo rajoittuu mÄkiseen moreenimaastoon . Kulkuyhteydet
ovat tyydyttÄvÄt. Suon lÄnsipuolelle tulee heikkokuntoinen metsÄautotie . Suolla on 6
tutkimuspistettÄ ja 7 syvyyspistettÄ . Tutkimuspistetiheys on 2,1/10 ha (kuva 50).
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 118 - 120,8 m, ja pinta viettÄÄ pÄÄasiassa
etelÄÄn. HiironrÄmÄkkÖ on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvÄt.
Suurin osa vesistÄ valuu laskuojia myÖten etelÄÄn turvetuotannossa olevalle Kurikanne-
valle .
HiironrÄmÄkÖn vallitseva suotyyppi on tupasvillarÄmemuuttuma . Paikoin on myÖs
varsinaista sararÄme-, pallosararÄme- ja rahkarÄmemuuttumaa . KeskimÄÄrÄinen pinnan
mÄttÄisyys on 2,2 % ja mÄttÄiden korkeus 3,0 dm . Puusto on mÄntyvaltaista, yleensÄkeskitiheÄÄ tai tiheÄÄ. Kehitysluokka vaihtelee kookkaasta taimikosta pinotavara-
Kuva 50. HiironrÄmÄkÖn tutkimuspisteet, turpeen maatuneisuus ja paksuus .
98
Taulukko 34 . HiironrÄmÄkÖn eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turve-mÄÄrÄt .
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,6 . Heikosti maatuneen rahkavaltaisen
pintakerroksen maatumisaste on 3,0 ja muun osan 7,7 . Suurin turpeen paksuus, 2,8 m,on pisteessÄ P 2. Suon pohja on melko epÄtasainen . YleisimmÄt pohjamaalait ovat
moreeni, hiekka ja hiesu .
HiironrÄmÄkÖn turpeista on rahkavaltaisia 52 % ja saravaltaisia 48 % . PÄÄturvelajeit-
tain jakaantuma on S 15 %, CS 37 % ja SC 48 %. Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ sisÄltÄviÄ
turpeita on 25 %, puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 10 % ja varpujen jÄÄnnÖksiÄ
sisÄltÄviÄ 3 %. Yleisimpien turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ ovat
S 48 %, C 45 %, ER 4 %, L 2 % ja EQ 1 %.
Liekoja on kohtalaisesti . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:n syvyydessÄkeskimÄÄrin 1,6 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,3 % . Yli 2 m syvÄllÄ alueella liekoja on
0 - 1 m:n syvyydessÄ 0,5 % .
HiironrÄmÄkÖn soveltuvuus turvetuotantoon
Suo ei sovellu turvetuotantoon pienen kokonsa ja ohuen turvekerroksen takia .
24. Honkisaarenneva (kl. 2224 06, x = 6976,9, y = 2473,5) sijaitsee noin 10 kmKuortaneen keskustasta pohjoiseen . Reunaosat on monin paikoin otettu viljelykseen .
ItÄreunassa suo rajoittuu harjumuodostumaan . Suota halkoo itÄ-lÄnsisunnassa kaksi
korkeajÄnnitelinjaa. Kulkuyhteydet ovat hyvÄt. Suon poikki kulkee tilustie ja itÄreunaa
sivuaa AlajÄrvelle menevÄ maantie . Suolla on 65 tutkimuspistettÄ ja 48 syvyyspistettÄ .
Tutkimuspistetiheys on 4,0/10 ha (kuva 51) .
Syvyys-alue
Pinta-ala(ha)
Keskisyvyys (m)yht.H1-10
TurvemÄÄrÄ (milj . suo-m3 )%pintak.
H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t
pintak.H1-4 S-t
H1-10 C-tH5-10 S-t
yht .H1-10
Koko suo 29 0,14 0,79 0,93 0,04 0,23 0,27 100Yli 1,0 m 9 0,22 1,45 1,67 0,02 0,13 0,15 56Yli 2,0 m 2 0,50 2,00 2,50 0,01 0,04 0,05 19
9 9
Kuva 51. Honkisaarennevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 88 - 89 m, ja pinta on melko tasainen .Honkisaarenneva on suureksi osaksi ojitettu . Suon keskiosissa selkÄlinjan ympÄrillÄ on
useita pienialaisia ojittamattomia alueita . Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvÄt. ItÄ- japohjoisosan vedet valuvat ojia myÖten pohjoiseen Lakajokeen. Lounaiskulmasta lÄhteelisÄksi laskuoja etelÄÄn kohti NisosjÄrveÄ .
100
Honkisaarennevan yleisimmÄt suotyypit suota halkovan tien lÄnsipuolella luonnontilai-
sella alueella (A 1550 - A 1650) rahkarÄme, lyhytkorsineva ja keidasrÄme . Reunem-malla on tupasvillarÄmemuuttuma vallitseva . Paikoin on myÖs pallosararÄmemuuttumia .Suon keskiosassa (A 700 - A 1400) on luonnontilaisilla alueilla tupasvillarÄmettÄ ja
varsinaista saranevaa. Reunemmalla on paikoin turvekankaita ja tupasvillarÄmemuuttu-
maa. Suon itÄosassa on tupasvillarÄmeen ohella varsinkin reunaosissa varpu- ja
puolukkaturvekankaita. KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 19 % ja mÄttÄiden
korkeus 2,4 dm. Puusto on mÄntyvaltaista, suon keskiosissa yleensÄ harvaa ja vajaa-
tuottoista. Reunaosien turvekankailla on myÖs jÄreÄmpÄÄ mÄnnikkÖÄ .
Taulukko 35 . Honkisaarennevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turve-mÄÄrÄt.
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1 . Heikosti maatuneen rahkavaltaisen
pintakerroksen maatumisaste on 3,3 ja muun osan 6,7 . Suurin turpeen paksuus, 2,4 m,
on pisteessÄ A 550 + 100. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni, hiekka ja hiesu
(kuvat 52 - 54).
Honkisaarennevan turpeista on rahkavaltaisia 68 % ja saravaltaisia 32 %. PÄÄturvela-
jeittain jakaantuma on S 29 %, CS 39 %, C 11 % ja SC 21 %. Tupasvillaa lisÄtekijÄ-
nÄ sisÄltÄviÄ turpeita on 25 % ja puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 28 %. Yleisim-
pien turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ ovat S 53 %, C 36 %, ER 5 %
ja L 5 %.
Liekoja on vÄhÄn. Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:n syvyydessÄ
keskimÄÄrin 1,0 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,1 % . Yli 2 m syvÄllÄ alueella liekoja
on 0 - 1 m:n syvyydessÄ 0,4 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,2 %.
Syvyys-alue
Pinta-ala(ha)
Keskisyvyys (m)yht .Hi-10
TurvemÄÄrÄ (milj. suo-m3 )%pintak.
H1-4 S-tH1-10 C-tHS-10 S-t
pintak .H1-4 S-t
H1-10 C-tH5-10 S-t
yht.H1-10
Koko suo 164 0,22 1,03 1,25 0,36 1,69 2,05 100Yli 1,0 m 112 0,29 1,29 1,58 0,33 1,44 1,77 86Yli 1,5 m 74 0,38 1,38 1,76 0,28 1,02 1,30 63Yli 2,0 m 13 0,69 1,46 2,15 0,09 0,19 0,28 14
103
Kuva 54. Honkisaarennevan A 900 -poikkilinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili .
TurvenÄytteiden keskimÄÄrÄinen tuhkapitoisuus pisteissÄ A 600, A 1150 ja A 1600
on 2,2 % kuivapainosta, p14-arvo 3,7, vesipitoisuus mÄrkÄpainosta 88,6 % ja kuivatila-
vuuspaino 121 kg/suo-m3 . KeskimÄÄrÄinen lÄmpÖarvo kuivalla turpeella on 20,3 MJ/kg
ja 50 % :n kosteudessa 8,9 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimÄÄrin 0,14 % kuivapainosta
(taulukko 36) .
Taulukko 36 jatkuu .
Honkisaarennevan soveltuvuus turvetuotantoon
Suo on melko ohutturpeinen. Suon koillispuolella on pohjaveden pumppausasema.
LÄnsiosan yli 2 m syvÄllÄ alueella on paksuhko rahkavaltainen pintakerros. Haittanaon lisÄksi suota halkovat voimalinjat. Suon poikki kulkevan tien itÄpuolella sijaitsevaa
yli 1,5 m syvÄÄ aluetta voidaan paikoin kÄyttÄÄ pienimuotoiseen polttoturvetuotantoon .NÄytepisteiden kuivatilavuuspainot ovat poikkeuksellisen korkeita. KÄyttÖkelpoinen
pinta-ala on noin 40 ha, turvevarat 0,40 milj . suo-m3 ja kuiva-ainemÄÄrÄ 0,055 milj .tn (138 kg/suo-m 3) ja energiasisÄltÖ 1,16 mil . GJ eli 0,32 milj . MWh. Tuotantokos-
teudessa (50 %) energiasisÄltÖ on 1,02 milj . GJ eli 0,28 milj . MWh.
104
105
25.Salonneva, (kl. 2224 06, x = 6973,3, y = 2479,8) sijaitsee noin 10 km Kuortaneen
keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu koillisosassa paikoin turvepeltoihin, lÄnnessÄ
kangasmaastoon ja muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon . Kulkuyhteydet ovat
hyvÄt. LÄnsireunaa sivuaa maantie . Suolla on 55 tutkimuspistettÄ ja 51 syvyyspistettÄ .
Tutkimuspistetiheys on 4,2/10 ha (kuva 55) .
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 124,4 - 131,4 m, ja pinta viettÄÄ itÄÄn jaetelÄÄn. Salonneva on suurimmaksi osaksi ojitettu . A-linjaston keskiosassa (A 800 -
A 1300) on pienehkÖ ojittamaton alue . Kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaisen hyvÄt .A-linjaston alueen syvimpien kohtien kuivattaminen on vaikeaa. Suon pohjoisosan
vedet valuvat ojia myÖten itÄÄn HaarajÄrveen . EtelÄosan vedet valuvat etelÄÄn
Kainuunlampeen, josta lÄhtee laskuoja kohti KuortaneenjÄrveÄ .
Salonnevan yleisin suotyyppi A-linjaston keskiosassa on lyhytkorsineva . TÄmÄn alueen
ympÄrillÄ on paikoin rahka- ja isovarpurÄmettÄ . Linjaston pohjois- ja etelÄosassa sekÄ
reunoilla on tupasvillarÄmemuuttuma vallitsevana . B-linjastolla on tupasvillarÄmemuut-
tuman ohella paikoin rahkarÄmemuuttumaa ja turvekankaita . KeskimÄÄrÄinen pinnanmÄttÄisyys on 14 % ja mÄttÄiden korkeus 2,2 dm. Puusto on rÄmealueilla yleensÄ
harvahkoa tai keskitiheÄÄ ja usein vajaatuottoista mÄnnikkÖÄ .
Taulukko 37 . Salonnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt .
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9 . Heikosti maatuneen rahkavaltaisen
pintakerroksen maatumisaste on 3,4 ja muun osan 5,8 . Suurin turpeen paksuus, 6,2 m,
on pisteessÄ A 1100. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat syvimmissÄ kohdissa savi ja
muualla moreeni . Liejua on suon pohjalla ohut kerros A-linjan syvimmissÄ kohdissa
(kuvat 56 - 58) .
Syvyys-alue
Pinta-ala(ha)
Keskisyvyys (m)yht.H1-10
TurvemÄÄrÄ (milj. suo-m3)%pintak.
H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t
pintak.H1-4 S-t
H1-10 C-tH5-10 S-t
yht .H1-10
Koko suo 130 0,80 1,38 2,18 1,04 1,79 2,83 100Yli 1,0 m 88 0,98 1,92 2,90 0,86 1,69 2,55 90Yli 2,0 m 63 1,14 2,33 3,47 0,72 1,47 2,19 77
110
Salonnevan turpeista on rahkavaltaisia 93 % ja saravaltaisia 7 % . PÄÄturvelajeittain
jakaantuma on S 56 %, CS 37 %, C 2 % ja SC 5 %. Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ
sisÄltÄviÄ turpeita on 50 %, puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 7 % ja varpujen
jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ 11 % . Yleisimpien turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄs-
tÄovat S68%,C13%,ER11%,SH3%jaN2% .
Liekoja on erittÄin vÄhÄn. Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:n syvyydessÄ
keskimÄÄrin 0,7 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,6 % . Yli 2 m syvÄllÄ alueella liekoja
on 0 - 1 m:n syvyydessÄ 0,5 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,5 % .
Turpeen keskimÄÄrÄinen tuhkapitoisuus pisteissÄ A 800, A 1300 ja B 700 on 2,5 %
kuivapainosta, pH-arvo 4,1, vesipitoisuus mÄrkÄpainosta 92,1 % ja kuivatilavuuspaino
78 kg/suo-m 3 . KeskimÄÄrÄinen lÄmpÖarvo kuivalla turpeella on 20,4 MJ/kg ja 50 % :n
kosteudessa 9,0 MJ/kg . Rikkipitoisuus on keskimÄÄrin 0,28 % kuivapainosta (taulukko
38).
Taulukko 38. LaboratoriomÄÄritysten tuloksia Salonnevalta.
Salonnevan soveltuvuus turvetuotantoon
A-linjaston keskiosassa on paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros, jokaei sovellu polttoturvetuotantoon . TÄmÄ kerros on mahdollista hyÖdyntÄÄ heikkolaal-tuisena kasvuturpeena tai kuiviketurpeena . Alueen pinta-ala on noin 15 ha ja kÄyttÖ-
kelpoiset pintaturvevarat 0,15 milj . suo-m3 . TÄmÄn kerroksen alapuolinen osa ja B-
linjaston alue on mahdollista hyÖdyntÄÄ polttoturpeena . KÄyttÖkelpoisen yli 2 m syvÄnalueen pinta-ala on noin 63 ha, polttoturvevarat 1,57 milj. suo-m3 , kuiva-ainemÄÄrÄ
0,126 milj . tn ja energiasisÄltÖ 2,63 milj . GJ eli 0,73 milj . MWh. Tuotantokosteudessa(50 %) energiasisÄltÖ on 2,32 milj . GJ eli 0,65 milj . MWh .
26. Mataraneva (kl. 2224 06, x = 6975,5, y = 2479,1) sijaitsee noin 12 km Kuor-
taneen keskustasta pohjoiskoilliseen . Suo rajoittuu mÄkiseen moreenimaastoon.
Kulkuyhteydet ovat tyydyttÄvÄt. Suon lÄnsipuolella noin 200 - 300 m etÄisyydellÄkulkee paikallistie . Suolla on 23 tutkimuspistettÄ ja 20 syvyyspistettÄ . Tutkimuspisteti-
heys on 4,4/10 ha (kuva 59).
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 120 - 129 m, ja pinta viettÄÄ pohjoiseen ja
koilliseen. Mataraneva on kokonaan ojitettu . Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvÄt .Laskuojat viettÄvÄt koilliseen lÄheiseen Lakajokeen .
Mataranevan keskiosissa on rahkarÄme- ja tupasvillarÄmeojikoita ja -muuttumia .
Pisteen A 600 ympÄristÖssÄ on myÖs keidasrÄmeen piirteitÄ . Pohjois- ja etelÄpÄÄssÄ on
korpirÄmettÄ. LisÄksi reunaosissa on paikoin puolukkaturvekankaita . KeskimÄÄrÄinen
pinnan mÄttÄisyys on 31 % ja mÄttÄiden korkeus 2,8 dm . Puusto on suon pohjois- ja
etelÄpÄÄssÄ melko kookasta usein mÄnnyn, koivun ja kuusenkin sekapuustoa . Muualla
suota on harvahko tai keskitiheÄ mÄntytaimikko tyypillinen .
112
1 1 3
Kuva 59. Mataranevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .
Taulukko 39 . Mataranevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt .
Syvyys-alue
Pinta-ala(ha)
Keskisyvyys (m)yht .H1-10
TurvemÄÄrÄ (milj. suo-m3)%pintak .
H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t
pintak .H1-4 S-t
H1-10 C-tH5-10 S-t
yht.H1-10
Koko suo 52 0,40 0,75 1,15 0,21 0,39 0,60 100Yli 1,0 m 28 0,61 1,00 1,61 0,17 0,28 0,45 75Yli 2,0 m 4 0,75 1,50 2,25 0,03 0,06 0,09 15
114
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4 . Heikosti maatuneen rahkavaltaisen
pintakerroksen maatumisaste on 3,5 ja muun osan 6,4 . Suurin turpeen paksuus, 2,2 m,
on pisteessÄ A 500. Suon pohja on melko epÄtasainen . YleisimmÄt pohjamaalajit ovat
moreeni (88 %) ja hiekka .
Mataranevan turpeista on rahkavaltaisia 80 % ja saravaltaisia 20 % . PÄÄturvelajeittain
jakaantuma on S 45 %, CS 35 % ja SC 20 %. Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ sisÄltÄviÄ
turpeita on 16 %, puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 26 % ja varpujen jÄÄnnÖksiÄ
sisÄltÄviÄ 6 % . Yleisimpien turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ ovat S 70
%, C 21 %, L 5 %, ER 3 % ja N 1 %.
Liekoja on yleensÄ vÄhÄn . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:n syvyydes-
sÄ keskimÄÄrin 0,8 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 1,1 %. Yli 2 m syvÄllÄ alueella liekoja
on 0 - 1 m:n syvyydessÄ 0,8 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 1,8 % .
Mataranevan soveltuvuus turvetuotantoon
Ohuen turvekerroksen takia suo ei sovellu turvetuotantoon .
27.Kapulasillanneva (kl. 2224 06, x = 6976,7, y = 2476,7) sijaitsee noin 11 km
Kuortaneen keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu etelÄssÄ ja luoteessa peltoon ja
muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon . Kulkuyhteydet ovat hyvÄt. EtelÄreunaa
sivuaa paikallistie. Suolla on 27 tutkimuspistettÄ ja 22 syvyyspistettÄ . Tutkimuspisteti-
heys on 4,7/10 ha (kuva 60).
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 93,9 - 100,0 m, ja pinta viettÄÄ lÄnteen noin
5 m/km. Kapulasillannevan reunaosat on ojitettu . Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvÄt .
Suon lÄnsiosasta on laskuoja lÄnteen VÄhÄlampeen, josta on yhteys Lakajokeen .
Kapulasillannevan yleisimmÄt suotyypit ovat tupasvillarÄme (45 %), lyhytkorsineva ja
rahkarÄme. KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 18 % ja mÄttÄiden korkeus 1,9 dm .
Puusto on rÄmealueilla yleensÄ keskitiheÄÄ vajaatuottoista taimikkoa tai reunoilla
pinotavara-asteella .
1 1 5
Kuva 60. Kapulasillannevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .
Taulukko 40. Kapulasillannevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turve-mÄÄrÄt.
Syvyys-alue
Pinta-ala(ha)
Keskisyvyys (m)yht.H1-10
TurvemÄÄrÄ (milj . suo-m3 )%pintak.
H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t
pintak.H1-4 S-t
H1-10 C-tH5-10 S-t
yht .H1-10
Koko suo 57 0,69 1,19 1,88 0,39 0,68 1,07 100Yli 1,0 m 43 0,88 1,44 2,32 0,38 0,62 1,00 93Yli 2,0 m 23 1,22 1,87 3,09 0,28 0,43 0,71 66
116
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5 . Heikosti maatuneen rahkavaltaisen
pintakerroksen maatumisaste on 3,4 ja muun osan 6,7 . Suurin turpeen paksuus, 4,8 m,
on pisteessÄ A 600. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni, hiesu ja hiekka . Liejua
on suon pohjalla ohuehko kerros selkÄlinjan syvimmissÄ kohdissa (kuva 61) .
Kuva 61 . Kapulasillannevan A-selkÄlinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili.
117
Kapulasillannevan turpeista on rahkavaltaisia 73 % ja saravaltaisia 27 % . PÄÄturvela-
jeittain jakaantuma on S 33 %, CS 40 %, C 8 % ja SC 19 % . Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ
sisÄltÄviÄ turpeita on 35 %, puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 20 % ja varpujen
jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ 9 % . Yleisimpien turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ
ovat S 56 %, C 27 %, ER 8 %, L 5 % ja N 2 %.
Liekoja on erittÄin vÄhÄn . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:n syvyydessÄ
keskimÄÄrin 0,7 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,6 %. Yli 2 m syvÄllÄ alueella liekoja on
0 - 1 m:n syvyydessÄ 0,2 % ja 1 - 2 m :n syvyydessÄ 0,6 %.
TurvenÄytteiden keskimÄÄrÄinen tuhkapitoisuus pisteissÄ A 300 on 2,3 % kuivapainos-
ta, pH-arvo 3,8, vesipitoisuus mÄrkÄpainosta 90,9 % ja kuivatilavuuspaino 87 kg/suo-
m3. KeskimÄÄrÄinen lÄmpÖarvo kuivalla turpeella on 20,1 MJ/kg ja 50 % :n kosteudes-sa 8,8 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimÄÄrin 0,21 % kuivapainosta (taulukko 41) .
Taulukko 41 . LaboratoriomÄÄritysten tuloksia Kapulasillannevalta .
118
Kapulasillannevan soveltuvuus turvetuotantoon
Yli 2 m syvÄllÄ alueella on paksu usein runsaasti tupasvillaa sisÄltÄvÄ rahkainenheikosti maatunut pintakerros, joka soveltuu huonosti sekÄ kasvu ettÄ polttoturpeeksi .
Kerros on mahdollista kÄyttÄÄ mm . kuiviketurpeeksi .
28. Haudantaustanneva (kl. 2224 06, x = 6978,1, y = 2475,8) sijaitsee noin 11 km
Kuortaneen keskustasta pohjoiseen . Suo rajoittuu etelÄssÄ peltoon, pohjoisessa osittain
Lakajokeen ja muualla moreenimÄkiin . Suon halki on vedetty korkeajÄnnitelinja .
Kulkuyhteydet ovat tyydyttÄvÄt . Suolle johtaa tilusteitÄ. Suolla on 62 tutkimuspistettÄ
ja 47 syvyyspistettÄ . Tutkimuspistetiheys on 4,1/10 ha (kuva 62).
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 94 - 97,5 m, ja pinta viettÄÄ suon keskiosas-ta sekÄ pohjoiseen ettÄ etelÄÄn . Haudantaustanneva on osittain ojitettu . Ojitus
keskittyy suon pohjois- ja etelÄpÄÄhÄn sekÄ reunoille . Kuivatusmahdollisuudet ovat
kohtalaisen hyvÄt. Pohjoisosan vedet laskevat Lakajokeen ja etelÄosan laskuojaa
myÖten lÄnteen VÄhÄlammen kautta Lakajokeen .
Haudantaustannevan yleisimmÄt suotyypit ovat keskiosan (A 500 - A 1400) neva-
alueella lyhytkorsineva ja varsinainen saraneva. JÄlkimmÄinen suotyyppi esiintyy
laikuttain varsinkin A 1400 poikkilinjalla . EtelÄosassa on rahkarÄme- ja tupasvillarÄme-
ojikoita . Muualla suon reunaosien rÄmealueilla on lisÄksi lyhytkorsinevarÄmettÄ ja
varsinaista sararÄmettÄ . B-linjan etelÄosassa on lyhytkorsinevarÄme yleinen . Poh-
joisosassa on tupasvillarÄmemuuttumaa . KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 24 %
ja mÄttÄiden korkeus 2,1 dm. Puusto on rÄmealueilla mÄntyvaltaista, yleensÄ harvah-
koa ja vajaatuottoista .
Taulukko 42. Haudantaustannevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet jaturvemÄÄrÄt .
Syvyys-alue
Pinta-ala(ha)
Keskisyvyys (m)yht.H1-10
TurvemÄÄrÄ (milj . suo-m)%pintak.
H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t
pintak.H1-4 S-t
H1-10 C-tH5-10 S-t
yht.H1-10
Koko suo 150 0,50 1,07 1,57 0,76 1,60 2,36 100Yli 1,0 m 101 0,67 1,38 2,05 0,68 1,39 2,07 88Yli 2,0 m 57 0,82 1,65 2,47 0,47 0,94 1,41 60
120
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8 . Heikosti maatuneen paksun rahka-
valtaisen pintakerroksen maatumisaste on 2,9 ja muun osan 7,2 . Suurin turpeen
paksuus, 3,1 m, on pisteessÄ A 750 . YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni (70 %),
hiekka ja hiesu (kuvat 63 - 65) .
Haudantaustannevan turpeista on rahkavaltaisia 71 % ja saravaltaisia 29 %. PÄÄturve-
lajeittain jakaantuma on S 44 %, CS 27 %, C 5 % ja SC 24 %. Tupasvillaa lisÄtekijÄ-
nÄ sisÄltÄviÄ turpeita on 28 % ja puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 33 %. Yleisim-pien turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ ovat S 62 %, C 26 %, ER 6 %
ja L 6 % .
Liekoja on vÄhÄn . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:n syvyydessÄ
keksimÄÄrin 1,1 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,9 % . Yli 2 m syvÄllÄ alueella liekoja on
0 - 1 m:n syvyydessÄ 0,4 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 1,1 % .
TurvenÄytteiden keskimÄÄrÄinen tuhkapitoisuus pisteissÄ A 500 ja A 900 on 4,6 %
kuivapainsota, pH-arvo 4,4, vesipitoisuus mÄrkÄpainosta 90,2 % ja kuivatilavuuspaino
107 kg/suo-m 3 . KeskimÄÄrÄinen lÄmpÖarvo kuivalla turpeella on 21,0 MJ/kg . Rikkipitoi-
suus on keskimÄÄrin 0,22 % kuivapainosta (taulukko 43) .
Taulukko 43. LaboratoriomÄÄritysten tuloksia Haudantaustannevalta .
123
Kuva 65 . Haudantaustannevan A 1000 -poikkilinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili.
Haudantaustannevan soveltuvuus turvetuotantoon
Suolla on noin metrin paksuinen rahkavaltainen heikosti maatunut pintakerros .Saranevalaikkujen kohdalla sarapitoinen turve voi ulottua lÄhes pintaan asti . Siksipintakerros on heikkolaatuista sekÄ kasvu- ettÄ polttoturpeena kÄytettÄvÄksi, eikÄsuota suositella turvetuotantoon .
29. Heinineva (kl. 2224 06, x = 6978,7, y = 2477,2) sijaitsee Haudantaustannevan itÄ-
puolella noin 12 km Kuortaneen keskustasta pohjoiseen . Suo rajoittuu PohjoisessaLakajokeen, lounaassa turvepohjaiseen peltoon ja muualla moreenimÄkiin . Suon halkion vedetty korkeajÄnnitelinja . Kulkuyhteydet ovat tyydyttÄvÄt . Suon etelÄ- ja itÄreunalle
124
ulottuu tilustie. Suolla on 51 tutkimuspistettÄ ja 43 syvyyspistettÄ. Tutkimuspistetiheys
on 4,3/10 ha (kuva 66) .
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 94,5 - 99,7 m, ja pinta viettÄÄ suon keskeltÄ
sekÄ pohjoiseen ettÄ lounaaseen . Heinineva on osittain ojitettu . Ojittamaton aluekeskittyy A 650 -poikkilinjalle . Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvÄt . Pohjoisosan vedet
laskevat ojia myÖten Lakajokeen. EtelÄosan vedet valuvat ojia myÖten peltojen halkilÄnteen VÄhÄlampeen, josta lÄhtee laskuoja Lakajokeen .
Heininevan yleisimmÄt suotyypit A-selkÄlinjan ympÄristÖssÄ ovat rahkarÄme jatupasivillarÄmeojikko . LÄnsiosassa on lisÄksi lyhytkorsinevaa . A 200-poikkilinjalla on
paikoin varsinaista saranevaojikkoa. A 650 -poikkilinjan miinuspuoli on lÄhes luonnon-
tilassa. LÄhellÄ selkÄlinjaa on lyhytkorsinevaa ja pohjoisosassa rahka- ja keidasrÄmettÄ .
KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 30 % ja mÄttÄiden korkeus 2,6 dm. Puusto on
rÄmealueilla pÄÄasiassa harvaa ja kitukasvuista mÄntyÄ.
Taulukko 44. Heininevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt .
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4 . Heikosti maatuneen paksun rahka-
valtaisen pintakerroksen maatumisaste on 3,4 ja muun osan 6,5. Suurin turpeen
paksuus, 3,8 m, on pisteessÄ A 250. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat savi (41 %),
moreeni ja hiesu (kuvat 67 - 69) .
Heininevan turpeista on rahkavaltaisia 75 % ja saravaltaisia 25 %. PÄÄturvelajeittain
jakaantuma on S 40 %, CS 35 %, C 1 % ja SC 24 % . Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ
sisÄltÄviÄ turpeita on 36 %, puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 30 % ja varpujen
jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ 8 % . Yleisimpien turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ
ovat S 62 %, C 22 %, ER 6 %, L6%jaN2% .
Syvyys-alue
Pinta-ala(ha)
Keskisyvyys (m)yht .H1-10
T urvemÄÄrÄ (milj . suo-m 3)%pintak .
H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t
pintak .H1-4 S-t
H1-10 C-tH5-10 S-t
yht.H1-10
Koko suo 120 0,73 1,34 2,07 0,88 1,60 2,48 100
Yli 1,0 m 95 0,89 1,56 2,45 0,85 1,48 2,33 94
Yli 2,0 m 61 1,23 1,72 2,95 0,75 1,05 1,80 73
128
Kuva 69. Heininevan A 200 -poikkilinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili .
Liekoja on erittÄin vÄhÄn . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:n syvyydessÄ
keskimÄÄrin 0,6 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,6 %. Yli 2 m syvÄllÄ alueella liekoja on
0 - 1 m:n syvyydessÄ 0,2 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,4 %.
129
TurvenÄytteiden keskimÄÄrÄinen tuhkapitoisuus pisteissÄ A 200 ja A 700 on 4,2 %
kuivapainosta, pH-arvo 4,3, vesipitoisuus mÄrkÄpainosta 89,2 % ja kuivatilavuuspaino
90 kg/suo-m 3. KeskimÄÄrÄinen lÄmpÖarvo kuivalla turpeella on 21,0 MJ/kg ja 50 % :nkosteudessa 9,3 MJ/kg . Rikkipitoisuus on keskimÄÄrin 0,33 % kuivapainosta (taulukko
45).
Taulukko 45 . LaboratoriomÄÄritysten tuloksia Heininevalta .
Heininevan soveltuvuus turvetuotantoon
Suolla on monin paikoin paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros . Paikointurve on kuitenkin sarapitoista lÄhes pintaan asti . PisteessÄ A 700 on rikkipitoisuus
selvÄsti normaalia korkeampi (0,49 %). Suo soveltuu melko huonosti sekÄ kasvu- ettÄ
polttoturvetuotantoon . Suon itÄosassa ja A 650 -poikkilinjalla on noin 15 hain alueellavÄlttÄvÄsti kasvu- tai kuiviketurpeeksi soveltuvaa turvetta noin 0,10 milj . suo-m 3. MikÄli
suo kuitenkin halutaan turvevarojensa tai sijaintinsa vuoksi turvetuotantoon, ovat yli2 m syvÄn 61 ha:n alueen polttoturvevarat 1,39 milj . suo-m 3, kuiva-ainemÄÄrÄ 0,125 -
milj . tn ja energiasisÄltÖ 2,63 milj. GJ eli 0,73 milj . GJ eli 0,65 milj . MWh.
30. Sormuskonto (kl. 2224 08, x = 6961,6, y = 2483,8) sijaitsee noin 12 km Kuor-
taneen keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon . Kulku-yhteydet ovat melko hyvÄt. Pohjoisreunaa sivuaa maantie . Suolla on 15 tutkimuspistet-
tÄ ja 16 syvyyspistettÄ. Tutkimuspistetiheys on 4,3/10 ha (kuva 70).
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 118,5 - 125,0 m, ja pinta viettÄÄ voimakkaas-
ti lounaaseen . Sormuskonto on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvÄt .
Vedet laskevat suon lÄnsipuolella virtaavaan Sormuspuroon, joka pÄÄtyy Kaarankajo-
keen .
Sormuskonnon yleisimmÄt suotyypit ovat A-linjaston alueella varsinainen sararÄme-
muuttuma ja tupasvillarÄmemuuttuma . Hajapistealueella on sararÄmemuuttumaa .
LisÄksi suolla on turvekankaita . KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 8 % ja mÄttÄi-
den korkeus 2,7 dm . Puusto on yleensÄ keskitiheÄÄ, mÄntyvaltaista ja paikoin melko
kookasta. Koivua on paikoitellen runsaasti .
Taulukko 46.Sormuskonnon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄ-rÄt .
1 3 0
Syvyys-alue
Pinta-ala(ha)
Keskisyvyys (m)yht.H1-10
TurvemÄÄrÄ (milj . suo-m3)%pintak.
H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t
pintak.H1-4 S-t
H1-10 C-tH5-10 S-t
yht.H1-10
Koko suo 35 0,14 0,63 0,77 0,05 0,22 0,27 100Yli 1,0 m 8 0,13 1,50 1,63 0,01 0,12 0,13 48
1 3 1
Kuva 70. Sormuskonnon tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8 . Heikosti maatuneen rahkavaltaisen
pintakerroksen maatumisaste on 2,7 ja muun osan 6,5 . Suurin turpeenpaksuus, 2,1 m,
on suon etelÄosassa . Vallitseva pohjamaalaji on moreeni .
Sormuskonnon turpeista on saravaltaisia 51 % ja rahkavaltaisia 49 % . PÄÄturvelajeit-
tain jakaantuma on S 21 %, CS 28 %, C 12 % ja SC 39 %. Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ
sisÄltÄviÄ turpeita on 9 %, puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 39 % ja varpujen
jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ 3 % . Yleisimpien turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ
ovat S 48 %, C 43 %, L 8 % ja ER 1 %.
132
Liekoja on runsaasti. Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:n syvyydessÄ
keskimÄÄrin 3,4 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 2,7 % .
Sormuskonnon soveltuvuus turvetuotantoon
Ohuen turvekerroksen takia suo ei sovellu turvetuotantoon .
31. Kelkkaneva (kl. 2224 08, x = 6962,5, y = 2484,8) sijaitsee noin 13 km Kuorta-
neen keskustasta kaakkoon . Suo rajoittuu mÄkiseen moreenimaastoon . Kulkuyhteydet
ovat tyydyttÄvÄt. Suon etelÄpuolella noin 200 m etÄisyydellÄ on maantie . Suolla on 29
tutkimuspistettÄ ja 26 syvyyspistettÄ. Tutkimuspistetiheys on 4,3/10 ha (kuva 71) .
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 125,2 - 128,2 m, ja pinta viettÄÄ pÄÄasiassa
etelÄÄn. Kelkkanevan reunaosat on ojitettu . Kuivatusmahdollisuudet ovat melko hyvÄt .
EtelÄpÄÄstÄ lÄhtee laskuoja lÄheiseen KÄtkÄnjokeen .
Kelkkanevan yleisimmÄt suotyypit suon keskiosissa ovat rahkaneva ja rahkarÄme .
Reunaosissa on tupasvillarÄme-, korpirÄme- ja kangasrÄmeojikoita sekÄ puolukkaturve-
kangasta. KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 35 % ja mÄttÄiden korkeus 2,0 dm .
Puusto on rÄmealueilla kehitysluokaltaan vaihtelevaa ja yleensÄ keskitiheÄÄ . MÄnty on
valtapuulaji, mutta koivu ja kuusi ovat reunaosissa paikoin yleisiÄ .
Taulukko 47. Kelkkanevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt .
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5 . Heikosti maatuneen paksuhkon
rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 2,9 ja muun osan 6,6 . Suurin turpeen
paksuus, 2,9 m, on pisteessÄ A 900. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni (kuva 72).
Syvyys-alue
Pinta-ala(ha)
Keskisyvyys (m)yht.H1-10
TurvemÄÄrÄ (milj . suo-m3)%pintak.
H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t
pintak.H1-4 S-t
H1-10 C-tH5-10 S-t
yht.Hi-10
Koko suo 67 0,33 0,79 1,12 0,22 0,53 0,75 100Yli 1,0 m 29 0,55 1,45 2,00 0,16 0,42 0,58 77Yli 2,0 m 13 0,77 1,77 2,54 0,10 0,23 0,33 44
1 3 3
Kuva 71 . Kelkkanevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .
Kelkkanevan turpeista on rahkavaltaisia 77 % ja saravaltaisia 23 %. PÄÄturvelajeittainjakaantuma on S 44 %, CS 33 %, C 1 % ja SC 22 %. Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ
sisÄltÄviÄ turpeita on 44 %, puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 28 % ja varpujen
jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ 2 % . Yleisimpien turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ
ovat S 63 %, C 23 %, ER 9 % a L 5 % .
135
Liekoja on vÄhÄn. Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:n syvyydessÄ
keskimÄÄrin 1,6 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 1,9 %. Yli 2 m syvÄllÄ alueella liekoja on
0 - 1 m:n syvyydessÄ 0,5 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 1,7 %.
TurvenÄytteiden keskimÄÄrÄinen tuhkapitoisuus pisteissÄ A 500 ja A 1000 on 1,8 %
kuivapainosta, pH-arvo 3,6, vesipitoisuus mÄrkÄpainosta 89,7 % ja kuivatilavuuspaino
108 kg/suo-m3 . KeskimÄÄrÄinen lÄmpÖarvo kuivalla turpeella on 20,3 MJ/kg ja 50 % :n
kosteudessa 8,9 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimÄÄrin 0,12 % kuivapainosta (tauluk-
ko 48) .
Taulukko 48. LaboratoriomÄÄritysten tuloksia Kelkkanevalta.
Kelkkanevan soveltuvuus turvetuotantoon
Suolla on paksuhko rahkavaltainen heikosti maatunut pintakerros, joka soveltuu
parhaiten kasvu- tai kuiviketurpeeksi . Turve sisÄltÄÄ paikoin runsaasti tupasvillan
jÄÄnteitÄ. KÄyttÖkelpoinen alue on kuitenkin melko pienialainen ja kapea, joten
tuotanto jÄÄ lÄhinnÄ tilakohtaiseksi .
32. YlÄneva, (kl. 2224 08, x = 6964,0, y = 2486,1) sijaitsee noin 13 km Kuortaneen
keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu pohjoisessa maantiehen ja muualla loivapiirteiseen
moreenimaastoon . Kulkuyhteydet ovat hyvÄt . Pohjoisreunaa sivuaa LehtimÄelle vievÄmaantie. Suolla on 8 tutkimuspistettÄ ja 5 syvyyspistettÄ . Tutkimuspistetiheys on
3,5/10 ha (kuva 73) .
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 138 - 140 m, ja pinta viettÄÄ etelÄÄn .
YlÄneva on kokonaan ojitettu . Ojat ulottuvat monin paikoin suon pohjaan asti .Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvÄt. Suon etelÄpÄÄstÄ lÄhtee laskuoja lÄheiseen
KÄtkÄnjokeen .
Taulukko 49. YlÄnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt .
136
YlÄnevan yleisimmÄt suotyypit ovat puolukkaturvekangas (54 %), varputurvekangas
sekÄ tupasvillarÄmemuuttuma . KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 11 % ja mÄttÄi-den korkeus 2,3 dm . Puusto on yleensÄ mÄnnyn ja koivun sekapuustoa, keskitiheÄÄ
ja verraten kookasta, paikoin tukkipuuasteella .
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,9 . Heikosti maatuneen ohuen usein
puuttuvan rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 4,0 ja muun osan 8,0. Turve
on keskimÄÄrÄistÄ maatuneempaa ja vanhan ojituksen vuoksi tiivistÄ . Suurin turpeen
paksuus, 2,0 m, on pisteessÄ P 2 . Vallitseva pohjamaalaji on moreeni .
Syvyys-alue
Pinta-ala(ha)
Keskisyvyys (m)yht .H1-10
TurvemÄÄrÄ (milj . suo-m3 )%pintak.
H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t
pintak.H1-4 S-t
H1-10 C-tH5-10 S-t
yht .H1-10
Koko suo 23 0,05 1,00 1,00 0,01 0,22 0,23 100Yli 1,0 m 10 0,00 1,60 1,60 0,00 0,16 0,16 70
Yli 2,0 m 2 0,10 1,90 2,00 0,00 0,04 0,04 17
1 3 7
Kuva 73. YlÄnevan tutkimuspisteet, turpeen maatuneisuus ja paksuus .
YlÄnevan turpeista on rahkavaltaisia 80 % ja saravaltaisia 20 % . PÄÄturvelajeittain
jakaantuma on S 13 %, CS 67 % ja SC 20 % . Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ sisÄltÄviÄ
turpeita on 15 %, puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 64 % ja varpujen jÄÄnnÖksiÄ
sisÄltÄviÄ 2 %. Yleisimpien turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ ovat S 59
%, C 27 %, L 11 % ja ER 2 % .
Liekoja on yleensÄ erittÄin vÄhÄn. Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m :n
syvyydessÄ keskimÄÄrin 0,2 % ja 1 - 2 m :n syvyydessÄ 0,0 % .
YlÄnevan soveltuvuus turvetuotantoon
Ohuen turvekerroksen ja kookkaan puuston takia suota ei suositella polttoturve-
tuotantoon, vaikka yli 1 m syvÄllÄ alueella pienimuotoinen polttoturvetuotanto on
teoriassa mahdollista .
138
33.PitkÄnalankonto (kl. 2224 08, x = 6963,1, y = 2483,7) sijaitsee noin 11 kmKuortaneen keskustasta kaakkoon . Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon .Reunaosissa on paikoin peltoja. Pohjoisosassa on pienialainen turvetuotantoon raivattualue. Kulkuyhteydet ovat hyvÄt . Suon poikki kulkee ajokelpoinen tie, ja SeinÄjoen -
LehtimÄen vÄlinen tie sivuaa pohjoisreunaa . Suolla on 39 tutkimuspistettÄ ja 32
syvyyspistettÄ . Tutkimuspistetiheys on 5,4/10 ha (kuva 74).
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 124,2 - 127,6 m, ja pinta viettÄÄ etelÄÄn .PitkÄnalankonto on kokonaan ojitettu . Kuivatusmahdollisuudet ovat melko hyvÄt . Suonhalki virtaa Sormuspuro lÄheiseltÄ umpeenkasvaneelta Sormuslammelta etelÄÄn .
PitkÄnalankonnon yleisin suotyyppi suon keskiosissa on tupasvillarÄme (38 %) . Paikoin
on myÖs varsinaista sararÄmettÄ ja isovarpurÄmettÄ . Reunaosissa on usein pallosararÄ-mettÄ. Suotyypit ovat yleensÄ muuttuma-asteella. KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on
11 % ja mÄttÄiden korkeus 2,3 dm. Puusto on yleensÄ keskitiheÄÄ ja paikoin kookasta(tukkipuu) . MÄnty on valtapuu, mutta paikoin koivu on yleinen .
Taulukko 50. PitkÄnalankonnon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydetturvemÄÄrÄt.
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2 . Heikosti maatuneen rahkavaltaisen
pintakerroksen maatumisaste on 3,8 ja muun osan 6,4 . Suon pohjoisosassa onpaksuhko heikosti maatunut pintakerros . Suurin turpeen paksuus, 3,1 m, on pisteissÄ
A 700 ja A 1000 + 100 . Suon pohja on melko tasainen . YleisimmÄt pohjamaalajit
ovat moreeni, hiesu ja hieta (kuva 75) .
Syvyys-alue
Pinta-ala(ha)
Keskisyvyys (m)yht .Hi-10
TurvemÄÄrÄ (milj . suo-m3 )%pintak.
H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t
pintak.H1-4 S-t
Hi-10 C-tH5-10 S-t
yht .Hi-10
Koko suo 72 0,15 1,57 1,72 0,11 1,13 1,24 100Yli 1,0 m 55 0,18 1,91 2,09 0,10 1,05 1,15 93Yli 1,5 m 42 0,19 2,17 2,36 0,08 0,91 0,99 80Yli 2,0 m 30 0,20 2,43 2,63 0,06 0,73 0,79 64
1 3 9
Kuva 74. PitkÄnalankonnon tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .
PitkÄnalankonnon turpeista on rahkavaltaisia 68 % ja saravaltaisia 32 % . PÄÄturvela-jeittain jakaantuma on S 24 %, CS 44 % ja SC 32 %. Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ
sisÄltÄviÄ turpeita on 35 %, puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 28 % ja varpujen
jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ 5 % . Yleisimpien turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ
ovat S 53 %, C 31 %, ER 8 %, L 6 % ja SH 1 %.
140
Liekoja on erittÄin vÄhÄn . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:n syvyydessÄ
keskimÄÄrin 0,3 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,1 %. Yli 2 m syvÄllÄ alueella liekoja on
0 - 1 m:n syvyydessÄ 0,4 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,1 % .
TurvenÄytteiden turpeen keskimÄÄrÄinen tuhkapitoisuus pisteissÄ A 400 ja A 800 kon
3,8 % kuivapainsota, pH-arvo 4,0, vesipitoisouus mÄrkÄpainosta 90,9 % ja kuivatila-
vuuspaino 88 kg/suo-m3 . KeskimÄÄrÄinen lÄmpÖarvo kuivalla turpeella on 21,0 MJ/kg
ja 50 %:n kosteudessa 9,3 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimÄÄrin 0,28 % kuivapainosta
(taulukko 51) .
Taulukko 51 . LaboratoriomÄÄritysten tuloksia PitkÄnalankonnolta .
142
PitkÄnalankonnon soveltuvuus turvetuotantoon
Suo soveltuu polttoturvetutoantoon . Tuotantoalueen muotoilua haittaa suon halki
virtaava puro . Yli 1,5 m syvÄn 42 ha:n alueen kÄyttÖkelpoiset polttoturvevarat ovat
0,78 milj . suo-m3, kuiva-ainemÄÄrÄ 0,066 milj . tn (84 kg/suo-m3) ja energiasisÄltÖ 1,39milj. GJ eli 0,39 milj . MWh. Tuotantokosteudessa (50 %) energiasisÄltÖ on 1,23 milj .
GJ eli 0,34 milj. MWh.
KÄyttÖkelpoisen turpeen mÄÄrÄ hehtaaria kohden on noin 18 570 suo-m3, kuiva-ainemÄÄrÄ 1570 tn ja energiasisÄltÖ tuotantokosteudessa 8090 MWh. Yhden suokuu-
tiometrin energiasisÄltÖ 50 % :n kosteudessa on keskimÄÄrin 0,44 MWh . TuhkaayhdessÄ suokuutiossa on keskimÄÄrin 1,9 kg .
34. Isokonto (kl. 2224 08, x = 6966,0, y = 2481,9) sijaitsee noin 9 km Kuortaneen
keskustasta itÄÄn . Suo rajoittuu pohjoisessa ja luoteessa peltoihin ja muualla loivapiir-teiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat vÄlttÄvÄt. LÄhin tie on noin 0,4 km :n
etÄisyydellÄ suon pohjoispuolella . Suolla on 26 tutkimuspistettÄ ja 25 syvyyspistettÄ .Tutkimuspistetiheys on 3,8/10 ha (kuva 76).
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 112,1 - 115,2 m, ja pinta viettÄÄ A-linjan
alueella lÄnteen ja B-linjan etelÄÄn . Isokonto on suurimmaksi osaksi ojitettu . Pisteiden
B 500 ja B 900 vÄlisellÄ alueella on pienehkÖ ojittamaton kohta . Kuivatusmahdollisuu-
det ovat hyvÄt. PohjoispÄÄn vedet laskevat laskuojaa myÖten lÄnteen Litukanlaskuun,
joka yhtyy Kaarankajokeen. TÄhÄn jokeen laskevat myÖs B-linjan alueen vedet .
Taulukko 52. Isonkonnon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt .
Syvyys-alue
Pinta-ala(ha)
Keskisyvyys (m)yht.H1-10
TurvemÄÄrÄ (milj. suo-m3)%pintak .
H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t
pintak.H1-4 S-t
H1-10 C-tH5-10 S-t
yht.H1-10
Koko suo 68 0,28 0,97 1,25 0,19 0,66 0,85 100Yli 1,0 m 44 0,23 1,27 1,50 0,10 0,56 0,66 78Yli 1,5 m 18 0,16 1,78 1,94 0,03 0,32 0,35 41Yli 2,0 m 7 0,29 2,00 2,29 0,02 0,14 0,16 19
144
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6 . Heikosti maatuneen rahkavaltaisenpintakerroksen maatumisaste on 3,2 ja muun osan 6,3 . Suurin turpeen paksuus, 2,7 m,
on pisteessÄ B 600 - 100. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hieta (kuva 76) .
Isonkonnon turpeista on rahkavaltaisia 51 % ja saravaltaisia 49 % . PÄÄturvelajeittain
jakaantuma on S 31 %, CS 20 %, C 2 % ja SC 47 % . Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ
sisÄltÄviÄ turpeita on 22 %, puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 69 % ja kortteen
jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ 6 % . Yleisimpien turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ
ovat S 49 %, C 30 %, L 15 %, ER 4 % ja EQ 1 %.
Kuva 77. Isonkonnon A-selkÄlinjan maatuneisuus ja turvelajiprofiili .
145
Liekoja on runsaasti . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:n syvyydessÄ
keskimÄÄrin 3,5 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,7 %. Yli 2 m syvÄllÄ alueella liekoja on
0 - 1 m:n syvyydessÄ 3,1 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 1,3 %.
Isonkonnon soveltuvuus turvetuotantoon
Polttoturvetuotantoa haittaa korkea liekoisuus ja paikoin kookas puusto . Pienimuotoi-
nen polttoturvetuotanto paksuturpeisimmilla alueilla on mahdollista .
35. Laskuojankonto (ki. 2224 08, x = 6965,6, y = 2484,4) sijaitsee KaarankajÄrven
etelÄpuolella noin 12 km Kuortaneen keskustasta itÄÄn. Suo rajoittuu loivapiirteiseen
moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat tyydyttÄvÄt. Suon lÄheisyyteen johtaa metsÄauto-
teitÄ. Suolla on 41 tutkimuspistettÄ ja 27 syvyyspistettÄ . Tutkimuspsitetiheys on
5,9/10 ha (kuva 78) .
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 132 - 137 m, ja pinta viettÄÄ lÄnteen .
Laskuojankonto on suurimmaksi osaksi ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat kohta-
laisen hyvÄt. LÄnsiosasta lÄhtee laskuojia lÄheiseen Kaarankajokeen, joka laskee
KuortaneenjÄrveen .
Laskuojankonnon vallitseva suotyyppi on tupasvillarÄme ja sen ojikko- ja muuttuma-
muodot. Paikoin on myÖs rahkarÄme- ja sararÄmeojikoita . Reunaosissa ovat puolukka-
turvekangas ja kangasrÄmeojikko yleisiÄ . KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 22 %
ja mÄttÄiden korkeus 2,5 dm . Puusto on yleensÄ harvahkoa mÄntyvaltaista vajaatuot-
toista taimikkoa tai riukua . Reunaosissa puusto on kookkaampaa ja koivu yleistyy .
Taulukko 53 . Laskuojankonnon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turve-mÄÄrÄt.
Syvyys-alue
Pinta-ala(ha)
Keskisyvyys (m)yht.H1-10
TurvemÄÄrÄ (milj. suo-m3)%pintak .
H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t
pintak.H1-4 S-t
H1-10 C-tH5-10 S-t
yht.H1-10
Koko suo 69 0,17 1,58 1,75 0,12 1,09 1,21 100
Yli 1,0 m 55 0,18 1,84 2,02 0,10 1,01 1,11 92
Yli 1,5 m 42 0,24 2,05 2,29 0,10 0,86 0,96 79
Yli 2,0 m 30 0,30 2,23 2,53 0,09 0,67 0,76 63
146
Kuva 78. Laskuojankonnon tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,8 . Heikosti maatuneen rahkavaltaisen
pintakerroksen maatumisaste on 3,2 ja muun osan 7,2 . Suurin turpeen paksuus, 3,4 m,
on pisteessÄ A 300. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni, hiekka ja hieta (kuvat 79
ja 80) .
Laskuojankonnon turpeista on rahkavaltaisia 67 % ja saravaltaisia 33 % . PÄÄturvela-
jeittain jakaantuma on S 36 %, CS 31 %, C 1 % ja SC 32 % . Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ
sisÄltÄviÄ turpeita on 44 %, puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 32 % ja kortteen
jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ 2 % . Yleisimpien turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ
ovat S 59 %, C 26 %, ER 8 %, L 6 % ja EQ 0,5 %.
147
Liekoja on vÄhÄn . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:n syvyydessÄ keski-
mÄÄrin 1,3 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,2 %. Yli 2 m syvÄllÄ alueella liekoja on 0 -
1 m:n syvyydessÄ 1,2 % .
TurvenÄytteiden keskimÄÄrÄinen tuhkapitoisuus pisteissÄ A 400 ja A 900 - 100 on
1,5 % kuivapainosta, pH-arvo 3,6, vesipitoisuus mÄrkÄpainosta 89,2 % ja kuivatilavuus-
paino 108 kg/suo-m3 . KeskimÄÄrÄinen lÄmpÖarvo kuivalla turpeella on 21,7 MJ/kg ja
50 % :n kosteudessa 9,7 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimÄÄrin 0,20 % kuivapainosta
(taulukko 54) .
Taulukko 54. LaboratoriomÄÄritysten tuloksia Laskuojankonnosta .
149
Laskuojankonnon soveltuvuus turvetuotantoon
Suo soveltuu poittoturvetuotantoon. Yli 1,5 m syvÄn 42 ha:n alueen kÄyttÖkelpoiset
turvevarat ovat 0,75 milj . suo-m3 , kuiva-ainemÄÄrÄ 0,080 milj . tn (107 kg/suo-m3) ja
energiasisÄltÖ 1,74 milj . GJ eli 0,48 milj . MWh. Tuotantokosteudessa (50 %) ener-
giasisÄltÖ on 1,55 milj. GJ eli 0,43 milj . MWh.
Kuva 80. Laskuojankonnon A 600 -poikkilinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili .
KÄyttÖkelpoisen turpeen mÄÄrÄ hehtaaria kohden on noin 17 850 suo-m3, kuiva-
ainemÄÄrÄ 1900 tn ja energiasisÄltÖ tuotantokosteudessa 10 240 MWh. Yhden
suokuutiometrin energiasisÄltÖ 50 % :n kosteudessa on keskimÄÄrin 0,57 MWh . Tuhkaa
yhdessÄ suokuutiossa on keskimÄÄrin 1,6 kg .
150
36. Erkinneva (kl. 2224 08, x = 6965,5, y = 2485,4) sijaitsee noin 12 km Kuortaneenkeskustasta itÄÄn . Suo rajoittuu pohjoisessa paikoin KaarankajÄrveen ja muualla
loivapiirteiseen moreenimaastoon . Kulkuyhteydet ovat tyydyttÄvÄt . Suon lÄnsipuolellaon heikkokuntoinen metsÄautotie . Suolla on 54 tutkimuspistettÄ ja 40 syvyyspistettÄ .Tutkimuspistetiheys on 4,7/10 ha (kuva 81).
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 134 - 143 m, ja pinta viettÄÄ yleensÄ pohjoi-seen, mutta A-linjan alueella etelÄÄn. Erkinneva on suurimmaksi osaksi ojitettu . B-selkÄlinjalla (B 0 - B 1300) on laajahko linjansuuntainen luonnontilainen alue .Kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaisen hyvÄt . Suurin osa vesistÄ valuu ojia myÖtenpohjoiseen KaarankajÄrveen. EtelÄpÄÄn vedet laskevat YlÄnevan kautta KÄtkÄnjokeen .
Erkinnevan yleisin suotyyppi A-linjan etelÄosassa on kangasrÄmeojikko, keskiosassa
tupasvillarÄme ja pohjoisosassa sekÄ B-linjaston etelÄosassa keidasrÄme. B-linjastonkeskiosissa (B 500 - B 1100) on tupasvillarÄmettÄ ja pohjoisempana lyhytkorsinevaa .
Ojitetuilla alueilla pohjoispÄÄssÄ ja reunaosissa on tupasvillarÄmettÄ, pallosararÄmettÄ
ja kangasrÄmettÄ .
KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 35 % ja mÄttÄiden korkeus 2,8 dm. Puusto onluonnontilaisilla rÄmealueilla harvaa ja kitukasvuista mÄntyÄ A-linjan etelÄosassa ja
paikoin reunaosissa puusto osittain tukkipuuasteella ja tiheÄmpÄÄ .
Taulukko 55 . Erkinnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt .
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1 . Heikosti maatuneen rahkavaltaisen
pintakerroksen maatumisaste on 3,4 ja muun osan 7,0 . Suurin turpeen paksuus, 3,6 m,
on pisteessÄ B 100. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka, moreeni ja hieta (kuvat 82- 84).
Syvyys-alue
Pinta-ala(ha)
Keskisyvyys (m)yht.H1-10
T urvemÄÄrÄ (milj . suo-m3)%pintak.
H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t
pintak.H1-4 S-t
H1-10 C-tH5-10 S-t
yht .H1-10
Koko suo 116 0,41 1,23 1,64 0,48 1,42 1,90 100Yli 1,0 m 75 0,53 1,67 2,20 0,40 1,25 1,65 87Yli 2,0 m 52 0,64 1,92 2,56 0,33 1,00 1,33 70
154
Kuva 84. Erkinnevan B 1300 -poikkilinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili .
Erkinnevan turpeista on rahkavaltaisia 73 % ja saravaltaisia 27 % . PÄÄturvelajeittain
jakaantuma on S 55 %, CS 18 % ja SC 27 % . Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ sisÄltÄviÄ
turpeita on 58 %, puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 30 % ja varpujen jÄÄnnÖksiÄ
sisÄltÄviÄ 5 %. Yleisimpien turvtetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ ovat S
66%,C17%,ER10%,L5%jaN1% .
Liekoja on erittÄin vÄhÄn . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:n syvyydessÄkeskimÄÄrin 0,4 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,4 %. Yli 2 m syvÄllÄ alueella liekoja on
0 - 1 m:n syvyydessÄ 0,5 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,5 % .
TurvenÄytteiden keskimÄÄrÄinen tuhkapitoisuus pisteissÄ B 400 ja B 1100 on 2,1 %
kuivapainosta, pH-arvo 3,9, vesipitoisuus mÄrkÄpainosta 90,7 % ja kuivatilavuuspaino
94 kg/suo-m3 . KeskimÄÄrÄinen lÄmpÖarvo kuivalla turpeella on 20,6 MJ/kg ja 50 % :n
155
kosteudessa 9,1 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimÄÄrin 0,14 % kuivapainosta (taulukko56) .
Taulukko 56 . LaboratoriomÄÄritysten tuloksia Erkinnevalta.
Erkinnevan soveltuvuus turvetuotantoon
Suolla on paikoin paksuhko rahkainen pintakerros, joka heikentÄÄ kelpoisuutta
polttoturvetuotantoon . Kerros on lisÄksi melko heikkolaatuinen kasvuturpeenakÄytettÄvÄksi . MikÄli suo otetaan polttoturvetuotantoon, ovat yli 2 m:n syvyisen 52
ha:n alueen kÄyttÖkelpoiset turvevarat (pintarahka mukana) 1,07 milj. suo-m3, kuiva-ainemÄÄrÄ 0,098 milj . tn (92 kg/suo-m 3) ja energiasisÄltÖ 2,02 milj . GJ eli 0,56 milj .
1 5 6
MWh. Tuotantokosteudessa (50 %) energiasisÄltÖ on 1,78 milj. GJ eli 0,49 milj . MWh .
KÄyttÖkelpoisen turpeen mÄÄrÄ hehtaaria kohden on noin 20 560 suo-m3 , kuiva-
ainemÄÄrÄ 1880 tn ja energiasisÄltÖ tuotantokosteudessa 9420 MWh. Yhden suokuu-
tiometrin energiasisÄltÖ 50 % :n kosteudessa on keskimÄÄrin 0,46 MWh . TuhkaayhdessÄ suokuutiossa on keskimÄÄrin 1,8 kg .
37. "IsonmÄenneva", (kl. 2224 08), x = 6965,5, y = 2487,3) sijaitsee noin 15 kmKuortaneen keskustasta itÄÄn. Suo rajoittuu luoteessa ja lÄnnessÄ hiekkakankaaseen
ja muualla soistuneeseen moreenimaastoon . Kulkuyhteydet ovat hyvÄt . Suon lÄnsireu-naa sivuaa maantie. Suolla on 14 tutkimuspistettÄ ja 10 syvyyspistettÄ . Tutkimuspisteti-
heys on 2,7/10 ha (kuva 85).
Kuva 85 . "IsonmÄennevan" tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .
157
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 140 - 145 m, ja pinta viettÄ itÄÄn ja kaakkoonnoin 8 m/km. IsonmÄenneva on kokonaan ojitettu . Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvÄt .
Laskuojat viettÄvÄt kaakkoon kohti lÄheistÄ KÄtkÄnjokea .
IsonmÄennevan yleisimmÄt suotyypit ovat tupasvillarÄmemuuttuma (63 %) ja puoluk-
katurvekangas . KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 14 % ja mÄttÄiden korkeus 3,0dm. Puusto on pÄÄasiassa harvahkoa tai keskitiheÄÄ mÄntyÄ, jonka kehitysluokka
vaihtelee kookkaasta taimikosta pinotavara-asteelle .
Taulukko 57. "IsonmÄennevan" eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet jaturvemÄÄrÄt.
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen
pintakerroksen maatumisasteen 3,6 ja muun osan 6,0. Suurin turpeen paksuus, 2,4 m,on pisteessÄ A 400 . YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni .
IsonmÄennevan turpeista on rahkavaltaisia 54 % ja saravaltaisia 46 % . PÄÄturvelajeit-
tain jakaantuma on S 15 %, CS 39 %, C 8 % ja SC 38 %. Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ
sisÄltÄviÄ turpeita on 20 % ja puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 27 % . Yleisimpien
turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ ovat S 50 %, C 41 %, L 5 % ja ER
4 %.
Liekoja on paikoin runsaasti. Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:nsyvyydessÄ keskimÄÄrin 3,0 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,7 % . Yli 2 m syvÄllÄ alueella
liekoja on 0 - 1 m:n syvyydessÄ 6,4 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,0 % .
Syvyys-alue
Pinta-ala(ha)
Keskisyvyys (m)yht .H1-10
TurvemÄÄrÄ (milj . suo-m 3)%pintak .
H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t
pintak .H1-4 S-t
H1-10 C-tH5-10 S-t
yht .H1-10
Koko suo 51 0,16 0,76 0,92 0,08 0,39 0,47 100Yli 1,0 m 22 0,23 1,32 1,55 0,05 0,29 0,34 72Yli 2,0 m 1 2,40 2,40 0,02 0,02 4
1 5 8
"IsonmÄennevan" soveltuvuus turvetuotantoon
Ohuen turvekerroksen takia suo ei sovellu turvetuotantoon . Mahdollisuudet metsÄnkas-vatukseen ovat hyvÄt.
38. Rantaneva (kl. 2224 08, x = 6967,2, y = 2484,0) sijaitsee noin 11 km Kuortaneenkeskustasta itÄÄn. Suo rajoittuu Pohjoisessa ja idÄssÄ osittain peltoihin ja muuallaloivapiirteiseen moreenimaastoon . Kulkuyhteydet ovat hyvÄt . ItÄreunaa sivuaa ajokel-poinen tie . Suolla on 7 tutkimuspistettÄ ja 10 syvyyspistettÄ. Tutkimuspistetiheys on1,8/10 ha (kuva 86) .
Kuva 86. Rantanevan tutkimuspisteet, turpeen maatuneisuus ja paksuus .
159
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 135 - 137 m, ja pinta viettÄÄ itÄÄn. Rantanevaon kokonaan ojitettu. Ojat ovat eri-ikÄisiÄ. Kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaisen
hyvÄt. Laskuojat viettÄvÄt itÄÄn lÄheiseen KaarankajÄrveen .
Rantanevan yleisin suotyyppi on tupasvillarÄmemuuttuma (63 %), paikoin on lyhytkor-
sineva- ja sararÄmemuuttumaa. KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 29 % jamÄttÄiden korkeus 2,4 dm . Puusto on harvahkoa tai keskitiheÄÄ mÄntyvaltaista
taimikkoa tai riukua . Paikoin on myÖs kookkaampaa puustoa .
Taulukko 58 . Rantanevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt .
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5 . Heikosti maatuneen rahkavaltaisen
pintakerroksen maatumisaste on 3,1 ja muun osan 6,3 . Suurin turpeen paksuus, 3,7 m,
on pisteessÄ P 3. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni .
Rantanevan turpeista on rahkavaltaisia 66 % ja saravaltiasia 34 % . PÄÄturvelajeittainjakaantuma on S 22 %, CS 44 %, C 5 % ja SC 29 %. Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ
sisÄltÄviÄ turpeita on 21 %, puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 15 %. Yleisimpien
turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ ovat S 57 %, C 34 %, ER 4 %, L 3
%jaEQ2% .
Liekoja on yleensÄ erittÄin vÄhÄn. Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:n
syvyydessÄ keskimÄÄrin 0,5 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,5 % . Yli 2 m syvÄllÄ alueella
liekoja on 0 - 1 m:n syvyydessÄ 0,7 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,6 % .
Syvyys-alue
Pinta-ala(ha)
Keskisyvyys (m)yht .H1-10
TurvemÄÄrÄ (milj . suo-m 3 )%pintak .
H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t
pintak .H1-4 S-t
H1-10 C-tH5-10 S-t
yht .H1-10
Koko suo 39 0,44 1,28 1,72 0,17 0,50 0,67 100Yli 1,0 m 27 0,56 1,63 2,19 0,15 0,44 0,59 88Yli 2,0 m 14 0,72 2,07 2,79 0,10 0,29 0,39 58
Rantanevan soveltuvuus turvetuotantoon
Suolla on paikoin paksuhko heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros . Suota eisuositella polttoturpeen tuotantoon .
39. Haapasaarenneva (kl. 2224 08, x = 6966,7, y = 2486,5) sijaitsee noin 15 kmKuortaneen keskustasta itÄÄn. Suo rajoittuu pohjoisessa Isonevaan, etelÄssÄ hiekka-
kankaaseen ja muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon . Kulkuyhteydet ovat hyvÄt .Suon etelÄpuolella on maantie ja itÄreunaan tulee tilustie . Suolla on 73 tutkimuspistet-tÄ ja 65 syvyyspistettÄ. Tutkimuspistetiheys on 4,6/10 ha (kuva 87) .
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 143,4 - 146,3 m, ja pinta viettÄÄ loivasti
koilliseen ja itÄÄn. Haapasaarenneva on suurimmaksi osaksi ojitettu . A- ja B-linjastojenetelÄosissa on pienialainen ojittamaton alue. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvÄt.
PohjoispÄÄstÄ lÄhtee laskuoja KaarankajÄrveen . LisÄksi suon lÄnsireunasta lÄhtee
laskuoja lÄnteen Erkinnevalle, jonka vedet laskevat pohjoiseen KaarankajÄrveen .
Haapasaarennevan yleisimmÄt suotyypit ovat A-linjaston etelÄ- ja keskiosassa keidasrÄ-
me, pohjoisosassa rahkarÄmeojikko . LisÄksi alueella on tupasvillarÄme- ja sararÄmeoji-
koita. B-linjaston etelÄosassa on rahkarÄmettÄ, joka muuttuu pohjoiseen mentÄessÄ
keidasrÄmeojikoksi. Linjan pohjoispÄÄssÄ on puolukkaturvekangasta, joka muuttuu
etelÄÄ kohti tupasvillarÄmemuuttumaksi (B 350 - B 600). Reunaosissa on pallosararÄ-
me- ja sararÄmeojikoita . KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 38 % ja mÄttÄidenkorkeus 2,5 dm. Puusto on rÄmealueilla mÄntyvaltaista, yleensÄ harvaa ja vajaatuottois-
1 6 0
ta .
Taulukko 59. Haapasaarennevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet jaturvemÄÄrÄt .
Syvyys-alue
Pinta-ala(ha)
Keskisyvyys (m)yht.H1-10
TurvemÄÄrÄ (milj. suo-m3)%pintak.
H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t
pintak.H1-4 S-t
H1-10 C-tH5-10 S-t
yht .H1-10
Koko suo 160 0,21 1,37 1,58 0,33 2,19 2,52 100
Yli 1,0 m 110 0,23 1,80 2,03 0,25 1,98 2,23 88Yli 2,0 m 68 0,22 2,19 2,41 0,15 1,49 1,64 65
162
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,6 . Heikosti maatuneen rahkavaltaisenpintakerroksen maatumisaste on 2,6 ja muun osan 7,2 . Suurin turpeen paksuus, 3,1 m,on pisteissÄ A 700 ja B 1200 - 100. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni (76 %)
ja hiekka (kuvat 88 - 91).
Haapasaarennevan turpeista on rahkavaltaisia 62 % ja saravaltaisia 38 % . PÄÄturvela-jeittain jakaantuma on S 33 %, CS 29 %, C 1 % ja SC 37 %. Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ
sisÄltÄviÄ turpeita on 25 % ja puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 53 %. YleisimpienturvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ ovat S 53 %, C 27 %, L 13 %, ER5%jaEQ1%.
Liekoja on yleensÄ erittÄin vÄhÄn. Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:nsyvyydessÄ keskimÄÄrin 0,5 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,1 % . Yli 2 m syvÄllÄ alueellaliekoja on 0 - 1 m:n syvyydessÄ 0,3 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,2 % .
TurvenÄytteiden keskimÄÄrÄinen tuhkapitoisuus pisteissÄ A 700, B 800 ja B 1200 - 200
on 1,8 % kuivapainosta, pH-arvo 3,6, vesipitoisuus mÄrkÄpainosta 89,4 % ja kuivatila-vuuspaino 112 kg/suo-m 3. KeskimÄÄrÄinen lÄmpÖarvo kuivalla turpeella on 21,1 MJ/kg
ja 50 % :n kosteudessa 9,3 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimÄÄrin 0,16 % kuivapainosta(taulukko 60) .
Taulukko 60. LaboratoriomÄÄritysten tuloksia Haapasaarennevalta .
163
Haapasaarennevan soveltuvuus turvetuotantoon
Suo soveltuu polttoturvetuotantoon . Yli 2 m syvien 68 ha alueiden kÄyttÖkelpoisetturvevarat ovat 1,30 milj . suo-m3 , kuiva-ainemÄÄrÄ 0,146 milj . tn ja energiasisÄltÖ3,08 milj. GJ eli 0,86 milj. MWh. Tuotantokosteudessa (50 %) energiasisÄltÖ on2,72 milj. GJ eli 0,76 milj. MWh.
167
Kuva 91 . Haapasaarennevan B 1200 -poikkilinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili .
KÄyttÖkelpoisen turpeen mÄÄrÄ hehtaaria kohden on noin 19 100 suo-m 3, kuiva-
ainemÄÄrÄ 2 150 tn ja energiasisÄltÖ tuotantokosteudessa 11 170 MWh . Yhdensuokuutiometrin energiasisÄltÖ 50 % :n kosteudessa on keskimÄÄrin 0,58 MWh . TuhkaayhdessÄ suokuutiossa on keskimÄÄrin 1,3 kg .
40. KylmÄneva (kl. 2224 08, x = 6969,0, y = 2480,7) sijaitsee noin 8 km Kuortaneen
keskustasta itÄÄn . Suo rajoittuu pohjoisessa ja etelÄssÄ peltoihin . Muualla se onmoreenikankaiden ympÄrÖimÄ . MyÖs suon keskiosassa on peltoja. Kulkuyhteydet ovatkohtalaisen hyvÄt . Suon lÄnsipuolitse kulkee pelloille johtava tilustie . Suolla on 47
tutkimuspistettÄ ja 40 syvyyspistettÄ . Tutkimuspistetiheys on 5,5/10 ha (kuva 92).
169
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 121 - 131,5 m, ja pinta viettÄÄ voimakkaastietelÄÄn (5 m/km) . KylmÄneva on kokonaan ojitettu. Varsinkin pohjoisosassa ojat ovat
syviÄ ja leveitÄ, ja ulottuvat usein pohjaan asti . Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvÄt .
Suon etelÄpÄÄstÄ lÄhtee laskuoja etelÄÄn Litukanlaskuun, joka laskee Kaarankajokeen .
KylmÄnevan yleisimmÄt suotyypit ovat A-linjaston alueella varsinainen sararÄmemuuttu-
ma ja erilaiset turvekankaat (puolukka-, ruoho-, varpu- ja jÄkÄlÄturvekangas) . B-linjastolla on varsinainen sararÄmemuuttuma vallitseva suotyyppi . LisÄksi alueella onturvekankaita . KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 11 % ja mÄttÄiden korkeus 2,0dm. Puusto on yleensÄ keskitiheÄÄ ja riuku- tai pinotavara-asteella . MyÖs tukkipuustoaesiintyy. MÄnty on valtapuulaji, mutta monin paikoin koivu ja reunaosissa kuusi ovatyleisiÄ .
Taulukko 61 . KylmÄnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt .
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9. Heikosti maatuneen ohuen
rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 3,4 ja muun osan 6,2 . Suurin turpeen
paksuus, 2,9 m, on pisteessÄ A 800 . YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka 53 % jamoreeni (kuva 93) .
KylmÄnevan turpeista on saravaltaisia 71 % ja rahkavaltaisia 29 % . PÄÄturvelajeittainjakaantuma on S 6 %, CS 23 %, C 8 % ja SC 63 % . Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ
sisÄltÄviÄ turpeita on 12 %, puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 30 % ja varpujenjÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ 3 % . Yleisimpien turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ
ovat C 56 %, S 36 %, L 5 % ja ER 2 %.
Syvyys-alue
Pinta-ala(ha)
Keskisyvyys (m)yht .H1-10
TurvemÄÄrÄ (milj . suo-m3)%pintak .
H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t
pintak .H1-4 S-t
Hi-10 C-tH5-10 S-t
yht .H1-10
Koko suo 85 0,12 0,96 1,08 0,10 0,82 0,92 100Yli 1,0 m 48 0,13 1,31 1,44 0,06 0,63 0,69 75Yli 2,0 m 7 0,14 2,29 2,43 0,01 0,16 0,17 18
170
Kuva 93 . KylmÄnevan A-selkÄlinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili .
Liekoja on yleensÄ erittÄin vÄhÄn. Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:n
syvyydessÄ keskimÄÄrin 0,3 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,1 % . Yli 2 m syvÄllÄ alueella
liekoja on 0 - 1 m:n syvyydessÄ 0,6 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,6 % .
TurvenÄytteiden keskimÄÄrÄinen tuhkapitoisuus pisteessÄ A 600 on 5,9 % kuivapai-
nosta, p14-arvo 4,0, vesipitoisuus mÄrkÄpainosta 89,0 % ja kuivatilavuuspaino 107 kg/
suo-m3 . KeskimÄÄrÄinen lÄmpÖarvo kuivalla turpeella on 21,2 MJ/kg ja 50 % :n kos-
teudessa 9,4 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimÄÄrin 0,33 % kuivapainosta (taulukko
62) .
KylmÄnevan soveltuvuus turvetuotantoon
YleensÄ ohut turvekerros, pohjoisosan syvÄt ojat ja kookas puusto heikentÄvÄt suonsoveltuvuutta polttoturvetuotantoon, johon se turvelajin ja maatumisasteen puolesta
soveltuisi. Pienimuotoinen turvetuotanto on kuitenkin mahdollista. Pohjaosan rikkipitoi-suus on melko korkea.
41. Ypyrinneva (kl. 2224 09, x = 6971,0, y = 2482,0) sijaitsee noin 9 km Kuortaneen
keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu pÄÄosin kallioiseen moreenimaastoon, koillisosassa
hiekkakankaaseen. Kulkuyhteydet ovat tyydyttÄvÄt. Pohjois- ja kaakkoisreunaan ulottuu
metsÄautotie. Suolla on 162 tutkimuspistettÄ ja 138 syvyyspistettÄ . Tutkimuspistetiheys
on 4,1/10 ha (kuva 94) .
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 130,0 - 147,3 m, ja pinta viettÄÄ A-selkÄlinjan
alueella pohjoiseen, B-linjan alueella etelÄÄn samoin C-linjan etelÄosassa . Ypyrinneva
on osittain ojitettu . Suon keskiosassa ja A 2650 -poikkilinjalla on laajahko luonnontilai-
nen alue. Kuivatusmahdollisuudet ovat melko hyvÄt . Suon keski- ja pohjoisosan vedet
laskevat laskuojia myÖten EtelÄnevan ja Luomalannevan kautta Lakajokeen . B-linjan
vedet laskevat etelÄÄn KaarankajÄrveen . LisÄksi EtelÄ- ja kaakkoisreunasta lÄhtee
laskuoja etelÄÄn .
1 7 1
173
Ypyrinnevan yleisimmÄt suotyypit ovat A-linjaston luonnontilaisen alueen pohjoisosassa
(A 1350 - A 1900) lyhytkorsineva ja rahkaneva . EtelÄosassa on rahkarÄmettÄ jakeidasrÄmettÄ . JÄlkimmÄistÄ suotyyppiÄ on lisÄksi A 2650 -poikkilinjalla (+ 100 -+ 400). Suon pohjoisosassa on varsinainen sararÄmemuuttuma vallitseva . Paikoin onmyÖs tupasvillarÄmemuuttumia . Kaksi viimeksi mainittua suotyyppiÄ ovat yleisiÄ myÖs
A-linjaston etelÄosassa joskin A 3000 -poikkilinjalla on isovarpurÄmemuuttumaa. B-linjaston pohjoisosassa on tupasvillarÄmemuuttumaa ja etelÄosassa rahkarÄmemuuttu-
maa. C-linjalla on rahkarÄmeojikoita ja -muuttumia .
KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 26 % ja mÄttÄiden korkeus 2,6 dm. Puusto on
rÄmealueilla yleensÄ harvahkoa tai keskitiheÄÄ mÄnnikkÖÄ. Paikoin koivua on seassarunsaasti. Kehitysluokka vaihtelee vajaatuottoisesta taimikosta pinotavara-asteelle .
Taulukko 63 . Ypyrinnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt .
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2 . Heikosti maatuneen rahkavaltaisen
pintakerroksen maatumisaste on 2,7 ja muun osan 6,7 . Suurin turpeen paksuus, 5,3 m,
on pisteen A 2650 + 700 etelÄpuolella . YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni
(75 %) ja hiekka. Liejua on paikoitellen pistekohtaisesti ohut kerros suon pohjalla(kuvat 95 - 100) .
Ypyrinnevan turpeista on rahkavaltaisia 69 % ja saravaltaisia 31 %. PÄÄturvelajeittain
jakaantuma on S 45 %, CS 24 %, C 1 % ja SC 30 %. Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄsisÄltÄviÄ turpeita on 44 %, puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 24 % ja varpujen
jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ 3 % . Yleisimpien turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ
ovat S 63 %, C 24 %, ER 8 % ja L 4 % .
Syvyys-alue
Pinta-ala(ha)
Keskisyvyys (m)yht.H1-10
TurvemÄÄrÄ (milj. suo-m3 )%pintak.
H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t
pintak.H1-4 S-t
H1-10 C-tH5-10 S-t
yht .H1-10
Koko suo 395 0,21 1,40 1,61 0,82 5,54 6,35 100Yli 1,0 m 295 0,22 1,73 1,95 0,65 5,11 5,76 91Yli 2,0 m 120 0,32 2,30 2,62 0,38 2,76 3,14 49
175
Kuva 96. Ypyrinnevan A 800 -poikkilinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili .
Liekoja on yleensÄ erittÄin vÄhÄn. Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:n
syvyydessÄ keskimÄÄrin 0,5 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,2 %. Yli 2 m syvÄllÄ alueella
liekoja on 0 - 1 m:n syvyydessÄ 0,4 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,2 % .
TurvenÄytteiden keskimÄÄrÄinen tuhkapitoisuus pisteissÄ A 1400, A 2000, A 2650 ja
B 700 on 3,6 % kuivapainosta, pH-arvo 4,1, vesipitoisuus mÄrkÄpainosta 89,5 % ja
kuivatilavuuspaino 104 kg/suo-m3 . KeskimÄÄrÄinen lÄmpÖarvo kuivalla turpeella on
21,1 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 9,3 MJ/kg . Rikkipitoisuus on keskimÄÄrin 0,14 %
kuivapainosta (taulukko 64) .
Ypyrinnevan soveltuvuus turvetuotantoon
Suo soveltuu polttoturvetuotantoon . Paikoin rahkavaltainen pintakerros on haitallisen
paksu (A 2650 -poikkilinja). Yli 2 m syvien 120 ha :n alueiden kÄyttÖkelpoiset poltto-turvevarat ovat 2,54 milj . suo-m3 , kuiva-ainemÄÄrÄ 0,264 milj . tn (104 kg/suo-m 3) jaenergiasisÄltÖ 5,57 milj . GJ eli 1,55 milj . MWh. Tuotantokosteudessa (50 %) energia-sisÄltÖ on 4,91 milj . GJ eli 1,36 milj . MWh.
KÄyttÖkelpoisen turpeen mÄÄrÄ hehtaaria kohden on noin 21 160 suo-m 3 , kuiva-ainemÄÄrÄ 2200 tn ja energiasisÄltÖ tuotantokosteudessa 11 330 MWh. Yhden
suokuutiometrin energiasisÄltÖ 50 % :n kosteudessa on keskimÄÄrin 0,54 MWh. TuhkaayhdessÄ suokuutiossa on keskimÄÄrin 2,7 kg .
42. EtelÄneva (kl. 2224 09, x = 6973,3, y = 2480,6) sijaitsee noin 10 km Kuortaneen
keskustasta koilliseen . Suo rajoittuu pohjoisessa HaarajÄrveen, lÄnnessÄ paikointurvepohjaisiin peltoihin, koillisessa hiekkakankaaseen ja muualla moreenimaastoon .Kulkuyhteydet ovat hyvÄt. Pohjoisreunaa sivuaa maantie . LisÄksi suon pohjoisosassa
lÄnsi- ja itÄreunaa sivuavat tilustiet . Suolla on 34 tutkimuspistettÄ ja 35 syvyyspistettÄ .
Tutkimuspistetiheys on 3,8/10 ha (kuva 101) .
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 123,0 - 128,4 m, ja pinta viettÄÄ pohjoiseen .
EtelÄneva on suurimmaksi osaksi ojitettu . Pohjoisosan ojitus on vanhaa ja ojat ovat
usein leveitÄ . Kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaisen hyvÄt . Suurin osa vesistÄ valuu
ojia myÖten pohjoiseen HaarajÄrveen ja siitÄ edelleen Lakajokeen . EtelÄpÄÄstÄ on
myÖs laskuojia lÄnteen Salonnevalle . Pohjoisosan syvimpien kohtien kuivattaminen onvaikeaa .
EtelÄnevan yleisimmÄt suotyypit ovat suon pohjoisosassa puolukkaturvekangas ja
varsinainen sararÄmemuuttuma. EtelÄosassa on lyhytkorsinevarÄmettÄ, isovarpurÄmettÄ
ja tupasvillarÄmettÄ, jotka ovat joko ojikko- tai muuttuma-asteella . Reunaosissa on
turvekankaiden ohella kangasrÄmeojikoita ja -muuttumia . KeskimÄÄrÄinen pinnanmÄttÄisyys on 12 % ja mÄttÄiden korkeus 2,1 dm. Puusto on suon pohjoisosassa
mÄnnyn ja koivun sekapuustoa, joka on keskitiheÄÄ ja melko kookasta .
181
1 8 3
EtelÄosassa (A-linjasto) puusto on rÄmealueilla harvempaa ja usein vajaatuottoistataimikkoa.
Taulukko 65 . EtelÄnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt .
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3 . Heikosti maatuneen rahkavaltaisen
pintakerroksen maatumisaste on 3,5 ja muun osan 5,8 . Suurin turpeen paksuus, 4,3 m,on pisteessÄ A 300 . YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni, hiesu ja savi . Liejua on
suon pohjalla paksu kerros HaarajÄrven etelÄpuolella . Kerros ohentuu etelÄÄ kohti jaon tutkimuslinjaston pohjoisosassa enÄÄ noin 10 cm paksu . PisteessÄ P 1 liejukerros
on todettu piimaaksi, jota on yli 1 m paksuudelta (kuva 102) .
EtelÄnevan turpeista on rahkavaltaisia 73 % ja saravaltiasia 27 %. PÄÄturvelajeittain
jakaantuma on S 28 %, CS 45 %, C 5 % ja SC 22 % . Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ sisÄltÄ-
viÄ turpeita on 37 %, puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 14 % ja varpujen jÄÄnnÖk-
siÄ sisÄltÄviÄ 16 %. Yleisimpien turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ ovat
S 49 %, C 29 %, ER 8 %, EQ 3 %, L 3 % ja N 3 %.
Liekoja on yleensÄ vÄhÄn . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:n syvyydessÄ
keskimÄÄrin 0,9 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,4 %. Yli 2 m syvÄllÄ alueella liekoja on
0 - 1 m :n syvyydessÄ 0,5 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,4 % .
TurvenÄytteiden keskimÄÄrÄinen tuhkapitoisuus pisteissÄ A 400 ja A 800 on 3,3 %
kuivapainosta, pH-arvo 4,3, vesipitoisuus mÄrkÄpainosta 90,9 % ja kuivatilavuuspaino
91 kg/suo-m3 . KeskimÄÄrÄinen lÄmpÖarvo kuivalla turpeella on 20,9 MJ/kg ja 50 %:n
kosteudessa 9,2 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keksimÄÄrin 0,33 % kuivapainosta (taulukko
66).
Syvyys-alue
Pinta-ala(ha)
Keskisyvyys (m)yht .H1-10
TurvemÄÄrÄ (milj. suo-m3 )%pintak .
H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t
pintak.H1-4 S-t
H1-10 C-tH5-10 S-t
yht .H1-10
Koko suo 89 0,41 1,53 1,94 0,37 1,36 1,73 100
Yli 1,0 m 71 0,44 1,87 2,31 0,31 1,33 1,64 95
Yli 2,0 m 47 0,49 2,23 2,72 0,23 1,05 1,28 74
EtelÄnevan soveltuvuus turvetuotantoon
Suon pohjoispÄÄn syvimpien osien kuivattaminen on vaikeaa . Rikkipitoisuus onpisteellÄ A 400 pohjaturpeessa haitallisen korkea . Muutoin suo soveltuu polttoturve-tuotantoon . Yli 2 m syvÄn 47 ha :n alueen kÄyttÖkelpoiset turvevarat ovat noin 0,80milj. suo-m3 , kuiva-ainemÄÄrÄ 0,073 milj . tn ja energiasisÄltÖ 1,53 milj . GJ eli 0,43 milj .MWh. Tuotantokosteudessa (50 %) energiasisÄltÖ on 1,34 milj . GJ eli 0,37 milj . MWh .
1 8 5
186
KÄyttÖkelpoisen turpeen mÄÄrÄ hehtaaria kohden on noin 17 000 suo-m 3 , kuiva-
ainemÄÄrÄ 1550 tn ja energiasisÄltÖ tuotantokosteudessa 7870 MWh . Yhden suokuu-
tiometrin energiasisÄltÖ 50 %:n kosteudessa on keskimÄÄrin 0,46 MWh . Tuhkaa
yhdessÄ suokuutiossa on keskimÄÄrin 2,9 kg .
43. Luomalanneva, (kl. 2224 09, x = 6973,6, y = 2481,9) sijaitsee Ypyrinnevan
pohjoispuolella noin 12 km Kuortaneen keskustasta koilliseen . Suo rajoittuu pohjoises-
sa peltoihin, lounaassa hiekkakankaaseen ja lÄnnessÄ sekÄ etelÄssÄ kallioisiin mÄkiin .
Kulkuyhteydet ovat tyydyttÄvÄt . Pohjoisreunaan ulottuu tilustie . LisÄksi suon halki on
tehty turvepohjainen talvitie . Suolla on 32 tutkimuspistettÄ ja 27 syvyyspistettÄ .
Tutkimuspistetiheys on 4,8/10 ha (kuva 103) .
Kuva 103 . Luomalannevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .
187
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 128,0 - 136,5 m, ja pinta viettÄÄ luoteeseen .Luomalanneva on kokonaan ojitettu . Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvÄt . Vedet
virtaavat laskuojaa myÖten pohjoiseen VÄliluomaan, joka laskee Lakajokeen .
Luomalannevan yleisin suotyyppi on tupasvillarÄmemuuttuma, jota on 60 % havain-noista. Pisteiden A 700 ja A 900 vÄlisellÄ alueella on keidasrÄmemuuttumaa . MuitayleisiÄ suotyyppejÄ ovat lyhytkorsinevamuuttuma, varsinainen sararÄmemuuttuma jaohutturpeisilla alueilla kangasrÄmemuuttuma . KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 23
% ja mÄttÄiden korkeus 2,2 dm. Puusto on mÄntyvaltaista, harvahkoa tai keskitiheÄÄ .Kehitysluokka vaihtelee vajaatuottoisesta taimikosta kookkaaseen kasvatusmetsikkÖÖn .
Taulukko 67. Luomalannevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turve-mÄÄrÄt.
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen
pintakerroksen maatumisaste on 3,4 ja muun osan 6,5 . Suurin turpeen paksuus, 2,4 m,on pisteessÄ A 600 - 100. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka .
Luomalannevan turpeista on rahkvaltaisia 84 % ja saravaltaisia 16 % . PÄÄturvelajeit-
tain jakaantuma on S 42 %, CS 42 %, C 4 % ja SC 12 %. Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ
sisÄltÄviÄ turpeita on 32 % ja puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 16 %. Yleisimpien
turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ ovat S 69 %, C 23 %, ER 6 % ja L
3 %.
Liekoja on yleensÄ vÄhÄn . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:n syvyydessÄ
keskimÄÄrin 0,8 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,2 %. Yli 2 m syvÄllÄ alueella liekoja on
0 - 1 m:n syvyydessÄ 1,7 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,9 % .
Syvyys-alue
Pinta-ala(ha)
Keskisyvyys (m)yht .H1-10
TurvemÄÄrÄ (milj . suo-m3 )%pintak .
H1-4 S-tHi-10 C-tH5-10 S-t
pintak .H1-4 S-t
H1-10 C-tH5-10 S-t
yht .H1-10
Koko suo 66 0,32 0,91 1,23 0,21 0,60 0,81 100Yli 1,0 m 45 0,38 1,20 1,58 0,17 0,54 0,71 88Yli 2,0 m 1 0,40 1,70 2,10 0,00 0,02 0,02 3
188
Luomalannevan soveltuvuus turvetuotantoon
Suo on melko ohutturpeinen, jolloin polttoturvetuotantoon soveltuva kerros jÄÄsamgen ohueksi . Pienimuotoinen polttoturvetuotanto suolla on mahdollista, joskin
paikoin pintarahkakerros voi olla haitallisen paksu .
44. Pohjoisneva (kl. 2224 09, x = 6975,5, y = 2480,4) sijaitsee AlajÄrven vastaisella
rajalla noin 12 km Kuortaneen keskustasta koilliseen . Suo rajoittuu koillisessa Kiven-nevaan, etelÄssÄ HaarajÄrveen, lÄnnessÄ peltoihin ja muualla loivapiirteiseen mo-
reenimaastoon . Kulkuyhteydet ovat hyvÄt . Suolle johtaa tilusteitÄ. Suolla on 15tutkimuspistettÄ ja 10 syvyyspistettÄ. Tutkimuspistetiheys on 1,3/10 ha (kuva 104) .
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 123,0 - 126,4 m, ja pinta viettÄÄ lounaaseen .Pohjoisneva on ojitettu . Suuri osa suosta on raivattu pelloksi. Kuivatusmahdollisuudet
ovat hyvÄt. Suon halki virtaa puro luoteeseen jatkuen lÄnteen Lakajokena .
Pohjoisnevan yleisimmÄt suotyypit ovat tupasvillarÄme- ja varsinainen sararÄmemuuttu-
ma. Paikoin on myÖs rahkarÄmettÄ . Suon etelÄosassa ja lÄhellÄ suota halkovaa puroa
on ruoho- ja mustikkaturvekankaita . KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 16 % ja
mÄttÄiden korkeus 2,6 dm . Puusto on pÄÄasiassa keskitiheÄÄ mÄntytaimikkoa. Osapelloista on metsitetty. EtelÄssÄ lÄhellÄ HaarajÄrveÄ on kookasta mÄnnyn ja koivun
sekapuustoa.
Taulukko 68. Pohjoisnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt .
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,3 . Heikosti maatuneen rahkavaltaisen
pintakerroksen maatumisaste on 2,7 ja muun osan 7,1 . Suurin turpeen paksuus, 2,0 m,
on pisteessÄ P 8 . YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni . Liejua on suon
pohjalla ohuehko kerros HaarajÄrven pohjoispuolella .
Syvyys-alue
Pinta-ala(ha)
Keskisyvyys (m)yht.H1-10
TurvemÄÄrÄ (milj . suo-m3)%pintak .
H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t
pintak .H1-4 S-t
H1-10 C-tH5-10 S-t
yht.Hi-10
Koko suo 116 0,16 0,73 0,89 0,19 0,85 1,04 100Yli 1,0 m 37 0,19 1,22 1,41 0,07 0,45 0,52 50
190
Pohjoisnevan turpeista on rahkavaltaisia 58 % ja saravaltaisia 42 % . PÄÄturvelajeittainjakaantuma on S 28 %, CS 30 %, C 2 % ja SC 40 %. Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄsisÄltÄviÄ turpeita on 19 % ja puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 25 % . Yleisimpien
turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ ovat S 57 %, C 35 %, L 4 % ja ER
3 % .
Liekoja on paikoitellen runsaasti . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m :nsyvyydessÄ keskimÄÄrin 1,3 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,0 % .
Pohjoisnevan soveltuvuus turvetuotantoon
Ohuen turvekerroksen takia suo ei sovellu laajamittaiseen turvetuotantoon . Tilakoh-
tainen palaturvetuotanto on paikoin mahdollista .
5. TULOSTEN TARKASTELU
5.1 Turvepaksuus ja turvemÄÄrÄ
191
Tutkittujen soiden turpeen keskipaksuus on 1,39 m, josta heikosti (H1 - 4) maatuneen
rahkavaltaisen pintakerroksen osuus on 0,32 m (taulukko 69) . Soiden keskisyvyys on
hieman suurempi kuin kaikkien Vaasan lÄÄnissÄ tutkittujen soiden keskisyvyys, joka
on 1,26 m (Lappalainen ja Toivonen 1985) . Tutkittujen soiden yli 1 m :n syvyisten
alueiden turvekerrosten keskipaksuus on 2,00 m ja yli 2 m :n syvyisten alueiden 2,68 m
(taulukko 70) .
Tutkituissa 44:ssÄ suossa, joiden yhteispinta-ala on 4630 ha, on turvetta kaikkiaan
64,19 milj . suo-m3, josta heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen osuus on
14,87 milj . suo-m3 eli 23,2 %. Yli 1 m:n syvyisillÄ 2717 hain alueilla on turvetta
54,31 milj . suo-m3, josta hyvin maatuneen pohjakerroksen osuus on 77,9 % eli
42,32 milj . suo-m3 . Yli 2 m:n syvyisillÄ 1114 ha:n alueilla on turvetta 29,85 milj .
suo-m3, josta hyvin maatuneen pohjakerroksen osuus on 78,3 % eli 23,36 milj. suo-m3.
Yli 2 m:n syvyisten alueiden turvemÄÄrÄn osuus koko turvemÄÄrÄstÄ on 46,5 % .
5.2 Suotyypit
Tutkituilla soilla tehtiin kaikkiaan 3321 suotyyppihavaintoa . Taulukossa 71 suotyypit on
jaettu neljÄÄn pÄÄryhmÄÄn . Suokohtaisissa sarakkeissa olevat luvut ovat prosentteja
havaintojen kokonaismÄÄrÄstÄ . KeskimÄÄrin -sarakkeessa on suokohtaiset prosentit
painotettu soiden pinta-aloihin . YleisimmÄt suotyypit ovat erilaiset rÄmeet, joita on
71 % kaikista suo eistÄ. RÄmetyypeistÄ ovat tupasvillarÄme ja varsinainen sararÄme
yleisimmÄt. Avosoita eli nevoja on 18 % ja korpia 1 % .
SuotyypeistÄ on 16 % ojikkoasteella (OJ) ja 49 % muuttuma-asteella (MU) . Luonnon-
tilaisia suotyyppejÄ on 25 % . Sarakkeessa "Muut" ovat turvekankaiden (TK), peltojen
(PE) ja turpeennostoalueiden (PTA) osuudet, joita on yhteensÄ 10 % . Kaikkiaan oji-
tuksen vaikutuksen alaisia suotyyppejÄ on 75 % .
~.
~CL
.~ä.
~-`
_.~
~'ö
-
ö
~
ö
~~
ö
~cT~
ö
~~;:
w w
--
ö
..
2~
c~
--~'
ö
~ ä~~
ä..
ö
-==
~41ö~ _""
__
22
=.
..,~/
~N
r--
C>
_______
ö
0.0100
L".ö
.
..
.
..
..
.
..
..
.
..
.
..
~~
~~~
~~~~~
~~
c;<~
C.
CD~
N
__ _________________________
~1000
,~ elo,11-
21,110* !~ II=.
^^"^
"c=."
.^
_^~"
ö
~~/ ~~=
=~
_~ ~ ~~~
riC>
~~~ ~~~~~ ~~~~~ ~~~~
C~~ ~~~
~~
..
._______________________
10CC
*~
~~~~"
CC
~~
..
..
.
..
..
.
..
..
.
..
..
~~ ~~~
~~~~
0~~~~~ ~~~~
.~
ä(n
<M_=
Ln00ää00
~ä_*=
e4==_=
,.
N:r,.°
,~~
~~~
~~~~~
~~~~~
~~~
10 10
00
Lri00
Ln
Ln LnöN
~bn
*~
00=
Ln
MCD
10CD
`
`
^``
~~
~~~
-=
w~~
~ö~ö~~~
~ö~~~~
~~~~~
,,
..
.ö
,,,
.,
~~
~~~
eli-
~~
~~~
~~~~~
~~
N"
~~
~~~~~
^` ``` ```` ^ ^`
~~
w~~
c`~~~~
c;
c;
r4;
~~~ ~~~~~ ~~~~~ ~~~~~
``
^^`
``^``
^^```
``
``
`~~ ~~~ ~~~~~ ~~~~~ ~~~
..
ö
ö~-
'~'
~~~~~
~~~~
~~~~~'
_________________________
-e>
II
~~
~CrÖ
-
1,2~;'J*,2,
2>,
00
ä<"II
lor,12,1
~=
_________________________
~
~nLn
.m c
0
<Dc~
1 =w
CD
C4~~
~~
~~~
~~
le.42. 2
&
w "
12~
IN._________________________
.~.
~
~~
~
~
z~
2C
=
z
~
"11 21~
~C.2 ~
~ö
.~
~
~~
~~
~~~
= -
~ w-
~~~
:°~~
~~~~~
~~
>
~~
~~
W~~
~~
:ZI~
:zo~~
2LMM
~=C
2LI~
tn
.
.
~*
..
.
~
.
..
~~~~
.
.
~
~
.
I~~
.
.
..
! -=
~=
ä~~*~
~
~<~
!
___
__
_
ö
_
öz
_
=
ö
ä_ö
'L|~~~~~ ~~~~~ ~ ~~~~~ ~~~"
.~~
,~/
_
~
_
=~
.~
,ä-
~ ö~~
~
.0ä~~
~~
~~-~~
~.
ö
~~
~.
ö
z~
ö
..
=-
II- UN
~~~~~
~~~ ~ ~
~ ~ ~~ ~
~,,
^ ,,
c,-~ ,`
",,
= .,`,
~~~==
-~!
|--
ö
//~
!__
~!
!
ö
~ö
~!
-t10_ä
ItLn 00
~Co
=~"1000 10
=10
<>=~
r-~
c~!
ö
______________________________
~i ä~~~= =~===
*w~~= ~
=~== ~~=_
~~
~
~~
c~
--
ö
~~ .-
~.X
~m
=C.
ö
=!-! |
l9~
//-
~%~=
%=~~~ ~ä
-~~
~~~~
|~
-
-
_
-|
~!_____________________
~~ ~~~~~ ~~~~~ ~~~~~ ~~~~
..
..
.
..
..
.
..
..
.
..
..
.
.
..
.~ ~~~~~
~
~
~~~~~ ~
M~~~ ~
c
~~~~~
..
..
.
..
..
..
..
.
..
.
..
..
..
~~~~~ ~~~~
.~ ~~~~~ ~~~~~ ~~~~
````^
````^
^^```
`^```
```^
°"~ä= ~~~~~ ~~~~~ ~wä~~ ~=~~
O,QC~~
~.
..
.
..
..
.
..
..
.
..
..
.
..
..
~"
"~~ ~~~~~ ~~~~~ ~~~~~ ~~~~
~111
0111
~r-
1,-.1*0
<">1
1,01~ ~~~
<>`````
`^``
```^``
````^
```'
~~~~~ ~~~~~ ~~~~~ ~~~~~ ~~~~
_|
t -n
2Iro-
CCO~
. ö./
,c
,c
,-, -
~,
,,
-, -^
c~
,
,-, -, =, -^
-~`,
-,-
~ ~
- -
~~
,^
,`,
c,
e4
~~~~~~
~~~~~
~,
t
..
..
.
..
..
.
..
..
.
..
.
..
..
..
~c
~~~~~
~~~~~
c;.
C:~
-e~~|
=~~~~
~~~~
.
~=~~~
~-~~~
~~-'
-!!
~ ~/ ~~~~~ ~~_~= ~~~~
~e
~ ~
~
In
11-~
00
~~~~
|
-
~
_
~
~
~ ~
~~~~~ ~~~~~ ~~~~~
~~ ~~
'20~
|/
ä1*
Ln 10 10
=10
10ä00
=00 =00
00
Co 00 00 Co 00
=~(> ä
'c,
c,c,
!w
~~~~
!
ä~
*-t
't~
"Q~
!~~~~~
~~z
!
=.~~=
~.d~
C!
~
!!--
c2c2
c5<:,
C:,c~
c2c2
<~c~
c3<~
C:,c~
c~c~
c,,c,,
<~~~~~~
" "
N"
NIN
Nc4~~
~~
CMr4
~~~~~
~~~~~
~~~
N~
~~~~
~o ,~̀~-ä,äCD,=r4,CD*-_
ö
~!
!
|
CD"0~
>~~
/
c-~>
W21
.
>n
LUF-
b.~2C
=>
2r:m
2C
l'2C
~~
~~
-
~20V
~~
~~
~~~~
~W
W
-C11~
~~"c
W~W
<w
~~
2r
~
>~v)
Wä
s>.4
~~
w~~~
~~-11~
~~
!~~
~~0
~.
~~
~~
~~
~~~
~~~~
~~
~.
=~
~
~-1W~~
~)~
CL
~~
hd~~
=~~~~
-~
~.
&=
>-w
n.~
~~
~~
~
~.
..
.
~~~
~.
..
~
.
..
.~
.
..
~~~~~
~~~~~~
i~~~~~
~~~~~
~~~~
.
!!!
194
c41
.
11
.'
'.,
~
.5
~E
~0
0J,ä<>
r4
cm
-&
~
~cm
r400
~~
,,
~~~~ ~
~~~~
0-~ '!'-
~;T
:~
~u~
LnN~ ~~ ~
~~~~
..
.<=
,,
.~
M
<M~
r4c~
~
~w
<n
~c .
~~~~~
~~
~
111 10E
.0~
.^
_c
~
~~_
c=
~~ ~
~~~=
/~~
,,.- ..
|-~
~-W1
~~
,~-
:~!,
1r
;.
'<~
'
w
c; c;
c; c;
c;m4-3
U)
~~
:,
_! *~_
!-------------------------
.1i~
-0~ ~
~~ ~ ~~
-~ ~
~~~~
0.
ä'
'
'
^
'
'
'
'
'
^
'
^
'
'
'
'
'
'
'
'
me=
s!
.~/~~ .
mw
= = =
= "
~ ~
Nc4
~"
"=
~=
! !
(13-
.
..
.~
________________________
4-)m~>-
>->~
~~
<>
~~~~~ ~~ ~
~ ~~~
_
_
.
_
.
_
_
_
_
`
_
^
.
_
.
'~
_
_
_
.__~_~
="
~
__"~
|~j4-J
hd~
/
`+~"
-~;Jl-
_~d_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
00
c3
c)
cm~
~~
0
r,-~
~
~~
~~
4-)!~
=~"~
"~j
j';
';
"D "D 'C)
'
± :";
j
";
'
!~j
|~.
|~
---
------------
--
--
--
-----
-.~
m'+~
~~
~~
~
^
t',
0
r .1~
.-+
!
z-~
-
/m
_
~E.
.=
~
COI-
II-<',
~
~~~
<',~
~~
~
1
~ä
..
.
=~
_~ ^^
=^
..
~ ~
10 cli
c^c;
c .CD .
CD _ _ C: . C>|
~'_ä-
~
~4~
~--
~0%
~
~1. 11 11. 0
~1 "
~-<""
1. 11~
'.
~ ~ ~ ~ ~(Ö
~:m~ =~
.^c
~;̂
c .
- ."~~~
^.
c~~
~.
..
. c,-~~
..
.~~
!
~o-u
C>m
ät-|c
~~c;
,; ,;,~
M ,M C)~~
CD w CD
=~c)
<D,~
CD
~r;~
__
________________________
~~;~~
-~
~-
--
~~~~~~
~~l
^
~s
'~
= - " - " - = -
~ ~- " - |
-(D
~~~
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -- -
~>
~0-0
0-0c-),
1-0r-_
L-n
~~
L-n~
1-0
~=:
c;j
c;=;
~:~:
,~~:
~:
-~,:
" ;_~~
:
~:~:
-~,~`
:
!~
------------------------
-m
!!
.!~!-'
L-n L- n
bn
~ ~ ~
/
C,
C;C;
C;C;
~C;
"~C;
~
C;C;
ZC;
'
<acz
=DC;
C;
___
_________________________
m~
~~
11,~_
~~~~~
~~~~~~
~-
rn~mm~
~~^
~~~
>~
~<
11C>
~~o=
~~
~~
~~
~~
~=
~~
=14
w~
>
X~~
~~
~
.
~1>1
2,r~
sc
.
~=
~~~
;111
20Cn
~
=~
"1
30
Z~~
~
~
~~
~~
LU 0
~~
~
~~~ ~ ~
x2c
001
0c
~>~~~~
!<19C-9
~ ~
~~~~~
cn~
.
.
..
-=
bn*
=
..
.~:
c~
..
.~v
~~
~ ~~
~~~~~
.~~ .
~o .
.
195
~
,1
1-~
c~ Ln
000w
*
N
-1-n N
Ln<~
10<Y
10
-&
C>-
~
<~
~
~
l.=,
.",
.
.";
-~c;
~:j
~.j
~:;
jc;j j
c;
c;=
;CD
1!
-=_
_____________________________
__=
^
1M
.
__-.
.
<1~.
--~
.~
__~
,~
1__~ei
--
1
=,/--
/
~ä-~_
~~ä~
~
_~EI
'_.ä.~~~
=~
Lr,~ä
00""1
~ä^
m~10
~"~
`^^``
``^'
```
^
^`
^`
`
``'
~~~~~ ~~~~
~ ~~~ ~~~~~ ~~~
_____________________________
~~
Co<"
~~~~
~~ ~~~
~N
<l'
11-
~~~
^^
.
C31
..^
..
^,
..`
..
..
c;c^
~~~ ~
= _ _
c .=
c;c .
~
_c .
=. _
~
~_ CD
-----------------------------
9~
9~~
~~~~
~9
~~
~~~~~~
~~~
C)~~=;
=~,~
~~~~~
;_:
.
~;~~~~~~"
,
_.W~'~
_.'~
'~-.~~
.
c->1~.s"-~
~~s>>,
-~~
~~
1.~.~'~
:c_~~~=-~
-----------------------------
~~~
c c
c~
~~
~~~
^^^
..
^^
^
..
..
=~~~~ ~~~~
~~~~~
c;~~~
_____________________________
<D~
CD Lnr,
11
~~
0111.
.11
~~~~~
~~~
^
,,,,
.
^,,,,
,,^^,
,^`
.~
="
=~
=~
=~
"ä
=~
"ä
~=
"~
="
"_____________________________
~~
-~ ~~
~ ~
0
r2,111.1
~,~
-~c~
_:ei
-~-~
l:±:
.
_:_:
c~c~
,~
_:,~
C11;,~
c~
c~~
_:1
-----------------------------
~<_~
24<11.1
ICII
~
124IN.
~
2,
! - -.
=- -1
";~:
j':
_:
j-:
";~:
-
j j
=;":j
~;.
c;":
";
" ;=~"~
.
-----
--
--
--
--
--
--
--
--
-----
--
-
--
"
~
~=
=1-
--
-1
==
rj~~
*~ ~~
~~ ~ ~~ ~-
,~~ ~ ~-'/
~ä/
-----
--
--
--
--
--
--
--
__
____
!
-|
1.1'!!
~/
~r=..
~~~~~ ~~~~~ ~~~~~ ~~~~~ ~~~~
! !
-!~
.~>:-.,
;-j-
--
-';
'c;";
.~.;
"|'~~
.~!_____________________________
|~-e
..
u~2
:2*~ ~~~~
N~
0~~~ ~~~~
0
~~~
~`
c~
``
-`^
C)̀CD̀
-̀-̀
CD
j `
c `~̀
c `_`
l~
`^ c^-̀
c2̀
Ln̂-j `
`Ni.~
~~~
----_____________________________
~~~
r C bn~
~~~~
c
~~~~~
~~~~
-
t~~~~
~~
Z-
c;j
";c;
.
IzC.
.c;
c;
";c;
c;j
c;
j";
c; j±:
~c_
-~_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
~~c
.~
~.
,
~~
~~~~
~~
~~~
~~
~~
~~ä
ä./
,,
,
,
,^
^
,_"== _
=_"_~
.e
w~.~
__________
~~
~~
tn~
't~
-o~ ~~~~~ ~~~~~ ~~~~
^^`^`
10.- ~
~~
_~
~ä._
__
_
_
ä0
CD r4 c>00
~~~~~ ~~~~~ ~~~~~
N~~~
-1.~
!c
~c
~
`
````^
`^
^``^
c,,=
_!~
.|
=!
~ ~~~~~
%~~~~
~~~~~ ~~~~
1.--
-
-
=~
~m
==
m.~=
o>
-~
~
LU
.
>~
LU~̂~
2C
~C,
21e
~~
2.C2Ä
LX .
~LLI
-~~~
~
~
-C2C
~
~
=ä
~w
>
>~
.
~>
~~
=w
2V
~
~
LU
~~
eb.9
~~
~
~~
2Cen
~
~~~
2C
M~
~
~~
.~=
cc0
.
~'.C
-
1.1~
/~~
>~
Ä,.
.X
~ 3
~~~~
~
~
~~
~~~
~~
~~~~
W
~
~~
~41~.3
=~;~ 2 2 5 2
~~~~~
~~~
*~
~~
"~~
~~~~
196
0.Y0.a
-10M
N1N
00,nPN
NMOa0
.t10`000
.tt1-.,n
ONMt
NNN
MMOM
N1030
`O00
3 N
OT
>N
a-N
e-
NT
01++La+
M,
,,
0pO
pO
W00
00
,
a+zE
IYNa
NN
N
W,
,,
,n
,,
,,
NN
,,
,,M
00C
.
,0.Y
M,
,00
'0-
,,
,N
'O00
.t`0
OM
OM
,
ERI
NOY
HLYxYO
I
Ne-
N
p4
iIJ
4)O~-(
1r
++O
-t
.tN
UiN-
OOP
10O%
MN
1010
OO
N,n
10u2a)
ILY
1
0010
1011-
T00
M10
N-0
.10
1000
00N-
0010
0010
00
O
O1~
NO
N3
~O.t
.te-
MN
10'0
O10
10O
10.11
a+
S
1
1sIn
10N
1I-T
e-tn
00'O
'000
00N-
00M
.tV1
00
0U)
E:0110
,N
ti,
NO
.t
MN
00,
,,
,,M
10,n
,O
Na-
NN
4-)
.r
i
.T
.T
O.
,N
t-.OM
NC
.-
Oe-,
,
P-<>
'010
,O
e-.t
In,
,,
O0,N
,N
4-3Y
MM
N'0
dN
NM
1-1M
MTM
,,M
,,
.tM
,,
,00
,-0
,h 't
a)a+
O
SM
N
a)7N>
OFi1
<OJ
5--
V1.t
5-N
N2O
<a
>>
<O~~
JW
W<
1-
1W
JZ
E<
>N
<
rW
<<
Y0
zZ.
.<
>W<
<wZ
=<<1-
0<
>>
W>
Z-f
<<
S>
Z<
>>
ZI-
SH
<W Z
W W
SOC
>>i
WN
>W
WW
ZZ
>2 Z
2 y
=<
WW
<Z
WZ
ZZ
<J
0W
<2
<Z
YS
zz
JE
<Z
ZZ
,-,J
z]0
Z>
:O
J0
,<
O<
Y<
:O
OO
<:<
WW
E-1E
YJ
J<>
:<SY-W
S0.Z
J=EE
YO<Y
0GSNY
YJYY
JJEJ
=ZZ0
Y>
Kz
C<
W:<
<7
:O<
4W
Y<
rnW
<C0
!0>
2>
SF-
]0!L
0CZ
YS
J>
0.Y
]CS
-O.
Co
3I
-N
Md
,n10
N-00
O%O
NM
.t,n
10N-
00C. O
197
I
at
OM
MN
MP
PO
NM
00.t
.t'O
hN-
O00
PM
NÖ
CL.t
M~-
.'Oe-
.t.t
OrP
MM
a-1.
M10
PN
a-00
00OM
10,n
cmM
N
a+O
.t!S
1-.t
Pt
Inr4
Mr
MS
00 MM
r10
1010
MN
MO
OL
-N
a-00
N
rN
.t.t
MM
r
OE
YQFO.ui~-
NN 00
,ö
OIn
Mr
Nö
`O
OMd
,r
rr
M
YO
.th
10.t
P.T
Mr
MM N
10h
MN
ON
O1-
rr
rN
r00
NM
MN
N
-1
-Iö
,ö
rö
I,r
,ö
ö
,N
,ö
öö
,ö
NI
Iö
r
ö,
,,
ö,
öö
,,
,
,
,
,,
,,
öö
r,
,,
I
O
NS
II
L0
1 0O
I-J
I
I
I
I10
PN-
-0N M
10P
1-P
,P
0.M
N00
oI
.t
I
rL
PM
Osh
Lö
0000
1010
N10
r -
00 N-00
NN
t*
0010
00-t
N
Ot
NN1
MN
rI-
Or
Oul
10N1 M
'O0'
100
00M
NM
Of
Pr
00.t
`O3
Nr
N.r
r.T
M N
rN-
N-Q
SvY
M00
.tv
0)0)Ewö
M00
-.t
0000
MP
10ö
O M 00O
ö,r
r00
NS
0N
N.t
NN N M
Mr
,12
,t
TN-
1O.t
öM
,N 00 'O
ö,
N,
,N
rN
rM
Nr
iN r
.tfV
r
++öM
ö00
MO
OP
00,
Mö
M*
,OP
,P
MM
NON-
,
00L
Mr
rr
rN
NN
rr
r
ö1
ö.t
rIn
O,
,,
öö
.tö
N,P
M,n
NIn
ö
M4.ö
S7Ns
öM
öM
,O
,,
,r
,M
rö
öö
öN
MN
NO
öP
ö.t
öO
P00
öM
,N
JM
rr
rfV
rN
r
d>
wO
<>
w2
1-
0>
O:O
uiZ
ZZ
I-<
WF
YZ
Z<
0Z
>Z
<S
ZY
Z<
I-0
Y0
w2
>Q
OO
:<W
QJ
(nF
QZ Y
2W
<W
>Y
YI-
ZOC
<>
J=
QZ
>d z
<z
<OG
<>
QZ
Wfn
:<Z
:<d
>w
<>
Ow
J O
<>
w>
<>
W>
ZZ
wY
OOC
<W
ZN
HW
YZ
<Q F
-,W
:<W
<W
ZW
<N
YY
YZ
NZ
Qd
Zz
en<
>Z Z O
ZS
ZN
2z
zJ
I
\<
OZ
OCJ
<=
YW
:<0 7
Z2
<<
IQ:<
<O
1
:<E
000C
Y0
<O
pZ
XY
Z Y Y Y
0F
aS
OCJ
Z1
NY
]Lnöe
ZJ
Fa
=,öö
0CJ
:<F
0H
YVJ
ZQ
J'-Y
W0
SI
ZC
Y4
O<
QLU
OLU
Jy
<W
Q<
YD_
F0
uiS
JS
Sen
YY
SS
u!]L
Ya
Wö
S]L
YW
JD_
WC0
HN
M-*
N10
N00
PO
N M
N,O
N00
O.O
NM
tY
Co yN
NN
NN
NN
NN
MM
M M N M MM
MM
M.t
.td
.t.t
5.3 Turvelajit ja turvetekijÄt
1 9 8
Taulukossa 72 on pÄÄturvelajien prosenttiset osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ sekÄpuu-, tupasvilla- ja varpupitoisen turpeen osuus kokonaisturvemÄÄrÄstÄ . Turpeista on
rahkavaltaisia (S) 65 % . KeskimÄÄrin Vaasan lÄÄnissÄ on rahkavaltaisia turpeita noin67,8 %. Saravaltaisia turpeita on 35 %. Ruskosammalvaltaisia turpeita ei tutkituissasoissa tavattu .
LisÄtekijÖistÄ ovat tupasvillan (ER) jÄÄnteet yleisimpiÄ. NiitÄ esiintyy lÄhes jokaisella
tutkitulla suolla. Tupasvillapitoisen turpeen osuus kokonaisturvemÄÄrÄstÄ on 32 % .Tupasvilla on yleisin lisÄtekijÄ rahkavaltaisessa pintakerroksessa . Puun jÄÄnteitÄ
sisÄltÄviÄ turpeita on 22 %, ja ne keskittyvÄt yleensÄ suon pohjaosiin .
Suoselostuksissa on ilmoitettu yleisimpien turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄs-
tÄ. Vertaamalla esimerkiksi tupasvillapitoisen turpeen osuutta ja puhtaan tupasvillan
osuutta keskenÄÄn voidaan pÄÄtellÄ mm . lisÄtekijÄn yleisyyttÄ turpeessa ja mahdollista
haittavaikutusta tai etua turvetuotannossa . YleensÄ puhtaan lisÄtekijÄn mÄÄrÄ turpeessa
on oleellisesti pienempi kuin lisÄtekijÄÄ sisÄltÄvÄn turpeen kokonaismÄÄrÄ .
5.4 Maatuneisuus
Suokohtaisesti turvemÄÄriin painotettu turvekerrostumien keskimaatuneisuus on 5,7 .
Heikosti (Hl - 4) maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,0
ja hyvin maatuneen pohjaosan 6,5 . Turvekerrostumien keskimaatuneisuus on selvÄsti
korkeampi kuin Vaasan lÄÄnin kaikkien tutkittujen soiden keskiarvo, joka on 5,0 .
^
~`
mp
i.~ /
.
_ö
~
CL
~
~
ä
.-
ö_
~
ö" 0
~~~
ICUL~
10,~
ö
ä~ ~
_~~
-~
..
ö öMoä
CL ö
>~
sö
~
Ecc0~
.~_1
M
I
I
I
I
I
.
I
I
I
I
I
I
I
I
I
I
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
..
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
..
..
..
.
.
.
.
.
.
!_______________________________
~
!
fi/
-
~
~
~
=
|!
!
/
~~
~~~~~
~~~~~
21
11- 1.11,1
'*4
"NC24
1'11
~|
~~
.~
.
~=
=._
~~
.~~
~Inä
!
~
!
ä
.
!!!
199
~~
pnfn
Ul
r.,~'
UN UN
'C4 'C4
'
~~~~. ~~~~~
~*~~_ "~~~~
____________________________
~~~~~ ~~~~~ ~~~~~ ~ ~ ~~
N
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
..
.
.
.
~~~~~ ~~~~~ ~~~~ ~ ~~~~~
~|
.
.
.
1
.
.
.1
1
.
.1
&,|~~~~~ ~~~~~ ~ä~~= ~~~~~
ä/
~~~~~
~~~~~
ä~ ~
-~
~~~~~
~W=~~
LLI
W~
>
~~
~
W~
>
> >~
W-
=~~
>
2-,~
~
~ ~ ~ ~
~
~
~=
~
.
w
c,W
~~~<C
=~
=.
>~
>~>=
~
~~~~~ ~~~
>~~
.
.
.
.
~
~
.
~
Nm
~tLn
10 1,-co
0% CD
~~
M't
Ln
10 1,-co Ol cm
=
200
C11
A 01
ICo
hM N
10 P- 00 M
N e- N1N
1I --
M
Mö0
I I
ICI CI
aCL
>I.
z1
1
a+a+
CM
1+>
m A
YI YIC
aO*
M M
O
101n
m10
0.
**
InN*
00 O
M N
*h
N 0.
IN
A
0;-
M N N N
M N M
*10 M N
*In
N N N
tM
M0.
0.
L++
0
WI
I-
a
YI3
N:A
a'I
CL ZO e-
O00
h
öOO M O
0.
hIn
m00
N
Oh
MLn
O
* *
öOIn
NL
aN
N
N N M M M N- N 10 M M N-
1nNI
N
NN
7A
100
>0 E
Ji 1
a+I
I
I
I
I
1
1
1
1
1
I
I
I
I
I
I
I
I
I
I
I
I-
-L
1
a)Am
I
I
1
1
1
I
I
I
I
1
1
I
I
I
I
I
I
1
I
1
I
,
1,
67I
A-----
---
--
--
---
--
EEA01N
OYN
I
I
1
I
I
1
1
I
I
I
1
I
I
I
I
I
I
I
I
1
I
1
1I
m
M I
mN
h
ON C
.In
M O N 0. M
h 10
*O.
hö0
NLn
L*
*M
N N N N
IAN N M
*M N
*M M h M N a-
*M
01NI
,
1
I
I
I
1
1
1
I
I
I
1
1
1
1
I
,
1
1
I
I
1
Ir
1Co
ArA>A*
O. m
M
O 0
.* *
0.
N O N
hN
h 00 0
.m
M
O N N O
0.I_
H;-
M*
N
N- N N M N N M
*M N M N M
.0 N1 N r-*
NAN
-----------------------------
U0. I
I
N
I COLn
-N
-I I N-
Im
Ine-
m
-N
*N
1
10
hrr
N CO M
O M
n 01
h O 00
h
M.t
1O
O.
0.M
*00
LM
mto
ö00
.
00 h h h It
h 00
ö0M 10
hLn
10ö0N
ö0h
CoIn
10
01YIy
I
,
1
1
1
I
I
I
1
1
1
1
I
I
I
I
I
I
,
1
I
I
I
I1
mAA
foM
Coh' h
LnO h
Ln00
Mh
*O
a-
00 O.*
O.M
N
N O
hV
NL
-*
M M M M
-M* N M N
-M 10
1*N M
-=M* N N
-N
-* M
-
*M N P `0
u1 M*
O
*M
*~
ö0
InLn
N M 10
*Co
Nm
CO;-
rr*
rrN
Ln
*M
* *
N
*r
öN M M
Ine- N M
*N
*N
M
- -
-
I
Q>I
Q
w
0>
QI
>
WZ
F O
>I
O:O W
2<
2
F
Q
WF Y Z
2<
O 2
>Z
<Z Y Z
Q F
0
Y O
w Z
> >
0p
:<W
QJ
fo
F
<
<
Y
Z
W
<
W>
]C F SOC
Q
>J
'C<
Z
>
<
2
<Z
<0G
<
> <
2 W
X:<
2:<
Q>
W..
< >
O
w
JO
<
>W
> < >
W>
Z Z
Y0
OZ<
W
Z C F W Y
Z<
Q F 0
w:<
w 'C W
Z W
<N
2E
Y Y Z
N Z
< <
2 Z
Co< >
Z Z
OZ S Z
"Z
ZZ
J<
o
z
oeJ<
Y w
:<o
Z Z<<
:<
:< <O
oeto
IYY
0
<
CZ S
Y Z Y Y Y
O F 0. S
OCJ
S:<
C>
Y
ZJ
F a O
J:<
F0
LA
!Cy Z
< J
YW
0Z
:<> <
O<
Q< <
w O
wJ
Co<
OC
< <
N
0öF
7O
SC
SJ
S S
y
S Y
S S
y
YY CL
-J
W1
OLS Y
YW
J0.
YyI
N_
N M
*In
öOh O
Q O
N M
*u~ 10
h O
Q O
N M
*W
INi
N N N N N N N N N M
M M
M M NM
NM M M M* * * * *
YI
5.5 Liekoisuus
2 0 1
Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen eli liekojen mÄÄrÄ on tutkituilla soilla
yleensÄ alhainen. Joillakin pienillÄ ja yleensÄ puustoisilla soilla liekoisuus on paikoin
korkea. KeskimÄÄrÄinen liekoisuus tutkituilla yli 2 m :n syvyisillÄ alueilla on 0 - 1 m:n
syvyydessÄ 0,5 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,4 %.
Suokohtaiset tiedot yli 1 m :n ja yli 2 m:n syvyisen alueen liekoisuudesta ovat suoselos-
tuksissa. Korkea liekoisuus (yli 3 %) aiheuttaa yleensÄ tuntuvia lisÄkustannuksia
turvetuotannossa, varsinkin jos kyseessÄ on pientuotanto tai tilakohtainen palatur-
vetuotanto .
5.6 Pohjamaalajit ja liejut
Tutkittujen soiden yleisin pohjamaalaji on moreeni, jota esiintyy 77 % :ssa suoalasta
(suokohtaisesti pinta-aloihin painotettu keskiarvo) . Hiekkaa esiintyy 12 % :ssa suoalasta,
hietaa 3 %:ssa, hiesua 3 %:ssa ja savea 4 % :ssa .
Liejua on suon pohjalla 26 suolla 44 :stÄ. Liejukerrokset ovat yleensÄ melko pienialaisia
ja ohuita. Soiden pinta-aloihin painotettu liejun esiintymisprosentti on 7,3. Siten liejuja
olisi suon pohjalla karkeasti laskien noin 340 ha . Lieju kuvastaa suon syntytapaa . Se
on yleensÄ merkkinÄ suon synnystÄ vesistÖn umpeenkasvun tuloksena .
5.7 Happamuus
Turpeiden keskimÄÄrÄinen pH-arvo on 3,9 (taulukko 73) . PintanÄytteet ovat yleensÄ
happamampia kuin syvemmÄltÄ otetut nÄytteet . Samoin rahkavaltaiset turpeet ovat
saravaltaisia happamampia. Taulukon 73 suoryhmÄkohtaiset keskiarvot on saatu
painottamalla suokohtaisia keskiarvoja yli 2 m:n alueen turvemÄÄrÄÄn .
5.8 Tuhkapitoisuus
5.10 Kuivatilavuuspaino
2 0 2
KeskimÄÄrÄinen tuhkapitoisuus on 2,8 % kuivapainosta. Suokohtaiset tuhkapitoisuudet
ovat yleensÄ niin alhaisia, ettÄ ne eivÄt ole esteenÄ turvetuotantoa suunniteltaessa .Korkeimmat tuhkapitoisuudet ovat lÄhellÄ suon pohjaa, koska turve voi siellÄ sisÄltÄÄ
runsaasti sekundÄÄristÄ mineraalimaa-ainesta.
5.9 Vesipitoisuus
Turpeen vesipitoisuus riipuu mm . turvelajista, maatumisasteesta sekÄ suon ojituksestakuivatussyvyyteen asti . KeskimÄÄrÄinen vesipitoisuus Kuortaneella on 90,1 % mÄrkÄpai-nosta .
Turpeen kuivatilavuuspainolla tarkoitetaan sitÄ painoa, minkÄ verran tietyn tilavusyksi-
kÖn (yleensÄ yksi suokuutiometri) sisÄltÄmÄ tÄysin kuiva turve painaa . KeskimÄÄrÄinenkuivatilavuuspaino on 100 kg/suo-m3. Tilavuuspaino on selvÄsti korkeampi kuin Vaasan
lÄÄnissÄ keskimÄÄrin, jossa se on 87 kg/suo-m3. Suossa olevan turpeen tilavuuspainoon
(suo-m3) vaikuttaa ennen kaikkea vesipitoisuus sekÄ maatumisaste ja turvelaji .
Ojitetulla suolla pintaturpeen kuivatilavuuspaino on yleensÄ keskimÄÄrÄistÄ korkeampi
turvelajista tai maatumisasteesta riippumatta . TÄmÄ johtuu pintakerroksen alhaisestavesipitoisuudesta ja turpeen tiivistymisestÄ . Kuivatilavuuspaino on tÄrkein vaikuttaja
suokuution energiasisÄltÖÄ laskettaessa . Ojitetun suon pintaosan turpeen energiasisÄltÖ
tilavuusyksikkÖÄ kohden on usein selvÄsti korkeampi ojittamattomaan suohon verrattu-
na.
5.11 LÄmpÖarvo
Polttoturpeen yhtenÄ tÄrkeÄnÄ kelpoisuuden mittana on sen tehollinen lÄmpÖarvo . Se
riippuu turvelajista, maatuneisuudesta, tuhkapitoisuudesta sekÄ vesipitoisuudesta .Suokohtaisesti turvemÄÄriin painotettu keskimÄÄrÄinen tehollinen lÄmpÖarvo tÄysin
kuivalla turpeella on 20,7 MJ/kg. 50 % :n kosteudessa vastaava arvo on 9,1 MJ/kg.
m 4-3~-P~0
_~~--c s-cS<
_
ä~- --
!=~-~-
0=~~~
~~~~
15~
~~=~~
'
'
'
'
'
.`~~~
,
.
"~
.
.|
ccj~
c;
CD CDw
cz,c‡
wc~
c3=
<~
CD CD C) <Dc~
CD W C-!
~--i
!
00==CD
c~
c~är4
~ä
~w
~00
!
-!="__= -=N"=
-="- -
~-
.
ia!
~~~~"~ ~~~
j;
~~
j~j
";~~~
jj j
=;
|j
|/__
.-~~-4.11.-
^oma)~~m~~~m 4-3~~
->
~∎4-3
0
o!
G>
>!---
~_1mm !
~|
~~ää~->
--
----
-
LMä-~
t,1
0>r4
ä~==
<>
ä<>00==
~w_
;"`^^^`
``^^`
```^`
~~~~~
~~
N~~
N N~~
~~~~
C\l
rjr4 r4
..
.
..
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.~~~
*00
10It
CD CD~
~~~~~
~-
I,CD
~
~~
r4,
h :c,
il .h ,
o ,
ca .
~~~~~
~~~~~
~~
--
-
203
-----
-_
1
1.-<~ Ln
-w
00 Ln't
N~ t~~
- =
~
m~~
0~
~~
c~
~
'n ~'^'
"."
."
.'
^"
.
~ '
'~
~~~~~
~~~~~
~~~~~
~~~~~
-!
~--'
!
!
!Ln~~~~ ~~~~~ ~~~~
0~~~~~ ~~~
~
~~=/
~=~~~ ~~~~~ ===~= ~~~=~
~ ~
0~
0 0~~~
|
i
p/
NI 10~
C>
n(>,
Ln"
0
-O0~~~
~00
00Z!
CD<>
00äW
Wä
N P - 00C)
a,~
..ä~
--
/
=/m-~
!/
"=äm
00
u~ Ln 00N w
=~
Mlm <M
_~
Ln~
^^
~
~~n~~~ ~~~~~ ~~~~~ ~~~~~ ~
01 0~-/
'
!
!-~!
~-
r,-10
CM<> ==-
~CDCMä~
UN
10
<>==_
!
/~=~~!
".^'
-
!~~~~
~~~~~
~~~~~
~~~~
~
~
~~~
!
!u
.
.
.
0">
"~"t
~~">
"t^"
D
"l"~
^!
~~~~~
~~~~~
Co<>
Co00
<> .~!_
1/
~ä
il t ,
ä~ ~ ~
~ä ~
~ ~ ~ ~ ~ ~
~~ää
'
'
'
'^
'
'
''
'
''
'
'
'
''
''
'
'
'
'-~
~ää~~ ~
W=~= ~~=
"~
W_~~~ ~"~
~ ~~! _:~ ~"~ ~ ~~ ~~~ ~~~ ~,
:~~
j~
:~
j~
!//.-
~""=
C=~~ä
W==~ä
"~~=_~ =ä~
=1
~0
,~_~,0-~,M
~;"~,~~
:~ :
,~,~,~.;
.~
~~,;.~
,; , :
"; ~;,~
,~~^/
!
/-
!~~
.~__!
..
..
r4ä
ml
c4
!_~
~/
-~--
i.
.
~CD kn 00
"
N~C~C
~~~
*M
~~~~~
~~~
,~~~~~ ~"ää~ ä~~=~ ää~~~ ~=~
..
.
.
.
..
..
.
..
..
.
.
.
.
..
.
.
.~~
1
"t^0 "0 "M
~~
">~~" ,
"1 w~
"~">~t
äl~~
"4 =5 CD "4-~
n~~~
>/
~"
'j,,"=m
;e
~
m=
m~11;
m;
~=
1 .1
<~
>>
>
~~
>
~~
1. 11.c
~=
_
~~
>X
~
~="~ ~ ~~ ~~
~~
wä=
~-
~
z ^~ ~"
ffi
~~
-w
=w
=
~ ~
~
~
~
=
~~~~~~~ ~
Ä%
~
~
U
~~
~-
~~~
. ~ ~
=
~ ~ ~ ~ ~ ~
~ ~~ ~~~
~ ~~ ~ ~ ~ ~~ ~
~~~ ~ ~
:~~
~ ~ ~
~ ~ ~ ~ ~
~ ~~ ~ ~
~~
LU~
~
.
:
.
..~
~
.
.
.
.
:
.
..
_~*~~ ~~~~~ ~~~~~ ~~~~~ ~~
It
_-~|c~
.~∎ ~i
"> ~* "0.* ^~
~~"n =o ~* "~
,- - ~00 ~* ,l
.0 <D "0 "> ~0
"M ~~~~
,~~~~~~111äWII
204
Vaasan lÄÄnin tutkittujen soiden turpeen tehollinen lÄmpÖarvo on keskimÄÄrin21,6 MJ/kg.
5.12 Rikkipitoisuus
Polttoaineesta sitÄ poltettaessa vapautuva rikkidioksidi aiheuttaa lÄmmityskattiloiden
syÖpymistÄ ja ympÄristÖn saastekuormituksen lisÄÄntymistÄ . Tutkittujen soiden keski-mÄÄrÄinen rikkipitoisuus on 0,20 % kuivapainosta . Turveteollisuusliiton polttoturve-
luokituksen (liite 1) mukaan rikkipitoisuus tulee ilmoittaa, mikÄli se ylittÄÄ arvon
0,30 %. Rikkipitoisuus nousee yleensÄ jonkin verran syvyyden kasvaessa, ja varsinkin
turpeessa lisÄtekijÄnÄ esiintyvÄ jÄrviruoko kohottaa arvoja .
2 0 5
6 TURVETUOTANTOON SOVELTUVAT SUOT
Kuortaneen kunnan alueella on nykyisin turvetuotantoa seitsemÄllÄ suolla . NÄidensoiden kokonaispinta-ala on noin 1520 ha . Tuotantoalueiden yhteispinta-ala onkuitenkin selvÄsti tÄtÄ pienempi . Suot ovat kÄytÄnnÖssÄ polttoturvesoita .
Tutkituista 44 suosta soveltuu 21 polttoturvetuotantoon . Kolmella nÄistÄ soista on
lisÄksi niin paksu rahkavaltainen pintakerros, ettÄ niistÄ on saatavissa kasvu- tai
kuiviketurvetta ennen polttoturvetuotannon aloittamista. Yksityiskohtaiset soveltu-
vuustiedot ovat suoselostuksissa ja yhteenvetotaulukossa (taulukko 74). Turvetuotan-
toon soveltuviksi osoitettujen soiden lisÄksi on joillakin soilla pienialaisia lÄhinnÄ
tilakohtaiseen palaturvetuotantoon soveltuvia alueita, joista ei ole erikseen laskettu
kÄyttÖkelpoista turvemÄÄrÄÄ .
Monilla tutkituilla soilla on paksuhko heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros,
joka sisÄltÄÄ yleensÄ runsaasti tupasvillan jÄÄnteitÄ . Kerroksen paksuus vaihtelee usein
samallakin suolla huomattavasti, ja suuri osa siitÄ on maatumisasteeltaan H 4. LisÄksi
osa tÄstÄ turpeesta voi olla hyvinkin sarapitoista . Siksi pintakerrosta ei ole erikseensuositeltu kasvuturpeeksi . Pintakerrosta ei ole vÄhennetty nÄillÄ soilla kÄyttÖkelpoisestaturpeesta, koska kerros tiivistyy ja ohenee ojituksen ja tuotantokentÄn muotoilun
aikana oleellisesti. Suositeltavin tuotantomuoto tÄllaisilla soilla on jyrsinturvemenetel-
mÄ. Tuotantomuoto jyrsin- ja palaturpeen vÄlillÄ jÄÄ kuitenkin aina viime kÄdessÄ
tuottajan harkittavaksi .
Polttoturvetuotantoon soveltuvien alueiden yhteenlaskettu pinta-ala on 1124 ha eli noin
25 % tutkitusta suoalasta . KÄyttÖkelpoisen turpeen mÄÄrÄ on 20,56 milj . suo-m3 , kuiva-
ainemÄÄrÄ 2,038 milj . tn ja tÄysin kuivan turpeen energiasisÄltÖ 11,86 milj . MWh.Jyrsinturpeelle lasketussa tuotantokosteudessa (50 %) energiasisÄltÖ on 10,46 milj .
MWh, jolloin yhden suokuution keskimÄÄrÄiseksi energiasisÄllÖksi saadaan 0,51 MWh.Suokuution energiasisÄltÖ on melko korkea . TÄmÄ johtuu suokuution suuresta
kuivatilavuuspainosta.
208
Kasvuturvetta on saatavissa kolmelta suolta . Turpeen laatu ei kuitenkaan ole kovin
korkea, eikÄ se vÄlttÄmÄttÄ tÄytÄ kaikilta osin hyvÄlaatuiselle kasvuturpeelle asetettuja
laatuvaatimuksia . Kasvu- ja kuiviketurvetta on saatavissa seuraavien soiden pintaosista :
Huomioitavaa on, ettÄ kasvuturpeen alla oleva kerros on laskettu mukaan polttotur-
peeseen. Siten nÄillÄ soilla on ennen mahdollista polttoturvetuotantoa pintakerros
hyÖdynnettÄvÄ tavalla tai toisella .
7. Kaulalamminnneva 135 ha 0,80 milj. suo-m3
25. Salonneva 15 0,15
29. Heinineva 15 0.10
YhteensÄ 165 ha 1,05 milj. suo-m3
7 YHTEENVETO
Kuortaneella tutkittujen 44 suon yhteenlaskettu pinta-ala on 4630 ha. Tutkituilla soillaon yli 1 m:n syvyistÄ aluetta 2717 ha ja yli 2 m :n 1114 ha eli 24,1 % suolasta. Soiden
keskisyvyys on 1,39 m, josta heikosti maatunutta rahkavaltaista pintakerrosta on
0,32 m.
Kaikki tutkitut suot ovat joko osittain tai kokonaan ojitettuja . TÄysin luonnontilaisia
alueita on vÄhÄn . Laskennallinen ojitusprosentti on 75 . SuotyypeistÄ on 18 % avosoita,
71 % rÄmeitÄ, 1 % korpia ja 10 % muita kuten turvekankaat, turvepellot ja turpeen-
nostoalueet .
Turpeista on rahkavaltaisia 65 % ja saravaltaisia 35 % . LisÄtekijÖistÄ ovat tupasvillan
ja puun jÄÄnteet yleisimmÄt. Turpeen keskimaatuneisuus on H 5,7. Heikosti maatu-
neen yleensÄ rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 3,0 ja muun osan 6,5 .
Tutkituissa soissa on turvetta yhteensÄ 64,19 milj . suo-m3, josta heikosti maatunutta
rahkavaltaista pintaturvetta on 14,87 milj. suo-m3 . Yli 1 m:n syvyisellÄ alueella on
84,6 % koko turvemÄÄrÄstÄ eli 54,31 milj . suo-m3 ja yli 2 m:n syvyisellÄ alueella
46,5 % eli 29,85 milj. suo-m3 .
23 suosta otettujen turvenÄytteiden keskimÄÄrÄinen tuhkapitoisuus on 2,8 % kuivapai-
nosta, pH-arvo 3,9, vesipitoisuus mÄrkÄpainosta 90,1 % ja kuivatilavuuspaino 100 kg/
suo-m3 Kuivan turpeen tehollinen lÄmpÖarvo on keskimÄÄrin 20,7 MJ/kg ja 50 % :n
kosteudessa 9,1 MJ/kg. KeskimÄÄrÄinen rikkipitoisuus on 0,20 % kuivapainosta.
Tutkituista soista soveltuu 21 polttoturvetuotantoon. Kasvuturvetuotanto on mahdollista
kolmella suolla. Polttoturvetuotantoon soveltuvien alueiden yhteispinta-ala on 1124 ha,
kÄyttÖkelpoinen turvemÄÄrÄ 20,56 milj . suo-m3 ja energiasisÄltÖ 50 % :n kosteudessa
10,46 milj. MWh. Yhden suokuutiometrin energiasisÄltÖ 50 %:n kosteudessa on
keskimÄÄrin 0,51 MWh.
209
KIRJALLISUUTTA
HÄnninen, P ., Toivonen, T. ja GrundstrÖm, A. 1983. Turvetutkimustietojen laskenta-menetelmÄt. Geologinen tutkimuslaitos, maaperÄosasto, raportti P 13.4/83/131, 30 s .
Lappalainen, E ., Sten, C-G . ja HÄikiÖ, J. 1984. Turvetutkimusten maasto-opas .Geologian tutkimuskeskus, Opas N :o 12. 62 s .
Lappalainen, E. ja Toivonen, T . 1985. Laskelmat Suomen turvevaroista . Yhteenvetovuosien 1975 - 1983 turvetutkimuksista . Geologian tutkimuskeskus, tutkimus-raportti 72. 109 s.
Leinonen, A. ja Luukkainen, V-M. 1986. Palaturpeen tuotanto : kÄsikirja, 614. Valtionteknillinen tutkimuskeskus . 315 s.'
Maa- ja metsÄtalousministeriÖ, 1981 . Valtakunnallinen soidensuojelun perusohjelma.164 s. ja 1 liite .
MÄkilÄ, M. 1987. Suon energiasisÄllÖn laskeminen turpeen vesipitoisuuden ja maa-tumisasteen perusteella. Geologian tutkimuskeskus, tutkimusraportti 77. 35 s .
Turveteollisuusliitto, 1976. Turveteollisuusliiton polttoturpeen laadunmÄÄritysohje .Jyrsinturpeen luokitus . Turveteollisuus 1976:3, 29-37 .
Turveteollisuusliitto, 1980. Kasvuturvestandardi . Helsinki .Turveteollisuusliitto, 1982. Turveteollisuusliiton polttoturpeen laadunmÄÄritysohje .
Palaturpeen luokitus . Turveteollisuus 1982:3, 64 .
2 1 0
LIITE 1APPENDIX 1
PALATURPEENLUOKITUS 1982
POS . *
OMINAISUUS
YKSIKKˆ
LAATU PlO
LAATU P12
LAATU P13
3
Kosteus, toimituserÄ
X
30-50
30-45
20-384 .4
Tehollinen lÄmpÖarvo
MJ/kg
10
12
13saapumistilassa, vÄhintÄÄn
MWh/m'
1,0
1,2
1,35 .1
Tuhka kuiva-aineessa, max
- kuukausikeskiarvo
%
10
10
7
- toimituserÄ (tarvitteessa)
X
15
15
106
Tuhkan sulamis-kÄyttÄytyminen**
8
Kappalekoko, max mitat
mm
150x200x
150x200x
lOx100x300
300
20010
Murskan mÄÄrÄ,alle 20 mm, max
20
1511
Rikkipitoisuus, ilmoi-tetaan jos yli
%
0,3
0,3
0,3
Eo . standardiluokituksen ohella voidaan kaupassa tarvittaessa yksittÄistapauksissasoveltaa poikkeavia laatuvaatimuksia .
Pos .-numerot viittaavat Turveteollisuusliiton laadunmÄÄritysohjeeseen(Turveteollisuus 3 - 1976)
*
PositiÖnumerot viittaavat Turveteollisuusliiton laadunmÄÄritysohjeeseen** Ilmoitetaan, jos puolipallopiste on alle 1120 äC
JYRSINTURPEEN
(Turveteollisuus 3 - 1982)
LUOKITUS 1976
POS . OMINAISUUS
YKSIKKˆ LAATU J9 LAATU J11 LAATU J11S
3 Kosteus
% 40-55 40-55 40-554.4 Tehollinen lÄmpÖarvo Hu
MJ/kg yli 8 11 Š 2 11 Š 2MJ/m' yli 2500 yli 3000 yli 3000
5 .1 Tuhka, kuukausikeskiarvo,max
% 10 8 8
yksittÄinen nÄyte, ‰ax
% 14 12 125 .2 Tuhkan sulamiskÄyttÄytyminen x x x5 .3 Tuhkan kemiallinen koostumus x x x6 Kuljetustilavuuspaino
likimain
kg/m' 250-450 250-450 250-4507 Karkeus, ritilÄn mitat
mm 100 x 200 100 x 200 40 x 409 Puun mÄÄrÄ, max
% 8 8 811 Rikkipitoisuus
% y y y
HUOM . :
Tuotanto-, kÄsittely- ja kuljetus-tapa ym . lisÄtiedot x x x
Turpeen tulisi olla olosuhteisiin nÄhden mahdollisimman vapaa lumesta ja jÄÄstÄ .
x ilmoitetaan tarvittaessa
y - ilmoitetaan, jos on yli 0,3 %