DIS

SE

RT

AT

ION

S | L

EE

NA

AL

HO

| AS

IAK

KA

IDE

N A

LK

OH

OL

INK

ÄY

TÖ

N V

AR

HA

INE

N P

UH

EE

KS

IOT

TO

... | No

404

uef.fi

PUBLICATIONS OF THE UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

Dissertations in Health Sciences

ISBN 978-952-61-2421-6 ISSN 1798-5706

Dissertations in Health Sciences

PUBLICATIONS OF THE UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

LEENA ALHO

ASIAKKAIDEN ALKOHOLINKÄYTÖN VARHAINEN PUHEEKSIOTTO TERVEYDEN- JA SOSIAALIHUOLLON PERUSPALVELUISSA

Tässä tutkimuksessa kuvattiin alkoholin

käytön varhaista puheeksiottoa hyödyntämällä systeemiteoreettista lähestymistapaa.

Aineistoa kerättiin asiakkailta, työntekijöiltä ja esimiehiltä. Asiakkaat kokivat alkoholin käytön varhaisen puheeksioton hyödylliseksi. Lääkärit ja terveydenhoitajat kysyivät alkoholinkäytöstä

terveystarkastuksessa ja sosiaalityöntekijät sosiaalityön tilannearviossa. Alkoholinkäytön

varhaista puheeksiottoa voidaan tutkimuksen mukaan lisätä tietojärjestelmien, toimintasuunnitelmien, työn systemaattisen

ohjeistamisen ja tukemisen keinoin.

LEENA ALHO

Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveyden- ja sosiaalihuollon

peruspalveluissa

LEENA ALHO

Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveyden- ja sosiaalihuollon

peruspalveluissa

Clients’Alcohol Screening and Brief Intervention in Primary Health Care and

Social Services

Esitetään Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnan luvalla julkisesti tarkastettavaksi Canthian auditoriossa CA 100, Kuopiossa,

perjantaina 17. helmikuuta 2017 klo 12

Publications of the University of Eastern Finland Dissertations in Health Sciences

Number 404

Hoitotieteen laitos Terveystieteiden tiedekunta

Itä-Suomen yliopisto Kuopio

2017

LEENA ALHO

Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveyden- ja sosiaalihuollon

peruspalveluissa

Clients’Alcohol Screening and Brief Intervention in Primary Health Care and

Social Services

Esitetään Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnan luvalla julkisesti tarkastettavaksi Canthian auditoriossa CA 100, Kuopiossa,

perjantaina 17. helmikuuta 2017 klo 12

Publications of the University of Eastern Finland Dissertations in Health Sciences

Number 404

Hoitotieteen laitos Terveystieteiden tiedekunta

Itä-Suomen yliopisto Kuopio

2017

Grano Oy Jyväskylä, 2017

Sarjan toimittajat: Professori Tomi Laitinen, LT

Lääketieteen laitos Kliinisen lääketieteen yksikkö, kliininen radiologia ja isotooppilääketiede

Terveystieteiden tiedekunta

Professori Hannele Turunen, TtT Hoitotieteen laitos

Terveystieteiden tiedekunta

Apulaisprofessori Tarja Malm, FT A. I. Virtanen -instituutti

Terveystieteiden tiedekunta

Professori Kai Kaarniranta, LKT Kliinisen lääketieteen yksikkö, Silmätaudit

Terveystieteiden tiedekunta

Lehtori Veli-Pekka Ranta, FaT (farmasia) Farmasian laitos

Terveystieteiden tiedekunta

Jakelu: Itä-Suomen yliopiston kirjasto/Julkaisujen myynti

PL 1627, 70211 Kuopio puh. +358 40 355 3443

http://www.uef.fi/kirjasto

ISBN (print): 978-952-61-2421-6 ISBN (pdf): 978-952-61-2422-3

ISSN (print): 1798-5706 ISSN (pdf): 1798-5714

ISSN-L: 1798-5706

III

Tekijän osoite: Hoitotieteen laitos Itä-Suomen yliopisto KUOPIO

Ohjaajat: Professori Anna-Maija Pietilä, THT

Hoitotieteen laitos Itä-Suomen yliopisto Perusturva ja terveydenhuolto KUOPIO Dosentti Päivi Kankkunen, TtT Hoitotieteen laitos Itä-Suomen yliopisto KUOPIO

Esitarkastajat: Professori Elina Haavisto, THT Hoitotieteen laitos Turun yliopisto TURKU

Dosentti Katja Joronen, TtT Terveystieteiden yksikkö Tampereen yliopisto TAMPERE

Vastaväittäjä: Professori Tarja Suominen, THT Hoitotiede Terveystieteiden yksikkö Tampereen yliopisto TAMPERE

Grano Oy Jyväskylä, 2017

Sarjan toimittajat: Professori Tomi Laitinen, LT

Lääketieteen laitos Kliinisen lääketieteen yksikkö, kliininen radiologia ja isotooppilääketiede

Terveystieteiden tiedekunta

Professori Hannele Turunen, TtT Hoitotieteen laitos

Terveystieteiden tiedekunta

Apulaisprofessori Tarja Malm, FT A. I. Virtanen -instituutti

Terveystieteiden tiedekunta

Professori Kai Kaarniranta, LKT Kliinisen lääketieteen yksikkö, Silmätaudit

Terveystieteiden tiedekunta

Lehtori Veli-Pekka Ranta, FaT (farmasia) Farmasian laitos

Terveystieteiden tiedekunta

Jakelu: Itä-Suomen yliopiston kirjasto/Julkaisujen myynti

PL 1627, 70211 Kuopio puh. +358 40 355 3443

http://www.uef.fi/kirjasto

ISBN (print): 978-952-61-2421-6 ISBN (pdf): 978-952-61-2422-3

ISSN (print): 1798-5706 ISSN (pdf): 1798-5714

ISSN-L: 1798-5706

III

Tekijän osoite: Hoitotieteen laitos Itä-Suomen yliopisto KUOPIO

Ohjaajat: Professori Anna-Maija Pietilä, THT

Hoitotieteen laitos Itä-Suomen yliopisto Perusturva ja terveydenhuolto KUOPIO Dosentti Päivi Kankkunen, TtT Hoitotieteen laitos Itä-Suomen yliopisto KUOPIO

Esitarkastajat: Professori Elina Haavisto, THT Hoitotieteen laitos Turun yliopisto TURKU

Dosentti Katja Joronen, TtT Terveystieteiden yksikkö Tampereen yliopisto TAMPERE

Vastaväittäjä: Professori Tarja Suominen, THT Hoitotiede Terveystieteiden yksikkö Tampereen yliopisto TAMPERE

IV

V

Alho, Leena Clients’ Alcohol Screening and Brief Intervention in Primary Health Care and Social Services University of Eastern Finland, Faculty of Health Sciences Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Health Sciences. Number 404. 2017. 103 p. ISBN (print): 978-952-61-2421-6 ISBN (pdf): 978-952-61-2422-3 ISSN (print): 1798-5706 ISSN (pdf): 1798-5714 ISSN-L: 1798-5706 ABSTRACT Early intervention for alcohol use is an effective method for reducing alcohol-related harms. However, this method has not been used enough in primary health care and social services in Finland. The purpose of this study was to describe and explain the perspectives of clients, physicians, nurses and social workers and their directors on carrying out early interventions for alcohol abuse. The system theoretical framework was utilised. The clients’ (N=175) alcohol consumption and attitudes related to telling about their alcohol use as well as laboratory examinations were examined with the help of AUDIT and the questionnaire by Miller et al. (2006). Factors influencing practices of staff (N=120) in interventions for alcohol use were examined with the Work Practice Questionnaire (WPQ). The managing of the early intervention was studied with a semi-structured group interview of directors. Data were collected in 2012. The staff and client questionnaires were analysed with statistical methods. The interview data was analysed qualitatively. Three out of five clients were alcohol abusers. Nearly every other client had been asked about alcohol use during the previous year. Every other client described that the early intervention had been at least beneficial. Low-risk drinkers had more positive attitudes towards reporting their alcohol use, and answered with more honesty than others. Low-risk drinkers, married and elderly had a more positive view on brief intervention aiming to reduce alcohol use and towards on laboratory tests than problem drinkers, unmarried and younger. All physicians and public health nurses asked about alcohol consumption in health checks. Nearly all social workers asked about alcohol use in social welfare status checks. All professionals were more likely to use open discussions than the assessment method. Bringing up the topic was based more on the professionals’ own assessment than organisational guidelines. Healthcare professionals estimated their own knowledge and skills and organizational support as significantly better than social service professionals. The directors had a positive view on early intervention for alcohol abuse, but they described that the information systems did not support interventions. The instructions, orientation and support by supervisors also varied in the units.

Increasing early intervention for alcohol abuse is justified, as problematic use is common and clients consider it beneficial. Early intervention can be increased through information systems, strategies, and systematic work guidelines and support. In the future, it would be worthwhile to study early intervention for other substance abuse with the system theoretical approach in primary health care and social services. National Library of Medicine Classification: WM 270; WY 154.2 Medical Subject Headings: Alcohol Drinking; Alcohol-Related Disorders, Substance-Related Disorders, Early Intervention; Early Medical Intervention; Primary Health Care; Social Work; Patients; Health Personnel

IV

V

Alho, Leena Clients’ Alcohol Screening and Brief Intervention in Primary Health Care and Social Services University of Eastern Finland, Faculty of Health Sciences Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Health Sciences. Number 404. 2017. 103 p. ISBN (print): 978-952-61-2421-6 ISBN (pdf): 978-952-61-2422-3 ISSN (print): 1798-5706 ISSN (pdf): 1798-5714 ISSN-L: 1798-5706 ABSTRACT Early intervention for alcohol use is an effective method for reducing alcohol-related harms. However, this method has not been used enough in primary health care and social services in Finland. The purpose of this study was to describe and explain the perspectives of clients, physicians, nurses and social workers and their directors on carrying out early interventions for alcohol abuse. The system theoretical framework was utilised. The clients’ (N=175) alcohol consumption and attitudes related to telling about their alcohol use as well as laboratory examinations were examined with the help of AUDIT and the questionnaire by Miller et al. (2006). Factors influencing practices of staff (N=120) in interventions for alcohol use were examined with the Work Practice Questionnaire (WPQ). The managing of the early intervention was studied with a semi-structured group interview of directors. Data were collected in 2012. The staff and client questionnaires were analysed with statistical methods. The interview data was analysed qualitatively. Three out of five clients were alcohol abusers. Nearly every other client had been asked about alcohol use during the previous year. Every other client described that the early intervention had been at least beneficial. Low-risk drinkers had more positive attitudes towards reporting their alcohol use, and answered with more honesty than others. Low-risk drinkers, married and elderly had a more positive view on brief intervention aiming to reduce alcohol use and towards on laboratory tests than problem drinkers, unmarried and younger. All physicians and public health nurses asked about alcohol consumption in health checks. Nearly all social workers asked about alcohol use in social welfare status checks. All professionals were more likely to use open discussions than the assessment method. Bringing up the topic was based more on the professionals’ own assessment than organisational guidelines. Healthcare professionals estimated their own knowledge and skills and organizational support as significantly better than social service professionals. The directors had a positive view on early intervention for alcohol abuse, but they described that the information systems did not support interventions. The instructions, orientation and support by supervisors also varied in the units.

Increasing early intervention for alcohol abuse is justified, as problematic use is common and clients consider it beneficial. Early intervention can be increased through information systems, strategies, and systematic work guidelines and support. In the future, it would be worthwhile to study early intervention for other substance abuse with the system theoretical approach in primary health care and social services. National Library of Medicine Classification: WM 270; WY 154.2 Medical Subject Headings: Alcohol Drinking; Alcohol-Related Disorders, Substance-Related Disorders, Early Intervention; Early Medical Intervention; Primary Health Care; Social Work; Patients; Health Personnel

VI

VII

Alho, Leena Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Health Sciences. Numero 404. 2017. 103 s. ISBN (print): 978-952-61-2421-6 ISBN (pdf): 978-952-61-2422-3 ISSN (print): 1798-5706 ISSN (pdf): 1798-5714 ISSN-L: 1798-5706 TIIVISTELMÄ Varhainen puheeksiotto on vaikuttava menetelmä alkoholinkäytön haittojen vähentämisessä. Menetelmää ei ole kuitenkaan hyödynnetty riittävästi terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja selittää alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa asiakkaiden, työntekijöiden ja esimiesten näkökulmasta. Tutkimuksessa hyödynnettiin systeemiteoreettista viitekehystä. Asiakkaiden (N = 175) alkoholinkäyttöä tutkittiin AUDITilla, ja suhtautumista alkoholinkäytöstä kertomiseen ja laboratoriotutkimuksiin selvitettiin Millerin ym. (2006) kyselyllä. Työntekijöiden (N = 120) alkoholinkäytön puheeksioton työkäytäntöihin vaikuttavia tekijöitä tutkittiin Work Practice Questionnaire (WPQ-kyselyllä). Varhaisen puheeksioton johtamista selvitettiin puolistrukturoidulla ryhmähaastattelulla. Aineistot kerättiin vuonna 2012. Kyselyaineistot analysoitiin tilastollisin menetelmin. Haastatteluaineisto analysoitiin laadullisin menetelmin.

Asiakkaista kolme viidestä oli alkoholin ongelmakäyttäjiä. Lähes joka toiselta oli kysytty alkoholinkäytöstä viimeisen vuoden aikana. Joka toinen asiakas kuvasi alkoholinkäytöstä kysymisen vähintäänkin hyödylliseksi. Vähäriskisesti käyttäneet suhtautuivat omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen myönteisemmin ja vastaisivat alkoholinkäyttöä koskeviin kysymyksiin rehellisemmin kuin alkoholin ongelmakäyttäjät. Vähäriskisesti käyttäneet, naimisissa olevat ja ikääntyneet suhtautuivat alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan myönteisemmin ja osallistuisivat mieluummin laboratoriokokeisiin kuin alkoholin ongelmakäyttäjät, naimattomat ja nuoret. Kaikki lääkärit ja terveydenhoitajat kysyivät alkoholinkäytöstä terveystarkastuksessa. Lähes kaikki sosiaalityöntekijät kysyivät alkoholinkäytöstä sosiaalityön tilannearviossa. Kaikki työntekijät käyttivät alkoholinkäytöstä kysyessään ennemmin vapaamuotoista keskustelua kuin arviointimenetelmää, ja kysyminen perustui enemmän työntekijän omaan arvioon kuin organisaation ohjeisiin. Terveydenhuollon ammattilaiset arvioivat tietonsa ja taitonsa sekä organisaation tuen merkitsevästi paremmiksi kuin sosiaalihuollon ammattilaiset. Esimiehet suhtautuivat varhaiseen puheeksiottoon myönteisesti. Esimiesten mukaan tietojärjestelmät eivät kuitenkaan tukeneet puheeksiottoa. Lisäksi esimiesten toteuttama työn ohjeistaminen, perehdyttäminen ja työn tukeminen vaihtelivat yksiköittäin.

Alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa on perusteltua lisätä, koska ongelmakäyttö on yleistä ja asiakkaat kokevat puheeksioton hyödylliseksi. Varhaista puheeksiottoa voidaan lisätä tietojärjestelmien, toimintasuunnitelmien sekä työn systemaattisen ohjeistamisen ja tukemisen keinoin. Jatkotutkimuksissa olisi edelleen hyödyllistä selvittää päihteidenkäytön varhaista puheeksiottoa systeemiteoreettista viitekehystä hyödyntäen terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa. Luokitus: WM 270; WY 154.2 Yleinen suomalainen asiasanasto: alkoholinkäyttö; päihteet; puheeksiotto; varhainen puuttuminen; interventio; perusterveydenhuolto; sosiaalihuolto; peruspalvelut; asiakkaat; potilaat; esimiehet; henkilöstö; työntekijät; systeemiteoria

VI

VII

Alho, Leena Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Health Sciences. Numero 404. 2017. 103 s. ISBN (print): 978-952-61-2421-6 ISBN (pdf): 978-952-61-2422-3 ISSN (print): 1798-5706 ISSN (pdf): 1798-5714 ISSN-L: 1798-5706 TIIVISTELMÄ Varhainen puheeksiotto on vaikuttava menetelmä alkoholinkäytön haittojen vähentämisessä. Menetelmää ei ole kuitenkaan hyödynnetty riittävästi terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja selittää alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa asiakkaiden, työntekijöiden ja esimiesten näkökulmasta. Tutkimuksessa hyödynnettiin systeemiteoreettista viitekehystä. Asiakkaiden (N = 175) alkoholinkäyttöä tutkittiin AUDITilla, ja suhtautumista alkoholinkäytöstä kertomiseen ja laboratoriotutkimuksiin selvitettiin Millerin ym. (2006) kyselyllä. Työntekijöiden (N = 120) alkoholinkäytön puheeksioton työkäytäntöihin vaikuttavia tekijöitä tutkittiin Work Practice Questionnaire (WPQ-kyselyllä). Varhaisen puheeksioton johtamista selvitettiin puolistrukturoidulla ryhmähaastattelulla. Aineistot kerättiin vuonna 2012. Kyselyaineistot analysoitiin tilastollisin menetelmin. Haastatteluaineisto analysoitiin laadullisin menetelmin.

Asiakkaista kolme viidestä oli alkoholin ongelmakäyttäjiä. Lähes joka toiselta oli kysytty alkoholinkäytöstä viimeisen vuoden aikana. Joka toinen asiakas kuvasi alkoholinkäytöstä kysymisen vähintäänkin hyödylliseksi. Vähäriskisesti käyttäneet suhtautuivat omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen myönteisemmin ja vastaisivat alkoholinkäyttöä koskeviin kysymyksiin rehellisemmin kuin alkoholin ongelmakäyttäjät. Vähäriskisesti käyttäneet, naimisissa olevat ja ikääntyneet suhtautuivat alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan myönteisemmin ja osallistuisivat mieluummin laboratoriokokeisiin kuin alkoholin ongelmakäyttäjät, naimattomat ja nuoret. Kaikki lääkärit ja terveydenhoitajat kysyivät alkoholinkäytöstä terveystarkastuksessa. Lähes kaikki sosiaalityöntekijät kysyivät alkoholinkäytöstä sosiaalityön tilannearviossa. Kaikki työntekijät käyttivät alkoholinkäytöstä kysyessään ennemmin vapaamuotoista keskustelua kuin arviointimenetelmää, ja kysyminen perustui enemmän työntekijän omaan arvioon kuin organisaation ohjeisiin. Terveydenhuollon ammattilaiset arvioivat tietonsa ja taitonsa sekä organisaation tuen merkitsevästi paremmiksi kuin sosiaalihuollon ammattilaiset. Esimiehet suhtautuivat varhaiseen puheeksiottoon myönteisesti. Esimiesten mukaan tietojärjestelmät eivät kuitenkaan tukeneet puheeksiottoa. Lisäksi esimiesten toteuttama työn ohjeistaminen, perehdyttäminen ja työn tukeminen vaihtelivat yksiköittäin.

Alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa on perusteltua lisätä, koska ongelmakäyttö on yleistä ja asiakkaat kokevat puheeksioton hyödylliseksi. Varhaista puheeksiottoa voidaan lisätä tietojärjestelmien, toimintasuunnitelmien sekä työn systemaattisen ohjeistamisen ja tukemisen keinoin. Jatkotutkimuksissa olisi edelleen hyödyllistä selvittää päihteidenkäytön varhaista puheeksiottoa systeemiteoreettista viitekehystä hyödyntäen terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa. Luokitus: WM 270; WY 154.2 Yleinen suomalainen asiasanasto: alkoholinkäyttö; päihteet; puheeksiotto; varhainen puuttuminen; interventio; perusterveydenhuolto; sosiaalihuolto; peruspalvelut; asiakkaat; potilaat; esimiehet; henkilöstö; työntekijät; systeemiteoria

VIII

IX

Esipuhe

Väitöskirjatyön tekeminen on ollut monimuotoinen ja opettavainen prosessi, jonka valmistumiseen ovat vaikuttaneet monet henkilöt. Nyt on aika kiittää heitä. Kiitän lämpimästi pääohjaajaani, professori Anna-Maija Pietilää ja toista ohjaajaani, dosentti Päivi Kankkusta, jotka ovat vastanneet väitöskirjatyöni ohjauksesta vuosien ajan. Professori Anna-Maija Pietilä on suunnannut tutkimusta tieteellisten periaatteiden mukaan päämäärätietoisesti ja työtäni arvostavasti. Keskustelut ohjaajien kanssa ovat auttaneet täsmentämään ja syventämään sekä teoreettisia että menetelmällisiä lähtökohtia. Lisäksi kiitän PsL, työ- ja organisaatiopsykologien erikoispsykologi Marja-Leena Haavistoa, joka on kouluttanut minua ja auttanut tilastollisissa analyyseissa sekä kannustanut perehtymään systeemiteoreettiseen ajatteluun. Kiitän sydämellisesti esitarkastajiani, professori Elina Haavistoa ja dosentti Katja Jorosta, jotka ovat paneutuneet tutkimukseeni perusteellisesti ja antaneet minulle arvokasta palautetta. Heidän sitoutumisensa arviointityöhön oli merkittävää. Kiitän lämpimästi LT Kari Korhosta ja YtM Leila Palviaista, jotka ovat olleet vastuullisina yhteyshenkilöinä terveydenhuollossa ja sosiaalialalla. Heidän roolinsa on ollut erittäin tärkeä tämän tutkimuksen toteuttamiseksi. Kiitän kannustavia esimiehiäni VtM Mari Aaltoa, LT Leea Muhosta ja FT, EL Sirpa Kurkelaa, jotka ovat tukeneet ja mahdollistaneet tämän väitöskirjan tekemisen työn ohessa. Kiitän myös kollegojani TtM Hillevi Öfverstöm-Anttilaa, TtM Minna Savolaista ja TtM Virpi Jaakkolaa, jotka ovat tukeneet minua aktiivisesti ja pyyteettömästi tämän prosessin eri vaiheissa. Lisäksi kiitän Annina Rainosta ja Eila Karvista, joilta olen saanut useita hyödyllisiä käytännön ohjeita ja kannustamista tutkimuksen saattamiseksi päätökseen. Lisäksi kiitän Helsingin kaupunkia saamastani apurahasta, joka mahdollisti muutamien kuukausien keskittymisen väitöskirjatyöni toteuttamiseen ja raportointiin. Lopuksi kiitän läheisiäni Sirkka ja Pirjo Alhoa sekä Jukka, Selma ja Santeri Vadenia. He ovat tukeneet minua erityisen vahvasti ja lämpimästi. He ovat ymmärtäneet hyvin myös sen, etten tämän prosessin aikana ole aina jaksanut leikata Keuruun kesämökin nurmikkoa tai raivata yhteistä metsäämme. Helsingissä 16.1.2017 Leena Alho

VIII

IX

Esipuhe

Väitöskirjatyön tekeminen on ollut monimuotoinen ja opettavainen prosessi, jonka valmistumiseen ovat vaikuttaneet monet henkilöt. Nyt on aika kiittää heitä. Kiitän lämpimästi pääohjaajaani, professori Anna-Maija Pietilää ja toista ohjaajaani, dosentti Päivi Kankkusta, jotka ovat vastanneet väitöskirjatyöni ohjauksesta vuosien ajan. Professori Anna-Maija Pietilä on suunnannut tutkimusta tieteellisten periaatteiden mukaan päämäärätietoisesti ja työtäni arvostavasti. Keskustelut ohjaajien kanssa ovat auttaneet täsmentämään ja syventämään sekä teoreettisia että menetelmällisiä lähtökohtia. Lisäksi kiitän PsL, työ- ja organisaatiopsykologien erikoispsykologi Marja-Leena Haavistoa, joka on kouluttanut minua ja auttanut tilastollisissa analyyseissa sekä kannustanut perehtymään systeemiteoreettiseen ajatteluun. Kiitän sydämellisesti esitarkastajiani, professori Elina Haavistoa ja dosentti Katja Jorosta, jotka ovat paneutuneet tutkimukseeni perusteellisesti ja antaneet minulle arvokasta palautetta. Heidän sitoutumisensa arviointityöhön oli merkittävää. Kiitän lämpimästi LT Kari Korhosta ja YtM Leila Palviaista, jotka ovat olleet vastuullisina yhteyshenkilöinä terveydenhuollossa ja sosiaalialalla. Heidän roolinsa on ollut erittäin tärkeä tämän tutkimuksen toteuttamiseksi. Kiitän kannustavia esimiehiäni VtM Mari Aaltoa, LT Leea Muhosta ja FT, EL Sirpa Kurkelaa, jotka ovat tukeneet ja mahdollistaneet tämän väitöskirjan tekemisen työn ohessa. Kiitän myös kollegojani TtM Hillevi Öfverstöm-Anttilaa, TtM Minna Savolaista ja TtM Virpi Jaakkolaa, jotka ovat tukeneet minua aktiivisesti ja pyyteettömästi tämän prosessin eri vaiheissa. Lisäksi kiitän Annina Rainosta ja Eila Karvista, joilta olen saanut useita hyödyllisiä käytännön ohjeita ja kannustamista tutkimuksen saattamiseksi päätökseen. Lisäksi kiitän Helsingin kaupunkia saamastani apurahasta, joka mahdollisti muutamien kuukausien keskittymisen väitöskirjatyöni toteuttamiseen ja raportointiin. Lopuksi kiitän läheisiäni Sirkka ja Pirjo Alhoa sekä Jukka, Selma ja Santeri Vadenia. He ovat tukeneet minua erityisen vahvasti ja lämpimästi. He ovat ymmärtäneet hyvin myös sen, etten tämän prosessin aikana ole aina jaksanut leikata Keuruun kesämökin nurmikkoa tai raivata yhteistä metsäämme. Helsingissä 16.1.2017 Leena Alho

X

XI

Sisältö

1 JOHDANTO 1

2 TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT 4 2.1 Terveyden edistäminen alkoholinkäytön haittojen ehkäisyssä terveyden- ja

sosiaalihuollon peruspalveluissa...................................................................................... 4 2.2 Asiakkaiden alkoholinkäyttö ja kokemukset varhaisesta puheeksiotosta ................. 6 2.3 Työntekijöiden toteuttama varhainen puheeksiotto ja siihen vaikuttavat tekijät ..... 9 2.4 Esimiesten näkökulma alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ....................... 16 2.5 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista ......................................................................... 19

3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITTEET JA TUTKIMUSKYSYMYKSET 21

4 TUTKIMUKSEN MENETELMÄLLISET RATKAISUT JA TOTEUTUS 22 4.1 Aineistonkeruu ja aineistot .............................................................................................. 22

4.1.1 Tutkimuksen toteutus ............................................................................................. 22 4.1.2 Kyselyt asiakkaille ja työntekijöille ....................................................................... 23 4.1.3 Haastattelut esimiehille .......................................................................................... 24

4.2 Aineistojen analyysit ......................................................................................................... 25 4.2.1 Määrällisen aineiston analyysi ............................................................................... 25 4.2.2 Laadullisen aineiston analyysi ............................................................................... 25

4.3 Arviointimenetelmien luotettavuus ............................................................................... 26 4.3.1 AUDITin reliabiliteetti ja validiteetti .................................................................... 26 4.3.2 Millerin ym. (2006) kyselyn reliabiliteetti ja validiteetti .................................... 30 4.3.3 WPQ-kyselyn psykometriset ominaisuudet ........................................................ 35

4.4 Yhteenveto tutkimuksen menetelmällisistä ratkaisuista ja toteutuksesta ................ 38

5 TULOKSET 40 5.1 Tutkimukseen osallistuneet ............................................................................................. 40 5.2 Asiakkaiden alkoholinkäyttö ja suhtautuminen varhaiseen puheeksiottoon .......... 42

5.2.1 Alkoholinkäyttö AUDITilla arvioituna ................................................................ 42 5.2.2 Kokemus alkoholinkäytöstä kysymisestä ja keskustelun hyödyllisyydestä .. 43 5.2.3 Suhtautuminen alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon .......................... 45 5.2.4 Asiakkaiden alkoholinkäytön yhteys heidän suhtautumiseensa varhaiseen

puheeksiottoon ........................................................................................................ 47 5.2.5 Yhteenveto asiakkaiden alkoholinkäytöstä, kokemuksista ja suhtautumisesta

varhaiseen puheeksiottoon .................................................................................... 49 5.3 Alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto työntekijöiden arvioimana ..................... 50

5.3.1 Varhaisen puheeksioton toteuttaminen ............................................................... 50 5.3.2 Varhaista puheeksiottoa edistävät tekijät työntekijä-, työryhmä-, työpaikka- ja

organisaatiotasolla .................................................................................................. 52 5.3.3 Yhteenveto työntekijöiden toteuttamasta alkoholinkäytön varhaisesta

puheeksiotosta ja siihen vaikuttavista tekijöistä ................................................. 64

X

XI

Sisältö

1 JOHDANTO 1

2 TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT 4 2.1 Terveyden edistäminen alkoholinkäytön haittojen ehkäisyssä terveyden- ja

sosiaalihuollon peruspalveluissa...................................................................................... 4 2.2 Asiakkaiden alkoholinkäyttö ja kokemukset varhaisesta puheeksiotosta ................. 6 2.3 Työntekijöiden toteuttama varhainen puheeksiotto ja siihen vaikuttavat tekijät ..... 9 2.4 Esimiesten näkökulma alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ....................... 16 2.5 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista ......................................................................... 19

3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITTEET JA TUTKIMUSKYSYMYKSET 21

4 TUTKIMUKSEN MENETELMÄLLISET RATKAISUT JA TOTEUTUS 22 4.1 Aineistonkeruu ja aineistot .............................................................................................. 22

4.1.1 Tutkimuksen toteutus ............................................................................................. 22 4.1.2 Kyselyt asiakkaille ja työntekijöille ....................................................................... 23 4.1.3 Haastattelut esimiehille .......................................................................................... 24

4.2 Aineistojen analyysit ......................................................................................................... 25 4.2.1 Määrällisen aineiston analyysi ............................................................................... 25 4.2.2 Laadullisen aineiston analyysi ............................................................................... 25

4.3 Arviointimenetelmien luotettavuus ............................................................................... 26 4.3.1 AUDITin reliabiliteetti ja validiteetti .................................................................... 26 4.3.2 Millerin ym. (2006) kyselyn reliabiliteetti ja validiteetti .................................... 30 4.3.3 WPQ-kyselyn psykometriset ominaisuudet ........................................................ 35

4.4 Yhteenveto tutkimuksen menetelmällisistä ratkaisuista ja toteutuksesta ................ 38

5 TULOKSET 40 5.1 Tutkimukseen osallistuneet ............................................................................................. 40 5.2 Asiakkaiden alkoholinkäyttö ja suhtautuminen varhaiseen puheeksiottoon .......... 42

5.2.1 Alkoholinkäyttö AUDITilla arvioituna ................................................................ 42 5.2.2 Kokemus alkoholinkäytöstä kysymisestä ja keskustelun hyödyllisyydestä .. 43 5.2.3 Suhtautuminen alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon .......................... 45 5.2.4 Asiakkaiden alkoholinkäytön yhteys heidän suhtautumiseensa varhaiseen

puheeksiottoon ........................................................................................................ 47 5.2.5 Yhteenveto asiakkaiden alkoholinkäytöstä, kokemuksista ja suhtautumisesta

varhaiseen puheeksiottoon .................................................................................... 49 5.3 Alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto työntekijöiden arvioimana ..................... 50

5.3.1 Varhaisen puheeksioton toteuttaminen ............................................................... 50 5.3.2 Varhaista puheeksiottoa edistävät tekijät työntekijä-, työryhmä-, työpaikka- ja

organisaatiotasolla .................................................................................................. 52 5.3.3 Yhteenveto työntekijöiden toteuttamasta alkoholinkäytön varhaisesta

puheeksiotosta ja siihen vaikuttavista tekijöistä ................................................. 64

XII

5.4 Lähiesimiesten ja keskijohdon edustajien näkemyksiä alkoholinkäytön varhaisesta puheeksiotosta................................................................................................................... 65 5.4.1 Suhtautuminen varhaiseen puheeksiottoon ........................................................ 65 5.4.2 Suunnittelu, seuranta ja arviointi .......................................................................... 66 5.4.3 Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton työkäytäntöjen arviointi ............... 68 5.4.4 Työntekijöiden työn tukeminen ............................................................................ 70 5.4.5 Yhteenveto alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton johtamisesta ja

työntekijöiden työn tukemisesta ........................................................................... 73 5.5 Yhteenveto tutkimustuloksista........................................................................................ 75

6 POHDINTA 78 6.1 Tutkimuksen eettisyys ...................................................................................................... 78 6.2 Tutkimuksen luotettavuus ............................................................................................... 78 6.3 Tulosten tarkastelu ............................................................................................................ 79

7 JOHTOPÄÄTÖKSET JA KEHITTÄMISEHDOTUKSET 87

8 JATKOTUTKIMUSEHDOTUKSET 90

LÄHTEET 91

XIII

TAULUKOT Taulukko 1. Tutkimuskysymykset ja arviointimenetelmät (Osatutkimukset 1 ja 2) Taulukko 2. Esimiesten puolistrukturoidun ryhmähaastattelun teemat Taulukko 3. AUDITin kysymysten keskiarvot ja keskihajonnat sekä vinokkuus- ja huipukkuusindeksit Taulukko 4. AUDITin kysymysten keskinäiset korrelaatiot tässä tutkimuksessa Taulukko 5. AUDITin eksploratiivisen faktorianalyysin yhden faktorin ratkaisun osioiden lataukset ja kommunaliteetit Taulukko 6. Millerin ym. (2006) kyselyn väittämien keskiarvot ja keskihajonnat sekä vinokkuus- ja huipukkuusindeksit Taulukko 7. Millerin ym. (2006) kyselyn väittämien keskinäiset korrelaatiot Taulukko 8. Millerin ym. (2006) kyselyn eksploratiivisen faktorianalyysin kolmen faktorin ratkaisun osioiden lataukset ja kommunaliteetit Taulukko 9. Työntekijäkyselyn (WPQ) asteikkojen tunnusluvut (keskiarvo, keskihajonta, keskihajonnan keskivirhe, vinokkuus- ja huipukkuusindeksit) ja reliabililiteetti/sisäisen johdonmukaisuuden kertoimet (alfa–kertoimet) Taulukko 10. Työntekijäkyselyn (WPQ) väittämien keskinäiset korrelaatiot Taulukko 11. Työntekijäkyselyn (WPQ) eksploratiivisen faktorianalyysin neljän faktorin ratkaisun osioiden lataukset ja kommunaliteetit Taulukko 12. Yhteenveto tutkimuksen menetelmällisistä ratkaisuista ja toteutuksesta Taulukko 13. Asiakkaiden taustatiedot (n,%) Taulukko 14. Työntekijöiden taustatiedot (n,%) Taulukko 15. Työntekijöiden iän ja työkokemuksen tunnusluvut (keskiarvo, keskihajonta) toimipaikoittain ja ammattiryhmittäin Taulukko 16. Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton koulutukseen ja muuhun päihdetyöhön liittyvään koulutukseen osallistuminen ammattiryhmittäin (n,%) Taulukko 17. Asiakkaiden AUDIT-luokituksen jakauma (n,%) Taulukko 18. Asiakkaiden AUDIT-luokituksen jakauma sukupuolittain (n,%) Taulukko 19. Asiakkaiden alkoholinkäytön eri tasot sukupuolittain (Ka, Kh, t, p) Taulukko 20. Asiakkaiden kokemus alkoholinkäytöstä kysymisestä viimeisen vuoden aikana terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa (n,%) Taulukko 21. Asiakkaiden arvio alkoholinkäytöstä kysymisen ja keskustelun hyödyllisyydestä AUDIT-luokituksen ja sukupuolen mukaan (n,%) Taulukko 22. Alkoholinkäytöstä kysymisen ja keskustelun hyödyllisyys AUDIT-luokituksen ja sukupuolen mukaan (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 23. Asiakkaiden suhtautuminen omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja alkoholinkäyttöön liittyviin laboratoriokokeisiin (n,%) Taulukko 24. AUDITin eri luokkiin sijoittuneiden asiakkaiden suhtautuminen omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja rehellisyys vastata kysymyksiin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 25. AUDITin eri luokkiin sijoittuneiden asiakkaiden suhtautuminen alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 26. Eri ikäryhmiin kuuluvien asiakkaiden suhtautuminen alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin (n, Ka, Kh, Min ja Max)

XII

5.4 Lähiesimiesten ja keskijohdon edustajien näkemyksiä alkoholinkäytön varhaisesta puheeksiotosta................................................................................................................... 65 5.4.1 Suhtautuminen varhaiseen puheeksiottoon ........................................................ 65 5.4.2 Suunnittelu, seuranta ja arviointi .......................................................................... 66 5.4.3 Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton työkäytäntöjen arviointi ............... 68 5.4.4 Työntekijöiden työn tukeminen ............................................................................ 70 5.4.5 Yhteenveto alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton johtamisesta ja

työntekijöiden työn tukemisesta ........................................................................... 73 5.5 Yhteenveto tutkimustuloksista........................................................................................ 75

6 POHDINTA 78 6.1 Tutkimuksen eettisyys ...................................................................................................... 78 6.2 Tutkimuksen luotettavuus ............................................................................................... 78 6.3 Tulosten tarkastelu ............................................................................................................ 79

7 JOHTOPÄÄTÖKSET JA KEHITTÄMISEHDOTUKSET 87

8 JATKOTUTKIMUSEHDOTUKSET 90

LÄHTEET 91

XIII

TAULUKOT Taulukko 1. Tutkimuskysymykset ja arviointimenetelmät (Osatutkimukset 1 ja 2) Taulukko 2. Esimiesten puolistrukturoidun ryhmähaastattelun teemat Taulukko 3. AUDITin kysymysten keskiarvot ja keskihajonnat sekä vinokkuus- ja huipukkuusindeksit Taulukko 4. AUDITin kysymysten keskinäiset korrelaatiot tässä tutkimuksessa Taulukko 5. AUDITin eksploratiivisen faktorianalyysin yhden faktorin ratkaisun osioiden lataukset ja kommunaliteetit Taulukko 6. Millerin ym. (2006) kyselyn väittämien keskiarvot ja keskihajonnat sekä vinokkuus- ja huipukkuusindeksit Taulukko 7. Millerin ym. (2006) kyselyn väittämien keskinäiset korrelaatiot Taulukko 8. Millerin ym. (2006) kyselyn eksploratiivisen faktorianalyysin kolmen faktorin ratkaisun osioiden lataukset ja kommunaliteetit Taulukko 9. Työntekijäkyselyn (WPQ) asteikkojen tunnusluvut (keskiarvo, keskihajonta, keskihajonnan keskivirhe, vinokkuus- ja huipukkuusindeksit) ja reliabililiteetti/sisäisen johdonmukaisuuden kertoimet (alfa–kertoimet) Taulukko 10. Työntekijäkyselyn (WPQ) väittämien keskinäiset korrelaatiot Taulukko 11. Työntekijäkyselyn (WPQ) eksploratiivisen faktorianalyysin neljän faktorin ratkaisun osioiden lataukset ja kommunaliteetit Taulukko 12. Yhteenveto tutkimuksen menetelmällisistä ratkaisuista ja toteutuksesta Taulukko 13. Asiakkaiden taustatiedot (n,%) Taulukko 14. Työntekijöiden taustatiedot (n,%) Taulukko 15. Työntekijöiden iän ja työkokemuksen tunnusluvut (keskiarvo, keskihajonta) toimipaikoittain ja ammattiryhmittäin Taulukko 16. Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton koulutukseen ja muuhun päihdetyöhön liittyvään koulutukseen osallistuminen ammattiryhmittäin (n,%) Taulukko 17. Asiakkaiden AUDIT-luokituksen jakauma (n,%) Taulukko 18. Asiakkaiden AUDIT-luokituksen jakauma sukupuolittain (n,%) Taulukko 19. Asiakkaiden alkoholinkäytön eri tasot sukupuolittain (Ka, Kh, t, p) Taulukko 20. Asiakkaiden kokemus alkoholinkäytöstä kysymisestä viimeisen vuoden aikana terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa (n,%) Taulukko 21. Asiakkaiden arvio alkoholinkäytöstä kysymisen ja keskustelun hyödyllisyydestä AUDIT-luokituksen ja sukupuolen mukaan (n,%) Taulukko 22. Alkoholinkäytöstä kysymisen ja keskustelun hyödyllisyys AUDIT-luokituksen ja sukupuolen mukaan (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 23. Asiakkaiden suhtautuminen omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja alkoholinkäyttöön liittyviin laboratoriokokeisiin (n,%) Taulukko 24. AUDITin eri luokkiin sijoittuneiden asiakkaiden suhtautuminen omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja rehellisyys vastata kysymyksiin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 25. AUDITin eri luokkiin sijoittuneiden asiakkaiden suhtautuminen alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 26. Eri ikäryhmiin kuuluvien asiakkaiden suhtautuminen alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin (n, Ka, Kh, Min ja Max)

XIV

Taulukko 27. Siviilisäädyltään erilaisten asiakkaiden suhtautuminen alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 28. Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto eri tilanteissa ammattiryhmittäin (n,%) Taulukko 29. Alkoholia eri tavoin käyttävien asiakkaiden varhainen puheeksiotto ammattiryhmittäin (%) Taulukko 30. Työntekijöiden menettelytavat asiakkaiden alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa ammattiryhmittäin (n,%) Taulukko 31. Työntekijöiden kokemus alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton helppoudesta ammattiryhmittäin (Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 32. Työntekijöiden menettelytapojen perusta alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa ammattiryhmittäin (n,%) Taulukko 33. Työntekijäkyselyn (WPQ) yksisuuntainen varianssianalyysi (ANOVA), jossa verrataan eri ammattiryhmien eroja eri asteikoilla Taulukko 34. Kykyjen ja taitojen riittävyys alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 35. Henkilökohtainen näkökulma alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 36. Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton palkitsevuus ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 37. Roolin oikeutus alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 38. Työmotivaatio alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 39. Tiimin kyvykkyys alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 40. Epävirallinen tuki alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 41. Virallinen tuki alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 42. Tiimin kiinteys ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 43. Työpaikan paineet ja tuki ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 44. Työpaikalla saatu rakentava palaute ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 45. Kokemus työolosuhteista ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 46. Kokemus organisaation virallisesta roolista ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 47. Kokemus järjestelmän vaikutuksesta ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 48. Mahdollisuus antaa palautetta johdolle ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 49. Mahdollisuus ammatilliseen kehittymiseen ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 50. Kokemus organisaation arvioinnista ja johdon katselmuksesta ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max)

XV

Taulukko 51. Keskijohdon ja lähiesimiesten suhtautuminen alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon Taulukko 52. Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton suunnittelu, seuranta ja arviointi Taulukko 53. Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton työkäytäntöjen arviointi Taulukko 54. Työntekijöiden työn tukeminen alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa Taulukko 55. Yhteenveto alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton johtamisesta ja työntekijöiden työn tukemisesta Taulukko 56. Millerin ym. (2006) kyselyn vastaukset tässä tutkimuksessa ja Millerin ym. (2006) tutkimuksessa KUVIOT Kuvio 1. Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton työkäytäntöihin vaikuttavat organisaation eri tasojen tekijät (mukaillen Addy ym. 2004.) Kuvio 2. Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton johtamisen tarkastelu systeemiteoreettista viitekehystä hyödyntäen (mukaillen Rasmussen 1997; Vicente 1999) Kuvio 3. Tämän tutkimuksen lähtökohdat systeemiteoreettisesti tarkasteltuna: alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa Kuvio 4. AUDITin konfirmatorinen faktorimalli Kuvio 5. Millerin ym. (2006) kyselyn konfirmatorinen faktorimalli Kuvio 6. AUDITin ja Millerin ym. (2006) kyselyn yhteydet (Miller 1 tarkoittaa asiakkaiden suhtautumista omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja rehellisyyttä vastata kysymyksiin ja Miller 2 tarkoittaa asiakkaiden suhtautumista alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin) Kuvio 7. Yhteenveto tutkimuksen tuloksista LIITTEET Liite 1a ja 1b: Asiakkaiden ja potilaiden tutkimustiedotteet Liite 2: Työntekijöiden tutkimustiedotteet Liite 3: Keskijohdon ja lähiesimiesten tutkimustiedotteet Liite 4: Asiakkaiden kysely Liite 5: Työntekijöiden kysely Liite 6: Esimiesten ryhmähaastattelujen teemat ja kysymykset Liite 7: Vaihtoehtoiset konfirmatoriset mallit

XIV

Taulukko 27. Siviilisäädyltään erilaisten asiakkaiden suhtautuminen alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 28. Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto eri tilanteissa ammattiryhmittäin (n,%) Taulukko 29. Alkoholia eri tavoin käyttävien asiakkaiden varhainen puheeksiotto ammattiryhmittäin (%) Taulukko 30. Työntekijöiden menettelytavat asiakkaiden alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa ammattiryhmittäin (n,%) Taulukko 31. Työntekijöiden kokemus alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton helppoudesta ammattiryhmittäin (Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 32. Työntekijöiden menettelytapojen perusta alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa ammattiryhmittäin (n,%) Taulukko 33. Työntekijäkyselyn (WPQ) yksisuuntainen varianssianalyysi (ANOVA), jossa verrataan eri ammattiryhmien eroja eri asteikoilla Taulukko 34. Kykyjen ja taitojen riittävyys alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 35. Henkilökohtainen näkökulma alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 36. Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton palkitsevuus ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 37. Roolin oikeutus alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 38. Työmotivaatio alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 39. Tiimin kyvykkyys alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 40. Epävirallinen tuki alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 41. Virallinen tuki alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 42. Tiimin kiinteys ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 43. Työpaikan paineet ja tuki ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 44. Työpaikalla saatu rakentava palaute ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 45. Kokemus työolosuhteista ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 46. Kokemus organisaation virallisesta roolista ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 47. Kokemus järjestelmän vaikutuksesta ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 48. Mahdollisuus antaa palautetta johdolle ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 49. Mahdollisuus ammatilliseen kehittymiseen ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 50. Kokemus organisaation arvioinnista ja johdon katselmuksesta ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max)

XV

Taulukko 51. Keskijohdon ja lähiesimiesten suhtautuminen alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon Taulukko 52. Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton suunnittelu, seuranta ja arviointi Taulukko 53. Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton työkäytäntöjen arviointi Taulukko 54. Työntekijöiden työn tukeminen alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa Taulukko 55. Yhteenveto alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton johtamisesta ja työntekijöiden työn tukemisesta Taulukko 56. Millerin ym. (2006) kyselyn vastaukset tässä tutkimuksessa ja Millerin ym. (2006) tutkimuksessa KUVIOT Kuvio 1. Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton työkäytäntöihin vaikuttavat organisaation eri tasojen tekijät (mukaillen Addy ym. 2004.) Kuvio 2. Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton johtamisen tarkastelu systeemiteoreettista viitekehystä hyödyntäen (mukaillen Rasmussen 1997; Vicente 1999) Kuvio 3. Tämän tutkimuksen lähtökohdat systeemiteoreettisesti tarkasteltuna: alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa Kuvio 4. AUDITin konfirmatorinen faktorimalli Kuvio 5. Millerin ym. (2006) kyselyn konfirmatorinen faktorimalli Kuvio 6. AUDITin ja Millerin ym. (2006) kyselyn yhteydet (Miller 1 tarkoittaa asiakkaiden suhtautumista omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja rehellisyyttä vastata kysymyksiin ja Miller 2 tarkoittaa asiakkaiden suhtautumista alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin) Kuvio 7. Yhteenveto tutkimuksen tuloksista LIITTEET Liite 1a ja 1b: Asiakkaiden ja potilaiden tutkimustiedotteet Liite 2: Työntekijöiden tutkimustiedotteet Liite 3: Keskijohdon ja lähiesimiesten tutkimustiedotteet Liite 4: Asiakkaiden kysely Liite 5: Työntekijöiden kysely Liite 6: Esimiesten ryhmähaastattelujen teemat ja kysymykset Liite 7: Vaihtoehtoiset konfirmatoriset mallit

XVI

Lyhenteet AUDIT Alcohol Use Disorders Identification Test (Alkoholinkäytön riskitason

arviointimenetelmä)

MILLERIN YM. (2006) KYSELY

Patient attitudes towards self-report and biomarker alcohol screening by

primary care physicans (Potilaiden suhtautuminen alkoholinkäytöstä

kertomiseen ja laboratoriokokeisiin)

WHO World Health Organization

(Maailman terveysjärjestö)

WPQ Work Practice Questionnaire (Työntekijöiden työkäytäntöihin liittyvä kysely)

XVII

Keskeiset käsitteet ALKOHOLINKÄYTÖN VARHAINEN PUHEEKSIOTTO

Asiakkaan/potilaan alkoholinkäytön arviointi, neuvonta ja tarvittaessa

hoitoonohjaus

ARVIOINTIMENETELMÄ

Kysely, jonka avulla tutkitaan kohteena olevaa ilmiötä

AUDIT-LUOKITUS

Yläkäsite vähäriskiselle käytölle, riskikäytölle, haitalliselle käytölle ja

mahdolliselle alkoholiriippuvuudelle

SYSTEEMITEOREETTINEN VIITEKEHYS

Asiakkaisiin, työntekijöihin, esimiehiin ja organisaatioon liittyvien tekijöiden

sekä niiden yhteyksien tarkastelu

XVI

Lyhenteet AUDIT Alcohol Use Disorders Identification Test (Alkoholinkäytön riskitason

arviointimenetelmä)

MILLERIN YM. (2006) KYSELY

Patient attitudes towards self-report and biomarker alcohol screening by

primary care physicans (Potilaiden suhtautuminen alkoholinkäytöstä

kertomiseen ja laboratoriokokeisiin)

WHO World Health Organization

(Maailman terveysjärjestö)

WPQ Work Practice Questionnaire (Työntekijöiden työkäytäntöihin liittyvä kysely)

XVII

Keskeiset käsitteet ALKOHOLINKÄYTÖN VARHAINEN PUHEEKSIOTTO

Asiakkaan/potilaan alkoholinkäytön arviointi, neuvonta ja tarvittaessa

hoitoonohjaus

ARVIOINTIMENETELMÄ

Kysely, jonka avulla tutkitaan kohteena olevaa ilmiötä

AUDIT-LUOKITUS

Yläkäsite vähäriskiselle käytölle, riskikäytölle, haitalliselle käytölle ja

mahdolliselle alkoholiriippuvuudelle

SYSTEEMITEOREETTINEN VIITEKEHYS

Asiakkaisiin, työntekijöihin, esimiehiin ja organisaatioon liittyvien tekijöiden

sekä niiden yhteyksien tarkastelu

XVIII

1 Johdanto

Alkoholin ongelmakäyttö on merkittävä kansanterveyden uhkatekijä. Vaikka alkoholinkäyttö on osa sosiaalista elämää, on huomioitava, että kyseessä on myrkyllinen ja riippuvuutta aiheuttava aine (WHO 2009) sekä karsinogeeni (IARC 2009). Ongelmakäyttö on yhteydessä yli 60 sairauteen sekä useisiin sosiaalisiin haittoihin. Alkoholi on merkittävänä riskitekijänä yhteydessä muun muassa tapaturmiin, väkivallantekoihin, myrkytyksiin, maksakirrooseihin ja syöpiin sekä ennenaikaisiin kuolemiin. (Alkoholiongelmaisen hoito 2011; WHO 2007; WHO 2002.) Alkoholinkäyttöön liittyvät kuolemat ovat olleet työikäisten yleisimpiä kuolinsyitä viime vuosina Suomessa. Työikäisten alkoholinkäyttöön liittyvät kuolemat ovat myös lisääntyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomessa. (STAT 2014.)

Suomessa alkoholin ongelmakäyttö on yleistä ja sillä tarkoitetaan alkoholin riskikäyttöä, haitallista käyttöä ja riippuvuutta. (Aalto 2009; Alkoholiongelmaisen hoito 2011; Seppä ym. 2010.) Suomessa arvioidaan olevan yhteensä 600 000 ongelmakäyttäjää (Halme ym. 2008). Vuoden 2014 tilastojen mukaan suomalaisten alkoholinkäyttö oli edelleen runsasta (Alkoholijuomien kulutus 2014).

Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto on keskeinen terveyden edistämisen menetelmä. Systemaattinen, ehkäisevä ja terveyttä edistävä työ, kuten alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto, on todettu vaikuttavaksi alkoholinkäytön haittojen vähentämisessä. (Bennett 2014; Botelho ym. 2011; Johnson ym. 2010; Wilson ym. 2011a.) Muun muassa WHO:n (2009), Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (2008) sekä Sosiaali- ja terveysministeriön (2009) ohjelmissa alkoholin ongelmakäytön ja haittojen vähentäminen on määritelty keskeiseksi tavoitteeksi. Tästä huolimatta alkoholinkäytön varhainen ja systemaattinen puheeksiotto on ollut toistaiseksi vähäistä perusterveydenhuollossa (Mäkelä ym. 2011; Seppänen ym. 2012; Williams ym. 2011).

Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto on terveydenhuollossa kehitetty, vaikuttava ja kustannustehokas menetelmä. Se sisältää alkoholin ongelmakäytön tunnistamisen ja yksilön alkoholinkäyttöön suhteutetun neuvonnan. (Aalto 2009; Babor 2001; Kaner ym. 2009; Solberg ym. 2008.) Menetelmän käyttämisestä hyötyvät eniten alkoholin riskikäyttäjät ja haitallisesti käyttävät, mutta sen avulla voidaan myös ohjata alkoholiriippuvaisia hoitoon (Aalto 2009; Babor ym. 2001; Ballesteros ym. 2004; Berholet ym. 2005; Kaner ym. 2009; Nilsen 2010; Moyer ym. 2002; Poikolainen 1999). Alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto on todettu vaikuttavaksi menetelmäksi riskikäyttäjille ja haitallisesti käyttäville riippumatta asiakkaiden sosioekonomisesta asemasta (Fleming 1997; Johnson ym. 2010; Littlejohn 2006; Scott & Anderson 1990). Varhainen puheeksiotto on tärkeää, koska alkoholinkäyttäjä ei usein itse tiedosta oman alkoholinkäyttönsä riskejä (Aalto 2001; Babor 2001). Asiakkaiden kuvausten mukaan alkoholinkäytöstä kysyminen ja keskustelu on ollut hyväksyttävää ja hyödyllistä (Aalto ym. 2004; Aalto ym. 2002; Mäkelä ym. 2011; Pedersen ym. 2011).

Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto on todettu toimivaksi menetelmäksi perusterveydenhuollossa (Chan ym. 2013; Johnson ym. 2010; Kuokkanen ym. 2010). Varhainen puheeksiotto ei ole ollut kuitenkaan kattavaa, kun se on suhteutettu alkoholin ongelmakäyttäjien määrään. Terveyden edistämisen näkökulmasta varhaisen puheeksioton tulisi olla entistä systemaattisempaa ja jokaisen työntekijän toteuttamaa. (Bennet 2014; Heather 2012; Wilson ym. 2011a.) Puheeksioton toteuttamisessa on olennaista ottaa huomioon myös eettiset näkökohdat, jossa keskeistä on asiakkaan itsemääräämisen ja ihmisarvon kunnioittaminen (Behm 2015). Varhaisen puheeksioton on todettu olevan toimiva menetelmä myös sosiaalihuollossa, jossa alkoholinkäytön arviointia ja neuvontaa on

XVIII

1 Johdanto

Alkoholin ongelmakäyttö on merkittävä kansanterveyden uhkatekijä. Vaikka alkoholinkäyttö on osa sosiaalista elämää, on huomioitava, että kyseessä on myrkyllinen ja riippuvuutta aiheuttava aine (WHO 2009) sekä karsinogeeni (IARC 2009). Ongelmakäyttö on yhteydessä yli 60 sairauteen sekä useisiin sosiaalisiin haittoihin. Alkoholi on merkittävänä riskitekijänä yhteydessä muun muassa tapaturmiin, väkivallantekoihin, myrkytyksiin, maksakirrooseihin ja syöpiin sekä ennenaikaisiin kuolemiin. (Alkoholiongelmaisen hoito 2011; WHO 2007; WHO 2002.) Alkoholinkäyttöön liittyvät kuolemat ovat olleet työikäisten yleisimpiä kuolinsyitä viime vuosina Suomessa. Työikäisten alkoholinkäyttöön liittyvät kuolemat ovat myös lisääntyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomessa. (STAT 2014.)

Suomessa alkoholin ongelmakäyttö on yleistä ja sillä tarkoitetaan alkoholin riskikäyttöä, haitallista käyttöä ja riippuvuutta. (Aalto 2009; Alkoholiongelmaisen hoito 2011; Seppä ym. 2010.) Suomessa arvioidaan olevan yhteensä 600 000 ongelmakäyttäjää (Halme ym. 2008). Vuoden 2014 tilastojen mukaan suomalaisten alkoholinkäyttö oli edelleen runsasta (Alkoholijuomien kulutus 2014).

Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto on keskeinen terveyden edistämisen menetelmä. Systemaattinen, ehkäisevä ja terveyttä edistävä työ, kuten alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto, on todettu vaikuttavaksi alkoholinkäytön haittojen vähentämisessä. (Bennett 2014; Botelho ym. 2011; Johnson ym. 2010; Wilson ym. 2011a.) Muun muassa WHO:n (2009), Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (2008) sekä Sosiaali- ja terveysministeriön (2009) ohjelmissa alkoholin ongelmakäytön ja haittojen vähentäminen on määritelty keskeiseksi tavoitteeksi. Tästä huolimatta alkoholinkäytön varhainen ja systemaattinen puheeksiotto on ollut toistaiseksi vähäistä perusterveydenhuollossa (Mäkelä ym. 2011; Seppänen ym. 2012; Williams ym. 2011).

Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto on terveydenhuollossa kehitetty, vaikuttava ja kustannustehokas menetelmä. Se sisältää alkoholin ongelmakäytön tunnistamisen ja yksilön alkoholinkäyttöön suhteutetun neuvonnan. (Aalto 2009; Babor 2001; Kaner ym. 2009; Solberg ym. 2008.) Menetelmän käyttämisestä hyötyvät eniten alkoholin riskikäyttäjät ja haitallisesti käyttävät, mutta sen avulla voidaan myös ohjata alkoholiriippuvaisia hoitoon (Aalto 2009; Babor ym. 2001; Ballesteros ym. 2004; Berholet ym. 2005; Kaner ym. 2009; Nilsen 2010; Moyer ym. 2002; Poikolainen 1999). Alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto on todettu vaikuttavaksi menetelmäksi riskikäyttäjille ja haitallisesti käyttäville riippumatta asiakkaiden sosioekonomisesta asemasta (Fleming 1997; Johnson ym. 2010; Littlejohn 2006; Scott & Anderson 1990). Varhainen puheeksiotto on tärkeää, koska alkoholinkäyttäjä ei usein itse tiedosta oman alkoholinkäyttönsä riskejä (Aalto 2001; Babor 2001). Asiakkaiden kuvausten mukaan alkoholinkäytöstä kysyminen ja keskustelu on ollut hyväksyttävää ja hyödyllistä (Aalto ym. 2004; Aalto ym. 2002; Mäkelä ym. 2011; Pedersen ym. 2011).

Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto on todettu toimivaksi menetelmäksi perusterveydenhuollossa (Chan ym. 2013; Johnson ym. 2010; Kuokkanen ym. 2010). Varhainen puheeksiotto ei ole ollut kuitenkaan kattavaa, kun se on suhteutettu alkoholin ongelmakäyttäjien määrään. Terveyden edistämisen näkökulmasta varhaisen puheeksioton tulisi olla entistä systemaattisempaa ja jokaisen työntekijän toteuttamaa. (Bennet 2014; Heather 2012; Wilson ym. 2011a.) Puheeksioton toteuttamisessa on olennaista ottaa huomioon myös eettiset näkökohdat, jossa keskeistä on asiakkaan itsemääräämisen ja ihmisarvon kunnioittaminen (Behm 2015). Varhaisen puheeksioton on todettu olevan toimiva menetelmä myös sosiaalihuollossa, jossa alkoholinkäytön arviointia ja neuvontaa on

2

hyödynnetty muun muassa työllistymisen ja mielenterveyden edistämisessä. (Patterson ym. 2010; Hare ym. 2004; Osilla ym. 2008.)

Alkoholin ongelmakäytöstä syntyy merkittäviä taloudellisia menetyksiä niin yhteiskunnalle kuin yksilölle. Yhteiskunnan näkökulmasta alkoholinkäytön haitoista aiheutuu merkittäviä kustannuksia, koska suurin osa asiakkaista ei saa neuvontaa ja hoitoa perusterveydenhuollossa (Berends ym. 2013). Esimerkiksi Suomen terveydenhuollon alkoholinkäyttöön liittyvät haittakustannukset olivat 81–136 miljoonaa euroa vuonna 2010. Haittakustannuksiin on laskettu erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon vuodeosastohoidosta sekä avohoidosta aiheutuneet kustannukset. Tätäkin enemmän ongelmakäyttö on kuormittanut sosiaalihuoltoa. (Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2012.) Systemaattisella varhaisella puheeksiotolla on voitu vaikuttaa myönteisesti ihmisten terveyskäyttäytymiseen ja terveydenhuollon kustannusten vähenemiseen (Brown ym. 2014; Clifford ym. 2011; Engdahl ym. 2011). Yksilön näkökulmasta ongelmakäyttö aiheuttaa riskin moniin sairauksiin ja ennenaikaisiin kuolemiin (Botelho ym. 2011; McElwaine ym. 2013). Ongelmakäytöstä aiheutuvista terveyshaitoista kaksi kolmasosaa oli kohdentunut niin sanotuille kohtuukäyttäjille ja yksi kolmasosa eniten alkoholia käyttävälle väestön kymmenesosalle (Poikolainen ym. 2007).

Valtaosa alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton tutkimuksista on toistaiseksi kohdentunut terveydenhuoltoon ja lääkärin työhön (Hyman 2006; Nilsen ym. 2008). Varhaisen puheeksioton kuuluminen osaksi hoitajan työtä on kuitenkin luontevaa, koska hoitajilla voidaan olettaa olevan enemmän aikaa lääkäreihin verrattuna ottaa huomioon potilas kokonaisvaltaisesti (Lock ym. 2002; Roche & Freeman 2004). Myös sosiaalityössä on ilmennyt tarpeita hyödyntää näyttöön perustuvaa menetelmää asiakkaan alkoholinkäytön arvioinnissa, neuvonnassa ja seurannassa (O`Hare 2009). Alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa voivat toteuttaa lääkärien ohella myös hoitajat ja sosiaalityöntekijät niin terveydenhuollossa kuin sosiaalihuollossakin (Babor 2001; WHO 2009). Hoitajien ja sosiaalityöntekijöiden toteuttama varhainen puheeksiotto on havaittu olevan lähes yhtä vaikuttavaa kuin lääkäreiden toteuttama puheeksiotto asiakkaiden haitallisen alkoholinkäytön vähentämisessä (Ockene ym. 1999; Sullivan ym. 2011). Näin ollen varhaisen puheeksioton tutkiminen myös hoitajien ja sosiaalialan työntekijöiden tehtävänä on perusteltua.

Asiakkaiden alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton menetelmän käyttämisen on havaittu olevan yhteydessä työntekijään ja organisaatioon liittyviin tekijöihin (Nilsen 2010; Roche ym. 2009). Tästä huolimatta varhaista puheeksiottoa on toistaiseksi tutkittu enimmäkseen työntekijän näkökulmasta eikä juurikaan esimiesten tai organisaation näkökulmasta. Viimeaikaisissa kansainvälisissä tutkimuksissa on tuotu esille, että tätä monimuotoista ja -tasoista ilmiötä olisi hyödyllistä tarkastella työntekijätasoa laajemmin. (Babor ym. 2005; Kaner 2010; Nilsen 2010; Roche ym. 2009.) Organisaation monimuotoiset keinot, kuten yhteinen näkemys alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton lisäämisen tarpeesta, johdon tuki ja organisaation systeemin hyödyntäminen (esimerkiksi toimintasuunnitelmat, tietojärjestelmät) ovat lisänneet puheeksiottoa. Organisaation monimuotoiset keinot ovat tukeneet parhaiten myös työntekijöitä puheeksioton lisäämisessä. (Gifford ym. 2012; McElwaine ym. 2011; McKnight-Eily ym. 2014; Moyer & Finney 2010; Nilsen 2010; Williams ym. 2011.) Edelleen tiedetään kuitenkin vähän niistä organisaatioon liittyvistä tekijöistä, jotka edistävät tehokkaimmin systemaattista ja rutiininomaista puheeksiottoa (Botelho ym. 2011; Nemeth ym. 2013).

Terveyden edistämiseen liittyvien seikkojen, kuten asiakkaiden alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton tutkiminen, on monitieteistä ja -tasoista. Tämän tutkimuksen lähtökohtana on monitieteinen tietoperusta, koska varhaista puheeksiottoa tutkitaan sekä terveyden- että sosiaalihuollon peruspalveluissa. Tutkimuksen kohteena ovat asiakkaiden/potilaiden ja työntekijöiden (lääkärit, terveydenhoitajat, päihdesairaanhoitajat, sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat) näkökulmat tutkittavaan ilmiöön, alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Lisäksi tutkimukseen osallistuu terveyden- ja sosiaalihuollon

3

peruspalvelujen lähiesimiehiä ja keskijohtoa, jotka toimivat organisaation johtamisjärjestelmän eri tasoilla johtaessaan ja tukiessaan alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton toteuttamista.

Tässä tutkimuksessa hyödynnetään systeemiteoreettista viitekehystä (Rasmussen 1997; Roche & Pidd 2010; Vicente 1999; Ödegård 2006), jonka avulla voidaan muodostaa kokonaisvaltainen ja perusteltu käsitys tutkittavasta ilmiöstä, alkoholinkäytön varhaisesta puheeksiotosta. Systeemiteoreettisen lähestymistavan on todettu toimineen hyvin monitasoisten ilmiöiden tarkastelussa ja sitä on hyödynnetty muun muassa potilasturvallisuuden tutkimuksissa. Tällöin tarkoituksena on ollut hoitotyön haittatapahtumien vähentäminen ja toiminnan kehittäminen turvallisemmaksi. (Reiman & Oedewald 2008.)

Systeemiteoreettisen ajattelun lähtökohtana on, että organisaation eri tasot vaikuttavat toisiinsa, joten organisaation yhdellä tasolla tapahtuva muutos vaikuttaa vähintäänkin jollekin toiselle tasolle (Johnson ym. 2008). Näin ollen ei ole perusteltua tutkia ainoastaan työntekijöiden näkökulmaa alkoholinkäytön varhaisesta puheeksiotosta, koska työntekijöiden toimintaan vaikuttaa organisaation muidenkin tasojen toiminta: alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton kirjaaminen organisaation eri tasojen toimintasuunnitelmiin ja esimiesten ohjeistus puheeksiottoon vaikuttavat työntekijöiden toimintatapoihin. Näistä lähtökohdista käsin organisaatiossa toteutettavaa varhaista puheeksiottoa on tarkoituksenmukaista tutkia työntekijöiden, esimiesten ja koko organisaation näkökulmasta suhteessa asiakkaisiin.

Tässä tutkimuksessa kuvataan ja selitetään asiakkaiden alkoholinkäyttöä ja suhtautumista työntekijöiden toteuttamaan alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Tutkimuksessa tarkastellaan myös työntekijöiden toteuttamaa varhaista puheeksiottoa ja siihen vaikuttavia edistäviä tekijöitä, jotka liittyvät työntekijään, työryhmään, työpaikkaan ja organisaatioon. Lisäksi tuodaan esille lähiesimiesten ja keskijohdon näkökulma. Esimiesten osalta selvitetään, miten he osana organisaatiota johtavat ja tukevat varhaista puheeksiottoa. Tutkimuksessa sovellettava systeemiteoreettinen viitekehys mahdollistaa kokonaisvaltaisen käsityksen muodostamisen alkoholinkäytön varhaisesta puheeksiotosta terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa.

2

hyödynnetty muun muassa työllistymisen ja mielenterveyden edistämisessä. (Patterson ym. 2010; Hare ym. 2004; Osilla ym. 2008.)

Alkoholin ongelmakäytöstä syntyy merkittäviä taloudellisia menetyksiä niin yhteiskunnalle kuin yksilölle. Yhteiskunnan näkökulmasta alkoholinkäytön haitoista aiheutuu merkittäviä kustannuksia, koska suurin osa asiakkaista ei saa neuvontaa ja hoitoa perusterveydenhuollossa (Berends ym. 2013). Esimerkiksi Suomen terveydenhuollon alkoholinkäyttöön liittyvät haittakustannukset olivat 81–136 miljoonaa euroa vuonna 2010. Haittakustannuksiin on laskettu erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon vuodeosastohoidosta sekä avohoidosta aiheutuneet kustannukset. Tätäkin enemmän ongelmakäyttö on kuormittanut sosiaalihuoltoa. (Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2012.) Systemaattisella varhaisella puheeksiotolla on voitu vaikuttaa myönteisesti ihmisten terveyskäyttäytymiseen ja terveydenhuollon kustannusten vähenemiseen (Brown ym. 2014; Clifford ym. 2011; Engdahl ym. 2011). Yksilön näkökulmasta ongelmakäyttö aiheuttaa riskin moniin sairauksiin ja ennenaikaisiin kuolemiin (Botelho ym. 2011; McElwaine ym. 2013). Ongelmakäytöstä aiheutuvista terveyshaitoista kaksi kolmasosaa oli kohdentunut niin sanotuille kohtuukäyttäjille ja yksi kolmasosa eniten alkoholia käyttävälle väestön kymmenesosalle (Poikolainen ym. 2007).

Valtaosa alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton tutkimuksista on toistaiseksi kohdentunut terveydenhuoltoon ja lääkärin työhön (Hyman 2006; Nilsen ym. 2008). Varhaisen puheeksioton kuuluminen osaksi hoitajan työtä on kuitenkin luontevaa, koska hoitajilla voidaan olettaa olevan enemmän aikaa lääkäreihin verrattuna ottaa huomioon potilas kokonaisvaltaisesti (Lock ym. 2002; Roche & Freeman 2004). Myös sosiaalityössä on ilmennyt tarpeita hyödyntää näyttöön perustuvaa menetelmää asiakkaan alkoholinkäytön arvioinnissa, neuvonnassa ja seurannassa (O`Hare 2009). Alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa voivat toteuttaa lääkärien ohella myös hoitajat ja sosiaalityöntekijät niin terveydenhuollossa kuin sosiaalihuollossakin (Babor 2001; WHO 2009). Hoitajien ja sosiaalityöntekijöiden toteuttama varhainen puheeksiotto on havaittu olevan lähes yhtä vaikuttavaa kuin lääkäreiden toteuttama puheeksiotto asiakkaiden haitallisen alkoholinkäytön vähentämisessä (Ockene ym. 1999; Sullivan ym. 2011). Näin ollen varhaisen puheeksioton tutkiminen myös hoitajien ja sosiaalialan työntekijöiden tehtävänä on perusteltua.

Asiakkaiden alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton menetelmän käyttämisen on havaittu olevan yhteydessä työntekijään ja organisaatioon liittyviin tekijöihin (Nilsen 2010; Roche ym. 2009). Tästä huolimatta varhaista puheeksiottoa on toistaiseksi tutkittu enimmäkseen työntekijän näkökulmasta eikä juurikaan esimiesten tai organisaation näkökulmasta. Viimeaikaisissa kansainvälisissä tutkimuksissa on tuotu esille, että tätä monimuotoista ja -tasoista ilmiötä olisi hyödyllistä tarkastella työntekijätasoa laajemmin. (Babor ym. 2005; Kaner 2010; Nilsen 2010; Roche ym. 2009.) Organisaation monimuotoiset keinot, kuten yhteinen näkemys alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton lisäämisen tarpeesta, johdon tuki ja organisaation systeemin hyödyntäminen (esimerkiksi toimintasuunnitelmat, tietojärjestelmät) ovat lisänneet puheeksiottoa. Organisaation monimuotoiset keinot ovat tukeneet parhaiten myös työntekijöitä puheeksioton lisäämisessä. (Gifford ym. 2012; McElwaine ym. 2011; McKnight-Eily ym. 2014; Moyer & Finney 2010; Nilsen 2010; Williams ym. 2011.) Edelleen tiedetään kuitenkin vähän niistä organisaatioon liittyvistä tekijöistä, jotka edistävät tehokkaimmin systemaattista ja rutiininomaista puheeksiottoa (Botelho ym. 2011; Nemeth ym. 2013).

Terveyden edistämiseen liittyvien seikkojen, kuten asiakkaiden alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton tutkiminen, on monitieteistä ja -tasoista. Tämän tutkimuksen lähtökohtana on monitieteinen tietoperusta, koska varhaista puheeksiottoa tutkitaan sekä terveyden- että sosiaalihuollon peruspalveluissa. Tutkimuksen kohteena ovat asiakkaiden/potilaiden ja työntekijöiden (lääkärit, terveydenhoitajat, päihdesairaanhoitajat, sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat) näkökulmat tutkittavaan ilmiöön, alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Lisäksi tutkimukseen osallistuu terveyden- ja sosiaalihuollon

3

peruspalvelujen lähiesimiehiä ja keskijohtoa, jotka toimivat organisaation johtamisjärjestelmän eri tasoilla johtaessaan ja tukiessaan alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton toteuttamista.

Tässä tutkimuksessa hyödynnetään systeemiteoreettista viitekehystä (Rasmussen 1997; Roche & Pidd 2010; Vicente 1999; Ödegård 2006), jonka avulla voidaan muodostaa kokonaisvaltainen ja perusteltu käsitys tutkittavasta ilmiöstä, alkoholinkäytön varhaisesta puheeksiotosta. Systeemiteoreettisen lähestymistavan on todettu toimineen hyvin monitasoisten ilmiöiden tarkastelussa ja sitä on hyödynnetty muun muassa potilasturvallisuuden tutkimuksissa. Tällöin tarkoituksena on ollut hoitotyön haittatapahtumien vähentäminen ja toiminnan kehittäminen turvallisemmaksi. (Reiman & Oedewald 2008.)

Systeemiteoreettisen ajattelun lähtökohtana on, että organisaation eri tasot vaikuttavat toisiinsa, joten organisaation yhdellä tasolla tapahtuva muutos vaikuttaa vähintäänkin jollekin toiselle tasolle (Johnson ym. 2008). Näin ollen ei ole perusteltua tutkia ainoastaan työntekijöiden näkökulmaa alkoholinkäytön varhaisesta puheeksiotosta, koska työntekijöiden toimintaan vaikuttaa organisaation muidenkin tasojen toiminta: alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton kirjaaminen organisaation eri tasojen toimintasuunnitelmiin ja esimiesten ohjeistus puheeksiottoon vaikuttavat työntekijöiden toimintatapoihin. Näistä lähtökohdista käsin organisaatiossa toteutettavaa varhaista puheeksiottoa on tarkoituksenmukaista tutkia työntekijöiden, esimiesten ja koko organisaation näkökulmasta suhteessa asiakkaisiin.

Tässä tutkimuksessa kuvataan ja selitetään asiakkaiden alkoholinkäyttöä ja suhtautumista työntekijöiden toteuttamaan alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Tutkimuksessa tarkastellaan myös työntekijöiden toteuttamaa varhaista puheeksiottoa ja siihen vaikuttavia edistäviä tekijöitä, jotka liittyvät työntekijään, työryhmään, työpaikkaan ja organisaatioon. Lisäksi tuodaan esille lähiesimiesten ja keskijohdon näkökulma. Esimiesten osalta selvitetään, miten he osana organisaatiota johtavat ja tukevat varhaista puheeksiottoa. Tutkimuksessa sovellettava systeemiteoreettinen viitekehys mahdollistaa kokonaisvaltaisen käsityksen muodostamisen alkoholinkäytön varhaisesta puheeksiotosta terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa.

4

2 Tutkimuksen lähtökohdat

Kirjallisuuskatsaukseen haettiin tutkimusartikkeleja Ovid Medline, Cinahl ja Scopus -tietokannoista vuosilta 2010–2015. Hakusanoina käytettiin erilaisin yhdistelmin seuraavia termejä: health promotion, alcohol brief intervention, primary care, adult, attitudes, leadership, facilitate ja system factor. Kirjallisuuskatsauksen laadinnassa hyödynnettiin informaatikon asiantuntijuutta, ja se laadittiin Johansson ym. (2007) ohjeiden mukaisesti. Tutkimukseen hyväksyttiin ne tutkimusartikkelit, jotka liittyivät aikuisten poliklinikka-asiakkaiden/potilaiden alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon perusterveydenhuollossa ja tämän tutkimuksen kysymyksiin:

- Perusterveydenhuollon asiakkaiden alkoholinkäyttö - Perusterveydenhuollon asiakkaiden kokemukset ja suhtautuminen alkoholinkäytön

varhaiseen puheeksiottoon - Työntekijöiden kuvaus alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton toteuttamisesta

perusterveydenhuollossa - Työntekijöiden kuvaus alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton toteuttamiseen

vaikuttavista edistävistä tekijöistä - Esimiesten kuvaus alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton johtamisesta ja tukemisesta Tämän tutkimuksen kiinnostuksen kohteena olivat asiakkaiden, työntekijöiden ja

esimiesten näkökulmien tarkastelu alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa. Tutkimuksessa hyödynnetään aiemmin kansainvälisesti päteviksi havaittuja aineistonkeruu- ja arviointimenetelmiä: AUDITia, Millerin ym. (2006) kyselyä, WPQ-kyselyä sekä esimiesten systeemiteoriaan perustuvaa puolistrukturoitua haastattelua. Tutkimuksen lähtökohtana oli systeemiteoreettinen viitekehys (Rasmussen 1997; Roche & Pidd 2010; Vicente 1999; Ödegård 2006). Näin ollen tutkimuksen teoreettisissa lähtökohdissa käsitellään myös näitä edellä mainittuja menetelmiä ja teorioita. Lisäksi esitellään joitakin keskeisiä tutkimuksia alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton kehittymisestä ja kehittämisen haasteista viimeisten vuosikymmenten aikana. Tähän tutkimukseen edellä kuvatulla tavalla laadittu kirjallisuuskatsaus osoitti, että kyseisellä lähestymistavalla ja menetelmällisillä ratkaisuilla on mahdollista saada kokonaisvaltainen käsitys tästä monimuotoisesta ja -tasoisesta ilmiöstä.

2.1 TERVEYDEN EDISTÄMINEN ALKOHOLINKÄYTÖN HAITTOJEN EHKÄISYSSÄ TERVEYDEN- JA SOSIAALIHUOLLON PERUSPALVELUISSA

Terveyden edistäminen, kuten asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto, kuuluu kaikkien terveydenhuollon työntekijöiden perustehtävään (Bennet 2014; Heather 2012; McElwaine ym. 2011; Wilson ym. 2011a). Alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto on perusteltua ja hyödyllistä myös sosiaalialalla. Sosiaalialalla kohdataan suuri määrä asiakkaita, joista valtaosan alkoholin ongelmakäyttö on ollut toistaiseksi tunnistamatta. (Patterson ym. 2010.)

Perusterveydenhuollossa asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto on hyväksytty tapa vähentää alkoholinkäytön haittoja ja edistää asiakkaiden terveyttä (Johnson ym. 2010; McElwaine ym. 2011; Pennay ym. 2014; Wilsson ym. 2011; Zoorob ym. 2014). Alkoholin hinnan korottaminen ja saatavuuden rajoittaminen ovat vieläkin vaikuttavampia tapoja vähentämään alkoholin haitallista käyttöä, mutta ne eivät ole useinkaan mahdollisia taloudellisten ja poliittisten perusteiden vuoksi. Näin ollen varhaisen puheeksioton tehostamiseen terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa olisi hyödyllistä panostaa

5

enemmänkin. (Davoudi & Rawson 2010; Doran ym. 2010; Heather 2012; McElwaine ym. 2011; Pennay ym. 2014.)

Alkoholinkäyttöön liittyviä terveysongelmia, kuten loukkaantumisia, sairastumisia ja ennenaikaisia kuolemia, voidaan osaltaan ehkäistä varhaisella puheeksiotolla. Terveydenhuollon ammattilaiset ovat avainasemassa auttamassa asiakkaita välttämään näitä ongelmia. Ammattilaiset voivat auttaa asiakkaita arvioimalla heidän alkoholinkäyttöään, antamalla lyhytneuvontaa ja ohjaamalla tarvittaessa aikaisempaa intensiivisempään hoitoon. (Botelho ym. 2011; McElwaine ym. 2011; Moriarty ym. 2012; Pennay ym. 2014; Strobbe 2014; Zoorob ym. 2014.)

Hoitajien ja sosiaalityöntekijöiden toteuttaman alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton on havaittu olevan lähes yhtä vaikuttava keino asiakkaiden haitallisen alkoholinkäytön vähentämiseksi kuin lääkäreiden toteuttaman puheeksioton (Sullivan ym. 2011). Hoitajien on todettu olevan keskeisessä asemassa varhaisen puheeksioton toteuttamiseksi (Berends ym. 2013; Johnson ym. 2010; Nilsen ym. 2011). Hoitajien toteuttaman puheeksioton on havaittu säästävän myös muiden ammattilaisten työaikaa sekä tehostavan asiakkaan hoitoa (Berends ym. 2013). Myös kaikkien sosiaalityöntekijöiden olisi hyödyllistä ottaa asiakkaiden alkoholinkäyttö puheeksi (Patterson ym. 2010). Moniammatillinen ja laajasti toteutettu varhainen puheeksiotto on havaittu hyödylliseksi, koska sen kautta voidaan tavoittaa eniten asiakkaita (Nilsen 2010). Mikäli varhainen puheeksiotto olisi laajemmin käytössä, sillä olisi merkittävä vaikutus alkoholinkäytön haittojen vähenemiseen (Brown ym. 2014; Engdahl & Nilsen 2011; Gifford ym. 2012; Moriarty ym. 2012).

Lähes kaikki asiakkaat hyväksyvät elämäntapojen, kuten alkoholinkäytön, puheeksioton (Brown ym. 2014; Clifford & Shakeshaft 2011; Johnson ym. 2010; McElwaine ym. 2013; McElwaine ym. 2011). Asiakkaiden vahvasta hyväksynnästä huolimatta mahdollisuutta terveyttä edistävään tukeen ei ole tarjottu kuitenkaan kaikille asiakkaille (Johnson ym. 2010; McElwaine ym. 2013; McElwaine ym. 2011). Työntekijöiden toteuttama varhainen puheeksiotto on tärkeää myös siksi, että asiakkaiden omatoiminen avun hakeminen alkoholinkäytön ongelmiin on ollut toistaiseksi harvinaista (Berends ym. 2013).

Systemaattinen alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveydenhuollossa ja sosiaalialalla on ollut toistaiseksi vähäistä (Amaral-Sabadini ym. 2010; Kaner 2010; Keurhosrst ym. 2013; McElwaine ym. 2011; Nilsen 2010; Patterson ym. 2010; Susič ym. 2010; Williams 2011). Alkoholinkäyttö on otettu kuitenkin muita päihteitä useammin puheeksi (Moriarty ym. 2012). Tutkimuksissa on ilmennyt, että alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton käyttöönotto terveydenhuollossa ja sosiaalialalla on ollut haasteellista. Keskeisiksi esteiksi on nimetty erilaiset työntekijään ja organisaatioon liittyvät tekijät. (Johnson ym. 2013; Kaner 2010; Keurhosrst ym. 2013; McElwaine ym. 2011; Nilsen 2010; Patterson ym. 2010; Williams ym. 2011; Wilson ym. 2011b).

Asiakkaiden alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton tutkimukset ovat valtaosin kohdistuneet vaikuttavuuden arviointiin, sekä työntekijöiden näkökulmaan, kuten heidän tietoihinsa, taitoihinsa ja asenteisiinsa. Näillä lähestymistavoilla ei ole kuitenkaan löydetty ratkaisua siihen, miten varhaista puheeksiottoa voitaisiin lisätä kattavasti. (Johnson ym. 2013; Kaner 2010; Nilsen 2010.) Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että tätä monimuotoista ja -tasoista ilmiötä olisi tutkittava aikaisempaa laajemmassa toimintaympäristössä eli siinä ympäristössä, jossa varhaista puheeksiottoa toteutetaan. Tutkimuksissa on myös havaittu, että varhaisen puheeksioton toteuttaminen on ollut yhteydessä asiakkaisiin, työntekijöihin, esimiehiin ja organisaatioon liittyviin tekijöihin. Eri tekijöiden keskinäisten vuorovaikutusten tarkastelu onkin tärkeää tutkittaessa miten varhaista puheeksiottoa voidaan lisätä kattavasti ja kuinka erilaisia potilasryhmiä voidaan auttaa aiempaa tehokkaammin. (Botelho ym. 2011; Kaner 2010; Keurhorst ym. 2013; McElwaine ym. 2011; Nemeth ym. 2013; Nilsen 2010.)

Tutkimusten mukaan tarvitaan systemaattisia, monimuotoisia ja -tasoisia toimintatapoja, jotta alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto lisääntyy (Botelho ym. 2011; Johnson ym. 2013; Kaner 2010; Klimas ym. 2014; Keurhorst ym. 2013; McElwaine ym. 2011; Nemeth ym. 2013;

4

2 Tutkimuksen lähtökohdat

Kirjallisuuskatsaukseen haettiin tutkimusartikkeleja Ovid Medline, Cinahl ja Scopus -tietokannoista vuosilta 2010–2015. Hakusanoina käytettiin erilaisin yhdistelmin seuraavia termejä: health promotion, alcohol brief intervention, primary care, adult, attitudes, leadership, facilitate ja system factor. Kirjallisuuskatsauksen laadinnassa hyödynnettiin informaatikon asiantuntijuutta, ja se laadittiin Johansson ym. (2007) ohjeiden mukaisesti. Tutkimukseen hyväksyttiin ne tutkimusartikkelit, jotka liittyivät aikuisten poliklinikka-asiakkaiden/potilaiden alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon perusterveydenhuollossa ja tämän tutkimuksen kysymyksiin:

- Perusterveydenhuollon asiakkaiden alkoholinkäyttö - Perusterveydenhuollon asiakkaiden kokemukset ja suhtautuminen alkoholinkäytön

varhaiseen puheeksiottoon - Työntekijöiden kuvaus alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton toteuttamisesta

perusterveydenhuollossa - Työntekijöiden kuvaus alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton toteuttamiseen

vaikuttavista edistävistä tekijöistä - Esimiesten kuvaus alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton johtamisesta ja tukemisesta Tämän tutkimuksen kiinnostuksen kohteena olivat asiakkaiden, työntekijöiden ja

esimiesten näkökulmien tarkastelu alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa. Tutkimuksessa hyödynnetään aiemmin kansainvälisesti päteviksi havaittuja aineistonkeruu- ja arviointimenetelmiä: AUDITia, Millerin ym. (2006) kyselyä, WPQ-kyselyä sekä esimiesten systeemiteoriaan perustuvaa puolistrukturoitua haastattelua. Tutkimuksen lähtökohtana oli systeemiteoreettinen viitekehys (Rasmussen 1997; Roche & Pidd 2010; Vicente 1999; Ödegård 2006). Näin ollen tutkimuksen teoreettisissa lähtökohdissa käsitellään myös näitä edellä mainittuja menetelmiä ja teorioita. Lisäksi esitellään joitakin keskeisiä tutkimuksia alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton kehittymisestä ja kehittämisen haasteista viimeisten vuosikymmenten aikana. Tähän tutkimukseen edellä kuvatulla tavalla laadittu kirjallisuuskatsaus osoitti, että kyseisellä lähestymistavalla ja menetelmällisillä ratkaisuilla on mahdollista saada kokonaisvaltainen käsitys tästä monimuotoisesta ja -tasoisesta ilmiöstä.

2.1 TERVEYDEN EDISTÄMINEN ALKOHOLINKÄYTÖN HAITTOJEN EHKÄISYSSÄ TERVEYDEN- JA SOSIAALIHUOLLON PERUSPALVELUISSA

Terveyden edistäminen, kuten asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto, kuuluu kaikkien terveydenhuollon työntekijöiden perustehtävään (Bennet 2014; Heather 2012; McElwaine ym. 2011; Wilson ym. 2011a). Alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto on perusteltua ja hyödyllistä myös sosiaalialalla. Sosiaalialalla kohdataan suuri määrä asiakkaita, joista valtaosan alkoholin ongelmakäyttö on ollut toistaiseksi tunnistamatta. (Patterson ym. 2010.)

Perusterveydenhuollossa asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto on hyväksytty tapa vähentää alkoholinkäytön haittoja ja edistää asiakkaiden terveyttä (Johnson ym. 2010; McElwaine ym. 2011; Pennay ym. 2014; Wilsson ym. 2011; Zoorob ym. 2014). Alkoholin hinnan korottaminen ja saatavuuden rajoittaminen ovat vieläkin vaikuttavampia tapoja vähentämään alkoholin haitallista käyttöä, mutta ne eivät ole useinkaan mahdollisia taloudellisten ja poliittisten perusteiden vuoksi. Näin ollen varhaisen puheeksioton tehostamiseen terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa olisi hyödyllistä panostaa

5

enemmänkin. (Davoudi & Rawson 2010; Doran ym. 2010; Heather 2012; McElwaine ym. 2011; Pennay ym. 2014.)

Alkoholinkäyttöön liittyviä terveysongelmia, kuten loukkaantumisia, sairastumisia ja ennenaikaisia kuolemia, voidaan osaltaan ehkäistä varhaisella puheeksiotolla. Terveydenhuollon ammattilaiset ovat avainasemassa auttamassa asiakkaita välttämään näitä ongelmia. Ammattilaiset voivat auttaa asiakkaita arvioimalla heidän alkoholinkäyttöään, antamalla lyhytneuvontaa ja ohjaamalla tarvittaessa aikaisempaa intensiivisempään hoitoon. (Botelho ym. 2011; McElwaine ym. 2011; Moriarty ym. 2012; Pennay ym. 2014; Strobbe 2014; Zoorob ym. 2014.)

Hoitajien ja sosiaalityöntekijöiden toteuttaman alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton on havaittu olevan lähes yhtä vaikuttava keino asiakkaiden haitallisen alkoholinkäytön vähentämiseksi kuin lääkäreiden toteuttaman puheeksioton (Sullivan ym. 2011). Hoitajien on todettu olevan keskeisessä asemassa varhaisen puheeksioton toteuttamiseksi (Berends ym. 2013; Johnson ym. 2010; Nilsen ym. 2011). Hoitajien toteuttaman puheeksioton on havaittu säästävän myös muiden ammattilaisten työaikaa sekä tehostavan asiakkaan hoitoa (Berends ym. 2013). Myös kaikkien sosiaalityöntekijöiden olisi hyödyllistä ottaa asiakkaiden alkoholinkäyttö puheeksi (Patterson ym. 2010). Moniammatillinen ja laajasti toteutettu varhainen puheeksiotto on havaittu hyödylliseksi, koska sen kautta voidaan tavoittaa eniten asiakkaita (Nilsen 2010). Mikäli varhainen puheeksiotto olisi laajemmin käytössä, sillä olisi merkittävä vaikutus alkoholinkäytön haittojen vähenemiseen (Brown ym. 2014; Engdahl & Nilsen 2011; Gifford ym. 2012; Moriarty ym. 2012).

Lähes kaikki asiakkaat hyväksyvät elämäntapojen, kuten alkoholinkäytön, puheeksioton (Brown ym. 2014; Clifford & Shakeshaft 2011; Johnson ym. 2010; McElwaine ym. 2013; McElwaine ym. 2011). Asiakkaiden vahvasta hyväksynnästä huolimatta mahdollisuutta terveyttä edistävään tukeen ei ole tarjottu kuitenkaan kaikille asiakkaille (Johnson ym. 2010; McElwaine ym. 2013; McElwaine ym. 2011). Työntekijöiden toteuttama varhainen puheeksiotto on tärkeää myös siksi, että asiakkaiden omatoiminen avun hakeminen alkoholinkäytön ongelmiin on ollut toistaiseksi harvinaista (Berends ym. 2013).

Systemaattinen alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveydenhuollossa ja sosiaalialalla on ollut toistaiseksi vähäistä (Amaral-Sabadini ym. 2010; Kaner 2010; Keurhosrst ym. 2013; McElwaine ym. 2011; Nilsen 2010; Patterson ym. 2010; Susič ym. 2010; Williams 2011). Alkoholinkäyttö on otettu kuitenkin muita päihteitä useammin puheeksi (Moriarty ym. 2012). Tutkimuksissa on ilmennyt, että alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton käyttöönotto terveydenhuollossa ja sosiaalialalla on ollut haasteellista. Keskeisiksi esteiksi on nimetty erilaiset työntekijään ja organisaatioon liittyvät tekijät. (Johnson ym. 2013; Kaner 2010; Keurhosrst ym. 2013; McElwaine ym. 2011; Nilsen 2010; Patterson ym. 2010; Williams ym. 2011; Wilson ym. 2011b).

Asiakkaiden alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton tutkimukset ovat valtaosin kohdistuneet vaikuttavuuden arviointiin, sekä työntekijöiden näkökulmaan, kuten heidän tietoihinsa, taitoihinsa ja asenteisiinsa. Näillä lähestymistavoilla ei ole kuitenkaan löydetty ratkaisua siihen, miten varhaista puheeksiottoa voitaisiin lisätä kattavasti. (Johnson ym. 2013; Kaner 2010; Nilsen 2010.) Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että tätä monimuotoista ja -tasoista ilmiötä olisi tutkittava aikaisempaa laajemmassa toimintaympäristössä eli siinä ympäristössä, jossa varhaista puheeksiottoa toteutetaan. Tutkimuksissa on myös havaittu, että varhaisen puheeksioton toteuttaminen on ollut yhteydessä asiakkaisiin, työntekijöihin, esimiehiin ja organisaatioon liittyviin tekijöihin. Eri tekijöiden keskinäisten vuorovaikutusten tarkastelu onkin tärkeää tutkittaessa miten varhaista puheeksiottoa voidaan lisätä kattavasti ja kuinka erilaisia potilasryhmiä voidaan auttaa aiempaa tehokkaammin. (Botelho ym. 2011; Kaner 2010; Keurhorst ym. 2013; McElwaine ym. 2011; Nemeth ym. 2013; Nilsen 2010.)

Tutkimusten mukaan tarvitaan systemaattisia, monimuotoisia ja -tasoisia toimintatapoja, jotta alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto lisääntyy (Botelho ym. 2011; Johnson ym. 2013; Kaner 2010; Klimas ym. 2014; Keurhorst ym. 2013; McElwaine ym. 2011; Nemeth ym. 2013;

6

Nilsen 2010; Wilson ym. 2011a). Keinoiksi on esitetty johdon päätöstä varhaisen puheeksioton käyttöönotosta ja puheeksioton kirjaamista toimintasuunnitelmiin (Cruvinel ym. 2013; Davoudi & Rawson 2010; McElwaine ym. 2013; McElwaine ym. 2011; Moyer & Finney 2010), varhaisen puheeksioton (mukaan luettuna arviointimenetelmän) ja sen kirjaamisen ohjeistamista (Chan ym. 2013; Davoudi & Rawson 2010; Hyman & Crosby 2010; Johnson ym. 2013; Khadjesari ym. 2013; Kim ym. 2013; Klimas ym. 2014; McElwaine ym. 2013; McElwaine ym. 2011; Zoorob ym. 2014) sekä toiminnasta muistuttavia sähköisiä ohjelmia kaavakkeineen (Gifford ym. 2012; Hyman & Crosby 2010; McKnight-Eily ym. 2014; Moyer & Finney 2010). Menettelytavoiksi on nimetty myös työajan järjestämistä puheeksiotolle (Gifford ym. 2012), koulutusta (Berends ym. 2013; Brown ym. 2014; Davoudi & Rawson 2010; Hyman & Crosby 2010; Keurhorst ym. 2013; Klimas ym. 2014; McElwaine ym. 2011; Nilsen ym. 2011), työntekijöiden ohjattuja vertaiskeskusteluja (Klimas ym. 2014; Nilsen ym. 2011) sekä muuta tukea poistamaan työntekijöiden tiedon ja motivaation puutteita (Berends ym. 2013; Brown ym. 2014; Davoudi & Rawson 2010; Fankhänel ym. 2014; Keurhorst ym. 2013; McElwaine ym. 2011; Nilsen ym. 2011). Lisäksi on tarkasteltu taloudellista palkitsemista puheeksioton toteuttamisesta (Cruvinel ym. 2013; Keurhorst ym. 2013; Khadjesari ym. 2013; Moyer & Finney 2010), internetin avulla toteutettavaa alkoholinkäytön arviointia ja neuvontaa, jolla voidaan vähentää myös työntekijöiden työkuormaa (Keurhorst ym. 2013; McKnight-Eily ym. 2014; Moyer & Finney 2010) sekä yhteistyön rakentamista päihdehoidon erityispalveluihin, jolloin asiakkaiden päihdehoitoon pääsyä voidaan sujuvoittaa (Berends ym. 2013; Nilsen 2010). Varhaisen puheeksioton arvioinnin ja kehittämisen tavoiksi on esitetty toiminnan tuloksellisuuden arviointia sekä yhteistyötä käytännön ammattilaisten kanssa (Davoudi & Rawson 2010; Hyman & Crosby 2010; Kaner 2010; McElwaine ym. 2011; Nilsen 2010).

Asiakkaiden alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton toteuttamisen esteiksi on kuvattu muiden yleisten sairauksien (verenpainetauti, diabetes) tunnistamisen tärkeys (Moriarty ym. 2012), aikapaine eli rajattu vastaanottoaika (Chan ym. 2013; Moriarty ym. 2012; Pennay ym. 2014; Susič ym. 2010; Wilson ym. 2011b), alkoholiaiheen hienovaraisuus eli ajatus alkoholinkäytön yksityisyydestä (Moriarty ym. 2012; Pennay ym. 2014; Susič ym. 2010) sekä akuutit kysymykset, kuten ensisijainen syy hakeutua vastaanotolle (Chan ym. 2013; Moriarty ym. 2012). Haasteiksi on kuvattu myös puheeksiotosta palkitsematta jättäminen (Fankhänel ym. 2014; Johnson ym. 2010; Susič ym. 2010), johdon tuen ja ohjeiden puute (Davoudi & Rawson 2010; Johnson ym. 2010; Susič ym. 2010), riittämättömät neuvontataidot, kysymisen kuulumattomuus perustehtävään, koulutuksen vähäisyys (Wilson ym. 2011b) sekä oletus asiakkaiden haluttomuudesta osallistua alkoholinkäyttöä koskevaan keskusteluun (Fankhänel ym. 2014; Davoudi & Rawson 2010; Johnson ym. 2010; Susič ym. 2010). Lisäksi esteiksi on ilmaistu alkoholiaiheen negatiivinen leima ja työntekijöiden kielteinen asennoituminen alkoholin ongelmakäyttäjiin (Amaral-Sabadini ym. 2010; Berends ym. 2013) sekä työkuorma (Chan ym. 2013; Davoudi & Rawson 2010; Johnson ym. 2010; Moriarty ym. 2012; Pennay ym. 2014). Edellä mainittuihin tekijöihin on kuitenkin voitu vaikuttaa myönteisesti organisaation monimuotoisilla toimintatavoilla, kuten johdon tuella, toimintojen systematisoimisella, tehtävien uudelleen organisoimisella ja koulutuksen järjestämisellä (Botelho ym. 2011; Chan ym. 2013; Cruvinel ym. 2013; Gifford ym. 2012; Klimas ym. 2014; Keurhorst ym. 2013; McElwaine ym. 2011; Nilsen 2010).

2.2 ASIAKKAIDEN ALKOHOLINKÄYTTÖ JA KOKEMUKSET VARHAISESTA PUHEEKSIOTOSTA

Alkoholin ongelmakäytön yleisyys Alkoholin ongelmakäyttö on yleistä (Aalto 2009; Kaarne ym. 2009; Miller ym. 2006; Nemeth ym. 2013; Seppä ym. 2010). Nemeth ym. (2013) mukaan keskimäärin joka viides perusterveydenhuollon asiakas oli alkoholin ongelmakäyttäjä. Sen sijaan kymmenen vuotta

7

sitten, Miller ym. (2006) raportoivat joka kolmannen perusterveydenhuollon asiakkaan olleen alkoholin ongelmakäyttäjä. Alkoholin ongelmakäyttö määritettiin AUDIT-C:llä eli AUDITin kolmella ensimmäisellä kysymyksellä. (Miller ym. 2006.) Suomalaisen epidemiologisen kyselytutkimuksen mukaan joka neljäs mies ja lähes joka kymmenes nainen oli alkoholin ongelmakäyttäjä. Tutkimuksessa alkoholin ongelmakäytön rajana pidettiin naisilla viittä ja miehillä seitsemää kerta-annosta viikossa. (Helakorpi ym. 2007.) Toisessa suomalaisessa epidemiologisessa tutkimuksessa miehistä joka viides ja naisista joka viidestoista oli alkoholin ongelmakäyttäjä. Tutkimuksessa alkoholin ongelmakäytön rajana pidettiin kuutta kerta-annosta viikossa. Miehistä useampi kuin joka kolmas kertoi käyttäneensä alkoholia viikossa vähintään kahdeksan annosta. Naisista joka neljäs kertoi käyttäneensä alkoholia viikossa vähintään viisi annosta. (Helldán & Helakorpi 2015.) Kolmannen suomalaisen epidemiologisen kyselytutkimuksen mukaan joka viidestoista vastaaja oli alkoholin ongelmakäyttäjä. Alkoholin ongelmakäytön rajana pidettiin miehillä 24 annosta ja naisilla 16 annosta viikossa. Tutkimuksessa tarkasteltiin 30–64-vuotiaiden alkoholinkäyttöä Suomessa. Tutkimuksessa havaittiin, että miehet käyttivät enemmän alkoholia kuin naiset. Miehistä lähes joka kymmenes oli alkoholin ongelmakäyttäjä ja naisista joka kolmaskymmenes. Eronneet, 40–49-vuotiaat ja työttömät käyttivät enemmän alkoholia kuin naimisissa olevat, muut ikäryhmät ja työssäkäyvät. (Halme ym. 2008.) Suomalaisista työterveyshuollon asiakkaista lähes joka kolmas mies ja lähes joka kuudes nainen oli alkoholin ongelmakäyttäjiä. AUDITia käytettiin alkoholin ongelmakäytön määrittelyyn. Miesten ongelmakäytön rajana pidettiin 10 pistettä ja naisten kahdeksaa pistettä. (Kaarne ym. 2009.)

Asiakkaiden alkoholin ongelmakäytön yleisyydestä oli melko haasteellista muodostaa yksiselitteistä käsitystä, koska eri tutkimuksissa oli käytetty eri arviointimenetelmiä ja alkoholinkäytön riskirajoja. Lisäksi osa tutkimuksista oli epidemiologisia ja osa kliinisiä tutkimuksia, mikä vaikuttaa myös tutkimustulosten arviointiin. Edellä mainitut seikat koskivat niin kansainvälisiä kuin suomalaisia tutkimuksia. Näin ollen aiemmat tutkimustulokset eivät ole keskenään täysin vertailukelpoisia. Useissa tutkimuksissa arviointimenetelmänä oli käytetty kuitenkin AUDITia (Babor ym. 2001; Johnson ym. 2010: Kaarne ym. 2009; Reid ym. 1999; Saunders ym. 1993). AUDIT alkoholinkäytön arviointimenetelmänä Alkoholin ongelmakäytön tunnistamisessa käytetään useimmiten AUDITia (Alcohol Use Disorders Idenfication Test). AUDIT on kehitetty tunnistamaan erityisesti alkoholin riskikäyttö ja haitallinen käyttö, mutta sen avulla voidaan tunnistaa myös mahdollinen riippuvuus. (Babor ym. 2001; Reid ym. 1999; Saunders ym. 1993.) Alkoholin riskikäyttö on määritelty käytöksi, jossa yksilölle on riski koitua haittoja alkoholinkäytöstään. Sen sijaan haitallinen alkoholinkäyttö on määritelty käytöksi, jossa yksilöllä on jo fyysisiä ja psyykkisiä haittoja. (Babor ym. 2001; Saunders ym. 1993.) Alkoholinkäyttöön liittyvien ongelmien ehkäisemisen näkökulmasta on tärkeää tunnistaa riskikäyttö ja haitallinen käyttö. Riskikäyttö ja haitallinen käyttö ovat myös merkittävästi alkoholiriippuvuutta yleisempiä. Lisäksi niiden hoitovasteen on havaittu olevan parempi kuin alkoholiriippuvuuden hoitamisen. (Babor ym. 2001.)

AUDITissa on kymmenen kysymystä, ja siitä on mahdollista saada 0-40 pistettä. AUDIT määrittää yksilön alkoholinkäytön neljään eri tasoon: vähäriskiseen käyttöön (0-7), riskikäyttöön (8-15), haitalliseen käyttöön (16-19) ja mahdolliseen riippuvuuteen (20-40). (Babor ym. 2001; Saunders ym. 1993.) Eri tasojen määrittely on tärkeää, koska alkoholinkäyttötavat ovat erilaisia (Babor ym. 2001; Saunders ym. 1993). Näin ollen myös hoito on erilaista eri tavoin alkoholia käyttäville (Babor & Kadden 2005).

AUDIT on herkkä ja psykometrisiltä ominaisuuksiltaan toimiva alkoholinkäytön arviointimenetelmä sukupuolesta, iästä ja kulttuuritaustasta riippumatta (Babor ym. 2001, Saunders ym. 1993). AUDITiin on kehitetty kolme osa-aluetta. Kysymykset 1-3 mittaavat alkoholinkäytön määrää ja tiheyttä, kysymykset 4-6 mittaavat alkoholiriippuvuuden oireita

6

Nilsen 2010; Wilson ym. 2011a). Keinoiksi on esitetty johdon päätöstä varhaisen puheeksioton käyttöönotosta ja puheeksioton kirjaamista toimintasuunnitelmiin (Cruvinel ym. 2013; Davoudi & Rawson 2010; McElwaine ym. 2013; McElwaine ym. 2011; Moyer & Finney 2010), varhaisen puheeksioton (mukaan luettuna arviointimenetelmän) ja sen kirjaamisen ohjeistamista (Chan ym. 2013; Davoudi & Rawson 2010; Hyman & Crosby 2010; Johnson ym. 2013; Khadjesari ym. 2013; Kim ym. 2013; Klimas ym. 2014; McElwaine ym. 2013; McElwaine ym. 2011; Zoorob ym. 2014) sekä toiminnasta muistuttavia sähköisiä ohjelmia kaavakkeineen (Gifford ym. 2012; Hyman & Crosby 2010; McKnight-Eily ym. 2014; Moyer & Finney 2010). Menettelytavoiksi on nimetty myös työajan järjestämistä puheeksiotolle (Gifford ym. 2012), koulutusta (Berends ym. 2013; Brown ym. 2014; Davoudi & Rawson 2010; Hyman & Crosby 2010; Keurhorst ym. 2013; Klimas ym. 2014; McElwaine ym. 2011; Nilsen ym. 2011), työntekijöiden ohjattuja vertaiskeskusteluja (Klimas ym. 2014; Nilsen ym. 2011) sekä muuta tukea poistamaan työntekijöiden tiedon ja motivaation puutteita (Berends ym. 2013; Brown ym. 2014; Davoudi & Rawson 2010; Fankhänel ym. 2014; Keurhorst ym. 2013; McElwaine ym. 2011; Nilsen ym. 2011). Lisäksi on tarkasteltu taloudellista palkitsemista puheeksioton toteuttamisesta (Cruvinel ym. 2013; Keurhorst ym. 2013; Khadjesari ym. 2013; Moyer & Finney 2010), internetin avulla toteutettavaa alkoholinkäytön arviointia ja neuvontaa, jolla voidaan vähentää myös työntekijöiden työkuormaa (Keurhorst ym. 2013; McKnight-Eily ym. 2014; Moyer & Finney 2010) sekä yhteistyön rakentamista päihdehoidon erityispalveluihin, jolloin asiakkaiden päihdehoitoon pääsyä voidaan sujuvoittaa (Berends ym. 2013; Nilsen 2010). Varhaisen puheeksioton arvioinnin ja kehittämisen tavoiksi on esitetty toiminnan tuloksellisuuden arviointia sekä yhteistyötä käytännön ammattilaisten kanssa (Davoudi & Rawson 2010; Hyman & Crosby 2010; Kaner 2010; McElwaine ym. 2011; Nilsen 2010).

Asiakkaiden alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton toteuttamisen esteiksi on kuvattu muiden yleisten sairauksien (verenpainetauti, diabetes) tunnistamisen tärkeys (Moriarty ym. 2012), aikapaine eli rajattu vastaanottoaika (Chan ym. 2013; Moriarty ym. 2012; Pennay ym. 2014; Susič ym. 2010; Wilson ym. 2011b), alkoholiaiheen hienovaraisuus eli ajatus alkoholinkäytön yksityisyydestä (Moriarty ym. 2012; Pennay ym. 2014; Susič ym. 2010) sekä akuutit kysymykset, kuten ensisijainen syy hakeutua vastaanotolle (Chan ym. 2013; Moriarty ym. 2012). Haasteiksi on kuvattu myös puheeksiotosta palkitsematta jättäminen (Fankhänel ym. 2014; Johnson ym. 2010; Susič ym. 2010), johdon tuen ja ohjeiden puute (Davoudi & Rawson 2010; Johnson ym. 2010; Susič ym. 2010), riittämättömät neuvontataidot, kysymisen kuulumattomuus perustehtävään, koulutuksen vähäisyys (Wilson ym. 2011b) sekä oletus asiakkaiden haluttomuudesta osallistua alkoholinkäyttöä koskevaan keskusteluun (Fankhänel ym. 2014; Davoudi & Rawson 2010; Johnson ym. 2010; Susič ym. 2010). Lisäksi esteiksi on ilmaistu alkoholiaiheen negatiivinen leima ja työntekijöiden kielteinen asennoituminen alkoholin ongelmakäyttäjiin (Amaral-Sabadini ym. 2010; Berends ym. 2013) sekä työkuorma (Chan ym. 2013; Davoudi & Rawson 2010; Johnson ym. 2010; Moriarty ym. 2012; Pennay ym. 2014). Edellä mainittuihin tekijöihin on kuitenkin voitu vaikuttaa myönteisesti organisaation monimuotoisilla toimintatavoilla, kuten johdon tuella, toimintojen systematisoimisella, tehtävien uudelleen organisoimisella ja koulutuksen järjestämisellä (Botelho ym. 2011; Chan ym. 2013; Cruvinel ym. 2013; Gifford ym. 2012; Klimas ym. 2014; Keurhorst ym. 2013; McElwaine ym. 2011; Nilsen 2010).

2.2 ASIAKKAIDEN ALKOHOLINKÄYTTÖ JA KOKEMUKSET VARHAISESTA PUHEEKSIOTOSTA

Alkoholin ongelmakäytön yleisyys Alkoholin ongelmakäyttö on yleistä (Aalto 2009; Kaarne ym. 2009; Miller ym. 2006; Nemeth ym. 2013; Seppä ym. 2010). Nemeth ym. (2013) mukaan keskimäärin joka viides perusterveydenhuollon asiakas oli alkoholin ongelmakäyttäjä. Sen sijaan kymmenen vuotta

7

sitten, Miller ym. (2006) raportoivat joka kolmannen perusterveydenhuollon asiakkaan olleen alkoholin ongelmakäyttäjä. Alkoholin ongelmakäyttö määritettiin AUDIT-C:llä eli AUDITin kolmella ensimmäisellä kysymyksellä. (Miller ym. 2006.) Suomalaisen epidemiologisen kyselytutkimuksen mukaan joka neljäs mies ja lähes joka kymmenes nainen oli alkoholin ongelmakäyttäjä. Tutkimuksessa alkoholin ongelmakäytön rajana pidettiin naisilla viittä ja miehillä seitsemää kerta-annosta viikossa. (Helakorpi ym. 2007.) Toisessa suomalaisessa epidemiologisessa tutkimuksessa miehistä joka viides ja naisista joka viidestoista oli alkoholin ongelmakäyttäjä. Tutkimuksessa alkoholin ongelmakäytön rajana pidettiin kuutta kerta-annosta viikossa. Miehistä useampi kuin joka kolmas kertoi käyttäneensä alkoholia viikossa vähintään kahdeksan annosta. Naisista joka neljäs kertoi käyttäneensä alkoholia viikossa vähintään viisi annosta. (Helldán & Helakorpi 2015.) Kolmannen suomalaisen epidemiologisen kyselytutkimuksen mukaan joka viidestoista vastaaja oli alkoholin ongelmakäyttäjä. Alkoholin ongelmakäytön rajana pidettiin miehillä 24 annosta ja naisilla 16 annosta viikossa. Tutkimuksessa tarkasteltiin 30–64-vuotiaiden alkoholinkäyttöä Suomessa. Tutkimuksessa havaittiin, että miehet käyttivät enemmän alkoholia kuin naiset. Miehistä lähes joka kymmenes oli alkoholin ongelmakäyttäjä ja naisista joka kolmaskymmenes. Eronneet, 40–49-vuotiaat ja työttömät käyttivät enemmän alkoholia kuin naimisissa olevat, muut ikäryhmät ja työssäkäyvät. (Halme ym. 2008.) Suomalaisista työterveyshuollon asiakkaista lähes joka kolmas mies ja lähes joka kuudes nainen oli alkoholin ongelmakäyttäjiä. AUDITia käytettiin alkoholin ongelmakäytön määrittelyyn. Miesten ongelmakäytön rajana pidettiin 10 pistettä ja naisten kahdeksaa pistettä. (Kaarne ym. 2009.)

Asiakkaiden alkoholin ongelmakäytön yleisyydestä oli melko haasteellista muodostaa yksiselitteistä käsitystä, koska eri tutkimuksissa oli käytetty eri arviointimenetelmiä ja alkoholinkäytön riskirajoja. Lisäksi osa tutkimuksista oli epidemiologisia ja osa kliinisiä tutkimuksia, mikä vaikuttaa myös tutkimustulosten arviointiin. Edellä mainitut seikat koskivat niin kansainvälisiä kuin suomalaisia tutkimuksia. Näin ollen aiemmat tutkimustulokset eivät ole keskenään täysin vertailukelpoisia. Useissa tutkimuksissa arviointimenetelmänä oli käytetty kuitenkin AUDITia (Babor ym. 2001; Johnson ym. 2010: Kaarne ym. 2009; Reid ym. 1999; Saunders ym. 1993). AUDIT alkoholinkäytön arviointimenetelmänä Alkoholin ongelmakäytön tunnistamisessa käytetään useimmiten AUDITia (Alcohol Use Disorders Idenfication Test). AUDIT on kehitetty tunnistamaan erityisesti alkoholin riskikäyttö ja haitallinen käyttö, mutta sen avulla voidaan tunnistaa myös mahdollinen riippuvuus. (Babor ym. 2001; Reid ym. 1999; Saunders ym. 1993.) Alkoholin riskikäyttö on määritelty käytöksi, jossa yksilölle on riski koitua haittoja alkoholinkäytöstään. Sen sijaan haitallinen alkoholinkäyttö on määritelty käytöksi, jossa yksilöllä on jo fyysisiä ja psyykkisiä haittoja. (Babor ym. 2001; Saunders ym. 1993.) Alkoholinkäyttöön liittyvien ongelmien ehkäisemisen näkökulmasta on tärkeää tunnistaa riskikäyttö ja haitallinen käyttö. Riskikäyttö ja haitallinen käyttö ovat myös merkittävästi alkoholiriippuvuutta yleisempiä. Lisäksi niiden hoitovasteen on havaittu olevan parempi kuin alkoholiriippuvuuden hoitamisen. (Babor ym. 2001.)

AUDITissa on kymmenen kysymystä, ja siitä on mahdollista saada 0-40 pistettä. AUDIT määrittää yksilön alkoholinkäytön neljään eri tasoon: vähäriskiseen käyttöön (0-7), riskikäyttöön (8-15), haitalliseen käyttöön (16-19) ja mahdolliseen riippuvuuteen (20-40). (Babor ym. 2001; Saunders ym. 1993.) Eri tasojen määrittely on tärkeää, koska alkoholinkäyttötavat ovat erilaisia (Babor ym. 2001; Saunders ym. 1993). Näin ollen myös hoito on erilaista eri tavoin alkoholia käyttäville (Babor & Kadden 2005).

AUDIT on herkkä ja psykometrisiltä ominaisuuksiltaan toimiva alkoholinkäytön arviointimenetelmä sukupuolesta, iästä ja kulttuuritaustasta riippumatta (Babor ym. 2001, Saunders ym. 1993). AUDITiin on kehitetty kolme osa-aluetta. Kysymykset 1-3 mittaavat alkoholinkäytön määrää ja tiheyttä, kysymykset 4-6 mittaavat alkoholiriippuvuuden oireita

8

ja kysymykset 7-10 mittaavat alkoholinkäyttöön liittyviä haittoja. (Babor ym. 2001.) Vastoin alkuperäistä kolmen faktorin mallia on osassa tutkimuksista löydetty kahden faktorin malli. Näissä tutkimuksissa kysymykset 1-3 muodostivat alkoholinkäyttöä kuvaavan faktorin ja kysymykset 4-10 muodostivat alkoholinkäytön haittoja kuvaavan faktorin. Nämä tutkimukset on toteutettu väestötasoisesti, ja näissä tutkimuksissa alkoholin ongelmakäyttöä on esiintynyt normaalia vähemmän. (Doyle ym. 2007; Maisto ym. 2000; von der Pahlen ym. 2008.) Sen sijaan kliinisissä tutkimuksissa AUDITista on muodostunut usein yksi faktori, koska alkoholin ongelmakäyttöä on esiintynyt normaalia enemmän (Bergman 2000; Carey ym. 2003). AUDITin faktorien määrän vaihtelu eri konteksteissa tehdyissä tutkimuksissa on normaalia, ja se on yhteydessä aina otoksen alkoholin ongelmakäyttäjien määrään. Näin ollen yhtä faktoria tukeva löydös tarkoittaa sitä, että alkoholin ongelmakäyttöä esiintyy enemmän. Tämä tarkoittaa myös sitä, että näissä konteksteissa on perusteltua käyttää koko kyselyä. (Lima ym. 2005.)

AUDITin riskikäytön rajana on pidetty usein kahdeksaa pistettä. Riskikäytön rajan on kuitenkin todettu tarvitsevan lisätutkimusta eri kulttuurien, sukupuolten ja ikäryhmien yhteydessä. (Babor ym. 2001; Reinert & Allen 2007.) Esimerkiksi työikäisten naisten (25–64-vuotiaiden) riskikäytön rajan tulisi olla miehiä matalampi. Työikäisten naisten riskikäytön rajan tulisi olla viisi tai kuusi pistettä. (Neumann ym. 2004; Reinert & Allen 2007.) Suomessa AUDITin riskikäytön optimaalinen raja työikäisille (25–64-vuotiaille) miehille olisi >/=7 tai 8 ja naisille >/=5 pistettä (Aalto ym. 2009).

Asiakkaiden kokemukset ja suhtautuminen varhaiseen puheeksiottoon Asiakkaiden kuvausten mukaan alkoholinkäytöstä on kysytty satunnaisesti terveydenhuollossa (Aalto & Seppä 2004; Aalto ym. 2002; Edlund ym. 2004; Mäkelä ym. 2011). Asiakkaiden kuvauksista myös ilmeni, että alkoholinkäytöstä kysyminen ja keskustelu ovat myös vaihdelleet suuresti terveydenhuollon eri toimipaikoissa (Engdahl & Nilsen 2011; Gifford ym. 2012; McKnight-Eily ym. 2014). Giffordin ym. (2012) tutkimuksessa kahdelta viidestä perusterveydenhuollon asiakkaasta oli kysytty alkoholinkäytöstä, ja heistä joka neljäs oli saanut neuvontaa. McKnight-Eilyn ym. (2014) tutkimuksessa keskimäärin joka kuudennelta asiakkaalta oli joskus kysytty alkoholinkäytöstä terveydenhuollossa. Eniten oli kysytty nuorten aikuisten alkoholinkäytöstä. Keskimäärin joka kuudes alkoholin ongelmakäyttäjä kertoi keskustelleensa alkoholinkäytöstään terveydenhuollon ammattilaisen kanssa viimeisen vuoden aikana, ja keskimäärin joka kolmas alkoholin ongelmakäyttäjä oli keskustellut joskus alkoholinkäytöstään terveydenhuollossa. (McKnight-Eily ym. 2014.) Engdahlin ja Nilsenin (2011) tutkimuksessa joka kuudennelta asiakkaalta oli kysytty alkoholinkäytöstä viimeisen vuoden aikana terveydenhuollossa. Lähes joka viidenneltä miespuoliselta riskikäyttäjältä ja lähes joka kuudennelta naispuoliselta riskikäyttäjältä oli kysytty alkoholinkäytöstä viimeisen vuoden aikana terveydenhuollossa. Miehistä joka kuudes ja naisista joka kymmenes kertoi saaneensa neuvontaa viimeisen vuoden aikana alkoholinkäytön vähentämiseen. (Engdahl & Nilsen2011.) Yleisimmin alkoholinkäytöstä oli kysytty asiakkailta, joilla oli jo alkoholiriippuvuus (Edlund ym. 2004; Mäkelä ym. 2011). Tutkimustiedon perusteella asiakkaiden kuvaamasta varhaisesta puheeksiotosta oli esitettynä erilaisia käsityksiä. Tutkimuksista oli tunnistettavissa erityyppisten puheeksioton kysymysten käyttöä ja tutkimukset sijoittuivat eri ajanjaksoille. Näin ollen tulokset eivät ole keskenään täysin vertailukelpoisia. Yhteenvetona voidaan kuitenkin todeta, että valtaosa alkoholin riskikäyttäjistä ja alkoholia haitallisesti käyttävistä oli jäänyt tunnistamatta ja auttamatta perusterveydenhuollossa (Aalto ym. 2002; Cheeta ym. 2008; Engdahl & Nilsen 2011; McKnight-Eilyn ym. 2014; Mäkelä ym. 2011).

Lähes kaikki asiakkaat hyväksyivät alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton (Brown ym. 2014; Clifford & Shakeshaft 2011; Johnson ym. 2010; McElwaine ym. 2013; McElwaine ym. 2011; Pedersen ym. 2011). Asiakkaat hyväksyivät puheeksioton osana elämäntapojen ja terveydentilan arviointia (Clifford & Shakeshaft 2011; McElwaine ym. 2013; McElwaine ym.

9

2011). Lähes kaikki perusterveydenhuollon asiakkaat suhtautuivat myös myönteisesti varhaiseen puheeksiottoon (Aalto & Seppä 2004; Aalto ym. 2002; Brown ym. 2014; Mäkelä ym. 2011). Ikääntyneemmät suhtautuivat puheeksiottoon myönteisemmin kuin nuoremmat aikuiset (Aalto ym. 2002). Suurin osa neuvontaa saaneista oli kokenut neuvonnan myös hyödylliseksi (Mäkelä ym. 2011). Alkoholin ongelmakäyttäjät ja vähäriskisesti käyttäneet pitivät keskustelua yhtä hyödyllisenä (Aalto & Seppä 2004). Asiakkaat olivat muita tyytyväisempiä neuvontaan, jos he olivat itse kertoneet alkoholinkäytöstään ja olivat riskikäyttäjiä ja/tai tupakoivia (Engdahl & Nilsen 2011). Naiset suhtautuivat alkoholinkäytöstä keskusteluun myönteisemmin kuin miehet (Khadjesari ym. 2013). Harva asiakas oli kieltäytynyt vastaamasta alkoholinkäyttöä koskevaan kysymykseen (Khadjesari ym. 2013; Johnson ym. 2010).

Millerin ym. (2006) tutkimuksessa lähes kaikki asiakkaat suhtautuivat myönteisesti omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja alkoholinkäyttöön liittyviin laboratoriokokeisiin. Tuloksista ilmeni, että yhdeksän kymmenestä suhtautui myönteisesti omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen, neljä viidestä suhtautui myönteisesti alkoholinkäytöstä kysymiseen ja lähes kaikki suhtautuivat myönteisesti alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan. Yksityiskohtaisten tulosten perusteella neljä viidestä suhtautui positiivisesti laboratoriokokeisiin, joista voisi ilmetä terveydelle vaarallinen alkoholinkäyttö, ja yhdeksän kymmenestä kertoi antavansa rehellisen vastauksen, jos alkoholinkäytöstä kysyttäisiin. Vähäriskisesti käyttäneet suhtautuivat alkoholinkäytöstä kysymiseen alkoholin ongelmakäyttäjiä myönteisemmin, ja ikääntyneemmät suhtautuivat nuoria aikuisia myönteisemmin laboratoriokokeisiin. (Miller ym. 2006.)

Asiakkaat kuvasivat, että alkoholinkäytöstä keskustelu oli helpointa tutun työntekijän kanssa (Hyman & Crosby 2010; Johnson ym. 2010). Asiakkaat ilmaisivat myös tarvitsevansa kohdennettua tietoa alkoholinkäytöstään. Kohdennetulla tiedolla asiakkaat tarkoittivat sitä, millaisen riskin tai haitan alkoholinkäyttö muodosti juuri heidän terveydelleen. (Clifford & Shakeshaft 2011.) Asiakkaiden alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa olisi hyödyllistä tehostaa, koska asiakkaat hyväksyvät ja kokevat sen hyödylliseksi (Behm 2015, Drummond 2011; Edlund ym. 2004; Mäkelä ym. 2011).

2.3 TYÖNTEKIJÖIDEN TOTEUTTAMA VARHAINEN PUHEEKSIOTTO JA SIIHEN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT

Työntekijöiden toteuttama varhainen puheeksiotto Työntekijöiden toteuttama alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto on lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana (Bennett 2014; Kim ym. 2013; Seppänen ym. 2012; Wilson ym. 2011b). Perusterveydenhuollon työntekijöiden kuvausten mukaan alkoholin varhaisen puheeksioton toteuttamisen aktiivisuus on vaihdellut kuitenkin suuresti eikä ole ollut missään tilanteessa systemaattista (Amaral-Sabadini ym. 2010; Kuokkanen ym. 2010; Moriarty ym. 2012; Williams ym. 2011). Kuokkasen ym. (2010) tutkimuksen mukaan alkoholinkäytöstä kysyminen soveltuu hyvin osaksi terveydentilan arviointia. Johnsonin ym. (2010) tutkimuksessa ilmeni, että elämäntapojen puheeksioton yhteydessä on luontevaa arvioida myös alkoholinkäyttöä. Williamsin ym. (2011) mukaan keskimäärin joka viidennen asiakkaan alkoholinkäyttö oli otettu puheeksi perusterveydenhuollossa. Kuokkasen ym. (2010) tutkimuksessa kolmelle viidestä asiakkaasta oli täytetty AUDIT, ja valtaosalle havaituista alkoholin ongelmakäyttäjistä oli annettu lyhytneuvontaa perusterveydenhuollossa. Amaral-Sabadinin ym. (2010) mukaan joka neljäs perusterveydenhuollon ammattilainen antoi lyhytneuvontaa alkoholin ongelmakäyttäjille. Johnsonin ym. (2010) tutkimuksessa yksi kolmesta asiakkaasta olisi hyötynyt lyhytneuvonnasta, kun oli selvitetty kaikkien perusterveydenhuollon asiakkaiden alkoholinkäyttöä. Wilsonin ym. (2011b) tutkimuksen mukaan perusterveydenhuollon lääkärit kysyivät alkoholinkäytöstä muun muassa terveystarkastuksessa, lääkitystä määrätessä sekä erilaisten fyysisten ja psyykkisten oireiden yhteydessä. Alkoholinkäytöstä

8

ja kysymykset 7-10 mittaavat alkoholinkäyttöön liittyviä haittoja. (Babor ym. 2001.) Vastoin alkuperäistä kolmen faktorin mallia on osassa tutkimuksista löydetty kahden faktorin malli. Näissä tutkimuksissa kysymykset 1-3 muodostivat alkoholinkäyttöä kuvaavan faktorin ja kysymykset 4-10 muodostivat alkoholinkäytön haittoja kuvaavan faktorin. Nämä tutkimukset on toteutettu väestötasoisesti, ja näissä tutkimuksissa alkoholin ongelmakäyttöä on esiintynyt normaalia vähemmän. (Doyle ym. 2007; Maisto ym. 2000; von der Pahlen ym. 2008.) Sen sijaan kliinisissä tutkimuksissa AUDITista on muodostunut usein yksi faktori, koska alkoholin ongelmakäyttöä on esiintynyt normaalia enemmän (Bergman 2000; Carey ym. 2003). AUDITin faktorien määrän vaihtelu eri konteksteissa tehdyissä tutkimuksissa on normaalia, ja se on yhteydessä aina otoksen alkoholin ongelmakäyttäjien määrään. Näin ollen yhtä faktoria tukeva löydös tarkoittaa sitä, että alkoholin ongelmakäyttöä esiintyy enemmän. Tämä tarkoittaa myös sitä, että näissä konteksteissa on perusteltua käyttää koko kyselyä. (Lima ym. 2005.)

AUDITin riskikäytön rajana on pidetty usein kahdeksaa pistettä. Riskikäytön rajan on kuitenkin todettu tarvitsevan lisätutkimusta eri kulttuurien, sukupuolten ja ikäryhmien yhteydessä. (Babor ym. 2001; Reinert & Allen 2007.) Esimerkiksi työikäisten naisten (25–64-vuotiaiden) riskikäytön rajan tulisi olla miehiä matalampi. Työikäisten naisten riskikäytön rajan tulisi olla viisi tai kuusi pistettä. (Neumann ym. 2004; Reinert & Allen 2007.) Suomessa AUDITin riskikäytön optimaalinen raja työikäisille (25–64-vuotiaille) miehille olisi >/=7 tai 8 ja naisille >/=5 pistettä (Aalto ym. 2009).

Asiakkaiden kokemukset ja suhtautuminen varhaiseen puheeksiottoon Asiakkaiden kuvausten mukaan alkoholinkäytöstä on kysytty satunnaisesti terveydenhuollossa (Aalto & Seppä 2004; Aalto ym. 2002; Edlund ym. 2004; Mäkelä ym. 2011). Asiakkaiden kuvauksista myös ilmeni, että alkoholinkäytöstä kysyminen ja keskustelu ovat myös vaihdelleet suuresti terveydenhuollon eri toimipaikoissa (Engdahl & Nilsen 2011; Gifford ym. 2012; McKnight-Eily ym. 2014). Giffordin ym. (2012) tutkimuksessa kahdelta viidestä perusterveydenhuollon asiakkaasta oli kysytty alkoholinkäytöstä, ja heistä joka neljäs oli saanut neuvontaa. McKnight-Eilyn ym. (2014) tutkimuksessa keskimäärin joka kuudennelta asiakkaalta oli joskus kysytty alkoholinkäytöstä terveydenhuollossa. Eniten oli kysytty nuorten aikuisten alkoholinkäytöstä. Keskimäärin joka kuudes alkoholin ongelmakäyttäjä kertoi keskustelleensa alkoholinkäytöstään terveydenhuollon ammattilaisen kanssa viimeisen vuoden aikana, ja keskimäärin joka kolmas alkoholin ongelmakäyttäjä oli keskustellut joskus alkoholinkäytöstään terveydenhuollossa. (McKnight-Eily ym. 2014.) Engdahlin ja Nilsenin (2011) tutkimuksessa joka kuudennelta asiakkaalta oli kysytty alkoholinkäytöstä viimeisen vuoden aikana terveydenhuollossa. Lähes joka viidenneltä miespuoliselta riskikäyttäjältä ja lähes joka kuudennelta naispuoliselta riskikäyttäjältä oli kysytty alkoholinkäytöstä viimeisen vuoden aikana terveydenhuollossa. Miehistä joka kuudes ja naisista joka kymmenes kertoi saaneensa neuvontaa viimeisen vuoden aikana alkoholinkäytön vähentämiseen. (Engdahl & Nilsen2011.) Yleisimmin alkoholinkäytöstä oli kysytty asiakkailta, joilla oli jo alkoholiriippuvuus (Edlund ym. 2004; Mäkelä ym. 2011). Tutkimustiedon perusteella asiakkaiden kuvaamasta varhaisesta puheeksiotosta oli esitettynä erilaisia käsityksiä. Tutkimuksista oli tunnistettavissa erityyppisten puheeksioton kysymysten käyttöä ja tutkimukset sijoittuivat eri ajanjaksoille. Näin ollen tulokset eivät ole keskenään täysin vertailukelpoisia. Yhteenvetona voidaan kuitenkin todeta, että valtaosa alkoholin riskikäyttäjistä ja alkoholia haitallisesti käyttävistä oli jäänyt tunnistamatta ja auttamatta perusterveydenhuollossa (Aalto ym. 2002; Cheeta ym. 2008; Engdahl & Nilsen 2011; McKnight-Eilyn ym. 2014; Mäkelä ym. 2011).

Lähes kaikki asiakkaat hyväksyivät alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton (Brown ym. 2014; Clifford & Shakeshaft 2011; Johnson ym. 2010; McElwaine ym. 2013; McElwaine ym. 2011; Pedersen ym. 2011). Asiakkaat hyväksyivät puheeksioton osana elämäntapojen ja terveydentilan arviointia (Clifford & Shakeshaft 2011; McElwaine ym. 2013; McElwaine ym.

9

2011). Lähes kaikki perusterveydenhuollon asiakkaat suhtautuivat myös myönteisesti varhaiseen puheeksiottoon (Aalto & Seppä 2004; Aalto ym. 2002; Brown ym. 2014; Mäkelä ym. 2011). Ikääntyneemmät suhtautuivat puheeksiottoon myönteisemmin kuin nuoremmat aikuiset (Aalto ym. 2002). Suurin osa neuvontaa saaneista oli kokenut neuvonnan myös hyödylliseksi (Mäkelä ym. 2011). Alkoholin ongelmakäyttäjät ja vähäriskisesti käyttäneet pitivät keskustelua yhtä hyödyllisenä (Aalto & Seppä 2004). Asiakkaat olivat muita tyytyväisempiä neuvontaan, jos he olivat itse kertoneet alkoholinkäytöstään ja olivat riskikäyttäjiä ja/tai tupakoivia (Engdahl & Nilsen 2011). Naiset suhtautuivat alkoholinkäytöstä keskusteluun myönteisemmin kuin miehet (Khadjesari ym. 2013). Harva asiakas oli kieltäytynyt vastaamasta alkoholinkäyttöä koskevaan kysymykseen (Khadjesari ym. 2013; Johnson ym. 2010).

Millerin ym. (2006) tutkimuksessa lähes kaikki asiakkaat suhtautuivat myönteisesti omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja alkoholinkäyttöön liittyviin laboratoriokokeisiin. Tuloksista ilmeni, että yhdeksän kymmenestä suhtautui myönteisesti omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen, neljä viidestä suhtautui myönteisesti alkoholinkäytöstä kysymiseen ja lähes kaikki suhtautuivat myönteisesti alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan. Yksityiskohtaisten tulosten perusteella neljä viidestä suhtautui positiivisesti laboratoriokokeisiin, joista voisi ilmetä terveydelle vaarallinen alkoholinkäyttö, ja yhdeksän kymmenestä kertoi antavansa rehellisen vastauksen, jos alkoholinkäytöstä kysyttäisiin. Vähäriskisesti käyttäneet suhtautuivat alkoholinkäytöstä kysymiseen alkoholin ongelmakäyttäjiä myönteisemmin, ja ikääntyneemmät suhtautuivat nuoria aikuisia myönteisemmin laboratoriokokeisiin. (Miller ym. 2006.)

Asiakkaat kuvasivat, että alkoholinkäytöstä keskustelu oli helpointa tutun työntekijän kanssa (Hyman & Crosby 2010; Johnson ym. 2010). Asiakkaat ilmaisivat myös tarvitsevansa kohdennettua tietoa alkoholinkäytöstään. Kohdennetulla tiedolla asiakkaat tarkoittivat sitä, millaisen riskin tai haitan alkoholinkäyttö muodosti juuri heidän terveydelleen. (Clifford & Shakeshaft 2011.) Asiakkaiden alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa olisi hyödyllistä tehostaa, koska asiakkaat hyväksyvät ja kokevat sen hyödylliseksi (Behm 2015, Drummond 2011; Edlund ym. 2004; Mäkelä ym. 2011).

2.3 TYÖNTEKIJÖIDEN TOTEUTTAMA VARHAINEN PUHEEKSIOTTO JA SIIHEN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT

Työntekijöiden toteuttama varhainen puheeksiotto Työntekijöiden toteuttama alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto on lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana (Bennett 2014; Kim ym. 2013; Seppänen ym. 2012; Wilson ym. 2011b). Perusterveydenhuollon työntekijöiden kuvausten mukaan alkoholin varhaisen puheeksioton toteuttamisen aktiivisuus on vaihdellut kuitenkin suuresti eikä ole ollut missään tilanteessa systemaattista (Amaral-Sabadini ym. 2010; Kuokkanen ym. 2010; Moriarty ym. 2012; Williams ym. 2011). Kuokkasen ym. (2010) tutkimuksen mukaan alkoholinkäytöstä kysyminen soveltuu hyvin osaksi terveydentilan arviointia. Johnsonin ym. (2010) tutkimuksessa ilmeni, että elämäntapojen puheeksioton yhteydessä on luontevaa arvioida myös alkoholinkäyttöä. Williamsin ym. (2011) mukaan keskimäärin joka viidennen asiakkaan alkoholinkäyttö oli otettu puheeksi perusterveydenhuollossa. Kuokkasen ym. (2010) tutkimuksessa kolmelle viidestä asiakkaasta oli täytetty AUDIT, ja valtaosalle havaituista alkoholin ongelmakäyttäjistä oli annettu lyhytneuvontaa perusterveydenhuollossa. Amaral-Sabadinin ym. (2010) mukaan joka neljäs perusterveydenhuollon ammattilainen antoi lyhytneuvontaa alkoholin ongelmakäyttäjille. Johnsonin ym. (2010) tutkimuksessa yksi kolmesta asiakkaasta olisi hyötynyt lyhytneuvonnasta, kun oli selvitetty kaikkien perusterveydenhuollon asiakkaiden alkoholinkäyttöä. Wilsonin ym. (2011b) tutkimuksen mukaan perusterveydenhuollon lääkärit kysyivät alkoholinkäytöstä muun muassa terveystarkastuksessa, lääkitystä määrätessä sekä erilaisten fyysisten ja psyykkisten oireiden yhteydessä. Alkoholinkäytöstä

10

kysyminen oli kuitenkin edelleen vähäistä, eikä missään tilanteessa rutiininomaista perusterveydenhuollossa. (Wilson ym. 2011b.) Yleislääkäreiden kuvauksista ilmeni, että alkoholinkäyttö oli otettu puheeksi noin joka kolmannessa asiakastapaamisessa (Moriarty ym. 2012). Hoitajat olivat antaneet lyhytneuvontaa kolmelle viidestä riskikäyttäjästä. Miehille oli annettu naisia enemmän neuvontaa. (Lock & Kaner 2004.) Työntekijöiden toteuttamasta alkoholinkäytön varhaisesta puheeksiotosta ei ollut tunnistettavissa yksiselitteistä käsitystä, koska eri tutkimuksissa oli käytetty eri kysymyksiä. Yhteenvetona voidaankin todeta, ettei ole olemassa tarkkaa tietoa siitä, miten aktiivisesti työntekijät olivat ottaneet asiakkaiden alkoholinkäytön puheeksi perusterveydenhuollossa tai muussa terveydenhuollossa (vrt. Amaral-Sabadini ym. 2010; McElwaine ym. 2013; Moriarty ym. 2012; Williams ym. 2011).

Työntekijöiden kuvausten mukaan asiakkaiden alkoholinkäytön arviointi oli harvinaisempaa kuin heille tarjottu neuvonta ja hoitoonohjaus (Nygaard & Aasland 2011; Nygaard ym. 2010; Roche & Pidd 2010). Joka kymmenes lääkäri kertoi arvioineensa asiakkaiden alkoholinkäyttöä, joka kolmas kuvasi antaneensa neuvontaa ja joka kuudes kuvasi ohjanneensa asiakkaita päihdehoitoon. Joka kahdeksas hoitaja kertoi arvioineensa asiakkaiden alkoholinkäyttöä. Hoitajista joka kolmas kuvasi antaneensa neuvontaa ja ohjanneensa asiakkaita päihdehoitoon. Sosiaalityöntekijöistä joka kymmenes kertoi arvioineensa asiakkaiden alkoholinkäyttöä, joka toinen kertoi antaneensa neuvontaa, ja kaksi viidestä kertoi ohjanneensa asiakkaita päihdehoitoon. Alkoholinkäytön arviointia olisi hyödyllistä lisätä, jotta asiakkaita voitaisiin auttaa tarkoituksenmukaisin keinoin. (Roche & Pidd 2010.)

Alkoholinkäytöstä kysymisen ja lyhytneuvonnan kirjaamisen todettiin olleen vähäistä ja sattumanvaraista (Khadjesari ym. 2013; Kim ym. 2013; Kääriäinen 2010). Kimin ym. (2013) mukaan joka neljännelle asiakkaalle annettu lyhytneuvonta kirjattiin ylös. Yleisimmin alkoholinkäyttöön liittyvät kirjaukset löytyivät alkoholiriippuvaisten asiakkaiden tiedoista (Kim ym. 2013; Kääriäinen 2010). Asiakkaiden alkoholinkäyttöön liittyvien tietojen kirjaamista tulisikin lisätä ja yhdenmukaistaa (Khadjesari ym. 2013; Kim ym. 2013; Kääriäinen 2010).

Arviointimenetelmän käytön todettiin tukeneen alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa (Chan ym. 2013; Davoudi & Rawson 2010; Hyman & Crosby 2010; Kim ym. 2013; Lock & Kaner 2004; Moriarty ym. 2012; Zoorob ym. 2014). Myös luottamuksellisen asiakassuhteen kuvattiin tukeneen alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa (Behm 2015; Johnson ym. 2010; Moriarty ym. 2012; Nygaard ym. 2010; Wilson ym. 2011b). Toisaalta taas uskomus, ettei alkoholinkäytön puheeksiotto ole vaikuttavaa esti työntekijöitä toteuttamasta puheeksiottoa (Nilsen ym. 2008).

Koulutuksen yhteys työntekijöiden toteuttamaan varhaiseen puheeksiottoon Työntekijän kyvykkyyttä ja myönteistä suhtautumista alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon on edistetty koulutuksella (Clifford & Shakeshaft 2011; Freeman ym. 2007; Karam-Hage ym. 2001; Roche & Pidd 2010; Silins ym. 2007; Vadlamudi ym. 2008). Rochen ja Piddin (2010) tutkimuksen mukaan suurimmalla osalla työntekijöistä oli koulutusta alkoholinkäytön puheeksiotosta. Lääkäreistä joka kymmenes sekä sairaanhoitajista ja sosiaalityöntekijöistä joka viides ei ollut kouluttautunut alkoholinkäytön puheeksiottoon. (Roche & Pidd 2010.) Koulutuksen oli havaittu lisänneen työntekijöiden motivaatiota alkoholinkäytön puheeksiottoon, mutta koulutus ei ollut välttämättä riittänyt muuttamaan työntekijöiden työkäytäntöjä (Hunter ym. 2005; Landy ym. 2005). Myönteisesti alkoholin ongelmakäyttäjien auttamiseen suhtautuneet työntekijät olivat muuttaneet työkäytäntöjään koulutuksen myötä, mutta kielteisesti aiheeseen suhtautuneet eivät olleet muuttaneet toimintatapojaan (Anderson ym. 2004). Erityisesti työntekijät, joilla oli ollut asiakkaina alkoholin ongelmakäyttäjiä, olivat lisänneet varhaista puheeksiottoa. Hoitajien todettiin hyödyntäneen alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton koulutusta parhaiten. Muiden ammattiryhmien kouluttamista ja koulutuksen hyödyntämistä tulisi vahvistaa

11

organisaatioissa. (Johnson ym. 2010.) Yleisesti ottaen koulutuksen todettiin edistäneen alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa, mutta koulutus harvoin yksistään riitti muuttamaan työntekijöiden varhaisen puheeksioton työkäytäntöjä (Brown ym. 2014; Chan ym. 2013; Davoudi & Rawson 2010; Gifford ym. 2012; Johnson ym. 2010; Klimas 2014). Varhaisen puheeksioton työkäytäntöihin vaikuttavat organisaation eri tasojen tekijät Työntekijöiden alkoholinkäytön puheeksioton työkäytäntöihin vaikuttavat organisaation eri tasojen tekijät eli työntekijä-, työryhmä-, työpaikka- ja organisaatiotason tekijät. Työntekijätasolla alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton työkäytäntöihin liittyvät työntekijän kykyjen ja taitojen riittävyys, roolin oikeutus, työmotivaatio ja palkitseminen, henkilökohtainen näkökulma sekä työmotivaatio. Työryhmätasolla työntekijän työkäytäntöihin vaikuttavat tiimin kyvykkyys, epävirallinen ja virallinen tuki sekä tiimin kiinteys. Työpaikkatasolla työntekijän työkäytäntöihin liittyvät työpaikalla saatu palaute, työpaikan paineet ja tuki sekä työolosuhteet. Organisaatiotasolla työntekijän työkäytäntöihin vaikuttavat organisaation virallinen rooli, järjestelmän vaikutus, palautteen antamisen mahdollisuus, organisaation arviointi ja johdon katselmus sekä ammatillisen kehittämisen mahdollisuudet. (Pidd ym. 2004; Roche ym. 2009.) Kuviossa 1 esitetään alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton työkäytäntöihin vaikuttavia organisaation eri tasojen tekijöitä (mukaillen Addy ym. 2004).

Kuvio 1. Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton työkäytäntöihin vaikuttavat organisaation eri tasojen tekijät (mukaillen Addy ym. 2004). Työntekijätason tekijät Työntekijätasolla tarkastellaan tekijöitä, jotka ovat yhteydessä työntekijän ominaispiirteisiin ja näkemykseen alkoholinkäytön varhaisesta puheeksiotosta. Työntekijän työkäytäntöihin

10

kysyminen oli kuitenkin edelleen vähäistä, eikä missään tilanteessa rutiininomaista perusterveydenhuollossa. (Wilson ym. 2011b.) Yleislääkäreiden kuvauksista ilmeni, että alkoholinkäyttö oli otettu puheeksi noin joka kolmannessa asiakastapaamisessa (Moriarty ym. 2012). Hoitajat olivat antaneet lyhytneuvontaa kolmelle viidestä riskikäyttäjästä. Miehille oli annettu naisia enemmän neuvontaa. (Lock & Kaner 2004.) Työntekijöiden toteuttamasta alkoholinkäytön varhaisesta puheeksiotosta ei ollut tunnistettavissa yksiselitteistä käsitystä, koska eri tutkimuksissa oli käytetty eri kysymyksiä. Yhteenvetona voidaankin todeta, ettei ole olemassa tarkkaa tietoa siitä, miten aktiivisesti työntekijät olivat ottaneet asiakkaiden alkoholinkäytön puheeksi perusterveydenhuollossa tai muussa terveydenhuollossa (vrt. Amaral-Sabadini ym. 2010; McElwaine ym. 2013; Moriarty ym. 2012; Williams ym. 2011).

Työntekijöiden kuvausten mukaan asiakkaiden alkoholinkäytön arviointi oli harvinaisempaa kuin heille tarjottu neuvonta ja hoitoonohjaus (Nygaard & Aasland 2011; Nygaard ym. 2010; Roche & Pidd 2010). Joka kymmenes lääkäri kertoi arvioineensa asiakkaiden alkoholinkäyttöä, joka kolmas kuvasi antaneensa neuvontaa ja joka kuudes kuvasi ohjanneensa asiakkaita päihdehoitoon. Joka kahdeksas hoitaja kertoi arvioineensa asiakkaiden alkoholinkäyttöä. Hoitajista joka kolmas kuvasi antaneensa neuvontaa ja ohjanneensa asiakkaita päihdehoitoon. Sosiaalityöntekijöistä joka kymmenes kertoi arvioineensa asiakkaiden alkoholinkäyttöä, joka toinen kertoi antaneensa neuvontaa, ja kaksi viidestä kertoi ohjanneensa asiakkaita päihdehoitoon. Alkoholinkäytön arviointia olisi hyödyllistä lisätä, jotta asiakkaita voitaisiin auttaa tarkoituksenmukaisin keinoin. (Roche & Pidd 2010.)

Alkoholinkäytöstä kysymisen ja lyhytneuvonnan kirjaamisen todettiin olleen vähäistä ja sattumanvaraista (Khadjesari ym. 2013; Kim ym. 2013; Kääriäinen 2010). Kimin ym. (2013) mukaan joka neljännelle asiakkaalle annettu lyhytneuvonta kirjattiin ylös. Yleisimmin alkoholinkäyttöön liittyvät kirjaukset löytyivät alkoholiriippuvaisten asiakkaiden tiedoista (Kim ym. 2013; Kääriäinen 2010). Asiakkaiden alkoholinkäyttöön liittyvien tietojen kirjaamista tulisikin lisätä ja yhdenmukaistaa (Khadjesari ym. 2013; Kim ym. 2013; Kääriäinen 2010).

Arviointimenetelmän käytön todettiin tukeneen alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa (Chan ym. 2013; Davoudi & Rawson 2010; Hyman & Crosby 2010; Kim ym. 2013; Lock & Kaner 2004; Moriarty ym. 2012; Zoorob ym. 2014). Myös luottamuksellisen asiakassuhteen kuvattiin tukeneen alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa (Behm 2015; Johnson ym. 2010; Moriarty ym. 2012; Nygaard ym. 2010; Wilson ym. 2011b). Toisaalta taas uskomus, ettei alkoholinkäytön puheeksiotto ole vaikuttavaa esti työntekijöitä toteuttamasta puheeksiottoa (Nilsen ym. 2008).

Koulutuksen yhteys työntekijöiden toteuttamaan varhaiseen puheeksiottoon Työntekijän kyvykkyyttä ja myönteistä suhtautumista alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon on edistetty koulutuksella (Clifford & Shakeshaft 2011; Freeman ym. 2007; Karam-Hage ym. 2001; Roche & Pidd 2010; Silins ym. 2007; Vadlamudi ym. 2008). Rochen ja Piddin (2010) tutkimuksen mukaan suurimmalla osalla työntekijöistä oli koulutusta alkoholinkäytön puheeksiotosta. Lääkäreistä joka kymmenes sekä sairaanhoitajista ja sosiaalityöntekijöistä joka viides ei ollut kouluttautunut alkoholinkäytön puheeksiottoon. (Roche & Pidd 2010.) Koulutuksen oli havaittu lisänneen työntekijöiden motivaatiota alkoholinkäytön puheeksiottoon, mutta koulutus ei ollut välttämättä riittänyt muuttamaan työntekijöiden työkäytäntöjä (Hunter ym. 2005; Landy ym. 2005). Myönteisesti alkoholin ongelmakäyttäjien auttamiseen suhtautuneet työntekijät olivat muuttaneet työkäytäntöjään koulutuksen myötä, mutta kielteisesti aiheeseen suhtautuneet eivät olleet muuttaneet toimintatapojaan (Anderson ym. 2004). Erityisesti työntekijät, joilla oli ollut asiakkaina alkoholin ongelmakäyttäjiä, olivat lisänneet varhaista puheeksiottoa. Hoitajien todettiin hyödyntäneen alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton koulutusta parhaiten. Muiden ammattiryhmien kouluttamista ja koulutuksen hyödyntämistä tulisi vahvistaa

11

organisaatioissa. (Johnson ym. 2010.) Yleisesti ottaen koulutuksen todettiin edistäneen alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa, mutta koulutus harvoin yksistään riitti muuttamaan työntekijöiden varhaisen puheeksioton työkäytäntöjä (Brown ym. 2014; Chan ym. 2013; Davoudi & Rawson 2010; Gifford ym. 2012; Johnson ym. 2010; Klimas 2014). Varhaisen puheeksioton työkäytäntöihin vaikuttavat organisaation eri tasojen tekijät Työntekijöiden alkoholinkäytön puheeksioton työkäytäntöihin vaikuttavat organisaation eri tasojen tekijät eli työntekijä-, työryhmä-, työpaikka- ja organisaatiotason tekijät. Työntekijätasolla alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton työkäytäntöihin liittyvät työntekijän kykyjen ja taitojen riittävyys, roolin oikeutus, työmotivaatio ja palkitseminen, henkilökohtainen näkökulma sekä työmotivaatio. Työryhmätasolla työntekijän työkäytäntöihin vaikuttavat tiimin kyvykkyys, epävirallinen ja virallinen tuki sekä tiimin kiinteys. Työpaikkatasolla työntekijän työkäytäntöihin liittyvät työpaikalla saatu palaute, työpaikan paineet ja tuki sekä työolosuhteet. Organisaatiotasolla työntekijän työkäytäntöihin vaikuttavat organisaation virallinen rooli, järjestelmän vaikutus, palautteen antamisen mahdollisuus, organisaation arviointi ja johdon katselmus sekä ammatillisen kehittämisen mahdollisuudet. (Pidd ym. 2004; Roche ym. 2009.) Kuviossa 1 esitetään alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton työkäytäntöihin vaikuttavia organisaation eri tasojen tekijöitä (mukaillen Addy ym. 2004).

Kuvio 1. Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton työkäytäntöihin vaikuttavat organisaation eri tasojen tekijät (mukaillen Addy ym. 2004). Työntekijätason tekijät Työntekijätasolla tarkastellaan tekijöitä, jotka ovat yhteydessä työntekijän ominaispiirteisiin ja näkemykseen alkoholinkäytön varhaisesta puheeksiotosta. Työntekijän työkäytäntöihin

12

vaikuttavat omien kykyjen ja taitojen riittävyys, roolin oikeutus, työmotivaatio ja työstä saatu palaute, henkilökohtainen näkökulma sekä työmotivaatio. Näillä tekijöillä on havaittu olevan yhteyttä alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. (Addy ym. 2004; Roche ym. 2009.)

Työntekijän kykyjen ja taitojen riittävyydellä tarkoitetaan sitä, miten työntekijä hallitsee alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton ja luottaa omiin kykyihinsä. Työntekijän riittävät tiedot ja taidot sekä luottamus omiin kykyihin edistävät varhaista puheeksiottoa. (Addy ym. 2004; Roche ym. 2009; Skinner ym. 2009.) Rochen ja Piddin (2010) mukaan lääkäreillä, sairaanhoitajilla ja sosiaalityöntekijöillä oli hyvät tiedot ja taidot puheeksiottoon tarkasteltuna asteikolla 1-4, jossa 1 tarkoittaa heikkoa ja 4 tarkoittaa vahvaa kykyjen ja taitojen riittävyyttä (lääkärit, ka = 3.53; sairaanhoitajat, ka = 3.21; sosiaalityöntekijät, ka = 3.24). (Roche & Pidd 2010.) Kääriäisen (2011) mukaan perusterveydenhuollon työntekijöistä kaksi kolmesta arvioi, että heillä on osaamista alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Lääkäreillä kuvattiin olevan myös hyvät tiedot arviointimenetelmistä sekä hyvät taidot puheeksiottoa varten (Nygaard ym. 2010). Lääkäreistä kolme neljästä koki roolinsa myös sopivaksi puheeksiottoon (Wilson ym. 2011b). Yleislääkäreillä kuvattiin olevan eniten tietoa alkoholinkäytön vaikutuksista terveyteen (Johnson ym. 2010; Seppänen 2012). Toisaalta taas joka toisella yleislääkärillä oli heikko luottamus itseensä varhaisen puheeksioton toteuttajana (Wilson ym. 2011b). Hoitajien kuvattiin sopivan varhaisen puheeksioton toteuttamiseen hyvin (Berends ym. 2013; Chan ym. 2013; Johnson ym. 2010; Nilsen ym. 2011). Hoitajilla arvioitiin olevan myös eniten aikaa puheeksiottoon (Johnson ym. 2010). Lisäksi hoitajilla oli riittävät tiedot ja taidot puheeksioton toteuttamiseen (Chan ym. 2013). Toisaalta taas hoitajien omien tietojen vähäisyys ja itseluottamuksen puute neuvonnan antamiseen sekä tietämättömyys organisaation ohjeista ja arviointimenetelmistä estivät varhaista puheeksiottoa (Johnson ym. 2010). Yleisesti ottaen riittämättömät neuvontataidot ovat estäneet alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton toteuttamista (Johnson ym. 2010; Susič ym. 2010).

Roolin oikeutuksella viitataan siihen, miten alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto on määritelty työntekijän tehtävään (Roche & Pidd 2010; Skinner ym. 2009; Wilson ym. 2011b). Roolin oikeutusta varhaiseen puheeksiottoon tukevat muun muassa organisaation ohjeet (Anderson ym. 2003; Chan ym. 2013; Davoudi & Rawson 2010; Hyman & Crosby 2010; Johnson ym. 2013; Khadjesari ym. 2013; Kim ym. 2013; Klimas ym. 2014; McElwaine ym. 2013; McElwaine ym. 2011; Zoorob ym. 2014). Rochen ja Piddin (2010) mukaan lääkärit, sairaanhoitajat ja sosiaalityöntekijät kokivat olevansa oikeutettuja varhaiseen puheeksiottoon (lääkärit (ka = 3.77), sairaanhoitajat (ka = 3.46) ja sosiaalityöntekijät (ka = 3.44) asteikolla 1-4, jossa 1 tarkoittaa heikkoa oikeutusta ja 4 tarkoittaa vahvaa oikeutusta). Wilsonin ym. (2011b) mukaan lähes kaikki yleislääkärit kokivat roolinsa oikeutetuksi puheeksiottoon. Kuitenkaan kaikki työntekijät eivät kokeneet alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa perustehtäväänsä kuuluvaksi (Heather 2011; Johnson ym. 2010; Susič ym. 2010).

Työntekijän henkilökohtaisella näkökulmalla tarkoitetaan sitä, miten työntekijä suhtautuu alkoholin ongelmakäyttäjiin ja heidän auttamiseensa (Skinner ym. 2009). Työntekijän myönteinen suhtautuminen alkoholin ongelmakäyttäjien auttamiseen edisti varhaista puheeksiottoa (Amaral-Sabadini ym. 2010; Roche ym. 1996). Lähes kaikki perusterveydenhuollon ammattilaiset hyväksyivät puheeksioton toteuttamisen (Clifford & Shakeshaft 2011; Johnson ym. 2010; Wilson ym. 2011b; Zoorob ym. 2014). Erityisesti hoitajat suhtautuivat myönteisesti puheeksiottoon (Johnson ym. 2010). Kääriäisen (2011) mukaan kaksi viidestä perusterveydenhuollon työntekijästä suhtautui myönteisesti potilaan alkoholinkäytön arviointiin. Amaral-Sabadinin ym. (2010) tutkimuksen mukaan puolet työntekijöistä ei kuitenkaan ollut valmis puheeksiottoon. Muun muassa syyllistävät asenteet alkoholin ongelmakäyttäjiä kohtaan liittyivät haluttomuuteen tehdä ehkäisevää työtä ja auttaa alkoholin ongelmakäyttäjiä. (Amaral-Sabadini ym. 2010.)

13

Työmotivaatiolla viitataan siihen, miten hyödylliseksi työntekijä kokee alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton. Esimerkiksi kiinnostus kehittää omaa osaamista asiakkaiden alkoholinkäyttöön liittyvissä kysymyksissä edisti puheeksiottoa. (Addy ym. 2004.) Työntekijän motivaatiolla ja työstä saadulla palautteella oli vaikutusta siihen, miten työntekijä toimi varhaisessa puheeksiotossa. Työntekijän toimintaan vaikuttivat aiemmat kokemukset vastaavista tilanteista. Esimerkiksi aiempi työskentely päihdeongelmaisten kanssa edisti alkoholinkäytön arvioinnin toteuttamista. (Roche ym. 1996.) Työntekijöiden toteuttamaa varhaista puheeksiottoa vahvisti myös palaute siitä, että asiakkaat olivat onnistuneet vähentämään alkoholinkäyttöään (Amaral-Sabadini ym. 2010; Davoudi & Rawson 2010). Alkoholin ongelmakäyttäjien auttamisen mielekkääksi kokeneet työntekijät olivat myös muita valmiimpia antamaan lyhytneuvontaa asiakkailleen (Amaral-Sabadini ym. 2010). Kääriäisen (2011) mukaan joka viides työntekijä uskoi voivansa vaikuttaa potilaan alkoholinkäyttöön. Wilsonin (2011b) tutkimuksen mukaan yli puolet lääkäreistä arvioi pystyvänsä auttamaan alkoholin ongelmakäyttäjää. Työryhmätason tekijät Työryhmätasolla tarkastellaan tekijöitä, jotka ovat yhteydessä tiimin toimintaan ja suoriutumiseen. Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa työkulttuuri, kommunikaatio sekä työmoraali. Tiimin kyvykkyyden, virallisen ja epävirallisen tuen sekä tiimin kiinteyden on havaittu olevan yhteydessä työryhmän toimintaan ja suoriutumiseen alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa. (Addy ym. 2004.) Tiimitason tekijöitä on tutkittu varhaisen puheeksioton osalta vähän, vaikka esimerkiksi kollegoiden tuen on havaittu vaikuttavan merkittävästi alkoholinkäytön puheeksioton toteuttamiseen (Nilsen 2010; Anderson ym. 2003).

Tiimin kyvykkyydellä tarkoitetaan sen yhteistä osaamispotentiaalia ja toimintatapoja. Osaamispotentiaali tarkoittaa sitä, että tiimistä löytyy tietoa, taitoa ja motivaatiota asiakkaiden alkoholinkäytön puheeksiottoon. Toimintatavoilla (normit ja kulttuuri) viitataan siihen, että työntekijät voivat tarvittaessa joustavasti hyödyntää tiimin osaamista alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa. (Addy ym. 2004.)

Epävirallisella tuella viitataan siihen, että muita osaavammat työntekijät antavat tarvittaessa neuvoja ja tukea alkoholinkäytön puheeksiottoon. Epävirallinen tuki on luonteeltaan spontaania ja epämuodollista. (Addy ym. 2004.) Työryhmän tuella oli vaikutusta siihen, otettiinko potilaan alkoholinkäyttö puheeksi (Anderson ym. 2003; Goldstein & Ford 2002; Nilsen 2010). Rochen ja Piddin (2010) tutkimuksen mukaan lääkärit, sairaanhoitajat ja sosiaalityöntekijät kokivat saaneensa epävirallista tukea (lääkärit (ka = 3.15), sairaanhoitajat (ka = 3.01) ja sosiaalityöntekijät (ka = 3.09) asteikolla 1-4, jossa 1 tarkoittaa heikkoa tukea ja 4 vahvaa tukea).

Virallisella tuella tarkoitetaan sitä, millainen on esimiesten näkökulma ja toimintapolitiikka (ohjelma, ohjeistukset) koskien alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa. Virallinen tuki on luonteeltaan muodollista. (Addy ym. 2004.) Organisaation toimintaperiaatteilla ja ohjeilla sekä esimiesten tuella oli vaikutusta siihen, ottivatko työntekijät potilaan alkoholinkäytön puheeksi (Goldstein & Ford 2002). Rochen ja Piddin (2010) tutkimuksen mukaan hoitajat, lääkärit ja sosiaalityöntekijät kokivat saaneensa virallista tukea (hoitajat (ka = 2.93), lääkärit (ka = 2.84) ja sosiaalityöntekijät (ka = 2.79) asteikolla 1-4, jossa 1 tarkoittaa heikkoa tukea ja 4 vahvaa tukea).

Tiimin kiinteydellä (koheesiolla) kuvataan työntekijöiden yhteisvastuullisuutta, vuorovaikutusta ja yhteistoimintaa (Spector 2000). Korkean koheesion tiimeissä ollaan samaa mieltä tavoitteista ja niiden savuttamisen keinoista. Lisäksi niissä korostetaan yhteistyön merkitystä tavoitteiden saavuttamiseksi. Koheesion vaikutus tehtävästä suoriutumiseen ei ole kuitenkaan yksiselitteinen. Jos tiimissä hyväksytyt normit ovat sellaisia, mitkä edistävät organisaation tavoitteiden saavuttamista, kuten alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton lisäämistä, koheesiolla on yhteyttä hyvään suoriutumiseen. (Brown 2000). Työryhmät, joissa oli parempi tiimihenki, ottivat lyhytneuvonnan käyttöön muita työryhmiä useammin. Hyvä

12

vaikuttavat omien kykyjen ja taitojen riittävyys, roolin oikeutus, työmotivaatio ja työstä saatu palaute, henkilökohtainen näkökulma sekä työmotivaatio. Näillä tekijöillä on havaittu olevan yhteyttä alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. (Addy ym. 2004; Roche ym. 2009.)

Työntekijän kykyjen ja taitojen riittävyydellä tarkoitetaan sitä, miten työntekijä hallitsee alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton ja luottaa omiin kykyihinsä. Työntekijän riittävät tiedot ja taidot sekä luottamus omiin kykyihin edistävät varhaista puheeksiottoa. (Addy ym. 2004; Roche ym. 2009; Skinner ym. 2009.) Rochen ja Piddin (2010) mukaan lääkäreillä, sairaanhoitajilla ja sosiaalityöntekijöillä oli hyvät tiedot ja taidot puheeksiottoon tarkasteltuna asteikolla 1-4, jossa 1 tarkoittaa heikkoa ja 4 tarkoittaa vahvaa kykyjen ja taitojen riittävyyttä (lääkärit, ka = 3.53; sairaanhoitajat, ka = 3.21; sosiaalityöntekijät, ka = 3.24). (Roche & Pidd 2010.) Kääriäisen (2011) mukaan perusterveydenhuollon työntekijöistä kaksi kolmesta arvioi, että heillä on osaamista alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Lääkäreillä kuvattiin olevan myös hyvät tiedot arviointimenetelmistä sekä hyvät taidot puheeksiottoa varten (Nygaard ym. 2010). Lääkäreistä kolme neljästä koki roolinsa myös sopivaksi puheeksiottoon (Wilson ym. 2011b). Yleislääkäreillä kuvattiin olevan eniten tietoa alkoholinkäytön vaikutuksista terveyteen (Johnson ym. 2010; Seppänen 2012). Toisaalta taas joka toisella yleislääkärillä oli heikko luottamus itseensä varhaisen puheeksioton toteuttajana (Wilson ym. 2011b). Hoitajien kuvattiin sopivan varhaisen puheeksioton toteuttamiseen hyvin (Berends ym. 2013; Chan ym. 2013; Johnson ym. 2010; Nilsen ym. 2011). Hoitajilla arvioitiin olevan myös eniten aikaa puheeksiottoon (Johnson ym. 2010). Lisäksi hoitajilla oli riittävät tiedot ja taidot puheeksioton toteuttamiseen (Chan ym. 2013). Toisaalta taas hoitajien omien tietojen vähäisyys ja itseluottamuksen puute neuvonnan antamiseen sekä tietämättömyys organisaation ohjeista ja arviointimenetelmistä estivät varhaista puheeksiottoa (Johnson ym. 2010). Yleisesti ottaen riittämättömät neuvontataidot ovat estäneet alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton toteuttamista (Johnson ym. 2010; Susič ym. 2010).

Roolin oikeutuksella viitataan siihen, miten alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto on määritelty työntekijän tehtävään (Roche & Pidd 2010; Skinner ym. 2009; Wilson ym. 2011b). Roolin oikeutusta varhaiseen puheeksiottoon tukevat muun muassa organisaation ohjeet (Anderson ym. 2003; Chan ym. 2013; Davoudi & Rawson 2010; Hyman & Crosby 2010; Johnson ym. 2013; Khadjesari ym. 2013; Kim ym. 2013; Klimas ym. 2014; McElwaine ym. 2013; McElwaine ym. 2011; Zoorob ym. 2014). Rochen ja Piddin (2010) mukaan lääkärit, sairaanhoitajat ja sosiaalityöntekijät kokivat olevansa oikeutettuja varhaiseen puheeksiottoon (lääkärit (ka = 3.77), sairaanhoitajat (ka = 3.46) ja sosiaalityöntekijät (ka = 3.44) asteikolla 1-4, jossa 1 tarkoittaa heikkoa oikeutusta ja 4 tarkoittaa vahvaa oikeutusta). Wilsonin ym. (2011b) mukaan lähes kaikki yleislääkärit kokivat roolinsa oikeutetuksi puheeksiottoon. Kuitenkaan kaikki työntekijät eivät kokeneet alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa perustehtäväänsä kuuluvaksi (Heather 2011; Johnson ym. 2010; Susič ym. 2010).

Työntekijän henkilökohtaisella näkökulmalla tarkoitetaan sitä, miten työntekijä suhtautuu alkoholin ongelmakäyttäjiin ja heidän auttamiseensa (Skinner ym. 2009). Työntekijän myönteinen suhtautuminen alkoholin ongelmakäyttäjien auttamiseen edisti varhaista puheeksiottoa (Amaral-Sabadini ym. 2010; Roche ym. 1996). Lähes kaikki perusterveydenhuollon ammattilaiset hyväksyivät puheeksioton toteuttamisen (Clifford & Shakeshaft 2011; Johnson ym. 2010; Wilson ym. 2011b; Zoorob ym. 2014). Erityisesti hoitajat suhtautuivat myönteisesti puheeksiottoon (Johnson ym. 2010). Kääriäisen (2011) mukaan kaksi viidestä perusterveydenhuollon työntekijästä suhtautui myönteisesti potilaan alkoholinkäytön arviointiin. Amaral-Sabadinin ym. (2010) tutkimuksen mukaan puolet työntekijöistä ei kuitenkaan ollut valmis puheeksiottoon. Muun muassa syyllistävät asenteet alkoholin ongelmakäyttäjiä kohtaan liittyivät haluttomuuteen tehdä ehkäisevää työtä ja auttaa alkoholin ongelmakäyttäjiä. (Amaral-Sabadini ym. 2010.)

13

Työmotivaatiolla viitataan siihen, miten hyödylliseksi työntekijä kokee alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton. Esimerkiksi kiinnostus kehittää omaa osaamista asiakkaiden alkoholinkäyttöön liittyvissä kysymyksissä edisti puheeksiottoa. (Addy ym. 2004.) Työntekijän motivaatiolla ja työstä saadulla palautteella oli vaikutusta siihen, miten työntekijä toimi varhaisessa puheeksiotossa. Työntekijän toimintaan vaikuttivat aiemmat kokemukset vastaavista tilanteista. Esimerkiksi aiempi työskentely päihdeongelmaisten kanssa edisti alkoholinkäytön arvioinnin toteuttamista. (Roche ym. 1996.) Työntekijöiden toteuttamaa varhaista puheeksiottoa vahvisti myös palaute siitä, että asiakkaat olivat onnistuneet vähentämään alkoholinkäyttöään (Amaral-Sabadini ym. 2010; Davoudi & Rawson 2010). Alkoholin ongelmakäyttäjien auttamisen mielekkääksi kokeneet työntekijät olivat myös muita valmiimpia antamaan lyhytneuvontaa asiakkailleen (Amaral-Sabadini ym. 2010). Kääriäisen (2011) mukaan joka viides työntekijä uskoi voivansa vaikuttaa potilaan alkoholinkäyttöön. Wilsonin (2011b) tutkimuksen mukaan yli puolet lääkäreistä arvioi pystyvänsä auttamaan alkoholin ongelmakäyttäjää. Työryhmätason tekijät Työryhmätasolla tarkastellaan tekijöitä, jotka ovat yhteydessä tiimin toimintaan ja suoriutumiseen. Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa työkulttuuri, kommunikaatio sekä työmoraali. Tiimin kyvykkyyden, virallisen ja epävirallisen tuen sekä tiimin kiinteyden on havaittu olevan yhteydessä työryhmän toimintaan ja suoriutumiseen alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa. (Addy ym. 2004.) Tiimitason tekijöitä on tutkittu varhaisen puheeksioton osalta vähän, vaikka esimerkiksi kollegoiden tuen on havaittu vaikuttavan merkittävästi alkoholinkäytön puheeksioton toteuttamiseen (Nilsen 2010; Anderson ym. 2003).

Tiimin kyvykkyydellä tarkoitetaan sen yhteistä osaamispotentiaalia ja toimintatapoja. Osaamispotentiaali tarkoittaa sitä, että tiimistä löytyy tietoa, taitoa ja motivaatiota asiakkaiden alkoholinkäytön puheeksiottoon. Toimintatavoilla (normit ja kulttuuri) viitataan siihen, että työntekijät voivat tarvittaessa joustavasti hyödyntää tiimin osaamista alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa. (Addy ym. 2004.)

Epävirallisella tuella viitataan siihen, että muita osaavammat työntekijät antavat tarvittaessa neuvoja ja tukea alkoholinkäytön puheeksiottoon. Epävirallinen tuki on luonteeltaan spontaania ja epämuodollista. (Addy ym. 2004.) Työryhmän tuella oli vaikutusta siihen, otettiinko potilaan alkoholinkäyttö puheeksi (Anderson ym. 2003; Goldstein & Ford 2002; Nilsen 2010). Rochen ja Piddin (2010) tutkimuksen mukaan lääkärit, sairaanhoitajat ja sosiaalityöntekijät kokivat saaneensa epävirallista tukea (lääkärit (ka = 3.15), sairaanhoitajat (ka = 3.01) ja sosiaalityöntekijät (ka = 3.09) asteikolla 1-4, jossa 1 tarkoittaa heikkoa tukea ja 4 vahvaa tukea).

Virallisella tuella tarkoitetaan sitä, millainen on esimiesten näkökulma ja toimintapolitiikka (ohjelma, ohjeistukset) koskien alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa. Virallinen tuki on luonteeltaan muodollista. (Addy ym. 2004.) Organisaation toimintaperiaatteilla ja ohjeilla sekä esimiesten tuella oli vaikutusta siihen, ottivatko työntekijät potilaan alkoholinkäytön puheeksi (Goldstein & Ford 2002). Rochen ja Piddin (2010) tutkimuksen mukaan hoitajat, lääkärit ja sosiaalityöntekijät kokivat saaneensa virallista tukea (hoitajat (ka = 2.93), lääkärit (ka = 2.84) ja sosiaalityöntekijät (ka = 2.79) asteikolla 1-4, jossa 1 tarkoittaa heikkoa tukea ja 4 vahvaa tukea).

Tiimin kiinteydellä (koheesiolla) kuvataan työntekijöiden yhteisvastuullisuutta, vuorovaikutusta ja yhteistoimintaa (Spector 2000). Korkean koheesion tiimeissä ollaan samaa mieltä tavoitteista ja niiden savuttamisen keinoista. Lisäksi niissä korostetaan yhteistyön merkitystä tavoitteiden saavuttamiseksi. Koheesion vaikutus tehtävästä suoriutumiseen ei ole kuitenkaan yksiselitteinen. Jos tiimissä hyväksytyt normit ovat sellaisia, mitkä edistävät organisaation tavoitteiden saavuttamista, kuten alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton lisäämistä, koheesiolla on yhteyttä hyvään suoriutumiseen. (Brown 2000). Työryhmät, joissa oli parempi tiimihenki, ottivat lyhytneuvonnan käyttöön muita työryhmiä useammin. Hyvä

14

tiimihenki tarkoitti sitä, että kyseisissä työryhmissä oli selkeä toimintasuunnitelma, jonka mukaan toimittiin, hyvä johtajuus ja oikeudenmukainen kohtelu. (Cruvinel ym. 2013.) Työpaikkatason tekijät Työpaikkatasolla tarkastellaan työympäristöön ja työpaikan olosuhteisiin liittyviä tekijöitä. Näitä tekijöitä ovat työpaikalla saatu palaute, työpaikan paineet ja tuki sekä työolosuhteet. Nämä tekijät vaikuttavat työntekijöiden päivittäiseen työhön, ja niillä on havaittu olevan vaikutusta myös alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. (Addy ym. 2004.)

Työntekijöiden työpaikalla saamalla palautteella viitataan esimiesten ja muiden työntekijöiden antamaan palautteeseen. Esimerkiksi Hackman ja Oldham (1976) määrittelevät palautteen sen mukaan, miten selkeää ja suoraa tietoa se antaa työntekijän työstä suoriutumisesta. Saadulla palautteella on vaikutusta työntekijöiden työsuoritukseen ja työhyvinvointiin.

Työpaikan paineella ja tuella tarkoitetaan sitä, mitä työntekijöiltä odotetaan ja miten työkuormaa hallitaan. Työn tukemisella tarkoitetaan sitä, millaista tukea työntekijöille annetaan ongelmatilanteissa. (Addy ym. 2004.) Työntekijöiden tukemisen on havaittu parantaneen työntekijöiden työmotivaatiota ja työsuoritusta (Shoptaw ym. 2000). Suuri työkuorma ja suuret asiakasmäärät ovat yleisiä terveydenhuollossa (Dollard ym. 2003). Kovan työpaineen ja jatkuvan kiireen on havaittu vähentäneen työntekijöiden motivaatiota alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon (Chan ym. 2013; Johnson ym. 2010; Moriarty ym. 2012; Pennay ym. 2014; Skinner ym. 2009; Sullivan ym. 2011; Susič ym. 2010; Wilson ym. 2011b). Alkoholinkäytön puheeksiotto on koettu usein aikaa vieväksi ja ylimääräiseksi tehtäväksi (Aira 2003; Babor ym. 2005; Holmqvist ym. 2008). Kuitenkin oikealla henkilöstöresursoinnilla on voitu edistää elämäntapojen puheeksiottoa (Davoudi & Rawson 2010; McRobbie ym. 2006; Ulbricht ym. 2008).

Työpaikan olosuhteilla viitataan toimiviin ja työn tekemistä tukeviin työolosuhteisiin sekä palkitsemiseen. Olosuhteet sisältävät muun muassa toimintaan soveltuvat ja työturvalliset tilat. (Addy ym. 2004.) Hyvä työturvallisuus on edistänyt alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa. Myös tehtävästä palkitseminen on edistänyt varhaista puheeksiottoa. (Cruvinel ym. 2013.) Työntekijöiden mukaan heitä ei ole kuitenkaan palkittu puheeksioton toteuttamisesta (Fankhänel ym. 2014; Johnson ym. 2010; Wilson ym. 2011b). Organisaatiotason tekijät Organisaatiotasolla tarkastellaan tekijöitä, jotka vaikuttavat organisaation toimintaan ja tehokkuuteen. Tällaisia tekijöitä ovat organisaation virallinen rooli, ammatillisen kehittymisen mahdollisuudet, työntekijöiden mahdollisuus vaikuttaa toimintaan, järjestelmän vaikutus ja organisaation avoimuus muutokselle. Organisaatiotason tekijöillä on havaittu olevan vaikutusta työntekijöiden toteuttamaan alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. (Addy ym. 2004.)

Organisaation virallinen rooli sisältää toimintaperiaatteet, käytännöt ja tukikäytännöt sekä ohjaamisen ja rohkaisemisen alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Organisaation virallinen rooli voidaan käsitteellistää myös organisaatiokulttuuriksi. (Addy ym. 2004.) Organisaatiokulttuurilla on havaittu olleen vaikutusta alkoholinkäytön puheeksiottoon, vaikka sen osuutta on usein vähäteltykin. Organisaatiokulttuuri käsittää ne arvot, periaatteet ja säännöt, jotka ohjaavat työntekijöiden toimintaa organisaatiossa. (Skinner ym. 2009.) Rochen ja Piddin (2010) tutkimuksessa lääkärit, sairaanhoitajat ja sosiaalityöntekijät kokivat, että heidän organisaationsa on oikeutettu alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon (lääkärit (ka = 3.22), sairaanhoitajat (ka = 3.15) ja sosiaalityöntekijät (ka = 3.11) asteikolla 1–4, jossa 1 tarkoittaa vähäistä oikeutusta ja 4 vahvaa oikeutusta). Alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa organisaatiokulttuuri ilmenee siten, miten on sopivaa, arvokasta ja hyödyllistä toimia. Esimerkiksi positiivisen asenteen ylläpitäminen voi olla vaikeaa organisaatiossa, jossa ei arvosteta eikä tueta alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa. Tällaisilta työpaikoilta puuttuvat yleensä myös viralliset toimintaperiaatteet, ohjeistukset, kannustus ja palaute. (Skinner ym. 2009.) Organisaatiokulttuurin muuttaminen on

15

haasteellista, koska se on läsnä jokapäiväisessä työssä. Siihen voidaan kuitenkin vaikuttaa kaikessa arjen käyttäytymisessä, vuorovaikutuksessa ja käytännöissä. Johtajat voivat vaikuttaa kulttuuriin esimerkiksi käyttämällä aikaansa tiettyihin tärkeisiin toimintoihin. (Alvesson 2002.) Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton edistämisessä johtajat voivat luoda positiivista kulttuuria huomioimalla ja rohkaisemalla työntekijöitä sekä tarjoamalla aiheeseen liittyvää koulutusta ja ammatillista kehittymistä. Alkoholinkäytön puheeksiotto voidaan kirjata myös työntekijöiden tehtävänkuviin, ja se voi olla yhteisten kokousten aihe. (Skinner ym. 2009.) Organisaatiokulttuuriin on pyrittävä vaikuttamaan kaikilla organisaation tasoilla, niin työntekijä-, työryhmä-, työpaikka- kuin organisaatiotasollakin, jotta se edistäisi ja tukisi tavoiteltua toimintaa, kuten alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa (Skinner ym. 2009). Lisäksi on huomioitava eri ammattiryhmien alakulttuurit ja niihin vaikuttaminen (Alvesson 2002; Scott ym. 2003).

Järjestelmän vaikutuksella tarkoitetaan organisaation ulkopuolista virallista, taloudellista ja sosiaalista järjestelmää ja rakennetta, jolla on vaikutusta organisaation toimintaan (Cruvinel ym. 2013; Nilsen 2010; Addy ym. 2004; Roche ym. 2009). Organisaatioon ulkopuolelta tulevat viralliset ja epäviralliset signaalit vaikuttavat organisaation ja sen työntekijöiden toimintaan (Cruvinel ym. 2013; Nilsen 2010). Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa lait, ohjelmat ja suositukset. Lisäksi ”uuden sukupolven työntekijät”, jotka asennoituvat alkoholinkäyttäjien auttamiseen aikaisempaa myönteisemmin, edistävät toimintatapojen muutosta (Crothers & Dorrian 2011; Howard & Chung 2000; Merril & Ruben 2000). Aikaisempaa myönteisemmän asenteen arvioidaan johtuvan ”uuden sukupolven” saamasta päihdekoulutuksesta ja yleisen asenneilmapiirin muuttumisesta myönteisemmäksi päihteidenkäyttäjien auttamiselle (Skinner ym. 2009). Myös tiedon lisääntyminen alkoholin ongelmakäytön syistä on edistänyt työntekijöiden myönteisempää suhtautumista (Ducci & Goldman 2008). Yleisten arvojen ja normien muutosten on havaittu edistäneen myös työntekijöiden työkäytäntöjen muuttumista (Lewis ym. 2002). Aiemmin negatiiviset asenteet alkoholin ongelmakäyttäjiä kohtaan ovat olleet suhteellisen yleisiä terveydenhuollossa (Aalto ym. 2001).

Palautteen antamisen mahdollisuudella viitataan siihen, että työntekijöillä on mahdollisuus esittää omia näkökulmiaan ja mielipiteitään työkäytäntöjen kehittämiseen. Lisäksi työntekijöillä tulee olla mahdollisuus osallistua organisaation toiminnan suunnitteluun ja päätöksentekoon. (Addy ym. 2004.) Työntekijöiden mahdollisuus vaikuttaa organisaation kehittämiseen on tärkeää, jotta toiminta, kuten alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto, kehittyy organisaation joka tasolla (Davoudi & Rawson 2010; Hyman & Crosby 2010; Kaner 2010; McElwaine ym. 2011; Nilsen 2010; Addy ym. 2004).

Johdon katselmukseen ja organisaation arviointiin sisällytetään organisaation kokonaistoiminnan systemaattista arviointia ja kehittämistä. Toiminnan ja työkäytäntöjen säännöllinen arviointi on tärkeää, jotta ohjeistuksia, tehtävänkuvauksia, prosesseja ja palvelun laatua voidaan jatkuvasti kehittää. (Addy ym. 2004.) Toiminnan jatkuva arviointi ja kehittäminen on todettu tärkeäksi myös alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa (Davoudi & Rawson 2010; Hyman & Crosby 2010; Kaner 2010; McElwaine ym. 2011; Nilsen 2010; Addy ym. 2004).

Työntekijöiden ammatillisella kehittymisellä tarkoitetaan sitä, miten työntekijöitä rohkaistaan ja tuetaan kehittämään omia tietojaan ja taitojaan esimerkiski alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa (Addy ym. 2004). Työntekijöiden ammatillisen kehittymisen mahdollisuuksien tukeminen on edistänyt alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa (Cruvinel ym. 2013). Näin ollen työntekijöiden ammatillisia kehittymisen mahdollisuuksia olisi hyödyllistä vahvistaa.

Organisaation antaman tuen on havaittu edistäneen alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa (Brown ym. 2014; Clifford & Shakeshaft 2011; Cruvinel ym. 2013; Davoudi & Rawson 2010; Gifford ym. 2012; Johnson ym. 2010; Klimas 2014; McElwaine ym. 2013; Nemeth ym. 2013). Organisaation tuki sisältää muun muassa johdon tuen, alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton kirjaamisen toimintasuunnitelmiin (Cruvinel ym. 2013; Davoudi & Rawson 2010; McElwaine ym. 2013; McElwaine ym. 2011; Moyer & Finney 2010), toiminnan

14

tiimihenki tarkoitti sitä, että kyseisissä työryhmissä oli selkeä toimintasuunnitelma, jonka mukaan toimittiin, hyvä johtajuus ja oikeudenmukainen kohtelu. (Cruvinel ym. 2013.) Työpaikkatason tekijät Työpaikkatasolla tarkastellaan työympäristöön ja työpaikan olosuhteisiin liittyviä tekijöitä. Näitä tekijöitä ovat työpaikalla saatu palaute, työpaikan paineet ja tuki sekä työolosuhteet. Nämä tekijät vaikuttavat työntekijöiden päivittäiseen työhön, ja niillä on havaittu olevan vaikutusta myös alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. (Addy ym. 2004.)

Työntekijöiden työpaikalla saamalla palautteella viitataan esimiesten ja muiden työntekijöiden antamaan palautteeseen. Esimerkiksi Hackman ja Oldham (1976) määrittelevät palautteen sen mukaan, miten selkeää ja suoraa tietoa se antaa työntekijän työstä suoriutumisesta. Saadulla palautteella on vaikutusta työntekijöiden työsuoritukseen ja työhyvinvointiin.

Työpaikan paineella ja tuella tarkoitetaan sitä, mitä työntekijöiltä odotetaan ja miten työkuormaa hallitaan. Työn tukemisella tarkoitetaan sitä, millaista tukea työntekijöille annetaan ongelmatilanteissa. (Addy ym. 2004.) Työntekijöiden tukemisen on havaittu parantaneen työntekijöiden työmotivaatiota ja työsuoritusta (Shoptaw ym. 2000). Suuri työkuorma ja suuret asiakasmäärät ovat yleisiä terveydenhuollossa (Dollard ym. 2003). Kovan työpaineen ja jatkuvan kiireen on havaittu vähentäneen työntekijöiden motivaatiota alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon (Chan ym. 2013; Johnson ym. 2010; Moriarty ym. 2012; Pennay ym. 2014; Skinner ym. 2009; Sullivan ym. 2011; Susič ym. 2010; Wilson ym. 2011b). Alkoholinkäytön puheeksiotto on koettu usein aikaa vieväksi ja ylimääräiseksi tehtäväksi (Aira 2003; Babor ym. 2005; Holmqvist ym. 2008). Kuitenkin oikealla henkilöstöresursoinnilla on voitu edistää elämäntapojen puheeksiottoa (Davoudi & Rawson 2010; McRobbie ym. 2006; Ulbricht ym. 2008).

Työpaikan olosuhteilla viitataan toimiviin ja työn tekemistä tukeviin työolosuhteisiin sekä palkitsemiseen. Olosuhteet sisältävät muun muassa toimintaan soveltuvat ja työturvalliset tilat. (Addy ym. 2004.) Hyvä työturvallisuus on edistänyt alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa. Myös tehtävästä palkitseminen on edistänyt varhaista puheeksiottoa. (Cruvinel ym. 2013.) Työntekijöiden mukaan heitä ei ole kuitenkaan palkittu puheeksioton toteuttamisesta (Fankhänel ym. 2014; Johnson ym. 2010; Wilson ym. 2011b). Organisaatiotason tekijät Organisaatiotasolla tarkastellaan tekijöitä, jotka vaikuttavat organisaation toimintaan ja tehokkuuteen. Tällaisia tekijöitä ovat organisaation virallinen rooli, ammatillisen kehittymisen mahdollisuudet, työntekijöiden mahdollisuus vaikuttaa toimintaan, järjestelmän vaikutus ja organisaation avoimuus muutokselle. Organisaatiotason tekijöillä on havaittu olevan vaikutusta työntekijöiden toteuttamaan alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. (Addy ym. 2004.)

Organisaation virallinen rooli sisältää toimintaperiaatteet, käytännöt ja tukikäytännöt sekä ohjaamisen ja rohkaisemisen alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Organisaation virallinen rooli voidaan käsitteellistää myös organisaatiokulttuuriksi. (Addy ym. 2004.) Organisaatiokulttuurilla on havaittu olleen vaikutusta alkoholinkäytön puheeksiottoon, vaikka sen osuutta on usein vähäteltykin. Organisaatiokulttuuri käsittää ne arvot, periaatteet ja säännöt, jotka ohjaavat työntekijöiden toimintaa organisaatiossa. (Skinner ym. 2009.) Rochen ja Piddin (2010) tutkimuksessa lääkärit, sairaanhoitajat ja sosiaalityöntekijät kokivat, että heidän organisaationsa on oikeutettu alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon (lääkärit (ka = 3.22), sairaanhoitajat (ka = 3.15) ja sosiaalityöntekijät (ka = 3.11) asteikolla 1–4, jossa 1 tarkoittaa vähäistä oikeutusta ja 4 vahvaa oikeutusta). Alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa organisaatiokulttuuri ilmenee siten, miten on sopivaa, arvokasta ja hyödyllistä toimia. Esimerkiksi positiivisen asenteen ylläpitäminen voi olla vaikeaa organisaatiossa, jossa ei arvosteta eikä tueta alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa. Tällaisilta työpaikoilta puuttuvat yleensä myös viralliset toimintaperiaatteet, ohjeistukset, kannustus ja palaute. (Skinner ym. 2009.) Organisaatiokulttuurin muuttaminen on

15

haasteellista, koska se on läsnä jokapäiväisessä työssä. Siihen voidaan kuitenkin vaikuttaa kaikessa arjen käyttäytymisessä, vuorovaikutuksessa ja käytännöissä. Johtajat voivat vaikuttaa kulttuuriin esimerkiksi käyttämällä aikaansa tiettyihin tärkeisiin toimintoihin. (Alvesson 2002.) Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton edistämisessä johtajat voivat luoda positiivista kulttuuria huomioimalla ja rohkaisemalla työntekijöitä sekä tarjoamalla aiheeseen liittyvää koulutusta ja ammatillista kehittymistä. Alkoholinkäytön puheeksiotto voidaan kirjata myös työntekijöiden tehtävänkuviin, ja se voi olla yhteisten kokousten aihe. (Skinner ym. 2009.) Organisaatiokulttuuriin on pyrittävä vaikuttamaan kaikilla organisaation tasoilla, niin työntekijä-, työryhmä-, työpaikka- kuin organisaatiotasollakin, jotta se edistäisi ja tukisi tavoiteltua toimintaa, kuten alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa (Skinner ym. 2009). Lisäksi on huomioitava eri ammattiryhmien alakulttuurit ja niihin vaikuttaminen (Alvesson 2002; Scott ym. 2003).

Järjestelmän vaikutuksella tarkoitetaan organisaation ulkopuolista virallista, taloudellista ja sosiaalista järjestelmää ja rakennetta, jolla on vaikutusta organisaation toimintaan (Cruvinel ym. 2013; Nilsen 2010; Addy ym. 2004; Roche ym. 2009). Organisaatioon ulkopuolelta tulevat viralliset ja epäviralliset signaalit vaikuttavat organisaation ja sen työntekijöiden toimintaan (Cruvinel ym. 2013; Nilsen 2010). Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa lait, ohjelmat ja suositukset. Lisäksi ”uuden sukupolven työntekijät”, jotka asennoituvat alkoholinkäyttäjien auttamiseen aikaisempaa myönteisemmin, edistävät toimintatapojen muutosta (Crothers & Dorrian 2011; Howard & Chung 2000; Merril & Ruben 2000). Aikaisempaa myönteisemmän asenteen arvioidaan johtuvan ”uuden sukupolven” saamasta päihdekoulutuksesta ja yleisen asenneilmapiirin muuttumisesta myönteisemmäksi päihteidenkäyttäjien auttamiselle (Skinner ym. 2009). Myös tiedon lisääntyminen alkoholin ongelmakäytön syistä on edistänyt työntekijöiden myönteisempää suhtautumista (Ducci & Goldman 2008). Yleisten arvojen ja normien muutosten on havaittu edistäneen myös työntekijöiden työkäytäntöjen muuttumista (Lewis ym. 2002). Aiemmin negatiiviset asenteet alkoholin ongelmakäyttäjiä kohtaan ovat olleet suhteellisen yleisiä terveydenhuollossa (Aalto ym. 2001).

Palautteen antamisen mahdollisuudella viitataan siihen, että työntekijöillä on mahdollisuus esittää omia näkökulmiaan ja mielipiteitään työkäytäntöjen kehittämiseen. Lisäksi työntekijöillä tulee olla mahdollisuus osallistua organisaation toiminnan suunnitteluun ja päätöksentekoon. (Addy ym. 2004.) Työntekijöiden mahdollisuus vaikuttaa organisaation kehittämiseen on tärkeää, jotta toiminta, kuten alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto, kehittyy organisaation joka tasolla (Davoudi & Rawson 2010; Hyman & Crosby 2010; Kaner 2010; McElwaine ym. 2011; Nilsen 2010; Addy ym. 2004).

Johdon katselmukseen ja organisaation arviointiin sisällytetään organisaation kokonaistoiminnan systemaattista arviointia ja kehittämistä. Toiminnan ja työkäytäntöjen säännöllinen arviointi on tärkeää, jotta ohjeistuksia, tehtävänkuvauksia, prosesseja ja palvelun laatua voidaan jatkuvasti kehittää. (Addy ym. 2004.) Toiminnan jatkuva arviointi ja kehittäminen on todettu tärkeäksi myös alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa (Davoudi & Rawson 2010; Hyman & Crosby 2010; Kaner 2010; McElwaine ym. 2011; Nilsen 2010; Addy ym. 2004).

Työntekijöiden ammatillisella kehittymisellä tarkoitetaan sitä, miten työntekijöitä rohkaistaan ja tuetaan kehittämään omia tietojaan ja taitojaan esimerkiski alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa (Addy ym. 2004). Työntekijöiden ammatillisen kehittymisen mahdollisuuksien tukeminen on edistänyt alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa (Cruvinel ym. 2013). Näin ollen työntekijöiden ammatillisia kehittymisen mahdollisuuksia olisi hyödyllistä vahvistaa.

Organisaation antaman tuen on havaittu edistäneen alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa (Brown ym. 2014; Clifford & Shakeshaft 2011; Cruvinel ym. 2013; Davoudi & Rawson 2010; Gifford ym. 2012; Johnson ym. 2010; Klimas 2014; McElwaine ym. 2013; Nemeth ym. 2013). Organisaation tuki sisältää muun muassa johdon tuen, alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton kirjaamisen toimintasuunnitelmiin (Cruvinel ym. 2013; Davoudi & Rawson 2010; McElwaine ym. 2013; McElwaine ym. 2011; Moyer & Finney 2010), toiminnan

16

ohjeistamisen (Chan ym. 2013; Davoudi & Rawson 2010; Hyman & Crosby 2010; Johnson ym. 2013; Khadjesari ym. 2013; Kim ym. 2013; Klimas ym. 2014; McElwaine ym. 2013; McElwaine ym. 2011; Zoorob ym. 2014) sekä työajan järjestämisen varhaiseen puheeksiottoon (Gifford ym. 2012). Sen sijaan organisaation antaman tuen riittämättömyys on estänyt puheeksioton toteuttamista (Davoudi & Rawson 2010; Fankhänel ym. 2014; Johnson ym. 2010; Wilson ym. 2011b). Henkilöstöresurssien kohdentamisessa, puheeksioton ohjeistamisessa ja tulosten keräämisessä todettiin olevan edelleen kehitettävää (Davoudi & Rawson 2010).

2.4 ESIMIESTEN NÄKÖKULMA ALKOHOLINKÄYTÖN VARHAISEEN PUHEEKSIOTTOON

Johtamiseen vaikuttavat tekijät ja niiden merkitys alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton toteuttamiselle käytännössä Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton johtamiseen vaikuttavat useat eri tekijät, kuten lainsäädäntö, kansalliset ohjelmat, organisaation strategia, eri ammattiryhmien suositukset sekä asiakkaiden näkökulma. Nämä tekijät näyttäytyvät organisaation eri tasoilla eri tavoin. Ylin johto vastaa strategisesta suunnittelusta olemassa olevien lakien ja kansallisten ohjelmien mukaisesti. Keskijohto ja lähiesimiehet jalkauttavat strategiaa käytäntöön, ja työntekijät toteuttavat sitä. Tällöin esimerkiksi sekä organisaation ohjeet että ammatilliset suositukset ovat keskeisenä tukena. Vastaavasti, keskijohto ja lähiesimiehet varmistavat ja seuraavat, että strategia on jalkautunut, ja että on toimittu esimerkiksi organisaation ohjeiden ja ammatillisten suositusten mukaisesti. Lisäksi ylin johto arvioi, miten asetetut tavoitteet ovat kokonaisuutenaan toteutuneet, ja millaista palautetta on tullut asiakkailta ja millaisia kehittämisehdotuksia työntekijöiltä. Kuviossa 2 esitetään alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton johtamista systeemiteoreettista viitekehystä hyödyntäen (mukaillen Rasmussen 1997; Vicente 1999).

Kuvio 2. Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton johtamisen tarkastelu systeemiteoreettista viitekehystä hyödyntäen (mukaillen Rasmussen 1997; Vicente 1999).

Terveydenhuoltolaki (30.12.2010/1326) velvoittaa terveyden edistämiseen ja potilasturvallisuuden kehittämiseen. Alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto kuuluu terveyden edistämiseen, koska alkoholi on myrkyllinen, sikiötoksinen ja syöpää aiheuttava aine (IARC 2009; WHO 2009). Myös potilasturvallisen hoidon näkökulmasta on perusteltua,

17

että alkoholinkäyttö otetaan puheeksi; alkoholin käytöllä voi olla kielteisiä vaikutuksia potilaan lääkitykseen ja/tai sairauden hoitoon. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (17.8.1992/785) määrittää, että potilaalla on oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon sekä yksityisyyden kunnioittamiseen. Laadukkaaseen terveydenhoitoon kuuluu, että terveydelle vaaroja aiheuttava aine otetaan puheeksi (IARC 2009; Saitz ym. 2008; WHO 2009). Yksityisyyden kunnioittaminen voidaan ymmärtää niin, että potilas itse päättää, miten hän vastaa alkoholinkäytöstä kysymiseen.

Kansainväliset ja valtakunnalliset ohjelmat ovat korostaneet alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa ja alkoholinkäytön haittojen vähentämistä (WHO 2009; Sosiaali- ja terveysministeriö 2009: Sosiaali- ja terveysministeriö 2007; Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2008). Terveyden edistämisen strategioissa, esimerkiksi tutkimuksen kohteena olleen kaupungin terveyskeskuksen strategiassa (2012–2014), terveyden edistäminen ja väestöryhmien välisten terveyserojen kaventaminen on määritelty keskeiseksi päämääräksi. Tavoitteeksi on asetettu kaupunkilaisten omien voimavarojen vahvistaminen sekä vastuunotto omasta terveydestä. Keinoiksi on määritelty muun muassa alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto.

Organisaation strategia ja ylimmän johdon arvot, asenteet ja tavoitteet vaikuttavat koko organisaation toimintaan, kuten alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Ne eivät kuitenkaan yksistään riitä muuttamaan organisaation toimintaa ja työntekijöiden työkäytäntöjä, ellei organisaation muilla tasoilla toimita samansuuntaisesti. (Rasmussen 1997; Roche & Pidd 2010; Vicente 2004; Ödegård 2006.) Keskijohdolla ja lähiesimiehillä on siis keskeinen tehtävä edistettäessä alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa käytännön työssä.

Keskijohdon ja lähiesimiesten toimintaan vaikuttavat myös heidän omat arvonsa ja asenteensa. He voivat pitää alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa tärkeänä tai toisarvoisena tehtävänä. Alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa voidaan pitää työntekijöiden tehtävään kuuluvana tai ”ylimääräisenä tehtävänä” (Aira 2003; Babor ym. 2005; Holmqvist ym. 2008; Johnson ym. 2010; Susič ym. 2010). Esimiesten toimintaan vaikuttaa myös se, palkitaanko heitä ja heidän työntekijöitä kyseisestä työstä (Cruvinel ym. 2013; Keurhorst ym. 2013; Khadjesari ym. 2013; Moyer & Finney 2010; Nygaard ym. 2010). Keskijohdon ja lähiesimiesten suhtautumisella ja toiminnalla on vaikutusta alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton toteuttamiseen käytännön työssä.

Lisäksi esimiesten toimintaan vaikuttaa kansalaisten tapa käyttää alkoholia ja kansalaisten suhtautuminen alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Yleisesti ottaen Suomessa on melko suvaitsevainen kulttuuri alkoholinkäytön suhteen (Mäkelä ym. 2009). Toisaalta taas valtaosa suomalaisista hyväksyy alkoholinkäytön puheeksioton terveydenhuollossa ja pitää sitä hyödyllisenä (Aalto 2002; Aalto & Seppä 2004; Mäkelä ym. 2011). Myös hoidossa olevien alkoholin ongelmakäyttäjien määrällä sekä tarjolla olevalla päihdehoidolla on vaikutusta siihen, miten tärkeäksi varhainen puheeksiotto arvotetaan (Nygaard ym. 2010).

Puheeksioton johtaminen ja työntekijöiden työn tukeminen Esimiehet voivat edistää koko organisaation kyvykkyyttä alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon (Gifford ym. 2012; McKnight-Eily ym. 2014; McElwaine ym. 2011; Moyer & Finney 2010; Nilsen 2010; Roche & Pidd 2010). Esimiesten tehtäviin kuuluu varmistaa, että lakien ja ohjeiden noudattaminen toteutuu myös käytännön työssä. Näin ollen esimiehet ovat keskeisessä tehtävässä toimeenpanemassa varhaista puheeksiottoa lakien, ohjelmien ja suositusten mukaisesti. (Davoudi & Rawson 2010; Hyman & Crosby 2010.) Alkoholinkäytön arvioinnin kirjaaminen organisaation eri tasojen toimintasuunnitelmiin on havaittu tärkeäksi, jotta puheeksiotto toteutuu (Clifford & Shakeshaft 2011; Cruvinel ym. 2013; Davoudi & Rawson 2010; McElwaine ym. 2013; McElwaine ym. 2011; Moyer & Finney 2010). Esimiehet ovat edistäneet varhaista puheeksiottoa myös muilla systeemisillä muutoksilla, kuten tietojärjestelmien avulla. Tietojärjestelmät ovat muistuttaneet työntekijöitä alkoholinkäytön arvioinnista sekä mahdollistaneet sähköisen kyselyn käytön ja

16

ohjeistamisen (Chan ym. 2013; Davoudi & Rawson 2010; Hyman & Crosby 2010; Johnson ym. 2013; Khadjesari ym. 2013; Kim ym. 2013; Klimas ym. 2014; McElwaine ym. 2013; McElwaine ym. 2011; Zoorob ym. 2014) sekä työajan järjestämisen varhaiseen puheeksiottoon (Gifford ym. 2012). Sen sijaan organisaation antaman tuen riittämättömyys on estänyt puheeksioton toteuttamista (Davoudi & Rawson 2010; Fankhänel ym. 2014; Johnson ym. 2010; Wilson ym. 2011b). Henkilöstöresurssien kohdentamisessa, puheeksioton ohjeistamisessa ja tulosten keräämisessä todettiin olevan edelleen kehitettävää (Davoudi & Rawson 2010).

2.4 ESIMIESTEN NÄKÖKULMA ALKOHOLINKÄYTÖN VARHAISEEN PUHEEKSIOTTOON

Johtamiseen vaikuttavat tekijät ja niiden merkitys alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton toteuttamiselle käytännössä Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton johtamiseen vaikuttavat useat eri tekijät, kuten lainsäädäntö, kansalliset ohjelmat, organisaation strategia, eri ammattiryhmien suositukset sekä asiakkaiden näkökulma. Nämä tekijät näyttäytyvät organisaation eri tasoilla eri tavoin. Ylin johto vastaa strategisesta suunnittelusta olemassa olevien lakien ja kansallisten ohjelmien mukaisesti. Keskijohto ja lähiesimiehet jalkauttavat strategiaa käytäntöön, ja työntekijät toteuttavat sitä. Tällöin esimerkiksi sekä organisaation ohjeet että ammatilliset suositukset ovat keskeisenä tukena. Vastaavasti, keskijohto ja lähiesimiehet varmistavat ja seuraavat, että strategia on jalkautunut, ja että on toimittu esimerkiksi organisaation ohjeiden ja ammatillisten suositusten mukaisesti. Lisäksi ylin johto arvioi, miten asetetut tavoitteet ovat kokonaisuutenaan toteutuneet, ja millaista palautetta on tullut asiakkailta ja millaisia kehittämisehdotuksia työntekijöiltä. Kuviossa 2 esitetään alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton johtamista systeemiteoreettista viitekehystä hyödyntäen (mukaillen Rasmussen 1997; Vicente 1999).

Kuvio 2. Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton johtamisen tarkastelu systeemiteoreettista viitekehystä hyödyntäen (mukaillen Rasmussen 1997; Vicente 1999).

Terveydenhuoltolaki (30.12.2010/1326) velvoittaa terveyden edistämiseen ja potilasturvallisuuden kehittämiseen. Alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto kuuluu terveyden edistämiseen, koska alkoholi on myrkyllinen, sikiötoksinen ja syöpää aiheuttava aine (IARC 2009; WHO 2009). Myös potilasturvallisen hoidon näkökulmasta on perusteltua,

17

että alkoholinkäyttö otetaan puheeksi; alkoholin käytöllä voi olla kielteisiä vaikutuksia potilaan lääkitykseen ja/tai sairauden hoitoon. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (17.8.1992/785) määrittää, että potilaalla on oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon sekä yksityisyyden kunnioittamiseen. Laadukkaaseen terveydenhoitoon kuuluu, että terveydelle vaaroja aiheuttava aine otetaan puheeksi (IARC 2009; Saitz ym. 2008; WHO 2009). Yksityisyyden kunnioittaminen voidaan ymmärtää niin, että potilas itse päättää, miten hän vastaa alkoholinkäytöstä kysymiseen.

Kansainväliset ja valtakunnalliset ohjelmat ovat korostaneet alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa ja alkoholinkäytön haittojen vähentämistä (WHO 2009; Sosiaali- ja terveysministeriö 2009: Sosiaali- ja terveysministeriö 2007; Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2008). Terveyden edistämisen strategioissa, esimerkiksi tutkimuksen kohteena olleen kaupungin terveyskeskuksen strategiassa (2012–2014), terveyden edistäminen ja väestöryhmien välisten terveyserojen kaventaminen on määritelty keskeiseksi päämääräksi. Tavoitteeksi on asetettu kaupunkilaisten omien voimavarojen vahvistaminen sekä vastuunotto omasta terveydestä. Keinoiksi on määritelty muun muassa alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto.

Organisaation strategia ja ylimmän johdon arvot, asenteet ja tavoitteet vaikuttavat koko organisaation toimintaan, kuten alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Ne eivät kuitenkaan yksistään riitä muuttamaan organisaation toimintaa ja työntekijöiden työkäytäntöjä, ellei organisaation muilla tasoilla toimita samansuuntaisesti. (Rasmussen 1997; Roche & Pidd 2010; Vicente 2004; Ödegård 2006.) Keskijohdolla ja lähiesimiehillä on siis keskeinen tehtävä edistettäessä alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa käytännön työssä.

Keskijohdon ja lähiesimiesten toimintaan vaikuttavat myös heidän omat arvonsa ja asenteensa. He voivat pitää alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa tärkeänä tai toisarvoisena tehtävänä. Alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa voidaan pitää työntekijöiden tehtävään kuuluvana tai ”ylimääräisenä tehtävänä” (Aira 2003; Babor ym. 2005; Holmqvist ym. 2008; Johnson ym. 2010; Susič ym. 2010). Esimiesten toimintaan vaikuttaa myös se, palkitaanko heitä ja heidän työntekijöitä kyseisestä työstä (Cruvinel ym. 2013; Keurhorst ym. 2013; Khadjesari ym. 2013; Moyer & Finney 2010; Nygaard ym. 2010). Keskijohdon ja lähiesimiesten suhtautumisella ja toiminnalla on vaikutusta alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton toteuttamiseen käytännön työssä.

Lisäksi esimiesten toimintaan vaikuttaa kansalaisten tapa käyttää alkoholia ja kansalaisten suhtautuminen alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Yleisesti ottaen Suomessa on melko suvaitsevainen kulttuuri alkoholinkäytön suhteen (Mäkelä ym. 2009). Toisaalta taas valtaosa suomalaisista hyväksyy alkoholinkäytön puheeksioton terveydenhuollossa ja pitää sitä hyödyllisenä (Aalto 2002; Aalto & Seppä 2004; Mäkelä ym. 2011). Myös hoidossa olevien alkoholin ongelmakäyttäjien määrällä sekä tarjolla olevalla päihdehoidolla on vaikutusta siihen, miten tärkeäksi varhainen puheeksiotto arvotetaan (Nygaard ym. 2010).

Puheeksioton johtaminen ja työntekijöiden työn tukeminen Esimiehet voivat edistää koko organisaation kyvykkyyttä alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon (Gifford ym. 2012; McKnight-Eily ym. 2014; McElwaine ym. 2011; Moyer & Finney 2010; Nilsen 2010; Roche & Pidd 2010). Esimiesten tehtäviin kuuluu varmistaa, että lakien ja ohjeiden noudattaminen toteutuu myös käytännön työssä. Näin ollen esimiehet ovat keskeisessä tehtävässä toimeenpanemassa varhaista puheeksiottoa lakien, ohjelmien ja suositusten mukaisesti. (Davoudi & Rawson 2010; Hyman & Crosby 2010.) Alkoholinkäytön arvioinnin kirjaaminen organisaation eri tasojen toimintasuunnitelmiin on havaittu tärkeäksi, jotta puheeksiotto toteutuu (Clifford & Shakeshaft 2011; Cruvinel ym. 2013; Davoudi & Rawson 2010; McElwaine ym. 2013; McElwaine ym. 2011; Moyer & Finney 2010). Esimiehet ovat edistäneet varhaista puheeksiottoa myös muilla systeemisillä muutoksilla, kuten tietojärjestelmien avulla. Tietojärjestelmät ovat muistuttaneet työntekijöitä alkoholinkäytön arvioinnista sekä mahdollistaneet sähköisen kyselyn käytön ja

18

palautteenannon asiakkaille. Tietojärjestelmät ovat mahdollistaneet myös varhaisen puheeksioton systemaattisen kirjaamisen ja seurannan. (Gifford ym. 2012; Hyman & Crosby 2010; Keurhorst ym. 2013; McKnight-Eily ym. 2014; McElwaine ym. 2011; Moyer & Finney 2010; Nygaard ym. 2011.) Alkoholinkäytön puheeksioton toteutumisen seuranta ja arviointi on todettu tärkeäksi (Bennett 2014; Davoudi & Rawson 2010; Hyman & Crosby 2010; Kaner 2010; McElwaine ym. 2011; Moyer & Finney 2010; Nilsen 2010), jotta vertailtavia aineistoja pystyttäisiin hyödyntämään ja toimintaa kehittämään systemaattisesti (Davoudi & Rawson 2010; McElwaine ym. 2011).

Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton johtaminen ja työntekijöiden työn tukeminen on tärkeää, jotta puheeksiotto lisääntyy (Bennett 2014; Davoudi & Rawson 2010; Hyman & Crosby 2010; McElwaine ym. 2011; Moyer & Finney 2010). Esimiesten vastuulle kuuluu se, että alkoholinkäytön arviointi on ohjeistettu ja ohjeita on päivitetty säännönmukaisesti. Hyvään ohjeistukseen kuuluu muun muassa tarkoituksenmukaisen arviointimenetelmän määrittäminen ja alkoholinkäyttöön liittyvien tietojen kirjaamisen ohjeistaminen. (Bennet 2014; Chan ym. 2013; Davoudi & Rawson 2010; Hyman & Crosby 2010; Johnson ym. 2013; Khadjesari ym. 2013; Kim ym. 2013; Klimas ym. 2014; McElwaine ym. 2013; McElwaine ym. 2011; Moyer & Finney 2010; Nygaard & Aasland 2011; Zoorob ym. 2014)

Esimiehet voivat edistää monin eri keinoin työntekijöiden tietoja ja taitoja sekä myönteistä suhtautumista alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon (Amaral-Sabadini ym. 2010; Berends ym. 2013; Duraisingam ym. 2007; Hyman & Crosby 2010; McElwaine ym. 2011; Nilsen 2010; Nygaard & Aasland 2011; Roche & Pidd 2010; Wolinski ym. 2003). Esimiehet ovat edistäneet työntekijöiden kyvykkyyttä ja myönteistä suhtautumista järjestämällä koulutusta ja jatkuvaa työn tukea. Koulutuksella tarkoitetaan esimerkiksi alkoholinkäytön arviointimenetelmään, lyhytneuvontaan ja hoitoonohjaukseen kouluttamista sekä keskustelua siitä, miksi varhainen puheeksiotto on tärkeää. Kouluttamisella on voitu vahvistaa työntekijöiden osaamista, entistä myönteisempää suhtautumista sekä tukea menetelmän käyttöönottoa. (Amaral-Sabadini ym. 2010; Berends ym. 2013; Bennett 2014; Brown ym. 2014; Davoudi & Rawson 2010; Fankhänel ym. 2014; Hyman & Crosby 2010; Keurhorst ym. 2013; Klimas ym. 2014; McElwaine ym. 2011; Nilsen ym. 2011; Nilsen 2010; Roche & Pidd 2010.) Jatkuvalla työn tekemisen tukemisella tarkoitetaan esimerkiksi mentorointia ja työnohjausta. Mentorointi tarkoittaa kokeneemman työntekijän tietojen ja kokemusten siirtämistä uraansa aloittelevalle työntekijälle. Työnohjaus tarkoittaa työntekijöiden ohjausta työhön liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi. Työn tekemisen jatkuva tukeminen on vahvistanut työntekijöiden myönteistä suhtautumista ja alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton toteuttamista (Amaral-Sabadini ym. 2010; Berends ym. 2013; Bennett 2014; Brown ym. 2014; Davoudi & Rawson 2010; Fankhänel ym. 2014; Hyman & Crosby 2010; Keurhorst ym. 2013; Klimas ym. 2014; McElwaine ym. 2011; Nilsen ym. 2011; Nilsen 2010; Roche & Pidd 2010). Työntekijöiden myönteinen suhtautuminen on todettu tärkeäksi, jotta alkoholin ongelmakäyttäjien leimaaminen ja syyllistäminen vähenisi. Työntekijöiden myönteinen suhtautuminen on edistänyt myös asiakkaiden omatoimista avun hakemista. (Amaral-Sabadini ym. 2010; Berends ym. 2013.)

Esimiehet voivat vaikuttaa keskeisesti työntekijöiden työolosuhteisiin ja niihin liittyviin alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa tukeviin järjestelyihin (Roche & Pidd 2010; Skinner 2005). Työntekijöiden oikeudenmukainen kohtelu, asioiden sujuva hallinta ja ohjaus, toimivat työolosuhteet sekä vaikuttavat tavat hallita työkuormaa ovat edistäneet työntekijöiden tehtävistä suoriutumista ja työhyvinvointia (Skinner 2005). Myös työturvallisuuden varmistaminen on vaikuttanut myönteisesti varhaisen puheeksi oton toteuttamiseen (Cruvinel ym. 2013). Sen sijaan suuri työkuorma on usein estänyt asiakkaiden alkoholinkäytön arviointia (Johnson ym. 2010; Pennay ym. 2014). Oikealla henkilöstöresursoinnilla on voitu kuitenkin edistää elämäntapojen puheeksiottoa (Davoudi & Rawson 2010; McRobbie ym. 2006; Ulbricht ym. 2008). Myös työntekijöiden pysyvyys samassa työpaikassa on ollut tärkeää, jotta työntekijöitä olisi riittävästi suhteessa työmäärään (Roche & Pidd 2010). Internetin avulla toteutettu alkoholinkäytön arviointi ja neuvonta on

19

vähentänyt työntekijöiden työkuormaa ja mahdollistanut systemaattisen toiminnan (Keurhorst ym. 2013; McKnight-Eily ym. 2014; Moy er & Finney 2010). Pitkät jonotusajat ovat usein vaikeuttaneet asiakkaiden päihdehoitoon ohjaamista (Chan ym. 2013). Esimiesten kehittämä yhteistyö päihdehoidon kanssa on sujuvoittanut asiakkaiden hoitoon pääsyä (Berends ym. 2013; Nilsen 2010). Työntekijöitä on ollut perusteltua myös palkita alkoholinkäytön arvioinnista, sillä palkitseminen on lisännyt varhaisen puheeksioton toteuttamista (Cruvinel ym. 2013; Johnson ym. 2010; Keurhorst ym. 2013; Khadejsari ym. 2013; Moyer & Finney 2010; Roche & Pidd 2010). Yleisesti ottaen esimiesten on tärkeää hyödyntää kaikki mahdolliset käytettävissä olevat keinot, jotta alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto lisääntyy (Roche & Pidd 2010).

2.5 YHTEENVETO TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDISTA

Tässä alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton tutkimuksessa hyödynnetään systeemiteoreettista viitekehystä (Johnson ym. 2008; Rasmussen 1997; Roche & Pidd 2010; Vicente 1999; Ödegård 2006). Se tarkoittaa tässä tutkimuksessa asiakkaaseen, työntekijään, työryhmään, työpaikkaan, organisaatioon sekä esimiehiin liittyvien tekijöiden ja niiden välisten yhteyksien tarkastelua. Systeemiteoreettisessa lähestymistavassa tarkastelun kohteena on järjestelmä, jossa keskijohto, lähiesimiehet ja työntekijät toimivat suhteessa asiakkaaseen. Erityistä huomiota kohdennetaan siihen organisaatioon, jossa toimitaan, mutta myös organisaatiota laajempaan kontekstiin, jossa määritetään mitä toimintalinjoja tulee noudattaa. (Rasmussen 1997; Roche & Pidd 2010; Vicente 1999; Ödegård 2006.) Organisaatiota laajempi konteksti tarkoittaa muun muassa lainsäädäntöä, kansainvälisiä ja kansallisia ohjelmia sekä eri ammattiryhmien ohjeita (esimerkiksi käypähoito, eettiset ohjeet) ja kansalaisten suhtautumista alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon.

Systeemiteoreettinen viitekehys mahdollistaa kokonaisvaltaisen käsityksen saamisen siitä, miten organisaation eri tasoilla toimitaan asiakkaan alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton suhteen. Systeemiteoreettisella lähestymistavalla saadaan esille myös organisaation eri tasojen kehittämiskohteet eri ammattiryhmille ja esimiehille. (Roche & Pidd 2010.) Kuviossa 3 esitetään tämän tutkimuksen lähtökohdat systeemiteoreettisesti tarkasteltuna: alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa.

18

palautteenannon asiakkaille. Tietojärjestelmät ovat mahdollistaneet myös varhaisen puheeksioton systemaattisen kirjaamisen ja seurannan. (Gifford ym. 2012; Hyman & Crosby 2010; Keurhorst ym. 2013; McKnight-Eily ym. 2014; McElwaine ym. 2011; Moyer & Finney 2010; Nygaard ym. 2011.) Alkoholinkäytön puheeksioton toteutumisen seuranta ja arviointi on todettu tärkeäksi (Bennett 2014; Davoudi & Rawson 2010; Hyman & Crosby 2010; Kaner 2010; McElwaine ym. 2011; Moyer & Finney 2010; Nilsen 2010), jotta vertailtavia aineistoja pystyttäisiin hyödyntämään ja toimintaa kehittämään systemaattisesti (Davoudi & Rawson 2010; McElwaine ym. 2011).

Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton johtaminen ja työntekijöiden työn tukeminen on tärkeää, jotta puheeksiotto lisääntyy (Bennett 2014; Davoudi & Rawson 2010; Hyman & Crosby 2010; McElwaine ym. 2011; Moyer & Finney 2010). Esimiesten vastuulle kuuluu se, että alkoholinkäytön arviointi on ohjeistettu ja ohjeita on päivitetty säännönmukaisesti. Hyvään ohjeistukseen kuuluu muun muassa tarkoituksenmukaisen arviointimenetelmän määrittäminen ja alkoholinkäyttöön liittyvien tietojen kirjaamisen ohjeistaminen. (Bennet 2014; Chan ym. 2013; Davoudi & Rawson 2010; Hyman & Crosby 2010; Johnson ym. 2013; Khadjesari ym. 2013; Kim ym. 2013; Klimas ym. 2014; McElwaine ym. 2013; McElwaine ym. 2011; Moyer & Finney 2010; Nygaard & Aasland 2011; Zoorob ym. 2014)

Esimiehet voivat edistää monin eri keinoin työntekijöiden tietoja ja taitoja sekä myönteistä suhtautumista alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon (Amaral-Sabadini ym. 2010; Berends ym. 2013; Duraisingam ym. 2007; Hyman & Crosby 2010; McElwaine ym. 2011; Nilsen 2010; Nygaard & Aasland 2011; Roche & Pidd 2010; Wolinski ym. 2003). Esimiehet ovat edistäneet työntekijöiden kyvykkyyttä ja myönteistä suhtautumista järjestämällä koulutusta ja jatkuvaa työn tukea. Koulutuksella tarkoitetaan esimerkiksi alkoholinkäytön arviointimenetelmään, lyhytneuvontaan ja hoitoonohjaukseen kouluttamista sekä keskustelua siitä, miksi varhainen puheeksiotto on tärkeää. Kouluttamisella on voitu vahvistaa työntekijöiden osaamista, entistä myönteisempää suhtautumista sekä tukea menetelmän käyttöönottoa. (Amaral-Sabadini ym. 2010; Berends ym. 2013; Bennett 2014; Brown ym. 2014; Davoudi & Rawson 2010; Fankhänel ym. 2014; Hyman & Crosby 2010; Keurhorst ym. 2013; Klimas ym. 2014; McElwaine ym. 2011; Nilsen ym. 2011; Nilsen 2010; Roche & Pidd 2010.) Jatkuvalla työn tekemisen tukemisella tarkoitetaan esimerkiksi mentorointia ja työnohjausta. Mentorointi tarkoittaa kokeneemman työntekijän tietojen ja kokemusten siirtämistä uraansa aloittelevalle työntekijälle. Työnohjaus tarkoittaa työntekijöiden ohjausta työhön liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi. Työn tekemisen jatkuva tukeminen on vahvistanut työntekijöiden myönteistä suhtautumista ja alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton toteuttamista (Amaral-Sabadini ym. 2010; Berends ym. 2013; Bennett 2014; Brown ym. 2014; Davoudi & Rawson 2010; Fankhänel ym. 2014; Hyman & Crosby 2010; Keurhorst ym. 2013; Klimas ym. 2014; McElwaine ym. 2011; Nilsen ym. 2011; Nilsen 2010; Roche & Pidd 2010). Työntekijöiden myönteinen suhtautuminen on todettu tärkeäksi, jotta alkoholin ongelmakäyttäjien leimaaminen ja syyllistäminen vähenisi. Työntekijöiden myönteinen suhtautuminen on edistänyt myös asiakkaiden omatoimista avun hakemista. (Amaral-Sabadini ym. 2010; Berends ym. 2013.)

Esimiehet voivat vaikuttaa keskeisesti työntekijöiden työolosuhteisiin ja niihin liittyviin alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa tukeviin järjestelyihin (Roche & Pidd 2010; Skinner 2005). Työntekijöiden oikeudenmukainen kohtelu, asioiden sujuva hallinta ja ohjaus, toimivat työolosuhteet sekä vaikuttavat tavat hallita työkuormaa ovat edistäneet työntekijöiden tehtävistä suoriutumista ja työhyvinvointia (Skinner 2005). Myös työturvallisuuden varmistaminen on vaikuttanut myönteisesti varhaisen puheeksi oton toteuttamiseen (Cruvinel ym. 2013). Sen sijaan suuri työkuorma on usein estänyt asiakkaiden alkoholinkäytön arviointia (Johnson ym. 2010; Pennay ym. 2014). Oikealla henkilöstöresursoinnilla on voitu kuitenkin edistää elämäntapojen puheeksiottoa (Davoudi & Rawson 2010; McRobbie ym. 2006; Ulbricht ym. 2008). Myös työntekijöiden pysyvyys samassa työpaikassa on ollut tärkeää, jotta työntekijöitä olisi riittävästi suhteessa työmäärään (Roche & Pidd 2010). Internetin avulla toteutettu alkoholinkäytön arviointi ja neuvonta on

19

vähentänyt työntekijöiden työkuormaa ja mahdollistanut systemaattisen toiminnan (Keurhorst ym. 2013; McKnight-Eily ym. 2014; Moy er & Finney 2010). Pitkät jonotusajat ovat usein vaikeuttaneet asiakkaiden päihdehoitoon ohjaamista (Chan ym. 2013). Esimiesten kehittämä yhteistyö päihdehoidon kanssa on sujuvoittanut asiakkaiden hoitoon pääsyä (Berends ym. 2013; Nilsen 2010). Työntekijöitä on ollut perusteltua myös palkita alkoholinkäytön arvioinnista, sillä palkitseminen on lisännyt varhaisen puheeksioton toteuttamista (Cruvinel ym. 2013; Johnson ym. 2010; Keurhorst ym. 2013; Khadejsari ym. 2013; Moyer & Finney 2010; Roche & Pidd 2010). Yleisesti ottaen esimiesten on tärkeää hyödyntää kaikki mahdolliset käytettävissä olevat keinot, jotta alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto lisääntyy (Roche & Pidd 2010).

2.5 YHTEENVETO TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDISTA

Tässä alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton tutkimuksessa hyödynnetään systeemiteoreettista viitekehystä (Johnson ym. 2008; Rasmussen 1997; Roche & Pidd 2010; Vicente 1999; Ödegård 2006). Se tarkoittaa tässä tutkimuksessa asiakkaaseen, työntekijään, työryhmään, työpaikkaan, organisaatioon sekä esimiehiin liittyvien tekijöiden ja niiden välisten yhteyksien tarkastelua. Systeemiteoreettisessa lähestymistavassa tarkastelun kohteena on järjestelmä, jossa keskijohto, lähiesimiehet ja työntekijät toimivat suhteessa asiakkaaseen. Erityistä huomiota kohdennetaan siihen organisaatioon, jossa toimitaan, mutta myös organisaatiota laajempaan kontekstiin, jossa määritetään mitä toimintalinjoja tulee noudattaa. (Rasmussen 1997; Roche & Pidd 2010; Vicente 1999; Ödegård 2006.) Organisaatiota laajempi konteksti tarkoittaa muun muassa lainsäädäntöä, kansainvälisiä ja kansallisia ohjelmia sekä eri ammattiryhmien ohjeita (esimerkiksi käypähoito, eettiset ohjeet) ja kansalaisten suhtautumista alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon.

Systeemiteoreettinen viitekehys mahdollistaa kokonaisvaltaisen käsityksen saamisen siitä, miten organisaation eri tasoilla toimitaan asiakkaan alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton suhteen. Systeemiteoreettisella lähestymistavalla saadaan esille myös organisaation eri tasojen kehittämiskohteet eri ammattiryhmille ja esimiehille. (Roche & Pidd 2010.) Kuviossa 3 esitetään tämän tutkimuksen lähtökohdat systeemiteoreettisesti tarkasteltuna: alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa.

20

Kuvio 3. Tämän tutkimuksen lähtökohdat systeemiteoreettisesti tarkasteltuna: alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa.

21

3 Tutkimuksen tarkoitus, tavoitteet ja tutkimuskysymykset

Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ja selittää alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa asiakkaiden, työntekijöiden ja esimiesten näkökulmasta systeemiteoreettista viitekehystä hyödyntäen. Tutkimuskysymykset

Asiakkaiden näkökulma (osatutkimus 1) 1) Miten terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen asiakkaat käyttävät alkoholia

AUDITilla arvioituna? 2) Miten asiakkaiden taustatekijät ovat yhteydessä heidän alkoholinkäyttöönsä? 3) Minkälaisia ovat asiakkaiden kokemukset ja suhtautuminen alkoholinkäytön

varhaiseen puheeksiottoon? 4) Miten asiakkaiden alkoholinkäyttö on yhteydessä heidän suhtautumiseensa

alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon? Työntekijöiden näkökulma (osatutkimus 2) 5) Miten terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen työntekijät toteuttavat

alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa? 6) Mitkä työntekijään, tiimiin, työpaikkaan ja organisaatioon liittyvät tekijät edistävät

työntekijöiden toteuttamaa alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa? Esimiesten näkökulma (osatutkimus 3) 7) Miten terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen lähiesimiehet ja keskijohto

johtavat ja tukevat alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa?

Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton kehittämisessä terveyden- ja sosiaalihuollon organisaatioiden eri tasoilla sekä autettaessa asiakkaita vähentämään alkoholin ongelmakäytöstä aiheutuvia haittoja.

20

Kuvio 3. Tämän tutkimuksen lähtökohdat systeemiteoreettisesti tarkasteltuna: alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa.

21

3 Tutkimuksen tarkoitus, tavoitteet ja tutkimuskysymykset

Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ja selittää alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa asiakkaiden, työntekijöiden ja esimiesten näkökulmasta systeemiteoreettista viitekehystä hyödyntäen. Tutkimuskysymykset

Asiakkaiden näkökulma (osatutkimus 1) 1) Miten terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen asiakkaat käyttävät alkoholia

AUDITilla arvioituna? 2) Miten asiakkaiden taustatekijät ovat yhteydessä heidän alkoholinkäyttöönsä? 3) Minkälaisia ovat asiakkaiden kokemukset ja suhtautuminen alkoholinkäytön

varhaiseen puheeksiottoon? 4) Miten asiakkaiden alkoholinkäyttö on yhteydessä heidän suhtautumiseensa

alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon? Työntekijöiden näkökulma (osatutkimus 2) 5) Miten terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen työntekijät toteuttavat

alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa? 6) Mitkä työntekijään, tiimiin, työpaikkaan ja organisaatioon liittyvät tekijät edistävät

työntekijöiden toteuttamaa alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa? Esimiesten näkökulma (osatutkimus 3) 7) Miten terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen lähiesimiehet ja keskijohto

johtavat ja tukevat alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa?

Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton kehittämisessä terveyden- ja sosiaalihuollon organisaatioiden eri tasoilla sekä autettaessa asiakkaita vähentämään alkoholin ongelmakäytöstä aiheutuvia haittoja.

22

4 Tutkimuksen menetelmälliset ratkaisut ja toteutus

4.1 AINEISTONKERUU JA AINEISTOT

4.1.1 Tutkimuksen toteutus Tutkimukseen kerättiin kolme eri aineistoa suuressa kaupungissa Uudellamaalla. Ensimmäisessä osatutkimuksessa tarkasteltiin asiakkaiden/potilaiden näkökulmaa alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Tutkimuksen yhteyshenkilöinä toimivat terveysasemien johtava ylilääkäri sekä sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen päälliköt. Yhteyshenkilöt tiedottivat tutkimuksesta yksiköissään. Tämän jälkeen kyselyt lähetettiin tutkimukseen valittujen terveysasemien ja sosiaaliasemien esimiehille (terveysasemien ylilääkäreille ja osastonhoitajille sekä sosiaaliasemien johtaville sosiaalityöntekijöille). Lähiesimiehet jakoivat kyselyt asiakastyöntekijöille, jotka jakoivat tutkimustiedotteet (Liitteet 1a ja 1b), kyselyt ja kirjekuoret vastaanottokäyntien yhteydessä terveysasemien potilaille ja sosiaaliasemien asiakkaille. Asiakkaat/potilaat vastasivat kyselyyn vastaanottokäynnin jälkeen ja palauttivat kyselyn maapostitse maksetulla kirjekuorella tutkijalle. Asiakkaat/potilaat vastasivat kyselyyn nimettömästi. Pilotointi suoritettiin helmi-maaliskuussa 2012, jolloin terveysasemien ja sosiaaliasemien asiakastyöntekijät jakoivat kyselyt (n = 110) potilailleen ja asiakkailleen. Kyselyistä palautui tällöin 30. Varsinainen aineisto kerättiin terveysasemien potilailta (n = 170) ja sosiaaliasemien asiakkailta (n = 120) huhti-marraskuussa 2012. Tällöin kyselyjä palautui 79 eli vastausprosentti oli 27 %. Tämän lisäksi tutkija ja terveydenhoitaja jakoivat kyselyjä (n = 100) kaupunkilaisille touko-lokakuussa 2012 tutkimuksen kohteena olleessa kaupungissa järjestetyissä erilaisissa terveystapahtumissa. Tapahtumat olivat avoimia kaikille kaupunkilaisille. Kyselyt jaettiin niin, että jokaiselle tutkimukseen osallistuvalle kerrottiin tutkimuksen tarkoituksesta ja osallistumisen vapaaehtoisuudesta. Tutkimukseen osallistuneet palauttivat kyselyn suljetussa kirjekuoressa suoraan tutkijalle/terveydenhoitajalle. Tällöin kyselyjä palautui 66 eli vastausprosentti oli 66 %. Näin toimien varmistettiin myös se, etteivät asiakastyöntekijät jakaneet kyselyjä ainoastaan heille, joilta alkoholinkäytöstä oli juuri vastaanottokäynnillä kysytty. Asiakkaita/potilaita koskevaan tutkimukseen osallistui yhteensä 175 asiakasta vastausprosentin ollessa 35 %.

Toisessa osatutkimuksessa tarkasteltiin työntekijöiden näkökulmaa alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Tutkimuksen yhteyshenkilöinä toimivat terveysasemien johtava ylilääkäri sekä sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen päälliköt. Yhteyshenkilöt tiedottivat tutkimuksesta yksiköissään (Liite 2, työntekijöiden tutkimustiedotteet). Tämän jälkeen kyselyt lähetettiin tutkimukseen valittujen terveysasemien ja sosiaaliasemien esimiehille eli terveysasemien ylilääkäreille ja osastonhoitajille sekä sosiaaliasemien johtaville sosiaalityöntekijöille. Esimiehet jakoivat kyselyt työntekijöilleen, jotka vastasivat kyselyyn nimettömästi. Terveysasemilta tutkimukseen osallistuivat lääkärit, terveydenhoitajat, päihdesairaanhoitajat, psykiatriset sairaanhoitajat ja lähihoitajat. Sosiaaliasemilta tutkimukseen osallistuivat sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat. Työntekijät palauttivat kyselyn sisäpostilla tutkijalle. Pilotointi toteutettiin joulukuussa 2011. Pilottiin osallistui työntekijöitä kaupungin yhdeltä terveysasemalta (n = 30) ja yhdeltä sosiaaliasemalta (n = 30). Vastausprosentti oli 50 %. Varsinainen aineisto kerättiin kyselyllä terveysasemien työntekijöiltä (n = 130) ja sosiaaliasemien työntekijöiltä (n = 80) maalis-lokakuussa 2012. Tähän osatutkimukseen osallistui yhteensä 120 työntekijää, vastausprosentin ollessa 44.

Kolmannessa osatutkimuksessa tarkasteltiin keskijohdon ja lähiesimiesten näkökulmaa alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton johtamiseen ja työntekijöiden työn tukemiseen.

23

Keskijohdon ja lähiesimiesten haastattelut toteutettiin helmi-elokuussa 2012. Keskijohdon ja lähiesimiesten tutkimustiedote on liitteessä 3.

4.1.2 Kyselyt asiakkaille ja työntekijöille Ensimmäisessä osatutkimuksessa tutkittiin, miten terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen asiakkaat/potilaat käyttivät alkoholia AUDITilla arvioituna. AUDITilla tutkittiin asiakkaiden alkoholinkäytön tasoa eli vähäriskistä käyttöä, riskikäyttöä, haitallista käyttöä ja mahdollista riippuvuutta (Babor ym. 2001; Saunders ym. 1993). AUDITissa on kymmenen kysymystä (tässä tutkimuksessa kysymykset 11-20, liite 4). Esimerkkikysymys AUDITISTA: Kuinka usein olet juonut kerralla kuusi tai useampia annoksia? Ensimmäisessä osatutkimuksessa selvitettiin myös asiakkaiden suhtautumista alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa. Asiakkaiden kysely sisälsi Millerin ym. (2006) kyselyn, jolla tutkittiin asiakkaiden suhtautumista omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja alkoholinkäyttöön liittyviin laboratoriokokeisiin. Millerin ym. (2006) kyselyllä selvitettiin asiakkaiden suhtautumista omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen, tunteellista suhtautumista alkoholinkäyttöön kysymiseen, suhtautumista alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan, halukkuutta osallistua laboratoriokokeisiin, joista voi selvitä terveydelle haitallinen alkoholinkäyttö sekä rehellisyyttä vastata alkoholinkäyttöä koskeviin kysymyksiin. Kyselyssä käytettiin viisiportaista Likert-asteikkoa (1 = täysin samaa mieltä, 5 = täysin eri mieltä). Kyselyssä on kymmenen väittämää (tässä tutkimuksessa väittämät 1-10, liite 4). Esimerkkiväittämä kyselystä: Vaivaannun, jos lääkäri tai hoitaja kysyy minulta kuinka paljon käytän alkoholia. (Miller ym. 2006.) Millerin ym. (2006) kysely on kehitetty Yhdysvalloissa. Kyselyn käyttöön tätä väitöskirjatutkimusta varten saatiin lupa kyselyn kehittäjältä Yhdysvalloista. Kysely suomennettiin ja takaisinkäännettiin virallisten ohjeiden mukaisesti (Polit & Beck 2004). Kyselyn takaisinkääntäjänä toimi kaksikielinen käännösalan ammattilainen, jonka äidinkieli on sekä englanti että suomi. Takaisinkääntämisen jälkeen tarkastettiin vielä kyselyn suomenkielisen version sisällöllinen vastaavuus englanninkielisen kyselyn kanssa. Lisäksi asiakkaiden kyselyssä selvitettiin, onko alkoholinkäytöstä kysytty aikaisemmin ja miten hyödylliseksi asiakas on sen kokenut (tässä tutkimuksessa kysymykset 21-23. liite 4).

Toisessa osatutkimuksessa tutkittiin, mitkä työntekijä-, tiimi-, työpaikka- ja organisaatiotason tekijät edistivät työntekijöiden toteuttamaa alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa. Kyselynä käytettiin Work Practice Questionnairea (WPQ), jonka avulla tutkittiin, mitkä tekijät olivat yhteydessä terveyden- ja sosiaalihuollon ammattilaisten työkäytäntöihin alkoholinkäytön puheeksiotossa. Kyselyssä oli 85 väittämää (tässä tutkimuksessa väittämät 14-99, liite 5). Esimerkkiväittämä kyselystä: Minulla on tarvittavaa osaamista, jotta voin auttaa ihmisiä alkoholin käyttöön liittyvissä ongelmissa. (Addy ym. 2004.) WPQ-kysely on kehitetty Australiassa. Kyselyn käyttöön tätä väitöskirjatutkimusta varten saatiin lupa kyselyn kehittäjältä Australiasta. Kysely suomennettiin ja takaisinkäännettiin virallisten ohjeiden mukaisesti (Polit & Beck 2004). Kyselyn takaisinkääntäjänä toimi kaksikielinen käännösalan ammattilainen, jonka äidinkieli on sekä englanti että suomi. Takaisinkääntämisen jälkeen tarkastettiin vielä kyselyn suomenkielisen version sisällöllinen vastaavuus englanninkielisen kyselyn kanssa. Lisäksi työntekijöiden kyselyssä selvitettiin puheeksioton toteuttamista (tässä tutkimuksessa kysymykset 9-13, liite 5). Taulukossa 1 esitetään osatutkimuksia 1 ja 2 koskevat tutkimuskysymykset ja arviointimenetelmät. Kansainvälisten testi- ja menetelmästandardien sekä suositusten mukaisesti kyselyissä osio-termillä (item) viitataan yksittäiseen kysymykseen ja asteikko-termillä (scale) usean osion muodostamiin aiheen kannalta yhtenäisiin kokonaisuuksiin, joista voidaan laskea esimerkiksi summapistemääriä (ITC 2014; AERA, APA & NCME 2014).

22

4 Tutkimuksen menetelmälliset ratkaisut ja toteutus

4.1 AINEISTONKERUU JA AINEISTOT

4.1.1 Tutkimuksen toteutus Tutkimukseen kerättiin kolme eri aineistoa suuressa kaupungissa Uudellamaalla. Ensimmäisessä osatutkimuksessa tarkasteltiin asiakkaiden/potilaiden näkökulmaa alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Tutkimuksen yhteyshenkilöinä toimivat terveysasemien johtava ylilääkäri sekä sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen päälliköt. Yhteyshenkilöt tiedottivat tutkimuksesta yksiköissään. Tämän jälkeen kyselyt lähetettiin tutkimukseen valittujen terveysasemien ja sosiaaliasemien esimiehille (terveysasemien ylilääkäreille ja osastonhoitajille sekä sosiaaliasemien johtaville sosiaalityöntekijöille). Lähiesimiehet jakoivat kyselyt asiakastyöntekijöille, jotka jakoivat tutkimustiedotteet (Liitteet 1a ja 1b), kyselyt ja kirjekuoret vastaanottokäyntien yhteydessä terveysasemien potilaille ja sosiaaliasemien asiakkaille. Asiakkaat/potilaat vastasivat kyselyyn vastaanottokäynnin jälkeen ja palauttivat kyselyn maapostitse maksetulla kirjekuorella tutkijalle. Asiakkaat/potilaat vastasivat kyselyyn nimettömästi. Pilotointi suoritettiin helmi-maaliskuussa 2012, jolloin terveysasemien ja sosiaaliasemien asiakastyöntekijät jakoivat kyselyt (n = 110) potilailleen ja asiakkailleen. Kyselyistä palautui tällöin 30. Varsinainen aineisto kerättiin terveysasemien potilailta (n = 170) ja sosiaaliasemien asiakkailta (n = 120) huhti-marraskuussa 2012. Tällöin kyselyjä palautui 79 eli vastausprosentti oli 27 %. Tämän lisäksi tutkija ja terveydenhoitaja jakoivat kyselyjä (n = 100) kaupunkilaisille touko-lokakuussa 2012 tutkimuksen kohteena olleessa kaupungissa järjestetyissä erilaisissa terveystapahtumissa. Tapahtumat olivat avoimia kaikille kaupunkilaisille. Kyselyt jaettiin niin, että jokaiselle tutkimukseen osallistuvalle kerrottiin tutkimuksen tarkoituksesta ja osallistumisen vapaaehtoisuudesta. Tutkimukseen osallistuneet palauttivat kyselyn suljetussa kirjekuoressa suoraan tutkijalle/terveydenhoitajalle. Tällöin kyselyjä palautui 66 eli vastausprosentti oli 66 %. Näin toimien varmistettiin myös se, etteivät asiakastyöntekijät jakaneet kyselyjä ainoastaan heille, joilta alkoholinkäytöstä oli juuri vastaanottokäynnillä kysytty. Asiakkaita/potilaita koskevaan tutkimukseen osallistui yhteensä 175 asiakasta vastausprosentin ollessa 35 %.

Toisessa osatutkimuksessa tarkasteltiin työntekijöiden näkökulmaa alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Tutkimuksen yhteyshenkilöinä toimivat terveysasemien johtava ylilääkäri sekä sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen päälliköt. Yhteyshenkilöt tiedottivat tutkimuksesta yksiköissään (Liite 2, työntekijöiden tutkimustiedotteet). Tämän jälkeen kyselyt lähetettiin tutkimukseen valittujen terveysasemien ja sosiaaliasemien esimiehille eli terveysasemien ylilääkäreille ja osastonhoitajille sekä sosiaaliasemien johtaville sosiaalityöntekijöille. Esimiehet jakoivat kyselyt työntekijöilleen, jotka vastasivat kyselyyn nimettömästi. Terveysasemilta tutkimukseen osallistuivat lääkärit, terveydenhoitajat, päihdesairaanhoitajat, psykiatriset sairaanhoitajat ja lähihoitajat. Sosiaaliasemilta tutkimukseen osallistuivat sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat. Työntekijät palauttivat kyselyn sisäpostilla tutkijalle. Pilotointi toteutettiin joulukuussa 2011. Pilottiin osallistui työntekijöitä kaupungin yhdeltä terveysasemalta (n = 30) ja yhdeltä sosiaaliasemalta (n = 30). Vastausprosentti oli 50 %. Varsinainen aineisto kerättiin kyselyllä terveysasemien työntekijöiltä (n = 130) ja sosiaaliasemien työntekijöiltä (n = 80) maalis-lokakuussa 2012. Tähän osatutkimukseen osallistui yhteensä 120 työntekijää, vastausprosentin ollessa 44.

Kolmannessa osatutkimuksessa tarkasteltiin keskijohdon ja lähiesimiesten näkökulmaa alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton johtamiseen ja työntekijöiden työn tukemiseen.

23

Keskijohdon ja lähiesimiesten haastattelut toteutettiin helmi-elokuussa 2012. Keskijohdon ja lähiesimiesten tutkimustiedote on liitteessä 3.

4.1.2 Kyselyt asiakkaille ja työntekijöille Ensimmäisessä osatutkimuksessa tutkittiin, miten terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen asiakkaat/potilaat käyttivät alkoholia AUDITilla arvioituna. AUDITilla tutkittiin asiakkaiden alkoholinkäytön tasoa eli vähäriskistä käyttöä, riskikäyttöä, haitallista käyttöä ja mahdollista riippuvuutta (Babor ym. 2001; Saunders ym. 1993). AUDITissa on kymmenen kysymystä (tässä tutkimuksessa kysymykset 11-20, liite 4). Esimerkkikysymys AUDITISTA: Kuinka usein olet juonut kerralla kuusi tai useampia annoksia? Ensimmäisessä osatutkimuksessa selvitettiin myös asiakkaiden suhtautumista alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa. Asiakkaiden kysely sisälsi Millerin ym. (2006) kyselyn, jolla tutkittiin asiakkaiden suhtautumista omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja alkoholinkäyttöön liittyviin laboratoriokokeisiin. Millerin ym. (2006) kyselyllä selvitettiin asiakkaiden suhtautumista omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen, tunteellista suhtautumista alkoholinkäyttöön kysymiseen, suhtautumista alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan, halukkuutta osallistua laboratoriokokeisiin, joista voi selvitä terveydelle haitallinen alkoholinkäyttö sekä rehellisyyttä vastata alkoholinkäyttöä koskeviin kysymyksiin. Kyselyssä käytettiin viisiportaista Likert-asteikkoa (1 = täysin samaa mieltä, 5 = täysin eri mieltä). Kyselyssä on kymmenen väittämää (tässä tutkimuksessa väittämät 1-10, liite 4). Esimerkkiväittämä kyselystä: Vaivaannun, jos lääkäri tai hoitaja kysyy minulta kuinka paljon käytän alkoholia. (Miller ym. 2006.) Millerin ym. (2006) kysely on kehitetty Yhdysvalloissa. Kyselyn käyttöön tätä väitöskirjatutkimusta varten saatiin lupa kyselyn kehittäjältä Yhdysvalloista. Kysely suomennettiin ja takaisinkäännettiin virallisten ohjeiden mukaisesti (Polit & Beck 2004). Kyselyn takaisinkääntäjänä toimi kaksikielinen käännösalan ammattilainen, jonka äidinkieli on sekä englanti että suomi. Takaisinkääntämisen jälkeen tarkastettiin vielä kyselyn suomenkielisen version sisällöllinen vastaavuus englanninkielisen kyselyn kanssa. Lisäksi asiakkaiden kyselyssä selvitettiin, onko alkoholinkäytöstä kysytty aikaisemmin ja miten hyödylliseksi asiakas on sen kokenut (tässä tutkimuksessa kysymykset 21-23. liite 4).

Toisessa osatutkimuksessa tutkittiin, mitkä työntekijä-, tiimi-, työpaikka- ja organisaatiotason tekijät edistivät työntekijöiden toteuttamaa alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa. Kyselynä käytettiin Work Practice Questionnairea (WPQ), jonka avulla tutkittiin, mitkä tekijät olivat yhteydessä terveyden- ja sosiaalihuollon ammattilaisten työkäytäntöihin alkoholinkäytön puheeksiotossa. Kyselyssä oli 85 väittämää (tässä tutkimuksessa väittämät 14-99, liite 5). Esimerkkiväittämä kyselystä: Minulla on tarvittavaa osaamista, jotta voin auttaa ihmisiä alkoholin käyttöön liittyvissä ongelmissa. (Addy ym. 2004.) WPQ-kysely on kehitetty Australiassa. Kyselyn käyttöön tätä väitöskirjatutkimusta varten saatiin lupa kyselyn kehittäjältä Australiasta. Kysely suomennettiin ja takaisinkäännettiin virallisten ohjeiden mukaisesti (Polit & Beck 2004). Kyselyn takaisinkääntäjänä toimi kaksikielinen käännösalan ammattilainen, jonka äidinkieli on sekä englanti että suomi. Takaisinkääntämisen jälkeen tarkastettiin vielä kyselyn suomenkielisen version sisällöllinen vastaavuus englanninkielisen kyselyn kanssa. Lisäksi työntekijöiden kyselyssä selvitettiin puheeksioton toteuttamista (tässä tutkimuksessa kysymykset 9-13, liite 5). Taulukossa 1 esitetään osatutkimuksia 1 ja 2 koskevat tutkimuskysymykset ja arviointimenetelmät. Kansainvälisten testi- ja menetelmästandardien sekä suositusten mukaisesti kyselyissä osio-termillä (item) viitataan yksittäiseen kysymykseen ja asteikko-termillä (scale) usean osion muodostamiin aiheen kannalta yhtenäisiin kokonaisuuksiin, joista voidaan laskea esimerkiksi summapistemääriä (ITC 2014; AERA, APA & NCME 2014).

24

Taulukko 1. Tutkimuskysymykset ja arviointimenetelmät (Osatutkimukset 1 ja 2) Tutkimuskysymykset Arviointimenetelmät

Osatutkimus 1/Asiakkaat

Miten terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen asiakkaat käyttävät alkoholia AUDITilla arvioituna? Miten asiakkaiden taustatekijät ovat yhteydessä heidän alkoholinkäyttöönsä?

AUDIT, jolla selvitetään asiakkaiden alkoholinkäytön tasoa

Millaisia ovat asiakkaiden kokemukset ja suhtautuminen alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon? Miten asiakkaiden alkoholinkäyttö on yhteydessä heidän suhtautumiseensa alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon?

Kysymykset, joilla selvitetään asiakkaiden kokemusta alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon Millerin ym. (2006) kysely, jolla selvitetään asiakkaiden suhtautumista omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja alkoholinkäyttöön liittyviin laboratoriokokeisiin AUDIT, jolla selvitetään asiakkaiden alkoholinkäytön tasoa Millerin ym. (2006) kysely, jolla selvitetään asiakkaiden suhtautumista omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja alkoholinkäyttöön liittyviin laboratoriokokeisiin

Osatutkimus 2/Työntekijät

Miten terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen työntekijät toteuttavat alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa peruspalveluissa?

Kysymykset, joilla selvitetään työntekijöiden toteuttamaa alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa

Mitkä työntekijään, tiimiin, työpaikkaan ja organisaatioon liittyvät tekijät edistävät työntekijöiden toteuttamaa alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa?

WPQ, jolla selvitetään työntekijä-, tiimi-, työpaikka- ja organisaatiotason tekijöiden yhteyttä työntekijöiden toteuttamaan alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon

AUDIT = Alcohol Use Disorders Identification Test (Saunders J.B. ym. 1993); Millerin ym. (2006) kysely = Patient attitudes towards self-report and biomarker alcohol screening by primary care physicians (Miller P.M. ym. 2006); WPQ = Work Practice Questionnaire (Addy D. ym. 2004)

4.1.3 Haastattelut esimiehille Kolmannessa osatutkimuksessa selvitettiin, miten lähiesimiehet ja keskijohto (N = 22) johtavat ja tukevat työntekijöitä alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa. Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla ryhmähaastattelulla terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen lähiesimiehiltä (n = 18) ja keskijohdolta (n = 4). Lähiesimiesten ja keskijohdon puolistrukturoituja teemahaastatteluja järjestettiin neljä. Haastattelut järjestettiin erikseen lääkärien, terveydenhoitajien, sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien esimiehille. Jokaiseen haastatteluun osallistui vähintään yksi keskijohdon edustaja ja 3–5 lähiesimiestä. Kaikissa haastatteluissa käytettiin samoja teemoja ja kysymyksiä (Liite 6). Haastattelut tallennettiin digitaalisella äänitallentimella ja jokaisen ryhmähaastattelun alussa osallistujilta pyydettiin lupa haastattelun tallentamiseen sekä kerrottiin tutkimuksen tarkoitus. Tutkija ja yksi haastattelijana kokenut psykologi toteuttivat haastattelut. Haastattelut kestivät keskimäärin 90 minuuttia. Taulukossa 2 esitetään esimiesten puolistrukturoidun ryhmähaastattelun teemat.

25

Taulukko 2. Esimiesten puolistrukturoidun ryhmähaastattelun teemat Teema

Keskijohdon ja lähiesimiesten näkemykset asiakkaan alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon

Alkoholinkäytön varhaisen puheeksiottoon liittyvän toiminnan suunnittelu, seuranta ja raportointi

Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton työkäytäntöjen arviointi

Työntekijöiden työn tukeminen alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa

4.2 AINEISTOJEN ANALYYSIT

4.2.1 Määrällisen aineiston analyysi Ensimmäisessä osatutkimuksessa selvitettiin asiakkaiden näkökulmaa alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Pilotointi suoritettiin ennen varsinaista tutkimusta, ja se käsitti 30 asiakkaan otoksen yhdeltä terveysasemalta ja yhdeltä sosiaaliasemalta. Osioiden toimivuutta analysoitiin sen perusteella, kuinka voimakkaasti kukin osio korreloi kokonaispistemäärän kanssa (item-total correlations). Analyysin tulosten perusteella kokonaiskyselystä poistettiin kolme heikoiten toimivinta itse kehitettyä kysymystä. AUDITin, Miller ym. (2006) kyselyn ja itse kehitettyjen kysymysten toimivuutta analysoitiin asteikkojen reliabiliteettikertoimien (Cronbachin alfa-kertoimet), eksploratiivisen ja konfirmatorisen faktorianalyysin avulla. Eksploratiivisissa faktorianalyyseissä käytettiin pääakselimenetelmää ja vinokulmaista rotaatiota (oblimin-rotaatio), koska korrelaatiomatriisien perusteella suurin osa kysymyksistä korreloi voimakkaasti keskenään ja vinokulmainen rotaatiomenetelmä sallii faktoreiden keskinäiset yhteydet. AUDITin ja Millerin (2006) ym. kyselyjen keskinäisiä yhteyksiä tarkasteltiin rakenneyhtälömallien avulla. Tilastolliset analyysit tehtiin SPSS 22.0–ohjelmalla ja konfirmatoristen faktorianalyysien ja rakenneyhtälömallien parametrien estimoinnit toteutettiin LISREL 8.80 -ohjelmalla (Jöreskog & Sörbom 1996).

Toisessa osatutkimuksessa selvitettiin työntekijöiden näkökulmaa asiakkaiden alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Pilotointi suoritettiin ennen varsinaista tutkimusta. Yhdeltä terveysasemalta ja yhdeltä sosiaaliasemalta kerätyn pilottiaineiston (n = 30) osioiden toimivuutta analysoitiin sen perusteella, kuinka voimakkaasti kukin osio korreloi kokonaispistemäärään (item-total correlations). Analyysin seurauksena WPQ-kyselystä poistettiin 10 kysymystä, jotka korreloivat heikosti asteikkoihin, joiden osana ne olivat olleet alkuperäisessä WPQ-kyselyssä. Kyselyn toimivuutta tutkittiin varsinaisessa otoksessa (N = 120) asteikkojen reliabiliteettianalyyseillä Cronbachin alfa-kertoimien perusteella sekä eksploratiivisten ja konfirmatoristen faktorianalyysien avulla. Tämän jälkeen analysoitiin eri työntekijäryhmien välisiä eroja eri asteikoissa yksisuuntaisella varianssianalyysilla (ANOVA). Jos varianssianalyysin tulos osoitti ryhmien eroavan toisistaan vähintään tilastollisesti melkein merkitsevästi, niin tarkemmat yksittäisten ryhmien erot muista ryhmistä analysoitiin kontrastivertailujen avulla. Raportoinnissa tilastollisen merkitsevyyden rajaksi oli asetettu melkein merkitsevä (≤ 0.05). Lisäksi on nostettu esille joitakin yksittäisiä tuloksia, joissa tulos lähestyy melkein merkitsevän tuloksen rajaa.

4.2.2 Laadullisen aineiston analyysi Kolmannessa osatutkimuksessa selvitettiin esimiesten näkökulmaa asiakkaiden alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton johtamiseen ja työntekijöiden työn tukemiseen. Analyysi aloitettiin aukikirjoittamalla haastattelut. Aineistoa kertyi yhteensä 112 sivua Times New Roman 12-fontilla ja rivivälillä 1.5 kirjoitettuna. Haastatteluaineisto analysoitiin teemoittain. Analyysissa etsittiin ajatuskokonaisuuksia, jotka liittyivät alkoholinkäytön

24

Taulukko 1. Tutkimuskysymykset ja arviointimenetelmät (Osatutkimukset 1 ja 2) Tutkimuskysymykset Arviointimenetelmät

Osatutkimus 1/Asiakkaat

Miten terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen asiakkaat käyttävät alkoholia AUDITilla arvioituna? Miten asiakkaiden taustatekijät ovat yhteydessä heidän alkoholinkäyttöönsä?

AUDIT, jolla selvitetään asiakkaiden alkoholinkäytön tasoa

Millaisia ovat asiakkaiden kokemukset ja suhtautuminen alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon? Miten asiakkaiden alkoholinkäyttö on yhteydessä heidän suhtautumiseensa alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon?

Kysymykset, joilla selvitetään asiakkaiden kokemusta alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon Millerin ym. (2006) kysely, jolla selvitetään asiakkaiden suhtautumista omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja alkoholinkäyttöön liittyviin laboratoriokokeisiin AUDIT, jolla selvitetään asiakkaiden alkoholinkäytön tasoa Millerin ym. (2006) kysely, jolla selvitetään asiakkaiden suhtautumista omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja alkoholinkäyttöön liittyviin laboratoriokokeisiin

Osatutkimus 2/Työntekijät

Miten terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen työntekijät toteuttavat alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa peruspalveluissa?

Kysymykset, joilla selvitetään työntekijöiden toteuttamaa alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa

Mitkä työntekijään, tiimiin, työpaikkaan ja organisaatioon liittyvät tekijät edistävät työntekijöiden toteuttamaa alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa?

WPQ, jolla selvitetään työntekijä-, tiimi-, työpaikka- ja organisaatiotason tekijöiden yhteyttä työntekijöiden toteuttamaan alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon

AUDIT = Alcohol Use Disorders Identification Test (Saunders J.B. ym. 1993); Millerin ym. (2006) kysely = Patient attitudes towards self-report and biomarker alcohol screening by primary care physicians (Miller P.M. ym. 2006); WPQ = Work Practice Questionnaire (Addy D. ym. 2004)

4.1.3 Haastattelut esimiehille Kolmannessa osatutkimuksessa selvitettiin, miten lähiesimiehet ja keskijohto (N = 22) johtavat ja tukevat työntekijöitä alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa. Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla ryhmähaastattelulla terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen lähiesimiehiltä (n = 18) ja keskijohdolta (n = 4). Lähiesimiesten ja keskijohdon puolistrukturoituja teemahaastatteluja järjestettiin neljä. Haastattelut järjestettiin erikseen lääkärien, terveydenhoitajien, sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien esimiehille. Jokaiseen haastatteluun osallistui vähintään yksi keskijohdon edustaja ja 3–5 lähiesimiestä. Kaikissa haastatteluissa käytettiin samoja teemoja ja kysymyksiä (Liite 6). Haastattelut tallennettiin digitaalisella äänitallentimella ja jokaisen ryhmähaastattelun alussa osallistujilta pyydettiin lupa haastattelun tallentamiseen sekä kerrottiin tutkimuksen tarkoitus. Tutkija ja yksi haastattelijana kokenut psykologi toteuttivat haastattelut. Haastattelut kestivät keskimäärin 90 minuuttia. Taulukossa 2 esitetään esimiesten puolistrukturoidun ryhmähaastattelun teemat.

25

Taulukko 2. Esimiesten puolistrukturoidun ryhmähaastattelun teemat Teema

Keskijohdon ja lähiesimiesten näkemykset asiakkaan alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon

Alkoholinkäytön varhaisen puheeksiottoon liittyvän toiminnan suunnittelu, seuranta ja raportointi

Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton työkäytäntöjen arviointi

Työntekijöiden työn tukeminen alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa

4.2 AINEISTOJEN ANALYYSIT

4.2.1 Määrällisen aineiston analyysi Ensimmäisessä osatutkimuksessa selvitettiin asiakkaiden näkökulmaa alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Pilotointi suoritettiin ennen varsinaista tutkimusta, ja se käsitti 30 asiakkaan otoksen yhdeltä terveysasemalta ja yhdeltä sosiaaliasemalta. Osioiden toimivuutta analysoitiin sen perusteella, kuinka voimakkaasti kukin osio korreloi kokonaispistemäärän kanssa (item-total correlations). Analyysin tulosten perusteella kokonaiskyselystä poistettiin kolme heikoiten toimivinta itse kehitettyä kysymystä. AUDITin, Miller ym. (2006) kyselyn ja itse kehitettyjen kysymysten toimivuutta analysoitiin asteikkojen reliabiliteettikertoimien (Cronbachin alfa-kertoimet), eksploratiivisen ja konfirmatorisen faktorianalyysin avulla. Eksploratiivisissa faktorianalyyseissä käytettiin pääakselimenetelmää ja vinokulmaista rotaatiota (oblimin-rotaatio), koska korrelaatiomatriisien perusteella suurin osa kysymyksistä korreloi voimakkaasti keskenään ja vinokulmainen rotaatiomenetelmä sallii faktoreiden keskinäiset yhteydet. AUDITin ja Millerin (2006) ym. kyselyjen keskinäisiä yhteyksiä tarkasteltiin rakenneyhtälömallien avulla. Tilastolliset analyysit tehtiin SPSS 22.0–ohjelmalla ja konfirmatoristen faktorianalyysien ja rakenneyhtälömallien parametrien estimoinnit toteutettiin LISREL 8.80 -ohjelmalla (Jöreskog & Sörbom 1996).

Toisessa osatutkimuksessa selvitettiin työntekijöiden näkökulmaa asiakkaiden alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Pilotointi suoritettiin ennen varsinaista tutkimusta. Yhdeltä terveysasemalta ja yhdeltä sosiaaliasemalta kerätyn pilottiaineiston (n = 30) osioiden toimivuutta analysoitiin sen perusteella, kuinka voimakkaasti kukin osio korreloi kokonaispistemäärään (item-total correlations). Analyysin seurauksena WPQ-kyselystä poistettiin 10 kysymystä, jotka korreloivat heikosti asteikkoihin, joiden osana ne olivat olleet alkuperäisessä WPQ-kyselyssä. Kyselyn toimivuutta tutkittiin varsinaisessa otoksessa (N = 120) asteikkojen reliabiliteettianalyyseillä Cronbachin alfa-kertoimien perusteella sekä eksploratiivisten ja konfirmatoristen faktorianalyysien avulla. Tämän jälkeen analysoitiin eri työntekijäryhmien välisiä eroja eri asteikoissa yksisuuntaisella varianssianalyysilla (ANOVA). Jos varianssianalyysin tulos osoitti ryhmien eroavan toisistaan vähintään tilastollisesti melkein merkitsevästi, niin tarkemmat yksittäisten ryhmien erot muista ryhmistä analysoitiin kontrastivertailujen avulla. Raportoinnissa tilastollisen merkitsevyyden rajaksi oli asetettu melkein merkitsevä (≤ 0.05). Lisäksi on nostettu esille joitakin yksittäisiä tuloksia, joissa tulos lähestyy melkein merkitsevän tuloksen rajaa.

4.2.2 Laadullisen aineiston analyysi Kolmannessa osatutkimuksessa selvitettiin esimiesten näkökulmaa asiakkaiden alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton johtamiseen ja työntekijöiden työn tukemiseen. Analyysi aloitettiin aukikirjoittamalla haastattelut. Aineistoa kertyi yhteensä 112 sivua Times New Roman 12-fontilla ja rivivälillä 1.5 kirjoitettuna. Haastatteluaineisto analysoitiin teemoittain. Analyysissa etsittiin ajatuskokonaisuuksia, jotka liittyivät alkoholinkäytön

26

varhaiseen puheeksiottoon suhtautumiseen, toiminnan johtamiseen, työntekijöiden työkäytäntöihin sekä työntekijöiden työn tukemiseen. Teemat ja kysymykset (Liite 6) perustuivat Rochen ja Piddin (2010) ja Rasmussenin (1997) systeemiteoreettisiin malleihin. Teemojen ja kysymysten avulla terveyden- ja sosiaalihuollon eri ammattiryhmien esimiesten vastaukset pystyttiin ryhmittelemään ja näin mahdollistui terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen eri ammattiryhmien esimiesten vastausten systemaattinen ja keskinäinen vertailu. Lopuksi laadittiin yhteenveto alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton johtamisesta ja työntekijöiden työn tukemisesta.

4.3 ARVIOINTIMENETELMIEN LUOTETTAVUUS

4.3.1 AUDITin reliabiliteetti ja validiteetti Asiakkaiden alkoholinkäyttöä arvioitiin tässä tutkimuksessa AUDITilla. Ensimmäiseksi tutkittiin AUDITin toimivuutta ja käyttökelpoisuutta tässä otoksessa. AUDITin kysymysten sisäinen johdonmukaisuus eli reliabiliteetti oli kaikkien osioiden osalta 0.90, jota voidaan pitää erinomaisena reliabiliteetin tasona (Kline 2011). Tosin Cronbachin alfa -kertoimen tulokseen vaikuttavat myös osioiden lukumäärä, ja joissain tapauksissa liian korkeat reliabiliteetin arvot saattavat merkitä sitä, ettei mitattavaa ilmiötä ole operationalisoitu riittävän kattavasti (Cohen ym. 2013).

Reliabiliteetin lisäksi analysoitiin AUDITin rakennevaliditeettia (construct validity). Ensin tutkittiin osioiden normaalisuusjakaumia vinokkuus- ja huipukkuusindeksien perusteella, jotta AUDITin osioiden muodostamaa rakennetta voitiin analysoida faktorianalyyseillä. Klinen (2011) määrittelyn mukaisesti osiokohtaiset vinokkuuden (vinokkuusindeksi SI > 3.0) ja huipukkuuden (huipukkuusindeksi KI > 10.0) raja-arvot arvot eivät tässä tutkimuksessa ylittyneet. Taulukossa 3 esitetään AUDITin kysymysten keskiarvot ja keskihajonnat sekä vinokkuus- ja huipukkuusindeksit tässä tutkimuksessa. Koska muuttujat olivat riittävän normaalisti jakautuneita, laskettiin niiden väliset korrelaatiokertoimet ja AUDITin rakennetta analysoitiin eksploratiivisen ja konfirmatorisen faktorianalyysin avulla.

27

Taulukko 3. AUDITin kysymysten keskiarvot ja keskihajonnat sekä vinokkuus- ja huipukkuusindeksit AUDITin kysymykset Ka Kh Vinokkuus Huipukkuus

1. Kuinka usein juot olutta, viiniä tai muita alkoholijuomia?

2.31 1.04 -0.38 -0.09

2. Kuinka monta annosta alkoholia yleensä olet ottanut niinä päivinä, jolloin käytit alkoholia?

1.54 1.33 0.53 -0.82

3. Kuinka usein olet juonut kerralla kuusi tai useampia annoksia?

1.82 1.13 0.13 -0.90

4. Kuinka usein viimeisen vuoden aikana et ole aloitettuasi pystynyt lopettamaan juomista?

0.57 1.05 1.87 2.61

5. Kuinka usein viimeisen vuoden aikana et juomisesi takia pystynyt tekemään mitä olit aikonut?

0.70 0.88 1.34 1.72

6. Kuinka usein viime vuoden aikana runsaan juomisen jälkeen tarvitsit aamulla olutta tai muuta alkoholia päästäksesi paremmin liikkeelle?

0.42 0.88 2.44 5.77

7. Kuinka usein viime vuoden aikana tunsit syyllisyyttä tai katumusta juomisen jälkeen?

0.97 0.99 1.08 0.87

8. Kuinka usein viime vuoden aikana sinulle kävi niin, että et juomisen vuoksi pystynyt muistamaan edellisen illan tapahtumia?

0.75 0.90 1.23 1.30

9. Oletko itse tai onko joku muu satuttanut tai loukannut itseään sinun alkoholinkäyttösi seurauksena?

1.03 1.45 1.04 -0.34

10. Onko joku läheisesi tai ystäväsi, lääkäri tai joku muu ollut huolissaan alkoholinkäytöstäsi tai ehdottanut että vähentäisit juomista?

0.95 1.56 1.23 -0.22

Asteikko 0-4, 0 = ei käyttöä, 4 = mahdollinen alkoholiriippuvuus

AUDITin kaikki kysymykset korreloivat erittäin merkitsevästi keskenään. Taulukossa 4 esitetään AUDITin kysymysten keskinäiset korrelaatiot tässä tutkimuksessa.

26

varhaiseen puheeksiottoon suhtautumiseen, toiminnan johtamiseen, työntekijöiden työkäytäntöihin sekä työntekijöiden työn tukemiseen. Teemat ja kysymykset (Liite 6) perustuivat Rochen ja Piddin (2010) ja Rasmussenin (1997) systeemiteoreettisiin malleihin. Teemojen ja kysymysten avulla terveyden- ja sosiaalihuollon eri ammattiryhmien esimiesten vastaukset pystyttiin ryhmittelemään ja näin mahdollistui terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen eri ammattiryhmien esimiesten vastausten systemaattinen ja keskinäinen vertailu. Lopuksi laadittiin yhteenveto alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton johtamisesta ja työntekijöiden työn tukemisesta.

4.3 ARVIOINTIMENETELMIEN LUOTETTAVUUS

4.3.1 AUDITin reliabiliteetti ja validiteetti Asiakkaiden alkoholinkäyttöä arvioitiin tässä tutkimuksessa AUDITilla. Ensimmäiseksi tutkittiin AUDITin toimivuutta ja käyttökelpoisuutta tässä otoksessa. AUDITin kysymysten sisäinen johdonmukaisuus eli reliabiliteetti oli kaikkien osioiden osalta 0.90, jota voidaan pitää erinomaisena reliabiliteetin tasona (Kline 2011). Tosin Cronbachin alfa -kertoimen tulokseen vaikuttavat myös osioiden lukumäärä, ja joissain tapauksissa liian korkeat reliabiliteetin arvot saattavat merkitä sitä, ettei mitattavaa ilmiötä ole operationalisoitu riittävän kattavasti (Cohen ym. 2013).

Reliabiliteetin lisäksi analysoitiin AUDITin rakennevaliditeettia (construct validity). Ensin tutkittiin osioiden normaalisuusjakaumia vinokkuus- ja huipukkuusindeksien perusteella, jotta AUDITin osioiden muodostamaa rakennetta voitiin analysoida faktorianalyyseillä. Klinen (2011) määrittelyn mukaisesti osiokohtaiset vinokkuuden (vinokkuusindeksi SI > 3.0) ja huipukkuuden (huipukkuusindeksi KI > 10.0) raja-arvot arvot eivät tässä tutkimuksessa ylittyneet. Taulukossa 3 esitetään AUDITin kysymysten keskiarvot ja keskihajonnat sekä vinokkuus- ja huipukkuusindeksit tässä tutkimuksessa. Koska muuttujat olivat riittävän normaalisti jakautuneita, laskettiin niiden väliset korrelaatiokertoimet ja AUDITin rakennetta analysoitiin eksploratiivisen ja konfirmatorisen faktorianalyysin avulla.

27

Taulukko 3. AUDITin kysymysten keskiarvot ja keskihajonnat sekä vinokkuus- ja huipukkuusindeksit AUDITin kysymykset Ka Kh Vinokkuus Huipukkuus

1. Kuinka usein juot olutta, viiniä tai muita alkoholijuomia?

2.31 1.04 -0.38 -0.09

2. Kuinka monta annosta alkoholia yleensä olet ottanut niinä päivinä, jolloin käytit alkoholia?

1.54 1.33 0.53 -0.82

3. Kuinka usein olet juonut kerralla kuusi tai useampia annoksia?

1.82 1.13 0.13 -0.90

4. Kuinka usein viimeisen vuoden aikana et ole aloitettuasi pystynyt lopettamaan juomista?

0.57 1.05 1.87 2.61

5. Kuinka usein viimeisen vuoden aikana et juomisesi takia pystynyt tekemään mitä olit aikonut?

0.70 0.88 1.34 1.72

6. Kuinka usein viime vuoden aikana runsaan juomisen jälkeen tarvitsit aamulla olutta tai muuta alkoholia päästäksesi paremmin liikkeelle?

0.42 0.88 2.44 5.77

7. Kuinka usein viime vuoden aikana tunsit syyllisyyttä tai katumusta juomisen jälkeen?

0.97 0.99 1.08 0.87

8. Kuinka usein viime vuoden aikana sinulle kävi niin, että et juomisen vuoksi pystynyt muistamaan edellisen illan tapahtumia?

0.75 0.90 1.23 1.30

9. Oletko itse tai onko joku muu satuttanut tai loukannut itseään sinun alkoholinkäyttösi seurauksena?

1.03 1.45 1.04 -0.34

10. Onko joku läheisesi tai ystäväsi, lääkäri tai joku muu ollut huolissaan alkoholinkäytöstäsi tai ehdottanut että vähentäisit juomista?

0.95 1.56 1.23 -0.22

Asteikko 0-4, 0 = ei käyttöä, 4 = mahdollinen alkoholiriippuvuus

AUDITin kaikki kysymykset korreloivat erittäin merkitsevästi keskenään. Taulukossa 4 esitetään AUDITin kysymysten keskinäiset korrelaatiot tässä tutkimuksessa.

28

Taulukko 4. AUDITin kysymysten keskinäiset korrelaatiot Kysymyksen numero 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10

1

2 .271***

3 .662*** .692***

4 .465*** .431*** .571***

5 .404*** .524*** .593*** .575***

6 .396*** .419*** .543*** .669*** .626***

7 .476*** .545*** .651*** .559*** .700*** .614***

8 .409*** .624*** .686*** .562*** .656*** .513*** .706***

9 .323*** .390*** .418*** .393*** .418*** .363*** .440*** .505***

10 .303*** .461*** .497*** .445*** .500*** .522*** .595*** .619*** .406*** Tilastolliset merkitsevyystasot: *** = erittäin merkitsevä ≤ .001

Eksploratiivinen faktorianalyysi tuotti AUDITin kysymyksistä yhden faktorin rakenteen.

Taulukossa 5 esitetään AUDITin eksploratiivisen faktorianalyysin yhden faktorin ratkaisun osioiden lataukset ja kommunaliteetit tässä tutkimuksessa. Rakenne on varsin selkeä, koska osiot latautuvat voimakkaasti yhdelle faktorille: osioiden faktorilataukset vaihtelevat välillä 0,55 – 0,83. Yhden faktorin ratkaisu selitti 52,5 % kokonaisvarianssista. Tulos varmennettiin vielä konfirmatorisen faktorianalyysin avulla. Aineistoon sopi parhaiten yhden faktorin malli, toisin sanoen latentin tekijän malli, (χ2(31) = 42.39, p > .05, NNFI = 0.99, GFI = 0.88, CFI = 0.99, SRMR = 0.07), jossa osioiden 5 ja 10, 2 ja 9, 7 ja 10 sekä 8 ja 10 välille jäi modifikaatioindeksien ja teoreettisen mielekkyyden kannalta selittämätöntä varianssia, joten nämä yhteydet lisättiin malliin.

29

Taulukko 5. AUDITin eksploratiivisen faktorianalyysin yhden faktorin ratkaisun osioiden lataukset ja kommunaliteetit AUDIT osiot Faktori 1 kommunaliteetti

1. Kuinka usein juot olutta, viiniä tai muita alkoholijuomia?

0.57 0.32

2. Kuinka monta annosta alkoholia yleensä olet ottanut niinä päivinä, jolloin käytit alkoholia?

0.68 0.46

3. Kuinka usein olet juonut kerralla kuusi tai useampia annoksia?

0.83 0.69

4. Kuinka usein viimeisen vuoden aikana et ole aloitettuasi pystynyt lopettamaan juomista?

0.72 0.52

5. Kuinka usein viimeisen vuoden aikana et juomisesi takia pystynyt tekemään mitä olit aikonut?

0.78 0.61

6. Kuinka usein viime vuoden aikana runsaan juomisen jälkeen tarvitsit aamulla olutta tai muuta alkoholia päästäksesi paremmin liikkeelle?

0.72 0.52

7. Kuinka usein viime vuoden aikana tunsit syyllisyyttä tai katumusta juomisen jälkeen?

0.83 0.69

8. Kuinka usein viime vuoden aikana sinulle kävi niin, että et juomisen vuoksi pystynyt muistamaan edellisen illan tapahtumia?

0.83 0.69

9. Oletko itse tai onko joku muu satuttanut tai loukannut itseään sinun alkoholinkäyttösi seurauksena?

0.55 0.30

10. Onko joku läheisesi tai ystäväsi, lääkäri tai joku muu ollut huolissaan alkoholinkäytöstäsi tai ehdottanut että vähentäisit juomista?

0.67 0.49

Osioiden yli 0.40 faktorilataukset on tummennettu

Kuviossa 4 esitetään AUDITin konfirmatorinen faktorimalli tässä tutkimuksessa. Teoreettisista syistä testattiin lisäksi kahden ja kolmen latentin tekijän mallien ja rakenteiden sopivuutta aineistoon. Nämä mallit eivät kuitenkaan olleet aineistoon sopivia. Vaihtoehtoisten mallien tulokset esitetään liitteessä 7. Analyysien tulosten perusteella AUDITin tuloksen mielekkäin tulkinta perustui yhteispistemäärän käyttämiseen.

28

Taulukko 4. AUDITin kysymysten keskinäiset korrelaatiot Kysymyksen numero 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10

1

2 .271***

3 .662*** .692***

4 .465*** .431*** .571***

5 .404*** .524*** .593*** .575***

6 .396*** .419*** .543*** .669*** .626***

7 .476*** .545*** .651*** .559*** .700*** .614***

8 .409*** .624*** .686*** .562*** .656*** .513*** .706***

9 .323*** .390*** .418*** .393*** .418*** .363*** .440*** .505***

10 .303*** .461*** .497*** .445*** .500*** .522*** .595*** .619*** .406*** Tilastolliset merkitsevyystasot: *** = erittäin merkitsevä ≤ .001

Eksploratiivinen faktorianalyysi tuotti AUDITin kysymyksistä yhden faktorin rakenteen.

Taulukossa 5 esitetään AUDITin eksploratiivisen faktorianalyysin yhden faktorin ratkaisun osioiden lataukset ja kommunaliteetit tässä tutkimuksessa. Rakenne on varsin selkeä, koska osiot latautuvat voimakkaasti yhdelle faktorille: osioiden faktorilataukset vaihtelevat välillä 0,55 – 0,83. Yhden faktorin ratkaisu selitti 52,5 % kokonaisvarianssista. Tulos varmennettiin vielä konfirmatorisen faktorianalyysin avulla. Aineistoon sopi parhaiten yhden faktorin malli, toisin sanoen latentin tekijän malli, (χ2(31) = 42.39, p > .05, NNFI = 0.99, GFI = 0.88, CFI = 0.99, SRMR = 0.07), jossa osioiden 5 ja 10, 2 ja 9, 7 ja 10 sekä 8 ja 10 välille jäi modifikaatioindeksien ja teoreettisen mielekkyyden kannalta selittämätöntä varianssia, joten nämä yhteydet lisättiin malliin.

29

Taulukko 5. AUDITin eksploratiivisen faktorianalyysin yhden faktorin ratkaisun osioiden lataukset ja kommunaliteetit AUDIT osiot Faktori 1 kommunaliteetti

1. Kuinka usein juot olutta, viiniä tai muita alkoholijuomia?

0.57 0.32

2. Kuinka monta annosta alkoholia yleensä olet ottanut niinä päivinä, jolloin käytit alkoholia?

0.68 0.46

3. Kuinka usein olet juonut kerralla kuusi tai useampia annoksia?

0.83 0.69

4. Kuinka usein viimeisen vuoden aikana et ole aloitettuasi pystynyt lopettamaan juomista?

0.72 0.52

5. Kuinka usein viimeisen vuoden aikana et juomisesi takia pystynyt tekemään mitä olit aikonut?

0.78 0.61

6. Kuinka usein viime vuoden aikana runsaan juomisen jälkeen tarvitsit aamulla olutta tai muuta alkoholia päästäksesi paremmin liikkeelle?

0.72 0.52

7. Kuinka usein viime vuoden aikana tunsit syyllisyyttä tai katumusta juomisen jälkeen?

0.83 0.69

8. Kuinka usein viime vuoden aikana sinulle kävi niin, että et juomisen vuoksi pystynyt muistamaan edellisen illan tapahtumia?

0.83 0.69

9. Oletko itse tai onko joku muu satuttanut tai loukannut itseään sinun alkoholinkäyttösi seurauksena?

0.55 0.30

10. Onko joku läheisesi tai ystäväsi, lääkäri tai joku muu ollut huolissaan alkoholinkäytöstäsi tai ehdottanut että vähentäisit juomista?

0.67 0.49

Osioiden yli 0.40 faktorilataukset on tummennettu

Kuviossa 4 esitetään AUDITin konfirmatorinen faktorimalli tässä tutkimuksessa. Teoreettisista syistä testattiin lisäksi kahden ja kolmen latentin tekijän mallien ja rakenteiden sopivuutta aineistoon. Nämä mallit eivät kuitenkaan olleet aineistoon sopivia. Vaihtoehtoisten mallien tulokset esitetään liitteessä 7. Analyysien tulosten perusteella AUDITin tuloksen mielekkäin tulkinta perustui yhteispistemäärän käyttämiseen.

30

Kuvio 4. AUDITin konfirmatorinen faktorimalli. AUDIT = ympyrällä kuvattu latentti muuttuja; A1-A10 = laatikoilla kuvattu mitatut muuttujat eli AUDITn 10 kysymystä; e1-e10 = nuoliin liitetyt numeroarvot kuvaavat kunkin muuttujan standardoitua virhevarianssia; yhdensuuntaiset nuolet ja niihin liitetyt numeroarvot kuvaavat standardoituja regressiokertoimia; kahdensuuntaiset nuolet virhevarianssien välillä kuvaavat kahden muuttujan välille estimoituja jäännöskovariansseja, joilla huomioidaan muuttujien välille selittämättä jäänyt varianssi.

4.3.2 Millerin ym. (2006) kyselyn reliabiliteetti ja validiteetti Miller ym. (2006) selvittivät kyselyllään yhdysvaltalaisten asiakkaiden/potilaiden suhtautumista omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja alkoholinkäyttöön liittyviin laboratoriokokeisiin terveydenhuollossa. Miller ym. (2006) löysivät kyselystä korrelaatioiden perusteella viisi asteikkoa. Nämä asteikot olivat: näkökulma omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen, emotionaalinen suhtautuminen alkoholinkäytöstä kysymiseen, rehellisyys vastata alkoholinkäyttöä koskeviin kysymyksiin, suhtautuminen alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan sekä halukkuus osallistua laboratoriokokeisiin, joiden avulla voi selvitä terveydelle haitallinen alkoholinkäyttö.

Millerin ym. (2006) kyselyn rakennetta analysoitiin tässä tutkimuksessa ensin eksploratiivisen ja konfirmatorisen faktorianalyysin avulla ennen osioiden sisäisen johdonmukaisuuden reliabiliteettianalyysiä. Analyysi toteutettiin näin, koska ei ollut olemassa aikaisempaa tutkimusta siitä, minkälaisen rakenteen kysely muodostaa suomalaisessa aineistossa. Osioiden vinokkuus- ja huipukkuusindeksien perusteella muuttujat täyttivät normaalisuusoletukset (Kline 2011). Taulukossa 6 esitetään Millerin ym. (2006) kyselyn väittämien keskiarvot ja keskihajonnat sekä vinokkuus- ja huipukkuusindeksit tässä tutkimuksessa.

31

Taulukko 6. Millerin ym. (2006) kyselyn väittämien keskiarvot ja keskihajonnat sekä vinokkuus- ja huipukkuusindeksit Kyselyn väittämät Ka Kh Vinokkuus Huipukkuus

1. Osana terveydenhoitoani lääkäri tai hoitaja voi vapaasti kysyä minulta kuinka paljon käytän alkoholia

1.37 0.59 2.03 7.26

2. Vaivaannun, jos lääkäri tai hoitaja kysyy minulta kuinka paljon käytän alkoholia

2.11 1.13 0.76 -0.37

3. Jos alkoholinkäyttöni vaikuttaa terveyteeni (kuten verenpaineeseeni), lääkärin tai hoitajan pitäisi neuvoa minua vähentämään alkoholin käyttöäni

1.38 0.58 1.96 7.30

4. Jos lääkäri tai hoitaja tarjoaa minulle laboratoriokoetta, josta voi selvitä, että käytän terveyteni kannalta liikaa alkoholia, haluaisin osallistua siihen

1.70 0.92 1.44 1.76

5. Jos lääkäri tai hoitaja kysyisi minulta kuinka paljon käytän alkoholia, antaisin rehellisen vastauksen

1.87 0.96 0.96 0.15

6. Jos alkoholinkäyttöni vaikuttaa terveyteeni (kuten verenpaineeseeni), lääkärin tai hoitajan pitäisi neuvoa minua lopettamaan alkoholinkäyttö

1.81 0.93 1.12 0.86

7. Kuinka paljon käytän alkoholia on henkilökohtainen ja luottamuksellinen asia, eikä lääkärin tai hoitajan pitäisi kysyä sitä minulta

1.79 0.73 0.62 0.00

8. Jos lääkäri tai hoitaja on sitä mieltä, että alkoholinkäyttöni vaikuttaa terveyteeni, hän voisi määrätä minut laboratoriokokeeseen, nähdäkseen käytänkö alkoholia liian paljon

2.37 1.23 0.70 -0.69

9. Koen häiritseväksi, jos lääkäri tai hoitaja kysyy minulta kuinka paljon käytän alkoholia

1.99 0.98 1.02 0.75

10. Jos lääkäri tai hoitaja kysyisi minulta kuinka paljon käytän alkoholia, en todennäköisesti antaisi rehellistä vastausta

2.14 1.07 0.81 -0.14

Asteikko 1-5: 1 = täysin samaa mieltä, 5 = täysin eri mieltä

Taulukossa 7 esitetään Millerin ym. (2006) kyselyn väittämien keskinäiset korrelaatiot tässä tutkimuksessa.

30

Kuvio 4. AUDITin konfirmatorinen faktorimalli. AUDIT = ympyrällä kuvattu latentti muuttuja; A1-A10 = laatikoilla kuvattu mitatut muuttujat eli AUDITn 10 kysymystä; e1-e10 = nuoliin liitetyt numeroarvot kuvaavat kunkin muuttujan standardoitua virhevarianssia; yhdensuuntaiset nuolet ja niihin liitetyt numeroarvot kuvaavat standardoituja regressiokertoimia; kahdensuuntaiset nuolet virhevarianssien välillä kuvaavat kahden muuttujan välille estimoituja jäännöskovariansseja, joilla huomioidaan muuttujien välille selittämättä jäänyt varianssi.

4.3.2 Millerin ym. (2006) kyselyn reliabiliteetti ja validiteetti Miller ym. (2006) selvittivät kyselyllään yhdysvaltalaisten asiakkaiden/potilaiden suhtautumista omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja alkoholinkäyttöön liittyviin laboratoriokokeisiin terveydenhuollossa. Miller ym. (2006) löysivät kyselystä korrelaatioiden perusteella viisi asteikkoa. Nämä asteikot olivat: näkökulma omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen, emotionaalinen suhtautuminen alkoholinkäytöstä kysymiseen, rehellisyys vastata alkoholinkäyttöä koskeviin kysymyksiin, suhtautuminen alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan sekä halukkuus osallistua laboratoriokokeisiin, joiden avulla voi selvitä terveydelle haitallinen alkoholinkäyttö.

Millerin ym. (2006) kyselyn rakennetta analysoitiin tässä tutkimuksessa ensin eksploratiivisen ja konfirmatorisen faktorianalyysin avulla ennen osioiden sisäisen johdonmukaisuuden reliabiliteettianalyysiä. Analyysi toteutettiin näin, koska ei ollut olemassa aikaisempaa tutkimusta siitä, minkälaisen rakenteen kysely muodostaa suomalaisessa aineistossa. Osioiden vinokkuus- ja huipukkuusindeksien perusteella muuttujat täyttivät normaalisuusoletukset (Kline 2011). Taulukossa 6 esitetään Millerin ym. (2006) kyselyn väittämien keskiarvot ja keskihajonnat sekä vinokkuus- ja huipukkuusindeksit tässä tutkimuksessa.

31

Taulukko 6. Millerin ym. (2006) kyselyn väittämien keskiarvot ja keskihajonnat sekä vinokkuus- ja huipukkuusindeksit Kyselyn väittämät Ka Kh Vinokkuus Huipukkuus

1. Osana terveydenhoitoani lääkäri tai hoitaja voi vapaasti kysyä minulta kuinka paljon käytän alkoholia

1.37 0.59 2.03 7.26

2. Vaivaannun, jos lääkäri tai hoitaja kysyy minulta kuinka paljon käytän alkoholia

2.11 1.13 0.76 -0.37

3. Jos alkoholinkäyttöni vaikuttaa terveyteeni (kuten verenpaineeseeni), lääkärin tai hoitajan pitäisi neuvoa minua vähentämään alkoholin käyttöäni

1.38 0.58 1.96 7.30

4. Jos lääkäri tai hoitaja tarjoaa minulle laboratoriokoetta, josta voi selvitä, että käytän terveyteni kannalta liikaa alkoholia, haluaisin osallistua siihen

1.70 0.92 1.44 1.76

5. Jos lääkäri tai hoitaja kysyisi minulta kuinka paljon käytän alkoholia, antaisin rehellisen vastauksen

1.87 0.96 0.96 0.15

6. Jos alkoholinkäyttöni vaikuttaa terveyteeni (kuten verenpaineeseeni), lääkärin tai hoitajan pitäisi neuvoa minua lopettamaan alkoholinkäyttö

1.81 0.93 1.12 0.86

7. Kuinka paljon käytän alkoholia on henkilökohtainen ja luottamuksellinen asia, eikä lääkärin tai hoitajan pitäisi kysyä sitä minulta

1.79 0.73 0.62 0.00

8. Jos lääkäri tai hoitaja on sitä mieltä, että alkoholinkäyttöni vaikuttaa terveyteeni, hän voisi määrätä minut laboratoriokokeeseen, nähdäkseen käytänkö alkoholia liian paljon

2.37 1.23 0.70 -0.69

9. Koen häiritseväksi, jos lääkäri tai hoitaja kysyy minulta kuinka paljon käytän alkoholia

1.99 0.98 1.02 0.75

10. Jos lääkäri tai hoitaja kysyisi minulta kuinka paljon käytän alkoholia, en todennäköisesti antaisi rehellistä vastausta

2.14 1.07 0.81 -0.14

Asteikko 1-5: 1 = täysin samaa mieltä, 5 = täysin eri mieltä

Taulukossa 7 esitetään Millerin ym. (2006) kyselyn väittämien keskinäiset korrelaatiot tässä tutkimuksessa.

32

Taulukko 7. Millerin ym. (2006) kyselyn väittämien keskinäiset korrelaatiot Väittämän numero 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10

1

2 .301***

3 .202** .216**

4 .395*** .220** .417***

5 .274*** .357*** .250*** .224**

6 .191* .255*** .398*** .270** .307***

7 .355*** .453*** .231** .317*** .280*** .228**

8 .218** .253*** .352*** .478*** .353*** .327*** .419***

9 .373*** .733*** .298*** .347*** .381*** .280*** .516*** .267***

10 .292*** .460*** .192* .177* .754*** .280*** .419*** .234** .494***

Tilastolliset merkitsevyystasot: *** = erittäin merkitsevä ≤ .001, ** = merkitsevä ≤ .01, * = melkein merkitsevä ≤ .05

Eksploratiivisen faktorianalyysin perusteella väittämät muodostivat kolme faktoria, joiden ominaisarvo oli yli 1 Kaiserin kriteerillä, jolloin jokainen yksittäinen faktori sisältää riittävän määrän kysymysten tai osioiden varianssista (Field, 2013). Rakenne ei kuitenkaan ollut selkeä, koska toiselle faktorille latautuivat ainoastaan väittämät 5 ja 10 eikä väittämä 9 latautunut kovin voimakkaasti millekään faktoreista. Väittämä 10 latautui myös voimakkaasti kolmannelle faktorille, joten aineiston sopivuutta testattiin tarkemmin konfirmatorisen faktorianalyysin avulla.

Konfirmatorisen faktorianalyysin perusteella aineistoon sopi parhaiten kahden faktorin (AIC:n riittävyysindeksin perusteella), toisin sanoen latentin tekijän malli (χ2(33) = 45.01, p > .05, NNFI = 0.99, GFI = 0.88, CFI = 0.99, SRMR = 0.07). Tässä toiseen faktoriin latautuivat voimakkaimmin samat väittämät 3, 4, 6 ja 8 kuin eksploratiivisessa analyysissä oli latautunut ensimmäiseen faktoriin. Konfirmatorisessa analyysissa ensimmäiseen faktoriin latautuivat väittämät 1, 2, 5, 7, 9 ja 10. Tämän lisäksi aineistoon parhaiten sopivassa mallissa huomioitiin väittämien 5 ja 10 välinen selittämättä jäänyt voimakas yhteinen varianssi. Eksploratiivisessa faktorianalyysissä selittämättä jääneen varianssin vaikutuksia ei voitu huomioida, jolloin mallista ei saatu esille yhtä selkeää rakennetta kuin konfirmatorisella faktorianalyysillä. Konfirmatorisessa faktorianalyysissä voidaan huomioida teoreettisesti mielekkäät, myös yksittäisten osioiden väliset yhteydet. Vaihtoehtoisten mallien tulokset esitetään liitteessä 7. Taulukossa 8 esitetään Millerin ym. (2006) eksploratiivisen faktorianalyysin kolmen faktorin ratkaisun osioiden lataukset ja kommunaliteetit.

33

Taulukko 8. Millerin ym. (2006) eksploratiivisen faktorianalyysin kolmen faktorin ratkaisun osioiden lataukset ja kommunaliteetit Kyselyn väittämät Faktori 1 Faktori 2 Faktori 3 kommunaliteetti

1. Osana terveydenhoitoani lääkäri tai hoitaja voi vapaasti kysyä minulta kuinka paljon käytän alkoholia

0.28 0.04 0.27 0.24

2. Vaivaannun, jos lääkäri tai hoitaja kysyy minulta kuinka paljon käytän alkoholia

0.07 0.06 0.80 0.64

3. Jos alkoholinkäyttöni vaikuttaa terveyteeni (kuten verenpaineeseeni), lääkärin tai hoitajan pitäisi neuvoa minua vähentämään alkoholinkäyttöäni

0.58 0.01 0.00 0.34

4. Jos lääkäri tai hoitaja tarjoaa minulle laboratoriokoetta, josta voi selvitä, että käytän terveyteni kannalta liikaa alkoholia, haluaisin osallistua siihen

0.75 0.13 0.05 0.53

5. Jos lääkäri tai hoitaja kysyisi minulta kuinka paljon käytän alkoholia, antaisin rehellisen vastauksen

0.12 0.87 0.08 0.77

6. Jos alkoholinkäyttöni vaikuttaa terveyteeni (kuten verenpaineeseeni), lääkärin tai hoitajan pitäisi neuvoa minua lopettamaan alkoholinkäyttö

0.41 0.15 0.02 0.25

7. Kuinka paljon käytän alkoholia on henkilökohtainen ja luottamuksellinen asia, eikä lääkärin tai hoitajan pitäisi kysyä sitä minulta

0.24 0.05 0.44 0.40

8. Jos lääkäri tai hoitaja on sitä mieltä, että alkoholinkäyttöni vaikuttaa terveyteeni, hän voisi määrätä minut laboratoriokokeeseen, nähdäkseen käytänkö alkoholia liian paljon

0.64 0.08 0.03 0.44

32

Taulukko 7. Millerin ym. (2006) kyselyn väittämien keskinäiset korrelaatiot Väittämän numero 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10

1

2 .301***

3 .202** .216**

4 .395*** .220** .417***

5 .274*** .357*** .250*** .224**

6 .191* .255*** .398*** .270** .307***

7 .355*** .453*** .231** .317*** .280*** .228**

8 .218** .253*** .352*** .478*** .353*** .327*** .419***

9 .373*** .733*** .298*** .347*** .381*** .280*** .516*** .267***

10 .292*** .460*** .192* .177* .754*** .280*** .419*** .234** .494***

Tilastolliset merkitsevyystasot: *** = erittäin merkitsevä ≤ .001, ** = merkitsevä ≤ .01, * = melkein merkitsevä ≤ .05

Eksploratiivisen faktorianalyysin perusteella väittämät muodostivat kolme faktoria, joiden ominaisarvo oli yli 1 Kaiserin kriteerillä, jolloin jokainen yksittäinen faktori sisältää riittävän määrän kysymysten tai osioiden varianssista (Field, 2013). Rakenne ei kuitenkaan ollut selkeä, koska toiselle faktorille latautuivat ainoastaan väittämät 5 ja 10 eikä väittämä 9 latautunut kovin voimakkaasti millekään faktoreista. Väittämä 10 latautui myös voimakkaasti kolmannelle faktorille, joten aineiston sopivuutta testattiin tarkemmin konfirmatorisen faktorianalyysin avulla.

Konfirmatorisen faktorianalyysin perusteella aineistoon sopi parhaiten kahden faktorin (AIC:n riittävyysindeksin perusteella), toisin sanoen latentin tekijän malli (χ2(33) = 45.01, p > .05, NNFI = 0.99, GFI = 0.88, CFI = 0.99, SRMR = 0.07). Tässä toiseen faktoriin latautuivat voimakkaimmin samat väittämät 3, 4, 6 ja 8 kuin eksploratiivisessa analyysissä oli latautunut ensimmäiseen faktoriin. Konfirmatorisessa analyysissa ensimmäiseen faktoriin latautuivat väittämät 1, 2, 5, 7, 9 ja 10. Tämän lisäksi aineistoon parhaiten sopivassa mallissa huomioitiin väittämien 5 ja 10 välinen selittämättä jäänyt voimakas yhteinen varianssi. Eksploratiivisessa faktorianalyysissä selittämättä jääneen varianssin vaikutuksia ei voitu huomioida, jolloin mallista ei saatu esille yhtä selkeää rakennetta kuin konfirmatorisella faktorianalyysillä. Konfirmatorisessa faktorianalyysissä voidaan huomioida teoreettisesti mielekkäät, myös yksittäisten osioiden väliset yhteydet. Vaihtoehtoisten mallien tulokset esitetään liitteessä 7. Taulukossa 8 esitetään Millerin ym. (2006) eksploratiivisen faktorianalyysin kolmen faktorin ratkaisun osioiden lataukset ja kommunaliteetit.

33

Taulukko 8. Millerin ym. (2006) eksploratiivisen faktorianalyysin kolmen faktorin ratkaisun osioiden lataukset ja kommunaliteetit Kyselyn väittämät Faktori 1 Faktori 2 Faktori 3 kommunaliteetti

1. Osana terveydenhoitoani lääkäri tai hoitaja voi vapaasti kysyä minulta kuinka paljon käytän alkoholia

0.28 0.04 0.27 0.24

2. Vaivaannun, jos lääkäri tai hoitaja kysyy minulta kuinka paljon käytän alkoholia

0.07 0.06 0.80 0.64

3. Jos alkoholinkäyttöni vaikuttaa terveyteeni (kuten verenpaineeseeni), lääkärin tai hoitajan pitäisi neuvoa minua vähentämään alkoholinkäyttöäni

0.58 0.01 0.00 0.34

4. Jos lääkäri tai hoitaja tarjoaa minulle laboratoriokoetta, josta voi selvitä, että käytän terveyteni kannalta liikaa alkoholia, haluaisin osallistua siihen

0.75 0.13 0.05 0.53

5. Jos lääkäri tai hoitaja kysyisi minulta kuinka paljon käytän alkoholia, antaisin rehellisen vastauksen

0.12 0.87 0.08 0.77

6. Jos alkoholinkäyttöni vaikuttaa terveyteeni (kuten verenpaineeseeni), lääkärin tai hoitajan pitäisi neuvoa minua lopettamaan alkoholinkäyttö

0.41 0.15 0.02 0.25

7. Kuinka paljon käytän alkoholia on henkilökohtainen ja luottamuksellinen asia, eikä lääkärin tai hoitajan pitäisi kysyä sitä minulta

0.24 0.05 0.44 0.40

8. Jos lääkäri tai hoitaja on sitä mieltä, että alkoholinkäyttöni vaikuttaa terveyteeni, hän voisi määrätä minut laboratoriokokeeseen, nähdäkseen käytänkö alkoholia liian paljon

0.64 0.08 0.03 0.44

34

Taulukko 8 jatkuu

Kyselyn väittämät Faktori 1 Faktori 2 Faktori 3 kommunaliteetti

9. Koen häiritseväksi, jos lääkäri tai hoitaja kysyy minulta kuinka paljon käytän alkoholia

0.01 0.01 0.21 0.82

10. Jos lääkäri tai hoitaja kysyisi minulta kuinka paljon käytän alkoholia, en todennäköisesti antaisi rehellistä vastausta

0.10 0.81 0.81 0.80

Osioiden yli 0.40 faktorilataukset on tummennettu

Miller ym. (2006) kyselyn ensimmäisen faktorin osioiden sisäisen johdonmukaisuuden reliabiliteetti oli 0,67 ja toisen faktorin osioiden 0,82. Faktorit nimettiin Miller 1:ksi ja Miller 2:ksi. Miller 1 -faktoriin eli suhtautumiseen omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja rehellisyyteen vastata kysymyksiin latautuneet asteikot olivat näkökulma omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen (väittämät 1. ja 7.), emotionaalinen suhtautuminen alkoholinkäytöstä kysymiseen (väittämät 2. ja 9.) sekä rehellisyys vastata alkoholinkäyttöä koskeviin kysymyksiin (väittämät 5. ja 10.). Miller 2 -faktoriin eli suhtautumiseen alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin latautuneet asteikot olivat suhtautuminen alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan (väittämät 3. ja 6.) ja halukkuus osallistua laboratoriokokeisiin, joista voi selvitä terveydelle haitallinen alkoholinkäyttö (väittämät 4. ja 8.). Kuviossa 5 esitetään Millerin ym. (2006) kyselyn konfirmatorinen faktorimalli (Miller 1 -faktori kuvaa asiakkaiden suhtautumista omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja rehellisyyttä vastata kysymyksiin ja Miller 2 -faktori kuvaa asiakkaiden suhtautumista alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin) tässä tutkimuksessa.

35

Kuvio 5. Millerin ym. (2006) kyselyn konfirmatorinen faktorimalli (Miller 1 -faktori kuvaa asiakkaiden suhtautumista omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja rehellisyyttä vastata kysymyksiin ja Miller 2 -faktori kuvaa asiakkaiden suhtautumista alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin). Miller 1 ja 2 = ympyrällä kuvattu latentit muuttujat; M1-M10 = laatikoilla kuvattu mitatut muuttujat eli Miller ym. (2006) kyselyn 10 väittämää; e1-e10 = nuoliin liitetyt numeroarvot kuvaavat kunkin muuttujan standardointua virhevarianssia; yhdensuuntaiset nuolet ja niihin liitetyt numeroarvot kuvaavat standardoituja regressiokertoimia; kahdensuuntaiset nuolet virhevarianssien välillä kuvaavat kahden muuttujan välille estimoituja jäännöskovariansseja, joilla huomioidaan muuttujien välille selittämättä jäänyt varianssi; kahdensuuntainen nuoli latenttien muuttujien välillä kuvaa niiden välistä korrelaatiota.

4.3.3 WPQ-kyselyn psykometriset ominaisuudet Työntekijäkyselyn tulokset laskettiin alkuperäisen WPQ–kyselyn ohjeiden mukaisesti eli kunkin asteikon osioista laskettiin keskiarvo (Addy ym. 2004). Asteikoista laskettiin sisäisen johdonmukaisuuden kertoimet eli reliabiliteetit Cronbachin alfa-kertoimien avulla. Suurimmassa osassa asteikkoja sisäisen johdonmukaisuuden kertoimet eli reliabiliteetit olivat erinomaisella (> 0.8) tai hyvällä tasolla (0.7–0.8). Työmotivaation ja järjestelmän vaikutuksen asteikoissa reliabiliteetit jäivät tyydyttävälle tasolle (0.5–0.7). Henkilökohtaisen näkökulman ja työolosuhteiden asteikoissa reliabiliteetit olivat hieman heikompia (< 0.5). Matala reliabiliteetti ei kaikissa tapauksissa merkitse kuitenkaan asteikon heikkoa toimivuutta. Se saattaa viitata myös siihen, että väittämillä oli sisällöllisesti laajempi aihealue ja, että väittämiä operationalisoitaessa on huomioitu asteikon mittaaman ilmiön kannalta useita näkökulmia. (Cohen ym. 2013.) Taulukossa 9 esitetään työntekijäkyselyn (WPQ) asteikkojen tunnusluvut (keskiarvo, keskihajonta, keskihajonnan keskivirhe, vinokkuus- ja huipukkuusindeksit) ja sisäisen johdonmukaisuuden kertoimet (alfa-kertoimet) tässä tutkimuksessa.

34

Taulukko 8 jatkuu

Kyselyn väittämät Faktori 1 Faktori 2 Faktori 3 kommunaliteetti

9. Koen häiritseväksi, jos lääkäri tai hoitaja kysyy minulta kuinka paljon käytän alkoholia

0.01 0.01 0.21 0.82

10. Jos lääkäri tai hoitaja kysyisi minulta kuinka paljon käytän alkoholia, en todennäköisesti antaisi rehellistä vastausta

0.10 0.81 0.81 0.80

Osioiden yli 0.40 faktorilataukset on tummennettu

Miller ym. (2006) kyselyn ensimmäisen faktorin osioiden sisäisen johdonmukaisuuden reliabiliteetti oli 0,67 ja toisen faktorin osioiden 0,82. Faktorit nimettiin Miller 1:ksi ja Miller 2:ksi. Miller 1 -faktoriin eli suhtautumiseen omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja rehellisyyteen vastata kysymyksiin latautuneet asteikot olivat näkökulma omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen (väittämät 1. ja 7.), emotionaalinen suhtautuminen alkoholinkäytöstä kysymiseen (väittämät 2. ja 9.) sekä rehellisyys vastata alkoholinkäyttöä koskeviin kysymyksiin (väittämät 5. ja 10.). Miller 2 -faktoriin eli suhtautumiseen alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin latautuneet asteikot olivat suhtautuminen alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan (väittämät 3. ja 6.) ja halukkuus osallistua laboratoriokokeisiin, joista voi selvitä terveydelle haitallinen alkoholinkäyttö (väittämät 4. ja 8.). Kuviossa 5 esitetään Millerin ym. (2006) kyselyn konfirmatorinen faktorimalli (Miller 1 -faktori kuvaa asiakkaiden suhtautumista omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja rehellisyyttä vastata kysymyksiin ja Miller 2 -faktori kuvaa asiakkaiden suhtautumista alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin) tässä tutkimuksessa.

35

Kuvio 5. Millerin ym. (2006) kyselyn konfirmatorinen faktorimalli (Miller 1 -faktori kuvaa asiakkaiden suhtautumista omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja rehellisyyttä vastata kysymyksiin ja Miller 2 -faktori kuvaa asiakkaiden suhtautumista alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin). Miller 1 ja 2 = ympyrällä kuvattu latentit muuttujat; M1-M10 = laatikoilla kuvattu mitatut muuttujat eli Miller ym. (2006) kyselyn 10 väittämää; e1-e10 = nuoliin liitetyt numeroarvot kuvaavat kunkin muuttujan standardointua virhevarianssia; yhdensuuntaiset nuolet ja niihin liitetyt numeroarvot kuvaavat standardoituja regressiokertoimia; kahdensuuntaiset nuolet virhevarianssien välillä kuvaavat kahden muuttujan välille estimoituja jäännöskovariansseja, joilla huomioidaan muuttujien välille selittämättä jäänyt varianssi; kahdensuuntainen nuoli latenttien muuttujien välillä kuvaa niiden välistä korrelaatiota.

4.3.3 WPQ-kyselyn psykometriset ominaisuudet Työntekijäkyselyn tulokset laskettiin alkuperäisen WPQ–kyselyn ohjeiden mukaisesti eli kunkin asteikon osioista laskettiin keskiarvo (Addy ym. 2004). Asteikoista laskettiin sisäisen johdonmukaisuuden kertoimet eli reliabiliteetit Cronbachin alfa-kertoimien avulla. Suurimmassa osassa asteikkoja sisäisen johdonmukaisuuden kertoimet eli reliabiliteetit olivat erinomaisella (> 0.8) tai hyvällä tasolla (0.7–0.8). Työmotivaation ja järjestelmän vaikutuksen asteikoissa reliabiliteetit jäivät tyydyttävälle tasolle (0.5–0.7). Henkilökohtaisen näkökulman ja työolosuhteiden asteikoissa reliabiliteetit olivat hieman heikompia (< 0.5). Matala reliabiliteetti ei kaikissa tapauksissa merkitse kuitenkaan asteikon heikkoa toimivuutta. Se saattaa viitata myös siihen, että väittämillä oli sisällöllisesti laajempi aihealue ja, että väittämiä operationalisoitaessa on huomioitu asteikon mittaaman ilmiön kannalta useita näkökulmia. (Cohen ym. 2013.) Taulukossa 9 esitetään työntekijäkyselyn (WPQ) asteikkojen tunnusluvut (keskiarvo, keskihajonta, keskihajonnan keskivirhe, vinokkuus- ja huipukkuusindeksit) ja sisäisen johdonmukaisuuden kertoimet (alfa-kertoimet) tässä tutkimuksessa.

36

Taulukko 9. Työntekijäkyselyn (WPQ) asteikkojen tunnusluvut (keskiarvo, keskihajonta, keskihajonnan keskivirhe, vinokkuus- ja huipukkuusindeksi) ja reliabiliteetti/sisäisen johdonmukaisuuden kertoimet (alfa-kertoimet) WPQ:n asteikko Ka Kh Keski-

hajonnan keskivirhe

Vinokkuus Huipuk- kuus

Cronbachin alfa

Omien kykyjen ja taitojen riittävyys

2.84 0.71 0.06 -0.30 -0.18 0.91

Roolin oikeutus 3.49 0.50 0.05 -1.89 5.43 0.84

Työmotivaatio ja palkitseminen

3.28 0.52 0.05 -0.99 1.10 0.76

Henkilökohtainen näkökulma

2.49 0.63 0.06 0.02 -0.73 0.46

Työmotivaatio 3.22 0.61 0.06 -0.92 1.18 0.66

Tiimin kyvykkyys 3.04 0.55 0.05 -0.78 0.91 0.85

Epävirallinen tuki 2.80 0.69 0.06 -0.48 -0.38 0.82

Virallinen tuki 2.59 0.62 0.06 0.15 -0.63 0.76

Tiimin kiinteys 3.42 0.45 0.04 -0.51 -0.41 0.87

Työpaikalla saatu palaute

2.76 0.70 0.06 -0.47 -0.48 0.72

Työpaikan paineet ja tuki

2.50 0.64 0.06 -0.26 -0.53 0.83

Työolosuhteet 2.72 0.46 0.04 -0.37 0.13 0.44

Organisaation virallinen rooli

2.61 0.65 0.06 0.01 -0.45 0.86

Järjestelmän vaikutus 1.69 0.57 0.05 0.39 -0.68 0.62

Palautteen antamisen mahdollisuus

2.71 0.71 0.07 -0.49 0.03 0.86

Organisaation arviointi ja katselmus

2.63 0.65 0.06 -0.47 0.00 0.76

Ammatillisen kehittämisen mahdollisuudet

2.78 0.61 0.06 -0.89 2.81 0.82

Asteikko 1-4: 1 = heikko, 4 = hyvä

WPQ–kyselyn rakennetta analysoitiin ensin eksploratiivisella faktorianalyysillä. Faktorianalyysi toteutettiin pääakselimenetelmällä ja vinokulmaisella rotaatiolla, joka sallii faktoreiden korreloida keskenään. Jotta osioiden muodostamaa rakennetta voitiin analysoida faktorianalyyseillä, tutkittiin ensin niiden normaalisuusjakaumia vinokkuus- ja huipukkuusindeksien perusteella. Klinen (2011) määrittelyn mukaisesti osiokohtaiset vinokkuuden (vinokkuusindeksi SI > 3.0) ja huipukkuuden (huipukkuusindeksi KI > 10.0) raja-arvot arvot eivät tässä tutkimuksessa ylittyneet. Koska muuttujat olivat riittävän normaalisti jakautuneita, niistä laskettiin keskinäiset korrelaatiokertoimet. Työntekijään liittyvät asteikot korreloivat voimakkaasti keskenään (-,265 – ,601), mutta muilla osa-alueilla kaikki asteikkojen väliset korrelaatiot eivät olleet merkitseviä. Taulukossa 10 esitetään työntekijäkyselyn (WPQ) väittämien keskinäiset korrelaatiot tässä tutkimuksessa.

37

Taulukko 10. Työntekijäkyselyn (WPQ) väittämien keskinäiset korrelaatiot Asteikon numero

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 1

2 .601***

3 .592*** .719***

4 -.265*** -.343*** -.394***

5 .386*** .337*** .496*** .276**

6 -.055 -.079 .002 -.074 .106

7 .264** .198* .222* .090 .197* .577***

8 .254** .134 .143 -.117 .173 .461*** .565***

9 -.028 .101 .024 -.110 .188* .441*** .328*** .346***

10 .148 .152 .153 -.032 .225* .400*** .469*** .447*** . 570***

11 -.078 -.024 .067 -.145 .028 .144 . 140 .327*** .297*** .288***

12 -.064 .061 .128 -.162 .125 .209* .220* .372*** .496*** .418*** .632***

13 .227* .130 .142 .012 -.010 .348*** .549*** .678*** .287** 442*** .151 .321***

14 .245** .015 .178* .000 .086 -.043 .138 . 177 -.094 .051 -.030 .029 . 374***

15 .072 .058 .126 -.017 -.153 .162 .142 .455*** .311*** .318*** .453*** .476*** .428*** .046

16 .160 .139 .153 -.149 .033 .144 .209* .488*** .375*** .268** .317*** .303*** .509*** .170 .539***

17 .027 .113 .043 -.017 .092 .088 .157 .324*** .471*** .373*** .521*** .602*** .319*** -.058 .539*** .526***

Tilastolliset merkitsevyystasot: *** = erittäin merkitsevä ≤ .001, ** = merkitsevä ≤ .01, * = melkein merkitsevä ≤ .05

Taulukossa 11 esitetään työntekijäkyselyn (WPQ) eksploratiivisen faktorianalyysin neljän

faktorin ratkaisun osioiden lataukset ja kommunaliteetit tässä tutkimuksessa. Eksploratiivinen faktorianalyysi tuotti neljän faktorin ratkaisun, joka selitti 52,5 % kokonaisvarianssista. Faktorit nimettiin alkuperäisen rakenteen mukaisesti työntekijä-, työryhmä-, työpaikka- ja organisaatiofaktoreiksi. Työntekijä- ja työryhmäfaktorit muodostuivat selkeästi aineistosta. Työryhmäfaktorille latautuivat myös työpaikalla saatu palaute -asteikko ja organisaation virallinen rooli -asteikko. Sen sijaan työpaikka- ja organisaatiofaktoreita ei saatu esille niin selkeästi suomalaisessa aineistossa. Työpaikkafaktoriin latautuivat työpaikan paineet ja tuki -asteikko sekä työolosuhteet-asteikko. Lisäksi työpaikkafaktoriin latautuivat seuraavat organisaation asteikot: palautteen antamisen mahdollisuus, organisaation arviointi ja katselmus sekä ammatillisen kehittämisen mahdollisuudet. Organisaatiofaktori jäi suomalaisessa aineistossa suppeammaksi kuin miten se oli alun perin Australiassa kehitetty. Siihen latautuivat ainoastaan organisaation virallinen rooli-asteikko (joka, latautui myös työryhmäfaktorille), järjestelmän vaikutus-asteikko ja organisaation arviointi ja katselmus (joka latautui myös työpaikkafaktoriin). Mallin sopivuutta analysoitiin myös konfirmatorisen faktorianalyysin avulla, mutta mallia ei saatu selkeästi muodostettua aineistosta.

36

Taulukko 9. Työntekijäkyselyn (WPQ) asteikkojen tunnusluvut (keskiarvo, keskihajonta, keskihajonnan keskivirhe, vinokkuus- ja huipukkuusindeksi) ja reliabiliteetti/sisäisen johdonmukaisuuden kertoimet (alfa-kertoimet) WPQ:n asteikko Ka Kh Keski-

hajonnan keskivirhe

Vinokkuus Huipuk- kuus

Cronbachin alfa

Omien kykyjen ja taitojen riittävyys

2.84 0.71 0.06 -0.30 -0.18 0.91

Roolin oikeutus 3.49 0.50 0.05 -1.89 5.43 0.84

Työmotivaatio ja palkitseminen

3.28 0.52 0.05 -0.99 1.10 0.76

Henkilökohtainen näkökulma

2.49 0.63 0.06 0.02 -0.73 0.46

Työmotivaatio 3.22 0.61 0.06 -0.92 1.18 0.66

Tiimin kyvykkyys 3.04 0.55 0.05 -0.78 0.91 0.85

Epävirallinen tuki 2.80 0.69 0.06 -0.48 -0.38 0.82

Virallinen tuki 2.59 0.62 0.06 0.15 -0.63 0.76

Tiimin kiinteys 3.42 0.45 0.04 -0.51 -0.41 0.87

Työpaikalla saatu palaute

2.76 0.70 0.06 -0.47 -0.48 0.72

Työpaikan paineet ja tuki

2.50 0.64 0.06 -0.26 -0.53 0.83

Työolosuhteet 2.72 0.46 0.04 -0.37 0.13 0.44

Organisaation virallinen rooli

2.61 0.65 0.06 0.01 -0.45 0.86

Järjestelmän vaikutus 1.69 0.57 0.05 0.39 -0.68 0.62

Palautteen antamisen mahdollisuus

2.71 0.71 0.07 -0.49 0.03 0.86

Organisaation arviointi ja katselmus

2.63 0.65 0.06 -0.47 0.00 0.76

Ammatillisen kehittämisen mahdollisuudet

2.78 0.61 0.06 -0.89 2.81 0.82

Asteikko 1-4: 1 = heikko, 4 = hyvä

WPQ–kyselyn rakennetta analysoitiin ensin eksploratiivisella faktorianalyysillä. Faktorianalyysi toteutettiin pääakselimenetelmällä ja vinokulmaisella rotaatiolla, joka sallii faktoreiden korreloida keskenään. Jotta osioiden muodostamaa rakennetta voitiin analysoida faktorianalyyseillä, tutkittiin ensin niiden normaalisuusjakaumia vinokkuus- ja huipukkuusindeksien perusteella. Klinen (2011) määrittelyn mukaisesti osiokohtaiset vinokkuuden (vinokkuusindeksi SI > 3.0) ja huipukkuuden (huipukkuusindeksi KI > 10.0) raja-arvot arvot eivät tässä tutkimuksessa ylittyneet. Koska muuttujat olivat riittävän normaalisti jakautuneita, niistä laskettiin keskinäiset korrelaatiokertoimet. Työntekijään liittyvät asteikot korreloivat voimakkaasti keskenään (-,265 – ,601), mutta muilla osa-alueilla kaikki asteikkojen väliset korrelaatiot eivät olleet merkitseviä. Taulukossa 10 esitetään työntekijäkyselyn (WPQ) väittämien keskinäiset korrelaatiot tässä tutkimuksessa.

37

Taulukko 10. Työntekijäkyselyn (WPQ) väittämien keskinäiset korrelaatiot Asteikon numero

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 1

2 .601***

3 .592*** .719***

4 -.265*** -.343*** -.394***

5 .386*** .337*** .496*** .276**

6 -.055 -.079 .002 -.074 .106

7 .264** .198* .222* .090 .197* .577***

8 .254** .134 .143 -.117 .173 .461*** .565***

9 -.028 .101 .024 -.110 .188* .441*** .328*** .346***

10 .148 .152 .153 -.032 .225* .400*** .469*** .447*** . 570***

11 -.078 -.024 .067 -.145 .028 .144 . 140 .327*** .297*** .288***

12 -.064 .061 .128 -.162 .125 .209* .220* .372*** .496*** .418*** .632***

13 .227* .130 .142 .012 -.010 .348*** .549*** .678*** .287** 442*** .151 .321***

14 .245** .015 .178* .000 .086 -.043 .138 . 177 -.094 .051 -.030 .029 . 374***

15 .072 .058 .126 -.017 -.153 .162 .142 .455*** .311*** .318*** .453*** .476*** .428*** .046

16 .160 .139 .153 -.149 .033 .144 .209* .488*** .375*** .268** .317*** .303*** .509*** .170 .539***

17 .027 .113 .043 -.017 .092 .088 .157 .324*** .471*** .373*** .521*** .602*** .319*** -.058 .539*** .526***

Tilastolliset merkitsevyystasot: *** = erittäin merkitsevä ≤ .001, ** = merkitsevä ≤ .01, * = melkein merkitsevä ≤ .05

Taulukossa 11 esitetään työntekijäkyselyn (WPQ) eksploratiivisen faktorianalyysin neljän

faktorin ratkaisun osioiden lataukset ja kommunaliteetit tässä tutkimuksessa. Eksploratiivinen faktorianalyysi tuotti neljän faktorin ratkaisun, joka selitti 52,5 % kokonaisvarianssista. Faktorit nimettiin alkuperäisen rakenteen mukaisesti työntekijä-, työryhmä-, työpaikka- ja organisaatiofaktoreiksi. Työntekijä- ja työryhmäfaktorit muodostuivat selkeästi aineistosta. Työryhmäfaktorille latautuivat myös työpaikalla saatu palaute -asteikko ja organisaation virallinen rooli -asteikko. Sen sijaan työpaikka- ja organisaatiofaktoreita ei saatu esille niin selkeästi suomalaisessa aineistossa. Työpaikkafaktoriin latautuivat työpaikan paineet ja tuki -asteikko sekä työolosuhteet-asteikko. Lisäksi työpaikkafaktoriin latautuivat seuraavat organisaation asteikot: palautteen antamisen mahdollisuus, organisaation arviointi ja katselmus sekä ammatillisen kehittämisen mahdollisuudet. Organisaatiofaktori jäi suomalaisessa aineistossa suppeammaksi kuin miten se oli alun perin Australiassa kehitetty. Siihen latautuivat ainoastaan organisaation virallinen rooli-asteikko (joka, latautui myös työryhmäfaktorille), järjestelmän vaikutus-asteikko ja organisaation arviointi ja katselmus (joka latautui myös työpaikkafaktoriin). Mallin sopivuutta analysoitiin myös konfirmatorisen faktorianalyysin avulla, mutta mallia ei saatu selkeästi muodostettua aineistosta.

38

Taulukko 11. Työntekijäkyselyn (WPQ) eksploratiivisen faktorianalyysin neljän faktorin ratkaisun osioiden lataukset ja kommunaliteetit WPQ:n asteikko Faktori 1 Faktori 2 Faktori 3 Faktori 4 Kommu-

naliteetti Omien kykyjen ja taitojen riittävyys 0.13 0.70 0.02 0.30 0.62

Roolin oikeutus 0.00 0.78 0.05 0.06 0.61

Työmotivaatio ja palkitseminen 0.02 0.88 0.07 0.09 0.77

Henkilökohtainen näkökulma 0.12 0.49 0.02 0.10 0.26

Työmotivaatio 0.05 0.56 0.17 0.14 0.36

Tiimin kyvykkyys 0.08 0.11 0.81 0.07 0.59

Epävirallinen tuki 0.12 0.14 0.72 0.20 0.61

Virallinen tuki 0.26 0.05 0.47 0.41 0.64

Tiimin kiinteys 0.36 0.03 0.54 0.19 0.57

Työpaikalla saatu palaute 0.21 0.09 0.59 0.00 0.52

Työpaikan paineet ja tuki 0.75 0.00 0.03 0.13 0.54

Työolosuhteet 0.76 0.05 0.10 0.14 0.66

Organisaation virallinen rooli 0.17 0.08 0.41 0.71 0.85

Järjestelmän vaikutus 0.04 0.06 0.04 0.45 0.21

Palautteen antamisen mahdollisuus 0.69 0.04 0.03 0.28 0.57

Organisaation arviointi ja katselmus 0.52 0.04 0.06 0.39 0.51

Ammatillisen kehittämisen mahdollisuus 0.78 0.02 0.00 0.01 0.61

Osioiden yli 0.40 faktorilataukset on tummennettu

4.4 YHTEENVETO TUTKIMUKSEN MENETELMÄLLISISTÄ RATKAISUISTA JA TOTEUTUKSESTA

Tutkimuksessa tarkasteltiin asiakkaiden/potilaiden, työntekijöiden ja esimiesten näkökulmaa alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa. Asiakkaiden/potilaiden ja työntekijöiden näkemystä tutkittiin kyselyillä, jotka analysoitiin tilastollisin menetelmin. Esimiesten näkökulmaa selvitettiin haastatteluilla, jotka analysoitiin laadullisin menetelmin. Näillä menetelmällisillä ratkaisuilla saatiin toisiaan täydentävä käsitys alkoholinkäytön varhaisesta puheeksiotosta terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa. Taulukossa 12 esitetään yhteenveto tutkimuksen menetelmällisistä ratkaisuista ja toteutuksesta.

39

Taulukko 12. Yhteenveto tutkimuksen menetelmällisistä ratkaisuista ja toteutuksesta Osatutkimukset ja tutkimuskysymykset Vastaajat, arviointi- ja analyysimenetelmät

Osatutkimus 1.

Miten terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen asiakkaat käyttävät alkoholia AUDITilla arvioituna? Miten asiakkaiden taustatekijät ovat yhteydessä heidän alkoholinkäyttöönsä?

Terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen asiakkaat (N = 175). AUDIT-kysely: yksisuuntainen varianssi-analyysi ja kontrastianalyysit, eksploratiivinen ja konfirmatorinen faktorianalyysi (N = 175)

Millaisia ovat asiakkaiden kokemukset ja suhtautuminen alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon? Miten asiakkaiden alkoholinkäyttö on yhteydessä heidän suhtautumiseensa alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon?

Terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen asiakkaat (N = 175). Kysymykset, joilla selvitettiin asiakkaiden kokemusta puheeksiotosta. Millerin ym. (2006) kysely: pilotoinnissa osioanalyysi (n = 30), eksploratiivinen ja konfirmatorinen faktorianalyysi (N = 175)

Terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen asiakkaat (N = 175). AUDIT-kysely ja Millerin ym. (2006) kysely: Rakenneyhtälömalli (N = 175)

Osatutkimus 2.

Miten terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen työntekijät toteuttavat alkoholinkäytön puheeksiottoa peruspalveluissa?

Terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen työntekijät (N = 120). Kysymykset, joilla selvitetään työntekijöiden toteuttamaa alkoholinkäytön puheeksiottoa. Ristiintaulukointi, yksisuuntainen varianssianalyysi ja kontrastianalyysit (N = 120)

Mitkä työntekijään, tiimiin, työpaikkaan ja organisaatioon liittyvät tekijät edistävät työntekijöiden toteuttamaa alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa?

Terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen työntekijät (N = 120). WPQ–kysely (2004): pilotoinnissa osioanalyysi (n = 30), yksisuuntainen varianssianalyysi ja kontrastianalyysit sekä eksploratiivinen faktorianalyysi (N = 120)

Osatutkimus 3.

Miten terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen esimiehet johtavat ja tukevat alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa?

Terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen keskijohto ja lähiesimiehet (N = 22). Neljä puolistrukturoitua ryhmähaastattelua: teemat ja kysymykset perustuivat systeemiteoriaan (N = 22)

38

Taulukko 11. Työntekijäkyselyn (WPQ) eksploratiivisen faktorianalyysin neljän faktorin ratkaisun osioiden lataukset ja kommunaliteetit WPQ:n asteikko Faktori 1 Faktori 2 Faktori 3 Faktori 4 Kommu-

naliteetti Omien kykyjen ja taitojen riittävyys 0.13 0.70 0.02 0.30 0.62

Roolin oikeutus 0.00 0.78 0.05 0.06 0.61

Työmotivaatio ja palkitseminen 0.02 0.88 0.07 0.09 0.77

Henkilökohtainen näkökulma 0.12 0.49 0.02 0.10 0.26

Työmotivaatio 0.05 0.56 0.17 0.14 0.36

Tiimin kyvykkyys 0.08 0.11 0.81 0.07 0.59

Epävirallinen tuki 0.12 0.14 0.72 0.20 0.61

Virallinen tuki 0.26 0.05 0.47 0.41 0.64

Tiimin kiinteys 0.36 0.03 0.54 0.19 0.57

Työpaikalla saatu palaute 0.21 0.09 0.59 0.00 0.52

Työpaikan paineet ja tuki 0.75 0.00 0.03 0.13 0.54

Työolosuhteet 0.76 0.05 0.10 0.14 0.66

Organisaation virallinen rooli 0.17 0.08 0.41 0.71 0.85

Järjestelmän vaikutus 0.04 0.06 0.04 0.45 0.21

Palautteen antamisen mahdollisuus 0.69 0.04 0.03 0.28 0.57

Organisaation arviointi ja katselmus 0.52 0.04 0.06 0.39 0.51

Ammatillisen kehittämisen mahdollisuus 0.78 0.02 0.00 0.01 0.61

Osioiden yli 0.40 faktorilataukset on tummennettu

4.4 YHTEENVETO TUTKIMUKSEN MENETELMÄLLISISTÄ RATKAISUISTA JA TOTEUTUKSESTA

Tutkimuksessa tarkasteltiin asiakkaiden/potilaiden, työntekijöiden ja esimiesten näkökulmaa alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa. Asiakkaiden/potilaiden ja työntekijöiden näkemystä tutkittiin kyselyillä, jotka analysoitiin tilastollisin menetelmin. Esimiesten näkökulmaa selvitettiin haastatteluilla, jotka analysoitiin laadullisin menetelmin. Näillä menetelmällisillä ratkaisuilla saatiin toisiaan täydentävä käsitys alkoholinkäytön varhaisesta puheeksiotosta terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa. Taulukossa 12 esitetään yhteenveto tutkimuksen menetelmällisistä ratkaisuista ja toteutuksesta.

39

Taulukko 12. Yhteenveto tutkimuksen menetelmällisistä ratkaisuista ja toteutuksesta Osatutkimukset ja tutkimuskysymykset Vastaajat, arviointi- ja analyysimenetelmät

Osatutkimus 1.

Miten terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen asiakkaat käyttävät alkoholia AUDITilla arvioituna? Miten asiakkaiden taustatekijät ovat yhteydessä heidän alkoholinkäyttöönsä?

Terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen asiakkaat (N = 175). AUDIT-kysely: yksisuuntainen varianssi-analyysi ja kontrastianalyysit, eksploratiivinen ja konfirmatorinen faktorianalyysi (N = 175)

Millaisia ovat asiakkaiden kokemukset ja suhtautuminen alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon? Miten asiakkaiden alkoholinkäyttö on yhteydessä heidän suhtautumiseensa alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon?

Terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen asiakkaat (N = 175). Kysymykset, joilla selvitettiin asiakkaiden kokemusta puheeksiotosta. Millerin ym. (2006) kysely: pilotoinnissa osioanalyysi (n = 30), eksploratiivinen ja konfirmatorinen faktorianalyysi (N = 175)

Terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen asiakkaat (N = 175). AUDIT-kysely ja Millerin ym. (2006) kysely: Rakenneyhtälömalli (N = 175)

Osatutkimus 2.

Miten terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen työntekijät toteuttavat alkoholinkäytön puheeksiottoa peruspalveluissa?

Terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen työntekijät (N = 120). Kysymykset, joilla selvitetään työntekijöiden toteuttamaa alkoholinkäytön puheeksiottoa. Ristiintaulukointi, yksisuuntainen varianssianalyysi ja kontrastianalyysit (N = 120)

Mitkä työntekijään, tiimiin, työpaikkaan ja organisaatioon liittyvät tekijät edistävät työntekijöiden toteuttamaa alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa?

Terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen työntekijät (N = 120). WPQ–kysely (2004): pilotoinnissa osioanalyysi (n = 30), yksisuuntainen varianssianalyysi ja kontrastianalyysit sekä eksploratiivinen faktorianalyysi (N = 120)

Osatutkimus 3.

Miten terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen esimiehet johtavat ja tukevat alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa?

Terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen keskijohto ja lähiesimiehet (N = 22). Neljä puolistrukturoitua ryhmähaastattelua: teemat ja kysymykset perustuivat systeemiteoriaan (N = 22)

40

5 Tulokset

5.1 TUTKIMUKSEEN OSALLISTUNEET

Ensimmäiseen osatutkimukseen osallistui tutkimuksen kohteena olleen suuren kaupungin terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen asiakkaita (N = 175). Asiakkaista puolet oli miehiä. Asiakkaat olivat iältään 19–65-vuotiaita, keski-iän ollessa 39 vuotta. Taulukossa 13 esitetään asiakkaiden taustatiedot (n,%).

Taulukko 13. Asiakkaiden taustatiedot (n,%) Asiakkaiden taustatiedot n %

Sukupuoli (N = 175) Mies Nainen

88 87

50 50

Ikä (N = 175) 18–30-vuotias 31–38-vuotias 39–46-vuotias 47–54-vuotias 55–65-vuotias

53 36 29 30 27

30 21 17 17 15

Siviilisääty (N = 174) Naimaton Naimisissa Eronnut

97 49 22

56 28 13

Muu 6 3

Koulutustausta (N = 173) Peruskoulu Lukio Ammattikoulu Ammattikorkeakoulu Yliopisto

20 27 43 42 41

12 16 25 24 23

Pääasiallinen toiminta (N = 173) Opiskelija Työssä Työtön Eläkkeellä Muu

14 131 10 12 6

8 76 6 7 3

Toiseen osatutkimukseen osallistui tutkimuksen kohteena olleen kaupungin terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen työntekijöitä (N = 120). Työntekijöistä kolme viidestä toimi terveysasemilla ja kaksi viidestä toimi sosiaaliasemilla. Naisia vastanneista oli yhdeksän kymmenestä. Taulukossa 14 esitetään työntekijöiden taustatiedot (n,%).

41

Taulukko 14. Työntekijöiden taustatiedot (n,%) Työntekijöiden taustatiedot n %

Toimipaikka (N = 120) Terveysasema Sosiaaliasema

74 46

62 38

Ammattiryhmä (N = 120) Sosiaaliohjaaja Terveydenhoitaja Sosiaalityöntekijä Lääkäri Psykiatrinen sairaanhoitaja Päihdesairaanhoitaja Lähihoitaja

26 25 22 19 13 11 4

22 21 18 16 11 9 3

Sukupuoli (N = 119) Nainen 104 87 Mies 15 13

Työntekijöiden iän keskiarvo oli 40 vuotta. Keskimääräinen työkokemus oli 13 vuotta. Eri

ammattiryhmiin kuuluvat työntekijät erosivat toisistaan työkokemuksen pituudessa (F(5,39.342) = 7.090, p < 0.001). Ryhmät erosivat toisistaan tilastollisesti erittäin merkitsevästi varianssien suuruudessa Levenen testillä testattuna (F(5,103) = 4.615, p = 0.001), joten ryhmien väliset erot raportoitiin Welchin testillä, joka on tällaiseen tilanteeseen soveltuva menetelmä (Field 2013). Psykiatrisilla sairaanhoitajilla (t(14.20) = 4.33, p = 0.001), päihdesairaanhoitajilla (t(13.97) = 4.26, p = 0.001), lääkäreillä (t(21.19) = 3.11, p = 0.005) ja sosiaalityöntekijöillä (t(35.32) = 2.86, p = 0.007) oli merkitsevästi pidempi työkokemus kuin sosiaaliohjaajilla. Psykiatrisilla sairaanhoitajilla oli melkein merkitsevästi pidempi työkokemus kuin sosiaalityöntekijöillä (t(18.40) = 2.31, p = 0.033). Päihdesairaanhoitajilla (t(19.08) = 2.61, p = 0.017) ja psykiatrisilla sairaanhoitajilla (t(18.39) = 2.88, p = 0.010) oli merkitsevästi pidempi työkokemus kuin terveydenhoitajilla. Taulukossa 15 esitetään työntekijöiden iän ja työkokemuksen tunnusluvut (keskiarvo, keskihajonta) toimipaikoittain ja ammattiryhmittäin. Taulukko 15. Työntekijöiden iän ja työkokemuksen tunnusluvut (keskiarvo, keskihajonta) toimipaikoittain ja ammattiryhmittäin Työntekijät ryhmiteltyinä Ikä vuosina Työkokemus vuosina Ka Kh Ka Kh Toimipaikka (N = 120) Terveysasema Sosiaaliasema

41.1 38.1

11.95 10.75

16.0 9.4

10.83 7.71

Ammattiryhmä (N = 120) Psykiatrinen sairaanhoitaja Päihdesairaanhoitaja Sosiaalityöntekijä Lähihoitaja Lääkäri Terveydenhoitaja Sosiaaliohjaaja

47.3 46.1 43.6 42.7 41.1 36.5 33.7

10.09 10.41 10.96 11.92 12.55 11.18 8.62

21.3 19.4 12.9 19.3 16.7 10.8 6.7

10.97 9.05 8.37 12.58 12.26 8.69 5.96

Kaikki (N =120) 39.96 11.55 13.42 10.21

Koulutuksen sisältö painottui kaikkien ammattiryhmien työntekijöillä enemmän päihdeongelmien hoitamiseen kuin niiden varhaiseen tunnistamiseen. Yli puolella työntekijöistä oli päihdeongelmien hoitamiseen liittyvää koulutusta ja joka kolmannella työntekijällä oli alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton koulutus. Taulukossa 16 esitetään

40

5 Tulokset

5.1 TUTKIMUKSEEN OSALLISTUNEET

Ensimmäiseen osatutkimukseen osallistui tutkimuksen kohteena olleen suuren kaupungin terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen asiakkaita (N = 175). Asiakkaista puolet oli miehiä. Asiakkaat olivat iältään 19–65-vuotiaita, keski-iän ollessa 39 vuotta. Taulukossa 13 esitetään asiakkaiden taustatiedot (n,%).

Taulukko 13. Asiakkaiden taustatiedot (n,%) Asiakkaiden taustatiedot n %

Sukupuoli (N = 175) Mies Nainen

88 87

50 50

Ikä (N = 175) 18–30-vuotias 31–38-vuotias 39–46-vuotias 47–54-vuotias 55–65-vuotias

53 36 29 30 27

30 21 17 17 15

Siviilisääty (N = 174) Naimaton Naimisissa Eronnut

97 49 22

56 28 13

Muu 6 3

Koulutustausta (N = 173) Peruskoulu Lukio Ammattikoulu Ammattikorkeakoulu Yliopisto

20 27 43 42 41

12 16 25 24 23

Pääasiallinen toiminta (N = 173) Opiskelija Työssä Työtön Eläkkeellä Muu

14 131 10 12 6

8 76 6 7 3

Toiseen osatutkimukseen osallistui tutkimuksen kohteena olleen kaupungin terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen työntekijöitä (N = 120). Työntekijöistä kolme viidestä toimi terveysasemilla ja kaksi viidestä toimi sosiaaliasemilla. Naisia vastanneista oli yhdeksän kymmenestä. Taulukossa 14 esitetään työntekijöiden taustatiedot (n,%).

41

Taulukko 14. Työntekijöiden taustatiedot (n,%) Työntekijöiden taustatiedot n %

Toimipaikka (N = 120) Terveysasema Sosiaaliasema

74 46

62 38

Ammattiryhmä (N = 120) Sosiaaliohjaaja Terveydenhoitaja Sosiaalityöntekijä Lääkäri Psykiatrinen sairaanhoitaja Päihdesairaanhoitaja Lähihoitaja

26 25 22 19 13 11 4

22 21 18 16 11 9 3

Sukupuoli (N = 119) Nainen 104 87 Mies 15 13

Työntekijöiden iän keskiarvo oli 40 vuotta. Keskimääräinen työkokemus oli 13 vuotta. Eri

ammattiryhmiin kuuluvat työntekijät erosivat toisistaan työkokemuksen pituudessa (F(5,39.342) = 7.090, p < 0.001). Ryhmät erosivat toisistaan tilastollisesti erittäin merkitsevästi varianssien suuruudessa Levenen testillä testattuna (F(5,103) = 4.615, p = 0.001), joten ryhmien väliset erot raportoitiin Welchin testillä, joka on tällaiseen tilanteeseen soveltuva menetelmä (Field 2013). Psykiatrisilla sairaanhoitajilla (t(14.20) = 4.33, p = 0.001), päihdesairaanhoitajilla (t(13.97) = 4.26, p = 0.001), lääkäreillä (t(21.19) = 3.11, p = 0.005) ja sosiaalityöntekijöillä (t(35.32) = 2.86, p = 0.007) oli merkitsevästi pidempi työkokemus kuin sosiaaliohjaajilla. Psykiatrisilla sairaanhoitajilla oli melkein merkitsevästi pidempi työkokemus kuin sosiaalityöntekijöillä (t(18.40) = 2.31, p = 0.033). Päihdesairaanhoitajilla (t(19.08) = 2.61, p = 0.017) ja psykiatrisilla sairaanhoitajilla (t(18.39) = 2.88, p = 0.010) oli merkitsevästi pidempi työkokemus kuin terveydenhoitajilla. Taulukossa 15 esitetään työntekijöiden iän ja työkokemuksen tunnusluvut (keskiarvo, keskihajonta) toimipaikoittain ja ammattiryhmittäin. Taulukko 15. Työntekijöiden iän ja työkokemuksen tunnusluvut (keskiarvo, keskihajonta) toimipaikoittain ja ammattiryhmittäin Työntekijät ryhmiteltyinä Ikä vuosina Työkokemus vuosina Ka Kh Ka Kh Toimipaikka (N = 120) Terveysasema Sosiaaliasema

41.1 38.1

11.95 10.75

16.0 9.4

10.83 7.71

Ammattiryhmä (N = 120) Psykiatrinen sairaanhoitaja Päihdesairaanhoitaja Sosiaalityöntekijä Lähihoitaja Lääkäri Terveydenhoitaja Sosiaaliohjaaja

47.3 46.1 43.6 42.7 41.1 36.5 33.7

10.09 10.41 10.96 11.92 12.55 11.18 8.62

21.3 19.4 12.9 19.3 16.7 10.8 6.7

10.97 9.05 8.37 12.58 12.26 8.69 5.96

Kaikki (N =120) 39.96 11.55 13.42 10.21

Koulutuksen sisältö painottui kaikkien ammattiryhmien työntekijöillä enemmän päihdeongelmien hoitamiseen kuin niiden varhaiseen tunnistamiseen. Yli puolella työntekijöistä oli päihdeongelmien hoitamiseen liittyvää koulutusta ja joka kolmannella työntekijällä oli alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton koulutus. Taulukossa 16 esitetään

42

työntekijöiden osallistumista alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton koulutukseen ja muuhun päihdetyöhön liittyvään koulutukseen ammattiryhmittäin (n,%). Taulukko 16. Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton koulutukseen ja muuhun päihdetyöhön liittyvään koulutukseen osallistuminen ammattiryhmittäin (n,%) Ammattiryhmä Mini-interventio/varhaisen

puheeksioton koulutus Muu päihdetyöhön liittyvä koulutus

n % n % Päihdesairaanhoitaja 5 50 19 91

Sosiaalityöntekijä 9 41 19 86

Terveydenhoitaja 10 40 15 60

Lääkäri 6 32 6 33

Sosiaaliohjaaja 6 23 11 44

Lähihoitaja 0 0 2 50

Kaikki (N = 120) 39 33 66 56

Kolmanteen osatutkimukseen osallistui tutkimuksen kohteena olleen kaupungin terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen lähiesimiehiä ja keskijohtoa (N = 22). Osallistuneista neljä oli keskijohtoa ja 18 lähiesimiehiä. Tarkempia taustatietoja ei kuvata osallistujien tunnistamattomuuden turvaamiseksi.

5.2 ASIAKKAIDEN ALKOHOLINKÄYTTÖ JA SUHTAUTUMINEN VARHAISEEN PUHEEKSIOTTOON

5.2.1 Alkoholinkäyttö AUDITilla arvioituna AUDITissa on Baborin ym. (2001) määrittämät rajat alkoholinkäytön eri tasoille: riskikäyttö (8–15 pistettä), haitallinen käyttö (16–19) ja mahdollinen alkoholiriippuvuus (20–40). Näitä rajoja käytettiin myös tässä tutkimuksessa AUDITin tulosten laskemisessa. Näiden rajojen mukaan kolme viidestä asiakkaasta käytti alkoholia yli riskirajan (eli 8/>8 pistettä), ja olisi siten hyötynyt alkoholinkäytön varhaisesta puheeksiotosta. Taulukossa 17 esitetään asiakkaiden AUDIT-luokituksen jakauma (n,%). Taulukko 17. Asiakkaiden AUDIT-luokituksen jakauma (n,%) AUDITin kokonaispisteet n %

0–7 pistettä 67 39

8–15 pistettä 65 37

16–19 pistettä 16 9

20–40 pistettä

Kaikki (N = 175)

27

175

15

100

Sukupuolittain tarkasteltuna miehistä kaksi kolmesta ja naisista kolme viidestä käytti alkoholia yli riskirajan (eli 8/>8 pistettä). Miehistä riskikäyttäjiä oli lähes joka kolmas, haitallisesti käytti joka kymmenes ja mahdollisesti alkoholiriippuvaisia oli yksi neljästä. Naisista riskikäyttäjiä oli lähes puolet ja haitallisesti käyttäviä tai mahdollisesti alkoholiriippuvaisia oli enemmän kuin joka kymmenes. Taulukossa 18 esitetään asiakkaiden AUDIT-luokituksen jakauma sukupuolittain (n,%).

43

Taulukko 18. Asiakkaiden AUDIT-luokituksen jakauma sukupuolittain (n,%) AUDITin kokonaispisteet

Mies

%

Nainen

%

0–7 pistettä 29 33 38 44

8–15 pistettä 27 31 38 44

16–19 pistettä 10 11 6 7

20–40 pistettä 22 25 5 5

Kaikki (N = 175) 88 100 87 100 Ikäryhmittäin tarkasteltuna 18–30-vuotiaista neljä viidesosaa käytti alkoholia yli riskirajan

(eli 8/>8 pistettä). Lähes kolme viidesosaa 31–38-vuotiaista käytti alkoholia yli riskirajan. Enemmän kuin kaksi kolmasosaa 39–46-vuotiaista käytti alkoholia yli riskirajan. Lähes kaksi viidesosaa 47–54-vuotiaista käytti alkoholia yli riskirajan. Lähes puolet 55–65-vuotiaista käytti alkoholia yli riskirajan.

Asiakkaat erosivat toisistaan koulutustaustoiltaan AUDITin kokonaistuloksissa (F(4,69.98) = 4.27, p = 0.004). Levenen testillä testattuna eri ryhmien varianssit erosivat toisistaan (F(4,168) = 9.23, p < 0.001), joten ryhmien väliset erot raportoitiin Welchin testillä, joka on tällaiseen tilanteeseen soveltuva menetelmä (Field 2013). Peruskoulun suorittaneet käyttivät alkoholia AUDITilla arvioituna merkitsevästi enemmän kuin yliopiston suorittaneet (t(22.55) = 2.86, p = 0.009). Siviilisäädyltään erilaiset asiakkaat erosivat toisistaan AUDITin kokonaistuloksissa (F(3,20.69) = 7.05, p = 0.002). Levenen testillä testattuna eri ryhmien varianssit erosivat toisistaan (F(3,170) = 3.10, p = 0.028), joten ryhmien väliset erot raportoitiin Welchin testillä, joka on tällaiseen tilanteeseen soveltuva menetelmä (Field 2013). Naimattomat käyttivät alkoholia AUDITilla arvioituna erittäin merkitsevästi enemmän kuin naimisissa olevat (t(119.27) = 4.65, p < 0.001).

Seuraavaksi alkoholinkäytön eri tasot muutettiin asteikoille 1-4, jossa 1 tarkoittaa vähäriskistä käyttöä ja 4 mahdollista riippuvuutta. Näin tutkittuna miehet käyttivät naisia erittäin merkitsevästi enemmän alkoholia (t(173) = 3.50, p = 0.001). Taulukossa 19 esitetään asiakkaiden alkoholinkäytön tasot sukupuolittain (Ka, Kh, t, p).

Taulukko 19. Asiakkaiden alkoholinkäytön tasot sukupuolittain (Ka, Kh, t, p) Tunnusluvut

Mies

Nainen

t

p

Keskiarvo

Keskihajonta

2.28

1.17

1.75

0.82

3.50 0.001

Kaikki (N = 175) 88 87 Asteikko 1-4: 1 = vähäriskinen käyttö, 4 = mahdollinen riippuvuus

5.2.2 Kokemus alkoholinkäytöstä kysymisestä ja keskustelun hyödyllisyydestä Asiakkaista (N = 175) lähes joka toiselta oli kysytty alkoholinkäytöstä viimeisen vuoden aikana ainakin jossain terveydenhuollon tai sosiaalialan toimipaikassa. Eniten asiakkaiden alkoholinkäytöstä oli kysytty terveysasemilla. Kysymyksessä sai vastata useampaan kohtaan, jos alkoholinkäytöstä oli kysytty useammassa kuin yhdessä toimipaikassa viimeisen vuoden aikana. Taulukossa 20 esitetään asiakkaiden kokemus alkoholinkäytöstä kysymisestä viimeisen vuoden aikana terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa (n,%).

42

työntekijöiden osallistumista alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton koulutukseen ja muuhun päihdetyöhön liittyvään koulutukseen ammattiryhmittäin (n,%). Taulukko 16. Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton koulutukseen ja muuhun päihdetyöhön liittyvään koulutukseen osallistuminen ammattiryhmittäin (n,%) Ammattiryhmä Mini-interventio/varhaisen

puheeksioton koulutus Muu päihdetyöhön liittyvä koulutus

n % n % Päihdesairaanhoitaja 5 50 19 91

Sosiaalityöntekijä 9 41 19 86

Terveydenhoitaja 10 40 15 60

Lääkäri 6 32 6 33

Sosiaaliohjaaja 6 23 11 44

Lähihoitaja 0 0 2 50

Kaikki (N = 120) 39 33 66 56

Kolmanteen osatutkimukseen osallistui tutkimuksen kohteena olleen kaupungin terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen lähiesimiehiä ja keskijohtoa (N = 22). Osallistuneista neljä oli keskijohtoa ja 18 lähiesimiehiä. Tarkempia taustatietoja ei kuvata osallistujien tunnistamattomuuden turvaamiseksi.

5.2 ASIAKKAIDEN ALKOHOLINKÄYTTÖ JA SUHTAUTUMINEN VARHAISEEN PUHEEKSIOTTOON

5.2.1 Alkoholinkäyttö AUDITilla arvioituna AUDITissa on Baborin ym. (2001) määrittämät rajat alkoholinkäytön eri tasoille: riskikäyttö (8–15 pistettä), haitallinen käyttö (16–19) ja mahdollinen alkoholiriippuvuus (20–40). Näitä rajoja käytettiin myös tässä tutkimuksessa AUDITin tulosten laskemisessa. Näiden rajojen mukaan kolme viidestä asiakkaasta käytti alkoholia yli riskirajan (eli 8/>8 pistettä), ja olisi siten hyötynyt alkoholinkäytön varhaisesta puheeksiotosta. Taulukossa 17 esitetään asiakkaiden AUDIT-luokituksen jakauma (n,%). Taulukko 17. Asiakkaiden AUDIT-luokituksen jakauma (n,%) AUDITin kokonaispisteet n %

0–7 pistettä 67 39

8–15 pistettä 65 37

16–19 pistettä 16 9

20–40 pistettä

Kaikki (N = 175)

27

175

15

100

Sukupuolittain tarkasteltuna miehistä kaksi kolmesta ja naisista kolme viidestä käytti alkoholia yli riskirajan (eli 8/>8 pistettä). Miehistä riskikäyttäjiä oli lähes joka kolmas, haitallisesti käytti joka kymmenes ja mahdollisesti alkoholiriippuvaisia oli yksi neljästä. Naisista riskikäyttäjiä oli lähes puolet ja haitallisesti käyttäviä tai mahdollisesti alkoholiriippuvaisia oli enemmän kuin joka kymmenes. Taulukossa 18 esitetään asiakkaiden AUDIT-luokituksen jakauma sukupuolittain (n,%).

43

Taulukko 18. Asiakkaiden AUDIT-luokituksen jakauma sukupuolittain (n,%) AUDITin kokonaispisteet

Mies

%

Nainen

%

0–7 pistettä 29 33 38 44

8–15 pistettä 27 31 38 44

16–19 pistettä 10 11 6 7

20–40 pistettä 22 25 5 5

Kaikki (N = 175) 88 100 87 100 Ikäryhmittäin tarkasteltuna 18–30-vuotiaista neljä viidesosaa käytti alkoholia yli riskirajan

(eli 8/>8 pistettä). Lähes kolme viidesosaa 31–38-vuotiaista käytti alkoholia yli riskirajan. Enemmän kuin kaksi kolmasosaa 39–46-vuotiaista käytti alkoholia yli riskirajan. Lähes kaksi viidesosaa 47–54-vuotiaista käytti alkoholia yli riskirajan. Lähes puolet 55–65-vuotiaista käytti alkoholia yli riskirajan.

Asiakkaat erosivat toisistaan koulutustaustoiltaan AUDITin kokonaistuloksissa (F(4,69.98) = 4.27, p = 0.004). Levenen testillä testattuna eri ryhmien varianssit erosivat toisistaan (F(4,168) = 9.23, p < 0.001), joten ryhmien väliset erot raportoitiin Welchin testillä, joka on tällaiseen tilanteeseen soveltuva menetelmä (Field 2013). Peruskoulun suorittaneet käyttivät alkoholia AUDITilla arvioituna merkitsevästi enemmän kuin yliopiston suorittaneet (t(22.55) = 2.86, p = 0.009). Siviilisäädyltään erilaiset asiakkaat erosivat toisistaan AUDITin kokonaistuloksissa (F(3,20.69) = 7.05, p = 0.002). Levenen testillä testattuna eri ryhmien varianssit erosivat toisistaan (F(3,170) = 3.10, p = 0.028), joten ryhmien väliset erot raportoitiin Welchin testillä, joka on tällaiseen tilanteeseen soveltuva menetelmä (Field 2013). Naimattomat käyttivät alkoholia AUDITilla arvioituna erittäin merkitsevästi enemmän kuin naimisissa olevat (t(119.27) = 4.65, p < 0.001).

Seuraavaksi alkoholinkäytön eri tasot muutettiin asteikoille 1-4, jossa 1 tarkoittaa vähäriskistä käyttöä ja 4 mahdollista riippuvuutta. Näin tutkittuna miehet käyttivät naisia erittäin merkitsevästi enemmän alkoholia (t(173) = 3.50, p = 0.001). Taulukossa 19 esitetään asiakkaiden alkoholinkäytön tasot sukupuolittain (Ka, Kh, t, p).

Taulukko 19. Asiakkaiden alkoholinkäytön tasot sukupuolittain (Ka, Kh, t, p) Tunnusluvut

Mies

Nainen

t

p

Keskiarvo

Keskihajonta

2.28

1.17

1.75

0.82

3.50 0.001

Kaikki (N = 175) 88 87 Asteikko 1-4: 1 = vähäriskinen käyttö, 4 = mahdollinen riippuvuus

5.2.2 Kokemus alkoholinkäytöstä kysymisestä ja keskustelun hyödyllisyydestä Asiakkaista (N = 175) lähes joka toiselta oli kysytty alkoholinkäytöstä viimeisen vuoden aikana ainakin jossain terveydenhuollon tai sosiaalialan toimipaikassa. Eniten asiakkaiden alkoholinkäytöstä oli kysytty terveysasemilla. Kysymyksessä sai vastata useampaan kohtaan, jos alkoholinkäytöstä oli kysytty useammassa kuin yhdessä toimipaikassa viimeisen vuoden aikana. Taulukossa 20 esitetään asiakkaiden kokemus alkoholinkäytöstä kysymisestä viimeisen vuoden aikana terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa (n,%).

44

Taulukko 20. Asiakkaiden kokemus alkoholinkäytöstä kysymisestä viimeisen vuoden aikana terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa (n,%) Toimipaikka n %

Terveysasema 63 36

Sosiaaliasema 10 6

Muu terveydenhuollon tai sosiaalialan toimipaikka

30 17

Edes yhdessä terveydenhuollon/ sosiaalialan toimipaikassa

82 46

Ei missään terveydenhuollon/sosiaalialan toimipaikassa

93 54

Asiakkaista joka toinen arvioi alkoholinkäytöstä kysymisen ja keskustelun erittäin

hyödylliseksi tai hyödylliseksi. Alkoholinkäytön kysymisen ja keskustelun hyödyllisyyttä arvioivat ne asiakkaat, joiden alkoholinkäytöstä oli kysytty terveydenhuollon ja/tai sosiaalialan toimipaikoissa. Kysymyksessä käytettiin viisiportaista asteikkoa, jossa 1 tarkoitti erittäin hyödyllistä ja 5 erittäin hyödytöntä. Taulukossa 21 esitetään asiakkaiden arvioita alkoholinkäytöstä kysymisen ja keskustelun hyödyllisyydestä AUDIT-luokituksen ja sukupuolen mukaan (n,%). Taulukko 21. Asiakkaiden arvio alkoholinkäytöstä kysymisen ja keskustelun hyödyllisyydestä AUDIT-luokituksen ja sukupuolen mukaan (n,%) Erittäin hyödyllinen/

hyödyllinen Ei hyödyllinen eikä hyödytön

Erittäin hyödytön/ hyödytön

n % n % n % AUDIT-luokitus (N = 80) 0–7 pistettä 14 48 14 45 2 7 8–15 pistettä 9 35 14 54 3 11 16–19 pistettä 6 67 3 33 0 20–40 pistettä 11 73 4 27 0 Kaikki (N = 80) 40 50 35 44 5 6

Sukupuoli (N = 80) Mies 25 57 18 41 1 2 Nainen 15 42 17 47 4 11 Kaikki (N = 80) 40 50 35 44 5 6

AUDITin eri luokkiin sijoittuneet asiakkaat erosivat tilastollisesti melkein merkitsevästi

toisistaan siinä, kuinka hyödylliseksi he arvioivat alkoholinkäytöstä kysymisen ja keskustelun (F(2,77) = 3.72, p = 0.029). Tässä vähäriskisesti käyttävät ja riskikäyttäjät olivat omina luokkinaan ja haitallisesti käyttävät ja mahdollisesti alkoholiriippuvaiset yhdistettiin. Haitallisesti käyttävät ja mahdollisesti alkoholiriippuvaiset kokivat alkoholinkäytöstä kysymisen ja keskustelun merkitsevästi hyödyllisemmäksi kuin riskikäyttäjät (t(77) = 2.71, p = 0.008). Miehet kokivat alkoholinkäytöstä kysymisen ja keskustelun hyödyllisemmäksi kuin naiset. Tulos lähestyi melkein merkitsevän rajaa (t(78) = 1.72, p = 0.090). Asteikkona käytettiin 1–5, jossa 1 tarkoittaa erittäin hyödyllistä ja 5 erittäin hyödytöntä. Taulukossa 22 esitetään alkoholinkäytöstä kysymisen ja keskustelun hyödyllisyys asiakkaiden AUDIT-luokituksen ja sukupuolen mukaan (n, Ka, Kh, Min, Max).

45

Taulukko 22. Alkoholinkäytöstä kysymisen ja keskustelun hyödyllisyys asiakkaiden AUDIT-luokituksen ja sukupuolen mukaan (n, Ka, Kh, Min ja Max) n Ka Kh Min Max

AUDIT-luokitus (N = 80) 0–7 pistettä 30 2.43 1.07 1 5 8–15 pistettä 26 2.69 0.79 1 4 16–40 pistettä 24 2.00 0.78 1 3

Sukupuoli (N = 80) Mies 44 2.23 0.92 1 5 Nainen 36 2.58 0.94 1 5

Asteikko 1-5: 1 = erittäin hyödyllinen, 5 = erittäin hyödytön

5.2.3 Suhtautuminen alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon Asiakkaiden (N = 175) suhtautumista omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja alkoholinkäyttöön liittyviin laboratoriokokeisiin tutkittiin Millerin ym. (2006) kyselyllä. Tulokset esitetään ensin väittämittäin ja prosenttiosuuksina kuten Miller ym. (2006) ovat raportoineet. Tuloksissa ei esitetä vastauksia ”ei samaa mieltä eikä eri mieltä”. Vastausten mukaan lähes kaikkien asiakkaiden mielestä lääkärin tai hoitajan pitäisi neuvoa heitä vähentämään alkoholinkäyttöä, mikäli se vaikuttaa heidän terveyteensä ja lähes kaikkien asiakkaiden mielestä osana terveydenhoitoa lääkäri tai hoitaja voi vapaasti kysyä heidän alkoholinkäytöstään. Sen sijaan lähes joka neljäs asiakas ei pitänyt siitä, että heidät määrätään laboratoriokokeisiin, joista voi selvitä liiallinen alkoholinkäyttö. Taulukossa 23 esitetään asiakkaiden suhtautuminen omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja alkoholinkäyttöön liittyviin laboratoriokokeisiin (n,%).

44

Taulukko 20. Asiakkaiden kokemus alkoholinkäytöstä kysymisestä viimeisen vuoden aikana terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa (n,%) Toimipaikka n %

Terveysasema 63 36

Sosiaaliasema 10 6

Muu terveydenhuollon tai sosiaalialan toimipaikka

30 17

Edes yhdessä terveydenhuollon/ sosiaalialan toimipaikassa

82 46

Ei missään terveydenhuollon/sosiaalialan toimipaikassa

93 54

Asiakkaista joka toinen arvioi alkoholinkäytöstä kysymisen ja keskustelun erittäin

hyödylliseksi tai hyödylliseksi. Alkoholinkäytön kysymisen ja keskustelun hyödyllisyyttä arvioivat ne asiakkaat, joiden alkoholinkäytöstä oli kysytty terveydenhuollon ja/tai sosiaalialan toimipaikoissa. Kysymyksessä käytettiin viisiportaista asteikkoa, jossa 1 tarkoitti erittäin hyödyllistä ja 5 erittäin hyödytöntä. Taulukossa 21 esitetään asiakkaiden arvioita alkoholinkäytöstä kysymisen ja keskustelun hyödyllisyydestä AUDIT-luokituksen ja sukupuolen mukaan (n,%). Taulukko 21. Asiakkaiden arvio alkoholinkäytöstä kysymisen ja keskustelun hyödyllisyydestä AUDIT-luokituksen ja sukupuolen mukaan (n,%) Erittäin hyödyllinen/

hyödyllinen Ei hyödyllinen eikä hyödytön

Erittäin hyödytön/ hyödytön

n % n % n % AUDIT-luokitus (N = 80) 0–7 pistettä 14 48 14 45 2 7 8–15 pistettä 9 35 14 54 3 11 16–19 pistettä 6 67 3 33 0 20–40 pistettä 11 73 4 27 0 Kaikki (N = 80) 40 50 35 44 5 6

Sukupuoli (N = 80) Mies 25 57 18 41 1 2 Nainen 15 42 17 47 4 11 Kaikki (N = 80) 40 50 35 44 5 6

AUDITin eri luokkiin sijoittuneet asiakkaat erosivat tilastollisesti melkein merkitsevästi

toisistaan siinä, kuinka hyödylliseksi he arvioivat alkoholinkäytöstä kysymisen ja keskustelun (F(2,77) = 3.72, p = 0.029). Tässä vähäriskisesti käyttävät ja riskikäyttäjät olivat omina luokkinaan ja haitallisesti käyttävät ja mahdollisesti alkoholiriippuvaiset yhdistettiin. Haitallisesti käyttävät ja mahdollisesti alkoholiriippuvaiset kokivat alkoholinkäytöstä kysymisen ja keskustelun merkitsevästi hyödyllisemmäksi kuin riskikäyttäjät (t(77) = 2.71, p = 0.008). Miehet kokivat alkoholinkäytöstä kysymisen ja keskustelun hyödyllisemmäksi kuin naiset. Tulos lähestyi melkein merkitsevän rajaa (t(78) = 1.72, p = 0.090). Asteikkona käytettiin 1–5, jossa 1 tarkoittaa erittäin hyödyllistä ja 5 erittäin hyödytöntä. Taulukossa 22 esitetään alkoholinkäytöstä kysymisen ja keskustelun hyödyllisyys asiakkaiden AUDIT-luokituksen ja sukupuolen mukaan (n, Ka, Kh, Min, Max).

45

Taulukko 22. Alkoholinkäytöstä kysymisen ja keskustelun hyödyllisyys asiakkaiden AUDIT-luokituksen ja sukupuolen mukaan (n, Ka, Kh, Min ja Max) n Ka Kh Min Max

AUDIT-luokitus (N = 80) 0–7 pistettä 30 2.43 1.07 1 5 8–15 pistettä 26 2.69 0.79 1 4 16–40 pistettä 24 2.00 0.78 1 3

Sukupuoli (N = 80) Mies 44 2.23 0.92 1 5 Nainen 36 2.58 0.94 1 5

Asteikko 1-5: 1 = erittäin hyödyllinen, 5 = erittäin hyödytön

5.2.3 Suhtautuminen alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon Asiakkaiden (N = 175) suhtautumista omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja alkoholinkäyttöön liittyviin laboratoriokokeisiin tutkittiin Millerin ym. (2006) kyselyllä. Tulokset esitetään ensin väittämittäin ja prosenttiosuuksina kuten Miller ym. (2006) ovat raportoineet. Tuloksissa ei esitetä vastauksia ”ei samaa mieltä eikä eri mieltä”. Vastausten mukaan lähes kaikkien asiakkaiden mielestä lääkärin tai hoitajan pitäisi neuvoa heitä vähentämään alkoholinkäyttöä, mikäli se vaikuttaa heidän terveyteensä ja lähes kaikkien asiakkaiden mielestä osana terveydenhoitoa lääkäri tai hoitaja voi vapaasti kysyä heidän alkoholinkäytöstään. Sen sijaan lähes joka neljäs asiakas ei pitänyt siitä, että heidät määrätään laboratoriokokeisiin, joista voi selvitä liiallinen alkoholinkäyttö. Taulukossa 23 esitetään asiakkaiden suhtautuminen omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja alkoholinkäyttöön liittyviin laboratoriokokeisiin (n,%).

46

Taulukko 23. Asiakkaiden suhtautuminen omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja alkoholinkäyttöön liittyviin laboratoriokokeisiin (n,%) Millerin ym. (2006) väittämät Samaa Mieltä/

Täysin samaa mieltä Eri mieltä/ Täysin eri mieltä

n % n % Osana terveydenhoitoani, lääkäri tai hoitaja voi vapaasti kysyä minulta kuinka paljon käytän alkoholia

160 97 1 1

Vaivaannun, jos lääkäri tai hoitaja kysyy minulta kuinka paljon käytän alkoholia

25 14 119 68

Jos alkoholinkäyttöni vaikuttaa terveyteeni, lääkärin tai hoitajan pitäisi neuvoa minua vähentämään alkoholinkäyttöäni

171 98 1 1

Jos lääkäri tai hoitaja tarjoaa minulle laboratoriokoetta, josta voi selvitä, että käytän terveyteni kannalta liikaa alkoholia, haluaisin osallistua siihen

150 86 12 7

Jos lääkäri tai hoitaja kysyisi minulta kuinka paljon käytän alkoholia, antaisin rehellisen vastauksen

137 78 15 9

Jos alkoholinkäyttöni vaikuttaa terveyteeni, lääkärin tai hoitajan pitäisi neuvoa minua lopettamaan alkoholinkäyttö

141

81

11

6

Kuinka paljon käytän alkoholia on henkilökohtainen ja luottamuksellinen asia, eikä lääkärin tai hoitajan pitäisi kysyä sitä minulta

3 2 147 85

Jos lääkäri tai hoitaja on sitä mieltä, että alkoholinkäyttöni vaikuttaa terveyteeni, hän voisi määrätä minut laboratoriokokeeseen, nähdäkseen käytänkö alkoholia liian paljon

115 66 42 24

Koen häiritseväksi, jos lääkäri tai hoitaja kysyy minulta kuinka paljon käytän alkoholia

15 9 134 77

Jos lääkäri tai hoitaja kysyisi minulta kuinka paljon käytän alkoholia, en todennäköisesti antaisi rehellistä vastausta

26 15 126 72

47

5.2.4 Asiakkaiden alkoholinkäytön yhteys heidän suhtautumiseensa varhaiseen puheeksiottoon Rakenneyhtälömallin avulla tutkittiin sitä, kuinka asiakkaiden AUDIT-tulokset olivat yhteydessä Millerin ym. (2006) kyselyyn vastaamiseen. AUDITin ja Millerin ym. (2006) kyselyn aineistoon sopivat toisistaan erilliset konfirmatoriset faktorimallit on esitetty luotettavuus-osuudessa. AUDITin ja Millerin ym. (2006) kyselyn rakenneyhtälömalli, jossa AUDIT oli yhteydessä Millerin ym. (2006) kyselyn molempiin faktoreihin sopi aineistoon erinomaisesti (χ2(41) = 41.49, p > .05, NNFI = 1.00, GFI = 0.87, CFI = 1.00, SRMR = 0.07). AUDITin kokonaispistemäärä oli merkitsevästi yhteydessä sekä Millerin ym. (2006) kyselyn ensimmäiseen (t = 2,31) että toiseen faktoriin (t = 2,22 ). Millerin ym. (2006) kyselyn faktorit korreloivat myös voimakkaasti keskenään, mutta yhden faktorin malli ei sopinut aineistoon. Mallin perusteella AUDITin ja Millerin ym. (2006) kyselyihin vastanneiden pistemäärät olivat yhteydessä toisiinsa. Jatkoanalyyseissä käytettiin AUDITin kokonaispistemäärää ja AUDITin riskirajaluokituksia sekä Millerin ym. (2006) kyselystä kahta faktoreiden perusteella muodostettua summapistemäärää: asiakkaiden suhtautuminen omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja rehellisyys vastata kysymyksiin (= Miller 1) sekä asiakkaiden suhtautuminen alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin (= Miller 2). Kuviossa 6 esitetään AUDITin ja Millerin ym. (2006) kyselyn yhteydet (Miller 1 tarkoittaa asiakkaiden suhtautumista omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja rehellisyyttä vastata kysymyksiin ja Miller 2 tarkoittaa asiakkaiden suhtautumista alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin) tässä tutkimuksessa.

Kuvio 6. AUDITin ja Millerin ym. (2006) kyselyn yhteydet (Miller 1 tarkoittaa asiakkaiden suhtautumista omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja rehellisyyttä vastata kysymyksiin ja Miller 2 tarkoittaa asiakkaiden suhtautumista alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin). AUDIT-kokonaispistemäärä; yhdensuuntaiset nuolet ja niihin liitetyt numeroarvot kuvaavat standardoituja regressiokertoimia. Miller 1 ja 2 = ympyrällä kuvattu latentit muuttujat; M1-M10 = laatikoilla kuvattu mitatut muuttujat eli Miller ym. (2006) kyselyn 10 väittämää; e1-e10 = nuoliin liitetyt numeroarvot kuvaavat kunkin muuttujan standardointua virhevarianssia; yhdensuuntaiset nuolet ja niihin liitetyt numeroarvot kuvaavat standardoituja regressiokertoimia; kahdensuuntaiset nuolet virhevarianssien välillä kuvaavat kahden muuttujan välille estimoituja jäännöskovariansseja, joilla huomioidaan muuttujien välille selittämättä jäänyt varianssi; kahdensuuntainen nuoli latenttien muuttujien välillä kuvaa niiden välistä korrelaatiota.

46

Taulukko 23. Asiakkaiden suhtautuminen omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja alkoholinkäyttöön liittyviin laboratoriokokeisiin (n,%) Millerin ym. (2006) väittämät Samaa Mieltä/

Täysin samaa mieltä Eri mieltä/ Täysin eri mieltä

n % n % Osana terveydenhoitoani, lääkäri tai hoitaja voi vapaasti kysyä minulta kuinka paljon käytän alkoholia

160 97 1 1

Vaivaannun, jos lääkäri tai hoitaja kysyy minulta kuinka paljon käytän alkoholia

25 14 119 68

Jos alkoholinkäyttöni vaikuttaa terveyteeni, lääkärin tai hoitajan pitäisi neuvoa minua vähentämään alkoholinkäyttöäni

171 98 1 1

Jos lääkäri tai hoitaja tarjoaa minulle laboratoriokoetta, josta voi selvitä, että käytän terveyteni kannalta liikaa alkoholia, haluaisin osallistua siihen

150 86 12 7

Jos lääkäri tai hoitaja kysyisi minulta kuinka paljon käytän alkoholia, antaisin rehellisen vastauksen

137 78 15 9

Jos alkoholinkäyttöni vaikuttaa terveyteeni, lääkärin tai hoitajan pitäisi neuvoa minua lopettamaan alkoholinkäyttö

141

81

11

6

Kuinka paljon käytän alkoholia on henkilökohtainen ja luottamuksellinen asia, eikä lääkärin tai hoitajan pitäisi kysyä sitä minulta

3 2 147 85

Jos lääkäri tai hoitaja on sitä mieltä, että alkoholinkäyttöni vaikuttaa terveyteeni, hän voisi määrätä minut laboratoriokokeeseen, nähdäkseen käytänkö alkoholia liian paljon

115 66 42 24

Koen häiritseväksi, jos lääkäri tai hoitaja kysyy minulta kuinka paljon käytän alkoholia

15 9 134 77

Jos lääkäri tai hoitaja kysyisi minulta kuinka paljon käytän alkoholia, en todennäköisesti antaisi rehellistä vastausta

26 15 126 72

47

5.2.4 Asiakkaiden alkoholinkäytön yhteys heidän suhtautumiseensa varhaiseen puheeksiottoon Rakenneyhtälömallin avulla tutkittiin sitä, kuinka asiakkaiden AUDIT-tulokset olivat yhteydessä Millerin ym. (2006) kyselyyn vastaamiseen. AUDITin ja Millerin ym. (2006) kyselyn aineistoon sopivat toisistaan erilliset konfirmatoriset faktorimallit on esitetty luotettavuus-osuudessa. AUDITin ja Millerin ym. (2006) kyselyn rakenneyhtälömalli, jossa AUDIT oli yhteydessä Millerin ym. (2006) kyselyn molempiin faktoreihin sopi aineistoon erinomaisesti (χ2(41) = 41.49, p > .05, NNFI = 1.00, GFI = 0.87, CFI = 1.00, SRMR = 0.07). AUDITin kokonaispistemäärä oli merkitsevästi yhteydessä sekä Millerin ym. (2006) kyselyn ensimmäiseen (t = 2,31) että toiseen faktoriin (t = 2,22 ). Millerin ym. (2006) kyselyn faktorit korreloivat myös voimakkaasti keskenään, mutta yhden faktorin malli ei sopinut aineistoon. Mallin perusteella AUDITin ja Millerin ym. (2006) kyselyihin vastanneiden pistemäärät olivat yhteydessä toisiinsa. Jatkoanalyyseissä käytettiin AUDITin kokonaispistemäärää ja AUDITin riskirajaluokituksia sekä Millerin ym. (2006) kyselystä kahta faktoreiden perusteella muodostettua summapistemäärää: asiakkaiden suhtautuminen omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja rehellisyys vastata kysymyksiin (= Miller 1) sekä asiakkaiden suhtautuminen alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin (= Miller 2). Kuviossa 6 esitetään AUDITin ja Millerin ym. (2006) kyselyn yhteydet (Miller 1 tarkoittaa asiakkaiden suhtautumista omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja rehellisyyttä vastata kysymyksiin ja Miller 2 tarkoittaa asiakkaiden suhtautumista alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin) tässä tutkimuksessa.

Kuvio 6. AUDITin ja Millerin ym. (2006) kyselyn yhteydet (Miller 1 tarkoittaa asiakkaiden suhtautumista omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja rehellisyyttä vastata kysymyksiin ja Miller 2 tarkoittaa asiakkaiden suhtautumista alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin). AUDIT-kokonaispistemäärä; yhdensuuntaiset nuolet ja niihin liitetyt numeroarvot kuvaavat standardoituja regressiokertoimia. Miller 1 ja 2 = ympyrällä kuvattu latentit muuttujat; M1-M10 = laatikoilla kuvattu mitatut muuttujat eli Miller ym. (2006) kyselyn 10 väittämää; e1-e10 = nuoliin liitetyt numeroarvot kuvaavat kunkin muuttujan standardointua virhevarianssia; yhdensuuntaiset nuolet ja niihin liitetyt numeroarvot kuvaavat standardoituja regressiokertoimia; kahdensuuntaiset nuolet virhevarianssien välillä kuvaavat kahden muuttujan välille estimoituja jäännöskovariansseja, joilla huomioidaan muuttujien välille selittämättä jäänyt varianssi; kahdensuuntainen nuoli latenttien muuttujien välillä kuvaa niiden välistä korrelaatiota.

48

AUDITin eri luokkiin sijoittuneet asiakkaat erosivat tilastollisesti erittäin merkitsevästi

toisistaan (F(3,171) = 20.75, p < 0.001) suhtautumisessa omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja rehellisyydessä vastata alkoholinkäyttöä koskeviin kysymyksiin (= Miller 1). Vähäriskisesti käyttävät suhtautuivat omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen erittäin merkitsevästi myönteisemmin ja vastaisivat alkoholinkäytöstä kysymiseen rehellisemmin kuin riskikäyttäjät (t(171) = -6.01, p < 0.001), haitallisesti käyttävät (t(171) = -6.00, p < 0.001) ja alkoholiriippuvaiset (t(171) = -5.27, p < 0.001). Millerin ym. (2006) kyselyn Miller 1 -faktorin perusteella muodostetun summamuuttujan arvot vaihtelivat välillä 6–30, jossa pienemmät arvot tarkoittavat myönteisempää suhtautumista. Taulukossa 24 esitetään AUDITin eri luokkiin sijoittuneiden asiakkaiden suhtautuminen omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja rehellisyys vastata kysymyksiin (n, Ka, Kh, Min ja Max). Taulukko 24. AUDITin eri luokkiin sijoittuneiden asiakkaiden suhtautuminen omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja rehellisyys vastata kysymyksiin (n, Ka, Kh, Min ja Max) AUDITin luokat (N = 175)

n

Ka

Kh

Min

Max

0-7 pistettä 67 8.73 2.88 6 16

8-15 pistettä 65 12.38 3.88 6 22

16–19 pistettä 16 14.56 3.33 8 19

20–40 pistettä 27 12.93 3.98 6 21 Summamuuttujan arvo 6-30, pienemmät arvot tarkoittavat myönteisempää suhtautumista

AUDITin eri luokkiin sijoittuneet asiakkaat erosivat toisistaan suhtautumisessaan alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin osallistumiseen (= Miller 2) (F(3,51.67) = 11.96, p < 0.001). Levenen testillä testattuna eri ryhmien varianssit erosivat toisistaan (F(3,171) = 6.39, p < 0.001), joten ryhmien väliset erot raportoitiin Welchin testillä, joka on tällaiseen tilanteeseen soveltuva menetelmä (Field 2013). Vähäriskisesti käyttävät suhtautuivat alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin osallistumiseen erittäin merkitsevästi myönteisemmin kuin riskikäyttäjät (t(123.84) = -5.04, p < 0.001), haitallisesti käyttävät (t(22.81) = -3.72, p = 0.001) ja alkoholiriippuvaiset (t(31.83) = -3.50, p = 0.001). Millerin ym. (2006) kyselyn Miller 2 -faktorin perusteella muodostetun summamuuttujan arvot vaihtelivat välillä 4–20, jossa pienemmät arvot tarkoittavat myönteisempää suhtautumista. Taulukossa 25 esitetään AUDITin eri luokkiin sijoittuneiden asiakkaiden suhtautuminen alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin (n, Ka, Kh, Min ja Max). Taulukko 25. AUDITin eri luokkiin sijoittuneiden asiakkaiden suhtautuminen alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin (n, Ka, Kh, Min ja Max) AUDITin luokat (N = 175)

n

Ka

Kh

Min

Max

0–7 pistettä 67 5.93 2.01 4 12

8–15 pistettä 65 7.89 2.44 4 13

16–19 pistettä 16 8.00 2.00 5 14

20–40 pistettä 27 8.67 3.86 4 20 Summamuuttujan arvo 4-20, pienemmät arvot tarkoittavat myönteisempää suhtautumista

Eri ikäryhmiin kuuluvat asiakkaat erosivat erittäin merkitsevästi toisistaan (F(4,170) = 5.68, p < 0.001) Miller 2 -faktorissa, jolla selvitettiin asiakkaan suhtautumista alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin osallistumiseen. Nuoret (18–30-vuotiaat) suhtautuivat alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja

49

laboratoriokokeisiin osallistumiseen merkitsevästi kielteisemmin kuin 39–45-vuotiaat (t(170) = 2.65, p = 0.009), 46–54-vuotiaat (t(170) = 2.67, p = 0.008) ja 55–65-vuotiaat (t(170) = 4.53, p < 0.001). 31–38-vuotiaat suhtautuivat alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin osallistumiseen merkitsevästi kielteisemmin kuin 55–65-vuotiaat (t(170) = 2.60, p = 0.010). Summamuuttujan vaihteluväli oli 4-20, jossa pienemmät arvot tarkoittavat myönteisempää suhtautumista. Taulukossa 26 esitetään eri ikäryhmiin kuuluvien asiakkaiden suhtautuminen alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin (n, Ka, Kh, Min ja Max).

Taulukko 26. Eri ikäryhmiin kuuluvien asiakkaiden suhtautuminen alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ikäryhmä (N = 175) n Ka Kh Min Max

18–30 v. 53 8.46 2.64 4 14

31–38 v. 36 7.39 2.56 4 13

39–45 v. 29 6.86 2.25 4 13

46–54 v. 30 6.87 3.31 4 20

55–65 v. 27 5.67 1.96 4 11

Summamuuttujan arvo 4-20, pienemmät arvot tarkoittavat myönteisempää suhtautumista

Siviilisäädyltään erilaiset asiakkaat erosivat toisistaan Miller 2 -faktorissa, jolla selvitettiin asiakkaiden suhtautumista alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin osallistumiseen (F(3,20.14) = 4.65, p = 0.013). Levenen testillä testattuna eri ryhmien varianssit erosivat toisistaan (F(3,170) = 4.38, p = 0.005), joten ryhmien väliset erot raportoitiin Welchin testillä, joka on tällaiseen tilanteeseen soveltuva menetelmä (Field 2013). Naimisissa olevat suhtautuivat alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin osallistumiseen erittäin merkitsevästi myönteisemmin kuin naimattomat (t(105.23) = 3.81, p < 0.001). Summamuuttujan vaihteluväli oli 4–20, jossa pienemmät arvot tarkoittivat myönteisempää suhtautumista. Taulukossa 27 esitetään siviilisäädyltään erilaisten asiakkaiden suhtautuminen alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin (n, Ka, Kh, Min ja Max). Taulukko 27. Siviilisäädyltään erilaisten asiakkaiden suhtautuminen alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Siviilisääty (N = 174) n Ka Kh Min Max

naimaton 97 7.77 2.47 4 14

naimisissa 49 6.22 2.24 4 13

eronnut 22 6.91 2.97 4 14

muu 6 6.17 6.08 4 20 Summamuuttujan arvo 4-20, pienemmät arvot tarkoittavat myönteisempää suhtautumista

5.2.5 Yhteenveto asiakkaiden alkoholinkäytöstä, kokemuksista ja suhtautumisesta varhaiseen puheeksiottoon Asiakkaista kolme viidestä oli alkoholin ongelmakäyttäjiä. Miehet käyttivät alkoholia enemmän kuin naiset. Lähes joka toiselta asiakkaalta oli kysytty alkoholinkäytöstä viimeisen vuoden aikana ainakin jossakin terveyden- ja sosiaalihuollon palvelussa. Eniten asiakkaiden

48

AUDITin eri luokkiin sijoittuneet asiakkaat erosivat tilastollisesti erittäin merkitsevästi

toisistaan (F(3,171) = 20.75, p < 0.001) suhtautumisessa omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja rehellisyydessä vastata alkoholinkäyttöä koskeviin kysymyksiin (= Miller 1). Vähäriskisesti käyttävät suhtautuivat omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen erittäin merkitsevästi myönteisemmin ja vastaisivat alkoholinkäytöstä kysymiseen rehellisemmin kuin riskikäyttäjät (t(171) = -6.01, p < 0.001), haitallisesti käyttävät (t(171) = -6.00, p < 0.001) ja alkoholiriippuvaiset (t(171) = -5.27, p < 0.001). Millerin ym. (2006) kyselyn Miller 1 -faktorin perusteella muodostetun summamuuttujan arvot vaihtelivat välillä 6–30, jossa pienemmät arvot tarkoittavat myönteisempää suhtautumista. Taulukossa 24 esitetään AUDITin eri luokkiin sijoittuneiden asiakkaiden suhtautuminen omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja rehellisyys vastata kysymyksiin (n, Ka, Kh, Min ja Max). Taulukko 24. AUDITin eri luokkiin sijoittuneiden asiakkaiden suhtautuminen omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja rehellisyys vastata kysymyksiin (n, Ka, Kh, Min ja Max) AUDITin luokat (N = 175)

n

Ka

Kh

Min

Max

0-7 pistettä 67 8.73 2.88 6 16

8-15 pistettä 65 12.38 3.88 6 22

16–19 pistettä 16 14.56 3.33 8 19

20–40 pistettä 27 12.93 3.98 6 21 Summamuuttujan arvo 6-30, pienemmät arvot tarkoittavat myönteisempää suhtautumista

AUDITin eri luokkiin sijoittuneet asiakkaat erosivat toisistaan suhtautumisessaan alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin osallistumiseen (= Miller 2) (F(3,51.67) = 11.96, p < 0.001). Levenen testillä testattuna eri ryhmien varianssit erosivat toisistaan (F(3,171) = 6.39, p < 0.001), joten ryhmien väliset erot raportoitiin Welchin testillä, joka on tällaiseen tilanteeseen soveltuva menetelmä (Field 2013). Vähäriskisesti käyttävät suhtautuivat alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin osallistumiseen erittäin merkitsevästi myönteisemmin kuin riskikäyttäjät (t(123.84) = -5.04, p < 0.001), haitallisesti käyttävät (t(22.81) = -3.72, p = 0.001) ja alkoholiriippuvaiset (t(31.83) = -3.50, p = 0.001). Millerin ym. (2006) kyselyn Miller 2 -faktorin perusteella muodostetun summamuuttujan arvot vaihtelivat välillä 4–20, jossa pienemmät arvot tarkoittavat myönteisempää suhtautumista. Taulukossa 25 esitetään AUDITin eri luokkiin sijoittuneiden asiakkaiden suhtautuminen alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin (n, Ka, Kh, Min ja Max). Taulukko 25. AUDITin eri luokkiin sijoittuneiden asiakkaiden suhtautuminen alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin (n, Ka, Kh, Min ja Max) AUDITin luokat (N = 175)

n

Ka

Kh

Min

Max

0–7 pistettä 67 5.93 2.01 4 12

8–15 pistettä 65 7.89 2.44 4 13

16–19 pistettä 16 8.00 2.00 5 14

20–40 pistettä 27 8.67 3.86 4 20 Summamuuttujan arvo 4-20, pienemmät arvot tarkoittavat myönteisempää suhtautumista

Eri ikäryhmiin kuuluvat asiakkaat erosivat erittäin merkitsevästi toisistaan (F(4,170) = 5.68, p < 0.001) Miller 2 -faktorissa, jolla selvitettiin asiakkaan suhtautumista alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin osallistumiseen. Nuoret (18–30-vuotiaat) suhtautuivat alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja

49

laboratoriokokeisiin osallistumiseen merkitsevästi kielteisemmin kuin 39–45-vuotiaat (t(170) = 2.65, p = 0.009), 46–54-vuotiaat (t(170) = 2.67, p = 0.008) ja 55–65-vuotiaat (t(170) = 4.53, p < 0.001). 31–38-vuotiaat suhtautuivat alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin osallistumiseen merkitsevästi kielteisemmin kuin 55–65-vuotiaat (t(170) = 2.60, p = 0.010). Summamuuttujan vaihteluväli oli 4-20, jossa pienemmät arvot tarkoittavat myönteisempää suhtautumista. Taulukossa 26 esitetään eri ikäryhmiin kuuluvien asiakkaiden suhtautuminen alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin (n, Ka, Kh, Min ja Max).

Taulukko 26. Eri ikäryhmiin kuuluvien asiakkaiden suhtautuminen alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ikäryhmä (N = 175) n Ka Kh Min Max

18–30 v. 53 8.46 2.64 4 14

31–38 v. 36 7.39 2.56 4 13

39–45 v. 29 6.86 2.25 4 13

46–54 v. 30 6.87 3.31 4 20

55–65 v. 27 5.67 1.96 4 11

Summamuuttujan arvo 4-20, pienemmät arvot tarkoittavat myönteisempää suhtautumista

Siviilisäädyltään erilaiset asiakkaat erosivat toisistaan Miller 2 -faktorissa, jolla selvitettiin asiakkaiden suhtautumista alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin osallistumiseen (F(3,20.14) = 4.65, p = 0.013). Levenen testillä testattuna eri ryhmien varianssit erosivat toisistaan (F(3,170) = 4.38, p = 0.005), joten ryhmien väliset erot raportoitiin Welchin testillä, joka on tällaiseen tilanteeseen soveltuva menetelmä (Field 2013). Naimisissa olevat suhtautuivat alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin osallistumiseen erittäin merkitsevästi myönteisemmin kuin naimattomat (t(105.23) = 3.81, p < 0.001). Summamuuttujan vaihteluväli oli 4–20, jossa pienemmät arvot tarkoittivat myönteisempää suhtautumista. Taulukossa 27 esitetään siviilisäädyltään erilaisten asiakkaiden suhtautuminen alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin (n, Ka, Kh, Min ja Max). Taulukko 27. Siviilisäädyltään erilaisten asiakkaiden suhtautuminen alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Siviilisääty (N = 174) n Ka Kh Min Max

naimaton 97 7.77 2.47 4 14

naimisissa 49 6.22 2.24 4 13

eronnut 22 6.91 2.97 4 14

muu 6 6.17 6.08 4 20 Summamuuttujan arvo 4-20, pienemmät arvot tarkoittavat myönteisempää suhtautumista

5.2.5 Yhteenveto asiakkaiden alkoholinkäytöstä, kokemuksista ja suhtautumisesta varhaiseen puheeksiottoon Asiakkaista kolme viidestä oli alkoholin ongelmakäyttäjiä. Miehet käyttivät alkoholia enemmän kuin naiset. Lähes joka toiselta asiakkaalta oli kysytty alkoholinkäytöstä viimeisen vuoden aikana ainakin jossakin terveyden- ja sosiaalihuollon palvelussa. Eniten asiakkaiden

50

alkoholinkäytöstä oli kysytty terveysasemilla. Joka toinen asiakas kuvasi alkoholinkäytöstä kysymisen vähintäänkin hyödylliseksi. Haitallisesti käyttävät ja mahdollisesti alkoholiriippuvaiset kokivat alkoholinkäytöstä kysymisen ja keskustelun hyödyllisemmäksi kuin riskikäyttäjät.

Lähes kaikkien asiakkaiden mielestä lääkärin tai hoitajan pitäisi neuvoa heitä vähentämään alkoholinkäyttöä, mikäli se vaikuttaa heidän terveyteensä, ja lähes kaikkien asiakkaiden mielestä osana terveydenhoitoa lääkäri tai hoitaja voi vapaasti kysyä heidän alkoholinkäytöstään. Sen sijaan lähes joka neljäs asiakas ei pitänyt siitä, että heidät määrättäisiin laboratoriokokeisiin, joista voi selvitä liiallinen alkoholinkäyttö. Vähäriskisesti käyttäneet suhtautuivat omasta alkoholinkäytöstään kertomiseen myönteisemmin ja vastaisivat alkoholinkäytöstä kysymiseen rehellisemmin kuin alkoholin ongelmakäyttäjät. Vähäriskisesti käyttäneet, naimisissa olevat ja ikääntyneet suhtautuivat alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan myönteisemmin ja osallistuisivat mieluummin laboratoriokokeisiin kuin alkoholin ongelmakäyttäjät, naimattomat ja nuoret.

5.3 ALKOHOLINKÄYTÖN VARHAINEN PUHEEKSIOTTO TYÖNTEKIJÖIDEN ARVIOIMANA

5.3.1 Varhaisen puheeksioton toteuttaminen Kaikki lääkärit ja terveydenhoitajat kertoivat kysyneensä asiakkaiden alkoholinkäytöstä terveystarkastuksissa. Yli puolet lääkäreistä ja lähes puolet terveydenhoitajista kuvasi kysyneensä asiakkaidensa alkoholinkäytöstä myös muissa tilanteissa. Lähes kaikki päihdesairaanhoitajat ja psykiatriset sairaanhoitajat kertoivat kysyneensä asiakkaiden alkoholinkäytöstä muissa tilanteissa kuten päihteidenkäytön ja psykiatrisen tilanteen arvioinnissa. Lähes kaikki sosiaalityöntekijät ja kaksi kolmasosaa sosiaaliohjaajista kuvasi kysyneensä asiakkaiden alkoholinkäytöstä sosiaalityön tilannearviossa. Kysymyksessä sai vastata useampaan kohtaan. Taulukossa 28 esitetään työntekijöiden kuvaus asiakkaiden alkoholinkäytön varhaisesta puheeksiotosta eri tilanteissa ammattiryhmittäin (n,%). Taulukko 28. Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto eri tilanteissa ammattiryhmittäin (n,%) Ammattiryhmä (N = 116)

Terveystarkastus/ Sosiaalityön arvio

Seurantakäynti Muu tilanne

n % n % n % Lääkäri 19 100 11 58 10 53

Terveydenhoitaja 25 100 15 60 12 48

Päihdesairaanhoitaja 10 91

Psykiatrinen sairaanhoitaja

11 85

Sosiaalityöntekijä 19 86 9 41 11 50

Sosiaaliohjaaja 17 65 15 58 9 35

Lääkäreistä neljä viidestä, terveydenhoitajista kaksi kolmesta ja sosiaalialan ammattilaisista yli puolet kertoi kysyneensä riskikäyttäjiltä alkoholinkäytöstä. Riskikäyttäjä määriteltiin kyselyssä käyttäjäksi, jolla alkoholinkäytön riskiraja ylittyi, mutta merkittäviä haittoja tai riippuvuutta ei ollut vielä ilmaantunut. Lääkäreistä kaikki, terveydenhoitajista kolme neljästä ja sosiaalialan ammattilaisista yli puolet vastasi kysyneensä haitallisesti käyttäviltä alkoholinkäytöstä. Haitallisesti käyttävä määriteltiin kyselyssä käyttäjäksi, jolla oli selvästi tunnistettavia fyysisiä tai psyykkisiä haittoja, mutta ei riippuvuutta. Lääkäreistä

51

lähes kaikki, terveydenhoitajista kolme neljästä ja sosiaalialan ammattilaisista kolme viidestä kertoi kysyneensä alkoholinkäytöstä asiakkaalta, jolla oli alkoholiriippuvuuden oireita. Alkoholiriippuvuuden oireet määriteltiin kyselyssä muun muassa juomisen pakonomaisuutena, vieroitusoireina, toleranssin kasvuna sekä juomisen jatkumisena haitoista huolimatta. Kysymyksessä sai vastata useampaan kohtaan. Taulukossa 29 esitetään työntekijöiden vastaukset alkoholia eri tavoin käyttävien asiakkaiden varhaisesta puheeksiotosta ammattiryhmittäin (%).

Taulukko 29. Alkoholia eri tavoin käyttävien asiakkaiden varhainen puheeksiotto ammattiryhmittäin (%) Ammattiryhmä (N = 116)

Mahdollisesti riippuvainen %

Haitallisesti käyttävä %

Riskikäyttäjä %

Kaikki %

Uusi asiakas %

Lääkäri 95 100 84 5 42

Terveydenhoitaja 76 76 68 28 40

Päihdesairaanhoitaja 18 27 27 73 18

Psykiatrinen sairaanhoitaja

15 15 15 46 62

Sosiaalityöntekijä 59 59 55 45 55

Sosiaaliohjaaja 62 54 58 23 19

Lääkärit, terveydenhoitajat, psykiatriset sairaanhoitajat, sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat käyttivät asiakkaan alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa vähemmän AUDITia ja palautteenantoa kuin vapaamuotoista keskustelua. Päihdesairaanhoitajat käyttivät yhtä paljon AUDITia ja palautteenantoa kuin vapaamuotoista keskustelua. Kysymyksessä sai vastata useampaan kohtaan. Taulukossa 30 esitetään työntekijöiden menettelytapoja asiakkaiden alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa ammattiryhmittäin (n,%).

Taulukko 30. Työntekijöiden menettelytavat asiakkaiden alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa ammattiryhmittäin (n,%) Ammattiryhmä (N = 116)

AUDIT ja palautteenanto

Vapaamuotoinen keskustelu

n % n % Päihdesairaanhoitaja 10 91 10 91

Psykiatrinen sairaanhoitaja

10 77 12 92

Terveydenhoitaja 19 76 25 100

Lääkäri 10 53 18 95

Sosiaalityöntekijä 10 45 22 100

Sosiaaliohjaaja 5 19 26 100

Eri ammattiryhmien työntekijät erosivat merkitsevästi sen suhteen, kuinka helpoksi he kokivat alkoholinkäytön puheeksioton (F(5,110) = 3.96, p = 0.002). Päihdesairaanhoitajat kokivat alkoholinkäytön puheeksioton merkitsevästi helpommaksi kuin lääkärit (t(110) = 3.20, p = 0.002), terveydenhoitajat (t(110) = 2.72, p = 0.008), sosiaalityöntekijät (t(110) = 3.08, p = 0.003) ja sosiaaliohjaajat (t(110) = 4.04, p < 0.000). Psykiatriset sairaanhoitajat kokivat

50

alkoholinkäytöstä oli kysytty terveysasemilla. Joka toinen asiakas kuvasi alkoholinkäytöstä kysymisen vähintäänkin hyödylliseksi. Haitallisesti käyttävät ja mahdollisesti alkoholiriippuvaiset kokivat alkoholinkäytöstä kysymisen ja keskustelun hyödyllisemmäksi kuin riskikäyttäjät.

Lähes kaikkien asiakkaiden mielestä lääkärin tai hoitajan pitäisi neuvoa heitä vähentämään alkoholinkäyttöä, mikäli se vaikuttaa heidän terveyteensä, ja lähes kaikkien asiakkaiden mielestä osana terveydenhoitoa lääkäri tai hoitaja voi vapaasti kysyä heidän alkoholinkäytöstään. Sen sijaan lähes joka neljäs asiakas ei pitänyt siitä, että heidät määrättäisiin laboratoriokokeisiin, joista voi selvitä liiallinen alkoholinkäyttö. Vähäriskisesti käyttäneet suhtautuivat omasta alkoholinkäytöstään kertomiseen myönteisemmin ja vastaisivat alkoholinkäytöstä kysymiseen rehellisemmin kuin alkoholin ongelmakäyttäjät. Vähäriskisesti käyttäneet, naimisissa olevat ja ikääntyneet suhtautuivat alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan myönteisemmin ja osallistuisivat mieluummin laboratoriokokeisiin kuin alkoholin ongelmakäyttäjät, naimattomat ja nuoret.

5.3 ALKOHOLINKÄYTÖN VARHAINEN PUHEEKSIOTTO TYÖNTEKIJÖIDEN ARVIOIMANA

5.3.1 Varhaisen puheeksioton toteuttaminen Kaikki lääkärit ja terveydenhoitajat kertoivat kysyneensä asiakkaiden alkoholinkäytöstä terveystarkastuksissa. Yli puolet lääkäreistä ja lähes puolet terveydenhoitajista kuvasi kysyneensä asiakkaidensa alkoholinkäytöstä myös muissa tilanteissa. Lähes kaikki päihdesairaanhoitajat ja psykiatriset sairaanhoitajat kertoivat kysyneensä asiakkaiden alkoholinkäytöstä muissa tilanteissa kuten päihteidenkäytön ja psykiatrisen tilanteen arvioinnissa. Lähes kaikki sosiaalityöntekijät ja kaksi kolmasosaa sosiaaliohjaajista kuvasi kysyneensä asiakkaiden alkoholinkäytöstä sosiaalityön tilannearviossa. Kysymyksessä sai vastata useampaan kohtaan. Taulukossa 28 esitetään työntekijöiden kuvaus asiakkaiden alkoholinkäytön varhaisesta puheeksiotosta eri tilanteissa ammattiryhmittäin (n,%). Taulukko 28. Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto eri tilanteissa ammattiryhmittäin (n,%) Ammattiryhmä (N = 116)

Terveystarkastus/ Sosiaalityön arvio

Seurantakäynti Muu tilanne

n % n % n % Lääkäri 19 100 11 58 10 53

Terveydenhoitaja 25 100 15 60 12 48

Päihdesairaanhoitaja 10 91

Psykiatrinen sairaanhoitaja

11 85

Sosiaalityöntekijä 19 86 9 41 11 50

Sosiaaliohjaaja 17 65 15 58 9 35

Lääkäreistä neljä viidestä, terveydenhoitajista kaksi kolmesta ja sosiaalialan ammattilaisista yli puolet kertoi kysyneensä riskikäyttäjiltä alkoholinkäytöstä. Riskikäyttäjä määriteltiin kyselyssä käyttäjäksi, jolla alkoholinkäytön riskiraja ylittyi, mutta merkittäviä haittoja tai riippuvuutta ei ollut vielä ilmaantunut. Lääkäreistä kaikki, terveydenhoitajista kolme neljästä ja sosiaalialan ammattilaisista yli puolet vastasi kysyneensä haitallisesti käyttäviltä alkoholinkäytöstä. Haitallisesti käyttävä määriteltiin kyselyssä käyttäjäksi, jolla oli selvästi tunnistettavia fyysisiä tai psyykkisiä haittoja, mutta ei riippuvuutta. Lääkäreistä

51

lähes kaikki, terveydenhoitajista kolme neljästä ja sosiaalialan ammattilaisista kolme viidestä kertoi kysyneensä alkoholinkäytöstä asiakkaalta, jolla oli alkoholiriippuvuuden oireita. Alkoholiriippuvuuden oireet määriteltiin kyselyssä muun muassa juomisen pakonomaisuutena, vieroitusoireina, toleranssin kasvuna sekä juomisen jatkumisena haitoista huolimatta. Kysymyksessä sai vastata useampaan kohtaan. Taulukossa 29 esitetään työntekijöiden vastaukset alkoholia eri tavoin käyttävien asiakkaiden varhaisesta puheeksiotosta ammattiryhmittäin (%).

Taulukko 29. Alkoholia eri tavoin käyttävien asiakkaiden varhainen puheeksiotto ammattiryhmittäin (%) Ammattiryhmä (N = 116)

Mahdollisesti riippuvainen %

Haitallisesti käyttävä %

Riskikäyttäjä %

Kaikki %

Uusi asiakas %

Lääkäri 95 100 84 5 42

Terveydenhoitaja 76 76 68 28 40

Päihdesairaanhoitaja 18 27 27 73 18

Psykiatrinen sairaanhoitaja

15 15 15 46 62

Sosiaalityöntekijä 59 59 55 45 55

Sosiaaliohjaaja 62 54 58 23 19

Lääkärit, terveydenhoitajat, psykiatriset sairaanhoitajat, sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat käyttivät asiakkaan alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa vähemmän AUDITia ja palautteenantoa kuin vapaamuotoista keskustelua. Päihdesairaanhoitajat käyttivät yhtä paljon AUDITia ja palautteenantoa kuin vapaamuotoista keskustelua. Kysymyksessä sai vastata useampaan kohtaan. Taulukossa 30 esitetään työntekijöiden menettelytapoja asiakkaiden alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa ammattiryhmittäin (n,%).

Taulukko 30. Työntekijöiden menettelytavat asiakkaiden alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa ammattiryhmittäin (n,%) Ammattiryhmä (N = 116)

AUDIT ja palautteenanto

Vapaamuotoinen keskustelu

n % n % Päihdesairaanhoitaja 10 91 10 91

Psykiatrinen sairaanhoitaja

10 77 12 92

Terveydenhoitaja 19 76 25 100

Lääkäri 10 53 18 95

Sosiaalityöntekijä 10 45 22 100

Sosiaaliohjaaja 5 19 26 100

Eri ammattiryhmien työntekijät erosivat merkitsevästi sen suhteen, kuinka helpoksi he kokivat alkoholinkäytön puheeksioton (F(5,110) = 3.96, p = 0.002). Päihdesairaanhoitajat kokivat alkoholinkäytön puheeksioton merkitsevästi helpommaksi kuin lääkärit (t(110) = 3.20, p = 0.002), terveydenhoitajat (t(110) = 2.72, p = 0.008), sosiaalityöntekijät (t(110) = 3.08, p = 0.003) ja sosiaaliohjaajat (t(110) = 4.04, p < 0.000). Psykiatriset sairaanhoitajat kokivat

52

alkoholinkäytön puheeksioton merkitsevästi helpommaksi kuin sosiaaliohjaajat (t(110) = 2.55, p = 0.012). Asteikkona käytettiin viisiportaista Likert-asteikkoa (1-5), jossa yksi tarkoitti hyvin vaikeaa ja viisi hyvin helppoa. Taulukossa 31 esitetään työntekijöiden kokemusta alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton helppoudesta ammattiryhmittäin (Ka, Kh, Min ja Max). Taulukko 31. Työntekijöiden kokemus alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton helppoudesta ammattiryhmittäin (Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä (N = 116)

Ka Kh Min Max

Päihdesairaanhoitaja 4.6 0.69 3 5

Psykiatrinen sairaanhoitaja

4.1 0.86 3 5

Terveydenhoitaja 3.8 0.83 3 5

Sosiaalityöntekijä 3.6 0.79 2 5

Lääkäri 3.6 0.77 3 5

Sosiaaliohjaaja 3.4 0.80 2 5 Asteikko 1-5: 1 = hyvin vaikea, 5 = hyvin helppo

Asiakkaan alkoholinkäytöstä kysyminen perustui kaikilla ammattiryhmillä enemmän työntekijän omaan arvioon kuin organisaation/työpaikan ohjeisiin. Kysymyksessä sai vastata useampaan kohtaan. Taulukossa 32 esitetään työntekijöiden menettelytapojen perusta alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa ammattiryhmittäin (n,%). Taulukko 32. Työntekijöiden menettelytapojen perusta alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa ammattiryhmittäin (n,%) Ammattiryhmä Organisaation/työpaikan ohje Työntekijän oma arvio (N = 116) n % n % Terveydenhoitaja 21 84 24 96

Sosiaalityöntekijä 13 59 19 86

Lääkäri 11 58 19 100

Päihdesairaanhoitaja 6 55 7 64

Psykiatrinen sairaanhoitaja

7 54 11 85

Sosiaaliohjaaja 6 23 25 96

5.3.2 Varhaista puheeksiottoa edistävät tekijät työntekijä-, työryhmä-, työpaikka- ja organisaatiotasolla Tuloksissa kuvataan ja verrataan, mitkä työntekijään vaikuttavat tekijät edistivät työntekijöiden toteuttamaa alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa. Tutkimuksessa käytettiin Work Practice Questionnaire -kyselyä (WPQ). Kyselyssä on neljäportainen asteikko (1–4). (Addy ym. 2004.) Tuloksia tarkastellaan ammattiryhmittäin, koska se mahdollistaa tarkemman tiedon saamisen jo toimivista sekä vielä kehittämistä vaativista asioista. Eri ammattiryhmillä tarkoitetaan lääkäreitä, terveydenhoitajia, päihdesairaanhoitajia, psykiatrisia sairaanhoitajia, lähihoitajia, sosiaalityöntekijöitä ja sosiaaliohjaajia. Lääkärit, terveydenhoitajat, päihdesairaanhoitajat, psykiatriset sairaanhoitajat ja lähihoitajat toimivat terveysasemilla. Sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat toimivat sosiaaliasemilla. Kokonaistutkimuksessa lähihoitajien (n = 4) vastaukset on

53

huomioitu, mutta eri ammattiryhmien välisessä vertailussa niitä ei ole huomioitu ryhmän pienen koon vuoksi. Tilastolliset tulokset on esitetty Fieldin (2013) ja Nummenmaan (2011) suositusten mukaisesti. WPQ:n analyyseissä käytettiin alkuperäisen menetelmän rakennetta ja asteikkojen keskiarvoja. Levenen testien perusteella eri ammattiryhmien varianssit eivät eronneet toisistaan millään asteikolla. T-testin tuloksista esitetiin analyysit, joissa varianssit oletetaan yhtä suuriksi. Taulukossa 33 esitetään työntekijäkyselyn (WPQ) yksisuuntaiset varianssianalyysit (ANOVA), jossa verrataan ammattiryhmien eroja eri asteikoilla. Taulukko 33. Työntekijäkyselyn (WPQ) yksisuuntaiset varianssianalyysit (ANOVA) ammattiryhmien eroista eri asteikoilla WPQ:n asteikot ammattiryhmittäin (lääkäri, terveydenhoitaja, psykiatrinen sairaanhoitaja, päihdesairaanhoitaja, sosiaalityöntekijä ja sosiaaliohjaaja)

df

SS

MS

F-arvo

p-arvo

Omien kykyjen ja taitojen riittävyys (6 väittämää)

ammattiryhmien välillä 5 11.57 2.31 6.43 0.000 ammattiryhmien sisällä 110 30.60 0.36

Roolin oikeutus (7 väittämää) ammattiryhmien välillä 5 1.48 0.29 1.73 0.134 ammattiryhmien sisällä 110 18.53 0.17

Työmotivaatio ja palkitseminen (5 väittämää)

ammattiryhmien välillä 5 2.99 0.60 2.61 0.028 ammattiryhmien sisällä 110 25.18 0.23

Henkilökohtainen näkökulma (2 väittämää)

ammattiryhmien välillä 5 6.01 1.20 3.54 0.005 ammattiryhmien sisällä 108 36.68 0.34

Työmotivaatio (3 väittämää) ammattiryhmien välillä 5 3.10 0.62 1.93 0.096 ammattiryhmien sisällä 108 34.75 0.32

Tiimin kyvykkyys (7 väittämää) ammattiryhmien välillä 5 5.82 1.17 4.45 0.001 ammattiryhmien sisällä 107 28.00 0.26

Epävirallinen tuki (5 väittämää) ammattiryhmien välillä 5 3.30 0.66 1.40 0.229 ammattiryhmien sisällä 108 50.79 0.47

Virallinen tuki (5 väittämää) ammattiryhmien välillä 5 3.54 0.71 1.86 0.108 ammattiryhmien sisällä 109 41.50 0.38

Tiimin kiinteys (8 väittämää) ammattiryhmien välillä 5 0.93 0.19 0.90 0.486 ammattiryhmien sisällä 109 22.59 0.21

Työpaikalla saatu palaute (3 väittämää) ammattiryhmien välillä 5 1.37 0.27 0.56 0.731 ammattiryhmien sisällä 109 52.23 0.49

Työpaikan paineet ja tuki (6 väittämää) ammattiryhmien välillä 5 4.38 0.88 2.60 0.054 ammattiryhmien sisällä 110 42.72 0.39

Työolosuhteet (6 väittämää) ammattiryhmien välillä 5 1.25 0.50 1.21 0.311 ammattiryhmien sisällä 110 22.73 0.21

52

alkoholinkäytön puheeksioton merkitsevästi helpommaksi kuin sosiaaliohjaajat (t(110) = 2.55, p = 0.012). Asteikkona käytettiin viisiportaista Likert-asteikkoa (1-5), jossa yksi tarkoitti hyvin vaikeaa ja viisi hyvin helppoa. Taulukossa 31 esitetään työntekijöiden kokemusta alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton helppoudesta ammattiryhmittäin (Ka, Kh, Min ja Max). Taulukko 31. Työntekijöiden kokemus alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton helppoudesta ammattiryhmittäin (Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä (N = 116)

Ka Kh Min Max

Päihdesairaanhoitaja 4.6 0.69 3 5

Psykiatrinen sairaanhoitaja

4.1 0.86 3 5

Terveydenhoitaja 3.8 0.83 3 5

Sosiaalityöntekijä 3.6 0.79 2 5

Lääkäri 3.6 0.77 3 5

Sosiaaliohjaaja 3.4 0.80 2 5 Asteikko 1-5: 1 = hyvin vaikea, 5 = hyvin helppo

Asiakkaan alkoholinkäytöstä kysyminen perustui kaikilla ammattiryhmillä enemmän työntekijän omaan arvioon kuin organisaation/työpaikan ohjeisiin. Kysymyksessä sai vastata useampaan kohtaan. Taulukossa 32 esitetään työntekijöiden menettelytapojen perusta alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa ammattiryhmittäin (n,%). Taulukko 32. Työntekijöiden menettelytapojen perusta alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa ammattiryhmittäin (n,%) Ammattiryhmä Organisaation/työpaikan ohje Työntekijän oma arvio (N = 116) n % n % Terveydenhoitaja 21 84 24 96

Sosiaalityöntekijä 13 59 19 86

Lääkäri 11 58 19 100

Päihdesairaanhoitaja 6 55 7 64

Psykiatrinen sairaanhoitaja

7 54 11 85

Sosiaaliohjaaja 6 23 25 96

5.3.2 Varhaista puheeksiottoa edistävät tekijät työntekijä-, työryhmä-, työpaikka- ja organisaatiotasolla Tuloksissa kuvataan ja verrataan, mitkä työntekijään vaikuttavat tekijät edistivät työntekijöiden toteuttamaa alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa. Tutkimuksessa käytettiin Work Practice Questionnaire -kyselyä (WPQ). Kyselyssä on neljäportainen asteikko (1–4). (Addy ym. 2004.) Tuloksia tarkastellaan ammattiryhmittäin, koska se mahdollistaa tarkemman tiedon saamisen jo toimivista sekä vielä kehittämistä vaativista asioista. Eri ammattiryhmillä tarkoitetaan lääkäreitä, terveydenhoitajia, päihdesairaanhoitajia, psykiatrisia sairaanhoitajia, lähihoitajia, sosiaalityöntekijöitä ja sosiaaliohjaajia. Lääkärit, terveydenhoitajat, päihdesairaanhoitajat, psykiatriset sairaanhoitajat ja lähihoitajat toimivat terveysasemilla. Sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat toimivat sosiaaliasemilla. Kokonaistutkimuksessa lähihoitajien (n = 4) vastaukset on

53

huomioitu, mutta eri ammattiryhmien välisessä vertailussa niitä ei ole huomioitu ryhmän pienen koon vuoksi. Tilastolliset tulokset on esitetty Fieldin (2013) ja Nummenmaan (2011) suositusten mukaisesti. WPQ:n analyyseissä käytettiin alkuperäisen menetelmän rakennetta ja asteikkojen keskiarvoja. Levenen testien perusteella eri ammattiryhmien varianssit eivät eronneet toisistaan millään asteikolla. T-testin tuloksista esitetiin analyysit, joissa varianssit oletetaan yhtä suuriksi. Taulukossa 33 esitetään työntekijäkyselyn (WPQ) yksisuuntaiset varianssianalyysit (ANOVA), jossa verrataan ammattiryhmien eroja eri asteikoilla. Taulukko 33. Työntekijäkyselyn (WPQ) yksisuuntaiset varianssianalyysit (ANOVA) ammattiryhmien eroista eri asteikoilla WPQ:n asteikot ammattiryhmittäin (lääkäri, terveydenhoitaja, psykiatrinen sairaanhoitaja, päihdesairaanhoitaja, sosiaalityöntekijä ja sosiaaliohjaaja)

df

SS

MS

F-arvo

p-arvo

Omien kykyjen ja taitojen riittävyys (6 väittämää)

ammattiryhmien välillä 5 11.57 2.31 6.43 0.000 ammattiryhmien sisällä 110 30.60 0.36

Roolin oikeutus (7 väittämää) ammattiryhmien välillä 5 1.48 0.29 1.73 0.134 ammattiryhmien sisällä 110 18.53 0.17

Työmotivaatio ja palkitseminen (5 väittämää)

ammattiryhmien välillä 5 2.99 0.60 2.61 0.028 ammattiryhmien sisällä 110 25.18 0.23

Henkilökohtainen näkökulma (2 väittämää)

ammattiryhmien välillä 5 6.01 1.20 3.54 0.005 ammattiryhmien sisällä 108 36.68 0.34

Työmotivaatio (3 väittämää) ammattiryhmien välillä 5 3.10 0.62 1.93 0.096 ammattiryhmien sisällä 108 34.75 0.32

Tiimin kyvykkyys (7 väittämää) ammattiryhmien välillä 5 5.82 1.17 4.45 0.001 ammattiryhmien sisällä 107 28.00 0.26

Epävirallinen tuki (5 väittämää) ammattiryhmien välillä 5 3.30 0.66 1.40 0.229 ammattiryhmien sisällä 108 50.79 0.47

Virallinen tuki (5 väittämää) ammattiryhmien välillä 5 3.54 0.71 1.86 0.108 ammattiryhmien sisällä 109 41.50 0.38

Tiimin kiinteys (8 väittämää) ammattiryhmien välillä 5 0.93 0.19 0.90 0.486 ammattiryhmien sisällä 109 22.59 0.21

Työpaikalla saatu palaute (3 väittämää) ammattiryhmien välillä 5 1.37 0.27 0.56 0.731 ammattiryhmien sisällä 109 52.23 0.49

Työpaikan paineet ja tuki (6 väittämää) ammattiryhmien välillä 5 4.38 0.88 2.60 0.054 ammattiryhmien sisällä 110 42.72 0.39

Työolosuhteet (6 väittämää) ammattiryhmien välillä 5 1.25 0.50 1.21 0.311 ammattiryhmien sisällä 110 22.73 0.21

54

Taulukko 33 jatkuu WPQ:n asteikot ammattiryhmittäin (lääkäri, terveydenhoitaja, psykiatrinen sairaanhoitaja, päihdesairaanhoitaja, sosiaalityöntekijä ja sosiaaliohjaaja)

df

SS

MS

F-arvo

p-arvo

Organisaation virallinen rooli (6 väittämää)

ammattiryhmien välillä 5 11.84 2.37 6.84 0.000 ammattiryhmien sisällä 109 37.75 0.35

Järjestelmän vaikutus (3 väittämää)

ammattiryhmien välillä 5 6.75 1.35 4.74 0.001 ammattiryhmien sisällä 108 30.77 0.29

Palautteen antamisen mahdollisuus (3 väittämää)

ammattiryhmien välillä 5 8.47 1.69 3.71 0.004 ammattiryhmien sisällä 109 49.75 0.46

Organisaation arviointi ja katselmus (4 väittämää)

ammattiryhmien välillä 5 6.58 1.32 3.33 0.008 ammattiryhmien sisällä 109 43.08 0.40

Ammatillisen kehittämisen mahdollisuudet (7 väittämää)

ammattiryhmien välillä 5 6.72 1.34 4.18 0.002 ammattiryhmien sisällä 109 35.04 0.32

(df = vapausasteet, SS = neliösummat, MS = keskineliösummat) Työntekijään liittyvät alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa edistävät tekijät Tuloksissa kuvataan ja verrataan, mitkä työntekijään liittyvät tekijät edistivät työntekijöiden toteuttamaa alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa. Tiimillä tarkoitetaan sitä työryhmää, jossa työntekijä päivittäin työskentelee. Tutkimuksessa käytettiin Work Practice Questionnaire -kyselyä (WPQ). Kyselyssä on neljäportainen asteikko (1-4). (Addy ym. 2004.)

Eri ammattiryhmiin kuuluvat työntekijät erosivat erittäin merkitsevästi toisistaan omien kykyjen ja taitojen riittävyys -asteikolla (F(5,110) = 6.43, p < 0.001). Sosiaaliohjaajat (t(110) = 5.51, p < 0.001), terveydenhoitajat (t(110) = 3.87, p < 0.001) ja psykiatriset sairaanhoitajat (t(110) = 3.71, p < 0.001) kuvasivat kykynsä ja taitonsa alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa erittäin merkitsevästi heikommiksi kuin päihdesairaanhoitajat. Kyselyssä käytettiin neljäportaista asteikkoa (1–4), jossa korkeammat pisteet tarkoittavat suurempaa kyvykkyyttä alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Taulukossa 34 esitetään kykyjen ja taitojen riittävyyttä alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max).

55

Taulukko 34. Kykyjen ja taitojen riittävyys alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max

Päihdesairaanhoitaja 11 3.68 0.54 2.33 4.0

Sosiaalityöntekijä 22 3.0 0.72 1.67 4.0

Lääkäri 19 2.96 0.51 2.0 4.0

Terveydenhoitaja 25 2.84 0.55 1.83 4.0

Psykiatrinen sairaanhoitaja

13 2.77 0.64 1.50 3.67

Sosiaaliohjaaja 26 2.49 0.64 1.33 3.83

Kaikki 116 2.88 0.67 1.33 4.0 Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat suurempaa kyvykkyyttä

Eri ammattiryhmiin kuuluvat työntekijät erosivat toisistaan tilastollisesti merkitsevästi henkilökohtaisessa suhtautumisessaan varhaiseen puheeksiottoon (F(5,108) = 3.54, p = 0.005). Sosiaalityöntekijät (t(108) = 3.45, p < 0.001) ja psykiatriset sairaanhoitajat (t(108) = 3.37, p < 0.001) suhtautuivat erittäin merkitsevästi myönteisemmin alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon kuin terveydenhoitajat. Sosiaalityöntekijät (t(108) = 1.96, p = 0.052) ja psykiatriset sairaanhoitajat (t(108) = 2.08, p = 0.039) suhtautuivat melkein merkitsevästi myönteisemmin alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon kuin lääkärit. Sosiaalityöntekijät (t(108) = 2.04, p = 0.044) ja psykiatriset sairaanhoitajat (t(108) = 2.14, p = 0.035) suhtautuivat melkein merkitsevästi myönteisemmin alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon kuin sosiaaliohjaajat. Korkeammat pisteet henkilökohtaisessa näkökulmassa tarkoittavat negatiivisempaa suhtautumista asiakkaisiin, joilla on alkoholin ongelmakäyttöä. Taulukossa 35 esitetään henkilökohtainen näkökulma alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max).

Taulukko 35. Henkilökohtainen näkökulma alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max

Psykiatrinen sairaanhoitaja

13 2.12 0.63 1.00 3.00

Sosiaalityöntekijä 21 2.19 0.58 1.50 3.50

Päihdesairaanhoitaja 11 2.50 0.71 1.50 3.50

Sosiaaliohjaaja 26 2.54 0.62 1.50 3.50

Lääkäri 19 2.55 0.50 1.50 3.50

Terveydenhoitaja 24 2.79 0.58 1.50 3.50

Kaikki 114 2.49 0.63 1.00 3.50 Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat negatiivisempaa suhtautumista

Eri ammattiryhmiin kuuluvat työntekijät erosivat toisistaan tilastollisesti melkein merkitsevästi työmotivaatio ja palkitseminen -asteikolla (F(5,110) = 2.61, p = 0.028). Päihdesairaanhoitajat arvioivat kokemuksensa ja työmotivaationsa alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon melkein merkitsevästi paremmiksi kuin lääkärit (t(110) = 2.48, p = 0.015), sosiaaliohjaajat (t(110) = 2.46, p = 0.016) ja terveydenhoitajat (t(110) = 2.30, p = 0.024). Psykiatriset sairaanhoitajat arvioivat kokemuksensa ja työmotivaationsa alkoholinkäytön

54

Taulukko 33 jatkuu WPQ:n asteikot ammattiryhmittäin (lääkäri, terveydenhoitaja, psykiatrinen sairaanhoitaja, päihdesairaanhoitaja, sosiaalityöntekijä ja sosiaaliohjaaja)

df

SS

MS

F-arvo

p-arvo

Organisaation virallinen rooli (6 väittämää)

ammattiryhmien välillä 5 11.84 2.37 6.84 0.000 ammattiryhmien sisällä 109 37.75 0.35

Järjestelmän vaikutus (3 väittämää)

ammattiryhmien välillä 5 6.75 1.35 4.74 0.001 ammattiryhmien sisällä 108 30.77 0.29

Palautteen antamisen mahdollisuus (3 väittämää)

ammattiryhmien välillä 5 8.47 1.69 3.71 0.004 ammattiryhmien sisällä 109 49.75 0.46

Organisaation arviointi ja katselmus (4 väittämää)

ammattiryhmien välillä 5 6.58 1.32 3.33 0.008 ammattiryhmien sisällä 109 43.08 0.40

Ammatillisen kehittämisen mahdollisuudet (7 väittämää)

ammattiryhmien välillä 5 6.72 1.34 4.18 0.002 ammattiryhmien sisällä 109 35.04 0.32

(df = vapausasteet, SS = neliösummat, MS = keskineliösummat) Työntekijään liittyvät alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa edistävät tekijät Tuloksissa kuvataan ja verrataan, mitkä työntekijään liittyvät tekijät edistivät työntekijöiden toteuttamaa alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa. Tiimillä tarkoitetaan sitä työryhmää, jossa työntekijä päivittäin työskentelee. Tutkimuksessa käytettiin Work Practice Questionnaire -kyselyä (WPQ). Kyselyssä on neljäportainen asteikko (1-4). (Addy ym. 2004.)

Eri ammattiryhmiin kuuluvat työntekijät erosivat erittäin merkitsevästi toisistaan omien kykyjen ja taitojen riittävyys -asteikolla (F(5,110) = 6.43, p < 0.001). Sosiaaliohjaajat (t(110) = 5.51, p < 0.001), terveydenhoitajat (t(110) = 3.87, p < 0.001) ja psykiatriset sairaanhoitajat (t(110) = 3.71, p < 0.001) kuvasivat kykynsä ja taitonsa alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa erittäin merkitsevästi heikommiksi kuin päihdesairaanhoitajat. Kyselyssä käytettiin neljäportaista asteikkoa (1–4), jossa korkeammat pisteet tarkoittavat suurempaa kyvykkyyttä alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Taulukossa 34 esitetään kykyjen ja taitojen riittävyyttä alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max).

55

Taulukko 34. Kykyjen ja taitojen riittävyys alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max

Päihdesairaanhoitaja 11 3.68 0.54 2.33 4.0

Sosiaalityöntekijä 22 3.0 0.72 1.67 4.0

Lääkäri 19 2.96 0.51 2.0 4.0

Terveydenhoitaja 25 2.84 0.55 1.83 4.0

Psykiatrinen sairaanhoitaja

13 2.77 0.64 1.50 3.67

Sosiaaliohjaaja 26 2.49 0.64 1.33 3.83

Kaikki 116 2.88 0.67 1.33 4.0 Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat suurempaa kyvykkyyttä

Eri ammattiryhmiin kuuluvat työntekijät erosivat toisistaan tilastollisesti merkitsevästi henkilökohtaisessa suhtautumisessaan varhaiseen puheeksiottoon (F(5,108) = 3.54, p = 0.005). Sosiaalityöntekijät (t(108) = 3.45, p < 0.001) ja psykiatriset sairaanhoitajat (t(108) = 3.37, p < 0.001) suhtautuivat erittäin merkitsevästi myönteisemmin alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon kuin terveydenhoitajat. Sosiaalityöntekijät (t(108) = 1.96, p = 0.052) ja psykiatriset sairaanhoitajat (t(108) = 2.08, p = 0.039) suhtautuivat melkein merkitsevästi myönteisemmin alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon kuin lääkärit. Sosiaalityöntekijät (t(108) = 2.04, p = 0.044) ja psykiatriset sairaanhoitajat (t(108) = 2.14, p = 0.035) suhtautuivat melkein merkitsevästi myönteisemmin alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon kuin sosiaaliohjaajat. Korkeammat pisteet henkilökohtaisessa näkökulmassa tarkoittavat negatiivisempaa suhtautumista asiakkaisiin, joilla on alkoholin ongelmakäyttöä. Taulukossa 35 esitetään henkilökohtainen näkökulma alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max).

Taulukko 35. Henkilökohtainen näkökulma alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max

Psykiatrinen sairaanhoitaja

13 2.12 0.63 1.00 3.00

Sosiaalityöntekijä 21 2.19 0.58 1.50 3.50

Päihdesairaanhoitaja 11 2.50 0.71 1.50 3.50

Sosiaaliohjaaja 26 2.54 0.62 1.50 3.50

Lääkäri 19 2.55 0.50 1.50 3.50

Terveydenhoitaja 24 2.79 0.58 1.50 3.50

Kaikki 114 2.49 0.63 1.00 3.50 Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat negatiivisempaa suhtautumista

Eri ammattiryhmiin kuuluvat työntekijät erosivat toisistaan tilastollisesti melkein merkitsevästi työmotivaatio ja palkitseminen -asteikolla (F(5,110) = 2.61, p = 0.028). Päihdesairaanhoitajat arvioivat kokemuksensa ja työmotivaationsa alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon melkein merkitsevästi paremmiksi kuin lääkärit (t(110) = 2.48, p = 0.015), sosiaaliohjaajat (t(110) = 2.46, p = 0.016) ja terveydenhoitajat (t(110) = 2.30, p = 0.024). Psykiatriset sairaanhoitajat arvioivat kokemuksensa ja työmotivaationsa alkoholinkäytön

56

varhaiseen puheeksiottoon melkein merkitsevästi paremmiksi kuin lääkärit (t(110) = 2.42, p = 0.017), sosiaaliohjaajat (t(110) = 2.39, p = 0.019) ja terveydenhoitajat (t(110) = 2.23, p = 0.028). Korkeammat pisteet asteikossa tarkoittavat vahvempaa kokemusta ja työmotivaatiota alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Taulukossa 36 esitetään alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton palkitsevuus ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max).

Taulukko 36. Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton palkitsevuus ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max

Päihdesairaanhoitaja 11 3.62 0.62 2.20 4.00

Psykiatrinen sairaanhoitaja

13 3.58 0.32 2.80 4.00

Sosiaalityöntekijä 22 3.31 0.71 2.60 4.00

Terveydenhoitaja 25 3.22 0.43 2.40 4.00

Sosiaaliohjaaja 26 3.20 0.63 1.60 3.80

Lääkäri 19 3.17 0.44 2.20 3.80

Kaikki 116 3.32 0.49 1.60 4.00 Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat vahvempaa kokemusta ja työmotivaatiota

Kaikkien ammattiryhmien työntekijät kokivat olevansa oikeutettuja alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Korkeammat pisteet roolin oikeutuksesta viittaavat vahvempaan oikeutukseen ottaa kantaa asiakkaiden alkoholinkäyttöön. Taulukossa 37 esitetään roolin oikeutus alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max). Taulukko 37. Roolin oikeutus alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max

Päihdesairaanhoitaja 11 3.79 0.47 2.43 4.00

Sosiaalityöntekijä 22 3.61 0.34 3.00 4.00

Terveydenhoitaja 25 3.57 0.32 2.71 4.00

Psykiatrinen sairaanhoitaja

13 3.52 0.35 2.86 4.00

Lääkäri 19 3.44 0.47 2.14 4.00

Sosiaaliohjaaja 26 3.41 0.49 2.29 4.00

Kaikki 116 3.53 0.41 2.14 4.00 Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat suurempaa oikeutusta

Kaikkien ammattiryhmien työntekijät arvioivat olevansa motivoituneita alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Korkeammat pisteet työmotivaatiosta tarkoittavat vahvempaa motivaatiota alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon sekä sellaisten asiakkaiden auttamiseen, joilla on alkoholin ongelmakäyttöä. Taulukossa 38 esitetään työmotivaatio alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max).

57

Taulukko 38. Työmotivaatio alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max

Päihdesairaanhoitaja 10 3.67 0.54 2.33 4.00

Psykiatrinen sairaanhoitaja

13 3.38 0.40 2.67 4.00

Sosiaaliohjaaja 26 3.29 0.60 1.33 4.00

Terveydenhoitaja 24 3.19 0.63 2.00 4.00

Sosiaalityöntekijä 22 3.18 0.61 1.67 4.00

Lääkäri 19 3.04 0.48 1.67 3.67

Kaikki 114 3.25 0.58 1.33 4.00 Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat vahvempaa työmotivaatiota Työryhmään liittyvät alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa edistävät tekijät Tuloksissa kuvataan ja verrataan, mitkä tiimiin liittyvät tekijät edistivät työntekijöiden toteuttamaa alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa. Tiimillä tarkoitetaan sitä työryhmää, jossa työntekijä päivittäin työskentelee. Tutkimuksessa käytettiin Work Practice Questionnaire -kyselyä (WPQ). Kyselyssä on neljäportainen asteikko (1-4). (Addy ym. 2004.)

Eri ammattiryhmiin kuuluvat työntekijät erosivat tilastollisesti erittäin merkitsevästi toisistaan tiimin kyvykkyydessä (F(5,107) = 4.45, p < 0.001). Terveydenhoitajat (t(107) = 3.59, p < 0.001), lääkärit (t(107) = 4.18, p < 0.001), sosiaalityöntekijät (t(107) = 4.14, p < 0.001), sosiaaliohjaajat (t(107) = 4.08, p < 0.001) ja psykiatriset sairaanhoitajat (t(107) = 3.96, p < 0.001) arvioivat oman työryhmänsä kyvykkyyden erittäin merkitsevästi paremmaksi kuin päihdesairaanhoitajat. Tiimin kyvykkyydessä korkeammat pisteet tarkoittavat suurempaa luottamusta oman työryhmän kykyyn ottaa alkoholinkäyttö puheeksi. Korkeammat pisteet tarkoittavat myös sitä, että tiimin toimintatavat tukevat alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa. Taulukossa 39 esitetään tiimin kyvykkyys alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max). Taulukko 39. Tiimin kyvykkyys alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max

Psykiatrinen sairaanhoitaja

13 3.16 0.64 1.86 4.00

Lääkäri 19 3.15 0.41 2.29 4.00

Sosiaalityöntekijä 22 3.12 0.53 1.57 4.00

Sosiaaliohjaaja 25 3.10 0.46 2.29 4.00

Terveydenhoitaja 25 3.00 0.49 1.50 3.71

Päihdesairaanhoitaja 9 2.29 0.62 1.14 3.29

Kaikki 113 3.03 0.55 1.14 4.00 Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat suurempaa luottamusta tiimiin

Kaikkien ammattiryhmien työntekijät kokivat saaneensa epävirallista tukea. Korkeammat pisteet epävirallisessa tuessa tarkoittavat vahvempaa kokemusta epävirallisesta, kuten kollegojen antamasta, tuesta. Taulukossa 40 esitetään epävirallinen tuki alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max).

56

varhaiseen puheeksiottoon melkein merkitsevästi paremmiksi kuin lääkärit (t(110) = 2.42, p = 0.017), sosiaaliohjaajat (t(110) = 2.39, p = 0.019) ja terveydenhoitajat (t(110) = 2.23, p = 0.028). Korkeammat pisteet asteikossa tarkoittavat vahvempaa kokemusta ja työmotivaatiota alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Taulukossa 36 esitetään alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton palkitsevuus ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max).

Taulukko 36. Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton palkitsevuus ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max

Päihdesairaanhoitaja 11 3.62 0.62 2.20 4.00

Psykiatrinen sairaanhoitaja

13 3.58 0.32 2.80 4.00

Sosiaalityöntekijä 22 3.31 0.71 2.60 4.00

Terveydenhoitaja 25 3.22 0.43 2.40 4.00

Sosiaaliohjaaja 26 3.20 0.63 1.60 3.80

Lääkäri 19 3.17 0.44 2.20 3.80

Kaikki 116 3.32 0.49 1.60 4.00 Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat vahvempaa kokemusta ja työmotivaatiota

Kaikkien ammattiryhmien työntekijät kokivat olevansa oikeutettuja alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Korkeammat pisteet roolin oikeutuksesta viittaavat vahvempaan oikeutukseen ottaa kantaa asiakkaiden alkoholinkäyttöön. Taulukossa 37 esitetään roolin oikeutus alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max). Taulukko 37. Roolin oikeutus alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max

Päihdesairaanhoitaja 11 3.79 0.47 2.43 4.00

Sosiaalityöntekijä 22 3.61 0.34 3.00 4.00

Terveydenhoitaja 25 3.57 0.32 2.71 4.00

Psykiatrinen sairaanhoitaja

13 3.52 0.35 2.86 4.00

Lääkäri 19 3.44 0.47 2.14 4.00

Sosiaaliohjaaja 26 3.41 0.49 2.29 4.00

Kaikki 116 3.53 0.41 2.14 4.00 Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat suurempaa oikeutusta

Kaikkien ammattiryhmien työntekijät arvioivat olevansa motivoituneita alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Korkeammat pisteet työmotivaatiosta tarkoittavat vahvempaa motivaatiota alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon sekä sellaisten asiakkaiden auttamiseen, joilla on alkoholin ongelmakäyttöä. Taulukossa 38 esitetään työmotivaatio alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max).

57

Taulukko 38. Työmotivaatio alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max

Päihdesairaanhoitaja 10 3.67 0.54 2.33 4.00

Psykiatrinen sairaanhoitaja

13 3.38 0.40 2.67 4.00

Sosiaaliohjaaja 26 3.29 0.60 1.33 4.00

Terveydenhoitaja 24 3.19 0.63 2.00 4.00

Sosiaalityöntekijä 22 3.18 0.61 1.67 4.00

Lääkäri 19 3.04 0.48 1.67 3.67

Kaikki 114 3.25 0.58 1.33 4.00 Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat vahvempaa työmotivaatiota Työryhmään liittyvät alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa edistävät tekijät Tuloksissa kuvataan ja verrataan, mitkä tiimiin liittyvät tekijät edistivät työntekijöiden toteuttamaa alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa. Tiimillä tarkoitetaan sitä työryhmää, jossa työntekijä päivittäin työskentelee. Tutkimuksessa käytettiin Work Practice Questionnaire -kyselyä (WPQ). Kyselyssä on neljäportainen asteikko (1-4). (Addy ym. 2004.)

Eri ammattiryhmiin kuuluvat työntekijät erosivat tilastollisesti erittäin merkitsevästi toisistaan tiimin kyvykkyydessä (F(5,107) = 4.45, p < 0.001). Terveydenhoitajat (t(107) = 3.59, p < 0.001), lääkärit (t(107) = 4.18, p < 0.001), sosiaalityöntekijät (t(107) = 4.14, p < 0.001), sosiaaliohjaajat (t(107) = 4.08, p < 0.001) ja psykiatriset sairaanhoitajat (t(107) = 3.96, p < 0.001) arvioivat oman työryhmänsä kyvykkyyden erittäin merkitsevästi paremmaksi kuin päihdesairaanhoitajat. Tiimin kyvykkyydessä korkeammat pisteet tarkoittavat suurempaa luottamusta oman työryhmän kykyyn ottaa alkoholinkäyttö puheeksi. Korkeammat pisteet tarkoittavat myös sitä, että tiimin toimintatavat tukevat alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa. Taulukossa 39 esitetään tiimin kyvykkyys alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max). Taulukko 39. Tiimin kyvykkyys alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max

Psykiatrinen sairaanhoitaja

13 3.16 0.64 1.86 4.00

Lääkäri 19 3.15 0.41 2.29 4.00

Sosiaalityöntekijä 22 3.12 0.53 1.57 4.00

Sosiaaliohjaaja 25 3.10 0.46 2.29 4.00

Terveydenhoitaja 25 3.00 0.49 1.50 3.71

Päihdesairaanhoitaja 9 2.29 0.62 1.14 3.29

Kaikki 113 3.03 0.55 1.14 4.00 Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat suurempaa luottamusta tiimiin

Kaikkien ammattiryhmien työntekijät kokivat saaneensa epävirallista tukea. Korkeammat pisteet epävirallisessa tuessa tarkoittavat vahvempaa kokemusta epävirallisesta, kuten kollegojen antamasta, tuesta. Taulukossa 40 esitetään epävirallinen tuki alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max).

58

Taulukko 40. Epävirallinen tuki alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max

Sosiaaliohjaaja 25 3.10 0.46 1.00 3.80

Psykiatrinen sairaanhoitaja

13 3.05 0.57 1.60 3.60

Terveydenhoitaja 25 3.00 0.57 1.20 4.00

Lääkäri 19 2.84 0.76 1.40 4.00

Sosiaalityöntekijä 22 2.77 0.71 1.40 4.00

Päihdesairaanhoitaja 10 2.57 0.74 1.40 3.80

Kaikki 114 2.81 0.69 1.20 4.00 Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat vahvempaa kokemusta epävirallisesta tuesta

Kaikkien ammattiryhmien työntekijät kokivat saaneensa virallista tukea. Korkeammat pisteet virallisesta tuesta kuvaavat vahvempaa kokemusta virallisesta, kuten esimiehen antamasta tuesta. Kaikkien ammattiryhmien työntekijät arvioivat virallisen tuen heikommaksi kuin epävirallisen tuen. Taulukossa 41 esitetään virallinen tuki alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max).

Taulukko 41. Virallinen tuki alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max

Lääkäri 19 2.88 0.62 1.60 4.00

Terveydenhoitaja 25 2.71 0.59 1.40 3.80

Sosiaalityöntekijä 22 2.54 0.65 1.60 3.80

Psykiatrinen sairaanhoitaja

13 2.45 0.57 1.80 3.60

Sosiaaliohjaaja 26 2.44 0.63 1.40 3.60

Päihdesairaanhoitaja 10 2.34 0.64 1.40 3.60

Kaikki 115 2.58 0.63 1.40 4.00 Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat suurempaa kokemusta virallisesta tuesta

Kaikkien ammattiryhmien työntekijät arvioivat tiiminsä kiinteiksi. Korkeammat pisteet tiimin kiinteydestä kuvaavat vahvempaa kokemusta tiimin koheesiosta. Tiimin kiinteys voidaan tulkita positiiviseksi tulokseksi, jos työryhmässä on hyväksytty sellaiset toimintatavat, jotka edistävät organisaation strategisia linjauksia (esimerkiksi alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton tehostamista, jos tämä on kirjattu organisaation strategiaan). Taulukossa 42 esitetään tiimin kiinteys ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max).

59

Taulukko 42. Tiimin kiinteys ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max

Sosiaalityöntekijä 22 3.51 0.43 2.25 4.00

Terveydenhoitaja 25 3.48 0.41 2.75 4.00

Lääkäri 19 3.44 0.43 2.75 4.00

Sosiaaliohjaaja 26 3.41 0.57 2.25 4.00

Psykiatrinen sairaanhoitaja

13 3.38 0.35 2.75 3.88

Päihdesairaanhoitaja 10 3.17 0.43 2.43 4.00

Kaikki 115 3.43 0.45 2.25 4.00 Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat vahvempaa kokemusta tiimin kiinteydestä Työpaikkaan liittyvät alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa edistävät tekijät Tuloksissa kuvataan ja verrataan, mitkä työpaikkaan liittyvät tekijät edistivät työntekijöiden toteuttamaa alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa. Tutkimuksessa käytettiin Work Practice Questionnaire -kyselyä (WPQ). Kyselyssä on neljäportainen asteikko (1–4). (Addy ym. 2004.)

Eri ammattiryhmiin kuuluvat työntekijät erosivat toisistaan tilastollisesti melkein merkitsevästi työpaikan paineet ja tuki -asteikolla (F(5,110) = 2.26, p = 0.054). Päihdesairaanhoitajat (t(110) = 2.84, p = 0.005) ja psykiatriset sairaanhoitajat (t(110) = 2.36, p = 0.020) kokivat saaneensa tukea melkein merkitsevästi vähemmän työhönsä kuin lääkärit. Sosiaalityöntekijät (t(110) = 2.19, p = 0.031) kokivat saaneensa melkein merkitsevästi enemmän tukea työhönsä kuin päihdesairaanhoitajat. Työpaikan paineet ja tuki -asteikolla korkeammat pisteet tarkoittavat sitä, että työpaikan paine on vähäisempää ja työntekijöiden tukeminen on vahvempaa. Taulukossa 43 esitetään työpaikan paineet ja tuki ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max).

Taulukko 43. Työpaikan paineet ja tuki ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max

Lääkäri 19 2.80 0.49 1.67 3.67

Sosiaalityöntekijä 22 2.63 0.53 1.33 3.33

Sosiaaliohjaaja 26 2.48 0.75 1.17 3.83

Terveydenhoitaja 25 2.44 0.72 1.17 3.67

Psykiatrinen sairaanhoitaja

13 2.27 0.50 1.33 2.83

Päihdesairaanhoitaja 11 2.13 0.56 1.33 3.00

Kaikki 116 2.50 0.64 1.17 3.00 Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat parempaa työkuorman hallintaa

Kaikkien ammattiryhmien työntekijät kokivat saaneensa rakentavaa palautetta. Työpaikalla saadussa palautteessa korkeammat pisteet tarkoittavat kokemusta siitä, että työpaikalla saadaan enemmän rakentavaa kuin ei-rakentavaa palautetta. Taulukossa 44 esitetään työpaikalla saatu rakentava palaute ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max).

58

Taulukko 40. Epävirallinen tuki alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max

Sosiaaliohjaaja 25 3.10 0.46 1.00 3.80

Psykiatrinen sairaanhoitaja

13 3.05 0.57 1.60 3.60

Terveydenhoitaja 25 3.00 0.57 1.20 4.00

Lääkäri 19 2.84 0.76 1.40 4.00

Sosiaalityöntekijä 22 2.77 0.71 1.40 4.00

Päihdesairaanhoitaja 10 2.57 0.74 1.40 3.80

Kaikki 114 2.81 0.69 1.20 4.00 Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat vahvempaa kokemusta epävirallisesta tuesta

Kaikkien ammattiryhmien työntekijät kokivat saaneensa virallista tukea. Korkeammat pisteet virallisesta tuesta kuvaavat vahvempaa kokemusta virallisesta, kuten esimiehen antamasta tuesta. Kaikkien ammattiryhmien työntekijät arvioivat virallisen tuen heikommaksi kuin epävirallisen tuen. Taulukossa 41 esitetään virallinen tuki alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max).

Taulukko 41. Virallinen tuki alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max

Lääkäri 19 2.88 0.62 1.60 4.00

Terveydenhoitaja 25 2.71 0.59 1.40 3.80

Sosiaalityöntekijä 22 2.54 0.65 1.60 3.80

Psykiatrinen sairaanhoitaja

13 2.45 0.57 1.80 3.60

Sosiaaliohjaaja 26 2.44 0.63 1.40 3.60

Päihdesairaanhoitaja 10 2.34 0.64 1.40 3.60

Kaikki 115 2.58 0.63 1.40 4.00 Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat suurempaa kokemusta virallisesta tuesta

Kaikkien ammattiryhmien työntekijät arvioivat tiiminsä kiinteiksi. Korkeammat pisteet tiimin kiinteydestä kuvaavat vahvempaa kokemusta tiimin koheesiosta. Tiimin kiinteys voidaan tulkita positiiviseksi tulokseksi, jos työryhmässä on hyväksytty sellaiset toimintatavat, jotka edistävät organisaation strategisia linjauksia (esimerkiksi alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton tehostamista, jos tämä on kirjattu organisaation strategiaan). Taulukossa 42 esitetään tiimin kiinteys ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max).

59

Taulukko 42. Tiimin kiinteys ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max

Sosiaalityöntekijä 22 3.51 0.43 2.25 4.00

Terveydenhoitaja 25 3.48 0.41 2.75 4.00

Lääkäri 19 3.44 0.43 2.75 4.00

Sosiaaliohjaaja 26 3.41 0.57 2.25 4.00

Psykiatrinen sairaanhoitaja

13 3.38 0.35 2.75 3.88

Päihdesairaanhoitaja 10 3.17 0.43 2.43 4.00

Kaikki 115 3.43 0.45 2.25 4.00 Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat vahvempaa kokemusta tiimin kiinteydestä Työpaikkaan liittyvät alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa edistävät tekijät Tuloksissa kuvataan ja verrataan, mitkä työpaikkaan liittyvät tekijät edistivät työntekijöiden toteuttamaa alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa. Tutkimuksessa käytettiin Work Practice Questionnaire -kyselyä (WPQ). Kyselyssä on neljäportainen asteikko (1–4). (Addy ym. 2004.)

Eri ammattiryhmiin kuuluvat työntekijät erosivat toisistaan tilastollisesti melkein merkitsevästi työpaikan paineet ja tuki -asteikolla (F(5,110) = 2.26, p = 0.054). Päihdesairaanhoitajat (t(110) = 2.84, p = 0.005) ja psykiatriset sairaanhoitajat (t(110) = 2.36, p = 0.020) kokivat saaneensa tukea melkein merkitsevästi vähemmän työhönsä kuin lääkärit. Sosiaalityöntekijät (t(110) = 2.19, p = 0.031) kokivat saaneensa melkein merkitsevästi enemmän tukea työhönsä kuin päihdesairaanhoitajat. Työpaikan paineet ja tuki -asteikolla korkeammat pisteet tarkoittavat sitä, että työpaikan paine on vähäisempää ja työntekijöiden tukeminen on vahvempaa. Taulukossa 43 esitetään työpaikan paineet ja tuki ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max).

Taulukko 43. Työpaikan paineet ja tuki ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max

Lääkäri 19 2.80 0.49 1.67 3.67

Sosiaalityöntekijä 22 2.63 0.53 1.33 3.33

Sosiaaliohjaaja 26 2.48 0.75 1.17 3.83

Terveydenhoitaja 25 2.44 0.72 1.17 3.67

Psykiatrinen sairaanhoitaja

13 2.27 0.50 1.33 2.83

Päihdesairaanhoitaja 11 2.13 0.56 1.33 3.00

Kaikki 116 2.50 0.64 1.17 3.00 Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat parempaa työkuorman hallintaa

Kaikkien ammattiryhmien työntekijät kokivat saaneensa rakentavaa palautetta. Työpaikalla saadussa palautteessa korkeammat pisteet tarkoittavat kokemusta siitä, että työpaikalla saadaan enemmän rakentavaa kuin ei-rakentavaa palautetta. Taulukossa 44 esitetään työpaikalla saatu rakentava palaute ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max).

60

Taulukko 44. Työpaikalla saatu rakentava palaute ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max

Lääkäri 19 2.93 0.67 1.33 4.00

Psykiatrinen sairaanhoitaja

13 2.85 0.44 2.00 4.00

Sosiaalityöntekijä 22 2.82 0.74 1.00 4.00

Terveydenhoitaja 25 2.81 0.82 1.33 4.00

Päihdesairaanhoitaja 10 2.67 0.52 2.00 3.33

Sosiaaliohjaaja 26 2.62 0.72 1.00 3.67

Kaikki 115 2.78 0.69 1.00 4.00 Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat vahvempaa kokemusta rakentavasta palautteesta

Kaikkien ammattiryhmien työntekijät kokivat työolosuhteensa työtä tukeviksi. Korkeammat pisteet työolosuhteista tarkoittavat, että työolosuhteet koetaan työn tekemistä enemmän tukeviksi. Työolosuhteisiin kuuluvat esimerkiksi työpaikan fyysiset tilat ja turvallisuus. Taulukossa 45 esitetään kokemus työolosuhteista ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max).

Taulukko 45. Kokemus työolosuhteista ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max

Lääkäri 19 2.91 0.39 2.17 3.50

Psykiatrinen sairaanhoitaja

13 2.81 0.35 2.17 3.50

Terveydenhoitaja 25 2.69 0.41 1.50 3.33

Sosiaalityöntekijä 22 2.68 0.56 1.67 3.67

Sosiaaliohjaaja 26 2.67 0.51 1.33 3.50

Päihdesairaanhoitaja 11 2.55 0.38 1.67 3.00

Kaikki 116 2.72 0.46 1.33 3.67 Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat kokemusta paremmista työolosuhteista Organisaatioon liittyvät alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa edistävät tekijät Tuloksissa kuvataan ja verrataan, mitkä organisaatioon liittyvät tekijät edistivät työntekijöiden toteuttamaa alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa. Organisaatiolla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa terveyskeskusta ja sosiaalivirastoa. Tutkimuksessa käytettiin Work Practice Questionnaire -kyselyä (WPQ). Kyselyssä on neljäportainen asteikko (1–4). (Addy ym. 2004.)

Eri ammattiryhmiin kuuluvat työntekijät erosivat toisistaan erittäin merkitsevästi organisaation virallinen rooli -asteikolla (F(5,109) = 6.84, p < 0.001). Sosiaaliohjaajat (t(109) = 4.86, p < 0.001), sosiaalityöntekijät (t(109) = 4.14, p < 0.001) ja päihdesairaanhoitajat (t(109) = 2.05, p = 0.043) kokivat organisaation virallisen roolin alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa merkitsevästi heikommaksi kuin terveydenhoitajat. Sosiaaliohjaajat (t(109) = 3.78, p < 0.001) ja sosiaalityöntekijät (t(109) = 3.16, p = 0.002) kokivat organisaation virallisen roolin alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa merkitsevästi heikommaksi kuin lääkärit. Sosiaaliohjaajat (t(109) = 2.50, p = 0.014) ja sosiaalityöntekijät (t(109) = 1.99, p = 0.049) kokivat organisaation virallisen roolin alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa melkein merkitsevästi heikommaksi kuin psykiatriset sairaanhoitajat. Korkeammat pisteet asteikossa

61

tarkoittavat sitä, että organisaation koetaan tukevan alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa. Organisaation virallisella roolilla tarkoitetaan esimerkiksi toimintaperiaatteita, jotka ohjaavat miten asiakkaiden alkoholinkäyttöön otetaan kantaa. Taulukossa 46 esitetään organisaation virallinen rooli ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max). Taulukko 46. Kokemus organisaation virallisesta roolista ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max

Terveydenhoitaja 24 3.02 0.53 2.00 4.00

Lääkäri 19 2.88 0.57 1.50 4.00

Psykiatrinen sairaanhoitaja

13 2.71 0.60 1.83 4.00

Päihdesairaanhoitaja 11 2.58 0.61 1.67 3.67

Sosiaalityöntekijä 22 2.30 0.67 1.33 3.83

Sosiaaliohjaaja 26 2.21 0.56 1.17 3.50

Kaikki 115 2.66 0.66 1.17 4.00 Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat kokemusta vahvemmasta organisaation virallisesta roolista

Eri ammattiryhmiin kuuluvat työntekijät erosivat toisistaan tilastollisesti erittäin merkitsevästi järjestelmän vaikutus -asteikolla (F(5,108) = 4.74, p = 0.001). Sosiaalityöntekijät (t(108) = 4.23, p < 0.001), sosiaaliohjaajat (t(108) = 4.09, p < 0.001), lääkärit (t(108) = 2.95, p = 0.004), terveydenhoitajat (t(108) = 2.43, p = 0.017) ja psykiatriset sairaanhoitajat (t(108) = 2.14, p = 0.035) kokivat järjestelmän vaikutusta merkitsevästi vähemmän kuin päihdesairaanhoitajat. Sosiaalityöntekijät (t(108) = 2.37, p = 0.020) ja sosiaaliohjaajat (t(108) = 2.15, p = 0.034) kokivat järjestelmän vaikutusta melkein merkitsevästi vähemmän kuin terveydenhoitajat. Sosiaalityöntekijät (t(108) = 2.04, p = 0.044) kokivat järjestelmän vaikutusta melkein merkitsevästi vähemmän kuin psykiatriset sairaanhoitajat. Korkeammat pisteet asteikossa tarkoittavat sitä, että organisaation ulkopuolisten tekijöiden koetaan vaikuttavan organisaation toimintaan. Järjestelmän vaikutuksella tarkoitetaan esimerkiksi kansallisten terveysohjelmien sisältymistä organisaation strategiaan sekä organisaation toiminnan vertaamista muihin vastaaviin organisaatioihin. Taulukossa 47 esitetään järjestelmän vaikutus ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max). Taulukko 47. Kokemus järjestelmän vaikutuksesta ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max

Päihdesairaanhoitaja 10 2.30 0.48 1.33 3.00

Psykiatrinen sairaanhoitaja

13 1.82 0.69 1.00 2.67

Terveydenhoitaja 24 1.81 0.57 1.00 2.67

Lääkäri 19 1.68 0.41 1.00 2.33

Sosiaaliohjaaja 26 1,49 0.57 1.00 3.33

Sosiaalityöntekijä 22 1.44 0.45 1.00 2.33

Kaikki 114 1.69 0.58 1.00 3.00 Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat suurempaa kokemusta järjestelmän vaikutuksesta

60

Taulukko 44. Työpaikalla saatu rakentava palaute ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max

Lääkäri 19 2.93 0.67 1.33 4.00

Psykiatrinen sairaanhoitaja

13 2.85 0.44 2.00 4.00

Sosiaalityöntekijä 22 2.82 0.74 1.00 4.00

Terveydenhoitaja 25 2.81 0.82 1.33 4.00

Päihdesairaanhoitaja 10 2.67 0.52 2.00 3.33

Sosiaaliohjaaja 26 2.62 0.72 1.00 3.67

Kaikki 115 2.78 0.69 1.00 4.00 Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat vahvempaa kokemusta rakentavasta palautteesta

Kaikkien ammattiryhmien työntekijät kokivat työolosuhteensa työtä tukeviksi. Korkeammat pisteet työolosuhteista tarkoittavat, että työolosuhteet koetaan työn tekemistä enemmän tukeviksi. Työolosuhteisiin kuuluvat esimerkiksi työpaikan fyysiset tilat ja turvallisuus. Taulukossa 45 esitetään kokemus työolosuhteista ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max).

Taulukko 45. Kokemus työolosuhteista ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max

Lääkäri 19 2.91 0.39 2.17 3.50

Psykiatrinen sairaanhoitaja

13 2.81 0.35 2.17 3.50

Terveydenhoitaja 25 2.69 0.41 1.50 3.33

Sosiaalityöntekijä 22 2.68 0.56 1.67 3.67

Sosiaaliohjaaja 26 2.67 0.51 1.33 3.50

Päihdesairaanhoitaja 11 2.55 0.38 1.67 3.00

Kaikki 116 2.72 0.46 1.33 3.67 Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat kokemusta paremmista työolosuhteista Organisaatioon liittyvät alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa edistävät tekijät Tuloksissa kuvataan ja verrataan, mitkä organisaatioon liittyvät tekijät edistivät työntekijöiden toteuttamaa alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa. Organisaatiolla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa terveyskeskusta ja sosiaalivirastoa. Tutkimuksessa käytettiin Work Practice Questionnaire -kyselyä (WPQ). Kyselyssä on neljäportainen asteikko (1–4). (Addy ym. 2004.)

Eri ammattiryhmiin kuuluvat työntekijät erosivat toisistaan erittäin merkitsevästi organisaation virallinen rooli -asteikolla (F(5,109) = 6.84, p < 0.001). Sosiaaliohjaajat (t(109) = 4.86, p < 0.001), sosiaalityöntekijät (t(109) = 4.14, p < 0.001) ja päihdesairaanhoitajat (t(109) = 2.05, p = 0.043) kokivat organisaation virallisen roolin alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa merkitsevästi heikommaksi kuin terveydenhoitajat. Sosiaaliohjaajat (t(109) = 3.78, p < 0.001) ja sosiaalityöntekijät (t(109) = 3.16, p = 0.002) kokivat organisaation virallisen roolin alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa merkitsevästi heikommaksi kuin lääkärit. Sosiaaliohjaajat (t(109) = 2.50, p = 0.014) ja sosiaalityöntekijät (t(109) = 1.99, p = 0.049) kokivat organisaation virallisen roolin alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa melkein merkitsevästi heikommaksi kuin psykiatriset sairaanhoitajat. Korkeammat pisteet asteikossa

61

tarkoittavat sitä, että organisaation koetaan tukevan alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa. Organisaation virallisella roolilla tarkoitetaan esimerkiksi toimintaperiaatteita, jotka ohjaavat miten asiakkaiden alkoholinkäyttöön otetaan kantaa. Taulukossa 46 esitetään organisaation virallinen rooli ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max). Taulukko 46. Kokemus organisaation virallisesta roolista ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max

Terveydenhoitaja 24 3.02 0.53 2.00 4.00

Lääkäri 19 2.88 0.57 1.50 4.00

Psykiatrinen sairaanhoitaja

13 2.71 0.60 1.83 4.00

Päihdesairaanhoitaja 11 2.58 0.61 1.67 3.67

Sosiaalityöntekijä 22 2.30 0.67 1.33 3.83

Sosiaaliohjaaja 26 2.21 0.56 1.17 3.50

Kaikki 115 2.66 0.66 1.17 4.00 Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat kokemusta vahvemmasta organisaation virallisesta roolista

Eri ammattiryhmiin kuuluvat työntekijät erosivat toisistaan tilastollisesti erittäin merkitsevästi järjestelmän vaikutus -asteikolla (F(5,108) = 4.74, p = 0.001). Sosiaalityöntekijät (t(108) = 4.23, p < 0.001), sosiaaliohjaajat (t(108) = 4.09, p < 0.001), lääkärit (t(108) = 2.95, p = 0.004), terveydenhoitajat (t(108) = 2.43, p = 0.017) ja psykiatriset sairaanhoitajat (t(108) = 2.14, p = 0.035) kokivat järjestelmän vaikutusta merkitsevästi vähemmän kuin päihdesairaanhoitajat. Sosiaalityöntekijät (t(108) = 2.37, p = 0.020) ja sosiaaliohjaajat (t(108) = 2.15, p = 0.034) kokivat järjestelmän vaikutusta melkein merkitsevästi vähemmän kuin terveydenhoitajat. Sosiaalityöntekijät (t(108) = 2.04, p = 0.044) kokivat järjestelmän vaikutusta melkein merkitsevästi vähemmän kuin psykiatriset sairaanhoitajat. Korkeammat pisteet asteikossa tarkoittavat sitä, että organisaation ulkopuolisten tekijöiden koetaan vaikuttavan organisaation toimintaan. Järjestelmän vaikutuksella tarkoitetaan esimerkiksi kansallisten terveysohjelmien sisältymistä organisaation strategiaan sekä organisaation toiminnan vertaamista muihin vastaaviin organisaatioihin. Taulukossa 47 esitetään järjestelmän vaikutus ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max). Taulukko 47. Kokemus järjestelmän vaikutuksesta ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max

Päihdesairaanhoitaja 10 2.30 0.48 1.33 3.00

Psykiatrinen sairaanhoitaja

13 1.82 0.69 1.00 2.67

Terveydenhoitaja 24 1.81 0.57 1.00 2.67

Lääkäri 19 1.68 0.41 1.00 2.33

Sosiaaliohjaaja 26 1,49 0.57 1.00 3.33

Sosiaalityöntekijä 22 1.44 0.45 1.00 2.33

Kaikki 114 1.69 0.58 1.00 3.00 Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat suurempaa kokemusta järjestelmän vaikutuksesta

62

Eri ammattiryhmiin kuuluvat työntekijät erosivat merkitsevästi toisistaan mahdollisuuksissaan antaa palautetta johdolle (F(5,109) = 3.71, p = 0.004). Sosiaaliohjaajat (t(109) = 3.70, p < 0.001), sosiaalityöntekijät (t(109) = 3.44, p = 0.001), päihdesairaanhoitajat (t(109) = 3.01, p = 0.003), psykiatriset sairaanhoitajat (t(109) = 2.10, p = 0.038) ja terveydenhoitajat (t(109) = 2.08, p = 0.040) kokivat mahdollisuutensa antaa palautetta merkitsevästi heikommaksi kuin lääkärit. Korkeammat pisteet asteikossa tarkoittavat kokemusta siitä, että organisaatiossa tapahtuvaan päätöksentekoon voi vaikuttaa. Taulukossa 48 esitetään mahdollisuus antaa palautetta johdolle ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max). Taulukko 48. Mahdollisuus antaa palautetta johdolle ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max

Lääkäri 19 3.23 0.43 2.67 4.00

Terveydenhoitaja 25 2.80 0.74 1.00 4.00

Psykiatrinen sairaanhoitaja

13 2.72 0.52 1.67 3.67

Sosiaalityöntekijä 22 2.50 0.82 1.00 4.00

Sosiaaliohjaaja 26 2.47 0.62 1.00 3.67

Päihdesairaanhoitaja 10 2.43 0.83 1.00 3.67

Kaikki 115 2.70 0.71 1.00 4.00 Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat, että päätöksentekoon voi vaikuttaa enemmän

Eri ammattiryhmiin kuuluvat työntekijät erosivat merkitsevästi toisistaan mahdollisuuksissaan ammatilliseen kehittymiseen(F(5,109) = 4.18, p = 0.002). Lääkärit kokivat mahdollisuutensa ammatilliseen kehittymiseen merkitsevästi paremmiksi kuin psykiatriset sairaanhoitajat (t(109) = 4.13, p < 0.001), sosiaaliohjaajat (t(109) = 2.70, p = 0.008), sosiaalityöntekijät (t(109) = 2.45, p = 0.016) ja päihdesairaanhoitajat (t(109) = 1.97, p = 0.051). Terveydenhoitajat (t(109) = 3.40, p = 0.001), sosiaalityöntekijät (t(109) = 2.06, p = 0.042) ja sosiaaliohjaajat (t(109) = 1.99, p = 0.049) kokivat ammatillisen kehittymisen mahdollisuudet merkitsevästi paremmiksi kuin psykiatriset sairaanhoitajat. Korkeammat pisteet asteikosta tarkoittavat kokemusta siitä, että organisaatio tarjoaa ammatillisen kehittymisen mahdollisuuksia. Taulukossa 49 esitetään mahdollisuus ammatilliseen kehittymiseen ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max).

63

Taulukko 49. Mahdollisuus ammatilliseen kehittymiseen ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max

Lääkäri 19 3.15 0.58 2.14 4.00

Terveydenhoitaja 25 2.97 0.56 1.33 3.86

Sosiaalityöntekijä 22 2.72 0.54 1.86 3.57

Päihdesairaanhoitaja 10 2.71 0.37 2.14 3.43

Sosiaaliohjaaja 26 2.69 0.50 1.29 3.57

Psykiatrinen sairaanhoitaja

13 2.31 0.80 0.00 3.29

Kaikki 115 2.79 0.61 0.00 4.00 Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat kokemusta paremmista ammatillisen kehittymisen mahdollisuuksista

Eri ammattiryhmiin kuuluvat työntekijät erosivat tilastollisesti merkitsevästi toisistaan siinä, miten he näkivät organisaation arvioinnin ja johdon katselmuksien toteutuneen työyhteisöissään. (F(5,109) = 3.33, p = 0.008). Lääkärit kokivat organisaation arvioinnin ja johdon katselmuksen toteutuvan merkitsevästi paremmin kuin sosiaaliohjaajat (t(109) = 3.34, p = 0.001), sosiaalityöntekijät (t(109) = 2.87, p = 0.005), päihdesairaanhoitajat (t(109) = 2.81, p = 0.006) ja psykiatriset sairaanhoitajat (t(109) = 2.50, p = 0.014). Terveydenhoitajat kokivat organisaation arvioinnin ja johdon katselmuksen toteutuvan melkein merkitsevästi paremmin kuin sosiaaliohjaajat (t(109) = 2.09, p = 0.039). Korkeammat pisteet asteikossa tarkoittavat, että organisaation toimintaa arvioidaan ja kehitetään säännöllisesti sekä kokemusta siitä, että organisaation ohjeita päivitetään. Taulukossa 50 esitetään organisaation arviointi ja johdon katselmus ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max). Taulukko 50. Kokemus organisaation arvioinnista ja johdon katselmuksesta ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max

Lääkäri 19 3.07 0.38 2.50 3.75

Terveydenhoitaja 25 2.80 0.59 1.00 4.00

Psykiatrinen sairaanhoitaja

13 2.50 0.60 1.25 3.25

Sosiaalityöntekijä 22 2.50 0.63 1.25 3.50

Sosiaaliohjaaja 26 2.43 0.75 1.00 3.75

Päihdesairaanhoitaja 10 2.38 0.77 1.00 3.75

Kaikki 115 2.63 0.66 1.00 4.00 Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat vahvempaa kokemusta siitä, että organisaation toimintoja arvioidaan Terveyden- ja sosiaalihuollon ammattilaisten vertailu työntekijä-, työryhmä-, työpaikka- ja organisaatiotasolla suhteessa alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon Eri ammattiryhmien vertailun osalta terveydenhuollon ammattilaiset eli lääkärit, terveydenhoitajat, psykiatriset sairaanhoitajat ja päihdesairaanhoitajat yhdistettiin yhdeksi ryhmäksi, ja sosiaalialan ammattilaiset eli sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat yhdistettiin toiseksi ryhmäksi. Näiden kahden eri ammattialan ryhmien tuloksia oli tärkeää verrata, koska haluttiin tutkia eroavatko ryhmät toisistaan suhteessa alkoholinkäytön puheeksioton

62

Eri ammattiryhmiin kuuluvat työntekijät erosivat merkitsevästi toisistaan mahdollisuuksissaan antaa palautetta johdolle (F(5,109) = 3.71, p = 0.004). Sosiaaliohjaajat (t(109) = 3.70, p < 0.001), sosiaalityöntekijät (t(109) = 3.44, p = 0.001), päihdesairaanhoitajat (t(109) = 3.01, p = 0.003), psykiatriset sairaanhoitajat (t(109) = 2.10, p = 0.038) ja terveydenhoitajat (t(109) = 2.08, p = 0.040) kokivat mahdollisuutensa antaa palautetta merkitsevästi heikommaksi kuin lääkärit. Korkeammat pisteet asteikossa tarkoittavat kokemusta siitä, että organisaatiossa tapahtuvaan päätöksentekoon voi vaikuttaa. Taulukossa 48 esitetään mahdollisuus antaa palautetta johdolle ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max). Taulukko 48. Mahdollisuus antaa palautetta johdolle ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max

Lääkäri 19 3.23 0.43 2.67 4.00

Terveydenhoitaja 25 2.80 0.74 1.00 4.00

Psykiatrinen sairaanhoitaja

13 2.72 0.52 1.67 3.67

Sosiaalityöntekijä 22 2.50 0.82 1.00 4.00

Sosiaaliohjaaja 26 2.47 0.62 1.00 3.67

Päihdesairaanhoitaja 10 2.43 0.83 1.00 3.67

Kaikki 115 2.70 0.71 1.00 4.00 Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat, että päätöksentekoon voi vaikuttaa enemmän

Eri ammattiryhmiin kuuluvat työntekijät erosivat merkitsevästi toisistaan mahdollisuuksissaan ammatilliseen kehittymiseen(F(5,109) = 4.18, p = 0.002). Lääkärit kokivat mahdollisuutensa ammatilliseen kehittymiseen merkitsevästi paremmiksi kuin psykiatriset sairaanhoitajat (t(109) = 4.13, p < 0.001), sosiaaliohjaajat (t(109) = 2.70, p = 0.008), sosiaalityöntekijät (t(109) = 2.45, p = 0.016) ja päihdesairaanhoitajat (t(109) = 1.97, p = 0.051). Terveydenhoitajat (t(109) = 3.40, p = 0.001), sosiaalityöntekijät (t(109) = 2.06, p = 0.042) ja sosiaaliohjaajat (t(109) = 1.99, p = 0.049) kokivat ammatillisen kehittymisen mahdollisuudet merkitsevästi paremmiksi kuin psykiatriset sairaanhoitajat. Korkeammat pisteet asteikosta tarkoittavat kokemusta siitä, että organisaatio tarjoaa ammatillisen kehittymisen mahdollisuuksia. Taulukossa 49 esitetään mahdollisuus ammatilliseen kehittymiseen ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max).

63

Taulukko 49. Mahdollisuus ammatilliseen kehittymiseen ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max

Lääkäri 19 3.15 0.58 2.14 4.00

Terveydenhoitaja 25 2.97 0.56 1.33 3.86

Sosiaalityöntekijä 22 2.72 0.54 1.86 3.57

Päihdesairaanhoitaja 10 2.71 0.37 2.14 3.43

Sosiaaliohjaaja 26 2.69 0.50 1.29 3.57

Psykiatrinen sairaanhoitaja

13 2.31 0.80 0.00 3.29

Kaikki 115 2.79 0.61 0.00 4.00 Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat kokemusta paremmista ammatillisen kehittymisen mahdollisuuksista

Eri ammattiryhmiin kuuluvat työntekijät erosivat tilastollisesti merkitsevästi toisistaan siinä, miten he näkivät organisaation arvioinnin ja johdon katselmuksien toteutuneen työyhteisöissään. (F(5,109) = 3.33, p = 0.008). Lääkärit kokivat organisaation arvioinnin ja johdon katselmuksen toteutuvan merkitsevästi paremmin kuin sosiaaliohjaajat (t(109) = 3.34, p = 0.001), sosiaalityöntekijät (t(109) = 2.87, p = 0.005), päihdesairaanhoitajat (t(109) = 2.81, p = 0.006) ja psykiatriset sairaanhoitajat (t(109) = 2.50, p = 0.014). Terveydenhoitajat kokivat organisaation arvioinnin ja johdon katselmuksen toteutuvan melkein merkitsevästi paremmin kuin sosiaaliohjaajat (t(109) = 2.09, p = 0.039). Korkeammat pisteet asteikossa tarkoittavat, että organisaation toimintaa arvioidaan ja kehitetään säännöllisesti sekä kokemusta siitä, että organisaation ohjeita päivitetään. Taulukossa 50 esitetään organisaation arviointi ja johdon katselmus ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max). Taulukko 50. Kokemus organisaation arvioinnista ja johdon katselmuksesta ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max

Lääkäri 19 3.07 0.38 2.50 3.75

Terveydenhoitaja 25 2.80 0.59 1.00 4.00

Psykiatrinen sairaanhoitaja

13 2.50 0.60 1.25 3.25

Sosiaalityöntekijä 22 2.50 0.63 1.25 3.50

Sosiaaliohjaaja 26 2.43 0.75 1.00 3.75

Päihdesairaanhoitaja 10 2.38 0.77 1.00 3.75

Kaikki 115 2.63 0.66 1.00 4.00 Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat vahvempaa kokemusta siitä, että organisaation toimintoja arvioidaan Terveyden- ja sosiaalihuollon ammattilaisten vertailu työntekijä-, työryhmä-, työpaikka- ja organisaatiotasolla suhteessa alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon Eri ammattiryhmien vertailun osalta terveydenhuollon ammattilaiset eli lääkärit, terveydenhoitajat, psykiatriset sairaanhoitajat ja päihdesairaanhoitajat yhdistettiin yhdeksi ryhmäksi, ja sosiaalialan ammattilaiset eli sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat yhdistettiin toiseksi ryhmäksi. Näiden kahden eri ammattialan ryhmien tuloksia oli tärkeää verrata, koska haluttiin tutkia eroavatko ryhmät toisistaan suhteessa alkoholinkäytön puheeksioton

64

toteuttamisvalmiuteen. Esimerkiksi toisistaan poikkeava ammatillinen koulutustausta ja työkulttuuri sekä organisaatioiden toimintatavat voivat mahdollisesti selittää havaittuja ryhmien välisiä eroja. Terveydenhuollon (N = 68) ja sosiaalialan (N = 48) ammattilaisten keskinäisessä vertailussa tarkasteltiin tekijöitä, jotka edistävät tai estävät alkoholinkäytön varhaiseen puheeksioton toteuttamista. Vertailu toteutettiin työntekijä-, työryhmä-, työpaikka- ja organisaatiotasolla. Terveydenhuollon ja sosiaalialan ammattilaiset erosivat toisistaan melkein merkitsevästi omien kykyjen ja taitojen riittävyyden asteikolla (t(114) = 2.19, p = 0.031). Terveydenhuollon ammattilaiset arvioivat omien kykyjensä ja taitojensa riittävyyden melkein merkitsevästi paremmaksi kuin sosiaalialan ammattilaiset. Terveydenhuollon ja sosiaalialan ammattilaiset erosivat toisistaan merkitsevästi organisaation virallinen rooli asteikolla (t(113) = 5.33, p < 0.001), järjestelmän vaikutus asteikolla (t(112) = 3.72, p < 0.001), palautteen antamisen mahdollisuus asteikolla (t(113) = 2.78, p = 0.006) sekä organisaation arviointi ja johdon katselmus asteikolla (t(113) = 2.37 p = 0.019). Terveydenhuollon ammattilaiset arvioivat organisaation virallisen roolin, järjestelmän vaikutuksen, palautteen antamisen mahdollisuuden sekä organisaation arvioinnin ja johdon katselmuksen merkitsevästi paremmiksi kuin sosiaalialan ammattilaiset.

5.3.3 Yhteenveto työntekijöiden toteuttamasta alkoholinkäytön varhaisesta puheeksiotosta ja siihen vaikuttavista tekijöistä Kaikki lääkärit ja terveydenhoitajat kertoivat kysyneensä asiakkaiden alkoholinkäytöstä terveystarkastuksissa. Yli puolet lääkäreistä ja lähes puolet terveydenhoitajista kuvasi kysyneensä asiakkaidensa alkoholinkäytöstä myös muissa tilanteissa. Lähes kaikki sosiaalityöntekijät ja kaksi kolmasosaa sosiaaliohjaajista kuvasi kysyneensä asiakkaiden alkoholinkäytöstä sosiaalityön tilannearviossa.

Työntekijät käyttivät asiakkaan alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa enemmän vapaamuotoista keskustelua kuin AUDITia ja palautteenantoa. Päihdesairaanhoitajat kuvasivat alkoholinkäytön puheeksioton toteuttamisen helpoimmaksi. Asiakkaan alkoholinkäytöstä kysyminen perustui kaikilla ammattiryhmillä enemmän työntekijän omaan arvioon kuin organisaation ohjeisiin.

Päihdesairaanhoitajat kuvasivat kykynsä ja taitonsa alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa paremmiksi kuin sosiaaliohjaajat, terveydenhoitajat ja psykiatriset sairaanhoitajat. Sosiaalityöntekijät ja psykiatriset sairaanhoitajat suhtautuivat myönteisemmin alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon kuin terveydenhoitajat, lääkärit ja sosiaaliohjaajat. Terveydenhoitajat, lääkärit, sosiaalityöntekijät, sosiaaliohjaajat ja psykiatriset sairaanhoitajat arvioivat oman työryhmänsä kyvykkyyden paremmaksi kuin päihdesairaanhoitajat. Kaikkien ammattiryhmien työntekijät arvioivat virallisen tuen epävirallista tukea heikommaksi.

Terveydenhoitajat, lääkärit ja psykiatriset sairaanhoitajat kokivat organisaation virallisen roolin alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa paremmaksi kuin sosiaaliohjaajat ja sosiaalityöntekijät. Terveydenhoitajat myös kuvasivat organisaation virallisen roolin alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa paremmaksi kuin päihdesairaanhoitajat. Lääkärit arvioivat palautteen antamisen mahdollisuuden paremmaksi kuin muut ammattiryhmät. Lääkärit kokivat mahdollisuutensa ammatilliseen kehittymiseen paremmiksi kuin psykiatriset sairaanhoitajat, sosiaaliohjaajat, sosiaalityöntekijät ja päihdesairaanhoitajat. Terveydenhoitajat, sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat arvioivat ammatillisen kehittymisen mahdollisuudet paremmiksi kuin psykiatriset sairaanhoitajat. Lääkäreiden mielestä organisaation arviointi ja johdon katselmus toteutuivat paremmin kuin sosiaaliohjaajien, sosiaalityöntekijöiden, päihdesairaanhoitajien ja psykiatristen sairaanhoitajien näkökulmasta. Terveydenhoitajat ilmaisivat organisaation arvioinnin ja johdon katselmuksen toteutuvan paremmin kuin sosiaaliohjaajat.

65

Terveydenhuollon ammattilaiset arvioivat omien kykyjensä ja taitojensa riittävyyden paremmaksi kuin sosiaalialan ammattilaiset. Lisäksi terveydenhuollon ammattilaiset ilmaisivat organisaation virallisen roolin, järjestelmän vaikutuksen, palautteen antamisen mahdollisuuden sekä organisaation arvioinnin ja johdon katselmuksen olleen parempaa kuin sosiaalialan ammattilaisten mielestä.

5.4 LÄHIESIMIESTEN JA KESKIJOHDON EDUSTAJIEN NÄKEMYKSIÄ ALKOHOLINKÄYTÖN VARHAISESTA PUHEEKSIOTOSTA

5.4.1 Suhtautuminen varhaiseen puheeksiottoon Esimiesten suhtautuminen alkoholin käytön varhaiseen puheeksiottoon oli myönteistä ja heidän mukaansa asiakkaiden/potilaiden alkoholinkäytöstä voi kysyä. Esimiesten myönteinen suhtautuminen perustui heidän omiin kokemuksiinsa alkoholin ongelmakäyttäjien auttamisesta. Lääkärien esimiehet kuvasivat alkoholinkäytöstä kysymisen aina aktivoineen potilaan pohtimaan omaa alkoholinkäyttöään. Hoitajien esimiehet kertoivat osan potilaistaan käyttävän runsaasti alkoholia, ja siksi alkoholinkäytöstä oli perusteltua kysyä. Sosiaalialan esimiehet kuvasivat alkoholinkäyttöön liittyvien ongelmien olevan melko yleisiä asiakkaidensa keskuudessa, jonka vuoksi alkoholinkäytöstä oli tärkeää kysyä. Kaikkien esimiesten mukaan asiakkaiden/potilaiden alkoholinkäytöstä voi kysyä.

”Sosiaaliohjaajien esimies: Kaikilta voi kysyä. Ja niin on tullut tehtyäkin, vaikka ei ois epäilyäkään”

Esimiesten kokemusten ja näkemysten mukaan asiakkaat/potilaat suhtautuivat yleensä myönteisesti puheeksiottoon. Lääkärien esimiehet olivat havainneet, että potilaat olivat suhtautuneet lähes aina myönteisesti alkoholinkäytöstä kysymiseen ja sitä seuranneeseen keskusteluun. Myös sosiaalialan esimiehet kuvasivat, että asiakkaat pääsääntöisesti hyväksyivät alkoholinkäytöstä kysymisen. Esimiehet kuitenkin totesivat, että joillekin asiakkaille/potilaille alkoholinkäytöstä kysyminen on voinut olla epämiellyttävää. Esimerkiksi pienten lasten vanhemmat eivät olleet välttämättä halukkaita keskustelemaan alkoholinkäytöstä, jos se oli heille ongelma.

Alkoholinkäytön systemaattisen puheeksioton esteiksi esimiehet nimesivät eri ammattiryhmien työtapaan, perustehtävään ja työaikaan liittyviä tekijöitä. Lääkärien esimiehet kertoivat, että terveysasemalla työskentelevän lääkärin perustehtävä oli laaja, kysyttävää oli paljon ja aika oli rajattu. Lääkärit kuvasivat myös työorientaationsa sellaiseksi, että he etenivät aina potilaan esittämästä ongelmasta ja siihen liittyvistä seikoista. Näin ollen alkoholinkäytöstä kysyttiin, jos se liittyi potilaan sen hetkiseen terveystilanteeseen.

”Lääkärien esimies: Kun yleislääkärin vastaanotolla se scheema on niin kuin kaikki mahdollinen, niin siihen on vaikeaa rakentaa alkoholinkäytöstä kysymistä”

Hoitajien esimiehet kuvasivat, että terveydenhoitajien työn sisältö oli laaja ja työ oli sekä kiireistä että vaativaa. Hoitajien tehtäviin kuului kaikkien ikäryhmien sairauksien hoito. Hoitajien esimiesten mukaan alkoholinkäytön puheeksiotto ei ollut kaikissa tilanteissa tarkoituksenmukaista eikä aina edes mahdollista kiireisen aikataulun vuoksi.

”Hoitajien esimies: Eihän se ei voi olla niinkään, että joka kerta kun ovi narahtaa, niin potilaalta kysytään alkoholinkäytöstä”

Sosiaalialan esimiehet kuvasivat, että talouteen ja elämäntilanteeseen liittyvät asiat oli priorisoitu sosiaalityössä ensimmäisiksi. Näin ollen talouteen ja elämäntilanteeseen liittyviin asioihin oli myös enemmän aikaa kuin esimerkiksi alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon.

64

toteuttamisvalmiuteen. Esimerkiksi toisistaan poikkeava ammatillinen koulutustausta ja työkulttuuri sekä organisaatioiden toimintatavat voivat mahdollisesti selittää havaittuja ryhmien välisiä eroja. Terveydenhuollon (N = 68) ja sosiaalialan (N = 48) ammattilaisten keskinäisessä vertailussa tarkasteltiin tekijöitä, jotka edistävät tai estävät alkoholinkäytön varhaiseen puheeksioton toteuttamista. Vertailu toteutettiin työntekijä-, työryhmä-, työpaikka- ja organisaatiotasolla. Terveydenhuollon ja sosiaalialan ammattilaiset erosivat toisistaan melkein merkitsevästi omien kykyjen ja taitojen riittävyyden asteikolla (t(114) = 2.19, p = 0.031). Terveydenhuollon ammattilaiset arvioivat omien kykyjensä ja taitojensa riittävyyden melkein merkitsevästi paremmaksi kuin sosiaalialan ammattilaiset. Terveydenhuollon ja sosiaalialan ammattilaiset erosivat toisistaan merkitsevästi organisaation virallinen rooli asteikolla (t(113) = 5.33, p < 0.001), järjestelmän vaikutus asteikolla (t(112) = 3.72, p < 0.001), palautteen antamisen mahdollisuus asteikolla (t(113) = 2.78, p = 0.006) sekä organisaation arviointi ja johdon katselmus asteikolla (t(113) = 2.37 p = 0.019). Terveydenhuollon ammattilaiset arvioivat organisaation virallisen roolin, järjestelmän vaikutuksen, palautteen antamisen mahdollisuuden sekä organisaation arvioinnin ja johdon katselmuksen merkitsevästi paremmiksi kuin sosiaalialan ammattilaiset.

5.3.3 Yhteenveto työntekijöiden toteuttamasta alkoholinkäytön varhaisesta puheeksiotosta ja siihen vaikuttavista tekijöistä Kaikki lääkärit ja terveydenhoitajat kertoivat kysyneensä asiakkaiden alkoholinkäytöstä terveystarkastuksissa. Yli puolet lääkäreistä ja lähes puolet terveydenhoitajista kuvasi kysyneensä asiakkaidensa alkoholinkäytöstä myös muissa tilanteissa. Lähes kaikki sosiaalityöntekijät ja kaksi kolmasosaa sosiaaliohjaajista kuvasi kysyneensä asiakkaiden alkoholinkäytöstä sosiaalityön tilannearviossa.

Työntekijät käyttivät asiakkaan alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa enemmän vapaamuotoista keskustelua kuin AUDITia ja palautteenantoa. Päihdesairaanhoitajat kuvasivat alkoholinkäytön puheeksioton toteuttamisen helpoimmaksi. Asiakkaan alkoholinkäytöstä kysyminen perustui kaikilla ammattiryhmillä enemmän työntekijän omaan arvioon kuin organisaation ohjeisiin.

Päihdesairaanhoitajat kuvasivat kykynsä ja taitonsa alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa paremmiksi kuin sosiaaliohjaajat, terveydenhoitajat ja psykiatriset sairaanhoitajat. Sosiaalityöntekijät ja psykiatriset sairaanhoitajat suhtautuivat myönteisemmin alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon kuin terveydenhoitajat, lääkärit ja sosiaaliohjaajat. Terveydenhoitajat, lääkärit, sosiaalityöntekijät, sosiaaliohjaajat ja psykiatriset sairaanhoitajat arvioivat oman työryhmänsä kyvykkyyden paremmaksi kuin päihdesairaanhoitajat. Kaikkien ammattiryhmien työntekijät arvioivat virallisen tuen epävirallista tukea heikommaksi.

Terveydenhoitajat, lääkärit ja psykiatriset sairaanhoitajat kokivat organisaation virallisen roolin alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa paremmaksi kuin sosiaaliohjaajat ja sosiaalityöntekijät. Terveydenhoitajat myös kuvasivat organisaation virallisen roolin alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa paremmaksi kuin päihdesairaanhoitajat. Lääkärit arvioivat palautteen antamisen mahdollisuuden paremmaksi kuin muut ammattiryhmät. Lääkärit kokivat mahdollisuutensa ammatilliseen kehittymiseen paremmiksi kuin psykiatriset sairaanhoitajat, sosiaaliohjaajat, sosiaalityöntekijät ja päihdesairaanhoitajat. Terveydenhoitajat, sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat arvioivat ammatillisen kehittymisen mahdollisuudet paremmiksi kuin psykiatriset sairaanhoitajat. Lääkäreiden mielestä organisaation arviointi ja johdon katselmus toteutuivat paremmin kuin sosiaaliohjaajien, sosiaalityöntekijöiden, päihdesairaanhoitajien ja psykiatristen sairaanhoitajien näkökulmasta. Terveydenhoitajat ilmaisivat organisaation arvioinnin ja johdon katselmuksen toteutuvan paremmin kuin sosiaaliohjaajat.

65

Terveydenhuollon ammattilaiset arvioivat omien kykyjensä ja taitojensa riittävyyden paremmaksi kuin sosiaalialan ammattilaiset. Lisäksi terveydenhuollon ammattilaiset ilmaisivat organisaation virallisen roolin, järjestelmän vaikutuksen, palautteen antamisen mahdollisuuden sekä organisaation arvioinnin ja johdon katselmuksen olleen parempaa kuin sosiaalialan ammattilaisten mielestä.

5.4 LÄHIESIMIESTEN JA KESKIJOHDON EDUSTAJIEN NÄKEMYKSIÄ ALKOHOLINKÄYTÖN VARHAISESTA PUHEEKSIOTOSTA

5.4.1 Suhtautuminen varhaiseen puheeksiottoon Esimiesten suhtautuminen alkoholin käytön varhaiseen puheeksiottoon oli myönteistä ja heidän mukaansa asiakkaiden/potilaiden alkoholinkäytöstä voi kysyä. Esimiesten myönteinen suhtautuminen perustui heidän omiin kokemuksiinsa alkoholin ongelmakäyttäjien auttamisesta. Lääkärien esimiehet kuvasivat alkoholinkäytöstä kysymisen aina aktivoineen potilaan pohtimaan omaa alkoholinkäyttöään. Hoitajien esimiehet kertoivat osan potilaistaan käyttävän runsaasti alkoholia, ja siksi alkoholinkäytöstä oli perusteltua kysyä. Sosiaalialan esimiehet kuvasivat alkoholinkäyttöön liittyvien ongelmien olevan melko yleisiä asiakkaidensa keskuudessa, jonka vuoksi alkoholinkäytöstä oli tärkeää kysyä. Kaikkien esimiesten mukaan asiakkaiden/potilaiden alkoholinkäytöstä voi kysyä.

”Sosiaaliohjaajien esimies: Kaikilta voi kysyä. Ja niin on tullut tehtyäkin, vaikka ei ois epäilyäkään”

Esimiesten kokemusten ja näkemysten mukaan asiakkaat/potilaat suhtautuivat yleensä myönteisesti puheeksiottoon. Lääkärien esimiehet olivat havainneet, että potilaat olivat suhtautuneet lähes aina myönteisesti alkoholinkäytöstä kysymiseen ja sitä seuranneeseen keskusteluun. Myös sosiaalialan esimiehet kuvasivat, että asiakkaat pääsääntöisesti hyväksyivät alkoholinkäytöstä kysymisen. Esimiehet kuitenkin totesivat, että joillekin asiakkaille/potilaille alkoholinkäytöstä kysyminen on voinut olla epämiellyttävää. Esimerkiksi pienten lasten vanhemmat eivät olleet välttämättä halukkaita keskustelemaan alkoholinkäytöstä, jos se oli heille ongelma.

Alkoholinkäytön systemaattisen puheeksioton esteiksi esimiehet nimesivät eri ammattiryhmien työtapaan, perustehtävään ja työaikaan liittyviä tekijöitä. Lääkärien esimiehet kertoivat, että terveysasemalla työskentelevän lääkärin perustehtävä oli laaja, kysyttävää oli paljon ja aika oli rajattu. Lääkärit kuvasivat myös työorientaationsa sellaiseksi, että he etenivät aina potilaan esittämästä ongelmasta ja siihen liittyvistä seikoista. Näin ollen alkoholinkäytöstä kysyttiin, jos se liittyi potilaan sen hetkiseen terveystilanteeseen.

”Lääkärien esimies: Kun yleislääkärin vastaanotolla se scheema on niin kuin kaikki mahdollinen, niin siihen on vaikeaa rakentaa alkoholinkäytöstä kysymistä”

Hoitajien esimiehet kuvasivat, että terveydenhoitajien työn sisältö oli laaja ja työ oli sekä kiireistä että vaativaa. Hoitajien tehtäviin kuului kaikkien ikäryhmien sairauksien hoito. Hoitajien esimiesten mukaan alkoholinkäytön puheeksiotto ei ollut kaikissa tilanteissa tarkoituksenmukaista eikä aina edes mahdollista kiireisen aikataulun vuoksi.

”Hoitajien esimies: Eihän se ei voi olla niinkään, että joka kerta kun ovi narahtaa, niin potilaalta kysytään alkoholinkäytöstä”

Sosiaalialan esimiehet kuvasivat, että talouteen ja elämäntilanteeseen liittyvät asiat oli priorisoitu sosiaalityössä ensimmäisiksi. Näin ollen talouteen ja elämäntilanteeseen liittyviin asioihin oli myös enemmän aikaa kuin esimerkiksi alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon.

66

”Sosiaalialan ohjaajien esimies: Alkoholinkäyttö ei oo se ensimmäinen askel, että meillä se on talous ja elämäntilanne muutenkin”

Taulukossa 51 esitetään tiivistetysti keskijohdon ja lähiesimiesten suhtautuminen alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon.

Taulukko 51. Keskijohdon ja lähiesimiesten (N = 22) suhtautuminen alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon Suhtautuminen puheeksiottoon

Terveydenhuollon esimiehet Sosiaalialan esimiehet

Suhtautuminen alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon

Myönteinen suhtautuminen Tärkeä aihe

Asiakkaat/potilaat, joiden alkoholinkäytöstä voi kysyä

Kaikilta Kaikilta

Suhtautuminen alkoholinkäytön systemaattiseen puheeksioton toteuttamisen

Ei aina tarkoituksenmukaista eikä mahdollista

Alkoholinkäytöstä kysyminen ei ole tärkein asia

5.4.2 Suunnittelu, seuranta ja arviointi Esimiesten mukaan alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa ei oltu kirjattu terveysasemien eikä sosiaalialan yksiköiden toimintasuunnitelmiin. Sosiaalialan esimiehet kuitenkin kertoivat, että organisaation strategiaan oli kirjattu syrjäytymisen ehkäisy. Sosiaalialan esimiesten mukaan syrjäytymisen ehkäisyyn sisältyi alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto.

Alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa oli ohjeistettu toteuttamaan eri tavoin terveydenhuollossa ja sosiaalialalla. Lääkärien esimiesten mukaan alkoholinkäytöstä oli ohjeistettu kysymään aina terveystarkastuksessa ja ajokyvyn arvioinnissa. Myös eri sairauksien hoitomalleihin oli kirjattu, milloin alkoholinkäytöstä pitää kysyä. Hoitajien esimiehet kuvasivat, että yleisenä toimintaohjeena oli kysyä alkoholinkäytöstä kansansairauksien ja tapaturmien yhteydessä. Kysymisessä oli ohjeistettu hyödyntämään AUDITia, jonka kirjaamiseen potilastietojärjestelmään oli annettu ohjeet. Sosiaalialan esimiesten mukaan asiakkaan alkoholinkäytöstä kysymiseen löytyi ohjeet tilannearvio-oppaasta. Kysymisen tapaa ei ollut määritelty sosiaalialalla. Terveydenhuollon ja sosiaalialan esimiesten mukaan eri yksiköissä oli myös erilaisia omia ohjeita alkoholinkäytöstä kysymiseen. Lääkärien ja hoitajien esimiehet kuvasivat, että alkoholinkäytön puheeksiotto kuului kaikille potilasta hoitaville. Sosiaalialan esimiesten mukaan alkoholinkäytön puheeksiotto kuului tilannearvion tekijälle.

Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton seuranta ja arviointi toteutui vaihtelevasti. Lääkärien esimiesten mukaan alkoholinkäytön puheeksiottoa ei sinänsä seurattu, eikä sitä koettu tarpeelliseksi. Sen sijaan täytettyjä AUDITeja seurattiin. Lääkärit kertoivat, ettei AUDITien seuranta antanut kuitenkaan todellista kuvaa alkoholinkäytön varhaisesta puheeksiotosta, koska AUDITien kirjaaminen erilliseen kohtaan potilastietojärjestelmässä oli aikaa vievää ja vaivalloista. Näin ollen kirjaaminen oli voinut jäädä tekemättä, vaikka AUDIT olikin täytetty ja/tai alkoholinkäytöstä oli keskusteltu. ”Lääkärien esimies: AUDITeja on täytetty huonosti, kun se tieto pitää laittaa sinne tietojärjestelmään erikseen”

Sosiaalialan esimiehet kuvasivat, ettei alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa ollut seurattu, koska sen oletettiin toteutuvan. Aiemmin sosiaalialalla oli seurattu hoitoonohjauksien määrää, mutta se lopetettiin, koska se toteutui manuaalisesti.

67

Suunnittelun, seurannan ja arvioinnin kehittämisehdotukset Esimiehet kannattivat puheeksioton lisäämistä suunnitelmien, seurannan ja palkitsemisen keinoin. Lääkärien esimiehet totesivat, että alkoholinkäytöstä kysymistä voitaisiin lisätä, jos se organisaatiossa niin arvotettaisiin. Lääkärien esimiehet myös kertoivat, että esimerkiksi neuvoloissa tupakoinnista kysyminen oli lisääntynyt merkittävästi aiheen arvottamisen ja tulospalkkauksen myötä. Sosiaalialan esimiehet kuvasivat alkoholinkäytön haitat niin suuriksi, että niiden ehkäisyyn kannattaisi panostaa nykyistä enemmän. Sosiaalialan esimiehet ehdottivat, että alkoholinkäytön puheeksiotto kirjattaisiin selkeästi yksiköiden toimintasuunnitelmiin.

”Sosiaaliohjaajien esimies: Se on kyl aika huolestuttavaa, miten vähän meillä puhutaan päihteistä meidän toimintasuunnitelmissa”

Terveydenhuollon esimiehet ehdottivat aiempaa aktiivisempaa kehittämisotetta puheeksioton toteuttamiseen. Lääkärien esimiesten mukaan alkoholinkäytöstä voitaisiin kysyä entistä aktiivisemmin useammalta potilasryhmältä. Erityisesti nuorten, naisten ja ikääntyvien alkoholinkäyttö huolestutti, koska heidän alkoholinkäyttönsä oli tilastojen mukaan joko runsasta tai lisääntymässä.

Sosiaalialan esimiehet esittivät aiempaa seikkaperäisempää ja yhdenmukaista puheeksioton ohjeistamista sekä toiminnan seurantaa. Sosiaalialan esimiesten mukaan kaikkien asiakkaiden alkoholinkäyttöä tulisi arvioida samojen kriteereiden ja yhtenäisten käytäntöjen mukaan. Lisäksi asiakkaiden tukemisen ja tilanteen seurantaa tulisi kehittää, sillä sen kautta saataisiin arvokasta tietoa asiakkaan tukemiseen.

”Sosiaaliohjaajien esimies: Ja sit tän toiminnan seuranta, että se, mitä me saadaan asiakkaista irti ja miten me heitä autetaan, niin kyl sellanen seuranta ois hyödyllistä”

Terveydenhuollon esimiehet esittivät, että potilastietojärjestelmää tulisi kehittää ja sähköisiä palveluja tulisi lisätä. Lääkärien esimiesten mukaan alkoholinkäytön tietojen kirjaamista potilastietojärjestelmään tulisi yksinkertaistaa. Tällöin kirjaaminen tulisi aina tehtyä ja kirjatut AUDITit vastaisivat tehtyjä AUDITeja. Lääkärien ja hoitajien esimiehet myös ehdottivat, että asiakkaat/potilaat voisivat kirjata ja päivittää omat alkoholinkäytön tietonsa suoraan potilastietojärjestelmään. Mahdollisesta alkoholin ongelmakäytöstä asianomainen saisi aina sähköisen palautteen ja tarvittaessa kutsun vastaanotolle.

”Hoitajien esimies: Kun kaikilta pitäisi periaatteessa kysyä alkoholinkäytöstä, niin tää sähköinen asiointi, ja kysyminen ois tosi hyvä. Se säästäisi kyllä meidän aikaa”

Sosiaalialan esimiesten mukaan asiakastietojärjestelmää pitäisi kehittää niin, että se muistuttaisi työntekijää ottamaan asiakkaan alkoholinkäytön puheeksi ja päivittämään asiakkaan tiedot. Lisäksi sosiaalialalla pitäisi ratkaista, miten alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto toteutetaan sähköisesti asioiville asiakkaille.

”Sosiaaliohjaajien esimies: Ton tietojärjestelmän pitäisi tukea tätä työtä niin, että se järjestelmä ilmoittaisi: Et ota puheeksi!”

66

”Sosiaalialan ohjaajien esimies: Alkoholinkäyttö ei oo se ensimmäinen askel, että meillä se on talous ja elämäntilanne muutenkin”

Taulukossa 51 esitetään tiivistetysti keskijohdon ja lähiesimiesten suhtautuminen alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon.

Taulukko 51. Keskijohdon ja lähiesimiesten (N = 22) suhtautuminen alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon Suhtautuminen puheeksiottoon

Terveydenhuollon esimiehet Sosiaalialan esimiehet

Suhtautuminen alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon

Myönteinen suhtautuminen Tärkeä aihe

Asiakkaat/potilaat, joiden alkoholinkäytöstä voi kysyä

Kaikilta Kaikilta

Suhtautuminen alkoholinkäytön systemaattiseen puheeksioton toteuttamisen

Ei aina tarkoituksenmukaista eikä mahdollista

Alkoholinkäytöstä kysyminen ei ole tärkein asia

5.4.2 Suunnittelu, seuranta ja arviointi Esimiesten mukaan alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa ei oltu kirjattu terveysasemien eikä sosiaalialan yksiköiden toimintasuunnitelmiin. Sosiaalialan esimiehet kuitenkin kertoivat, että organisaation strategiaan oli kirjattu syrjäytymisen ehkäisy. Sosiaalialan esimiesten mukaan syrjäytymisen ehkäisyyn sisältyi alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto.

Alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa oli ohjeistettu toteuttamaan eri tavoin terveydenhuollossa ja sosiaalialalla. Lääkärien esimiesten mukaan alkoholinkäytöstä oli ohjeistettu kysymään aina terveystarkastuksessa ja ajokyvyn arvioinnissa. Myös eri sairauksien hoitomalleihin oli kirjattu, milloin alkoholinkäytöstä pitää kysyä. Hoitajien esimiehet kuvasivat, että yleisenä toimintaohjeena oli kysyä alkoholinkäytöstä kansansairauksien ja tapaturmien yhteydessä. Kysymisessä oli ohjeistettu hyödyntämään AUDITia, jonka kirjaamiseen potilastietojärjestelmään oli annettu ohjeet. Sosiaalialan esimiesten mukaan asiakkaan alkoholinkäytöstä kysymiseen löytyi ohjeet tilannearvio-oppaasta. Kysymisen tapaa ei ollut määritelty sosiaalialalla. Terveydenhuollon ja sosiaalialan esimiesten mukaan eri yksiköissä oli myös erilaisia omia ohjeita alkoholinkäytöstä kysymiseen. Lääkärien ja hoitajien esimiehet kuvasivat, että alkoholinkäytön puheeksiotto kuului kaikille potilasta hoitaville. Sosiaalialan esimiesten mukaan alkoholinkäytön puheeksiotto kuului tilannearvion tekijälle.

Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton seuranta ja arviointi toteutui vaihtelevasti. Lääkärien esimiesten mukaan alkoholinkäytön puheeksiottoa ei sinänsä seurattu, eikä sitä koettu tarpeelliseksi. Sen sijaan täytettyjä AUDITeja seurattiin. Lääkärit kertoivat, ettei AUDITien seuranta antanut kuitenkaan todellista kuvaa alkoholinkäytön varhaisesta puheeksiotosta, koska AUDITien kirjaaminen erilliseen kohtaan potilastietojärjestelmässä oli aikaa vievää ja vaivalloista. Näin ollen kirjaaminen oli voinut jäädä tekemättä, vaikka AUDIT olikin täytetty ja/tai alkoholinkäytöstä oli keskusteltu. ”Lääkärien esimies: AUDITeja on täytetty huonosti, kun se tieto pitää laittaa sinne tietojärjestelmään erikseen”

Sosiaalialan esimiehet kuvasivat, ettei alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa ollut seurattu, koska sen oletettiin toteutuvan. Aiemmin sosiaalialalla oli seurattu hoitoonohjauksien määrää, mutta se lopetettiin, koska se toteutui manuaalisesti.

67

Suunnittelun, seurannan ja arvioinnin kehittämisehdotukset Esimiehet kannattivat puheeksioton lisäämistä suunnitelmien, seurannan ja palkitsemisen keinoin. Lääkärien esimiehet totesivat, että alkoholinkäytöstä kysymistä voitaisiin lisätä, jos se organisaatiossa niin arvotettaisiin. Lääkärien esimiehet myös kertoivat, että esimerkiksi neuvoloissa tupakoinnista kysyminen oli lisääntynyt merkittävästi aiheen arvottamisen ja tulospalkkauksen myötä. Sosiaalialan esimiehet kuvasivat alkoholinkäytön haitat niin suuriksi, että niiden ehkäisyyn kannattaisi panostaa nykyistä enemmän. Sosiaalialan esimiehet ehdottivat, että alkoholinkäytön puheeksiotto kirjattaisiin selkeästi yksiköiden toimintasuunnitelmiin.

”Sosiaaliohjaajien esimies: Se on kyl aika huolestuttavaa, miten vähän meillä puhutaan päihteistä meidän toimintasuunnitelmissa”

Terveydenhuollon esimiehet ehdottivat aiempaa aktiivisempaa kehittämisotetta puheeksioton toteuttamiseen. Lääkärien esimiesten mukaan alkoholinkäytöstä voitaisiin kysyä entistä aktiivisemmin useammalta potilasryhmältä. Erityisesti nuorten, naisten ja ikääntyvien alkoholinkäyttö huolestutti, koska heidän alkoholinkäyttönsä oli tilastojen mukaan joko runsasta tai lisääntymässä.

Sosiaalialan esimiehet esittivät aiempaa seikkaperäisempää ja yhdenmukaista puheeksioton ohjeistamista sekä toiminnan seurantaa. Sosiaalialan esimiesten mukaan kaikkien asiakkaiden alkoholinkäyttöä tulisi arvioida samojen kriteereiden ja yhtenäisten käytäntöjen mukaan. Lisäksi asiakkaiden tukemisen ja tilanteen seurantaa tulisi kehittää, sillä sen kautta saataisiin arvokasta tietoa asiakkaan tukemiseen.

”Sosiaaliohjaajien esimies: Ja sit tän toiminnan seuranta, että se, mitä me saadaan asiakkaista irti ja miten me heitä autetaan, niin kyl sellanen seuranta ois hyödyllistä”

Terveydenhuollon esimiehet esittivät, että potilastietojärjestelmää tulisi kehittää ja sähköisiä palveluja tulisi lisätä. Lääkärien esimiesten mukaan alkoholinkäytön tietojen kirjaamista potilastietojärjestelmään tulisi yksinkertaistaa. Tällöin kirjaaminen tulisi aina tehtyä ja kirjatut AUDITit vastaisivat tehtyjä AUDITeja. Lääkärien ja hoitajien esimiehet myös ehdottivat, että asiakkaat/potilaat voisivat kirjata ja päivittää omat alkoholinkäytön tietonsa suoraan potilastietojärjestelmään. Mahdollisesta alkoholin ongelmakäytöstä asianomainen saisi aina sähköisen palautteen ja tarvittaessa kutsun vastaanotolle.

”Hoitajien esimies: Kun kaikilta pitäisi periaatteessa kysyä alkoholinkäytöstä, niin tää sähköinen asiointi, ja kysyminen ois tosi hyvä. Se säästäisi kyllä meidän aikaa”

Sosiaalialan esimiesten mukaan asiakastietojärjestelmää pitäisi kehittää niin, että se muistuttaisi työntekijää ottamaan asiakkaan alkoholinkäytön puheeksi ja päivittämään asiakkaan tiedot. Lisäksi sosiaalialalla pitäisi ratkaista, miten alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto toteutetaan sähköisesti asioiville asiakkaille.

”Sosiaaliohjaajien esimies: Ton tietojärjestelmän pitäisi tukea tätä työtä niin, että se järjestelmä ilmoittaisi: Et ota puheeksi!”

68

Taulukossa 52 esitetään tiivistetysti alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton suunnittelu, seuranta ja arviointi. Taulukko 52. Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton suunnittelu, seuranta ja arviointi (N = 22) Puheeksioton suunnittelu, seuranta ja arviointi

Terveydenhuollon esimiehet Sosiaalialan esimiehet

Alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto yksikön toimintasuunnitelmassa

Ei kirjattu yksikön toimintasuunnitelmaan

Ei kirjattu yksikön toimintasuunnitelmaan

Alkoholinkäytön varhainen puheeksioton ohjeistaminen Arviointimenetelmä

Ajokyvyn arviossa, terveystarkastuksessa ja tietyissä sairauksissa

AUDIT

Tilannearviossa Ei määritelty

Vastuu alkoholinkäytön puheeksiotosta

Kaikilla potilasta hoitavilla Tilannearvion tekijällä

Alkoholinkäytön puheeksioton seuranta

Kirjatut AUDITit Ei seurantaa

Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton suunnittelun, seurannan ja arvioinnin kehittämisehdotukset

Puheeksioton priorisointi ja lisääminen Tehtävästä palkitseminen Potilastietojärjestelmän tuki työlle ja seurannalle sekä potilaan itsehoidolle

Kirjaus toimintasuunnitelmiin Arvioinnin yhdenmukaistaminen Seurannan kehittäminen Asiakastietojärjestelmien tuki työlle ja sähköisesti asioiville asiakkaille

5.4.3 Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton työkäytäntöjen arviointi Lääkärien ja hoitajien esimiesten mukaan alkoholinkäytöstä kysyttiin vapaamuotoisesti ja AUDITilla. Lääkärien ja hoitajien esimiehet kertoivat, että alkoholinkäytön tietoja kirjattiin potilastietojärjestelmän eri sivuille. Sairauskertomussivulle kirjattiin, jos alkoholinkäytöstä oli kysytty ja/tai oli annettu neuvontaa. AUDIT kirjattiin potilastietojärjestelmässä omalle erilliselle sivulleen. Sosiaalialan esimiesten mukaan alkoholinkäytöstä kysyttiin vapaamuotoisesti ja aiheesta myös kirjattiin vapaamuotoisesti asiakastietojärjestelmään.

Lääkärien ja hoitajien esimiehet kuvasivat tilanteita, joissa alkoholinkäytöstä oli kysytty aina. Tällaisia tilanteita olivat terveystarkastus ja ajokyvyn arvio. Lääkärien ja hoitajien esimiesten mukaan myös mielenterveysongelmien ja pitkäaikaissairauksien yhteydessä alkoholinkäyttö oli yleensä otettu puheeksi. Lisäksi alkoholinkäytöstä oli saatettu kysyä, jos potilaalla oli toistuvia tai pitkittyneitä sairaslomia. Lääkärien esimiehet totesivat, että alkoholinkäytöstä oli voitu myös kysyä, jos siitä oli löytynyt viitteitä sairauskertomuksesta tai laboratoriotuloksista. Lisäksi alkoholinkäyttö oli voitu ottaa puheeksi epämääräisten vaivojen yhteydessä sekä tilanteissa, joissa oli herännyt epäilys alkoholin ongelmakäytöstä. Lääkärien esimiehet kuitenkin totesivat, että lääkärillä pitäisi olla erinomainen tietämys alkoholin vaikutuksista eri sairauksiin, jotta alkoholinkäytöstä osattaisiin kysyä aina oikealla hetkellä potilaalta. Lääkärien esimiehet arvioivat, että alkoholinkäyttö oli otettu puheeksi aktiivisimmin alkoholiriippuvaisten potilaiden kanssa kuin muissa potilasryhmissä. Hoitajien esimiesten mukaan alkoholinkäytöstä oli kysytty yleensä tapaturmien yhteydessä. Lisäksi eri sairauksien hoitotasapainon vaihdellessa oli voitu kysyä potilaan alkoholinkäytöstä. Hoitajien esimiehet totesivat, että alkoholinkäytöstä kysymisessä oli eroja terveysaseman, työntekijän ja tilanteen mukaan. ”Hoitajien esimies: Kyllä alkoholinkäytöstä kysytään, mutta se vaihtelee tietysti ihan työntekijästäkin, että kuinka paljon kysyy”

69

Sosiaalialan esimiehet kuvasivat, että asiakkaan alkoholinkäyttö otettiin puheeksi aina

tilannearviossa. Lisäksi alkoholinkäyttö oli voitu ottaa puheeksi, jos siitä oli herännyt huoli tai asiakas oli tuonut sen itse esille. Sosiaalialan esimiesten mukaan alkoholinkäytön puheeksioton toteuttamisessa oli eroja, koska työntekijät tekivät sen omalla tavallaan ja suhteuttivat sen kullekin asiakkaalle soveltuvaksi.

”Sosiaalityöntekijöiden esimies: Mä luulen, et siinä puheeksiotossa on työntekijäkohtaisia eroja, ja niin siin on asiakkaissakin”

Hoitajien esimiehet ilmaisivat, että alkoholin ongelmakäyttäjien kanssa keskusteltiin, jos aika vain riitti. Keskustelut kuvattiin lyhyiksi, neutraaleiksi ja herätteleviksi. Potilaalle saatettiin esimerkiksi kertoa miten alkoholin ongelmakäyttö vaikuttaa hänen sairautensa hoitoon.

”Hoitajien esimies: Katsotaan, että minkälainen riskitekijä alkoholi on hänen kohdallaan. Ja annetaan sitten materiaalia mukaan siihen liittyen”

Alkoholinkäytöstä oli keskusteltu myös terveysasemien hoitoryhmissä. Hoitajien

esimiehet olivat havainneet, että esimerkiksi somaattisten sairauksien hoitoryhmissä alkoholinkäytöstä ja sen vaikutuksista sairauden hoitoon oli keskusteltu usein avoimemmin kuin yksilökeskusteluissa.

”Hoitajien esimies: Ryhmissä ihmiset on usein kiinnostuneita puhumaan alkoholista, ja ne puhuu vapaammin siitä kuin yksilöohjauksessa”

Hoitajien esimiesten mukaan potilaita myös puhallutettiin alkometriin esimerkiksi tapaturmien yhteydessä, ja sellaisissa akuuteissa tilanteissa, joissa yleistilan tarkka selvittäminen oli perusteltua potilasturvallisen hoidon näkökulmasta. Puhalluskäytännöt vaihtelivat kuitenkin terveysasemittain, ja niihin vaikuttivat esimerkiksi terveysaseman potilasprofiili, työkäytännöt ja päivystyksen varusteet.

Esimiehet kuvasivat, että yleisesti ottaen resurssit riittivät varhaiseen puheeksiottoon, mutta eivät useinkaan päihteettömyyden tukemiseen. Lääkärien esimiehet kuvasivat, että resurssit eivät riittäneet alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon sen enempää kuin mihinkään muuhunkaan. Hoitajien esimiehet totesivat, että nykyiset resurssit riittivät yleensä potilaan alkoholinkäytön selvittämiseen, mutta eivät juuri muuhun. Sosiaalityöntekijöiden esimiehet arvioivat, että resurssit riittivät alkoholinkäytön puheeksiottoon. Sosiaaliohjaajien esimiehet kuvasivat, että resurssit eivät riittäneet asiakkaan päihteettömyyden tukemiseen.

Työkäytäntöjen kehittämisehdotukset Lääkärien esimiesten mukaan alkoholinkäytöstä kysyminen pitäisi liittää johonkin lääkärin työn rutiiniin. Rutiiniin liittäminen tukisi sitä, että alkoholinkäytöstä muistettaisiin aina kysyä. Yksi tällainen rutiini voisi olla lääkityksen määrääminen. Perusteluna tähän käytäntöön olisi se, että alkoholin käytöllä voi olla vaikutusta potilaan lääkityksen tehoon ja sairaudesta toipumiseen. ”Lääkärien esimies: Alkoholinkäytöstä kysyminen pitäisi liittää johonkin rutiiniin! Voisi kysyä, kun alkaa määrätä lääkettä, että millä lailla käytät alkoholia?”

Lääkärien ja hoitajien esimiehet ehdottivat, että tapaturman vuoksi terveysasemalle hoitoon hakeutuvat potilaat tulisi puhalluttaa alkometriin systemaattisesti. Hoitajien

68

Taulukossa 52 esitetään tiivistetysti alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton suunnittelu, seuranta ja arviointi. Taulukko 52. Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton suunnittelu, seuranta ja arviointi (N = 22) Puheeksioton suunnittelu, seuranta ja arviointi

Terveydenhuollon esimiehet Sosiaalialan esimiehet

Alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto yksikön toimintasuunnitelmassa

Ei kirjattu yksikön toimintasuunnitelmaan

Ei kirjattu yksikön toimintasuunnitelmaan

Alkoholinkäytön varhainen puheeksioton ohjeistaminen Arviointimenetelmä

Ajokyvyn arviossa, terveystarkastuksessa ja tietyissä sairauksissa

AUDIT

Tilannearviossa Ei määritelty

Vastuu alkoholinkäytön puheeksiotosta

Kaikilla potilasta hoitavilla Tilannearvion tekijällä

Alkoholinkäytön puheeksioton seuranta

Kirjatut AUDITit Ei seurantaa

Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton suunnittelun, seurannan ja arvioinnin kehittämisehdotukset

Puheeksioton priorisointi ja lisääminen Tehtävästä palkitseminen Potilastietojärjestelmän tuki työlle ja seurannalle sekä potilaan itsehoidolle

Kirjaus toimintasuunnitelmiin Arvioinnin yhdenmukaistaminen Seurannan kehittäminen Asiakastietojärjestelmien tuki työlle ja sähköisesti asioiville asiakkaille

5.4.3 Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton työkäytäntöjen arviointi Lääkärien ja hoitajien esimiesten mukaan alkoholinkäytöstä kysyttiin vapaamuotoisesti ja AUDITilla. Lääkärien ja hoitajien esimiehet kertoivat, että alkoholinkäytön tietoja kirjattiin potilastietojärjestelmän eri sivuille. Sairauskertomussivulle kirjattiin, jos alkoholinkäytöstä oli kysytty ja/tai oli annettu neuvontaa. AUDIT kirjattiin potilastietojärjestelmässä omalle erilliselle sivulleen. Sosiaalialan esimiesten mukaan alkoholinkäytöstä kysyttiin vapaamuotoisesti ja aiheesta myös kirjattiin vapaamuotoisesti asiakastietojärjestelmään.

Lääkärien ja hoitajien esimiehet kuvasivat tilanteita, joissa alkoholinkäytöstä oli kysytty aina. Tällaisia tilanteita olivat terveystarkastus ja ajokyvyn arvio. Lääkärien ja hoitajien esimiesten mukaan myös mielenterveysongelmien ja pitkäaikaissairauksien yhteydessä alkoholinkäyttö oli yleensä otettu puheeksi. Lisäksi alkoholinkäytöstä oli saatettu kysyä, jos potilaalla oli toistuvia tai pitkittyneitä sairaslomia. Lääkärien esimiehet totesivat, että alkoholinkäytöstä oli voitu myös kysyä, jos siitä oli löytynyt viitteitä sairauskertomuksesta tai laboratoriotuloksista. Lisäksi alkoholinkäyttö oli voitu ottaa puheeksi epämääräisten vaivojen yhteydessä sekä tilanteissa, joissa oli herännyt epäilys alkoholin ongelmakäytöstä. Lääkärien esimiehet kuitenkin totesivat, että lääkärillä pitäisi olla erinomainen tietämys alkoholin vaikutuksista eri sairauksiin, jotta alkoholinkäytöstä osattaisiin kysyä aina oikealla hetkellä potilaalta. Lääkärien esimiehet arvioivat, että alkoholinkäyttö oli otettu puheeksi aktiivisimmin alkoholiriippuvaisten potilaiden kanssa kuin muissa potilasryhmissä. Hoitajien esimiesten mukaan alkoholinkäytöstä oli kysytty yleensä tapaturmien yhteydessä. Lisäksi eri sairauksien hoitotasapainon vaihdellessa oli voitu kysyä potilaan alkoholinkäytöstä. Hoitajien esimiehet totesivat, että alkoholinkäytöstä kysymisessä oli eroja terveysaseman, työntekijän ja tilanteen mukaan. ”Hoitajien esimies: Kyllä alkoholinkäytöstä kysytään, mutta se vaihtelee tietysti ihan työntekijästäkin, että kuinka paljon kysyy”

69

Sosiaalialan esimiehet kuvasivat, että asiakkaan alkoholinkäyttö otettiin puheeksi aina

tilannearviossa. Lisäksi alkoholinkäyttö oli voitu ottaa puheeksi, jos siitä oli herännyt huoli tai asiakas oli tuonut sen itse esille. Sosiaalialan esimiesten mukaan alkoholinkäytön puheeksioton toteuttamisessa oli eroja, koska työntekijät tekivät sen omalla tavallaan ja suhteuttivat sen kullekin asiakkaalle soveltuvaksi.

”Sosiaalityöntekijöiden esimies: Mä luulen, et siinä puheeksiotossa on työntekijäkohtaisia eroja, ja niin siin on asiakkaissakin”

Hoitajien esimiehet ilmaisivat, että alkoholin ongelmakäyttäjien kanssa keskusteltiin, jos aika vain riitti. Keskustelut kuvattiin lyhyiksi, neutraaleiksi ja herätteleviksi. Potilaalle saatettiin esimerkiksi kertoa miten alkoholin ongelmakäyttö vaikuttaa hänen sairautensa hoitoon.

”Hoitajien esimies: Katsotaan, että minkälainen riskitekijä alkoholi on hänen kohdallaan. Ja annetaan sitten materiaalia mukaan siihen liittyen”

Alkoholinkäytöstä oli keskusteltu myös terveysasemien hoitoryhmissä. Hoitajien

esimiehet olivat havainneet, että esimerkiksi somaattisten sairauksien hoitoryhmissä alkoholinkäytöstä ja sen vaikutuksista sairauden hoitoon oli keskusteltu usein avoimemmin kuin yksilökeskusteluissa.

”Hoitajien esimies: Ryhmissä ihmiset on usein kiinnostuneita puhumaan alkoholista, ja ne puhuu vapaammin siitä kuin yksilöohjauksessa”

Hoitajien esimiesten mukaan potilaita myös puhallutettiin alkometriin esimerkiksi tapaturmien yhteydessä, ja sellaisissa akuuteissa tilanteissa, joissa yleistilan tarkka selvittäminen oli perusteltua potilasturvallisen hoidon näkökulmasta. Puhalluskäytännöt vaihtelivat kuitenkin terveysasemittain, ja niihin vaikuttivat esimerkiksi terveysaseman potilasprofiili, työkäytännöt ja päivystyksen varusteet.

Esimiehet kuvasivat, että yleisesti ottaen resurssit riittivät varhaiseen puheeksiottoon, mutta eivät useinkaan päihteettömyyden tukemiseen. Lääkärien esimiehet kuvasivat, että resurssit eivät riittäneet alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon sen enempää kuin mihinkään muuhunkaan. Hoitajien esimiehet totesivat, että nykyiset resurssit riittivät yleensä potilaan alkoholinkäytön selvittämiseen, mutta eivät juuri muuhun. Sosiaalityöntekijöiden esimiehet arvioivat, että resurssit riittivät alkoholinkäytön puheeksiottoon. Sosiaaliohjaajien esimiehet kuvasivat, että resurssit eivät riittäneet asiakkaan päihteettömyyden tukemiseen.

Työkäytäntöjen kehittämisehdotukset Lääkärien esimiesten mukaan alkoholinkäytöstä kysyminen pitäisi liittää johonkin lääkärin työn rutiiniin. Rutiiniin liittäminen tukisi sitä, että alkoholinkäytöstä muistettaisiin aina kysyä. Yksi tällainen rutiini voisi olla lääkityksen määrääminen. Perusteluna tähän käytäntöön olisi se, että alkoholin käytöllä voi olla vaikutusta potilaan lääkityksen tehoon ja sairaudesta toipumiseen. ”Lääkärien esimies: Alkoholinkäytöstä kysyminen pitäisi liittää johonkin rutiiniin! Voisi kysyä, kun alkaa määrätä lääkettä, että millä lailla käytät alkoholia?”

Lääkärien ja hoitajien esimiehet ehdottivat, että tapaturman vuoksi terveysasemalle hoitoon hakeutuvat potilaat tulisi puhalluttaa alkometriin systemaattisesti. Hoitajien

70

esimiesten mukaan alkometri pitäisi olla joka paikassa päivystävän hoitajan perusvaruste. Taulukossa 53 esitetään tiivistetysti alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton työkäytäntöjen arviointi. Taulukko 53. Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton työkäytäntöjen arviointi (N = 22) Työkäytäntöjen arviointi Terveydenhuollon esimiehet Sosiaalialan esimiehet

Alkoholinkäytöstä kysymisen tapa

Vapaamuotoinen tai AUDIT Vapaamuotoinen

Alkoholinkäytön kysymisen ja keskustelun kirjaaminen

Vapaalla tavalla, AUDIT erilliselle sivulle

Vapaalla tavalla

Tilanteita, joissa alkoholinkäyttö oli otettu puheeksi

Terveystarkastuksessa ja ajokyvyn arviossa

Pitkäaikaisten sairauksien, mielenterveysongelmien, tapaturmien ja toistuvien/pitkittyneiden sairaslomien yhteydessä

Somaattisten sairauksien hoitoryhmissä

Tilannearviossa Huolen herätessä Asiakkaan aloitteesta

Henkilöstö- ja aikaresurssien riittävyys alkoholinkäytön puheeksiottoon

Resurssit riittivät puheeksiottoon, mutta eivät juuri muuhun

Resurssit riittivät puheeksiottoon, mutta eivät päihteettömyyden tukemiseen

Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton työkäytäntöjen kehittämisehdotukset

Kysyminen tulisi liittää tiettyyn lääkärin työn rutiiniin

Tapaturman vuoksi hoitoon hakeutuvat tulisi puhalluttaa

5.4.4 Työntekijöiden työn tukeminen Terveydenhuollon esimiehet tukivat työntekijöitä keskusteluin ja ohjein. Lääkärien esimiehet kuvasivat, että erityisesti nuoria lääkäreitä tuettiin potilaiden alkoholin ongelmakäytön kysymyksissä. Keskeisenä tukimuotona mainittiin esimiehen ja työntekijän väliset case-keskustelut. Keskusteluissa kuunneltiin, ohjattiin ja kannustettiin työntekijöitä ja keskusteluja käytiin säännöllisesti. Hoitajien esimiehet kertoivat, että työntekijöitä ohjattiin potilaiden alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon perehdytyksessä esimerkiksi kertomalla organisaation ohjeista. Hoitajia kannustettiin myös konsultoimaan esimiestään matalalla kynnyksellä. Lisäksi alkoholin ongelmakäyttöön liittyvistä asioista keskusteltiin hoitajien kokouksissa.

”Hoitajien esimies: Oon sanonut, että multa saa tulla kysymään.. Ja mä pyrin olemaan aina tavoitettavissa tällaisiin asioihin”

Lääkärien ja hoitajien esimiehet totesivat, että terveysasemilla toimivat päihdesairaanhoitajat olivat tärkeä tuki terveysasemalla toteutettavalle alkoholinkäytön varhaiselle puheeksiotolle. Päihdesairaanhoitajat toimivat kaikilla terveysasemilla. Lääkärien esimiehet kertoivat, että päihdesairaanhoitajien läsnäolo terveysasemalla oli madaltanut muiden työntekijöiden kynnystä alkoholinkäytön puheeksiottoon. Lisäksi päihdesairaanhoitajille oli voitu ohjata potilaita ”matalan kynnyksen” periaatetta noudattaen.

71

”Lääkärien esimies: Kannustetaan työntekijöitä, että ne varaisi päihdesairaanhoitajille aikoja tai rohkaisisivat potilaita sinne soittamaan”

Hoitajien esimiehet kuvasivat terveydenhoitajien ja päihdesairaanhoitajien työnjakoa toimivaksi. Terveydenhoitajat vastasivat muun muassa alkoholin ongelmakäytön tunnistamisesta. Päihdesairaanhoitajat antoivat konsultatiivista tukea eri tilanteisiin sekä vastasivat potilaan jatkohoidosta.

Sosiaalialan esimiesten mukaan alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton kuuluminen asiakkaan tilannearvioon helpotti jo sinänsä työntekijöiden työtä. Sosiaalialan esimiehet kuvasivat, että uusia työntekijöitä perehdytettiin alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ja keskeisimpiin päihdehoitopaikkoihin. He kertoivat myös, että kollegiaalisuus ja mahdollisuus parityöhön oli tärkeä tuki. Esimiehet totesivat, että vaikka parityö vei enemmän resursseja, se saattoi olla tuloksellisempaa kuin yksintyöskentely.

”Sosiaalityöntekijöiden esimies: Parityö voi olla vaikuttavampaa ja se voi mennä vähemmillä tapaamisilla.. Ja jaksaminen voi olla parempaa”

Lääkärien esimiehet kertoivat, että lääkärit olivat voineet osallistua koulutuksiin, joissa käsiteltiin esimerkiksi mini-interventiota tai muuta päihdehoidon teemaa. Lääkärien esimiesten mukaan kyseisiin koulutuksiin osallistuttiin kuitenkin vähän. Osallistumista oli rajoittanut esimerkiksi se, ettei alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa koettu terveysaseman ensisijaiseksi tehtäväksi.

”Lääkärien esimies: Monet sairauksien hoidot koetaan tärkeämpänä kuin päihdeasioiden koulutukset”

Hoitajien esimiehet kuvasivat, että terveydenhoitajia kannustettiin ja tuettiin osallistumaan alkoholin varhaisen puheeksioton koulutuksiin. Hoitajien esimiehet nimesivät erityisen hyväksi koulutuksen, jossa alkoholinkäyttöä käsiteltiin osana muiden elämäntapojen puheeksiottoa. Kyseisen koulutuksen todettiin tukeneen hyvin juuri terveydenhoitajan työtä. Muihin päihdehoitoon liittyviin koulutuksiin osallistumista oli rajoittanut se, etteivät kaikki työntekijät voineet osallistua samoihin koulutuksiin.

Sosiaalialan esimiesten mukaan työntekijöille oli tarjottu runsaasti alkoholin ongelmakäytön tunnistamiseen ja päihdehoitoon liittyviä koulutuksia. Sosiaalialan esimiehet kertoivat, että työntekijät olivat osallistuneet aktiivisesti muun muassa alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton koulutuksiin. Esimiehet kuvasivat, että työntekijät pystyivät osallistumaan koulutuksiin, jos asiakastyö sen mahdollisti.

Terveydenhuollon esimiesten mukaan työntekijöille oli vaihtelevasti tarjolla työnohjausta. Lääkärien esimiehet kertoivat, että kaikilla lääkäreillä oli mahdollisuus työnohjaukseen. Kaikki lääkärit eivät olleet kuitenkaan halunneet osallistua siihen. Työnohjaukseen osallistuneet lääkärit kokivat sen kuitenkin hyödylliseksi. Hoitajien esimiesten mukaan työnohjausta oli tarjottu ainoastaan niille hoitajille, jotka hoitivat vakavasti päihderiippuvaisia potilaita.

Sosiaalialan esimiehet totesivat, että kaikilla työntekijöillä oli ryhmätyönohjausta. He kuvasivat, että työnohjauksessa keskusteltiin muun muassa asiakkaista, joilla oli alkoholin ongelmakäyttöä. Sosiaalialan esimiesten mukaan työnohjaus oli tukenut työntekijöitä alkoholin ongelmakäyttäjien auttamisessa.

Työntekijöiden työn tukemisen kehittämisehdotukset Esimiesten mukaan työntekijöiden työtä voitaisiin tukea toimivaa päihdehoitoketjua hyödyntämällä. Toimivan päihdehoitoketjun rakentaminen olisi tärkeää, koska palvelujärjestelmän toimimattomuus kuormitti merkittävästi työntekijöitä. Myös asiakkaat/potilaat usein kadottivat hoitomotivaationsa odottamisen aikana. Lisäksi päihdehoitopaikkojen tietojen löytymistä tulisi parantaa, koska tiedot olivat hajallaan

70

esimiesten mukaan alkometri pitäisi olla joka paikassa päivystävän hoitajan perusvaruste. Taulukossa 53 esitetään tiivistetysti alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton työkäytäntöjen arviointi. Taulukko 53. Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton työkäytäntöjen arviointi (N = 22) Työkäytäntöjen arviointi Terveydenhuollon esimiehet Sosiaalialan esimiehet

Alkoholinkäytöstä kysymisen tapa

Vapaamuotoinen tai AUDIT Vapaamuotoinen

Alkoholinkäytön kysymisen ja keskustelun kirjaaminen

Vapaalla tavalla, AUDIT erilliselle sivulle

Vapaalla tavalla

Tilanteita, joissa alkoholinkäyttö oli otettu puheeksi

Terveystarkastuksessa ja ajokyvyn arviossa

Pitkäaikaisten sairauksien, mielenterveysongelmien, tapaturmien ja toistuvien/pitkittyneiden sairaslomien yhteydessä

Somaattisten sairauksien hoitoryhmissä

Tilannearviossa Huolen herätessä Asiakkaan aloitteesta

Henkilöstö- ja aikaresurssien riittävyys alkoholinkäytön puheeksiottoon

Resurssit riittivät puheeksiottoon, mutta eivät juuri muuhun

Resurssit riittivät puheeksiottoon, mutta eivät päihteettömyyden tukemiseen

Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton työkäytäntöjen kehittämisehdotukset

Kysyminen tulisi liittää tiettyyn lääkärin työn rutiiniin

Tapaturman vuoksi hoitoon hakeutuvat tulisi puhalluttaa

5.4.4 Työntekijöiden työn tukeminen Terveydenhuollon esimiehet tukivat työntekijöitä keskusteluin ja ohjein. Lääkärien esimiehet kuvasivat, että erityisesti nuoria lääkäreitä tuettiin potilaiden alkoholin ongelmakäytön kysymyksissä. Keskeisenä tukimuotona mainittiin esimiehen ja työntekijän väliset case-keskustelut. Keskusteluissa kuunneltiin, ohjattiin ja kannustettiin työntekijöitä ja keskusteluja käytiin säännöllisesti. Hoitajien esimiehet kertoivat, että työntekijöitä ohjattiin potilaiden alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon perehdytyksessä esimerkiksi kertomalla organisaation ohjeista. Hoitajia kannustettiin myös konsultoimaan esimiestään matalalla kynnyksellä. Lisäksi alkoholin ongelmakäyttöön liittyvistä asioista keskusteltiin hoitajien kokouksissa.

”Hoitajien esimies: Oon sanonut, että multa saa tulla kysymään.. Ja mä pyrin olemaan aina tavoitettavissa tällaisiin asioihin”

Lääkärien ja hoitajien esimiehet totesivat, että terveysasemilla toimivat päihdesairaanhoitajat olivat tärkeä tuki terveysasemalla toteutettavalle alkoholinkäytön varhaiselle puheeksiotolle. Päihdesairaanhoitajat toimivat kaikilla terveysasemilla. Lääkärien esimiehet kertoivat, että päihdesairaanhoitajien läsnäolo terveysasemalla oli madaltanut muiden työntekijöiden kynnystä alkoholinkäytön puheeksiottoon. Lisäksi päihdesairaanhoitajille oli voitu ohjata potilaita ”matalan kynnyksen” periaatetta noudattaen.

71

”Lääkärien esimies: Kannustetaan työntekijöitä, että ne varaisi päihdesairaanhoitajille aikoja tai rohkaisisivat potilaita sinne soittamaan”

Hoitajien esimiehet kuvasivat terveydenhoitajien ja päihdesairaanhoitajien työnjakoa toimivaksi. Terveydenhoitajat vastasivat muun muassa alkoholin ongelmakäytön tunnistamisesta. Päihdesairaanhoitajat antoivat konsultatiivista tukea eri tilanteisiin sekä vastasivat potilaan jatkohoidosta.

Sosiaalialan esimiesten mukaan alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton kuuluminen asiakkaan tilannearvioon helpotti jo sinänsä työntekijöiden työtä. Sosiaalialan esimiehet kuvasivat, että uusia työntekijöitä perehdytettiin alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ja keskeisimpiin päihdehoitopaikkoihin. He kertoivat myös, että kollegiaalisuus ja mahdollisuus parityöhön oli tärkeä tuki. Esimiehet totesivat, että vaikka parityö vei enemmän resursseja, se saattoi olla tuloksellisempaa kuin yksintyöskentely.

”Sosiaalityöntekijöiden esimies: Parityö voi olla vaikuttavampaa ja se voi mennä vähemmillä tapaamisilla.. Ja jaksaminen voi olla parempaa”

Lääkärien esimiehet kertoivat, että lääkärit olivat voineet osallistua koulutuksiin, joissa käsiteltiin esimerkiksi mini-interventiota tai muuta päihdehoidon teemaa. Lääkärien esimiesten mukaan kyseisiin koulutuksiin osallistuttiin kuitenkin vähän. Osallistumista oli rajoittanut esimerkiksi se, ettei alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa koettu terveysaseman ensisijaiseksi tehtäväksi.

”Lääkärien esimies: Monet sairauksien hoidot koetaan tärkeämpänä kuin päihdeasioiden koulutukset”

Hoitajien esimiehet kuvasivat, että terveydenhoitajia kannustettiin ja tuettiin osallistumaan alkoholin varhaisen puheeksioton koulutuksiin. Hoitajien esimiehet nimesivät erityisen hyväksi koulutuksen, jossa alkoholinkäyttöä käsiteltiin osana muiden elämäntapojen puheeksiottoa. Kyseisen koulutuksen todettiin tukeneen hyvin juuri terveydenhoitajan työtä. Muihin päihdehoitoon liittyviin koulutuksiin osallistumista oli rajoittanut se, etteivät kaikki työntekijät voineet osallistua samoihin koulutuksiin.

Sosiaalialan esimiesten mukaan työntekijöille oli tarjottu runsaasti alkoholin ongelmakäytön tunnistamiseen ja päihdehoitoon liittyviä koulutuksia. Sosiaalialan esimiehet kertoivat, että työntekijät olivat osallistuneet aktiivisesti muun muassa alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton koulutuksiin. Esimiehet kuvasivat, että työntekijät pystyivät osallistumaan koulutuksiin, jos asiakastyö sen mahdollisti.

Terveydenhuollon esimiesten mukaan työntekijöille oli vaihtelevasti tarjolla työnohjausta. Lääkärien esimiehet kertoivat, että kaikilla lääkäreillä oli mahdollisuus työnohjaukseen. Kaikki lääkärit eivät olleet kuitenkaan halunneet osallistua siihen. Työnohjaukseen osallistuneet lääkärit kokivat sen kuitenkin hyödylliseksi. Hoitajien esimiesten mukaan työnohjausta oli tarjottu ainoastaan niille hoitajille, jotka hoitivat vakavasti päihderiippuvaisia potilaita.

Sosiaalialan esimiehet totesivat, että kaikilla työntekijöillä oli ryhmätyönohjausta. He kuvasivat, että työnohjauksessa keskusteltiin muun muassa asiakkaista, joilla oli alkoholin ongelmakäyttöä. Sosiaalialan esimiesten mukaan työnohjaus oli tukenut työntekijöitä alkoholin ongelmakäyttäjien auttamisessa.

Työntekijöiden työn tukemisen kehittämisehdotukset Esimiesten mukaan työntekijöiden työtä voitaisiin tukea toimivaa päihdehoitoketjua hyödyntämällä. Toimivan päihdehoitoketjun rakentaminen olisi tärkeää, koska palvelujärjestelmän toimimattomuus kuormitti merkittävästi työntekijöitä. Myös asiakkaat/potilaat usein kadottivat hoitomotivaationsa odottamisen aikana. Lisäksi päihdehoitopaikkojen tietojen löytymistä tulisi parantaa, koska tiedot olivat hajallaan

72

sähköisessä maailmassa, ja työntekijöiltä kului usein runsaasti aikaa tarpeellisten tietojen löytämiseen. ”Lääkärien esimies: Alkoholiongelmaisilla on usein se, että he haluavat juuri sillä hetkellä sitä apua. Ja me ei aina ihan pystytä vastaamaan siihen. Se ongelma on koko tässä meidän järjestelmässä.”

Hoitajien esimiehet esittivät, että olisi hyvä järjestää kohdennettuja ja lyhyitä alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton koulutuksia. Tällöin kaikki koulutuksesta hyötyvät pääsisivät niihin osallistumaan. Hoitajien esimiesten mukaan kaikilla hoitajilla olisi hyödyllistä olla mahdollisuus työnohjaukseen. Ehdotusta perusteltiin sillä, että terveydenhoitajat työskentelivät itsenäisesti ja jatkuvasti vaativien asioiden äärellä. Alkoholin ongelmakäyttö nimettiin yhdeksi haasteelliseksi teemaksi. Lääkärien ja esimiesten todettiin kyllä auttavan hoitajia vaativissa tilanteissa, mutta muulle keskustelulle ei ollut juuri aikaa.

”Hoitajien esimies: Me painitaan never ending ongelmien kanssa: on päihdeongelmia, lääkkeiden väärinkäyttöä ja kaikkea muuta.. Että hoitaja kokee sellaista riittämättömyyden tunnetta”

Sosiaalialan esimiesten mukaan olisi tärkeää, että kaikissa tiimeissä olisi päihdehoidon

erityisosaamista. Sosiaalipalveluilla pitäisi olla myös säännölliset yhteistyötapaamiset terveydenhoidon ja päihdehoidon kanssa. Se tukisi alkoholin ongelmakäyttäjien auttamista. Taulukossa 54 esitetään tiivistetysti työntekijöiden työn tukeminen alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa. Taulukko 54. Työntekijöiden työn tukeminen alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa (N = 22) Työn tukeminen Terveydenhuollon esimiehet Sosiaalialan esimiehet

Alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon perehdyttäminen ja tukeminen

Lääkäreillä case-keskustelut

Hoitajilla organisaation ohjeet

Lääkäreillä ja hoitajilla esimiehet ja päihdesairaanhoitajat tukena

Sisältyminen tilannearvioon tukee työtä Perehdyttäminen päihdehoitopaikkoihin Parityö mahdollisuus

Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton koulutus

Kaikilla osallistumismahdollisuus; koulutuksiin osallistuttu kuitenkin melko vähän

Kaikilla osallistumismahdollisuus

Työnohjausmahdollisuus Lääkäreillä osallistumismahdollisuus

Hoitajilla rajoitettu osallistumismahdollisuus

Kaikilla osallistumismahdollisuus

Työntekijöiden työn tukemisen kehittämisehdotukset

Toimivat päihdehoitoketjut Hoitopaikkatietojen löydettävyys Kaikille hoitajille työnohjausmahdollisuus Hoitajille lyhyet ja kohdennetut koulutukset

Sujuvat hoitopolut Hoitopaikkatietojen löydettävyys Jokaisessa tiimissä päihdehoidon osaamista Yhteistyökokoukset terveydenhoidon ja päihdehoidon kanssa

73

5.4.5 Yhteenveto alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton johtamisesta ja työntekijöiden työn tukemisesta Esimiehet suhtautuivat alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon myönteisesti. Heidän mukaansa kaikilta asiakkailta/potilailta voi kysyä alkoholinkäytöstä. Asiakkaan/potilaan alkoholinkäytöstä kysymistä ei kuitenkaan kuvattu työntekijöiden ensimmäiseksi tehtäväksi, koska työntekijöiden tehtävänkuvat olivat laajat ja muita tehtäviä oli priorisoitu.

Esimiesten mukaan alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa ei oltu kirjattu yksiköiden toimintasuunnitelmiin. Terveydenhuollossa alkoholinkäytöstä ohjeistettiin kysymään aina terveystarkastuksissa ja ajokyvyn arviossa. Lisäksi alkoholinkäytöstä ohjeistettiin kysymään eri sairauksien hoitomalleissa. Terveydenhuollossa alkoholinkäytön puheeksiotossa ohjeistettiin hyödyntämään AUDITia, jonka kirjaaminen oli ohjeistettu. Sosiaalialalla alkoholinkäytöstä ohjeistettiin kysymään aina tilannearviossa. Sosiaalialalla kysymisen tapaa ei ollut määritelty. Terveydenhuollon ja sosiaalialan eri yksiköissä oli myös erilaisia omia ohjeita alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Terveydenhuollossa alkoholinkäytöstä kysymisen vastuu kuului kaikille. Sosiaalialalla alkoholinkäytön kysymisestä vastasi tilannearvion tekijä.

Terveydenhuollossa alkoholinkäytön puheeksiottoa seurattiin kirjatuilla AUDITeilla. AUDITin kirjaaminen potilastietojärjestelmän omalle erilliselle sivulle kuvattiin kuitenkin aikaa vieväksi ja vaivalloiseksi. Näin ollen kirjaamista ei ollut aina tehty, vaikka alkoholinkäytöstä olisikin kysytty ja/tai keskusteltu. Sosiaalialalla alkoholinkäytön puheeksioton toteutumista ei seurattu, koska sen oletettiin tapahtuvan. Sosiaalialalla alkoholinkäytöstä kirjaaminen asiakastietojärjestelmään oli vapaamuotoista.

Terveydenhuollon esimiesten mukaan alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto voitaisiin priorisoida ja liittää tulospalkkaukseen. Lääkärien esimiehet ehdottivat, että alkoholinkäytöstä voitaisiin kysyä entistä aktiivisemmin niiltä asiakasryhmiltä, joiden oli havaittu käyttävän alkoholia runsaasti tai lisääntyvästi. Tällaisiksi ryhmiksi nimettiin nuoret, naiset ja ikääntyvät. Sosiaalialan esimiesten mukaan alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto tulisi kirjata selkeästi yksiköiden toimintasuunnitelmiin. Sosiaalialan esimiehet esittivät, että alkoholinkäytöstä kysymisen tapa tulisi olla yhdenmukainen kaikissa toimipaikoissa.

Esimiehet korostivat, että potilas- ja asiakastietojärjestelmien tulisi tukea työntekijöiden työtä sekä potilaiden/asiakkaiden itsehoitoa. Terveydenhuollossa potilastietojärjestelmä voisi automaattisesti tallentaa potilaan alkoholinkäyttöön liittyvät tiedot aina yhteen ja samaan paikkaan. Terveydenhuollossa potilaat voisivat myös itse kirjata alkoholinkäytön tietojaan suoraan potilastietojärjestelmään, ja saada niistä sähköisen palautteen sekä tarvittaessa kutsun vastaanotolle. Sosiaalialalla tietojärjestelmä voisi muistuttaa työntekijää ottamaan alkoholinkäytön puheeksi aina määräajoin ja tarkoituksenmukaisissa tilanteissa. Lisäksi sähköisesti asioivien asiakkaiden alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa tulisi kehittää.

Esimiesten mukaan työntekijät kysyivät asiakkaiden/potilaiden alkoholinkäytöstä pääosin vapaamuotoisesti. Terveydenhuollossa alkoholinkäytön kysymisessä hyödynnettiin myös AUDITia. Terveydenhuollossa alkoholinkäytöstä kysyttiin aina terveystarkastuksessa ja ajokyvyn arviossa sekä yleensä pitkäaikaissairauksien, mielenterveysongelmien ja tapaturmien yhteydessä. Sosiaalialalla alkoholinkäytöstä kysyttiin aina tilannearviossa ja silloin, jos työntekijällä heräsi huoli asiakkaan alkoholinkäytöstä. Terveydenhuollon ja sosiaalialan esimiehet arvioivat, että työntekijöiden aika riitti yleensä alkoholinkäytön puheeksiottoon, mutta ei useinkaan päihteettömyyden tukemiseen. Terveydenhuollossa alkoholinkäytön tietoja kirjattiin potilastietojärjestelmän eri sivuille. Alkoholinkäytöstä kirjattiin vapaasti sairauskertomukseen ja AUDIT kirjattiin omalle erilliselle sivulleen. Sosiaalialalla alkoholinkäytöstä kirjattiin vapaasti asiakastietojärjestelmään.

72

sähköisessä maailmassa, ja työntekijöiltä kului usein runsaasti aikaa tarpeellisten tietojen löytämiseen. ”Lääkärien esimies: Alkoholiongelmaisilla on usein se, että he haluavat juuri sillä hetkellä sitä apua. Ja me ei aina ihan pystytä vastaamaan siihen. Se ongelma on koko tässä meidän järjestelmässä.”

Hoitajien esimiehet esittivät, että olisi hyvä järjestää kohdennettuja ja lyhyitä alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton koulutuksia. Tällöin kaikki koulutuksesta hyötyvät pääsisivät niihin osallistumaan. Hoitajien esimiesten mukaan kaikilla hoitajilla olisi hyödyllistä olla mahdollisuus työnohjaukseen. Ehdotusta perusteltiin sillä, että terveydenhoitajat työskentelivät itsenäisesti ja jatkuvasti vaativien asioiden äärellä. Alkoholin ongelmakäyttö nimettiin yhdeksi haasteelliseksi teemaksi. Lääkärien ja esimiesten todettiin kyllä auttavan hoitajia vaativissa tilanteissa, mutta muulle keskustelulle ei ollut juuri aikaa.

”Hoitajien esimies: Me painitaan never ending ongelmien kanssa: on päihdeongelmia, lääkkeiden väärinkäyttöä ja kaikkea muuta.. Että hoitaja kokee sellaista riittämättömyyden tunnetta”

Sosiaalialan esimiesten mukaan olisi tärkeää, että kaikissa tiimeissä olisi päihdehoidon

erityisosaamista. Sosiaalipalveluilla pitäisi olla myös säännölliset yhteistyötapaamiset terveydenhoidon ja päihdehoidon kanssa. Se tukisi alkoholin ongelmakäyttäjien auttamista. Taulukossa 54 esitetään tiivistetysti työntekijöiden työn tukeminen alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa. Taulukko 54. Työntekijöiden työn tukeminen alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa (N = 22) Työn tukeminen Terveydenhuollon esimiehet Sosiaalialan esimiehet

Alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon perehdyttäminen ja tukeminen

Lääkäreillä case-keskustelut

Hoitajilla organisaation ohjeet

Lääkäreillä ja hoitajilla esimiehet ja päihdesairaanhoitajat tukena

Sisältyminen tilannearvioon tukee työtä Perehdyttäminen päihdehoitopaikkoihin Parityö mahdollisuus

Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton koulutus

Kaikilla osallistumismahdollisuus; koulutuksiin osallistuttu kuitenkin melko vähän

Kaikilla osallistumismahdollisuus

Työnohjausmahdollisuus Lääkäreillä osallistumismahdollisuus

Hoitajilla rajoitettu osallistumismahdollisuus

Kaikilla osallistumismahdollisuus

Työntekijöiden työn tukemisen kehittämisehdotukset

Toimivat päihdehoitoketjut Hoitopaikkatietojen löydettävyys Kaikille hoitajille työnohjausmahdollisuus Hoitajille lyhyet ja kohdennetut koulutukset

Sujuvat hoitopolut Hoitopaikkatietojen löydettävyys Jokaisessa tiimissä päihdehoidon osaamista Yhteistyökokoukset terveydenhoidon ja päihdehoidon kanssa

73

5.4.5 Yhteenveto alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton johtamisesta ja työntekijöiden työn tukemisesta Esimiehet suhtautuivat alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon myönteisesti. Heidän mukaansa kaikilta asiakkailta/potilailta voi kysyä alkoholinkäytöstä. Asiakkaan/potilaan alkoholinkäytöstä kysymistä ei kuitenkaan kuvattu työntekijöiden ensimmäiseksi tehtäväksi, koska työntekijöiden tehtävänkuvat olivat laajat ja muita tehtäviä oli priorisoitu.

Esimiesten mukaan alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa ei oltu kirjattu yksiköiden toimintasuunnitelmiin. Terveydenhuollossa alkoholinkäytöstä ohjeistettiin kysymään aina terveystarkastuksissa ja ajokyvyn arviossa. Lisäksi alkoholinkäytöstä ohjeistettiin kysymään eri sairauksien hoitomalleissa. Terveydenhuollossa alkoholinkäytön puheeksiotossa ohjeistettiin hyödyntämään AUDITia, jonka kirjaaminen oli ohjeistettu. Sosiaalialalla alkoholinkäytöstä ohjeistettiin kysymään aina tilannearviossa. Sosiaalialalla kysymisen tapaa ei ollut määritelty. Terveydenhuollon ja sosiaalialan eri yksiköissä oli myös erilaisia omia ohjeita alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Terveydenhuollossa alkoholinkäytöstä kysymisen vastuu kuului kaikille. Sosiaalialalla alkoholinkäytön kysymisestä vastasi tilannearvion tekijä.

Terveydenhuollossa alkoholinkäytön puheeksiottoa seurattiin kirjatuilla AUDITeilla. AUDITin kirjaaminen potilastietojärjestelmän omalle erilliselle sivulle kuvattiin kuitenkin aikaa vieväksi ja vaivalloiseksi. Näin ollen kirjaamista ei ollut aina tehty, vaikka alkoholinkäytöstä olisikin kysytty ja/tai keskusteltu. Sosiaalialalla alkoholinkäytön puheeksioton toteutumista ei seurattu, koska sen oletettiin tapahtuvan. Sosiaalialalla alkoholinkäytöstä kirjaaminen asiakastietojärjestelmään oli vapaamuotoista.

Terveydenhuollon esimiesten mukaan alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto voitaisiin priorisoida ja liittää tulospalkkaukseen. Lääkärien esimiehet ehdottivat, että alkoholinkäytöstä voitaisiin kysyä entistä aktiivisemmin niiltä asiakasryhmiltä, joiden oli havaittu käyttävän alkoholia runsaasti tai lisääntyvästi. Tällaisiksi ryhmiksi nimettiin nuoret, naiset ja ikääntyvät. Sosiaalialan esimiesten mukaan alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto tulisi kirjata selkeästi yksiköiden toimintasuunnitelmiin. Sosiaalialan esimiehet esittivät, että alkoholinkäytöstä kysymisen tapa tulisi olla yhdenmukainen kaikissa toimipaikoissa.

Esimiehet korostivat, että potilas- ja asiakastietojärjestelmien tulisi tukea työntekijöiden työtä sekä potilaiden/asiakkaiden itsehoitoa. Terveydenhuollossa potilastietojärjestelmä voisi automaattisesti tallentaa potilaan alkoholinkäyttöön liittyvät tiedot aina yhteen ja samaan paikkaan. Terveydenhuollossa potilaat voisivat myös itse kirjata alkoholinkäytön tietojaan suoraan potilastietojärjestelmään, ja saada niistä sähköisen palautteen sekä tarvittaessa kutsun vastaanotolle. Sosiaalialalla tietojärjestelmä voisi muistuttaa työntekijää ottamaan alkoholinkäytön puheeksi aina määräajoin ja tarkoituksenmukaisissa tilanteissa. Lisäksi sähköisesti asioivien asiakkaiden alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa tulisi kehittää.

Esimiesten mukaan työntekijät kysyivät asiakkaiden/potilaiden alkoholinkäytöstä pääosin vapaamuotoisesti. Terveydenhuollossa alkoholinkäytön kysymisessä hyödynnettiin myös AUDITia. Terveydenhuollossa alkoholinkäytöstä kysyttiin aina terveystarkastuksessa ja ajokyvyn arviossa sekä yleensä pitkäaikaissairauksien, mielenterveysongelmien ja tapaturmien yhteydessä. Sosiaalialalla alkoholinkäytöstä kysyttiin aina tilannearviossa ja silloin, jos työntekijällä heräsi huoli asiakkaan alkoholinkäytöstä. Terveydenhuollon ja sosiaalialan esimiehet arvioivat, että työntekijöiden aika riitti yleensä alkoholinkäytön puheeksiottoon, mutta ei useinkaan päihteettömyyden tukemiseen. Terveydenhuollossa alkoholinkäytön tietoja kirjattiin potilastietojärjestelmän eri sivuille. Alkoholinkäytöstä kirjattiin vapaasti sairauskertomukseen ja AUDIT kirjattiin omalle erilliselle sivulleen. Sosiaalialalla alkoholinkäytöstä kirjattiin vapaasti asiakastietojärjestelmään.

74

Lääkärien esimiehet ehdottivat, että alkoholinkäytöstä kysyminen tulisi liittää tiettyyn lääkärin työn rutiiniin. Rutiiniin liittäminen tukisi sitä, että jokaisen potilaan alkoholinkäytöstä muistettaisiin kysyä. Terveydenhuollon esimiehet esittivät, että potilasturvallisen hoidon näkökulmasta potilaiden puhalluttaminen alkometriin olisi perusteltua aina tapaturman yhteydessä.

Esimiesten mukaan työntekijöitä perehdytettiin ja tuettiin erilaisin keinoin alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Lääkäreiden esimiehet kertoivat, että lääkäreitä tuettiin case-keskusteluilla. Hoitajien esimiesten mukaan organisaation ohjeet tukivat työtä. Terveydenhuollon esimiehet kuvasivat myös päihdesairaanhoitajat tärkeäksi tueksi varhaiselle puheeksiotolle. Sosiaalialan esimiesten mukaan alkoholinkäytön kysymisen sisältyminen tilannearvioon tuki jo sinänsä työtä. Sosiaalialan ammattilaisia tuki myös perehdytys päihdehoitopaikkoihin ja parityömahdollisuus.

Terveydenhuollon esimiesten mukaan lääkärit ja hoitajat olivat voineet osallistua alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton koulutuksiin. Koulutuksiin osallistuminen oli ollut kuitenkin melko vähäistä. Sosiaalialan esimiehet kertoivat, että työntekijät olivat osallistuneet melko aktiivisesti esimerkiksi alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton koulutuksiin. Kaikille lääkäreille oli tarjottu työnohjausta. Ainoastaan vaikeasti päihderiippuvaisia potilaita hoitaneilla hoitajilla oli mahdollisuus osallistua työnohjaukseen. Kaikilla sosiaalialan ammattilaisilla oli mahdollisuus osallistua ryhmätyönohjaukseen.

Työn tukemisen haasteiksi esimiehet nimesivät päihdepalvelujärjestelmän toimimattomuuden ja hajanaisuuden. Esimiesten mukaan päihdehoitoketjua tulisi kehittää sujuvammaksi. Hoitajien esimiehet ehdottivat, että lyhyitä ja kohdennettuja alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton koulutuksia olisi hyödyllistä järjestää hoitajille. Hoitajien esimiehet myös esittivät, että työnohjausta tulisi olla tarjolla kaikille hoitajille. Sosiaalialan esimiehet kannattivat säännöllisten yhteistyökokousten järjestämistä terveydenhoidon ja päihdehoidon kanssa. Lisäksi sosiaalialan esimiehet esittivät, että kaikissa tiimeissä tulisi olla päihdehoidon erityisosaamista. Taulukossa 55 esitetään yhteenveto alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton johtamisesta ja työntekijöiden työn tukemisesta.

75

Taulukko 55. Yhteenveto alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton johtamisesta ja työntekijöiden työn tukemisesta (N = 22) Varhainen puheeksiotto Alkoholinkäytön varhaista

puheeksiottoa edistävät tekijät

Alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa estävät tekijät

Suhtautuminen alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon

Myönteinen suhtautuminen Kaikilta asiakkailta/potilailta voi kysyä

Ei ensisijainen tehtävä

Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton suunnittelu, seuranta ja arviointi

Terveydenhuollossa kysyminen ohjeistettu terveystarkastuksessa, ajokyvyn arvioissa ja eri sairauksien hoitomalleissa Terveydenhuollossa arviointimenetelmänä ja seurannassa AUDIT Sosiaalialalla kysyminen ohjeistettu tilannearviossa

Ei kirjattu yksiköiden toimintasuunnitelmiin Puheeksiottoa ohjeistettu eri tavoin eri yksiköissä Terveydenhuollossa vastuu kysymisestä kuului kaikille Sosiaalialalla kysymisen tapaa ei ollut määritelty eikä puheeksiottoa seurattu

Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton työkäytäntöjen arviointi

Alkoholinkäytöstä kysyttiin jo melko aktiivisesti Resurssit riittivät puheeksiottoon

Kysymisen tavat vaihtelivat Kirjaaminen monimuotoista Resurssit eivät riittäneet asiakkaan tukemiseen

Työntekijöiden työn tukeminen alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa

Lääkäreillä case-keskustelut Hoitajilla organisaation ohjeet, perehdytys, esimiesten ja lääkäreiden tuki Terveydenhuollossa päihdesairaanhoitajat tukena Sosiaalialalla puheeksioton sisältyminen tilannearvioon, perehdytys ja parityömahdollisuus Kaikilla koulutusmahdollisuus Lääkäreillä ja sosiaalialan ammattilaisilla työnohjausmahdollisuus

Päihdepalvelujärjestelmän toimimattomuus ja hajanaisuus Lääkärien ja hoitajien vähäinen osallistuminen koulutuksiin Sosiaalialan, terveydenhuollon ja päihdehoidon vähäinen yhteistyö Kaikilla hoitajilla ei työnohjaus mahdollisuutta

5.5 YHTEENVETO TUTKIMUSTULOKSISTA

Tutkimustulosten yhteenvetoa jäsennetään systeemiteoreettisen lähestymistavan mukaan (Kuvio 7), jolloin tuodaan esille tiivistetysti sekä asiakkaiden, työntekijöiden että lähiesimiesten ja keskijohdon arviot alkoholinkäytön varhaisesta puheeksiotosta. Tavoitteena on muodostaa kokonaiskuva puheeksioton monimuotoisuudesta.

Asiakkaista kolme viidestä oli alkoholin ongelmakäyttäjiä. Miehet käyttivät naisia enemmän alkoholia. Lähes joka toiselta asiakkaalta oli kysytty alkoholinkäytöstä viimeisen vuoden aikana. Joka toinen asiakas kuvasi alkoholinkäytöstä kysymisen vähintäänkin hyödylliseksi. Haitallisesti käyttävät ja mahdollisesti alkoholiriippuvaiset kokivat kysymisen hyödyllisemmäksi kuin riskikäyttäjät. Vähäriskisesti käyttäneet suhtautuivat omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen myönteisemmin ja vastaisivat alkoholinkäytöstä kysymiseen

74

Lääkärien esimiehet ehdottivat, että alkoholinkäytöstä kysyminen tulisi liittää tiettyyn lääkärin työn rutiiniin. Rutiiniin liittäminen tukisi sitä, että jokaisen potilaan alkoholinkäytöstä muistettaisiin kysyä. Terveydenhuollon esimiehet esittivät, että potilasturvallisen hoidon näkökulmasta potilaiden puhalluttaminen alkometriin olisi perusteltua aina tapaturman yhteydessä.

Esimiesten mukaan työntekijöitä perehdytettiin ja tuettiin erilaisin keinoin alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Lääkäreiden esimiehet kertoivat, että lääkäreitä tuettiin case-keskusteluilla. Hoitajien esimiesten mukaan organisaation ohjeet tukivat työtä. Terveydenhuollon esimiehet kuvasivat myös päihdesairaanhoitajat tärkeäksi tueksi varhaiselle puheeksiotolle. Sosiaalialan esimiesten mukaan alkoholinkäytön kysymisen sisältyminen tilannearvioon tuki jo sinänsä työtä. Sosiaalialan ammattilaisia tuki myös perehdytys päihdehoitopaikkoihin ja parityömahdollisuus.

Terveydenhuollon esimiesten mukaan lääkärit ja hoitajat olivat voineet osallistua alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton koulutuksiin. Koulutuksiin osallistuminen oli ollut kuitenkin melko vähäistä. Sosiaalialan esimiehet kertoivat, että työntekijät olivat osallistuneet melko aktiivisesti esimerkiksi alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton koulutuksiin. Kaikille lääkäreille oli tarjottu työnohjausta. Ainoastaan vaikeasti päihderiippuvaisia potilaita hoitaneilla hoitajilla oli mahdollisuus osallistua työnohjaukseen. Kaikilla sosiaalialan ammattilaisilla oli mahdollisuus osallistua ryhmätyönohjaukseen.

Työn tukemisen haasteiksi esimiehet nimesivät päihdepalvelujärjestelmän toimimattomuuden ja hajanaisuuden. Esimiesten mukaan päihdehoitoketjua tulisi kehittää sujuvammaksi. Hoitajien esimiehet ehdottivat, että lyhyitä ja kohdennettuja alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton koulutuksia olisi hyödyllistä järjestää hoitajille. Hoitajien esimiehet myös esittivät, että työnohjausta tulisi olla tarjolla kaikille hoitajille. Sosiaalialan esimiehet kannattivat säännöllisten yhteistyökokousten järjestämistä terveydenhoidon ja päihdehoidon kanssa. Lisäksi sosiaalialan esimiehet esittivät, että kaikissa tiimeissä tulisi olla päihdehoidon erityisosaamista. Taulukossa 55 esitetään yhteenveto alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton johtamisesta ja työntekijöiden työn tukemisesta.

75

Taulukko 55. Yhteenveto alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton johtamisesta ja työntekijöiden työn tukemisesta (N = 22) Varhainen puheeksiotto Alkoholinkäytön varhaista

puheeksiottoa edistävät tekijät

Alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa estävät tekijät

Suhtautuminen alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon

Myönteinen suhtautuminen Kaikilta asiakkailta/potilailta voi kysyä

Ei ensisijainen tehtävä

Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton suunnittelu, seuranta ja arviointi

Terveydenhuollossa kysyminen ohjeistettu terveystarkastuksessa, ajokyvyn arvioissa ja eri sairauksien hoitomalleissa Terveydenhuollossa arviointimenetelmänä ja seurannassa AUDIT Sosiaalialalla kysyminen ohjeistettu tilannearviossa

Ei kirjattu yksiköiden toimintasuunnitelmiin Puheeksiottoa ohjeistettu eri tavoin eri yksiköissä Terveydenhuollossa vastuu kysymisestä kuului kaikille Sosiaalialalla kysymisen tapaa ei ollut määritelty eikä puheeksiottoa seurattu

Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton työkäytäntöjen arviointi

Alkoholinkäytöstä kysyttiin jo melko aktiivisesti Resurssit riittivät puheeksiottoon

Kysymisen tavat vaihtelivat Kirjaaminen monimuotoista Resurssit eivät riittäneet asiakkaan tukemiseen

Työntekijöiden työn tukeminen alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa

Lääkäreillä case-keskustelut Hoitajilla organisaation ohjeet, perehdytys, esimiesten ja lääkäreiden tuki Terveydenhuollossa päihdesairaanhoitajat tukena Sosiaalialalla puheeksioton sisältyminen tilannearvioon, perehdytys ja parityömahdollisuus Kaikilla koulutusmahdollisuus Lääkäreillä ja sosiaalialan ammattilaisilla työnohjausmahdollisuus

Päihdepalvelujärjestelmän toimimattomuus ja hajanaisuus Lääkärien ja hoitajien vähäinen osallistuminen koulutuksiin Sosiaalialan, terveydenhuollon ja päihdehoidon vähäinen yhteistyö Kaikilla hoitajilla ei työnohjaus mahdollisuutta

5.5 YHTEENVETO TUTKIMUSTULOKSISTA

Tutkimustulosten yhteenvetoa jäsennetään systeemiteoreettisen lähestymistavan mukaan (Kuvio 7), jolloin tuodaan esille tiivistetysti sekä asiakkaiden, työntekijöiden että lähiesimiesten ja keskijohdon arviot alkoholinkäytön varhaisesta puheeksiotosta. Tavoitteena on muodostaa kokonaiskuva puheeksioton monimuotoisuudesta.

Asiakkaista kolme viidestä oli alkoholin ongelmakäyttäjiä. Miehet käyttivät naisia enemmän alkoholia. Lähes joka toiselta asiakkaalta oli kysytty alkoholinkäytöstä viimeisen vuoden aikana. Joka toinen asiakas kuvasi alkoholinkäytöstä kysymisen vähintäänkin hyödylliseksi. Haitallisesti käyttävät ja mahdollisesti alkoholiriippuvaiset kokivat kysymisen hyödyllisemmäksi kuin riskikäyttäjät. Vähäriskisesti käyttäneet suhtautuivat omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen myönteisemmin ja vastaisivat alkoholinkäytöstä kysymiseen

76

rehellisemmin kuin alkoholin ongelmakäyttäjät. Vähäriskisesti käyttäneet, naimisissa olevat ja ikääntyneet suhtautuivat alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan myönteisemmin ja osallistuisivat mieluummin laboratoriokokeisiin kuin alkoholin ongelmakäyttäjät, naimattomat ja nuoret.

Kaikki lääkärit ja terveydenhoitajat kysyivät alkoholinkäytöstä terveystarkastuksessa. Lähes kaikki sosiaalityöntekijät kysyivät alkoholinkäytöstä sosiaalityön tilannearviossa. Kaikki työntekijät käyttivät alkoholinkäytöstä kysyessään enemmän vapaamuotoista keskustelua kuin arviointimenetelmää (AUDIT), ja kysyminen perustui enemmän työntekijän omaan arvioon kuin organisaation ohjeisiin. Terveydenhuollon ammattilaiset arvioivat omat tietonsa ja taitonsa sekä organisaation tuen (organisaation virallinen rooli, järjestelmän vaikutus, palautteen antamisen mahdollisuus sekä organisaation arviointi ja johdon katselmus) paremmiksi kuin sosiaalihuollon ammattilaiset.

Esimiehet suhtautuivat alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon myönteisesti. Puheeksiottoa ei oltu kuitenkaan kirjattu yksiköiden toimintasuunnitelmiin. Terveydenhuollossa oli ohjeistettu hoitamaan puheeksiotto osana terveystarkastusta, ja puheeksiottoa varten oli annettu ohjeistus AUDITin hyödyntämisestä. Sosiaalialalla oli ohjeistettu kysymään alkoholinkäytöstä tilannearviossa, mutta kysymisen tapaa ei ollut määritelty. Terveydenhuollossa seurattiin täytettyjä AUDIT kyselyjä. Sosiaalialalla puheeksioton toteutumista ei seurattu. Tietojärjestelmät eivät tukeneet puheeksiottoa eivätkä sen seurantaa. Esimiehet tukivat työntekijöitä erilaisin keinoin kuten perehdyttämällä, koulutuksella ja työnohjauksella. Terveydenhuollon työntekijät eivät kuitenkaan juurikaan osallistuneet koulutuksiin eikä kaikilla hoitajilla ollut mahdollisuutta työnohjaukseen. Lisäksi varhaisen puheeksioton ohjeistaminen ja työntekijöiden työn tukeminen vaihtelivat samankaltaisissakin yksiköissä. Kuviossa 7 esitetään yhteenveto tutkimuksen tuloksista.

77

Kuvio 7. Yhteenveto tutkimuksen tuloksista.

76

rehellisemmin kuin alkoholin ongelmakäyttäjät. Vähäriskisesti käyttäneet, naimisissa olevat ja ikääntyneet suhtautuivat alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan myönteisemmin ja osallistuisivat mieluummin laboratoriokokeisiin kuin alkoholin ongelmakäyttäjät, naimattomat ja nuoret.

Kaikki lääkärit ja terveydenhoitajat kysyivät alkoholinkäytöstä terveystarkastuksessa. Lähes kaikki sosiaalityöntekijät kysyivät alkoholinkäytöstä sosiaalityön tilannearviossa. Kaikki työntekijät käyttivät alkoholinkäytöstä kysyessään enemmän vapaamuotoista keskustelua kuin arviointimenetelmää (AUDIT), ja kysyminen perustui enemmän työntekijän omaan arvioon kuin organisaation ohjeisiin. Terveydenhuollon ammattilaiset arvioivat omat tietonsa ja taitonsa sekä organisaation tuen (organisaation virallinen rooli, järjestelmän vaikutus, palautteen antamisen mahdollisuus sekä organisaation arviointi ja johdon katselmus) paremmiksi kuin sosiaalihuollon ammattilaiset.

Esimiehet suhtautuivat alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon myönteisesti. Puheeksiottoa ei oltu kuitenkaan kirjattu yksiköiden toimintasuunnitelmiin. Terveydenhuollossa oli ohjeistettu hoitamaan puheeksiotto osana terveystarkastusta, ja puheeksiottoa varten oli annettu ohjeistus AUDITin hyödyntämisestä. Sosiaalialalla oli ohjeistettu kysymään alkoholinkäytöstä tilannearviossa, mutta kysymisen tapaa ei ollut määritelty. Terveydenhuollossa seurattiin täytettyjä AUDIT kyselyjä. Sosiaalialalla puheeksioton toteutumista ei seurattu. Tietojärjestelmät eivät tukeneet puheeksiottoa eivätkä sen seurantaa. Esimiehet tukivat työntekijöitä erilaisin keinoin kuten perehdyttämällä, koulutuksella ja työnohjauksella. Terveydenhuollon työntekijät eivät kuitenkaan juurikaan osallistuneet koulutuksiin eikä kaikilla hoitajilla ollut mahdollisuutta työnohjaukseen. Lisäksi varhaisen puheeksioton ohjeistaminen ja työntekijöiden työn tukeminen vaihtelivat samankaltaisissakin yksiköissä. Kuviossa 7 esitetään yhteenveto tutkimuksen tuloksista.

77

Kuvio 7. Yhteenveto tutkimuksen tuloksista.

78

6 Pohdinta

6.1 TUTKIMUKSEN EETTISYYS

Tutkimuksen eettisyyden pohdinta alkoi tutkimuksen aiheen valinnasta. Tutkimuksen aihealue, alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto, voidaan nähdä sensitiivisenä aiheena, kuten monet terveyden edistämisen aihealueet, joissa puututaan jollain tavoin ihmisen koskemattomuuteen. (Lee 1993; Liamputtong 2007.) Keskustelua tällöin herättää erityisesti yksilön itsemääräämisoikeuteen puuttuminen sekä ihmisarvon kunnioittaminen, tasavertaisuus ja oikeudenmukaisuus (Behm 2015; ETENE 2008). Alkoholinkäytöstä keskusteleminen ei ole kuitenkaan erityisen arkaluontoinen aihe, koska alkoholinkäyttö on Suomessa laillista, toisin kuin monien muiden päihteiden käyttäminen. On myös yleisesti tiedossa, että liiallisesta alkoholinkäytöstä aiheutuu terveydellisiä ja sosiaalisia haittoja sekä inhimillistä kärsimystä niin käyttäjälle itselleen kuin hänen läheisilleenkin. Lisäksi alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto on yleisesti hyväksytty menetelmä kansalaisten keskuudessa (Aalto & Seppä 2004). Tutkimusaiheen eettisenä oikeutuksena voidaan pitää sitä, että tutkimuksella tuotettiin uutta tietoa asiakkaan terveyden edistämisestä terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa (ETENE 2008).

Hoitajan tehtävään kuuluu tukea erilaisia ihmisiä heidän näkemystensä mukaan hyvän terveyden saavuttamisessa ja ylläpitämisessä. Hyvän terveyden määrittelee aina ihminen itse. (Leino-Kilpi 2014.) Toisaalta taas lääkärillä on ammatillinen velvoite ottaa ihmisten elintavat puheeksi ja kertoa mahdollisista terveysriskeistä. Tätä velvoitetta lääkäri ei voi sivuuttaa ihmisen itsemääräämisoikeuteen vedoten. (Suomen Lääkäriliitto 2013.)

Asiakkaiden osallistuminen kyselytutkimukseen oli vapaaehtoista. Tutkimukseen osallistujille kerrottiin tutkimuksen tarkoituksesta ja sisällöstä ennen heidän suostumustaan siihen. Asiakkaat, työntekijät ja esimiehet saivat tietoa tutkimuksesta kirjallisella tutkimustiedotteella. Kaikille tutkimukseen osallistujille järjestettiin mahdollisuus esittää tarkentavia kysymyksiä tutkimuksesta ennen heidän suostumustaan siihen. Lisäksi korostettiin, ettei tutkimuksesta kieltäytyminen vaikuta millään tavalla tutkimukseen osallistumattoman hoitoon tai kohteluun. (Polit & Beck 2004.) Tutkimukseen osallistujien tunnistamattomuus turvattiin tutkimuksen eri osissa, eikä esimerkiksi tutkimusraportin lainauksista tai tuloksista ole mahdollista tunnistaa ketään yksittäistä henkilöä. Tutkimuksen tuottaman tiedon ja hyödyn voidaan todeta olevan merkitsevästi suuremmat kuin siitä aiheutuneet haitat. (Burns & Grove 2005; Kylmä 2008; Pirttilä 2008.) Asiakkaiden kyselyyn vastaaminen tulkittiin tietoon perustuvaksi suostumukseksi (Pirttilä 2008). Aiemmista vastaavista tutkimuksista ei ole raportoitu sellaisia haittoja, jotka vaikuttaisivat tutkimuksen eettiseen toteuttamiseen. Tutkimusluvat saatiin asianomaisista organisaatioista. Eettinen ennakkoarviointi toteutui ja tutkimukselle saatiin eettisen toimikunnan puoltava lausunto.

Tutkija teki tutkimusta osin omassa organisaatiossaan, koska hän työskenteli tuolloin toisessa tutkimuksen kohteena olleessa virastossa. Tutkija ei kuitenkaan tutkinut oman työyhteisönsä asiakkaita, työntekijöitä eikä esimiehiä, vaan itselle tuntemattomien työyhteisöjen asiakkaita, työntekijöitä ja esimiehiä. Kyseisessä virastossa oli tuolloin noin 6000 työntekijää. Tutkija (kuten myös eettinen toimikunta) arvioi, että edellä kuvattu asetelma oli eettisesti hyväksyttävä.

6.2 TUTKIMUKSEN LUOTETTAVUUS

Tutkimuksen luotettavuutta arvioitiin koko tutkimusprosessin ajan. Tutkimuksen määrällisten osien luotettavuutta arvioitiin mittaamisen, aineiston keruun ja tulosten

79

luotettavuuden suhteen. (Burns & Grove 2005.) Tutkimuksen yhtenä aineistonkeruumenetelmänä käytettiin AUDITia, joka on aiemmissa tutkimuksissa todettu luotettavaksi menetelmäksi arvioimaan asiakkaiden alkoholinkäytön riskejä, haittoja ja mahdollista riippuvuutta (Aalto 2009, Babor ym. 2001; Kaarne 2009). Muiden määrällisten osuuksien kyselyt valittiin monitieteellisen kirjallisuuskatsauksen perusteella. Muissa määrällisissä osuuksissa hyödynnettiin testattuja ja aiemmissa tutkimuksissa luotettaviksi osoittautuneita kyselyjä kuten Millerin ym. (2006) kyselyä ja Addyn ym. (2004) WPQ-kyselyä. Niiden validiteettia ja reliabiliteettia arvioitiin tilastollisin menetelmin myös tässä tutkimuksessa, koska ne käännettiin ja muokattiin ensimmäistä kertaa Suomen olosuhteisiin. Lisäksi tuloksien luotettavuuden arvioinnissa tarkasteltiin tutkimusasetelman pysyvyyttä, otoksen edustavuutta ja perusjoukon vastaavuutta (Burns & Grove 2005). Kaikissa määrällisissä tutkimuksissa oli yksi mittauskerta. Kaikkien määrällisten tutkimusten otokset olivat laskennallisesti perusjoukkoa edustavia, ja siten niistä tehtävien päätelmien voidaan olettaa olevan luotettavia. (Nummenmaa 2011.)

Tutkimuksen ulkoisella validiteetilla tarkoitetaan sitä, kuinka yleistettävä tutkimus on. Tutkimuksen otanta vaikuttaa tulosten yleistettävyyteen. (Metsämuuronen 2006.) Tässä tutkimuksessa kerättiin riittävän suuret otokset asiakkaiden ja työntekijöiden vastauksia, jotta niistä saatiin mahdollisimman hyvin perusjoukkoa edustavat (Nummenmaa 2011).

Kyselyjen vastauskato on havaittu lisääntyväksi ongelmaksi kaikissa kyselytutkimuksissa. Se heikentää tutkimuksen luotettavuutta. Aiempien tutkimusten pohjalta voidaan todeta, että kiire ja aiheen kiinnostamattomuus ovat olleet yleisimpiä syitä kyselyyn vastaamattomuudelle. Aiemmissa tutkimuksissa on myös ilmennyt, että nuoret, vähän koulutetut, naimattomat ja miehet jättävät usein vastaamatta terveyskyselyihin. (Tolonen ym. 2006.) Tämä on yksi tärkeä näkökulma arvioitaessa tutkimuksen luotettavuutta. Tämän tutkimusaineiston suorista jakaumista tarkasteltiin kerätyn aineiston edustavuutta muun muassa asiakkaiden osalta. Asiakkaiden aineisto todettiin perusjoukkoa edustavaksi. (Nummenmaa 2011.)

Tutkimuksen laadullisen osion luotettavuutta tarkasteltiin uskottavuuden, siirrettävyyden ja todeksi vahvistettavuuden näkökulmista (Lincoln & Cuba 1985). Tutkimuksen uskottavuutta tukee se, että tutkimussuunnitelmassa perehdyttiin tutkittavaan ilmiöön monitieteisen kirjallisuuskatsauksen avulla. Lisäksi kaikki tutkimuksen tekoon liittyvät valinnat perustuivat tutkittuun tietoon. (Tuomi & Sarajärvi 2004.) Tutkimusaihe ja tutkimuksen näkökulma valittiin perustuen uuden tiedon tarpeeseen asiakkaan terveyden edistämisestä terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa. Uutta näkökulmaa edusti lähiesimiesten ja keskijohdon haastattelut, mikä oli myös tutkimuksen laadullinen osuus. Siirrettävyyttä arvioitaessa voidaan todeta, että tutkimustulokset ovat totuudenmukaisia ensisijaisesti siihen tutkimusympäristöön ja ajankohtaan, jossa tutkimus tehtiin (Kylmä ym. 2003). Tutkimuksen vahvistettavuutta tukee, että analyysin luokitteluperusteet kirjattiin ja perusteltiin niin, että ulkopuolinen lukija pystyy niiden kautta arvioimaan tutkijan tekemiä ratkaisuja ja tutkimuksen totuudenmukaisuutta (Polit & Beck 2004). Tutkimuksen luotettavuutta lisää eri tutkimusmenetelmien ja näkökulmien hyödyntäminen tutkimuksessa (Tuomi & Sarajärvi 2004).

6.3 TULOSTEN TARKASTELU

Tulosten tarkastelu asiakkaiden näkökulmasta Tähän tutkimukseen osallistui 175 terveyden- ja sosiaalihuollon asiakasta, joista 76 % oli työssä käyviä ja 6 % oli työtöntä. Tutkimuksen kohteena olleen kaupungin tilastojen mukaan työssä käyviä oli vuoden 2011 lopussa 74 % ja työttömiä 7 %. Näin ollen tähän tutkimukseen osallistuneet edustivat hyvin kyseisen kaupungin väestöä pääasiallisen toiminnan mukaan. Pääasiallisen toiminnan tarkastelu on tärkeää, koska aiemmissa tutkimuksissa sen on havaittu olleen merkittävä tuloksiin, kuten alkoholinkäyttöön, vaikuttava taustatekijä (esim. Halme ym. 2008).

78

6 Pohdinta

6.1 TUTKIMUKSEN EETTISYYS

Tutkimuksen eettisyyden pohdinta alkoi tutkimuksen aiheen valinnasta. Tutkimuksen aihealue, alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto, voidaan nähdä sensitiivisenä aiheena, kuten monet terveyden edistämisen aihealueet, joissa puututaan jollain tavoin ihmisen koskemattomuuteen. (Lee 1993; Liamputtong 2007.) Keskustelua tällöin herättää erityisesti yksilön itsemääräämisoikeuteen puuttuminen sekä ihmisarvon kunnioittaminen, tasavertaisuus ja oikeudenmukaisuus (Behm 2015; ETENE 2008). Alkoholinkäytöstä keskusteleminen ei ole kuitenkaan erityisen arkaluontoinen aihe, koska alkoholinkäyttö on Suomessa laillista, toisin kuin monien muiden päihteiden käyttäminen. On myös yleisesti tiedossa, että liiallisesta alkoholinkäytöstä aiheutuu terveydellisiä ja sosiaalisia haittoja sekä inhimillistä kärsimystä niin käyttäjälle itselleen kuin hänen läheisilleenkin. Lisäksi alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto on yleisesti hyväksytty menetelmä kansalaisten keskuudessa (Aalto & Seppä 2004). Tutkimusaiheen eettisenä oikeutuksena voidaan pitää sitä, että tutkimuksella tuotettiin uutta tietoa asiakkaan terveyden edistämisestä terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa (ETENE 2008).

Hoitajan tehtävään kuuluu tukea erilaisia ihmisiä heidän näkemystensä mukaan hyvän terveyden saavuttamisessa ja ylläpitämisessä. Hyvän terveyden määrittelee aina ihminen itse. (Leino-Kilpi 2014.) Toisaalta taas lääkärillä on ammatillinen velvoite ottaa ihmisten elintavat puheeksi ja kertoa mahdollisista terveysriskeistä. Tätä velvoitetta lääkäri ei voi sivuuttaa ihmisen itsemääräämisoikeuteen vedoten. (Suomen Lääkäriliitto 2013.)

Asiakkaiden osallistuminen kyselytutkimukseen oli vapaaehtoista. Tutkimukseen osallistujille kerrottiin tutkimuksen tarkoituksesta ja sisällöstä ennen heidän suostumustaan siihen. Asiakkaat, työntekijät ja esimiehet saivat tietoa tutkimuksesta kirjallisella tutkimustiedotteella. Kaikille tutkimukseen osallistujille järjestettiin mahdollisuus esittää tarkentavia kysymyksiä tutkimuksesta ennen heidän suostumustaan siihen. Lisäksi korostettiin, ettei tutkimuksesta kieltäytyminen vaikuta millään tavalla tutkimukseen osallistumattoman hoitoon tai kohteluun. (Polit & Beck 2004.) Tutkimukseen osallistujien tunnistamattomuus turvattiin tutkimuksen eri osissa, eikä esimerkiksi tutkimusraportin lainauksista tai tuloksista ole mahdollista tunnistaa ketään yksittäistä henkilöä. Tutkimuksen tuottaman tiedon ja hyödyn voidaan todeta olevan merkitsevästi suuremmat kuin siitä aiheutuneet haitat. (Burns & Grove 2005; Kylmä 2008; Pirttilä 2008.) Asiakkaiden kyselyyn vastaaminen tulkittiin tietoon perustuvaksi suostumukseksi (Pirttilä 2008). Aiemmista vastaavista tutkimuksista ei ole raportoitu sellaisia haittoja, jotka vaikuttaisivat tutkimuksen eettiseen toteuttamiseen. Tutkimusluvat saatiin asianomaisista organisaatioista. Eettinen ennakkoarviointi toteutui ja tutkimukselle saatiin eettisen toimikunnan puoltava lausunto.

Tutkija teki tutkimusta osin omassa organisaatiossaan, koska hän työskenteli tuolloin toisessa tutkimuksen kohteena olleessa virastossa. Tutkija ei kuitenkaan tutkinut oman työyhteisönsä asiakkaita, työntekijöitä eikä esimiehiä, vaan itselle tuntemattomien työyhteisöjen asiakkaita, työntekijöitä ja esimiehiä. Kyseisessä virastossa oli tuolloin noin 6000 työntekijää. Tutkija (kuten myös eettinen toimikunta) arvioi, että edellä kuvattu asetelma oli eettisesti hyväksyttävä.

6.2 TUTKIMUKSEN LUOTETTAVUUS

Tutkimuksen luotettavuutta arvioitiin koko tutkimusprosessin ajan. Tutkimuksen määrällisten osien luotettavuutta arvioitiin mittaamisen, aineiston keruun ja tulosten

79

luotettavuuden suhteen. (Burns & Grove 2005.) Tutkimuksen yhtenä aineistonkeruumenetelmänä käytettiin AUDITia, joka on aiemmissa tutkimuksissa todettu luotettavaksi menetelmäksi arvioimaan asiakkaiden alkoholinkäytön riskejä, haittoja ja mahdollista riippuvuutta (Aalto 2009, Babor ym. 2001; Kaarne 2009). Muiden määrällisten osuuksien kyselyt valittiin monitieteellisen kirjallisuuskatsauksen perusteella. Muissa määrällisissä osuuksissa hyödynnettiin testattuja ja aiemmissa tutkimuksissa luotettaviksi osoittautuneita kyselyjä kuten Millerin ym. (2006) kyselyä ja Addyn ym. (2004) WPQ-kyselyä. Niiden validiteettia ja reliabiliteettia arvioitiin tilastollisin menetelmin myös tässä tutkimuksessa, koska ne käännettiin ja muokattiin ensimmäistä kertaa Suomen olosuhteisiin. Lisäksi tuloksien luotettavuuden arvioinnissa tarkasteltiin tutkimusasetelman pysyvyyttä, otoksen edustavuutta ja perusjoukon vastaavuutta (Burns & Grove 2005). Kaikissa määrällisissä tutkimuksissa oli yksi mittauskerta. Kaikkien määrällisten tutkimusten otokset olivat laskennallisesti perusjoukkoa edustavia, ja siten niistä tehtävien päätelmien voidaan olettaa olevan luotettavia. (Nummenmaa 2011.)

Tutkimuksen ulkoisella validiteetilla tarkoitetaan sitä, kuinka yleistettävä tutkimus on. Tutkimuksen otanta vaikuttaa tulosten yleistettävyyteen. (Metsämuuronen 2006.) Tässä tutkimuksessa kerättiin riittävän suuret otokset asiakkaiden ja työntekijöiden vastauksia, jotta niistä saatiin mahdollisimman hyvin perusjoukkoa edustavat (Nummenmaa 2011).

Kyselyjen vastauskato on havaittu lisääntyväksi ongelmaksi kaikissa kyselytutkimuksissa. Se heikentää tutkimuksen luotettavuutta. Aiempien tutkimusten pohjalta voidaan todeta, että kiire ja aiheen kiinnostamattomuus ovat olleet yleisimpiä syitä kyselyyn vastaamattomuudelle. Aiemmissa tutkimuksissa on myös ilmennyt, että nuoret, vähän koulutetut, naimattomat ja miehet jättävät usein vastaamatta terveyskyselyihin. (Tolonen ym. 2006.) Tämä on yksi tärkeä näkökulma arvioitaessa tutkimuksen luotettavuutta. Tämän tutkimusaineiston suorista jakaumista tarkasteltiin kerätyn aineiston edustavuutta muun muassa asiakkaiden osalta. Asiakkaiden aineisto todettiin perusjoukkoa edustavaksi. (Nummenmaa 2011.)

Tutkimuksen laadullisen osion luotettavuutta tarkasteltiin uskottavuuden, siirrettävyyden ja todeksi vahvistettavuuden näkökulmista (Lincoln & Cuba 1985). Tutkimuksen uskottavuutta tukee se, että tutkimussuunnitelmassa perehdyttiin tutkittavaan ilmiöön monitieteisen kirjallisuuskatsauksen avulla. Lisäksi kaikki tutkimuksen tekoon liittyvät valinnat perustuivat tutkittuun tietoon. (Tuomi & Sarajärvi 2004.) Tutkimusaihe ja tutkimuksen näkökulma valittiin perustuen uuden tiedon tarpeeseen asiakkaan terveyden edistämisestä terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa. Uutta näkökulmaa edusti lähiesimiesten ja keskijohdon haastattelut, mikä oli myös tutkimuksen laadullinen osuus. Siirrettävyyttä arvioitaessa voidaan todeta, että tutkimustulokset ovat totuudenmukaisia ensisijaisesti siihen tutkimusympäristöön ja ajankohtaan, jossa tutkimus tehtiin (Kylmä ym. 2003). Tutkimuksen vahvistettavuutta tukee, että analyysin luokitteluperusteet kirjattiin ja perusteltiin niin, että ulkopuolinen lukija pystyy niiden kautta arvioimaan tutkijan tekemiä ratkaisuja ja tutkimuksen totuudenmukaisuutta (Polit & Beck 2004). Tutkimuksen luotettavuutta lisää eri tutkimusmenetelmien ja näkökulmien hyödyntäminen tutkimuksessa (Tuomi & Sarajärvi 2004).

6.3 TULOSTEN TARKASTELU

Tulosten tarkastelu asiakkaiden näkökulmasta Tähän tutkimukseen osallistui 175 terveyden- ja sosiaalihuollon asiakasta, joista 76 % oli työssä käyviä ja 6 % oli työtöntä. Tutkimuksen kohteena olleen kaupungin tilastojen mukaan työssä käyviä oli vuoden 2011 lopussa 74 % ja työttömiä 7 %. Näin ollen tähän tutkimukseen osallistuneet edustivat hyvin kyseisen kaupungin väestöä pääasiallisen toiminnan mukaan. Pääasiallisen toiminnan tarkastelu on tärkeää, koska aiemmissa tutkimuksissa sen on havaittu olleen merkittävä tuloksiin, kuten alkoholinkäyttöön, vaikuttava taustatekijä (esim. Halme ym. 2008).

80

Tässä tutkimuksessa asiakkaista kolme viidestä käytti alkoholia yli riskirajan (eli 8/>8 pistettä), ja olisi siten hyötynyt alkoholinkäytön varhaisesta puheeksiotosta. Asiakkaiden alkoholinkäytön arviointi toteutettiin AUDITilla. Yli riskirajan käyttäneistä lähes kaksi viidesosaa oli riskikäyttäjiä, joka kymmenes oli haitallisesti käyttäviä ja lähes joka kuudes oli mahdollisesti alkoholiriippuvainen. Huomioitavaa tässä tuloksessa on se, että AUDIT-luokituksen jakauma painottui yli riskirajan käyttäneisiin. Tämä voi tarkoittaa sitä, että tutkimukseen osallistuneet olivat vastanneet kyselyyn rehellisesti. Tässä tutkimuksessa alkoholin ongelmakäyttäjien määrä oli merkittävästi suurempi kuin Suomessa aiemmin tehdyissä epidemiologisissa tutkimuksissa (Halme ym. 2008; Helakorpi ym. 2007; Helldán & Helakorpi 2015). Tämä tulos vastaa kansainvälisten kliinisten ja epidemiologisten tutkimusten tulosten suhdetta, joissa kliinisissä tutkimuksissa alkoholin ongelmakäyttäjien osuus on ollut merkittävästi suurempi kuin epidemiologisissa tutkimuksissa (Bergman 2000; Bergman ym. 1998; Carey ym. 2003; Doyle ym. 2007; Lima ym. 2005; Maisto ym. 2000; Medina Mora ym. 1998; von der Pahlen ym. 2008).

Miehet käyttivät naisia enemmän alkoholia. Tämä vastaa aiempia tuloksia, joiden mukaan miehet käyttivät naisia enemmän alkoholia. Näin ollen myös alkoholinkäytön riskit, haitat ja mahdollinen alkoholiriippuvuus olivat miehillä naisia yleisempiä. (Halme ym. 2008; Kaarne ym. 2009; Helakorpi ym. 2007; Helldán & Helakorpi 2015.) Tulosten tulkinnassa on huomioitava kuitenkin se, että naisten riskikäytön rajan tulisi olla matalampi kuin tässä tutkimuksessa käytetty 8 pistettä. Suomessa tehdyssä tutkimuksessa on jo havaittu, että naisten riskikäytön raja tulisi olla >/= 5 pistettä. (Aalto ym. 2009.) Näin ollen naispuolisia alkoholin ongelmakäyttäjiä oli tässäkin aineistossa todennäköisesti enemmän kuin tutkimuksen tulokset osoittivat.

Nuoremmat aikuiset käyttivät alkoholia enemmän kuin ikääntyneemmät aikuiset. Tutkimuksen tulokset vastasivat aiempia tuloksia eri ikäryhmien osalta (Halme ym. 2008; Helakorpi ym. 2007). Tämän tutkimuksen mukaan peruskoulun suorittaneet käyttivät alkoholia AUDITilla arvioituna enemmän kuin yliopistotutkinnon suorittaneet. Tutkimuksessa myös havaittiin, että naimattomat käyttivät alkoholia enemmän kuin naimisissa olevat. Tämä voi viitata siihen, että kouluttautuminen ja naimisissa olo suojaisivat alkoholin ongelmakäytöltä, ja vastaavasti kouluttautumattomuus ja naimattomuus altistaisivat alkoholin ongelmakäytölle. Tämän tutkimuksen tulokset vastasivat aiempia tuloksia koulutustaustan ja siviilisäädyn osalta (Halme ym. 2008; Helakorpi ym. 2007).

Tämän tutkimuksen mukaan lähes joka toiselta asiakkaalta oli kysytty alkoholinkäytöstä ainakin jossakin terveydenhuollon ja/tai sosiaalialan toimipaikassa viimeisen vuoden aikana. Tämä on korkeampi tulos kuin Suomessa on aiemmin raportoitu (Aalto & Seppä 2004; Aalto ym. 2002; Mäkelä ym. 2011). Näin ollen voidaan todeta, että asiakkaiden alkoholinkäytöstä oli kysytty aiempaa aktiivisemmin ainakin tutkimuksen kohteena olleen kaupungin terveydenhuollossa ja/tai sosiaalialalla.

Asiakkaiden arviot vastasivat aiempia tuloksia, joiden mukaan alkoholinkäytöstä kysyminen ja keskusteleminen olivat merkittävästi hyödyllisempiä kuin hyödyttömiä (Aalto & Seppä 2004; Aalto ym. 2002; Mäkelä ym. 2011). Uusi ja aiempaa tarkempi tulos oli, että haitallisesti ja mahdollisesti riippuvaisesti alkoholia käyttäneet kokivat hyötyneensä kysymisestä ja keskustelusta riskikäyttäjiä enemmän. Aiemmin tällaista eroa ei ole tiettävästi raportoitu Suomessa (esimerkiksi Aalto & Seppä 2004).

Lähes kaikkien asiakkaiden mielestä lääkärin tai hoitajan pitäisi neuvoa heitä vähentämään alkoholinkäyttöä, jos se vaikuttaa kielteisesti heidän terveyteensä. Myös lähes kaikkien asiakkaiden mielestä osana terveydenhoitoa lääkäri tai hoitaja voi vapaasti kysyä heidän alkoholinkäytöstään. Sen sijaan lähes joka neljäs asiakas ei pitänyt siitä, että heidät määrättäisiin laboratoriokokeisiin, joista voi selvitä alkoholin haitallinen käyttö. Tulokset vastasivat lähestulkoon Millerin ym. (2006) raportoimia tuloksia. Taulukossa 56 esitetään Millerin ym. (2006) kyselyn vastaukset tässä tutkimuksessa ja Millerin ym. (2006) tutkimuksessa.

81

Taulukko 56. Millerin ym. (2006) kyselyn vastaukset tässä tutkimuksessa ja Millerin ym. (2006) tutkimuksessa Kysymykset Tämä tutkimus Millerin ym. (2006) tutkimus

Osana terveydenhoitoani, lääkäri tai hoitaja voi vapaasti kysyä minulta kuinka paljon käytän alkoholia.

Samaa mieltä/täysin samaa mieltä 97 %

Samaa mieltä/täysin samaa mieltä 92 %

Vaivaannun, jos lääkäri tai hoitaja kysyy minulta kuinka paljon käytän alkoholia.

Eri mieltä/täysin eri mieltä 68 % Eri mieltä/täysin eri mieltä 78 %

Jos alkoholinkäyttöni vaikuttaa terveyteeni (kuten verenpaineeseeni), lääkärin tai hoitajan pitäisi neuvoa minua vähentämään alkoholinkäyttöäni.

Samaa mieltä/täysin samaa mieltä 98 %

Samaa mieltä/täysin samaa mieltä 96 %

Jos lääkäri tai hoitaja tarjoaa minulle laboratoriokoetta, josta voi selvitä, että käytän terveyteni kannalta liikaa alkoholia, haluaisin osallistua siihen.

Samaa mieltä/täysin samaa mieltä 85 %

Samaa mieltä/täysin samaa mieltä 89 %

Jos lääkäri tai hoitaja kysyisi minulta kuinka paljon käytän alkoholia, antaisin rehellisen vastauksen.

Samaa mieltä/täysin samaa mieltä 77 %

Samaa mieltä/täysin samaa mieltä 99 %

Jos alkoholinkäyttöni vaikuttaa terveyteeni (kuten verenpaineeseeni), lääkärin tai hoitajan pitäisi neuvoa minua lopettamaan alkoholinkäyttö.

Samaa mieltä/täysin samaa mieltä 83 %

Samaa mieltä/täysin samaa mieltä 93 %

Kuinka paljon käytän alkoholia on henkilökohtainen ja luottamuksellinen asia, eikä lääkärin tai hoitajan pitäisi kysyä sitä minulta.

Eri mieltä/täysin eri mieltä 85 % Eri mieltä/täysin eri mieltä 90 %

Jos lääkäri tai hoitaja on sitä mieltä, että alkoholinkäyttöni vaikuttaa terveyteeni, hän voisi määrätä minut laboratoriokokeeseen, nähdäkseen käytänkö alkoholia liian paljon.

Samaa mieltä/täysin samaa mieltä 64 %

Samaa mieltä/täysin samaa mieltä 73 %

Koen häiritseväksi, jos lääkäri tai hoitaja kysyy minulta kuinka paljon käytän alkoholia.

Eri mieltä/täysin eri mieltä 77 % Eri mieltä/täysin eri mieltä 86 %

Jos lääkäri tai hoitaja kysyisi minulta kuinka paljon käytän alkoholia, en todennäköisesti antaisi rehellistä vastausta.

Eri mieltä/täysin eri mieltä 71 %

Eri mieltä/täysin eri mieltä 83 %

Tässä tutkimuksessa vähäriskisesti alkoholia käyttäneet asiakkaat suhtautuivat omasta

alkoholinkäytöstä kertomiseen myönteisemmin ja vastaisivat alkoholinkäytöstä kysymiseen rehellisemmin kuin alkoholin ongelmakäyttäjät (riskikäyttäjät, haitallisesti käyttävät ja mahdollisesti alkoholiriippuvaiset). Tämä tulos on Millerin ym. (2006) raportoimien tuloksien mukainen. Tämä tulos tarkoittaa ilmeisesti sitä, etteivät alkoholin ongelmakäyttäjät

80

Tässä tutkimuksessa asiakkaista kolme viidestä käytti alkoholia yli riskirajan (eli 8/>8 pistettä), ja olisi siten hyötynyt alkoholinkäytön varhaisesta puheeksiotosta. Asiakkaiden alkoholinkäytön arviointi toteutettiin AUDITilla. Yli riskirajan käyttäneistä lähes kaksi viidesosaa oli riskikäyttäjiä, joka kymmenes oli haitallisesti käyttäviä ja lähes joka kuudes oli mahdollisesti alkoholiriippuvainen. Huomioitavaa tässä tuloksessa on se, että AUDIT-luokituksen jakauma painottui yli riskirajan käyttäneisiin. Tämä voi tarkoittaa sitä, että tutkimukseen osallistuneet olivat vastanneet kyselyyn rehellisesti. Tässä tutkimuksessa alkoholin ongelmakäyttäjien määrä oli merkittävästi suurempi kuin Suomessa aiemmin tehdyissä epidemiologisissa tutkimuksissa (Halme ym. 2008; Helakorpi ym. 2007; Helldán & Helakorpi 2015). Tämä tulos vastaa kansainvälisten kliinisten ja epidemiologisten tutkimusten tulosten suhdetta, joissa kliinisissä tutkimuksissa alkoholin ongelmakäyttäjien osuus on ollut merkittävästi suurempi kuin epidemiologisissa tutkimuksissa (Bergman 2000; Bergman ym. 1998; Carey ym. 2003; Doyle ym. 2007; Lima ym. 2005; Maisto ym. 2000; Medina Mora ym. 1998; von der Pahlen ym. 2008).

Miehet käyttivät naisia enemmän alkoholia. Tämä vastaa aiempia tuloksia, joiden mukaan miehet käyttivät naisia enemmän alkoholia. Näin ollen myös alkoholinkäytön riskit, haitat ja mahdollinen alkoholiriippuvuus olivat miehillä naisia yleisempiä. (Halme ym. 2008; Kaarne ym. 2009; Helakorpi ym. 2007; Helldán & Helakorpi 2015.) Tulosten tulkinnassa on huomioitava kuitenkin se, että naisten riskikäytön rajan tulisi olla matalampi kuin tässä tutkimuksessa käytetty 8 pistettä. Suomessa tehdyssä tutkimuksessa on jo havaittu, että naisten riskikäytön raja tulisi olla >/= 5 pistettä. (Aalto ym. 2009.) Näin ollen naispuolisia alkoholin ongelmakäyttäjiä oli tässäkin aineistossa todennäköisesti enemmän kuin tutkimuksen tulokset osoittivat.

Nuoremmat aikuiset käyttivät alkoholia enemmän kuin ikääntyneemmät aikuiset. Tutkimuksen tulokset vastasivat aiempia tuloksia eri ikäryhmien osalta (Halme ym. 2008; Helakorpi ym. 2007). Tämän tutkimuksen mukaan peruskoulun suorittaneet käyttivät alkoholia AUDITilla arvioituna enemmän kuin yliopistotutkinnon suorittaneet. Tutkimuksessa myös havaittiin, että naimattomat käyttivät alkoholia enemmän kuin naimisissa olevat. Tämä voi viitata siihen, että kouluttautuminen ja naimisissa olo suojaisivat alkoholin ongelmakäytöltä, ja vastaavasti kouluttautumattomuus ja naimattomuus altistaisivat alkoholin ongelmakäytölle. Tämän tutkimuksen tulokset vastasivat aiempia tuloksia koulutustaustan ja siviilisäädyn osalta (Halme ym. 2008; Helakorpi ym. 2007).

Tämän tutkimuksen mukaan lähes joka toiselta asiakkaalta oli kysytty alkoholinkäytöstä ainakin jossakin terveydenhuollon ja/tai sosiaalialan toimipaikassa viimeisen vuoden aikana. Tämä on korkeampi tulos kuin Suomessa on aiemmin raportoitu (Aalto & Seppä 2004; Aalto ym. 2002; Mäkelä ym. 2011). Näin ollen voidaan todeta, että asiakkaiden alkoholinkäytöstä oli kysytty aiempaa aktiivisemmin ainakin tutkimuksen kohteena olleen kaupungin terveydenhuollossa ja/tai sosiaalialalla.

Asiakkaiden arviot vastasivat aiempia tuloksia, joiden mukaan alkoholinkäytöstä kysyminen ja keskusteleminen olivat merkittävästi hyödyllisempiä kuin hyödyttömiä (Aalto & Seppä 2004; Aalto ym. 2002; Mäkelä ym. 2011). Uusi ja aiempaa tarkempi tulos oli, että haitallisesti ja mahdollisesti riippuvaisesti alkoholia käyttäneet kokivat hyötyneensä kysymisestä ja keskustelusta riskikäyttäjiä enemmän. Aiemmin tällaista eroa ei ole tiettävästi raportoitu Suomessa (esimerkiksi Aalto & Seppä 2004).

Lähes kaikkien asiakkaiden mielestä lääkärin tai hoitajan pitäisi neuvoa heitä vähentämään alkoholinkäyttöä, jos se vaikuttaa kielteisesti heidän terveyteensä. Myös lähes kaikkien asiakkaiden mielestä osana terveydenhoitoa lääkäri tai hoitaja voi vapaasti kysyä heidän alkoholinkäytöstään. Sen sijaan lähes joka neljäs asiakas ei pitänyt siitä, että heidät määrättäisiin laboratoriokokeisiin, joista voi selvitä alkoholin haitallinen käyttö. Tulokset vastasivat lähestulkoon Millerin ym. (2006) raportoimia tuloksia. Taulukossa 56 esitetään Millerin ym. (2006) kyselyn vastaukset tässä tutkimuksessa ja Millerin ym. (2006) tutkimuksessa.

81

Taulukko 56. Millerin ym. (2006) kyselyn vastaukset tässä tutkimuksessa ja Millerin ym. (2006) tutkimuksessa Kysymykset Tämä tutkimus Millerin ym. (2006) tutkimus

Osana terveydenhoitoani, lääkäri tai hoitaja voi vapaasti kysyä minulta kuinka paljon käytän alkoholia.

Samaa mieltä/täysin samaa mieltä 97 %

Samaa mieltä/täysin samaa mieltä 92 %

Vaivaannun, jos lääkäri tai hoitaja kysyy minulta kuinka paljon käytän alkoholia.

Eri mieltä/täysin eri mieltä 68 % Eri mieltä/täysin eri mieltä 78 %

Jos alkoholinkäyttöni vaikuttaa terveyteeni (kuten verenpaineeseeni), lääkärin tai hoitajan pitäisi neuvoa minua vähentämään alkoholinkäyttöäni.

Samaa mieltä/täysin samaa mieltä 98 %

Samaa mieltä/täysin samaa mieltä 96 %

Jos lääkäri tai hoitaja tarjoaa minulle laboratoriokoetta, josta voi selvitä, että käytän terveyteni kannalta liikaa alkoholia, haluaisin osallistua siihen.

Samaa mieltä/täysin samaa mieltä 85 %

Samaa mieltä/täysin samaa mieltä 89 %

Jos lääkäri tai hoitaja kysyisi minulta kuinka paljon käytän alkoholia, antaisin rehellisen vastauksen.

Samaa mieltä/täysin samaa mieltä 77 %

Samaa mieltä/täysin samaa mieltä 99 %

Jos alkoholinkäyttöni vaikuttaa terveyteeni (kuten verenpaineeseeni), lääkärin tai hoitajan pitäisi neuvoa minua lopettamaan alkoholinkäyttö.

Samaa mieltä/täysin samaa mieltä 83 %

Samaa mieltä/täysin samaa mieltä 93 %

Kuinka paljon käytän alkoholia on henkilökohtainen ja luottamuksellinen asia, eikä lääkärin tai hoitajan pitäisi kysyä sitä minulta.

Eri mieltä/täysin eri mieltä 85 % Eri mieltä/täysin eri mieltä 90 %

Jos lääkäri tai hoitaja on sitä mieltä, että alkoholinkäyttöni vaikuttaa terveyteeni, hän voisi määrätä minut laboratoriokokeeseen, nähdäkseen käytänkö alkoholia liian paljon.

Samaa mieltä/täysin samaa mieltä 64 %

Samaa mieltä/täysin samaa mieltä 73 %

Koen häiritseväksi, jos lääkäri tai hoitaja kysyy minulta kuinka paljon käytän alkoholia.

Eri mieltä/täysin eri mieltä 77 % Eri mieltä/täysin eri mieltä 86 %

Jos lääkäri tai hoitaja kysyisi minulta kuinka paljon käytän alkoholia, en todennäköisesti antaisi rehellistä vastausta.

Eri mieltä/täysin eri mieltä 71 %

Eri mieltä/täysin eri mieltä 83 %

Tässä tutkimuksessa vähäriskisesti alkoholia käyttäneet asiakkaat suhtautuivat omasta

alkoholinkäytöstä kertomiseen myönteisemmin ja vastaisivat alkoholinkäytöstä kysymiseen rehellisemmin kuin alkoholin ongelmakäyttäjät (riskikäyttäjät, haitallisesti käyttävät ja mahdollisesti alkoholiriippuvaiset). Tämä tulos on Millerin ym. (2006) raportoimien tuloksien mukainen. Tämä tulos tarkoittaa ilmeisesti sitä, etteivät alkoholin ongelmakäyttäjät

82

vastaisi alkoholinkäytön kysymyksiin täysin rehellisesti. Näin ollen myös alkoholin ongelmakäyttäjien mahdollisuudet saada tarkoituksenmukaista neuvontaa ja tukea heikkenevät. Epärehellinen vastaaminen voi vaikeuttaa myös sellaisten sairauksien tehokasta hoitoa, joihin alkoholin ongelmakäytöllä on haitallinen vaikutus.

Vähäriskisesti käyttäneet suhtautuivat alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan myönteisemmin ja osallistuisivat mieluummin laboratoriokokeisiin kuin alkoholin ongelmakäyttäjät. Tämä on mielenkiintoinen tulos, koska alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävä neuvonta ja laboratoriokokeet on tarkoitettu auttamaan juuri alkoholin ongelmakäyttäjiä. Myös ikääntyneemmät aikuiset suhtautuivat nuorempia aikuisia myönteisemmin alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin. Tämä tulos vastaa Millerin ym. (2006) raportoimia tuloksia. Positiivista tässä tuloksessa on se, että ikääntyvät suhtautuivat myönteisesti sekä alkoholinkäyttöön liittyvään neuvontaan että laboratoriokokeisiin; ikääntyvienhän on yleisesti ottaen arvioitu jatkavan alkoholinkäyttöään entiseen tapaansa, vaikka se voisikin olla terveydelle vaarallista. Lisäksi tässä tutkimuksessa havaittiin se, että naimisissa olevat suhtautuivat naimattomia myönteisemmin alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin.

Tulosten tarkastelu työntekijöiden näkökulmasta Tähän tutkimukseen osallistui 120 työntekijää, jotka työskentelivät terveydenhuollon ja sosiaalialan peruspalveluissa. Tutkimukseen osallistuneiden työntekijöiden keski-ikä oli 40 vuotta, ja osallistuneista lähes yhdeksän kymmenestä oli naisia. Kuntien terveys- ja sosiaalipalvelujen henkilöstöstä naisten osuus on yhdeksän kymmenestä ja henkilöstön iän keskiarvo on hieman alle 45 vuotta (Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos 2010). Näin ollen tämän tutkimuksen ikä- ja sukupuolijakauma edustivat hyvin kuntien terveys- ja sosiaalipalvelujen työntekijöiden yleistä jakaumaa. Kyseisten taustatekijöiden vertailu on sikäli tärkeää, että esimerkiksi työntekijöiden iällä voi olla vaikutusta tuloksiin.

Tässä tutkimuksessa päihdehoidon koulutusta oli kahdella kolmesta työntekijästä. Koulutuksen sisältö ja määrä vaihtelivat kuitenkin ammattiryhmittäin. Kaikilla muilla ammattiryhmillä paitsi lääkäreillä koulutuksen sisältö painottui enemmän päihdeongelmien hoitamiseen kuin alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Tämä on mielenkiintoinen tulos, koska peruspalvelujen työntekijöiden ensisijaisena tehtävänä on pidetty alkoholin ongelmakäytön tunnistamista. Aiemmissa tutkimuksissa valtaosalla työntekijöistä oli koulutusta päihdehoitoon. Lääkäreillä oli eniten päihdehoidon koulutusta. (Esimerkiksi Roche & Pidd 2010.) Aiemmissa tutkimuksissa koulutuksen on havaittu vahvistaneen työntekijöiden kyvykkyyttä ja myönteistä suhtautumista alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon (Andersson ym. 2004; Clifford & Shakeshaft 2011; Freeman ym. 2007; Karam-Hage ym. 2001; Silins ym. 2007; Vadlamudi ym. 2008).

Kaikki lääkärit ja hoitajat raportoivat kysyneensä alkoholinkäytöstä terveystarkastuksissa. Myös lähes kaikki sosiaalityöntekijät kysyivät alkoholinkäytöstä sosiaalityön tilannearviossa. Näin ollen voidaan todeta, että alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto toteutui lähes systemaattisesti terveydenhuollossa terveystarkastuksessa ja sosiaalialalla sosiaalityön tilannearviossa. Aiempien tutkimusten mukaan alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa on kyllä toteutettu, mutta sen ei ole raportoitu toteutuneen näin systemaattisesti (Bennett 2014; Kim ym. 2013; Nilsen ym. 2008; Seppänen ym. 2012; Wilson ym. 2011b).

Työntekijät kertoivat kysyneensä muissa tilanteissa aktiivisimmin alkoholinkäytöstä alkoholiriippuvaisilta asiakkailta. Tämä tulos on aiempien tulosten suuntainen, joissa olemassa olevien ongelmien hoitaminen oli havaittu tyypillisemmäksi kuin ongelmien ehkäisy ja alkoholin ongelmakäytön tunnistaminen (Nygaard & Aasland 2011; Nygaard ym. 2010; Roche & Pidd 2010). Lisäksi tässä tutkimuksessa havaittiin, että päihdesairaanhoitajat käyttivät muita ammattiryhmiä enemmän alkoholin ongelmakäytön tunnistamiseen kehitettyä arviointimenetelmää, vaikka heidän perustehtävänään olikin havaittujen

83

ongelmien hoitaminen. Aiemmissa tutkimuksissa arviointimenetelmän käytön oli havaittu tukeneen alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa ja ongelmakäytön tunnistamista (Chan ym. 2013; Davoudi & Rawson 2010; Hyman & Crosby 2010; Kim ym. 2013; Lock & Kaner 2004; Moriarty ym. 2012; Zoorob ym. 2014).

Tässä tutkimuksessa päihdesairaanhoitajien kyvyt alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon todettiin paremmiksi kuin sosiaaliohjaajien, terveydenhoitajien ja psykiatristen sairaanhoitajien kyvyt. Päihdesairaanhoitajien muita paremmat kyvyt oli sikäli ymmärrettävä tulos, koska he olivat perehtyneet juuri päihdehoidon työmenetelmiin. Aiempien tutkimusten mukaan työntekijöiden hyvät tiedot ja taidot olivat edistäneet alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa. Lisäksi työntekijöiden luottamus omiin kykyihinsä oli tukenut puheeksiottoa. (Addy ym. 2004; Roche ym. 2009; Skinner ym. 2009.)

Kaikkien ammattiryhmien työntekijät kokivat olevansa oikeutettuja alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Tämä viittaa siihen, että työntekijät mielsivät alkoholinkäytön puheeksioton perustehtäväänsä kuuluvaksi. Aiempien tutkimusten mukaan roolin oikeutuksella oli ollut positiivinen yhteys alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton toteuttamiseen (Roche & Pidd 2010; Skinner ym. 2009). Kaikki työntekijät eivät olleet kuitenkaan kokeneet alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa perustehtäväänsä kuuluvaksi (Heather 2011; Johnson ym. 2010; Susič ym. 2010).

Terveydenhoitajat suhtautuivat sosiaalityöntekijöitä ja psykiatrisia sairaanhoitajia kielteisemmin alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ja alkoholin ongelmakäyttäjien auttamiseen. Aiempien tutkimusten mukaan erityisesti hoitajat suhtautuivat myönteisesti alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon (Johnson ym. 2010). Työntekijöiden myönteinen suhtautuminen on edistänyt puheeksiottoa ja alkoholin ongelmakäyttäjien auttamista (Amaral-Sabadini ym. 2010; Roche ym. 1996; Skinner ym. 2009).

Kaikkien ammattiryhmien työntekijät olivat motivoituneita alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Päihdesairaanhoitajat kokivat kuitenkin päihdehoitoon liittyvän työn palkitsevuuden suuremmaksi kuin lääkärit. Aiemmissa tutkimuksissa työntekijöiden työmotivaation on havaittu edistäneen alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa (Amaral-Sabadini ym. 2010; Davoudi & Rawson 2010; Addy ym. 2004). Työntekijöiden työmotivaatiota on lisännyt muun muassa aiemmat kokemukset asiakkaiden alkoholinkäytön puheeksiotosta ja siitä saatu palaute (Amaral-Sabadini ym. 2010; Davoudi

& Rawson 2010; Roche ym. 1996). Tässä tutkimuksessa päihdesairaanhoitajat arvioivat työryhmänsä kyvykkyyden

heikommaksi kuin terveydenhoitajat, lääkärit, sosiaalityöntekijät, sosiaaliohjaajat ja psykiatriset sairaanhoitajat. Päihdesairaanhoitajien arvio oman työryhmänsä heikosta kyvykkyydestä voi viitata siihen, että päihdesairaanhoitajat päihdehoidon asiantuntijoina eivät kokeneet työryhmäänsä niin kyvykkääksi kuin muut ammattiryhmät. Päihdesairaanhoitajien työryhmään kuului lääkäreitä, terveydenhoitajia ja psykiatrisia sairaanhoitajia. Aiempien tutkimusten mukaan työntekijöiden luottamus oman työryhmän kyvykkyyteen oli edistänyt alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa (Addy ym. 2004).

Kaikkien ammattiryhmien työntekijät raportoivat, että virallista tukea oli vähemmän saatavilla kuin epävirallista tukea. Tämä tulos on aiempien tutkimustulosten mukainen (esimerkiksi Roche & Pidd 2010). Virallisella tuella tarkoitetaan esimiesten näkökulmaa ja toimintalinjauksia alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon (Addy ym. 2004). Esimiesten suhtautumisella ja toiminnalla on havaittu olevan vaikutusta alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton toteuttamiseen (Goldstein & Ford 2002). Epävirallisella tuella tarkoitetaan sitä, että osaavammat työntekijät tukevat tarvittaessa kollegojaan alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa (Addy ym. 2004). Kollegojen antamalla tuella on ollut myönteinen vaikutus siihen, että asiakkaiden alkoholinkäyttö on otettu puheeksi (Anderson ym. 2003; Goldstein & Ford 2002; Nilsen 2010).

Päihdesairaanhoitajat kokivat työpaikan paineet tässä tutkimuksessa suurempana ja työn tukemisen vähäisempänä kuin lääkärit. Työpaikan paineella ja tuella tarkoitetaan työntekijöihin kohdistuvia odotuksia ja työkuorman hallitsemista (Addy ym. 2004).

82

vastaisi alkoholinkäytön kysymyksiin täysin rehellisesti. Näin ollen myös alkoholin ongelmakäyttäjien mahdollisuudet saada tarkoituksenmukaista neuvontaa ja tukea heikkenevät. Epärehellinen vastaaminen voi vaikeuttaa myös sellaisten sairauksien tehokasta hoitoa, joihin alkoholin ongelmakäytöllä on haitallinen vaikutus.

Vähäriskisesti käyttäneet suhtautuivat alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan myönteisemmin ja osallistuisivat mieluummin laboratoriokokeisiin kuin alkoholin ongelmakäyttäjät. Tämä on mielenkiintoinen tulos, koska alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävä neuvonta ja laboratoriokokeet on tarkoitettu auttamaan juuri alkoholin ongelmakäyttäjiä. Myös ikääntyneemmät aikuiset suhtautuivat nuorempia aikuisia myönteisemmin alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin. Tämä tulos vastaa Millerin ym. (2006) raportoimia tuloksia. Positiivista tässä tuloksessa on se, että ikääntyvät suhtautuivat myönteisesti sekä alkoholinkäyttöön liittyvään neuvontaan että laboratoriokokeisiin; ikääntyvienhän on yleisesti ottaen arvioitu jatkavan alkoholinkäyttöään entiseen tapaansa, vaikka se voisikin olla terveydelle vaarallista. Lisäksi tässä tutkimuksessa havaittiin se, että naimisissa olevat suhtautuivat naimattomia myönteisemmin alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin.

Tulosten tarkastelu työntekijöiden näkökulmasta Tähän tutkimukseen osallistui 120 työntekijää, jotka työskentelivät terveydenhuollon ja sosiaalialan peruspalveluissa. Tutkimukseen osallistuneiden työntekijöiden keski-ikä oli 40 vuotta, ja osallistuneista lähes yhdeksän kymmenestä oli naisia. Kuntien terveys- ja sosiaalipalvelujen henkilöstöstä naisten osuus on yhdeksän kymmenestä ja henkilöstön iän keskiarvo on hieman alle 45 vuotta (Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos 2010). Näin ollen tämän tutkimuksen ikä- ja sukupuolijakauma edustivat hyvin kuntien terveys- ja sosiaalipalvelujen työntekijöiden yleistä jakaumaa. Kyseisten taustatekijöiden vertailu on sikäli tärkeää, että esimerkiksi työntekijöiden iällä voi olla vaikutusta tuloksiin.

Tässä tutkimuksessa päihdehoidon koulutusta oli kahdella kolmesta työntekijästä. Koulutuksen sisältö ja määrä vaihtelivat kuitenkin ammattiryhmittäin. Kaikilla muilla ammattiryhmillä paitsi lääkäreillä koulutuksen sisältö painottui enemmän päihdeongelmien hoitamiseen kuin alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Tämä on mielenkiintoinen tulos, koska peruspalvelujen työntekijöiden ensisijaisena tehtävänä on pidetty alkoholin ongelmakäytön tunnistamista. Aiemmissa tutkimuksissa valtaosalla työntekijöistä oli koulutusta päihdehoitoon. Lääkäreillä oli eniten päihdehoidon koulutusta. (Esimerkiksi Roche & Pidd 2010.) Aiemmissa tutkimuksissa koulutuksen on havaittu vahvistaneen työntekijöiden kyvykkyyttä ja myönteistä suhtautumista alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon (Andersson ym. 2004; Clifford & Shakeshaft 2011; Freeman ym. 2007; Karam-Hage ym. 2001; Silins ym. 2007; Vadlamudi ym. 2008).

Kaikki lääkärit ja hoitajat raportoivat kysyneensä alkoholinkäytöstä terveystarkastuksissa. Myös lähes kaikki sosiaalityöntekijät kysyivät alkoholinkäytöstä sosiaalityön tilannearviossa. Näin ollen voidaan todeta, että alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto toteutui lähes systemaattisesti terveydenhuollossa terveystarkastuksessa ja sosiaalialalla sosiaalityön tilannearviossa. Aiempien tutkimusten mukaan alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa on kyllä toteutettu, mutta sen ei ole raportoitu toteutuneen näin systemaattisesti (Bennett 2014; Kim ym. 2013; Nilsen ym. 2008; Seppänen ym. 2012; Wilson ym. 2011b).

Työntekijät kertoivat kysyneensä muissa tilanteissa aktiivisimmin alkoholinkäytöstä alkoholiriippuvaisilta asiakkailta. Tämä tulos on aiempien tulosten suuntainen, joissa olemassa olevien ongelmien hoitaminen oli havaittu tyypillisemmäksi kuin ongelmien ehkäisy ja alkoholin ongelmakäytön tunnistaminen (Nygaard & Aasland 2011; Nygaard ym. 2010; Roche & Pidd 2010). Lisäksi tässä tutkimuksessa havaittiin, että päihdesairaanhoitajat käyttivät muita ammattiryhmiä enemmän alkoholin ongelmakäytön tunnistamiseen kehitettyä arviointimenetelmää, vaikka heidän perustehtävänään olikin havaittujen

83

ongelmien hoitaminen. Aiemmissa tutkimuksissa arviointimenetelmän käytön oli havaittu tukeneen alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa ja ongelmakäytön tunnistamista (Chan ym. 2013; Davoudi & Rawson 2010; Hyman & Crosby 2010; Kim ym. 2013; Lock & Kaner 2004; Moriarty ym. 2012; Zoorob ym. 2014).

Tässä tutkimuksessa päihdesairaanhoitajien kyvyt alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon todettiin paremmiksi kuin sosiaaliohjaajien, terveydenhoitajien ja psykiatristen sairaanhoitajien kyvyt. Päihdesairaanhoitajien muita paremmat kyvyt oli sikäli ymmärrettävä tulos, koska he olivat perehtyneet juuri päihdehoidon työmenetelmiin. Aiempien tutkimusten mukaan työntekijöiden hyvät tiedot ja taidot olivat edistäneet alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa. Lisäksi työntekijöiden luottamus omiin kykyihinsä oli tukenut puheeksiottoa. (Addy ym. 2004; Roche ym. 2009; Skinner ym. 2009.)

Kaikkien ammattiryhmien työntekijät kokivat olevansa oikeutettuja alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Tämä viittaa siihen, että työntekijät mielsivät alkoholinkäytön puheeksioton perustehtäväänsä kuuluvaksi. Aiempien tutkimusten mukaan roolin oikeutuksella oli ollut positiivinen yhteys alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton toteuttamiseen (Roche & Pidd 2010; Skinner ym. 2009). Kaikki työntekijät eivät olleet kuitenkaan kokeneet alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa perustehtäväänsä kuuluvaksi (Heather 2011; Johnson ym. 2010; Susič ym. 2010).

Terveydenhoitajat suhtautuivat sosiaalityöntekijöitä ja psykiatrisia sairaanhoitajia kielteisemmin alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ja alkoholin ongelmakäyttäjien auttamiseen. Aiempien tutkimusten mukaan erityisesti hoitajat suhtautuivat myönteisesti alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon (Johnson ym. 2010). Työntekijöiden myönteinen suhtautuminen on edistänyt puheeksiottoa ja alkoholin ongelmakäyttäjien auttamista (Amaral-Sabadini ym. 2010; Roche ym. 1996; Skinner ym. 2009).

Kaikkien ammattiryhmien työntekijät olivat motivoituneita alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Päihdesairaanhoitajat kokivat kuitenkin päihdehoitoon liittyvän työn palkitsevuuden suuremmaksi kuin lääkärit. Aiemmissa tutkimuksissa työntekijöiden työmotivaation on havaittu edistäneen alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa (Amaral-Sabadini ym. 2010; Davoudi & Rawson 2010; Addy ym. 2004). Työntekijöiden työmotivaatiota on lisännyt muun muassa aiemmat kokemukset asiakkaiden alkoholinkäytön puheeksiotosta ja siitä saatu palaute (Amaral-Sabadini ym. 2010; Davoudi

& Rawson 2010; Roche ym. 1996). Tässä tutkimuksessa päihdesairaanhoitajat arvioivat työryhmänsä kyvykkyyden

heikommaksi kuin terveydenhoitajat, lääkärit, sosiaalityöntekijät, sosiaaliohjaajat ja psykiatriset sairaanhoitajat. Päihdesairaanhoitajien arvio oman työryhmänsä heikosta kyvykkyydestä voi viitata siihen, että päihdesairaanhoitajat päihdehoidon asiantuntijoina eivät kokeneet työryhmäänsä niin kyvykkääksi kuin muut ammattiryhmät. Päihdesairaanhoitajien työryhmään kuului lääkäreitä, terveydenhoitajia ja psykiatrisia sairaanhoitajia. Aiempien tutkimusten mukaan työntekijöiden luottamus oman työryhmän kyvykkyyteen oli edistänyt alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa (Addy ym. 2004).

Kaikkien ammattiryhmien työntekijät raportoivat, että virallista tukea oli vähemmän saatavilla kuin epävirallista tukea. Tämä tulos on aiempien tutkimustulosten mukainen (esimerkiksi Roche & Pidd 2010). Virallisella tuella tarkoitetaan esimiesten näkökulmaa ja toimintalinjauksia alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon (Addy ym. 2004). Esimiesten suhtautumisella ja toiminnalla on havaittu olevan vaikutusta alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton toteuttamiseen (Goldstein & Ford 2002). Epävirallisella tuella tarkoitetaan sitä, että osaavammat työntekijät tukevat tarvittaessa kollegojaan alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa (Addy ym. 2004). Kollegojen antamalla tuella on ollut myönteinen vaikutus siihen, että asiakkaiden alkoholinkäyttö on otettu puheeksi (Anderson ym. 2003; Goldstein & Ford 2002; Nilsen 2010).

Päihdesairaanhoitajat kokivat työpaikan paineet tässä tutkimuksessa suurempana ja työn tukemisen vähäisempänä kuin lääkärit. Työpaikan paineella ja tuella tarkoitetaan työntekijöihin kohdistuvia odotuksia ja työkuorman hallitsemista (Addy ym. 2004).

84

Aiempien tutkimusten mukaan työntekijöiden tukemisella on ollut myönteinen merkitys työmotivaatiolle ja -suoritukselle, kuten alkoholinkäytön varhaiselle puheeksiotolle (Addy ym. 2004; Shoptaw ym. 2000).

Kaikkien ammattiryhmien työntekijät kokivat saaneensa keskiarvoa enemmän rakentavaa palautetta. Kaikkien ammattiryhmien työntekijät arvioivat myös työolosuhteensa hieman keskiarvoa paremmiksi. Työpaikan olosuhteilla viitataan toimiviin työolosuhteisiin, jotka käsittävät muun muassa toimintaan soveltuvat tilat ja riittävän työturvallisuuden sekä palkan (Addy ym. 2004). Aiempien tutkimusten mukaan hyvä työturvallisuus ja palkitseminen ovat edistäneet alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa (esimerkiksi Cruvinel ym. 2013). Aiempien tutkimusten mukaan työntekijöitä ei oltu kuitenkaan palkittu alkoholinkäytön varhaisesta puheeksiotosta (Fankhänel ym. 2014; Johnson ym. 2010; Wilson ym. 2011b).

Tämän tutkimuksen mukaan sosiaalialan ammattilaiset kokivat organisaation virallisen tuen heikommaksi kuin terveydenhoitajat. Organisaation virallisella tuella tarkoitetaan esimerkiksi toimintaperiaatteita, jotka ohjaavat miten asiakkaiden alkoholinkäyttöön otetaan kantaa (Chan ym. 2013; Davoudi & Rawson 2010; Hyman & Crosby 2010; Johnson ym. 2013; Khadjesari ym. 2013; Kim ym. 2013; Klimas ym. 2014; McElwaine ym. 2013; McElwaine ym. 2011; Zoorob ym. 2014). Aiempien tutkimusten mukaan organisaation viralliset toimintaohjeet ovat edistäneet alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa (Addy ym. 2004; Roche & Pidd 2010). Sen sijaan organisaation antaman tuen riittämättömyys, kuten ohjeiden puute, on estänyt alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa (Davoudi & Rawson 2010; Fankhänel ym. 2014; Johnson ym. 2010; Wilson ym. 2011b).

Päihdesairaanhoitajat kokivat järjestelmän vaikutusta enemmän kuin sosiaalialan ammattilaiset. Tämä voi viitata siihen, että päihdesairaanhoitajat olivat kiinnostuneita arvioimaan alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton toteutumista esimerkiksi valtakunnallisten linjausten mukaisesti. Toisaalta tämä voi viitata myös siihen, etteivät sosiaalialan ammattilaiset olleet havainneet valtakunnallisen alkoholiohjelman toimeenpanoa organisaatiossaan. Järjestelmän vaikutuksella tarkoitetaan yksittäisen työntekijän ja organisaation toimintaa laajemmassa virallisessa, taloudellisessa ja sosiaalisessa systeemissä ja rakenteessa (Cruvinel ym. 2013; Nilsen 2010; Addy ym. 2004; Roche ym. 2009). Organisaatioon ulkopuolelta tulevat viralliset ja epäviralliset signaalit vaikuttavat organisaation ja sen työntekijöiden toimintaan, kuten alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon (Cruvinel ym. 2013; Nilsen 2010).

Sosiaalialan ammattilaiset arvioivat palautteen antamisen mahdollisuuden johdolle heikommaksi kuin lääkärit. Aiempien tutkimusten mukaan henkilökunnalla tulee olla mahdollisuus esittää omia näkökulmia ja mielipiteitä työkäytäntöjen kehittämiseen sekä toimintojen suunnitteluun (esimerkiksi Addy ym. 2004). Työntekijöiden mahdollisuus vaikuttaa organisaation toimintojen kehittämiseen oli havaittu tärkeäksi, jotta toiminta, kuten alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto, kehittyy organisaation joka tasolla (Davoudi & Rawson 2010; Hyman & Crosby 2010; Kaner 2010; McElwaine ym. 2011; Nilsen 2010; Addy ym. 2004).

Psykiatriset sairaanhoitajat arvioivat ammatillisen kehittymisen mahdollisuudet heikommaksi kuin lääkärit ja terveydenhoitajat. Työntekijöiden ammatillisella kehittymisellä tarkoitetaan sitä, miten työntekijöitä rohkaistaan ja tuetaan kehittämään tietojaan ja taitojaan. Aiempien tutkimusten mukaan työntekijöiden ammatillisen kehittymisen tukeminen on edistänyt koko organisaation hyvää suorituskykyä. (Esimerkiksi Addy ym. 2004.) Työntekijöiden ammatillisen kehittymisen mahdollisuudet ovat tukeneet myös alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa (Cruvinel ym. 2013).

Lääkärit arvioivat organisaation toimintojen arvioinnin ja johdon katselmuksen toteutuvan paremmin kuin sosiaaliohjaajat. Tämä voi tarkoittaa sitä, että lääkärit ovat sosiaaliohjaajia tietoisempia organisaation toimintojen arvioinnista. Aiempien tutkimusten mukaan organisaation toiminnan ja työkäytäntöjen systemaattinen kehittäminen edellyttää säännöllistä arviointia. Tämä tarkoittaa muun muassa ohjeistusten, tehtäväkuvausten,

85

toimintaprosessien ja palvelun laadun jatkuvaa arviointia ja kehittämistä. (Addy ym. 2004.) Toiminnan jatkuva arviointi ja kehittäminen on todettu tärkeäksi myös alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton edistämisessä (Davoudi & Rawson 2010; Hyman & Crosby 2010; Kaner 2010; McElwaine ym. 2011; Nilsen 2010; Addy ym. 2004).

Tässä tutkimuksessa havaittiin, että terveydenhuollon ammattilaiset arvioivat omien kykyjensä ja taitojensa riittävyyden sosiaalialan ammattilaisia paremmaksi. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että terveydenhuollon ammattilaiset arvioivat organisaation virallisen roolin, järjestelmän vaikutuksen, palautteen antamisen mahdollisuuden sekä organisaation arvioinnin ja johdon katselmuksen paremmiksi kuin sosiaalialan ammattilaiset. Tämän tuloksen tulkinnassa on kuitenkin huomioitava se, että kyseinen tulos on suhteutettava siihen aikaan ja paikkaan, jolloin tutkimus on tehty. Kyseistä tulosta ei voida myöskään verrata aiempiin tuloksiin, koska vastaavanlaisesta tutkimusasetelmasta ei ole tiettävästi aiemmin raportoitu.

Tulosten tarkastelu esimiesten näkökulmasta Tämän tutkimuksen mukaan esimiehet suhtautuivat alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon myönteisesti. Esimiehet olivat myös valmiita lisäämään alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton toteuttamista. Esimiesten myönteinen suhtautuminen on tärkeää, koska he voivat keskeisesti edistää alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton toteuttamista (Gifford ym. 2012; McKnight-Eily ym. 2014; McElwaine ym. 2011; Moyer & Finney 2010; Nilsen 2010; Roche & Pidd 2010).

Esimiehet kuvasivat, ettei alkoholinkäytön puheeksiottoa ollut kirjattu yksiköiden toimintasuunnitelmiin. Aiemmissa tutkimuksissa alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton kirjaaminen organisaation eri tasojen toimintasuunnitelmiin on todettu tärkeäksi, jotta puheeksiotto oli lisääntynyt (Clifford & Shakeshaft 2011; Cruvinel ym. 2013; Davoudi & Rawson 2010; McElwaine ym. 2013; McElwaine ym. 2011; Moyer & Finney 2010). Tässä tutkimuksessa terveydenhuollossa ja sosiaalialalla kuvattiin olevan sekä yleisiä että eri toimipaikkojen omia toimintaohjeita alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Näin ollen toiminta vaihteli sekä terveydenhuollon että sosiaalialan eri toimipaikkojen sisällä. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton yksityiskohtainen ohjeistaminen tukee systemaattista puheeksiottoa (Bennet 2014; Chan ym. 2013; Davoudi & Rawson 2010; Hyman & Crosby 2010; Johnson ym. 2013; Khadjesari ym. 2013; Kim ym. 2013; Klimas ym. 2014; McElwaine ym. 2013; McElwaine ym. 2011; Moyer & Finney 2010; Nygaard & Aasland 2011; Zoorob ym. 2014).

Alkoholinkäytön puheeksiottoa seurattiin terveydenhuollossa täytettyjen AUDITien avulla. Haasteeksi kuvattiin kuitenkin AUDITien kirjaamisen vaivalloisuus potilastietojärjestelmään. Näin ollen kaikkia AUDITeja ei ollut kirjattu potilastietojärjestelmään, vaikka AUDIT olikin täytetty ja/tai alkoholinkäytöstä oli keskusteltu. Sosiaalialalla alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa ei seurattu, koska sen oletettiin tapahtuvan. Näin ollen sosiaalialalla ei ollut myöskään tilastotietoa asiakkaiden alkoholinkäytöstä eikä puheeksioton toteutumisesta. Aiemmissa tutkimuksissa toimivien tietojärjestelmien on todettu tukeneen työntekijöiden toteuttamaa alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa, asiakkaiden itsehoitoa sekä toiminnan arviointia ja seurantaa. Lisäksi toimivien tietojärjestelmien avulla on voitu säästää työntekijöiden työaikaa sekä kerätä tietoja asiakkaiden alkoholinkäytöstä ja heille annetusta hoidosta. (Gifford ym. 2012; Hyman & Crosby 2010; Keurhorst ym. 2013; McKnight-Eily ym. 2014; McElwaine ym. 2011; Moyer & Finney 2010; Nygaard & Aasland 2011.)

Terveydenhuollon esimiehet kuvasivat kaikkien työntekijöiden vastaavan potilaan alkoholinkäytön varhaisesta puheeksiotosta. Näin ollen alkoholinkäytöstä kysymistä ei ollut määritelty selkeästi kenenkään työntekijän tehtäväksi. Aiemmissa tutkimuksissa hoitajat on todettu parhaiten soveltuviksi toteuttamaan varhaista puheeksiottoa (Chan ym. 2013; Johnson ym. 2010; Nilsen ym. 2011). Hoitajien toteuttaman varhaisen puheeksioton oli kuvattu myös säästäneen muiden ammattilaisten työaikaa ja tehostaneen hoitoa (Berends

84

Aiempien tutkimusten mukaan työntekijöiden tukemisella on ollut myönteinen merkitys työmotivaatiolle ja -suoritukselle, kuten alkoholinkäytön varhaiselle puheeksiotolle (Addy ym. 2004; Shoptaw ym. 2000).

Kaikkien ammattiryhmien työntekijät kokivat saaneensa keskiarvoa enemmän rakentavaa palautetta. Kaikkien ammattiryhmien työntekijät arvioivat myös työolosuhteensa hieman keskiarvoa paremmiksi. Työpaikan olosuhteilla viitataan toimiviin työolosuhteisiin, jotka käsittävät muun muassa toimintaan soveltuvat tilat ja riittävän työturvallisuuden sekä palkan (Addy ym. 2004). Aiempien tutkimusten mukaan hyvä työturvallisuus ja palkitseminen ovat edistäneet alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa (esimerkiksi Cruvinel ym. 2013). Aiempien tutkimusten mukaan työntekijöitä ei oltu kuitenkaan palkittu alkoholinkäytön varhaisesta puheeksiotosta (Fankhänel ym. 2014; Johnson ym. 2010; Wilson ym. 2011b).

Tämän tutkimuksen mukaan sosiaalialan ammattilaiset kokivat organisaation virallisen tuen heikommaksi kuin terveydenhoitajat. Organisaation virallisella tuella tarkoitetaan esimerkiksi toimintaperiaatteita, jotka ohjaavat miten asiakkaiden alkoholinkäyttöön otetaan kantaa (Chan ym. 2013; Davoudi & Rawson 2010; Hyman & Crosby 2010; Johnson ym. 2013; Khadjesari ym. 2013; Kim ym. 2013; Klimas ym. 2014; McElwaine ym. 2013; McElwaine ym. 2011; Zoorob ym. 2014). Aiempien tutkimusten mukaan organisaation viralliset toimintaohjeet ovat edistäneet alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa (Addy ym. 2004; Roche & Pidd 2010). Sen sijaan organisaation antaman tuen riittämättömyys, kuten ohjeiden puute, on estänyt alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa (Davoudi & Rawson 2010; Fankhänel ym. 2014; Johnson ym. 2010; Wilson ym. 2011b).

Päihdesairaanhoitajat kokivat järjestelmän vaikutusta enemmän kuin sosiaalialan ammattilaiset. Tämä voi viitata siihen, että päihdesairaanhoitajat olivat kiinnostuneita arvioimaan alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton toteutumista esimerkiksi valtakunnallisten linjausten mukaisesti. Toisaalta tämä voi viitata myös siihen, etteivät sosiaalialan ammattilaiset olleet havainneet valtakunnallisen alkoholiohjelman toimeenpanoa organisaatiossaan. Järjestelmän vaikutuksella tarkoitetaan yksittäisen työntekijän ja organisaation toimintaa laajemmassa virallisessa, taloudellisessa ja sosiaalisessa systeemissä ja rakenteessa (Cruvinel ym. 2013; Nilsen 2010; Addy ym. 2004; Roche ym. 2009). Organisaatioon ulkopuolelta tulevat viralliset ja epäviralliset signaalit vaikuttavat organisaation ja sen työntekijöiden toimintaan, kuten alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon (Cruvinel ym. 2013; Nilsen 2010).

Sosiaalialan ammattilaiset arvioivat palautteen antamisen mahdollisuuden johdolle heikommaksi kuin lääkärit. Aiempien tutkimusten mukaan henkilökunnalla tulee olla mahdollisuus esittää omia näkökulmia ja mielipiteitä työkäytäntöjen kehittämiseen sekä toimintojen suunnitteluun (esimerkiksi Addy ym. 2004). Työntekijöiden mahdollisuus vaikuttaa organisaation toimintojen kehittämiseen oli havaittu tärkeäksi, jotta toiminta, kuten alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto, kehittyy organisaation joka tasolla (Davoudi & Rawson 2010; Hyman & Crosby 2010; Kaner 2010; McElwaine ym. 2011; Nilsen 2010; Addy ym. 2004).

Psykiatriset sairaanhoitajat arvioivat ammatillisen kehittymisen mahdollisuudet heikommaksi kuin lääkärit ja terveydenhoitajat. Työntekijöiden ammatillisella kehittymisellä tarkoitetaan sitä, miten työntekijöitä rohkaistaan ja tuetaan kehittämään tietojaan ja taitojaan. Aiempien tutkimusten mukaan työntekijöiden ammatillisen kehittymisen tukeminen on edistänyt koko organisaation hyvää suorituskykyä. (Esimerkiksi Addy ym. 2004.) Työntekijöiden ammatillisen kehittymisen mahdollisuudet ovat tukeneet myös alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa (Cruvinel ym. 2013).

Lääkärit arvioivat organisaation toimintojen arvioinnin ja johdon katselmuksen toteutuvan paremmin kuin sosiaaliohjaajat. Tämä voi tarkoittaa sitä, että lääkärit ovat sosiaaliohjaajia tietoisempia organisaation toimintojen arvioinnista. Aiempien tutkimusten mukaan organisaation toiminnan ja työkäytäntöjen systemaattinen kehittäminen edellyttää säännöllistä arviointia. Tämä tarkoittaa muun muassa ohjeistusten, tehtäväkuvausten,

85

toimintaprosessien ja palvelun laadun jatkuvaa arviointia ja kehittämistä. (Addy ym. 2004.) Toiminnan jatkuva arviointi ja kehittäminen on todettu tärkeäksi myös alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton edistämisessä (Davoudi & Rawson 2010; Hyman & Crosby 2010; Kaner 2010; McElwaine ym. 2011; Nilsen 2010; Addy ym. 2004).

Tässä tutkimuksessa havaittiin, että terveydenhuollon ammattilaiset arvioivat omien kykyjensä ja taitojensa riittävyyden sosiaalialan ammattilaisia paremmaksi. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että terveydenhuollon ammattilaiset arvioivat organisaation virallisen roolin, järjestelmän vaikutuksen, palautteen antamisen mahdollisuuden sekä organisaation arvioinnin ja johdon katselmuksen paremmiksi kuin sosiaalialan ammattilaiset. Tämän tuloksen tulkinnassa on kuitenkin huomioitava se, että kyseinen tulos on suhteutettava siihen aikaan ja paikkaan, jolloin tutkimus on tehty. Kyseistä tulosta ei voida myöskään verrata aiempiin tuloksiin, koska vastaavanlaisesta tutkimusasetelmasta ei ole tiettävästi aiemmin raportoitu.

Tulosten tarkastelu esimiesten näkökulmasta Tämän tutkimuksen mukaan esimiehet suhtautuivat alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon myönteisesti. Esimiehet olivat myös valmiita lisäämään alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton toteuttamista. Esimiesten myönteinen suhtautuminen on tärkeää, koska he voivat keskeisesti edistää alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton toteuttamista (Gifford ym. 2012; McKnight-Eily ym. 2014; McElwaine ym. 2011; Moyer & Finney 2010; Nilsen 2010; Roche & Pidd 2010).

Esimiehet kuvasivat, ettei alkoholinkäytön puheeksiottoa ollut kirjattu yksiköiden toimintasuunnitelmiin. Aiemmissa tutkimuksissa alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton kirjaaminen organisaation eri tasojen toimintasuunnitelmiin on todettu tärkeäksi, jotta puheeksiotto oli lisääntynyt (Clifford & Shakeshaft 2011; Cruvinel ym. 2013; Davoudi & Rawson 2010; McElwaine ym. 2013; McElwaine ym. 2011; Moyer & Finney 2010). Tässä tutkimuksessa terveydenhuollossa ja sosiaalialalla kuvattiin olevan sekä yleisiä että eri toimipaikkojen omia toimintaohjeita alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Näin ollen toiminta vaihteli sekä terveydenhuollon että sosiaalialan eri toimipaikkojen sisällä. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton yksityiskohtainen ohjeistaminen tukee systemaattista puheeksiottoa (Bennet 2014; Chan ym. 2013; Davoudi & Rawson 2010; Hyman & Crosby 2010; Johnson ym. 2013; Khadjesari ym. 2013; Kim ym. 2013; Klimas ym. 2014; McElwaine ym. 2013; McElwaine ym. 2011; Moyer & Finney 2010; Nygaard & Aasland 2011; Zoorob ym. 2014).

Alkoholinkäytön puheeksiottoa seurattiin terveydenhuollossa täytettyjen AUDITien avulla. Haasteeksi kuvattiin kuitenkin AUDITien kirjaamisen vaivalloisuus potilastietojärjestelmään. Näin ollen kaikkia AUDITeja ei ollut kirjattu potilastietojärjestelmään, vaikka AUDIT olikin täytetty ja/tai alkoholinkäytöstä oli keskusteltu. Sosiaalialalla alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa ei seurattu, koska sen oletettiin tapahtuvan. Näin ollen sosiaalialalla ei ollut myöskään tilastotietoa asiakkaiden alkoholinkäytöstä eikä puheeksioton toteutumisesta. Aiemmissa tutkimuksissa toimivien tietojärjestelmien on todettu tukeneen työntekijöiden toteuttamaa alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa, asiakkaiden itsehoitoa sekä toiminnan arviointia ja seurantaa. Lisäksi toimivien tietojärjestelmien avulla on voitu säästää työntekijöiden työaikaa sekä kerätä tietoja asiakkaiden alkoholinkäytöstä ja heille annetusta hoidosta. (Gifford ym. 2012; Hyman & Crosby 2010; Keurhorst ym. 2013; McKnight-Eily ym. 2014; McElwaine ym. 2011; Moyer & Finney 2010; Nygaard & Aasland 2011.)

Terveydenhuollon esimiehet kuvasivat kaikkien työntekijöiden vastaavan potilaan alkoholinkäytön varhaisesta puheeksiotosta. Näin ollen alkoholinkäytöstä kysymistä ei ollut määritelty selkeästi kenenkään työntekijän tehtäväksi. Aiemmissa tutkimuksissa hoitajat on todettu parhaiten soveltuviksi toteuttamaan varhaista puheeksiottoa (Chan ym. 2013; Johnson ym. 2010; Nilsen ym. 2011). Hoitajien toteuttaman varhaisen puheeksioton oli kuvattu myös säästäneen muiden ammattilaisten työaikaa ja tehostaneen hoitoa (Berends

86

ym. 2013). Sosiaalialan esimiehet kuvasivat, että alkoholinkäytön puheeksiotosta vastasi tilannearvion tekijä. Sosiaalialan esimiehet kuitenkin kuvasivat, ettei kysymisen tapaa, kuten arviointimenetelmää, ollut määritelty. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että arviointimenetelmän käyttö on tukenut puheeksiottoa (Chan ym. 2013; Davoudi & Rawson 2010; Hyman & Crosby 2010; Kim ym. 2013; Lock & Kaner 2004; Moriarty ym. 2012; Zoorob ym. 2014).

Esimiehet kuvasivat perehdyttäneensä ja ohjanneensa työntekijöitä alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Perehdytystä ja ohjaamista ei kuitenkaan kuvattu systemaattiseksi ja strukturoiduksi. Esimiehet myös kuvasivat, että työntekijät ovat voineet osallistua alkoholinkäytön puheeksioton koulutuksiin. Koulutuksiin osallistuminen vaihteli kuitenkin suuresti eri ammattiryhmien välillä. Työnohjausta on järjestetty kaikille sosiaalialan työntekijöille, muttei kaikille terveydenhoitajille. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että esimiehet ovat voineet tukea työntekijöiden kyvykkyyttä ja myönteistä suhtautumista alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon monin eri keinoin (Amaral-Sabadini ym. 2010; Berends ym. 2013; Duraisingam ym. 2007; Hyman & Crosby 2010; McElwaine ym. 2011; Nilsen 2010; Nygaard & Aasland 2011; Roche & Pidd 2010; Wolinski ym. 2003). Esimiehet ovat voineet tukea työntekijöitä muun muassa koulutuksella, työnohjauksella ja jatkuvalla työn tuella. Esimiesten antama tuki on todettu tärkeäksi, jotta puheeksiotto lisääntyisi. (Amaral-Sabadini ym. 2010; Berends ym. 2013; Bennett 2014; Brown ym. 2014; Davoudi & Rawson 2010; Fankhänel ym. 2014; Hyman & Crosby 2010; Keurhorst ym. 2013; Klimas ym. 2014; McElwaine ym. 2011; Nilsen ym. 2011; Nilsen 2010; Roche & Pidd 2010.) Tulosten tarkastelu systeemiteoreettisesta näkökulmasta Tutkimuksessa tarkasteltiin alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa asiakkaiden, työntekijöiden ja esimiesten näkökulmasta. Tutkimuksessa hyödynnettiin systeemiteoreettista näkökulmaa, jota on hyödynnetty aiemmin muun muassa potilasturvallisuuden ja alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton tutkimuksissa (Rasmussen 1997; Roche & Pidd 2010; Vicente 1999; Ödegård 2006).

Systeemiteoreettisella näkökulmalla saadaan esiin organisaation eri tasojen kehittämiskohteet, jotta organisaatio voi vastata kokonaisuudessaan aiempaa paremmin asiakkaiden alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Systeemiteoreettisessa ajattelussa toimintaa voidaan verrata optimaaliseen tilanteeseen. Optimaalinen tilanne tarkoittaa muun muassa sitä, että kansainväliset ja kansalliset strategiat kirjataan organisaation strategiaan, ja että ne ilmenevät organisaation kaikilla tasoilla niin, että ne tukevat työntekijöiden toteuttamaa alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa.

Tässä tutkimuksessa havaittiin, ettei organisaation ylimmän tason strategia ollut siirtynyt selkeästi yksiköiden toimintasuunnitelmiin. Tämä voi tarkoittaa sitä, ettei alkoholinkäytön puheeksiottoa oltu mielletty niin keskeiseksi tehtäväksi kuin organisaation ylätasolla oli arvioitu. Tässä tutkimuksessa myös havaittiin, ettei alkoholinkäytön puheeksiottoa oltu ohjeistettu niin yhdenmukaisesti ja yksiselitteisesti, että se olisi kaikille työntekijöille selkeää, ja että he pystyisivät antamaan tasalaatuista tukea ja hoitoa asiakkailleen ja potilailleen. Alkoholinkäytön puheeksiotosta palkitseminen puuttui, vaikka se oli aiemmin havaittu tärkeäksi tukevaksi tekijäksi (Cruvinel ym. 2013). Myöskään puheeksioton seuranta ei toteutunut niin, että siitä olisi saanut luotettavan käsityksen puheeksioton toteuttamisen aktiivisuudesta ja asiakkaiden/potilaiden alkoholinkäytöstä. Lisäksi työntekijöiden ja alemman tason esimiesten kehittämisehdotuksia (esimerkiksi koulutuksista ja työnohjauksista) oli osittain jätetty huomioimatta. Näitä edellä mainittuja asioita kehittämällä koko organisaatio voi vastata aiempaa paremmin alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon, työntekijät saavat tarvitsemansa osaamisen ja tuen sekä asiakkaat/potilaat saavat aiempaa tasalaatuisempaa arviointia ja hoitoa.

87

7 Johtopäätökset ja kehittämisehdotukset

Tässä tutkimuksessa hyödynnettiin systeemiteoreettista viitekehystä, jonka avulla saatiin monipuolinen käsitys alkoholinkäytön varhaisesta puheeksiotosta terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa. Tutkimuksen kohteina olivat asiakkaat, työntekijät ja lähiesimiehet/keskijohto. Tutkimuksessa hyödynnettiin asiakkaiden ja työntekijöiden osalta validoituja arviointimenetelmiä (AUDIT, Millerin ym. (2006) kysely ja WPQ-kysely) sekä esimiesten osalta puolistrukturoitua ryhmähaastattelua. Tutkimuksessa saatiin aiempaa systemaattisempi käsitys siitä, mitä kaikkea tulee huomioida, kun asiakkaiden alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa toteutetaan, kehitetään ja tutkitaan terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa. Johtopäätökset Alkoholin ongelmakäytön yleisyys ja asiakkaiden suhtautuminen puheeksiottoon Alkoholin ongelmakäyttö on yleistä. Alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto on tarkoitettu ensisijaisesti riskikäyttäjille ja alkoholia haitallisesti käyttäville. Tässä tutkimuksessa tuli kuitenkin esille, että alkoholin ongelmakäyttäjät vastaisivat alkoholinkäytöstä kysymiseen muita epärehellisemmin. Ongelmakäyttäjät suhtautuivat myös muita kielteisemmin neuvontaan ja laboratoriokokeisiin. Nämä ovat keskeisiä havaintoja huomioon otettavaksi, kun puheeksiottoa toteutetaan, kehitetään ja tutkitaan jatkossa eri asiakasryhmittäin. Työntekijät ja varhainen puheeksiotto Työntekijät kysyivät yleisimmin alkoholiriippuvaisten alkoholinkäytöstä, vaikka varhainen puheeksiotto on tarkoitettu ensisijaisesti riskikäyttäjille ja alkoholia haitallisesti käyttäville. Työntekijöillä oli yleensä aikaa puheeksioton toteuttamiseen, mutta ei useinkaan asiakkaan päihteettömyyden tukemiseen. Lisäksi työntekijöiden omat tiedot ja taidot sekä organisaation tuki alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon vaihtelivat terveyden- ja sosiaalihuollon ammattilaisten välillä. Nämä havainnot suuntaavat siihen, mihin on perusteltua kohdentaa koulutusta, kehittämistä ja tutkimusta, jotta puheeksiotto toteutuu aiempaa laadukkaammin ja laajemmin terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa.

Esimiesten tuki varhaiseen puheeksiottoon Esimiesten toteuttama työn suunnittelu, ohjeistaminen ja työntekijöiden työn tukeminen vaihtelivat samankaltaisissakin yksiköissä. Myöskään tietojärjestelmät eivät tukeneet alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa eivätkä sen seurantaa, vaikka tietojärjestelmien tulisi tukea organisaatiossa toteutettavaa työtä. Alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa voidaan edistää organisaation olemassa olevia järjestelmiä hyödyntäen: toimintasuunnitelmien, tietojärjestelmien ja työn systemaattisen tukemisen keinoin, kuten ohjeistamalla, perehdyttämällä, kouluttamalla, työnohjauksella ja mentoroinnilla. Organisaation eri tasojen esimiehillä on siis keskeinen rooli, kun varhaista puheeksiottoa lisätään arjen työssä.

Kehittämisehdotukset Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto Asiakkaiden kohtaamiseen terveyspalveluissa on tärkeää kiinnittää huomiota tukemalla heitä puhumaan alkoholinkäytöstään luottamuksellisessa hoitosuhteessa samoin kuin muista terveyteensä liittyvistä kysymyksistä. Tällöin on olennaista huolehtia, että alkoholin ongelmakäyttäjä saa tarvittaessa apua ja tukea oikea-aikaisesti, vaiheessa, jossa pystyy vielä

86

ym. 2013). Sosiaalialan esimiehet kuvasivat, että alkoholinkäytön puheeksiotosta vastasi tilannearvion tekijä. Sosiaalialan esimiehet kuitenkin kuvasivat, ettei kysymisen tapaa, kuten arviointimenetelmää, ollut määritelty. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että arviointimenetelmän käyttö on tukenut puheeksiottoa (Chan ym. 2013; Davoudi & Rawson 2010; Hyman & Crosby 2010; Kim ym. 2013; Lock & Kaner 2004; Moriarty ym. 2012; Zoorob ym. 2014).

Esimiehet kuvasivat perehdyttäneensä ja ohjanneensa työntekijöitä alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Perehdytystä ja ohjaamista ei kuitenkaan kuvattu systemaattiseksi ja strukturoiduksi. Esimiehet myös kuvasivat, että työntekijät ovat voineet osallistua alkoholinkäytön puheeksioton koulutuksiin. Koulutuksiin osallistuminen vaihteli kuitenkin suuresti eri ammattiryhmien välillä. Työnohjausta on järjestetty kaikille sosiaalialan työntekijöille, muttei kaikille terveydenhoitajille. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että esimiehet ovat voineet tukea työntekijöiden kyvykkyyttä ja myönteistä suhtautumista alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon monin eri keinoin (Amaral-Sabadini ym. 2010; Berends ym. 2013; Duraisingam ym. 2007; Hyman & Crosby 2010; McElwaine ym. 2011; Nilsen 2010; Nygaard & Aasland 2011; Roche & Pidd 2010; Wolinski ym. 2003). Esimiehet ovat voineet tukea työntekijöitä muun muassa koulutuksella, työnohjauksella ja jatkuvalla työn tuella. Esimiesten antama tuki on todettu tärkeäksi, jotta puheeksiotto lisääntyisi. (Amaral-Sabadini ym. 2010; Berends ym. 2013; Bennett 2014; Brown ym. 2014; Davoudi & Rawson 2010; Fankhänel ym. 2014; Hyman & Crosby 2010; Keurhorst ym. 2013; Klimas ym. 2014; McElwaine ym. 2011; Nilsen ym. 2011; Nilsen 2010; Roche & Pidd 2010.) Tulosten tarkastelu systeemiteoreettisesta näkökulmasta Tutkimuksessa tarkasteltiin alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa asiakkaiden, työntekijöiden ja esimiesten näkökulmasta. Tutkimuksessa hyödynnettiin systeemiteoreettista näkökulmaa, jota on hyödynnetty aiemmin muun muassa potilasturvallisuuden ja alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton tutkimuksissa (Rasmussen 1997; Roche & Pidd 2010; Vicente 1999; Ödegård 2006).

Systeemiteoreettisella näkökulmalla saadaan esiin organisaation eri tasojen kehittämiskohteet, jotta organisaatio voi vastata kokonaisuudessaan aiempaa paremmin asiakkaiden alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Systeemiteoreettisessa ajattelussa toimintaa voidaan verrata optimaaliseen tilanteeseen. Optimaalinen tilanne tarkoittaa muun muassa sitä, että kansainväliset ja kansalliset strategiat kirjataan organisaation strategiaan, ja että ne ilmenevät organisaation kaikilla tasoilla niin, että ne tukevat työntekijöiden toteuttamaa alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa.

Tässä tutkimuksessa havaittiin, ettei organisaation ylimmän tason strategia ollut siirtynyt selkeästi yksiköiden toimintasuunnitelmiin. Tämä voi tarkoittaa sitä, ettei alkoholinkäytön puheeksiottoa oltu mielletty niin keskeiseksi tehtäväksi kuin organisaation ylätasolla oli arvioitu. Tässä tutkimuksessa myös havaittiin, ettei alkoholinkäytön puheeksiottoa oltu ohjeistettu niin yhdenmukaisesti ja yksiselitteisesti, että se olisi kaikille työntekijöille selkeää, ja että he pystyisivät antamaan tasalaatuista tukea ja hoitoa asiakkailleen ja potilailleen. Alkoholinkäytön puheeksiotosta palkitseminen puuttui, vaikka se oli aiemmin havaittu tärkeäksi tukevaksi tekijäksi (Cruvinel ym. 2013). Myöskään puheeksioton seuranta ei toteutunut niin, että siitä olisi saanut luotettavan käsityksen puheeksioton toteuttamisen aktiivisuudesta ja asiakkaiden/potilaiden alkoholinkäytöstä. Lisäksi työntekijöiden ja alemman tason esimiesten kehittämisehdotuksia (esimerkiksi koulutuksista ja työnohjauksista) oli osittain jätetty huomioimatta. Näitä edellä mainittuja asioita kehittämällä koko organisaatio voi vastata aiempaa paremmin alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon, työntekijät saavat tarvitsemansa osaamisen ja tuen sekä asiakkaat/potilaat saavat aiempaa tasalaatuisempaa arviointia ja hoitoa.

87

7 Johtopäätökset ja kehittämisehdotukset

Tässä tutkimuksessa hyödynnettiin systeemiteoreettista viitekehystä, jonka avulla saatiin monipuolinen käsitys alkoholinkäytön varhaisesta puheeksiotosta terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa. Tutkimuksen kohteina olivat asiakkaat, työntekijät ja lähiesimiehet/keskijohto. Tutkimuksessa hyödynnettiin asiakkaiden ja työntekijöiden osalta validoituja arviointimenetelmiä (AUDIT, Millerin ym. (2006) kysely ja WPQ-kysely) sekä esimiesten osalta puolistrukturoitua ryhmähaastattelua. Tutkimuksessa saatiin aiempaa systemaattisempi käsitys siitä, mitä kaikkea tulee huomioida, kun asiakkaiden alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa toteutetaan, kehitetään ja tutkitaan terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa. Johtopäätökset Alkoholin ongelmakäytön yleisyys ja asiakkaiden suhtautuminen puheeksiottoon Alkoholin ongelmakäyttö on yleistä. Alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto on tarkoitettu ensisijaisesti riskikäyttäjille ja alkoholia haitallisesti käyttäville. Tässä tutkimuksessa tuli kuitenkin esille, että alkoholin ongelmakäyttäjät vastaisivat alkoholinkäytöstä kysymiseen muita epärehellisemmin. Ongelmakäyttäjät suhtautuivat myös muita kielteisemmin neuvontaan ja laboratoriokokeisiin. Nämä ovat keskeisiä havaintoja huomioon otettavaksi, kun puheeksiottoa toteutetaan, kehitetään ja tutkitaan jatkossa eri asiakasryhmittäin. Työntekijät ja varhainen puheeksiotto Työntekijät kysyivät yleisimmin alkoholiriippuvaisten alkoholinkäytöstä, vaikka varhainen puheeksiotto on tarkoitettu ensisijaisesti riskikäyttäjille ja alkoholia haitallisesti käyttäville. Työntekijöillä oli yleensä aikaa puheeksioton toteuttamiseen, mutta ei useinkaan asiakkaan päihteettömyyden tukemiseen. Lisäksi työntekijöiden omat tiedot ja taidot sekä organisaation tuki alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon vaihtelivat terveyden- ja sosiaalihuollon ammattilaisten välillä. Nämä havainnot suuntaavat siihen, mihin on perusteltua kohdentaa koulutusta, kehittämistä ja tutkimusta, jotta puheeksiotto toteutuu aiempaa laadukkaammin ja laajemmin terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa.

Esimiesten tuki varhaiseen puheeksiottoon Esimiesten toteuttama työn suunnittelu, ohjeistaminen ja työntekijöiden työn tukeminen vaihtelivat samankaltaisissakin yksiköissä. Myöskään tietojärjestelmät eivät tukeneet alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa eivätkä sen seurantaa, vaikka tietojärjestelmien tulisi tukea organisaatiossa toteutettavaa työtä. Alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa voidaan edistää organisaation olemassa olevia järjestelmiä hyödyntäen: toimintasuunnitelmien, tietojärjestelmien ja työn systemaattisen tukemisen keinoin, kuten ohjeistamalla, perehdyttämällä, kouluttamalla, työnohjauksella ja mentoroinnilla. Organisaation eri tasojen esimiehillä on siis keskeinen rooli, kun varhaista puheeksiottoa lisätään arjen työssä.

Kehittämisehdotukset Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto Asiakkaiden kohtaamiseen terveyspalveluissa on tärkeää kiinnittää huomiota tukemalla heitä puhumaan alkoholinkäytöstään luottamuksellisessa hoitosuhteessa samoin kuin muista terveyteensä liittyvistä kysymyksistä. Tällöin on olennaista huolehtia, että alkoholin ongelmakäyttäjä saa tarvittaessa apua ja tukea oikea-aikaisesti, vaiheessa, jossa pystyy vielä

88

itse vähentämään alkoholinkäyttöään. Näin toimien voidaan hoitaa aiempaa tehokkaammin myös muita alkoholin ongelmakäyttöön liittyviä pulmia. Työntekijöiden toiminta, osaaminen ja tukeminen Työntekijöiden toteuttamaa alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa voidaan lisätä määrittämällä selkeästi eri työntekijöiden perustehtävät ja tarkoituksenmukaisen arviointimenetelmän käyttö tiettyyn tilanteeseen. Terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen työntekijöiden (lääkäri, terveydenhoitaja, sosiaalityöntekijä ja sosiaaliohjaaja) perustehtävä on ensisijaisesti alkoholin ongelmakäytön tunnistaminen, ja päihdesairaanhoitajien ensisijaisesti havaittujen alkoholin ongelmakäyttäjien hoitaminen. Näin ollen peruspalvelujen työntekijöiden (lääkäri, terveydenhoitaja, sosiaalityöntekijä ja sosiaaliohjaaja) on hyödyllistä käyttää arviointimenetelmää, joka on kehitetty alkoholin ongelmakäytön tunnistamiseen.

Terveydenhoitajien, psykiatristen sairaanhoitajien ja sosiaaliohjaajien tietoja ja taitoja on tarkoituksenmukaista vahvistaa, koska se edistää alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton toteuttamista. Terveydenhoitajien myönteistä suhtautumista alkoholin ongelmakäyttäjien auttamiseen on hyödyllistä edistää, koska se tukee varhaista puheeksiottoa. Lääkäreiden on tärkeää saada kokemusta ja palautetta alkoholin ongelmakäyttäjien auttamisesta, koska se todennäköisesti lisää heidän motivaatiota hoitaa alkoholin ongelmakäyttäjiä. Yleisesti ottaen sosiaalialan ammattilaisten tietoja ja taitoja tulee kehittää esimerkiksi kohdennetulla koulutuksella, koska heillä havaittiin olleen terveydenhuollon työntekijöitä heikommat tiedot ja taidot alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon.

Virallista tukea, kuten esimiehen antamaa ohjausta ja tukea, on tärkeää lisätä, koska virallinen tuki osoittautui tässäkin tutkimuksessa epävirallista tukea vähäisemmäksi. Rakentavan ja kannustavan palautteen antamista on hyödyllistä vahvistaa, koska se tukee työsuoritusta (mukaan luettuna alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto), työtapojen jatkuvaa kehittämistä sekä työhyvinvointia. Lisäksi päihdesairaanhoitajien tukemista on tarkoituksenmukaista lisätä, koska he kokivat tuen saannin muita ammattiryhmiä vähäisemmäksi.

Sosiaalialalla on tärkeää vahvistaa organisaation virallista roolia, koska sosiaalialan työntekijät kokivat organisaationsa tuen terveydenhuollon työntekijöitä heikommaksi. Aiempaa seikkaperäisemmät ohjeet (mukaan luettuna arviointimenetelmä) tukevat sitä, miten sosiaalialan ammattilaiset ottavat kantaa asiakkaiden alkoholinkäyttöön. Tämä tarkka ohjeistus yhdenmukaistaisi myös sosiaalialan ammattilaisten työtä ja lisäisi asiakkaiden tasa-arvoisen palvelun laatua. Lisäksi sosiaalialan työntekijöiden palautteen antamisen mahdollisuuksia on perusteltua lisätä, koska he kokivat palautteen antamisen mahdollisuudet terveydenhuollon työntekijöitä heikommaksi.

Psykiatrisille sairaanhoitajille on hyödyllistä rakentaa urapolkuja, koska he kokivat ammatillisen kehittymisen mahdollisuudet vähäisiksi. Psykiatrisille sairaanhoitajille voidaan rakentaa esimerkiksi vaihtoehtoisia urapolkuja, joissa tarkoituksena on joko osaamisen syventäminen tai laajentaminen. Tämä tukee psykiatristen sairaanhoitajien työtä ja sitoutumista organisaatioon.

Kaikkien työntekijöiden tietoisuutta organisaation toimintojen säännönmukaisesta ja systemaattisesta arvioinnista on perusteltua vahvistaa. Tietoisuus organisaation toimintojen arvioinnista ja kehittämisestä, kuten alkoholinkäytön varhaisesta puheeksiotosta, vaikuttaa todennäköisesti myönteisesti kaikkien ammattiryhmien työmotivaatioon ja toimintaan. Näin ollen organisaation toimintojen arvioinnista ja johdon katselmuksesta sekä keskeisistä kehittämissuunnitelmista on hyödyllistä tiedottaa kaikille työntekijöille. Esimiestyön keskeiset alueet Neutraalia suhtautumista alkoholin ongelmakäyttöön ja varhaiseen puheeksiottoon tulee edelleen edistää terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa. Lähiesimiehet ja keskijohto ovat tärkeässä tehtävässä motivoimassa, tukemassa ja varmistamassa, että varhaisesta

89

puheeksiotosta tulee työhön kiinteästi liittyvä tehtävä. Alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto tulee määrittää yhdeksi organisaation painopistealueeksi, koska alkoholin ongelmakäytöstä aiheutuu merkittäviä terveydellisiä ja sosiaalisia haittoja, joita voitaisiin tehokkaasti ehkäistä varhaisella puheeksiotolla. Se tulee kirjata organisaation eri tasojen toimintasuunnitelmiin ja siihen tulee kannustaa esimerkiksi tulospalkkiolla. Puheeksioton toteutumista tulee myös seurata, arvioida ja kehittää systemaattisesti.

Tietojärjestelmien tulee tukea työntekijöiden työtä ja asiakkaiden itsehoitoa. Tietojärjestelmiä tulisi kehittää niin, että ne muistuttavat työntekijöitä alkoholinkäytön varhaisesta puheeksiotosta, mahdollistavat alkoholinkäytön tietojen helpon kirjaamisen ja löytämisen. Myös asiakkaiden tulee voida itse kirjata ja päivittää omat alkoholinkäytön tietonsa tietojärjestelmään ja saada niistä kohdennetun palautteen sekä tarvittaessa kutsun vastaanotolle. Lisäksi tietojärjestelmien tulee mahdollistaa toiminnan seuranta.

Asiakkaiden/potilaiden alkoholinkäyttöä tulee arvioida systemaattisesti organisaation määrittämillä ja tarkoituksenmukaisilla arviointimenetelmillä. Tasa-arvoisen, oikeudenmukaisen ja potilasturvallisen asiakaspalvelun ja hoidon näkökulmasta on perusteltua, että puheeksioton ohjeet ja toiminta ovat yhdenmukaisia terveyden- ja sosiaalihuollon samankaltaisten yksiköiden sisällä. Työajan tarkoituksenmukaisen käytön näkökulmasta voi olla hyödyllistä, että varhainen puheeksiotto määritetään terveydenhuollossa ensisijaisesti terveydenhoitajan tehtäväksi. Potilaan alkoholinkäytöstä kysymisen määrittäminen tiettyyn tehtävään kuuluvaksi mahdollistaisi säännöllisesti toteutuvan puheeksioton.

Terveyden- ja sosiaalihuollon ammattilaisten perehdytystä tulee systematisoida ja strukturoida. Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton vahvistamisen näkökulmasta on tarkoituksenmukaista, että aihe kuuluu kaikkien työntekijöiden perehdytykseen ja siitä keskustellaan myös työntekijöiden ohjaustilanteissa. Aiheeseen liittyviin koulutuksiin osallistumista tulee vahvistaa muotoilemalla koulutuksia eri ammattiryhmille tarkoituksenmukaisiksi. Terveydenhoitajille on hyödyllistä järjestää ryhmätyönohjausta kuten muillekin ammattiryhmille. Tämä tukee terveydenhoitajien itsenäistä ja vaativaa työtä sekä alkoholin ongelmakäyttäjien hoitamista.

Päihdehoitoketjun toimivuutta tulee parantaa, koska toimimattomuus kuluttaa turhaan työntekijöiden työaikaa ja energiaa sekä turhauttaa asiakkaita/potilaita. Esimiehet ovat keskeisessä tehtävässä purkamassa toimimattomia rakenteita ja parantamassa hoitoprosessin sujuvuutta. Esimiehet ovat myös keskeisessä asemassa, kun päihdehoidon ja muiden toimijoiden välistä yhteistyötä kehitetään.

88

itse vähentämään alkoholinkäyttöään. Näin toimien voidaan hoitaa aiempaa tehokkaammin myös muita alkoholin ongelmakäyttöön liittyviä pulmia. Työntekijöiden toiminta, osaaminen ja tukeminen Työntekijöiden toteuttamaa alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa voidaan lisätä määrittämällä selkeästi eri työntekijöiden perustehtävät ja tarkoituksenmukaisen arviointimenetelmän käyttö tiettyyn tilanteeseen. Terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen työntekijöiden (lääkäri, terveydenhoitaja, sosiaalityöntekijä ja sosiaaliohjaaja) perustehtävä on ensisijaisesti alkoholin ongelmakäytön tunnistaminen, ja päihdesairaanhoitajien ensisijaisesti havaittujen alkoholin ongelmakäyttäjien hoitaminen. Näin ollen peruspalvelujen työntekijöiden (lääkäri, terveydenhoitaja, sosiaalityöntekijä ja sosiaaliohjaaja) on hyödyllistä käyttää arviointimenetelmää, joka on kehitetty alkoholin ongelmakäytön tunnistamiseen.

Terveydenhoitajien, psykiatristen sairaanhoitajien ja sosiaaliohjaajien tietoja ja taitoja on tarkoituksenmukaista vahvistaa, koska se edistää alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton toteuttamista. Terveydenhoitajien myönteistä suhtautumista alkoholin ongelmakäyttäjien auttamiseen on hyödyllistä edistää, koska se tukee varhaista puheeksiottoa. Lääkäreiden on tärkeää saada kokemusta ja palautetta alkoholin ongelmakäyttäjien auttamisesta, koska se todennäköisesti lisää heidän motivaatiota hoitaa alkoholin ongelmakäyttäjiä. Yleisesti ottaen sosiaalialan ammattilaisten tietoja ja taitoja tulee kehittää esimerkiksi kohdennetulla koulutuksella, koska heillä havaittiin olleen terveydenhuollon työntekijöitä heikommat tiedot ja taidot alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon.

Virallista tukea, kuten esimiehen antamaa ohjausta ja tukea, on tärkeää lisätä, koska virallinen tuki osoittautui tässäkin tutkimuksessa epävirallista tukea vähäisemmäksi. Rakentavan ja kannustavan palautteen antamista on hyödyllistä vahvistaa, koska se tukee työsuoritusta (mukaan luettuna alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto), työtapojen jatkuvaa kehittämistä sekä työhyvinvointia. Lisäksi päihdesairaanhoitajien tukemista on tarkoituksenmukaista lisätä, koska he kokivat tuen saannin muita ammattiryhmiä vähäisemmäksi.

Sosiaalialalla on tärkeää vahvistaa organisaation virallista roolia, koska sosiaalialan työntekijät kokivat organisaationsa tuen terveydenhuollon työntekijöitä heikommaksi. Aiempaa seikkaperäisemmät ohjeet (mukaan luettuna arviointimenetelmä) tukevat sitä, miten sosiaalialan ammattilaiset ottavat kantaa asiakkaiden alkoholinkäyttöön. Tämä tarkka ohjeistus yhdenmukaistaisi myös sosiaalialan ammattilaisten työtä ja lisäisi asiakkaiden tasa-arvoisen palvelun laatua. Lisäksi sosiaalialan työntekijöiden palautteen antamisen mahdollisuuksia on perusteltua lisätä, koska he kokivat palautteen antamisen mahdollisuudet terveydenhuollon työntekijöitä heikommaksi.

Psykiatrisille sairaanhoitajille on hyödyllistä rakentaa urapolkuja, koska he kokivat ammatillisen kehittymisen mahdollisuudet vähäisiksi. Psykiatrisille sairaanhoitajille voidaan rakentaa esimerkiksi vaihtoehtoisia urapolkuja, joissa tarkoituksena on joko osaamisen syventäminen tai laajentaminen. Tämä tukee psykiatristen sairaanhoitajien työtä ja sitoutumista organisaatioon.

Kaikkien työntekijöiden tietoisuutta organisaation toimintojen säännönmukaisesta ja systemaattisesta arvioinnista on perusteltua vahvistaa. Tietoisuus organisaation toimintojen arvioinnista ja kehittämisestä, kuten alkoholinkäytön varhaisesta puheeksiotosta, vaikuttaa todennäköisesti myönteisesti kaikkien ammattiryhmien työmotivaatioon ja toimintaan. Näin ollen organisaation toimintojen arvioinnista ja johdon katselmuksesta sekä keskeisistä kehittämissuunnitelmista on hyödyllistä tiedottaa kaikille työntekijöille. Esimiestyön keskeiset alueet Neutraalia suhtautumista alkoholin ongelmakäyttöön ja varhaiseen puheeksiottoon tulee edelleen edistää terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa. Lähiesimiehet ja keskijohto ovat tärkeässä tehtävässä motivoimassa, tukemassa ja varmistamassa, että varhaisesta

89

puheeksiotosta tulee työhön kiinteästi liittyvä tehtävä. Alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto tulee määrittää yhdeksi organisaation painopistealueeksi, koska alkoholin ongelmakäytöstä aiheutuu merkittäviä terveydellisiä ja sosiaalisia haittoja, joita voitaisiin tehokkaasti ehkäistä varhaisella puheeksiotolla. Se tulee kirjata organisaation eri tasojen toimintasuunnitelmiin ja siihen tulee kannustaa esimerkiksi tulospalkkiolla. Puheeksioton toteutumista tulee myös seurata, arvioida ja kehittää systemaattisesti.

Tietojärjestelmien tulee tukea työntekijöiden työtä ja asiakkaiden itsehoitoa. Tietojärjestelmiä tulisi kehittää niin, että ne muistuttavat työntekijöitä alkoholinkäytön varhaisesta puheeksiotosta, mahdollistavat alkoholinkäytön tietojen helpon kirjaamisen ja löytämisen. Myös asiakkaiden tulee voida itse kirjata ja päivittää omat alkoholinkäytön tietonsa tietojärjestelmään ja saada niistä kohdennetun palautteen sekä tarvittaessa kutsun vastaanotolle. Lisäksi tietojärjestelmien tulee mahdollistaa toiminnan seuranta.

Asiakkaiden/potilaiden alkoholinkäyttöä tulee arvioida systemaattisesti organisaation määrittämillä ja tarkoituksenmukaisilla arviointimenetelmillä. Tasa-arvoisen, oikeudenmukaisen ja potilasturvallisen asiakaspalvelun ja hoidon näkökulmasta on perusteltua, että puheeksioton ohjeet ja toiminta ovat yhdenmukaisia terveyden- ja sosiaalihuollon samankaltaisten yksiköiden sisällä. Työajan tarkoituksenmukaisen käytön näkökulmasta voi olla hyödyllistä, että varhainen puheeksiotto määritetään terveydenhuollossa ensisijaisesti terveydenhoitajan tehtäväksi. Potilaan alkoholinkäytöstä kysymisen määrittäminen tiettyyn tehtävään kuuluvaksi mahdollistaisi säännöllisesti toteutuvan puheeksioton.

Terveyden- ja sosiaalihuollon ammattilaisten perehdytystä tulee systematisoida ja strukturoida. Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton vahvistamisen näkökulmasta on tarkoituksenmukaista, että aihe kuuluu kaikkien työntekijöiden perehdytykseen ja siitä keskustellaan myös työntekijöiden ohjaustilanteissa. Aiheeseen liittyviin koulutuksiin osallistumista tulee vahvistaa muotoilemalla koulutuksia eri ammattiryhmille tarkoituksenmukaisiksi. Terveydenhoitajille on hyödyllistä järjestää ryhmätyönohjausta kuten muillekin ammattiryhmille. Tämä tukee terveydenhoitajien itsenäistä ja vaativaa työtä sekä alkoholin ongelmakäyttäjien hoitamista.

Päihdehoitoketjun toimivuutta tulee parantaa, koska toimimattomuus kuluttaa turhaan työntekijöiden työaikaa ja energiaa sekä turhauttaa asiakkaita/potilaita. Esimiehet ovat keskeisessä tehtävässä purkamassa toimimattomia rakenteita ja parantamassa hoitoprosessin sujuvuutta. Esimiehet ovat myös keskeisessä asemassa, kun päihdehoidon ja muiden toimijoiden välistä yhteistyötä kehitetään.

90

8 Jatkotutkimusehdotukset

Tulevaisuudessa olisi tarkoituksenmukaista tutkia päihteidenkäytön varhaista puheeksiottoa terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa systeemiteoreettista viitekehystä hyödyntäen ja erilaisia aineistonkeruumenetelmiä käyttämällä.

Jatkotutkimuksissa olisi tarkoituksenmukaista selvittää alkoholin ongelmakäyttäjien näkökulmaa varhaiseen puheeksiottoon haastattelututkimuksilla, koska tämän tutkimuksen tulosten mukaan ongelmakäyttäjät vastaisivat muita epärehellisemmin alkoholinkäytön kysymykseen ja suhtautuivat myös muita kielteisemmin neuvontaan ja laboratoriokokeisiin.

Jatkotutkimuksissa tarvitaan myös tietoa siitä, miten eri ammattiryhmiä voidaan tukea niin, että alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto toteutuu aiempaa tasalaatuisemmin ja laajemmin.

Lisäksi olisi tarkoituksenmukaista tutkia, miten alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa voidaan edistää johtamisen keinoin ja minkälaista johtamista tarvitaan, jotta puheeksiotto saadaan toteutumaan ministeriön strategiasta lähtien käytännön toiminnaksi.

91

LÄHTEET

Aalto, M. 2001. Prevalence and brief intervention of heavy drinkers in primary health care. Lahti project study. Acta Universitatis Tamperensis; 802. Tampereen yliopisto. Lääketieteellinen tiedekunta. ISBN 951-44-5060-4. ISSN 1455-1616. Aalto, M., Pekuri, P. & Seppä, K. 2001. Primary health care nurses´ and physicians` attitudes, knowledge and beliefs regarding brief intervention for heavy drinkers. Addiction 96(2): 305–311. Aalto, M., Pekuri, P. & Seppä, K. 2003. Obstacles to carrying out brief intervention for heavy drinkers in primary health care: a focus group study. Drug & Alcohol Review 22(2):169–173. Aalto, M., Pekuri, P. & Seppä, K. 2005. Implementation of brief alcohol intervention in primary health care: do nurses' and general practitioners' attitudes, skills and knowledge change? Drug & Alcohol Review 24(6): 555–558. Aalto, M. & Seppä, K. 2004. Usefulness, length and content of alcohol-related discussions in primary health care: The exit-poll survey. Alcohol and Alcoholism 39(6): 532–535. Aalto, M., Alho, H., Halme, J. & Seppä, K. 2009. AUDIT and its abbreviated versions in detecting heavy and binge drinking in a general population survey. Drug Alcohol Depend 103(1-2): 25–29. Aalto, M., Pekuri, P. & Seppä, K. 2002. Primary health care professionals' activity in intervening in patients' alcohol drinking: a patient perspective. Drug & Alcohol Dependence 66(1): 39–43. Addy, D., Skinner, N., Shoobridge, J., Freeman, T., Roche, A.M., Pidd, K. & Watts, S. 2004. Handbook for the work practice questionnaire (WPQ): A training evaluation measurementt tool for the alcohol and other drugs field. National Centre for Education and Training on Addiction, Flinders University. American Educational Research Association, American Psychological Association & National Council of Measurement in Education. 2014. Standards for educational and psychological testing. Washington, DC: AERA. Aira, M., Kauhanen, J., Larivaara, P. & Rautio, P. 2003. Factors influencing inquiry about patients’ alcohol consumption by primary health care physicians: qualitative semi-structured interview study. Family Practice 20(3): 270–275. Alkoholijuomien kulutus. 2014. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/126295/Tr14.pdf?sequence=6 (luettu 1.9.2015) Alkoholiongelmaisen hoito. 2011. Käypä hoito - suositus. Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50028 (luettu 14.10.2012)

90

8 Jatkotutkimusehdotukset

Tulevaisuudessa olisi tarkoituksenmukaista tutkia päihteidenkäytön varhaista puheeksiottoa terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa systeemiteoreettista viitekehystä hyödyntäen ja erilaisia aineistonkeruumenetelmiä käyttämällä.

Jatkotutkimuksissa olisi tarkoituksenmukaista selvittää alkoholin ongelmakäyttäjien näkökulmaa varhaiseen puheeksiottoon haastattelututkimuksilla, koska tämän tutkimuksen tulosten mukaan ongelmakäyttäjät vastaisivat muita epärehellisemmin alkoholinkäytön kysymykseen ja suhtautuivat myös muita kielteisemmin neuvontaan ja laboratoriokokeisiin.

Jatkotutkimuksissa tarvitaan myös tietoa siitä, miten eri ammattiryhmiä voidaan tukea niin, että alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto toteutuu aiempaa tasalaatuisemmin ja laajemmin.

Lisäksi olisi tarkoituksenmukaista tutkia, miten alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa voidaan edistää johtamisen keinoin ja minkälaista johtamista tarvitaan, jotta puheeksiotto saadaan toteutumaan ministeriön strategiasta lähtien käytännön toiminnaksi.

91

LÄHTEET

Aalto, M. 2001. Prevalence and brief intervention of heavy drinkers in primary health care. Lahti project study. Acta Universitatis Tamperensis; 802. Tampereen yliopisto. Lääketieteellinen tiedekunta. ISBN 951-44-5060-4. ISSN 1455-1616. Aalto, M., Pekuri, P. & Seppä, K. 2001. Primary health care nurses´ and physicians` attitudes, knowledge and beliefs regarding brief intervention for heavy drinkers. Addiction 96(2): 305–311. Aalto, M., Pekuri, P. & Seppä, K. 2003. Obstacles to carrying out brief intervention for heavy drinkers in primary health care: a focus group study. Drug & Alcohol Review 22(2):169–173. Aalto, M., Pekuri, P. & Seppä, K. 2005. Implementation of brief alcohol intervention in primary health care: do nurses' and general practitioners' attitudes, skills and knowledge change? Drug & Alcohol Review 24(6): 555–558. Aalto, M. & Seppä, K. 2004. Usefulness, length and content of alcohol-related discussions in primary health care: The exit-poll survey. Alcohol and Alcoholism 39(6): 532–535. Aalto, M., Alho, H., Halme, J. & Seppä, K. 2009. AUDIT and its abbreviated versions in detecting heavy and binge drinking in a general population survey. Drug Alcohol Depend 103(1-2): 25–29. Aalto, M., Pekuri, P. & Seppä, K. 2002. Primary health care professionals' activity in intervening in patients' alcohol drinking: a patient perspective. Drug & Alcohol Dependence 66(1): 39–43. Addy, D., Skinner, N., Shoobridge, J., Freeman, T., Roche, A.M., Pidd, K. & Watts, S. 2004. Handbook for the work practice questionnaire (WPQ): A training evaluation measurementt tool for the alcohol and other drugs field. National Centre for Education and Training on Addiction, Flinders University. American Educational Research Association, American Psychological Association & National Council of Measurement in Education. 2014. Standards for educational and psychological testing. Washington, DC: AERA. Aira, M., Kauhanen, J., Larivaara, P. & Rautio, P. 2003. Factors influencing inquiry about patients’ alcohol consumption by primary health care physicians: qualitative semi-structured interview study. Family Practice 20(3): 270–275. Alkoholijuomien kulutus. 2014. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/126295/Tr14.pdf?sequence=6 (luettu 1.9.2015) Alkoholiongelmaisen hoito. 2011. Käypä hoito - suositus. Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50028 (luettu 14.10.2012)

92

Alvesson, M. 2002. Understanding organizational culture. Sage Publications. London. Amaral-Sabadini, M., Saitz, R. & Souza-Formigoni, M. 2010. Do attitudes about unhealthy alcohol and other drug (AOD) use impact primary care professionals' readiness to implement AOD-related preventive care? Drug and Alcohol Review 29(6): 655–661. Anderson, P., Kaner, E., Wutzke ,S., Funk, M., Heather, N. & Wensing, M. 2004. Attitudes and managing alcohol problems in general practice: An interaction analysis based on findings from a WHO collaborative study. Alcohol and Alcoholism 39(4): 351–356. Anderson, P., Kaner, E., Wutzke, S., Wensing, M., Grol, R. & Heather, N. 2003. Attitudes and management of alcohol problems in general practice: Descriptive analysis based on findings of a World Health Organization international collaborative study. Alcohol and Alcoholism 38(6): 597–601. Anderson, P., Laurant, M., Kaner, E., Wensing, M. & Grol, R. 2004. Engaging general practitioners in the management of hazardous and harmful alcohol consumption: results of meta-analysis. Journal of Studies on Alcohol and Drugs 65(2): 191–199. Babor T., Higgins-Biddle J., Dauser D., Higgins P. & Burleson, J. 2005. Alcohol screening and brief interventions in primary care settings: Implementation models and predictors. Journal of Studies on Alcohol 66(3): 361–369. Babor, T., Higgins-Biddle, J., Saunders, J. & Monteiro, M. 2001. AUDIT - The Alcohol Use Disorders Identification Test: Guidelines for use in primary care. 2. painos. WHO. Babor, T. & Kadden, R. 2005. Screening and interventions for alcohol and drug problems in medical settings: what works? Journal of Trauma-Injury Infection & Critical Care 59(3): 80–87. Ballesteros, J., Duffy, J., Querejeta, I., Arino J. & Gonzales-Pinto, A. 2004. Efficacy of brief interventions for hazardous drinkers in primary care: systematic review and meta-analysis. Alcoholism: Clinical and Experimental Research 28(4): 608–618. Behm, M-A. 2015. Ihanteet ja arki päivystysvastaanoton puheeksiottotilanteissa: eettisten periaatteiden toteutuminen. Itä-Suomen yliopisto. Terveystieteiden tiedekunta. Hoitotieteen laitos. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Health Sciences., no 311. ISSN: 1798-5714. ISBN: 978-952-61-1944-1. Bennett, V. 2014. Changing culture and improving public health. Primary Health Care 24 (6): 10-10.

Berends, L. & Lubman, D.I. 2013. Obstacles to alcohol and drug care: Are medicare locals the answer? Australian Family Physician 42(5): 339-342.

Bergman, H., Hubicka, B., Laurell, H. & Schlyter, F. 2000. BAC Level and Alcohol Problems among Drivers Suspected of DUI. Proceedings of the 15th International Conference on Alcohol, Drugs and Traffic Safety. Botelho R., Engle B., Camilo Mora J. & Holder C. 2011. Brief Interventions for Alcohol Misuse. Primary Care: Clinics in Office Practice 38(1): 105–123.

93

Brown, R., Moberg, P., Allen, J., Peterson, C., Saunders, L., Croyle, M., Lecoanet, R., Linnan, S., Breidenbach, K. & Caldwell, S. 2014. A team approach to systematic behavioral screening and intervention. American Journal Managed Care 20(4):113–121. Brown, R. 2000. Group process. 2. painos. Blackwell. Malden. Burns, N. & Grove, S. 2005. The practise of nursing research. Conduct, critique & utilization. W.B. Saunders Company, Philadelphia. Carey, K., Carey, M. & Chandra, P. 2003. Psychometric evaluation of the alcohol use disorders identification test and short drug abuse screening test with psychiatric patients in India. Journal of Clinical Psychiatry 64(7): 767–774. Chan, B.C., Jayasingfe, U.V,. Christi, B., Laws, R.A., Orr, N., Williams, A., Partington, K. & Harris, M.F. 2013. The impact of a team-based intervention on the lifestyle risk factor management practices of community nurses: outcomes of the community nursing SNAP trial. BMC Health Service Research (13):54. Cheeta, S., Drummond, C., Oyefeso, A., Phillips, T., Deluca, P. & Perryman, K. 2008. Low identification of alcohol use disorders in general practice in England. Addiction 103(5): 766–773. Clifford, A. & Shakeshaft, A. 2011. Evidence-based alcohol screening and brief intervention in Aboriginal Community Controlled Health Services: Experiences of health-care providers. Drug and Alcohol Review 30(1): 55–62. Cohen, R., Swerdlik, M.E. & Sturman, E.M. 2013. Psychological testing and assessment. An Introduction to tests and measurement. 8. painos. McGraw-Hill. Crothers, C.A. & Dorrian, J. 2011. Determinants of Nurses' Attitudes toward the Care of Patients with Alcohol Problems. ISRN nursing. 821514. Cruvinel, E., Richter, K., Bastos, R. & Ronzani, T. 2013. Screening and brief intervention for alcohol and other drug use in primary care: associations between organizational climate and practice. Addiction Science & Clinical Practice 8: 4. Davoudi, M. & Rawson, R. 2010. Screening, brief intervention, and referral to treatment (SBIRT) initiatives in California: notable trends, challenges, and recommendations. Journal of Psychoactive Drugs l(6): 239–248. Dollard, M., Winefield, A. & Winefield, H. 2003. Occupational stress in the service professions. Taylor & Francis. London. Doran C., Hall H., Shakeshaft A., Vos, T. & Cobiac L. 2010. Alcohol policy reform in Australia: what can we learn from the evidence? Medical Journal Australia 192(8):468-70. Doyle, S., Donovan, D. & Kivlahan, D. 2007. The factor structure of the Alcohol Use Disorders Identification Test (AUDIT). Journal of Studies on Alcohol and Drugs 68(3): 474–479. Drummond, C., Gual, A., Goos, C., Godfrey, C., Deluca, P., Von Der Goltz, C., Gmel, G., Scafato, E., Wolstenholme, A., Mann, K., Coulton, S. & Kaner, E. 2011. Identifying the gap between need and intervention for alcohol use disorders in Europe. Addiction 106: 31–36.

92

Alvesson, M. 2002. Understanding organizational culture. Sage Publications. London. Amaral-Sabadini, M., Saitz, R. & Souza-Formigoni, M. 2010. Do attitudes about unhealthy alcohol and other drug (AOD) use impact primary care professionals' readiness to implement AOD-related preventive care? Drug and Alcohol Review 29(6): 655–661. Anderson, P., Kaner, E., Wutzke ,S., Funk, M., Heather, N. & Wensing, M. 2004. Attitudes and managing alcohol problems in general practice: An interaction analysis based on findings from a WHO collaborative study. Alcohol and Alcoholism 39(4): 351–356. Anderson, P., Kaner, E., Wutzke, S., Wensing, M., Grol, R. & Heather, N. 2003. Attitudes and management of alcohol problems in general practice: Descriptive analysis based on findings of a World Health Organization international collaborative study. Alcohol and Alcoholism 38(6): 597–601. Anderson, P., Laurant, M., Kaner, E., Wensing, M. & Grol, R. 2004. Engaging general practitioners in the management of hazardous and harmful alcohol consumption: results of meta-analysis. Journal of Studies on Alcohol and Drugs 65(2): 191–199. Babor T., Higgins-Biddle J., Dauser D., Higgins P. & Burleson, J. 2005. Alcohol screening and brief interventions in primary care settings: Implementation models and predictors. Journal of Studies on Alcohol 66(3): 361–369. Babor, T., Higgins-Biddle, J., Saunders, J. & Monteiro, M. 2001. AUDIT - The Alcohol Use Disorders Identification Test: Guidelines for use in primary care. 2. painos. WHO. Babor, T. & Kadden, R. 2005. Screening and interventions for alcohol and drug problems in medical settings: what works? Journal of Trauma-Injury Infection & Critical Care 59(3): 80–87. Ballesteros, J., Duffy, J., Querejeta, I., Arino J. & Gonzales-Pinto, A. 2004. Efficacy of brief interventions for hazardous drinkers in primary care: systematic review and meta-analysis. Alcoholism: Clinical and Experimental Research 28(4): 608–618. Behm, M-A. 2015. Ihanteet ja arki päivystysvastaanoton puheeksiottotilanteissa: eettisten periaatteiden toteutuminen. Itä-Suomen yliopisto. Terveystieteiden tiedekunta. Hoitotieteen laitos. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Health Sciences., no 311. ISSN: 1798-5714. ISBN: 978-952-61-1944-1. Bennett, V. 2014. Changing culture and improving public health. Primary Health Care 24 (6): 10-10.

Berends, L. & Lubman, D.I. 2013. Obstacles to alcohol and drug care: Are medicare locals the answer? Australian Family Physician 42(5): 339-342.

Bergman, H., Hubicka, B., Laurell, H. & Schlyter, F. 2000. BAC Level and Alcohol Problems among Drivers Suspected of DUI. Proceedings of the 15th International Conference on Alcohol, Drugs and Traffic Safety. Botelho R., Engle B., Camilo Mora J. & Holder C. 2011. Brief Interventions for Alcohol Misuse. Primary Care: Clinics in Office Practice 38(1): 105–123.

93

Brown, R., Moberg, P., Allen, J., Peterson, C., Saunders, L., Croyle, M., Lecoanet, R., Linnan, S., Breidenbach, K. & Caldwell, S. 2014. A team approach to systematic behavioral screening and intervention. American Journal Managed Care 20(4):113–121. Brown, R. 2000. Group process. 2. painos. Blackwell. Malden. Burns, N. & Grove, S. 2005. The practise of nursing research. Conduct, critique & utilization. W.B. Saunders Company, Philadelphia. Carey, K., Carey, M. & Chandra, P. 2003. Psychometric evaluation of the alcohol use disorders identification test and short drug abuse screening test with psychiatric patients in India. Journal of Clinical Psychiatry 64(7): 767–774. Chan, B.C., Jayasingfe, U.V,. Christi, B., Laws, R.A., Orr, N., Williams, A., Partington, K. & Harris, M.F. 2013. The impact of a team-based intervention on the lifestyle risk factor management practices of community nurses: outcomes of the community nursing SNAP trial. BMC Health Service Research (13):54. Cheeta, S., Drummond, C., Oyefeso, A., Phillips, T., Deluca, P. & Perryman, K. 2008. Low identification of alcohol use disorders in general practice in England. Addiction 103(5): 766–773. Clifford, A. & Shakeshaft, A. 2011. Evidence-based alcohol screening and brief intervention in Aboriginal Community Controlled Health Services: Experiences of health-care providers. Drug and Alcohol Review 30(1): 55–62. Cohen, R., Swerdlik, M.E. & Sturman, E.M. 2013. Psychological testing and assessment. An Introduction to tests and measurement. 8. painos. McGraw-Hill. Crothers, C.A. & Dorrian, J. 2011. Determinants of Nurses' Attitudes toward the Care of Patients with Alcohol Problems. ISRN nursing. 821514. Cruvinel, E., Richter, K., Bastos, R. & Ronzani, T. 2013. Screening and brief intervention for alcohol and other drug use in primary care: associations between organizational climate and practice. Addiction Science & Clinical Practice 8: 4. Davoudi, M. & Rawson, R. 2010. Screening, brief intervention, and referral to treatment (SBIRT) initiatives in California: notable trends, challenges, and recommendations. Journal of Psychoactive Drugs l(6): 239–248. Dollard, M., Winefield, A. & Winefield, H. 2003. Occupational stress in the service professions. Taylor & Francis. London. Doran C., Hall H., Shakeshaft A., Vos, T. & Cobiac L. 2010. Alcohol policy reform in Australia: what can we learn from the evidence? Medical Journal Australia 192(8):468-70. Doyle, S., Donovan, D. & Kivlahan, D. 2007. The factor structure of the Alcohol Use Disorders Identification Test (AUDIT). Journal of Studies on Alcohol and Drugs 68(3): 474–479. Drummond, C., Gual, A., Goos, C., Godfrey, C., Deluca, P., Von Der Goltz, C., Gmel, G., Scafato, E., Wolstenholme, A., Mann, K., Coulton, S. & Kaner, E. 2011. Identifying the gap between need and intervention for alcohol use disorders in Europe. Addiction 106: 31–36.

94

Ducci, F. & Goldman, D. 2008. Genetic approaches to addiction: genes and alcohol. Addiction 103(9): 1414–1428. Duraisingam, V., Roche, A., Pidd, K., Zoontjens, A. & Pollard, Y. 2007. Wellbeing, stress and burnout: A national survey of managers in alcohol and other drug treatment services. National Centre for Education and Training on Addiction (NCETA). Flinders University. Adelaide. Edlund, M., Unützer, J. & Wells, K. 2004. Clinician screening and treatment of alcohol, drug, and mental problems in primary care. Medical Care 42(12): 1158–1166. Engdahl, B. & Nilsen, P. 2011. Receiving an alcohol enquiry from a physician in routine health care in Sweden: A population-based study of gender differences and predictors. International Journal of Environmental Research and Public Health 8(5): 1296–1307. ETENE. 2008. Terveyden edistämisen eettiset haasteet. Sosiaali- ja terveysministeriö. http://www.etene.org/dokumentit/Etene19sb.pdf (luettu 10.10.2009) Fankhänel, T., Julia, L., Stephanie, P., Karen, V. & Andreas, K. 2014. Screening and Brief Intervention in Primary Care: Barriers Against an Early Intervention for Patients with Alcohol Misuse. Psychotherapie, Psychosomatik, Medizinische Psychologie 64(9-10): 373–377. Field, A. 2009. Discovering Statistics using SPSS. 3.painos. Sage. London. Freeman, T., Roche, A., Williamson, P. & Pidd, K. 2007. Can the Theory of Planned Behaviour improve our understanding of the influence of organisational factors on workers’ behaviour? Proceedings of the 7th Industrial & Organisational Psychology Conference. 81–85. Fleming, M., Barry, K. & Manwell L. 1997. Brief physician advice for problem alcohol drinkers: a randomized controlled trial in community-based primary care practices. Journal of the American Medical Association 277(13): 1039–1045. Gifford, H., Paton, S., Cvitanovic, L., McMenamin J. & Newton, C. 2012. Is routine alcohol screening and brief intervention feasible in a New Zealand primary care environment? The New Zealand Medical Journal 11(1354): 17–25. Goldstein, I. & Ford, J. 2002. Training in organisations. 4. painos. Wadsworth. Belmont, CA. Hackman, J. & Oldham, G. 1976. Motivation through the design of work: Test of a theory. Organizational Behavior and Human Performance 16(2): 250-279. Halme, J., Seppä, K., Alho, H., Pirkola, S., Poikolainen, K., Lönnqvist, J. & Aalto, M. 2008. Hazardous drinking: Prevalence and associations in the Finnish general population. Alcoholism: Clinical and Experimental Research 32(1): 8–9. Heather, N. 2011. Developing, evaluating and implementing alcohol brief interventions in Europe. Drug and Alcohol Review 30(2): 138–147. Heather, N. 2012. Commentary on Seppänen and Colleagues; Institutionalization of Brief Alcohol Intervention in Primary Health Care-The Finnish Case. Alcoholism: Clinical & Experimental Research 36(8): 1311–1313.

95

Helakorpi, S., Patja K., Prättälä R. & Uutela A. 2007. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 1/ 2007. Helsinki. Helldán, A. & Helakorpi, S. 2015. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 6/2015. Helsinki. Holmqvist, M., Bendtsen, P., Spak, F., Rommelsjo, A., Geirsson, M. & Nilsen, P. 2008 Asking patients about their drinking. A national survey among primary health care physicians and nurses in Sweden. Addict Behaviors 33(2): 301–314. Howard, M. & Chung, S. 2000. Nurses’ attitudes towards substances misusers. l. Surveys. Substance Use and Misuse 35(3): 347–365. Hunter, S., Watkins, K., Wenzel, S., Gilmore, J., Sheehe, J. & Griffin, B. 2005. Training substance abuse treatment staff to care for co-occurring disorders. Journal of Substance Abuse Treatment 28(3): 239–245. Hyman, Z. & Crosby, F. 2010. Study of implementation of a guideline for brief alcohol intervention in primary care. Journal of Nursing Care Quality 25(1): 46–55. Hyman, Z. 2006. Brief interventions for high-risk drinker. Journal of Clinical Nursing 15(11): 1383–1396. IARC. 2009. http://www.iarc.fr/en/media-centre/pr/2009/pdfs/pr196_E.pdf (luettu 20.2.2010) International Testing Commission (ITC). 2014. ITC guidelines on quality control in scoring, test analysis, and reporting test scores. International Journal of Testing 14(3): 195–217. Johnson, M., Jackson, R., Guillaume, L., Meier, P. & Goyder, E. 2010. Barriers and facilitators to implementing screening and brief intervention for alcohol misuse: a systematic review of qualitative evidence. Journal of Nursing Care Quality 25(1): 46–55. Johnson, J.A., Seale J.P., Shelleberger, S., Hamrick, M. & Lott, R. 2013. Impact of system-level changes and training on alcohol screening and brief intervention in a family medicine residency clinic: a pilot study. Substance Abuse Treatment, Prevention, and Policy. (8): 9. Johnson, J.K., Miller, S.H. & Horowitz, S.D. 2008. Systems-Based Practice: Improving the Safety and Quality of Patient Care by Recognizing and Improving the Systems in Which We Work. Teoksessa: Advances in Patient Safety: New Directions and Alternative Approaches (Vol. 2: Culture and Redesign). (Toim.) Henriksen, K., Battles, J.B., Keyes, M.A. & Grady, M.L. Agency for Healthcare Research and Quality (US). Rockville (MD). Johansson, K., Axelin, A., Stolt, M. & Ääri, R-L. (Toim.) 2007. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja sen tekeminen. University of Turku. Department of Nursing science. Research reports. A: 51/2007. Jöreskog, G. & Sörbom, D. 1996. LISREL 8 User's Reference Guide. Scientic Software International. Kaarne, T., Aalto, M., Kuokkanen, M. & Seppä, K. 2009. Drinking habits and prevalence of heavy drinking among occupational healthcare patients. Scandinavian Journal of Primary Health Care 27(1): 53—57.

94

Ducci, F. & Goldman, D. 2008. Genetic approaches to addiction: genes and alcohol. Addiction 103(9): 1414–1428. Duraisingam, V., Roche, A., Pidd, K., Zoontjens, A. & Pollard, Y. 2007. Wellbeing, stress and burnout: A national survey of managers in alcohol and other drug treatment services. National Centre for Education and Training on Addiction (NCETA). Flinders University. Adelaide. Edlund, M., Unützer, J. & Wells, K. 2004. Clinician screening and treatment of alcohol, drug, and mental problems in primary care. Medical Care 42(12): 1158–1166. Engdahl, B. & Nilsen, P. 2011. Receiving an alcohol enquiry from a physician in routine health care in Sweden: A population-based study of gender differences and predictors. International Journal of Environmental Research and Public Health 8(5): 1296–1307. ETENE. 2008. Terveyden edistämisen eettiset haasteet. Sosiaali- ja terveysministeriö. http://www.etene.org/dokumentit/Etene19sb.pdf (luettu 10.10.2009) Fankhänel, T., Julia, L., Stephanie, P., Karen, V. & Andreas, K. 2014. Screening and Brief Intervention in Primary Care: Barriers Against an Early Intervention for Patients with Alcohol Misuse. Psychotherapie, Psychosomatik, Medizinische Psychologie 64(9-10): 373–377. Field, A. 2009. Discovering Statistics using SPSS. 3.painos. Sage. London. Freeman, T., Roche, A., Williamson, P. & Pidd, K. 2007. Can the Theory of Planned Behaviour improve our understanding of the influence of organisational factors on workers’ behaviour? Proceedings of the 7th Industrial & Organisational Psychology Conference. 81–85. Fleming, M., Barry, K. & Manwell L. 1997. Brief physician advice for problem alcohol drinkers: a randomized controlled trial in community-based primary care practices. Journal of the American Medical Association 277(13): 1039–1045. Gifford, H., Paton, S., Cvitanovic, L., McMenamin J. & Newton, C. 2012. Is routine alcohol screening and brief intervention feasible in a New Zealand primary care environment? The New Zealand Medical Journal 11(1354): 17–25. Goldstein, I. & Ford, J. 2002. Training in organisations. 4. painos. Wadsworth. Belmont, CA. Hackman, J. & Oldham, G. 1976. Motivation through the design of work: Test of a theory. Organizational Behavior and Human Performance 16(2): 250-279. Halme, J., Seppä, K., Alho, H., Pirkola, S., Poikolainen, K., Lönnqvist, J. & Aalto, M. 2008. Hazardous drinking: Prevalence and associations in the Finnish general population. Alcoholism: Clinical and Experimental Research 32(1): 8–9. Heather, N. 2011. Developing, evaluating and implementing alcohol brief interventions in Europe. Drug and Alcohol Review 30(2): 138–147. Heather, N. 2012. Commentary on Seppänen and Colleagues; Institutionalization of Brief Alcohol Intervention in Primary Health Care-The Finnish Case. Alcoholism: Clinical & Experimental Research 36(8): 1311–1313.

95

Helakorpi, S., Patja K., Prättälä R. & Uutela A. 2007. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 1/ 2007. Helsinki. Helldán, A. & Helakorpi, S. 2015. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 6/2015. Helsinki. Holmqvist, M., Bendtsen, P., Spak, F., Rommelsjo, A., Geirsson, M. & Nilsen, P. 2008 Asking patients about their drinking. A national survey among primary health care physicians and nurses in Sweden. Addict Behaviors 33(2): 301–314. Howard, M. & Chung, S. 2000. Nurses’ attitudes towards substances misusers. l. Surveys. Substance Use and Misuse 35(3): 347–365. Hunter, S., Watkins, K., Wenzel, S., Gilmore, J., Sheehe, J. & Griffin, B. 2005. Training substance abuse treatment staff to care for co-occurring disorders. Journal of Substance Abuse Treatment 28(3): 239–245. Hyman, Z. & Crosby, F. 2010. Study of implementation of a guideline for brief alcohol intervention in primary care. Journal of Nursing Care Quality 25(1): 46–55. Hyman, Z. 2006. Brief interventions for high-risk drinker. Journal of Clinical Nursing 15(11): 1383–1396. IARC. 2009. http://www.iarc.fr/en/media-centre/pr/2009/pdfs/pr196_E.pdf (luettu 20.2.2010) International Testing Commission (ITC). 2014. ITC guidelines on quality control in scoring, test analysis, and reporting test scores. International Journal of Testing 14(3): 195–217. Johnson, M., Jackson, R., Guillaume, L., Meier, P. & Goyder, E. 2010. Barriers and facilitators to implementing screening and brief intervention for alcohol misuse: a systematic review of qualitative evidence. Journal of Nursing Care Quality 25(1): 46–55. Johnson, J.A., Seale J.P., Shelleberger, S., Hamrick, M. & Lott, R. 2013. Impact of system-level changes and training on alcohol screening and brief intervention in a family medicine residency clinic: a pilot study. Substance Abuse Treatment, Prevention, and Policy. (8): 9. Johnson, J.K., Miller, S.H. & Horowitz, S.D. 2008. Systems-Based Practice: Improving the Safety and Quality of Patient Care by Recognizing and Improving the Systems in Which We Work. Teoksessa: Advances in Patient Safety: New Directions and Alternative Approaches (Vol. 2: Culture and Redesign). (Toim.) Henriksen, K., Battles, J.B., Keyes, M.A. & Grady, M.L. Agency for Healthcare Research and Quality (US). Rockville (MD). Johansson, K., Axelin, A., Stolt, M. & Ääri, R-L. (Toim.) 2007. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja sen tekeminen. University of Turku. Department of Nursing science. Research reports. A: 51/2007. Jöreskog, G. & Sörbom, D. 1996. LISREL 8 User's Reference Guide. Scientic Software International. Kaarne, T., Aalto, M., Kuokkanen, M. & Seppä, K. 2009. Drinking habits and prevalence of heavy drinking among occupational healthcare patients. Scandinavian Journal of Primary Health Care 27(1): 53—57.

96

Kaner E. 2010. Brief alcohol intervention: time for translational research. Addiction 105 (6): 960-961. Kaner, E., Dickinson, H., Beyer, F., Campbel,l F., Schlesinger, C., Heather, N., Saunders, J., Burnand, B. & Pienaar, E. 2009. Effectiveness of brief alcohol interventions in primary care populations (Review). Cochrane. Karam-Hage, M., Nerenberg, L. & Brower, K. 2001. Modifying residents’ attitudes about substance abuse treatment and training. American Journal of Addictions 10(1): 40–47.

Keurhorst, M., Anderson, P., Spak, F., Bendtsen, P., Segura, L., Colom, J., Reynolds, J., Drummond, C., Deluca, P., van Steenkiste, B., Mierzecki, A., Ktoda, K., Wallace, P., Newbury-Birch, D., Kaner, E., Gual, T. & Laurant, M. 2013. Implementing training and support, financial reimbursement, and referral to an internet-based brief advice program to improve the early identification of hazardous and harmful alcohol consumption in primary care (ODHIN): Study protocol for a cluster randomized factorial trial. Implementation Science 8(1).

Khadjesar, Z., Marston, L., Petersen, I., Nazareth, I. & Walters, K. 2013. Alcohol consumption screening of newly-registered patients in primary care: a cross-sectional analysis. British Journal of General Practice 63(615): 706–712. Kim, T., Saitz, R., Kretsch, N., Cruz, A., Winter, M., Shanahan, C. & Alford, D. 2013. Screening for unhealthy alcohol and other drug use by Health educators: Do primary care clinicians document screening results? Journal of Addiction Medicine 7(3): 204–209. Klimas, J., Lally, K., Murphy, L., Crowley, L., Anderson, R., Meagher, D., McCombe, G., Smyth, B., Bury, G. & Cullen, W. 2014. Development and process evaluation of an educational intervention to support primary care of problem alcohol among drug users. Drugs and Alcohol Today 14(2): 76–86. Kline, R. 2011. Principles and practice of Structural Equation Modeling. The Guilford Press. New York. Kuokkanen, M. & Seppä, K. 2010. Are brief intervention recommendations feasible? Duodecim 126(11): 1322–1327. Kylmä, J. 2008. Näkökohtia tutkimusetiikasta laadullisessa terveystutkimuksessa. Teoksessa: (Toim.) Pietilä, A-M., Länsimies-Antikainen, H. Etiikkaa monitieteisesti. Pohdintaa ja kysymyksiä. Kuopion yliopiston julkaisuja F. Kylmä, J., Vehviläinen-Julkunen K. & Lähdevirta J. 2003. Laadullinen terveystutkimus – mitä, miten ja miksi. Duodecim 119: 609–615. Kääriäinen, J. 2010. Stepwise, tailored implementation of brief alcohol intervention for risky drinkers in Health Care. Academic dissertation. Acta Universitatis Tamperensis 1569. ISBN 978-951-44-8282-3 Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (17.8.1992/785). Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 17.8.1992/785. FINLEX. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785 (luettu 6.10.2008)

97

Landy, J., Hynes, K., Checinski, K. & Crome, I. 2005. Knowledge of and attitudes to substance misuse in undergraduate British medical students. Drugs: Education, Prevention and Policy 12(2): 137–148. Lee, R. 1993. Doing reseach on sensitive issues. Sage Publications. London. Leino-Kilpi, H. 2014. Hoitotyön etiikan perusta. Teoksessa Leino-Kilpi H & Välimäki M. Etiikka hoitotyössä. 8. uudistettu painos. Sanoma Pro Oy, Helsinki, 23–35. Lewis, M., DeVellis, B. & Sleath, B. 2002. Social influence and interpersonal communication in health behaviour. Teoksessa: Health Behavior and Health Education. (Toim.) Glanz, K., Rimer, B. & Lewis, F. Jossey-Bass. San Francisco, CA. Liamputtong, P. 2007. Researching the vulnerable: a guide to sensitive research methods. SAGE. London. Lincoln, Y. & Cuba, E. 1985. Naturalistic inquiry. Sage Publication. Beverly Hills. Lima, C., Freire, A., Silva, A., Teixeira, R., Farrel, M. & Farrel, M. 2005. Concurrent and construct validity of the Audit in urban Brazilian sample. Alcohol and Alcoholism. 40(6): 584–589. Littlejohn, C. 2006. Does socio-economic status influence the acceptability of attendance for, and outcome of, screening and brief interventions for alcohol misuse: a review. Alcohol and Alcoholism 41(5): 540–545. Lock, C. & Kaner, E. 2004. Implementation of brief alcohol interventions by nurses in primary care: do non-clinical factors influence practice? Family Practice 21(3): 270–275. Lock, C., Kaner, E., Lamont, S. & Bond, S. 2002. A qualitative study of nurses' attitudes and practices regarding brief alcohol intervention in primary health care. Journal of Advanced Nursing 39(4): 333–342. Maisto, S., Conigliaro, J., McNeil, M., Kraemer, K. & Kelly, M. 2000. An empirical investigation of the factor structure of the AUDIT. Psychological Assessment 12(3): 346–353. McElwaine, K., Freund, M., Campbell, E., Knight, J., Bowman, J., Doherty, E., Wye, P., Wolfenden, L., Lecathelinais, C., McLachlan, S. & Wiggers, J. 2013. The delivery of preventive care to clients of community health services. BMC Health Services Research 13: 167. McElwaine, K., Freund, M., Campbell, E., Knight, J., Slattery, C., Doherty, E., McElduff, P., Wolfenden, L., Bowman, J., Wye, P., Gillham, K. & Wiggers, J. 2011. The effectiveness of an intervention in increasing community health clinician provision of preventive care: a study protocol of a non-randomised, multiple-baseline trial. BMC Health Services Research 11: 354. McKnight-Eily, L., Yong, L., Brewer, R., Kanny, D., Hua, L., Denny, C., Balluz, L. & Collins, J. 2014. Vital Signs: Communication Between Health Professionals and Their Patients About Alcohol Use - 44 States and the District of Columbia, 2011. MMWR Recommendations & Reports 63(7): 16–22.

96

Kaner E. 2010. Brief alcohol intervention: time for translational research. Addiction 105 (6): 960-961. Kaner, E., Dickinson, H., Beyer, F., Campbel,l F., Schlesinger, C., Heather, N., Saunders, J., Burnand, B. & Pienaar, E. 2009. Effectiveness of brief alcohol interventions in primary care populations (Review). Cochrane. Karam-Hage, M., Nerenberg, L. & Brower, K. 2001. Modifying residents’ attitudes about substance abuse treatment and training. American Journal of Addictions 10(1): 40–47.

Keurhorst, M., Anderson, P., Spak, F., Bendtsen, P., Segura, L., Colom, J., Reynolds, J., Drummond, C., Deluca, P., van Steenkiste, B., Mierzecki, A., Ktoda, K., Wallace, P., Newbury-Birch, D., Kaner, E., Gual, T. & Laurant, M. 2013. Implementing training and support, financial reimbursement, and referral to an internet-based brief advice program to improve the early identification of hazardous and harmful alcohol consumption in primary care (ODHIN): Study protocol for a cluster randomized factorial trial. Implementation Science 8(1).

Khadjesar, Z., Marston, L., Petersen, I., Nazareth, I. & Walters, K. 2013. Alcohol consumption screening of newly-registered patients in primary care: a cross-sectional analysis. British Journal of General Practice 63(615): 706–712. Kim, T., Saitz, R., Kretsch, N., Cruz, A., Winter, M., Shanahan, C. & Alford, D. 2013. Screening for unhealthy alcohol and other drug use by Health educators: Do primary care clinicians document screening results? Journal of Addiction Medicine 7(3): 204–209. Klimas, J., Lally, K., Murphy, L., Crowley, L., Anderson, R., Meagher, D., McCombe, G., Smyth, B., Bury, G. & Cullen, W. 2014. Development and process evaluation of an educational intervention to support primary care of problem alcohol among drug users. Drugs and Alcohol Today 14(2): 76–86. Kline, R. 2011. Principles and practice of Structural Equation Modeling. The Guilford Press. New York. Kuokkanen, M. & Seppä, K. 2010. Are brief intervention recommendations feasible? Duodecim 126(11): 1322–1327. Kylmä, J. 2008. Näkökohtia tutkimusetiikasta laadullisessa terveystutkimuksessa. Teoksessa: (Toim.) Pietilä, A-M., Länsimies-Antikainen, H. Etiikkaa monitieteisesti. Pohdintaa ja kysymyksiä. Kuopion yliopiston julkaisuja F. Kylmä, J., Vehviläinen-Julkunen K. & Lähdevirta J. 2003. Laadullinen terveystutkimus – mitä, miten ja miksi. Duodecim 119: 609–615. Kääriäinen, J. 2010. Stepwise, tailored implementation of brief alcohol intervention for risky drinkers in Health Care. Academic dissertation. Acta Universitatis Tamperensis 1569. ISBN 978-951-44-8282-3 Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (17.8.1992/785). Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 17.8.1992/785. FINLEX. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785 (luettu 6.10.2008)

97

Landy, J., Hynes, K., Checinski, K. & Crome, I. 2005. Knowledge of and attitudes to substance misuse in undergraduate British medical students. Drugs: Education, Prevention and Policy 12(2): 137–148. Lee, R. 1993. Doing reseach on sensitive issues. Sage Publications. London. Leino-Kilpi, H. 2014. Hoitotyön etiikan perusta. Teoksessa Leino-Kilpi H & Välimäki M. Etiikka hoitotyössä. 8. uudistettu painos. Sanoma Pro Oy, Helsinki, 23–35. Lewis, M., DeVellis, B. & Sleath, B. 2002. Social influence and interpersonal communication in health behaviour. Teoksessa: Health Behavior and Health Education. (Toim.) Glanz, K., Rimer, B. & Lewis, F. Jossey-Bass. San Francisco, CA. Liamputtong, P. 2007. Researching the vulnerable: a guide to sensitive research methods. SAGE. London. Lincoln, Y. & Cuba, E. 1985. Naturalistic inquiry. Sage Publication. Beverly Hills. Lima, C., Freire, A., Silva, A., Teixeira, R., Farrel, M. & Farrel, M. 2005. Concurrent and construct validity of the Audit in urban Brazilian sample. Alcohol and Alcoholism. 40(6): 584–589. Littlejohn, C. 2006. Does socio-economic status influence the acceptability of attendance for, and outcome of, screening and brief interventions for alcohol misuse: a review. Alcohol and Alcoholism 41(5): 540–545. Lock, C. & Kaner, E. 2004. Implementation of brief alcohol interventions by nurses in primary care: do non-clinical factors influence practice? Family Practice 21(3): 270–275. Lock, C., Kaner, E., Lamont, S. & Bond, S. 2002. A qualitative study of nurses' attitudes and practices regarding brief alcohol intervention in primary health care. Journal of Advanced Nursing 39(4): 333–342. Maisto, S., Conigliaro, J., McNeil, M., Kraemer, K. & Kelly, M. 2000. An empirical investigation of the factor structure of the AUDIT. Psychological Assessment 12(3): 346–353. McElwaine, K., Freund, M., Campbell, E., Knight, J., Bowman, J., Doherty, E., Wye, P., Wolfenden, L., Lecathelinais, C., McLachlan, S. & Wiggers, J. 2013. The delivery of preventive care to clients of community health services. BMC Health Services Research 13: 167. McElwaine, K., Freund, M., Campbell, E., Knight, J., Slattery, C., Doherty, E., McElduff, P., Wolfenden, L., Bowman, J., Wye, P., Gillham, K. & Wiggers, J. 2011. The effectiveness of an intervention in increasing community health clinician provision of preventive care: a study protocol of a non-randomised, multiple-baseline trial. BMC Health Services Research 11: 354. McKnight-Eily, L., Yong, L., Brewer, R., Kanny, D., Hua, L., Denny, C., Balluz, L. & Collins, J. 2014. Vital Signs: Communication Between Health Professionals and Their Patients About Alcohol Use - 44 States and the District of Columbia, 2011. MMWR Recommendations & Reports 63(7): 16–22.

98

McRobbie H., Barlow, D., Bullen, C., Eadie, S., Wallace- Bell, M. & Whittaker, R. 2008. An evaluation of the activity of smoking cessation practitioners in New Zealand following smoking cessation training. Journal of Smoking Cessation 3(1): 35–39. Medina-Mora, E., Carreno, S. & De La Fuente, J. 1998. Experiences with the Alcohol Use Disorders Identification Test (AUDIT) in Mexico. Recent Development in Alcoholism 14: 383–396. Merril, J. & Ruben, S. 2000. Treating drug dependence in primary care: Worthy ambition but flawed policy? Drugs: Education, Prevention and Policy 7(3): 203–212. Metsämuuronen J. 2006. Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. Gummerus. Jyväskylä. Miller, P., Thomas, S. & Mallin, R. 2006. Patients attitudes towards self-report and biomarker alcohol screening by primary care physicans. Alcohol and Alcoholism 41(3): 306–310. Moriarty, H., Stubbe, M., Chen, L., Tester, R., Macdonald, L., Dowell, A. & Dew, K. 2012. Challenges to alcohol and other drug discussions in the general practice consultation. Family Practice 29(2): 213–222. Moyer, A. & Finney, J. 2010. Meeting the challenges for research and practice for brief alcohol intervention. Addiction 105(6): 963–964. Moyer, A., Finney, J., Swearingen, C. & Vergun, P. 2002. Brief interventions for alcohol problems: a meta-analystic review of controlled investigations in treatment and non-treatmentseeking populations. Addiction 97(3): 279–292. Mäkelä, P., Mustonen, H. & Tigerstedt, C. (Toim.) 2009. Suomi juo. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos. http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/371e1e08-9bc1-47ea-81aa-68b04f27088c (luettu 9.10.2010) Mäkelä, P., Havio, ML. & Seppä, K. 2011. Alcohol-relatede discussions a health care-a populaiton view. Addiction 106(7): 1239–1248. Nemeth, L., Miller, P., Nietert, P., Ornstein, S., Wessell, A. & Jenkins, R. 2013. Organizational attributes and screening and brief intervention in primary care. Addictive Behaviors 38(11): 2639–2642. Neumann, T., Neuner, B., Gentilello, L., Weiss-Gerlach, E., Mentz, H., Rettig, J., Schröder, T., Wauer, H., Müller, C., Schütz, M., Mann, K., Sieber,t G., Dettling, M., Müller, J., Kox, W. & Spies, C. 2004. Gender differences in the performance of a computerized version of the alcohol use disorders identification test in subcritically injured patients who are admitted to the emergency department. Alcoholism: Clinical & Experimental Research 28(11): 1693–1701. Nilsen, P., Wåhlin, S. & Heather, N. 2011. Implementing brief interventions in health care: Lessons learned from the Swedish risk drinking project. International Journal of Environmental Research and Public Health 8(9): 3609–3627. Nilsen, P. 2010. Brief alcohol intervention research and practice--towards a broader perspective. Addiction 105(6): 964-5.

99

Nilsen, P. 2010. Brief alcohol intervention-where to from here? Challenges remain for research and practice. Addiction 105(6): 954–959. Nilsen, P., Kaner, E. & Babor, T. 2008. Brief intervention, three decades on. Nordic studies on alcohol and drugs 25(6): 453–466. Nummenmaa, L. 2011. Käyttäytymistieteiden tilastolliset menetelmät. Tammi. ISBN 9789513151522 Nygaard, P. & Aasland, O. 2011. Barriers to implementing screening and brief interventions in general practice: findings from a qualitative study in Norway. Alcohol and Alcoholism 46(1): 52–60. Nygaard, P., Paschall, M., Aasland, O. & Lund, K. 2010. Use and Barriers to Use of Screening and Brief Interventions for Alcohol Problems Among Norwegian General Practitioners. Alcohol and Alcoholism 45(2): 207–212. Ockene, J., Adams, A., Hurley, T., Wheeler, E. & Hebert, J. 1999. Brief physician-and nurse practitioner- delivered counseling for high-risk drinkers. Does it work? Archives of Internal Medicine 159(18): 2198–2205. O’Hare, T. 2009. Essential Skills of Social Work Practice: Assessment, Intervention, and Evaluation. Chicago, IL: Lyceum Books, IBSN 978-0-933478-50-0 O’Hare, T., Sherrer, M., LaButti, A. & Emrick, K. 2004. Validating the Alcohol Use Disorders Identification Test with persons who have a serious mental illness. Research on Social Work Practice 14: 36–42. Osilla, K., Zellmer, S., Larimer, M., Neighbors, C. & Marlatt, G. 2008. A brief intervention for at-risk drinking in an employee assistance program. Journal of Studies on Alcohol and Drugs 69(1):14–20. Patterson, D.A., Wolf, S. & McKierman P.M. 2010. Organizational and clinical implications of integrating an alcohol screening and brief intervention within non-substance abuse serving agencies. Journal of Evidence-Based Social Work 7(4): 332-47. Pedersen, B., Oppedal, K., Egund, L. & Tønnesen, H. 2011. Will emergency and surgical patients participate in and complete alcohol interventions? A systematic review. BMC Surgery 11: 26. Pennay, A., Lubman, D. & Frei, M. 2014. Alcohol: Prevention, policy and primary care responses. Australian Family Physician 43(6): 356–361. Pirttilä, T. 2008. Tutkimuseettiset toimikunnat – toimintaa ohjaavat normit ja tutkimuseettinen pohdinta. Teoksessa: Etiikkaa monitieteisesti. Pohdintaa ja kysymyksiä. (Toim.) Pietilä, A-M., Länsimies-Antikainen, H. Kuopion yliopiston julkaisuja F. Poikolainen, K., Paljärvi ,T. & Mäkelä, P. 2007. Alcohol and the preventive paradox: serious harms and drinking patterns. Addiction 102(4): 571–578. Poikolainen, K. 1999. Effectiveness of brief interventions to reduce alcohol intake in primary health care populations: a meta-analysis. Preventive Medicine 28(5): 503–509.

98

McRobbie H., Barlow, D., Bullen, C., Eadie, S., Wallace- Bell, M. & Whittaker, R. 2008. An evaluation of the activity of smoking cessation practitioners in New Zealand following smoking cessation training. Journal of Smoking Cessation 3(1): 35–39. Medina-Mora, E., Carreno, S. & De La Fuente, J. 1998. Experiences with the Alcohol Use Disorders Identification Test (AUDIT) in Mexico. Recent Development in Alcoholism 14: 383–396. Merril, J. & Ruben, S. 2000. Treating drug dependence in primary care: Worthy ambition but flawed policy? Drugs: Education, Prevention and Policy 7(3): 203–212. Metsämuuronen J. 2006. Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. Gummerus. Jyväskylä. Miller, P., Thomas, S. & Mallin, R. 2006. Patients attitudes towards self-report and biomarker alcohol screening by primary care physicans. Alcohol and Alcoholism 41(3): 306–310. Moriarty, H., Stubbe, M., Chen, L., Tester, R., Macdonald, L., Dowell, A. & Dew, K. 2012. Challenges to alcohol and other drug discussions in the general practice consultation. Family Practice 29(2): 213–222. Moyer, A. & Finney, J. 2010. Meeting the challenges for research and practice for brief alcohol intervention. Addiction 105(6): 963–964. Moyer, A., Finney, J., Swearingen, C. & Vergun, P. 2002. Brief interventions for alcohol problems: a meta-analystic review of controlled investigations in treatment and non-treatmentseeking populations. Addiction 97(3): 279–292. Mäkelä, P., Mustonen, H. & Tigerstedt, C. (Toim.) 2009. Suomi juo. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos. http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/371e1e08-9bc1-47ea-81aa-68b04f27088c (luettu 9.10.2010) Mäkelä, P., Havio, ML. & Seppä, K. 2011. Alcohol-relatede discussions a health care-a populaiton view. Addiction 106(7): 1239–1248. Nemeth, L., Miller, P., Nietert, P., Ornstein, S., Wessell, A. & Jenkins, R. 2013. Organizational attributes and screening and brief intervention in primary care. Addictive Behaviors 38(11): 2639–2642. Neumann, T., Neuner, B., Gentilello, L., Weiss-Gerlach, E., Mentz, H., Rettig, J., Schröder, T., Wauer, H., Müller, C., Schütz, M., Mann, K., Sieber,t G., Dettling, M., Müller, J., Kox, W. & Spies, C. 2004. Gender differences in the performance of a computerized version of the alcohol use disorders identification test in subcritically injured patients who are admitted to the emergency department. Alcoholism: Clinical & Experimental Research 28(11): 1693–1701. Nilsen, P., Wåhlin, S. & Heather, N. 2011. Implementing brief interventions in health care: Lessons learned from the Swedish risk drinking project. International Journal of Environmental Research and Public Health 8(9): 3609–3627. Nilsen, P. 2010. Brief alcohol intervention research and practice--towards a broader perspective. Addiction 105(6): 964-5.

99

Nilsen, P. 2010. Brief alcohol intervention-where to from here? Challenges remain for research and practice. Addiction 105(6): 954–959. Nilsen, P., Kaner, E. & Babor, T. 2008. Brief intervention, three decades on. Nordic studies on alcohol and drugs 25(6): 453–466. Nummenmaa, L. 2011. Käyttäytymistieteiden tilastolliset menetelmät. Tammi. ISBN 9789513151522 Nygaard, P. & Aasland, O. 2011. Barriers to implementing screening and brief interventions in general practice: findings from a qualitative study in Norway. Alcohol and Alcoholism 46(1): 52–60. Nygaard, P., Paschall, M., Aasland, O. & Lund, K. 2010. Use and Barriers to Use of Screening and Brief Interventions for Alcohol Problems Among Norwegian General Practitioners. Alcohol and Alcoholism 45(2): 207–212. Ockene, J., Adams, A., Hurley, T., Wheeler, E. & Hebert, J. 1999. Brief physician-and nurse practitioner- delivered counseling for high-risk drinkers. Does it work? Archives of Internal Medicine 159(18): 2198–2205. O’Hare, T. 2009. Essential Skills of Social Work Practice: Assessment, Intervention, and Evaluation. Chicago, IL: Lyceum Books, IBSN 978-0-933478-50-0 O’Hare, T., Sherrer, M., LaButti, A. & Emrick, K. 2004. Validating the Alcohol Use Disorders Identification Test with persons who have a serious mental illness. Research on Social Work Practice 14: 36–42. Osilla, K., Zellmer, S., Larimer, M., Neighbors, C. & Marlatt, G. 2008. A brief intervention for at-risk drinking in an employee assistance program. Journal of Studies on Alcohol and Drugs 69(1):14–20. Patterson, D.A., Wolf, S. & McKierman P.M. 2010. Organizational and clinical implications of integrating an alcohol screening and brief intervention within non-substance abuse serving agencies. Journal of Evidence-Based Social Work 7(4): 332-47. Pedersen, B., Oppedal, K., Egund, L. & Tønnesen, H. 2011. Will emergency and surgical patients participate in and complete alcohol interventions? A systematic review. BMC Surgery 11: 26. Pennay, A., Lubman, D. & Frei, M. 2014. Alcohol: Prevention, policy and primary care responses. Australian Family Physician 43(6): 356–361. Pirttilä, T. 2008. Tutkimuseettiset toimikunnat – toimintaa ohjaavat normit ja tutkimuseettinen pohdinta. Teoksessa: Etiikkaa monitieteisesti. Pohdintaa ja kysymyksiä. (Toim.) Pietilä, A-M., Länsimies-Antikainen, H. Kuopion yliopiston julkaisuja F. Poikolainen, K., Paljärvi ,T. & Mäkelä, P. 2007. Alcohol and the preventive paradox: serious harms and drinking patterns. Addiction 102(4): 571–578. Poikolainen, K. 1999. Effectiveness of brief interventions to reduce alcohol intake in primary health care populations: a meta-analysis. Preventive Medicine 28(5): 503–509.

100

Polit, D. & Beck, C. 2004. Nursing research. Principles and methods. Lippincott Williams Wilkins. Philadelphia. Rasmussen, J. 1997. Risk management in a dynamic society: a modelling problem. Safety science 27(2-3): 183–213. Reid, M., Fiellin, D. & O’Connor, P. 1999. Hazardous and harmful alcohol consumption in primary care. Archives of Internal Medicine 159(15): 1681–1689. Reiman, T. & Oedewald, P. 2008. Turvallisuuskriittiset organisaatiot – onnettomuudet, kulttuuri ja johtaminen. Edita. Helsinki. Reinert, D. & Allen, J. 2007. The alcohol use disorders identification test: an update of research findings. Alcoholism: Clinical and Experimental Research 31(2): 185–199. Roche, A, Pidd, K. & Freeman, T. 2009. Achieving professional practice change: from training to workforce development. Drug and Alcohol Review 28(5): 550–557. Roche, A. & Freeman, T. 2004. Brief interventions: good in theory but weak in practice. Drug and Alcohol Review 23(1): 11–18. Roche, A. & Pidd, K. 2010. Alcohol and Other Drugs Workforce Development Issues and Imperatives: Setting the Scene. National Centre for Education and Training on Addiction (NCETA). Flinders University. Adelaide. Roche, A., Parle, M. & Saunders, J. 1996. Managing alcohol and drug problems in general practice: A survey of trainees’ knowledge, attitudes and educational requirements. Australian and New Zealand Journal of Public Health 20(4): 401–408. Saitz, R., Horton, N., Cheng, D. & Samet, J. 2008. Alcohol counseling reflects higher quality of primary care. Journal of General Internal Medicine 23(9): 1482–1486. Saunders, J., Aasland, O., Babor, T., de la Fuente, J. &. Grant, M. 1993. Development of the Alcohol Use Disorders Identification Test (AUDIT): WHO collaborative project on early detection of persons with harmful alcohol consumption. II. Addiction 88: 791–804.

Seppänen, K., Aalto, M. & Seppä K. 2012. Institutionalization of brief alcohol intervention inprimary health care-the Finnish case. Alcoholism: Clinical & Experimental Research 36(8):1456–1461.

Scott, E. & Anderson, P. 1990. Randomized controlled trial of general practitioner intervention in women with excessive alcohol consumption. Drug and Alcohol Review 10(4): 313–321. Scott, T., Mannion, R., Davies, H. & Marshall, M. 2003. Implementing culture change in health care: Theory and practice. International Journal for Quality in Health Care 15: 111–118. Seppä, K., Alho, H., Aalto, M. & Kiianmaa, K. 2010. Suurkuluttajasta riskikäyttäjäksi. Duodecim 126(11): 1249–1251. Shoptaw, S., Stein, J. & Rawson, R. A. 2000. Burnout in substance abuse counselors. Impact of environment, attitudes, and clients with HIV. Journal of Substance Abuse Treatment 19(2): 117–126.

101

Silins, E., Conigrave, K., Rakvin, C., Dobbins, T. & Curry, K. 2007. The influence of structured education and clinical experience on the attitudes of medial students towards substance misusers. Drug and Alcohol Review 26(2):191–200. Skinner, N., Roche, A., Freeman, T. & Mckinnon, A. 2009. Health professionals’ attitudes towards AOD-related work: Moving the traditional focus from education and training to organizational culture. Drugs: Education, Prevention and Policy 16(3): 232 – 249. Skinner, N. 2005. Workplace support. Teoksessa: Workforce Development TIPS (Theory Into Practice Strategies): A Resource Kit for the Alcohol and Other Drugs Field. (Toim.) Skinner N., Roche A., O'Connor J., Pollard Y. & Todd C. National Centre for Education and Training on Addiction (NCETA), Flinders University. Adelaide. Solberg, L., Maciosek, M. & Edwards, N. 2008. Primary care intervention to reduce alcohol misuse ranking its health impact and cost effectiveness. American Journal of Preventive Medicine 34(2): 143–152. Spector, P. 2000. Industrial and organizational psychology. Research and practice. Wiley. New York. STAT 2014. Kuolemansyyt. http://www.stat.fi/til/ksyyt/2013/ksyyt_2013_2014-12-30_kat_004_fi.html (luettu 1.9.2015) Sosiaali- ja terveysministeriö. (STM) 2007. Terveyden edistämisen politiikkaohjelma. http://www.stm.fi/Resource.phx/hankk/te-ohjelma/index.htx.i371.pdf (luettu 15.5.08) Sosiaali- ja terveysministeriö. (STM) 2009. Valtioneuvoston periaatepäätös alkoholipolitiikan linjauksista. http://pre20090115.stm.fi/is1208414751740/passthru.pdf (luettu 12.11.2010) Suomen Lääkäriliitto. 2013. Lääkärin etiikka. 7. painos. Esa Print Oy. Lahti Strobbe, S. 2014. Prevention and screening, brief intervention, and referral to treatment for substance use in primary care. Primary Care - Clinics in Office Practice 41(2): 185-213. Sullivan, L., Tetrault, J., Braithwaite, R., Turner B. & Fiellin, D. 2011. A meta-analysis of the efficacy of nonphysician brief interventions for unhealthy alcohol use: Implications for the patient-centered medical home. American Journal on Addictions 20(4): 343–356. Susič, T. , Kersnik, J. & Kolšek, M. 2010. Why do general practitioners not screen and intervene regarding alcohol consumption in Slovenia? A focus group study. Wiener Klinische Wochenschrift 122(2): 68–73. Terveydenhuoltolaki (30.12.2010/1326). Terveydenhuoltolaki 30.12.2010/1326. FINLEX. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326 (luettu 12.11.2011) Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos. (THL) 2008. Alkoholiohjelma 2008-2011. http://info.stakes.fi/alkoholiohjelma/FI/index.htm (luettu 12.10.08)

Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos. (THL) 2010. Kuntien terveys- ja sosiaalipalvelujen henkilöstö 2010. http://www.stakes.fi/FI/tilastot/aiheittain/Sosiaalipalvelut/henkilosto_kunta.htm (luettu 3.7.2012)

100

Polit, D. & Beck, C. 2004. Nursing research. Principles and methods. Lippincott Williams Wilkins. Philadelphia. Rasmussen, J. 1997. Risk management in a dynamic society: a modelling problem. Safety science 27(2-3): 183–213. Reid, M., Fiellin, D. & O’Connor, P. 1999. Hazardous and harmful alcohol consumption in primary care. Archives of Internal Medicine 159(15): 1681–1689. Reiman, T. & Oedewald, P. 2008. Turvallisuuskriittiset organisaatiot – onnettomuudet, kulttuuri ja johtaminen. Edita. Helsinki. Reinert, D. & Allen, J. 2007. The alcohol use disorders identification test: an update of research findings. Alcoholism: Clinical and Experimental Research 31(2): 185–199. Roche, A, Pidd, K. & Freeman, T. 2009. Achieving professional practice change: from training to workforce development. Drug and Alcohol Review 28(5): 550–557. Roche, A. & Freeman, T. 2004. Brief interventions: good in theory but weak in practice. Drug and Alcohol Review 23(1): 11–18. Roche, A. & Pidd, K. 2010. Alcohol and Other Drugs Workforce Development Issues and Imperatives: Setting the Scene. National Centre for Education and Training on Addiction (NCETA). Flinders University. Adelaide. Roche, A., Parle, M. & Saunders, J. 1996. Managing alcohol and drug problems in general practice: A survey of trainees’ knowledge, attitudes and educational requirements. Australian and New Zealand Journal of Public Health 20(4): 401–408. Saitz, R., Horton, N., Cheng, D. & Samet, J. 2008. Alcohol counseling reflects higher quality of primary care. Journal of General Internal Medicine 23(9): 1482–1486. Saunders, J., Aasland, O., Babor, T., de la Fuente, J. &. Grant, M. 1993. Development of the Alcohol Use Disorders Identification Test (AUDIT): WHO collaborative project on early detection of persons with harmful alcohol consumption. II. Addiction 88: 791–804.

Seppänen, K., Aalto, M. & Seppä K. 2012. Institutionalization of brief alcohol intervention inprimary health care-the Finnish case. Alcoholism: Clinical & Experimental Research 36(8):1456–1461.

Scott, E. & Anderson, P. 1990. Randomized controlled trial of general practitioner intervention in women with excessive alcohol consumption. Drug and Alcohol Review 10(4): 313–321. Scott, T., Mannion, R., Davies, H. & Marshall, M. 2003. Implementing culture change in health care: Theory and practice. International Journal for Quality in Health Care 15: 111–118. Seppä, K., Alho, H., Aalto, M. & Kiianmaa, K. 2010. Suurkuluttajasta riskikäyttäjäksi. Duodecim 126(11): 1249–1251. Shoptaw, S., Stein, J. & Rawson, R. A. 2000. Burnout in substance abuse counselors. Impact of environment, attitudes, and clients with HIV. Journal of Substance Abuse Treatment 19(2): 117–126.

101

Silins, E., Conigrave, K., Rakvin, C., Dobbins, T. & Curry, K. 2007. The influence of structured education and clinical experience on the attitudes of medial students towards substance misusers. Drug and Alcohol Review 26(2):191–200. Skinner, N., Roche, A., Freeman, T. & Mckinnon, A. 2009. Health professionals’ attitudes towards AOD-related work: Moving the traditional focus from education and training to organizational culture. Drugs: Education, Prevention and Policy 16(3): 232 – 249. Skinner, N. 2005. Workplace support. Teoksessa: Workforce Development TIPS (Theory Into Practice Strategies): A Resource Kit for the Alcohol and Other Drugs Field. (Toim.) Skinner N., Roche A., O'Connor J., Pollard Y. & Todd C. National Centre for Education and Training on Addiction (NCETA), Flinders University. Adelaide. Solberg, L., Maciosek, M. & Edwards, N. 2008. Primary care intervention to reduce alcohol misuse ranking its health impact and cost effectiveness. American Journal of Preventive Medicine 34(2): 143–152. Spector, P. 2000. Industrial and organizational psychology. Research and practice. Wiley. New York. STAT 2014. Kuolemansyyt. http://www.stat.fi/til/ksyyt/2013/ksyyt_2013_2014-12-30_kat_004_fi.html (luettu 1.9.2015) Sosiaali- ja terveysministeriö. (STM) 2007. Terveyden edistämisen politiikkaohjelma. http://www.stm.fi/Resource.phx/hankk/te-ohjelma/index.htx.i371.pdf (luettu 15.5.08) Sosiaali- ja terveysministeriö. (STM) 2009. Valtioneuvoston periaatepäätös alkoholipolitiikan linjauksista. http://pre20090115.stm.fi/is1208414751740/passthru.pdf (luettu 12.11.2010) Suomen Lääkäriliitto. 2013. Lääkärin etiikka. 7. painos. Esa Print Oy. Lahti Strobbe, S. 2014. Prevention and screening, brief intervention, and referral to treatment for substance use in primary care. Primary Care - Clinics in Office Practice 41(2): 185-213. Sullivan, L., Tetrault, J., Braithwaite, R., Turner B. & Fiellin, D. 2011. A meta-analysis of the efficacy of nonphysician brief interventions for unhealthy alcohol use: Implications for the patient-centered medical home. American Journal on Addictions 20(4): 343–356. Susič, T. , Kersnik, J. & Kolšek, M. 2010. Why do general practitioners not screen and intervene regarding alcohol consumption in Slovenia? A focus group study. Wiener Klinische Wochenschrift 122(2): 68–73. Terveydenhuoltolaki (30.12.2010/1326). Terveydenhuoltolaki 30.12.2010/1326. FINLEX. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326 (luettu 12.11.2011) Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos. (THL) 2008. Alkoholiohjelma 2008-2011. http://info.stakes.fi/alkoholiohjelma/FI/index.htm (luettu 12.10.08)

Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos. (THL) 2010. Kuntien terveys- ja sosiaalipalvelujen henkilöstö 2010. http://www.stakes.fi/FI/tilastot/aiheittain/Sosiaalipalvelut/henkilosto_kunta.htm (luettu 3.7.2012)

102

Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos. (THL) 2012. Päihdehaittakustannukset 2010. http://www.thl.fi/tilastoliite/tilastoraportit/2012/Tr11_12.pdf (luettu 5.5.2014) Tolonen, H., Helakorpi, S., Talala, K., Helasoja, V., Martelin, T. & Prättälä R. 2006. 25-trends and socio-demographic differences in response rates: Finnish adult health behaviour survey. European Journal of Epidemiology 21(6): 409–415. Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2004. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Tammi. Helsinki. Ulbricht, S., Meyer, C., Schumann, A., Rumpf, H-J., Hapke, U. & John, U. 2006. Provision of smoking cessation counseling by general practitioners assisted by training and screening procedure. Patient Education and Counseling 63(1): 232–238. Vadlamudi, R., Adams, S., Hogan, B., Wu, T. & Wahid, Z. 2008. Nurses’ attitudes, beliefs and confidence levels regarding care for those who abuse alcohol: impact of educational intervention. Nurse Education in Practice 8(4): 290–298. Vicente, K. 1999. Cognitive work analysis: Toward safe, productive, and healthy computer-based work. Lawrence Erbaum Associates. Mahwah. Vicente, K. 2004. The human factor: revolutionizing the way people live with technology. Routledge. New York. Von der Pahlen, B., Santtila, P., Witting, K., Varjonen, M., Jern, P., Johansson, A. & Sandnabba, K. 2008. Factor structure of the Alcohol Use Disorders Identification Test (AUDIT) for men and women in different age groups. Journal of Studies on Alcohol and Drugs 69(4): 616–621. WHO. 2002. The World Health Report 2002. Reducing risks promoting healthy life. World Health Organization. Geneve. WHO. 2007. Substance abuse facts: alcohol http://who.int/substance_abuse/facts/alcohol/en/print.html (luettu 10.5.2009) WHO. 2009. Working document for developing a draft global strategy to reduce harmful use of alcohol http://www.who.int/substance_abuse/activities/globalstrategy/en/index.html (luettu 20.12.2009) Williams, E., Johnson, M., Lapham, G., Caldeiro, R., Chew, L, Fletcher, G., McCormick, K., Weppner, W. & Bradley, K. 2011. Strategies to Implement Alcohol Screening and Brief Intervention in Primary Care Settings: A Structured Literature Review. Psychology of Addictive Behaviors 25(2): 206–214.

Wilson, G., Heather, N. & Kaner, E.. 2011a. New developments in brief interventions to treat problem drinking in nonspecialty health care settings. Current Psychiatry Reports 13(5): 422–429.

Wilson, G., Lock, C., Heather, N., Cassidy, P., Christie, M. & Kaner, E. 2011b. Intervention against Excessive Alcohol Consumption in Primary Health Care: A Survey of GPs’ Attitudes and Practices in England 10 Years On. Alcohol and Alcoholism 46(5): 570–577.

103

Wolinski, K., O'Neill, M., Roche, A., Freeman, T. & Donald, A. 2003. Workforce issues and the treatment of alcohol problems: A survey of managers of alcohol and drug treatment services. Australian Government Department of Health and Ageing. Canberra.

Zoorob, R., Snell, H., Kihlberg, C. & Senturias, Y. 2014. Screening and brief intervention for risky alcohol use. Current Problems in Pediatric and Adolescent Health Care 44(4): 82–87. Ödegård, S. 2006. Säker vård. Patientskador, rapportering och prevention. Doktorsavhandling vid Nordiska högskolan för folkhälsovätenskap. Göteborg. ISBN 91-7997-131-8. ISSN 0383-1961.

102

Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos. (THL) 2012. Päihdehaittakustannukset 2010. http://www.thl.fi/tilastoliite/tilastoraportit/2012/Tr11_12.pdf (luettu 5.5.2014) Tolonen, H., Helakorpi, S., Talala, K., Helasoja, V., Martelin, T. & Prättälä R. 2006. 25-trends and socio-demographic differences in response rates: Finnish adult health behaviour survey. European Journal of Epidemiology 21(6): 409–415. Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2004. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Tammi. Helsinki. Ulbricht, S., Meyer, C., Schumann, A., Rumpf, H-J., Hapke, U. & John, U. 2006. Provision of smoking cessation counseling by general practitioners assisted by training and screening procedure. Patient Education and Counseling 63(1): 232–238. Vadlamudi, R., Adams, S., Hogan, B., Wu, T. & Wahid, Z. 2008. Nurses’ attitudes, beliefs and confidence levels regarding care for those who abuse alcohol: impact of educational intervention. Nurse Education in Practice 8(4): 290–298. Vicente, K. 1999. Cognitive work analysis: Toward safe, productive, and healthy computer-based work. Lawrence Erbaum Associates. Mahwah. Vicente, K. 2004. The human factor: revolutionizing the way people live with technology. Routledge. New York. Von der Pahlen, B., Santtila, P., Witting, K., Varjonen, M., Jern, P., Johansson, A. & Sandnabba, K. 2008. Factor structure of the Alcohol Use Disorders Identification Test (AUDIT) for men and women in different age groups. Journal of Studies on Alcohol and Drugs 69(4): 616–621. WHO. 2002. The World Health Report 2002. Reducing risks promoting healthy life. World Health Organization. Geneve. WHO. 2007. Substance abuse facts: alcohol http://who.int/substance_abuse/facts/alcohol/en/print.html (luettu 10.5.2009) WHO. 2009. Working document for developing a draft global strategy to reduce harmful use of alcohol http://www.who.int/substance_abuse/activities/globalstrategy/en/index.html (luettu 20.12.2009) Williams, E., Johnson, M., Lapham, G., Caldeiro, R., Chew, L, Fletcher, G., McCormick, K., Weppner, W. & Bradley, K. 2011. Strategies to Implement Alcohol Screening and Brief Intervention in Primary Care Settings: A Structured Literature Review. Psychology of Addictive Behaviors 25(2): 206–214.

Wilson, G., Heather, N. & Kaner, E.. 2011a. New developments in brief interventions to treat problem drinking in nonspecialty health care settings. Current Psychiatry Reports 13(5): 422–429.

Wilson, G., Lock, C., Heather, N., Cassidy, P., Christie, M. & Kaner, E. 2011b. Intervention against Excessive Alcohol Consumption in Primary Health Care: A Survey of GPs’ Attitudes and Practices in England 10 Years On. Alcohol and Alcoholism 46(5): 570–577.

103

Wolinski, K., O'Neill, M., Roche, A., Freeman, T. & Donald, A. 2003. Workforce issues and the treatment of alcohol problems: A survey of managers of alcohol and drug treatment services. Australian Government Department of Health and Ageing. Canberra.

Zoorob, R., Snell, H., Kihlberg, C. & Senturias, Y. 2014. Screening and brief intervention for risky alcohol use. Current Problems in Pediatric and Adolescent Health Care 44(4): 82–87. Ödegård, S. 2006. Säker vård. Patientskador, rapportering och prevention. Doktorsavhandling vid Nordiska högskolan för folkhälsovätenskap. Göteborg. ISBN 91-7997-131-8. ISSN 0383-1961.

Tutkija: Leena Alho Liite 1a Tutkimuksen nimi: Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa

TUTKIMUSTIEDOTE ASIAKKAALLE Pyydän Sinua ystävällisesti perehtymään tähän tutkimustiedotteeseen, jossa kerrotaan sosiaalivirastossa tehtävästä tutkimuksesta. Tutkimuksen tarkoitus Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää näkökulmaasi alkoholinkäyttöön liittyvien kysymysten puheeksiottoon sosiaalialan ja terveydenhuollon peruspalveluissa. Tutkimuksen kulku Tutkimuksessa kerätään tietoa näkemyksestäsi yhden kyselyn avulla. Kyselyllä selvitetään Sinun kokemuksiasi ja suhtautumistasi alkoholinkäytöstä kysymiseen sekä keskusteluun sosiaalialan ja terveydenhuollon peruspalveluissa. Lisäksi tutkimuksessa kysytään alkoholinkäytöstäsi. Kyselyyn vastaaminen tapahtuu nimettömänä, ja se kestää noin 5–10 minuuttia. Tämän jälkeen voit lähettää kyselyn tutkijalle, liitteenä olevalla postimerkillä varustetulla kirjekuorella. Tutkimukseen liittyvät hyödyt ja haitat Tutkimukseen osallistumisesta ei makseta palkkiota. Tutkimuksesta saatavia tuloksia on tarkoitus hyödyntää alkoholinkäytön puheeksioton kehittämisessä sosiaalialan ja terveydenhuollon peruspalveluissa. Luottamuksellisuus, tietojen käsittely ja säilyttäminen Kerätty tieto ja tutkimustulokset käsitellään luottamuksellisesti. Tutkimustulokset raportoidaan yleisellä tasolla eikä yksittäisten vastaajien tunnistaminen ole millään muotoa mahdollista. Tutkimuksen yhteydessä kerättyjä aineistoja säilytetään lukollisessa kaapissa 10 vuotta, jonka jälkeen ne hävitetään. Vapaaehtoisuus Tutkimukseen osallistuminen on täysin vapaaehtoista, eikä tutkimukseen vastaamattomuus vaikuta millään tavalla asiakassuhteeseesi. Tutkimustuloksista tiedottaminen Kyseessä on TtM Leena Alhon väitöskirjatyö Itä-Suomen yliopistossa (terveystieteiden tiedekunta, hoitotieteen laitos). Tutkimustuloksista tullaan kirjoittamaan ammatti- ja tieteelliseen lehteen. Lisätiedot: Kysymyksiä tutkimuksesta voit esittää allekirjoittaneelle. Ystävällisin terveisin, Leena Alho

Tutkija: Leena Alho Liite 1b Tutkimuksen nimi: Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa

TUTKIMUSTIEDOTE POTILAALLE Pyydän Sinua ystävällisesti perehtymään tähän tutkimustiedotteeseen, jossa kerrotaan terveyskeskuksessa tehtävästä tutkimuksesta. Tutkimuksen tarkoitus Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää näkökulmaasi alkoholinkäyttöön liittyvien kysymysten puheeksiottoon sosiaalialan ja terveydenhuollon peruspalveluissa. Tutkimuksen kulku Tutkimuksessa kerätään tietoa näkemyksestäsi yhden kyselyn avulla. Kyselyllä selvitetään Sinun kokemuksiasi ja suhtautumistasi alkoholinkäytöstä kysymiseen sekä keskusteluun sosiaalialan ja terveydenhuollon peruspalveluissa. Lisäksi tutkimuksessa kysytään alkoholinkäytöstäsi. Kyselyyn vastaaminen tapahtuu nimettömänä, ja se kestää noin 5–10 minuuttia. Tämän jälkeen voit lähettää kyselyn tutkijalle, liitteenä olevalla postimerkillä varustetulla kirjekuorella. Tutkimukseen liittyvät hyödyt ja haitat Tutkimukseen osallistumisesta ei makseta palkkiota. Tutkimuksesta saatavia tuloksia on tarkoitus hyödyntää alkoholin käytön puheeksi ottamisen kehittämisessä sosiaalialan ja terveydenhuollon peruspalveluissa. Luottamuksellisuus, tietojen käsittely ja säilyttäminen Kerätty tieto ja tutkimustulokset käsitellään luottamuksellisesti. Tutkimustulokset raportoidaan yleisellä tasolla eikä yksittäisten vastaajien tunnistaminen ole millään muotoa mahdollista. Tutkimuksen yhteydessä kerättyjä aineistoja säilytetään lukollisessa kaapissa 10 vuotta, jonka jälkeen ne hävitetään. Vapaaehtoisuus Tutkimukseen osallistuminen on täysin vapaaehtoista, eikä tutkimukseen vastaamattomuus vaikuta millään tavalla hoitosuhteeseesi. Tutkimustuloksista tiedottaminen Kyseessä on TtM Leena Alhon väitöskirjatyö Itä-Suomen yliopistossa (terveystieteiden tiedekunta, hoitotieteen laitos). Tutkimustuloksista tullaan kirjoittamaan ammatti- ja tieteelliseen lehteen. Lisätiedot: Kysymyksiä tutkimuksesta voit esittää allekirjoittaneelle. Ystävällisin terveisin, Leena Alho

Tutkija: Leena Alho Liite 1a Tutkimuksen nimi: Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa

TUTKIMUSTIEDOTE ASIAKKAALLE Pyydän Sinua ystävällisesti perehtymään tähän tutkimustiedotteeseen, jossa kerrotaan sosiaalivirastossa tehtävästä tutkimuksesta. Tutkimuksen tarkoitus Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää näkökulmaasi alkoholinkäyttöön liittyvien kysymysten puheeksiottoon sosiaalialan ja terveydenhuollon peruspalveluissa. Tutkimuksen kulku Tutkimuksessa kerätään tietoa näkemyksestäsi yhden kyselyn avulla. Kyselyllä selvitetään Sinun kokemuksiasi ja suhtautumistasi alkoholinkäytöstä kysymiseen sekä keskusteluun sosiaalialan ja terveydenhuollon peruspalveluissa. Lisäksi tutkimuksessa kysytään alkoholinkäytöstäsi. Kyselyyn vastaaminen tapahtuu nimettömänä, ja se kestää noin 5–10 minuuttia. Tämän jälkeen voit lähettää kyselyn tutkijalle, liitteenä olevalla postimerkillä varustetulla kirjekuorella. Tutkimukseen liittyvät hyödyt ja haitat Tutkimukseen osallistumisesta ei makseta palkkiota. Tutkimuksesta saatavia tuloksia on tarkoitus hyödyntää alkoholinkäytön puheeksioton kehittämisessä sosiaalialan ja terveydenhuollon peruspalveluissa. Luottamuksellisuus, tietojen käsittely ja säilyttäminen Kerätty tieto ja tutkimustulokset käsitellään luottamuksellisesti. Tutkimustulokset raportoidaan yleisellä tasolla eikä yksittäisten vastaajien tunnistaminen ole millään muotoa mahdollista. Tutkimuksen yhteydessä kerättyjä aineistoja säilytetään lukollisessa kaapissa 10 vuotta, jonka jälkeen ne hävitetään. Vapaaehtoisuus Tutkimukseen osallistuminen on täysin vapaaehtoista, eikä tutkimukseen vastaamattomuus vaikuta millään tavalla asiakassuhteeseesi. Tutkimustuloksista tiedottaminen Kyseessä on TtM Leena Alhon väitöskirjatyö Itä-Suomen yliopistossa (terveystieteiden tiedekunta, hoitotieteen laitos). Tutkimustuloksista tullaan kirjoittamaan ammatti- ja tieteelliseen lehteen. Lisätiedot: Kysymyksiä tutkimuksesta voit esittää allekirjoittaneelle. Ystävällisin terveisin, Leena Alho

Tutkija: Leena Alho Liite 1b Tutkimuksen nimi: Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa

TUTKIMUSTIEDOTE POTILAALLE Pyydän Sinua ystävällisesti perehtymään tähän tutkimustiedotteeseen, jossa kerrotaan terveyskeskuksessa tehtävästä tutkimuksesta. Tutkimuksen tarkoitus Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää näkökulmaasi alkoholinkäyttöön liittyvien kysymysten puheeksiottoon sosiaalialan ja terveydenhuollon peruspalveluissa. Tutkimuksen kulku Tutkimuksessa kerätään tietoa näkemyksestäsi yhden kyselyn avulla. Kyselyllä selvitetään Sinun kokemuksiasi ja suhtautumistasi alkoholinkäytöstä kysymiseen sekä keskusteluun sosiaalialan ja terveydenhuollon peruspalveluissa. Lisäksi tutkimuksessa kysytään alkoholinkäytöstäsi. Kyselyyn vastaaminen tapahtuu nimettömänä, ja se kestää noin 5–10 minuuttia. Tämän jälkeen voit lähettää kyselyn tutkijalle, liitteenä olevalla postimerkillä varustetulla kirjekuorella. Tutkimukseen liittyvät hyödyt ja haitat Tutkimukseen osallistumisesta ei makseta palkkiota. Tutkimuksesta saatavia tuloksia on tarkoitus hyödyntää alkoholin käytön puheeksi ottamisen kehittämisessä sosiaalialan ja terveydenhuollon peruspalveluissa. Luottamuksellisuus, tietojen käsittely ja säilyttäminen Kerätty tieto ja tutkimustulokset käsitellään luottamuksellisesti. Tutkimustulokset raportoidaan yleisellä tasolla eikä yksittäisten vastaajien tunnistaminen ole millään muotoa mahdollista. Tutkimuksen yhteydessä kerättyjä aineistoja säilytetään lukollisessa kaapissa 10 vuotta, jonka jälkeen ne hävitetään. Vapaaehtoisuus Tutkimukseen osallistuminen on täysin vapaaehtoista, eikä tutkimukseen vastaamattomuus vaikuta millään tavalla hoitosuhteeseesi. Tutkimustuloksista tiedottaminen Kyseessä on TtM Leena Alhon väitöskirjatyö Itä-Suomen yliopistossa (terveystieteiden tiedekunta, hoitotieteen laitos). Tutkimustuloksista tullaan kirjoittamaan ammatti- ja tieteelliseen lehteen. Lisätiedot: Kysymyksiä tutkimuksesta voit esittää allekirjoittaneelle. Ystävällisin terveisin, Leena Alho

Tutkija: Leena Alho Liite 2 Tutkimuksen nimi: Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa

TUTKIMUSTIEDOTE TYÖNTEKIJÄLLE Pyydän Sinua ystävällisesti perehtymään tähän tutkimustiedotteeseen, jossa kerrotaan sosiaalivirastossa ja terveyskeskuksessa tehtävästä tutkimuksesta. Tutkimuksen tarkoitus Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää näkökulmaasi alkoholinkäyttöön liittyvien kysymysten puheeksiottoon sosiaalialan/terveydenhuollon peruspalveluissa. Tutkimuksen kulku Tutkimuksessa kerätään tietoa näkemyksistäsi yhden kyselyn avulla. Kyselyllä selvitetään sitä, miten alkoholinkäyttöön liittyviä kysymyksiä käsitellään työpaikallasi, miten työsi tekemistä tuetaan organisaatiossasi (esimerkiksi työvälineet, koulutus jne.) ja mitkä ovat haasteita. Kyselyyn vastaaminen kestää noin 10–15 minuuttia. Tämän jälkeen voit palauttaa kyselyn sisäpostikuoressa tutkijalle. Tutkimukseen liittyvät hyödyt ja haitat Tutkimukseen osallistumisesta ei makseta palkkiota. Tutkimuksesta saatavia tuloksia hyödynnetään alkoholinkäytön puheeksioton ja työntekijän työn tekemisen tukimuotojen ja menetelmien kehittämisessä sosiaalialan ja terveydenhuollon peruspalveluissa. Luottamuksellisuus, tietojen käsittely ja säilyttäminen Kerätty tieto ja tutkimustulokset käsitellään luottamuksellisesti. Tutkimustulokset raportoidaan yleisellä tasolla eikä yksittäisten vastaajien tunnistaminen ole millään muotoa mahdollista. Tutkimuksen yhteydessä kerättyjä aineistoja säilytetään lukollisessa kaapissa 10 vuotta, jonka jälkeen ne hävitetään. Vapaaehtoisuus Tutkimukseen osallistuminen on täysin vapaaehtoista. Tutkimustuloksista tiedottaminen Kyseessä on TtM Leena Alhon väitöskirjatyö Itä-Suomen yliopistossa (terveystieteiden tiedekunta, hoitotieteen laitos). Tutkimustuloksista tullaan kertomaan koulutustilaisuudessa. Lisätiedot: Kysymyksiä tutkimuksesta voit esittää allekirjoittaneelle. Ystävällisin terveisin, Leena Alho

Tutkija: Leena Alho Liite 3 Tutkimuksen nimi: Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa

TUTKIMUSTIEDOTE ESIMIEHELLE/JOHTAJALLE Pyydän Teitä ystävällisesti perehtymään tähän tutkimustiedotteeseen, jossa kerrotaan sosiaalivirastossa ja terveyskeskuksessa tehtävästä tutkimuksesta. Tutkimuksen tarkoitus Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää näkemystänne sosiaalialan/terveydenhuollon peruspalveluissa toteutettavaan alkoholinkäytön puheeksiottoon. Tutkimuksen kulku Tutkimuksessa kerätään tietoa näkemyksistänne ryhmähaastattelun avulla. Haastattelussa on neljä teema-aluetta, joiden avulla selvitetään seuraavia kysymyksiä:

- esimiesten näkemykset asiakkaiden alkoholinkäytön puheeksiottoon - strateginen työ alkoholinkäytön puheeksiottoon liittyen - alkoholinkäytön puheeksioton työkäytäntöjen arviointi - työntekijöiden tukeminen heidän asiakastyönsä tekemisessä.

Haastattelu kestää noin 1.5 tuntia. Tutkimukseen liittyvät hyödyt ja haitat Tutkimukseen osallistumisesta ei makseta palkkiota. Tutkimuksesta saatavia tuloksia voidaan hyödyntää alkoholin käytön puheeksi ottamisen organisaatio-/työpaikkatasoisen mallin kehittämisessä ja työn tekemistä tukevien menetelmien kehittämisessä sosiaalialan ja terveydenhuollon peruspalveluissa. Luottamuksellisuus, tietojen käsittely ja säilyttäminen Kerätty tieto ja tutkimustulokset käsitellään luottamuksellisesti. Tutkimustulokset raportoidaan yleisellä tasolla eikä yksittäisten vastaajien tunnistaminen ole millään muotoa mahdollista. Tutkimuksen yhteydessä kerättyjä aineistoja säilytetään lukollisessa kaapissa 10 vuotta, jonka jälkeen ne hävitetään. Vapaaehtoisuus Tutkimukseen osallistuminen on täysin vapaaehtoista. Tutkimustuloksista tiedottaminen Kyseessä on TtM Leena Alhon väitöskirjatyö Itä-Suomen yliopistossa (terveystieteiden tiedekunta, hoitotieteen laitos). Tutkimustuloksista tullaan kertomaan koulutustilaisuudessa. Lisätiedot: Kysymyksiä tutkimuksesta voit esittää allekirjoittaneelle. Ystävällisin terveisin, Leena Alho

Tutkija: Leena Alho Liite 2 Tutkimuksen nimi: Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa

TUTKIMUSTIEDOTE TYÖNTEKIJÄLLE Pyydän Sinua ystävällisesti perehtymään tähän tutkimustiedotteeseen, jossa kerrotaan sosiaalivirastossa ja terveyskeskuksessa tehtävästä tutkimuksesta. Tutkimuksen tarkoitus Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää näkökulmaasi alkoholinkäyttöön liittyvien kysymysten puheeksiottoon sosiaalialan/terveydenhuollon peruspalveluissa. Tutkimuksen kulku Tutkimuksessa kerätään tietoa näkemyksistäsi yhden kyselyn avulla. Kyselyllä selvitetään sitä, miten alkoholinkäyttöön liittyviä kysymyksiä käsitellään työpaikallasi, miten työsi tekemistä tuetaan organisaatiossasi (esimerkiksi työvälineet, koulutus jne.) ja mitkä ovat haasteita. Kyselyyn vastaaminen kestää noin 10–15 minuuttia. Tämän jälkeen voit palauttaa kyselyn sisäpostikuoressa tutkijalle. Tutkimukseen liittyvät hyödyt ja haitat Tutkimukseen osallistumisesta ei makseta palkkiota. Tutkimuksesta saatavia tuloksia hyödynnetään alkoholinkäytön puheeksioton ja työntekijän työn tekemisen tukimuotojen ja menetelmien kehittämisessä sosiaalialan ja terveydenhuollon peruspalveluissa. Luottamuksellisuus, tietojen käsittely ja säilyttäminen Kerätty tieto ja tutkimustulokset käsitellään luottamuksellisesti. Tutkimustulokset raportoidaan yleisellä tasolla eikä yksittäisten vastaajien tunnistaminen ole millään muotoa mahdollista. Tutkimuksen yhteydessä kerättyjä aineistoja säilytetään lukollisessa kaapissa 10 vuotta, jonka jälkeen ne hävitetään. Vapaaehtoisuus Tutkimukseen osallistuminen on täysin vapaaehtoista. Tutkimustuloksista tiedottaminen Kyseessä on TtM Leena Alhon väitöskirjatyö Itä-Suomen yliopistossa (terveystieteiden tiedekunta, hoitotieteen laitos). Tutkimustuloksista tullaan kertomaan koulutustilaisuudessa. Lisätiedot: Kysymyksiä tutkimuksesta voit esittää allekirjoittaneelle. Ystävällisin terveisin, Leena Alho

Tutkija: Leena Alho Liite 3 Tutkimuksen nimi: Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa

TUTKIMUSTIEDOTE ESIMIEHELLE/JOHTAJALLE Pyydän Teitä ystävällisesti perehtymään tähän tutkimustiedotteeseen, jossa kerrotaan sosiaalivirastossa ja terveyskeskuksessa tehtävästä tutkimuksesta. Tutkimuksen tarkoitus Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää näkemystänne sosiaalialan/terveydenhuollon peruspalveluissa toteutettavaan alkoholinkäytön puheeksiottoon. Tutkimuksen kulku Tutkimuksessa kerätään tietoa näkemyksistänne ryhmähaastattelun avulla. Haastattelussa on neljä teema-aluetta, joiden avulla selvitetään seuraavia kysymyksiä:

- esimiesten näkemykset asiakkaiden alkoholinkäytön puheeksiottoon - strateginen työ alkoholinkäytön puheeksiottoon liittyen - alkoholinkäytön puheeksioton työkäytäntöjen arviointi - työntekijöiden tukeminen heidän asiakastyönsä tekemisessä.

Haastattelu kestää noin 1.5 tuntia. Tutkimukseen liittyvät hyödyt ja haitat Tutkimukseen osallistumisesta ei makseta palkkiota. Tutkimuksesta saatavia tuloksia voidaan hyödyntää alkoholin käytön puheeksi ottamisen organisaatio-/työpaikkatasoisen mallin kehittämisessä ja työn tekemistä tukevien menetelmien kehittämisessä sosiaalialan ja terveydenhuollon peruspalveluissa. Luottamuksellisuus, tietojen käsittely ja säilyttäminen Kerätty tieto ja tutkimustulokset käsitellään luottamuksellisesti. Tutkimustulokset raportoidaan yleisellä tasolla eikä yksittäisten vastaajien tunnistaminen ole millään muotoa mahdollista. Tutkimuksen yhteydessä kerättyjä aineistoja säilytetään lukollisessa kaapissa 10 vuotta, jonka jälkeen ne hävitetään. Vapaaehtoisuus Tutkimukseen osallistuminen on täysin vapaaehtoista. Tutkimustuloksista tiedottaminen Kyseessä on TtM Leena Alhon väitöskirjatyö Itä-Suomen yliopistossa (terveystieteiden tiedekunta, hoitotieteen laitos). Tutkimustuloksista tullaan kertomaan koulutustilaisuudessa. Lisätiedot: Kysymyksiä tutkimuksesta voit esittää allekirjoittaneelle. Ystävällisin terveisin, Leena Alho

Tutkija: Leena Alho Liite 4 Tutkimuksen nimi: Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa Kysely terveysaseman potilaalle/sosiaaliaseman asiakkaalle

Suhtautumisesi alkoholin käytöstä kysymiseen ja keskusteluun sosiaali- ja/tai terveysasemalla

Ohje: Valitse seuraavista väittämistä vain yksi sinun mielipidettäsi vastaava vaihtoehto ja merkitse rasti (x) valittuun kohtaan 1. Osana terveydenhoitoani, lääkäri tai hoitaja voi vapaasti kysyä minulta kuinka paljon käytän alkoholia __ täysin samaa mieltä __ samaa mieltä __ ei samaa eikä eri mieltä __ eri mieltä __ täysin eri mieltä 2. Vaivaannun, jos lääkäri tai hoitaja kysyy minulta kuinka paljon käytän alkoholia __ täysin samaa mieltä __ samaa mieltä __ ei samaa eikä eri mieltä __ eri mieltä __ täysin eri mieltä 3. Jos alkoholin käyttöni vaikuttaa terveyteeni (kuten verenpaineeseeni), lääkärin tai hoitajan pitäisi neuvoa minua vähentämään alkoholin käyttöäni __ täysin samaa mieltä __ samaa mieltä __ ei samaa eikä eri mieltä __ eri mieltä __ täysin eri mieltä 4. Jos lääkäri tai hoitaja tarjoaa minulle laboratoriokoetta, josta voi selvitä, että käytän terveyteni kannalta liikaa alkoholia, haluaisin osallistua siihen __ täysin samaa mieltä __ samaa mieltä __ ei samaa eikä eri mieltä __ eri mieltä __ täysin eri mieltä

5. Jos lääkäri tai hoitaja kysyisi minulta kuinka paljon käytän alkoholia, antaisin rehellisen vastauksen __ täysin samaa mieltä __ samaa mieltä __ ei samaa eikä eri mieltä __ eri mieltä __ täysin eri mieltä 6. Jos alkoholin käyttöni vaikuttaa terveyteeni (kuten verenpaineeseeni), lääkärin tai hoitajan pitäisi neuvoa minua lopettamaan alkoholin käyttö __ täysin samaa mieltä __ samaa mieltä __ ei samaa eikä eri mieltä __ eri mieltä __ täysin eri mieltä 7. Kuinka paljon käytän alkoholia on henkilökohtainen ja luottamuksellinen asia, eikä lääkärin tai hoitajan pitäisi kysyä sitä minulta __ täysin samaa mieltä __ samaa mieltä __ ei samaa eikä eri mieltä __ eri mieltä __ täysin eri mieltä 8. Jos lääkäri tai hoitaja on sitä mieltä, että alkoholin käyttöni vaikuttaa terveyteeni, hän voisi määrätä minut laboratoriokokeeseen, nähdäkseen käytänkö alkoholia liian paljon __ täysin samaa mieltä __ samaa mieltä __ ei samaa eikä eri mieltä __ eri mieltä __ täysin eri mieltä 9. Koen häiritseväksi, jos lääkäri tai hoitaja kysyy minulta kuinka paljon käytän alkoholia __ täysin samaa mieltä __ samaa mieltä __ ei samaa eikä eri mieltä __ eri mieltä __ täysin eri mieltä

Tutkija: Leena Alho Liite 4 Tutkimuksen nimi: Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa 10. Jos lääkäri tai hoitaja kysyisi minulta kuinka paljon käytän alkoholia, en todennäköisesti antaisi rehellistä vastausta __ täysin samaa mieltä __ samaa mieltä __ ei samaa eikä eri mieltä __ eri mieltä __ täysin eri mieltä Alkoholin käyttöäsi koskevat kysymykset Ohje: Kysymykset käsittelevät edellisen vuoden alkoholin käyttöäsi. Valitse seuraavista väittämistä se vaihtoehto, joka lähinnä vastaa omaa tilannettasi ja rastita (x) se. 11. Kuinka usein juot olutta, viiniä tai muita alkoholijuomia? Ota huomioon myös ne kerrat, jolloin nautit vain pieniä määriä, esim. pullon keskiolutta tai tilkan viiniä. __ en koskaan Siirry kysymykseen 24. __ noin kerran kuussa tai harvemmin __ 2–4 kertaa kuussa __ 2–3 kertaa viikossa __ 4 kertaa viikossa tai useammin 12. Kuinka monta annosta alkoholia yleensä olet ottanut niinä päivinä, jolloin käytit alkoholia? __ 1–2 annosta __ 3–4 annosta __ 5–6 annosta __ 7–9 annosta __ 10 tai enemmän YKSI ALKOHOLIANNOS ON: pullo (33cl) keskiolutta tai siideriä tai lasi (12cl) mietoa viiniä tai ravintola-annos (4vl) väkeviä 13. Kuinka usein olet juonut kerralla kuusi tai useampia annoksia? __ en koskaan __ harvemmin kuin kerran kuussa __ kerran kuussa __ kerran viikossa __ päivittäin tai lähes päivittäin 14. Kuinka usein viimeisen vuoden aikana et ole aloitettuasi pystynyt lopettamaan juomista? __ pystyn aina lopettamaan __ harvemmin kuin kerran kuussa

__ kerran kuussa __ kerran viikossa __ päivittäin tai lähes päivittäin 15. Kuinka usein viimeisen vuoden aikana et juomisesi takia pystynyt tekemään mitä olit aikonut? __ juomiseni ei koskaan estä suunnitelmiani __ harvemmin kuin kerran kuussa __ kerran kuussa __ kerran viikossa __ päivittäin tai lähes päivittäin 16. Kuinka usein viime vuoden aikana runsaan juomisen jälkeen tarvitsit aamulla olutta tai muuta alkoholia päästäksesi paremmin liikkeelle? __ en koskaan __ harvemmin kuin kerran kuussa __ kerran kuussa __ kerran viikossa __ päivittäin tai lähes päivittäin 17. Kuinka usein viime vuoden aikana tunsit syyllisyyttä tai katumusta juomisen jälkeen? __ en koskaan __ harvemmin kuin kerran kuussa __ kerran kuussa __ kerran viikossa __ päivittäin tai lähes päivittäin 18. Kuinka usein viime vuoden aikana sinulle kävi niin, että et juomisen vuoksi pystynyt muistamaan edellisen illan tapahtumia? __ ei koskaan __ harvemmin kuin kerran kuussa __ kerran kuussa __ kerran viikossa __ päivittäin tai lähes päivittäin 19. Oletko itse tai onko joku muu satuttanut tai loukannut itseään sinun alkoholin käyttösi seurauksena? __ ei __ on, mutta ei viimeisen vuoden aikana __ kyllä, viimeisen vuoden aikana 20. Onko joku läheisesi tai ystäväsi, lääkäri tai joku muu ollut huolissaan alkoholin käytöstäsi tai ehdottanut että vähentäisit juomista? __ ei __ on, mutta ei viimeisen vuoden aikana __ kyllä, viimeisen vuoden aikana

Tutkija: Leena Alho Liite 4 Tutkimuksen nimi: Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa Kysely terveysaseman potilaalle/sosiaaliaseman asiakkaalle

Suhtautumisesi alkoholin käytöstä kysymiseen ja keskusteluun sosiaali- ja/tai terveysasemalla

Ohje: Valitse seuraavista väittämistä vain yksi sinun mielipidettäsi vastaava vaihtoehto ja merkitse rasti (x) valittuun kohtaan 1. Osana terveydenhoitoani, lääkäri tai hoitaja voi vapaasti kysyä minulta kuinka paljon käytän alkoholia __ täysin samaa mieltä __ samaa mieltä __ ei samaa eikä eri mieltä __ eri mieltä __ täysin eri mieltä 2. Vaivaannun, jos lääkäri tai hoitaja kysyy minulta kuinka paljon käytän alkoholia __ täysin samaa mieltä __ samaa mieltä __ ei samaa eikä eri mieltä __ eri mieltä __ täysin eri mieltä 3. Jos alkoholin käyttöni vaikuttaa terveyteeni (kuten verenpaineeseeni), lääkärin tai hoitajan pitäisi neuvoa minua vähentämään alkoholin käyttöäni __ täysin samaa mieltä __ samaa mieltä __ ei samaa eikä eri mieltä __ eri mieltä __ täysin eri mieltä 4. Jos lääkäri tai hoitaja tarjoaa minulle laboratoriokoetta, josta voi selvitä, että käytän terveyteni kannalta liikaa alkoholia, haluaisin osallistua siihen __ täysin samaa mieltä __ samaa mieltä __ ei samaa eikä eri mieltä __ eri mieltä __ täysin eri mieltä

5. Jos lääkäri tai hoitaja kysyisi minulta kuinka paljon käytän alkoholia, antaisin rehellisen vastauksen __ täysin samaa mieltä __ samaa mieltä __ ei samaa eikä eri mieltä __ eri mieltä __ täysin eri mieltä 6. Jos alkoholin käyttöni vaikuttaa terveyteeni (kuten verenpaineeseeni), lääkärin tai hoitajan pitäisi neuvoa minua lopettamaan alkoholin käyttö __ täysin samaa mieltä __ samaa mieltä __ ei samaa eikä eri mieltä __ eri mieltä __ täysin eri mieltä 7. Kuinka paljon käytän alkoholia on henkilökohtainen ja luottamuksellinen asia, eikä lääkärin tai hoitajan pitäisi kysyä sitä minulta __ täysin samaa mieltä __ samaa mieltä __ ei samaa eikä eri mieltä __ eri mieltä __ täysin eri mieltä 8. Jos lääkäri tai hoitaja on sitä mieltä, että alkoholin käyttöni vaikuttaa terveyteeni, hän voisi määrätä minut laboratoriokokeeseen, nähdäkseen käytänkö alkoholia liian paljon __ täysin samaa mieltä __ samaa mieltä __ ei samaa eikä eri mieltä __ eri mieltä __ täysin eri mieltä 9. Koen häiritseväksi, jos lääkäri tai hoitaja kysyy minulta kuinka paljon käytän alkoholia __ täysin samaa mieltä __ samaa mieltä __ ei samaa eikä eri mieltä __ eri mieltä __ täysin eri mieltä

Tutkija: Leena Alho Liite 4 Tutkimuksen nimi: Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa 10. Jos lääkäri tai hoitaja kysyisi minulta kuinka paljon käytän alkoholia, en todennäköisesti antaisi rehellistä vastausta __ täysin samaa mieltä __ samaa mieltä __ ei samaa eikä eri mieltä __ eri mieltä __ täysin eri mieltä Alkoholin käyttöäsi koskevat kysymykset Ohje: Kysymykset käsittelevät edellisen vuoden alkoholin käyttöäsi. Valitse seuraavista väittämistä se vaihtoehto, joka lähinnä vastaa omaa tilannettasi ja rastita (x) se. 11. Kuinka usein juot olutta, viiniä tai muita alkoholijuomia? Ota huomioon myös ne kerrat, jolloin nautit vain pieniä määriä, esim. pullon keskiolutta tai tilkan viiniä. __ en koskaan Siirry kysymykseen 24. __ noin kerran kuussa tai harvemmin __ 2–4 kertaa kuussa __ 2–3 kertaa viikossa __ 4 kertaa viikossa tai useammin 12. Kuinka monta annosta alkoholia yleensä olet ottanut niinä päivinä, jolloin käytit alkoholia? __ 1–2 annosta __ 3–4 annosta __ 5–6 annosta __ 7–9 annosta __ 10 tai enemmän YKSI ALKOHOLIANNOS ON: pullo (33cl) keskiolutta tai siideriä tai lasi (12cl) mietoa viiniä tai ravintola-annos (4vl) väkeviä 13. Kuinka usein olet juonut kerralla kuusi tai useampia annoksia? __ en koskaan __ harvemmin kuin kerran kuussa __ kerran kuussa __ kerran viikossa __ päivittäin tai lähes päivittäin 14. Kuinka usein viimeisen vuoden aikana et ole aloitettuasi pystynyt lopettamaan juomista? __ pystyn aina lopettamaan __ harvemmin kuin kerran kuussa

__ kerran kuussa __ kerran viikossa __ päivittäin tai lähes päivittäin 15. Kuinka usein viimeisen vuoden aikana et juomisesi takia pystynyt tekemään mitä olit aikonut? __ juomiseni ei koskaan estä suunnitelmiani __ harvemmin kuin kerran kuussa __ kerran kuussa __ kerran viikossa __ päivittäin tai lähes päivittäin 16. Kuinka usein viime vuoden aikana runsaan juomisen jälkeen tarvitsit aamulla olutta tai muuta alkoholia päästäksesi paremmin liikkeelle? __ en koskaan __ harvemmin kuin kerran kuussa __ kerran kuussa __ kerran viikossa __ päivittäin tai lähes päivittäin 17. Kuinka usein viime vuoden aikana tunsit syyllisyyttä tai katumusta juomisen jälkeen? __ en koskaan __ harvemmin kuin kerran kuussa __ kerran kuussa __ kerran viikossa __ päivittäin tai lähes päivittäin 18. Kuinka usein viime vuoden aikana sinulle kävi niin, että et juomisen vuoksi pystynyt muistamaan edellisen illan tapahtumia? __ ei koskaan __ harvemmin kuin kerran kuussa __ kerran kuussa __ kerran viikossa __ päivittäin tai lähes päivittäin 19. Oletko itse tai onko joku muu satuttanut tai loukannut itseään sinun alkoholin käyttösi seurauksena? __ ei __ on, mutta ei viimeisen vuoden aikana __ kyllä, viimeisen vuoden aikana 20. Onko joku läheisesi tai ystäväsi, lääkäri tai joku muu ollut huolissaan alkoholin käytöstäsi tai ehdottanut että vähentäisit juomista? __ ei __ on, mutta ei viimeisen vuoden aikana __ kyllä, viimeisen vuoden aikana

Tutkija: Leena Alho Liite 4 Tutkimuksen nimi: Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa Kokemuksesi alkoholin käytöstä kysymisestä sosiaali- ja/tai terveysasemilla Ohje: valitse väittämistä itseäsi koskevat vaihtoehdot ja merkitse rasti (x) niihin kohtiin 21. Onko Sinulta kysytty alkoholin käytöstä viimeisen vuoden aikana sosiaali- ja/tai terveysasemien vastaanottokäyntien yhteydessä? __ kyllä, terveysasemalla __ kyllä, sosiaaliasemalla __ kyllä, missä __________________________ __ ei Siirry kysymykseen 29. 22. Jos alkoholin käytöstäsi on kysytty, niin kuka kysyi? __ lääkäri __ terveydenhoitaja/sairaanhoitaja __ sosiaalityöntekijä/sosiaaliohjaaja __ muu, kuka___________________________ 23. Miten hyödylliseksi koit alkoholin käytöstä kysymisen ja sitä seuranneen keskustelun terveytesi näkökulmasta? (Ohje: valitse seuraavista vain yksi vaihtoehto) __ erittäin hyödylliseksi __ hyödylliseksi __ ei hyödylliseksi eikä hyödyttömäksi __ hyödyttömäksi __ erittäin hyödyttömäksi Taustakysymykset

Ohje: valitse seuraavista itseäsi kuvaava vaihtoehto ja merkitse rasti (X) siihen kohtaan tai kirjoita vastauksesi siihen varatulle paikalle 24. Sukupuoli __ mies __ nainen 25. Siviilisääty __ naimaton __ naimisissa __ eronnut __ muu 26. Koulutus (viimeisin loppuun suoritettu) __ peruskoulu __ lukio __ ammattikoulu __ ammattikorkeakoulu __ yliopisto 27. Pääasiallinen toiminta __ opiskelija __ töissä __ työtön __ eläkkeellä __ muu 28. Ammatti: _________________________ 29. Ikä (vuosina): _____ Kiitos vastauksistasi

Tutkija: Leena Alho Liite 5 Tutkimuksen nimi: Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa

1

Terveydenhuollon ja sosiaalialan työntekijöiden kysely Tutkimuksessa kysytään Sinun näkökulmaasi siitä, miten alkoholin käyttöön liittyviin kysymyksiin otetaan kantaa työpaikallasi ja näkökulmaasi työympäristöösi. Lue ohjeet tarkoin ja pyri vastaamaan kaikkiin kysymyksiin. Kiitos. Ohje: valitse seuraavista kysymyksistäsi itseäsi kuvaava vaihtoehto ja merkitse rasti (X) sen kohdalle tai kirjoita vastauksesi sille varatulle paikalle Taustakysymykset 1. Ikä (vuosina)______ 2. Sukupuoli __nainen __mies 3. Ammatti __lääkäri __terveydenhoitaja __sairaanhoitaja __sosiaalityöntekijä __sosiaaliohjaaja __muu; mikä_____________________________ 4. Korkein koulutuksesi______________________________________________ 5. Toimipaikka __terveysasema __sosiaaliasema 6. Työkokemus sosiaalialalta ja/tai terveydenhuollosta (vuosina)_____ 7. Oletko käynyt mini-interventio/alkoholin käytön varhaisen puheeksioton koulutuksen? __en __kyllä 8. Oletko käynyt muita päihdetyöhön liittyviä koulutuksia? __en __kyllä; mitä________________________________________________________________________ ___________________________________________________________________________________ ___________________________________________________________________________________ 9. Millaisessa tilanteessa kysyt asiakkaan alkoholin käytöstä? (Voit valita useamman vaihtoehdon) __en missään tilanteessa (Siirry kysymykseen 14) __terveystarkastuksessa __sosiaalityön tilannearviossa __seurantakäynnillä __kotikäynnillä __muussa tilanteessa, missä?___________________________________________________________

Tutkija: Leena Alho Liite 4 Tutkimuksen nimi: Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa Kokemuksesi alkoholin käytöstä kysymisestä sosiaali- ja/tai terveysasemilla Ohje: valitse väittämistä itseäsi koskevat vaihtoehdot ja merkitse rasti (x) niihin kohtiin 21. Onko Sinulta kysytty alkoholin käytöstä viimeisen vuoden aikana sosiaali- ja/tai terveysasemien vastaanottokäyntien yhteydessä? __ kyllä, terveysasemalla __ kyllä, sosiaaliasemalla __ kyllä, missä __________________________ __ ei Siirry kysymykseen 29. 22. Jos alkoholin käytöstäsi on kysytty, niin kuka kysyi? __ lääkäri __ terveydenhoitaja/sairaanhoitaja __ sosiaalityöntekijä/sosiaaliohjaaja __ muu, kuka___________________________ 23. Miten hyödylliseksi koit alkoholin käytöstä kysymisen ja sitä seuranneen keskustelun terveytesi näkökulmasta? (Ohje: valitse seuraavista vain yksi vaihtoehto) __ erittäin hyödylliseksi __ hyödylliseksi __ ei hyödylliseksi eikä hyödyttömäksi __ hyödyttömäksi __ erittäin hyödyttömäksi Taustakysymykset

Ohje: valitse seuraavista itseäsi kuvaava vaihtoehto ja merkitse rasti (X) siihen kohtaan tai kirjoita vastauksesi siihen varatulle paikalle 24. Sukupuoli __ mies __ nainen 25. Siviilisääty __ naimaton __ naimisissa __ eronnut __ muu 26. Koulutus (viimeisin loppuun suoritettu) __ peruskoulu __ lukio __ ammattikoulu __ ammattikorkeakoulu __ yliopisto 27. Pääasiallinen toiminta __ opiskelija __ töissä __ työtön __ eläkkeellä __ muu 28. Ammatti: _________________________ 29. Ikä (vuosina): _____ Kiitos vastauksistasi

Tutkija: Leena Alho Liite 5 Tutkimuksen nimi: Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa

1

Terveydenhuollon ja sosiaalialan työntekijöiden kysely Tutkimuksessa kysytään Sinun näkökulmaasi siitä, miten alkoholin käyttöön liittyviin kysymyksiin otetaan kantaa työpaikallasi ja näkökulmaasi työympäristöösi. Lue ohjeet tarkoin ja pyri vastaamaan kaikkiin kysymyksiin. Kiitos. Ohje: valitse seuraavista kysymyksistäsi itseäsi kuvaava vaihtoehto ja merkitse rasti (X) sen kohdalle tai kirjoita vastauksesi sille varatulle paikalle Taustakysymykset 1. Ikä (vuosina)______ 2. Sukupuoli __nainen __mies 3. Ammatti __lääkäri __terveydenhoitaja __sairaanhoitaja __sosiaalityöntekijä __sosiaaliohjaaja __muu; mikä_____________________________ 4. Korkein koulutuksesi______________________________________________ 5. Toimipaikka __terveysasema __sosiaaliasema 6. Työkokemus sosiaalialalta ja/tai terveydenhuollosta (vuosina)_____ 7. Oletko käynyt mini-interventio/alkoholin käytön varhaisen puheeksioton koulutuksen? __en __kyllä 8. Oletko käynyt muita päihdetyöhön liittyviä koulutuksia? __en __kyllä; mitä________________________________________________________________________ ___________________________________________________________________________________ ___________________________________________________________________________________ 9. Millaisessa tilanteessa kysyt asiakkaan alkoholin käytöstä? (Voit valita useamman vaihtoehdon) __en missään tilanteessa (Siirry kysymykseen 14) __terveystarkastuksessa __sosiaalityön tilannearviossa __seurantakäynnillä __kotikäynnillä __muussa tilanteessa, missä?___________________________________________________________

Tutkija: Leena Alho Liite 5 Tutkimuksen nimi: Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa

2

__________________________________________________________________________________ 10. Keneltä asiakkaalta kysyt alkoholin käytöstä? (Voit valita useamman vaihtoehdon) __en keneltäkään __asiakkaalta, jolla on alkoholiriippuvuuden oireita (esim. juomisen pakonomaisuus, vieroitusoireet, toleranssin kasvu ja juomisen jatkuminen haitoista huolimatta) __asiakkaalta, joka käyttää alkoholia haitallisesti (henkilöllä on selvästi tunnistettavia alkoholin käytön aiheuttamia fyysisiä tai psyykkisiä haittoja, mutta ei riippuvuutta) __asiakkaalta, joka käyttää alkoholia riskillä (alkoholin riskikäytön rajat ylittyvät, mutta merkittäviä alkoholihaittoja tai riippuvuutta ei ole vielä ilmaantunut) __uudelta asiakkaalta __kaikilta __joltain muulta, keneltä?______________________________________________________________ ___________________________________________________________________________________ 11. Mihin perustuen kysyt asiakkaan alkoholin käytöstä? __omaan arvioon __oman työpaikan ohjeisiin __sosiaali- ja terveysministeriön suositukseen __johonkin muuhun, mihin?____________________________________________________________ ___________________________________________________________________________________ 12. Millä menettelyllä kysyt asiakkaan alkoholin käytöstä (Voit valita useamman vaihtoehdon) __keskustelemalla vapaamuotoisesti __kysymällä kaikilta samat kysymykset __kysymällä kaikilta samat kysymykset ja antamalla palautetta __käyttämällä AUDIT – kyselyä __käyttämällä AUDIT – kyselyä ja antamalla palautetta __jollain muulla tavalla, miten? _________________________________________________________ ___________________________________________________________________________________ 13. Millaista on kysyä asiakkaan alkoholin käytöstä? __hyvin vaikeaa __vaikeaa __ei vaikeaa eikä helppoa __helppoa __hyvin helppoa Ohje: Valitse seuraavista väittämistä se vaihtoehto, joka parhaiten vastaa omaa tilannettasi ja rastita se. Työntekijään liittyvät väittämät: 14. Minulla on tarvittavaa kokemusta vastata alkoholin käyttöön liittyviin kysymyksiin. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 15. Työssäni olen vastannut laaja-alaisesti alkoholin käyttöön liittyviin kysymyksiin. __ Eri mieltä__ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 16. Luotan kykyihini vastata alkoholin käyttöön liittyviin kysymyksiin. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä __ Samaa mieltä

Tutkija: Leena Alho Liite 5 Tutkimuksen nimi: Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa

3

17. Minulla on tarvittavaa osaamista, jotta voin auttaa ihmisiä alkoholin käyttöön liittyvissä ongelmissa. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä __ Samaa mieltä 18. Minulla ei ole kaikkia tarvittavia taitoja vastata alkoholin käyttöön liittyviin kysymyksiin. __ Eri mieltä__ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 19. Kykenen auttamaan ihmisiä alkoholin käyttöön liittyvissä ongelmissa, kuten muissakin ongelmissa. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 20. Minulla on oikeutus ottaa alkoholin käyttöön liittyvät kysymykset puheeksi. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 21. Olen vastahakoinen ottamaan työssäni vastuuta alkoholin käyttöön liittyvistä kysymyksistä. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 22. On sopivampaa, että muut työntekijät kuin minä vastaavat alkoholin käyttöön liittyviin kysymyksiin. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 23. Olen epävarma siitä, pitääkö minun ottaa kantaa alkoholin käyttöön liittyviin kysymyksiin. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 24. Minulle on selvää, mistä vastaan alkoholin käyttöön liittyvissä asioissa. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 25. Vastuulleni kuuluu esittää kysymyksiä asiakkaille heidän alkoholin käyttöönsä liittyvistä asioista. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 26. Asiakkaani ovat sitä mieltä, että vastuulleni kuuluu esittää heille kysymyksiä alkoholin käyttöön liittyvistä asioista. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 27. En mielelläni ota kantaa alkoholin käyttöön liittyviin ongelmiin. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 28. Mielestäni on tärkeää ottaa kantaa alkoholin käyttöön liittyviin kysymyksiin. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 29. Kokemukseni mukaan on ollut hyödyllistä ottaa kantaa alkoholin käyttöön liittyviin kysymyksiin. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 30. Olen tyytyväinen työskentelyyni ihmisten kanssa, joilla on alkoholin käyttöön liittyviä ongelmia. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 31. Otan työssäni mielelläni kantaa alkoholin käyttöön liittyviin kysymyksiin. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 32. Suurin osa ihmisistä, joilla on alkoholin käyttöön liittyviä ongelmia, ei ole halukkaita käsittelemään niitä. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 33. Ihmiset, joilla on alkoholin käyttöön liittyviä ongelmia, aiheuttavat itse ongelmansa.

Tutkija: Leena Alho Liite 5 Tutkimuksen nimi: Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa

2

__________________________________________________________________________________ 10. Keneltä asiakkaalta kysyt alkoholin käytöstä? (Voit valita useamman vaihtoehdon) __en keneltäkään __asiakkaalta, jolla on alkoholiriippuvuuden oireita (esim. juomisen pakonomaisuus, vieroitusoireet, toleranssin kasvu ja juomisen jatkuminen haitoista huolimatta) __asiakkaalta, joka käyttää alkoholia haitallisesti (henkilöllä on selvästi tunnistettavia alkoholin käytön aiheuttamia fyysisiä tai psyykkisiä haittoja, mutta ei riippuvuutta) __asiakkaalta, joka käyttää alkoholia riskillä (alkoholin riskikäytön rajat ylittyvät, mutta merkittäviä alkoholihaittoja tai riippuvuutta ei ole vielä ilmaantunut) __uudelta asiakkaalta __kaikilta __joltain muulta, keneltä?______________________________________________________________ ___________________________________________________________________________________ 11. Mihin perustuen kysyt asiakkaan alkoholin käytöstä? __omaan arvioon __oman työpaikan ohjeisiin __sosiaali- ja terveysministeriön suositukseen __johonkin muuhun, mihin?____________________________________________________________ ___________________________________________________________________________________ 12. Millä menettelyllä kysyt asiakkaan alkoholin käytöstä (Voit valita useamman vaihtoehdon) __keskustelemalla vapaamuotoisesti __kysymällä kaikilta samat kysymykset __kysymällä kaikilta samat kysymykset ja antamalla palautetta __käyttämällä AUDIT – kyselyä __käyttämällä AUDIT – kyselyä ja antamalla palautetta __jollain muulla tavalla, miten? _________________________________________________________ ___________________________________________________________________________________ 13. Millaista on kysyä asiakkaan alkoholin käytöstä? __hyvin vaikeaa __vaikeaa __ei vaikeaa eikä helppoa __helppoa __hyvin helppoa Ohje: Valitse seuraavista väittämistä se vaihtoehto, joka parhaiten vastaa omaa tilannettasi ja rastita se. Työntekijään liittyvät väittämät: 14. Minulla on tarvittavaa kokemusta vastata alkoholin käyttöön liittyviin kysymyksiin. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 15. Työssäni olen vastannut laaja-alaisesti alkoholin käyttöön liittyviin kysymyksiin. __ Eri mieltä__ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 16. Luotan kykyihini vastata alkoholin käyttöön liittyviin kysymyksiin. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä __ Samaa mieltä

Tutkija: Leena Alho Liite 5 Tutkimuksen nimi: Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa

3

17. Minulla on tarvittavaa osaamista, jotta voin auttaa ihmisiä alkoholin käyttöön liittyvissä ongelmissa. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä __ Samaa mieltä 18. Minulla ei ole kaikkia tarvittavia taitoja vastata alkoholin käyttöön liittyviin kysymyksiin. __ Eri mieltä__ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 19. Kykenen auttamaan ihmisiä alkoholin käyttöön liittyvissä ongelmissa, kuten muissakin ongelmissa. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 20. Minulla on oikeutus ottaa alkoholin käyttöön liittyvät kysymykset puheeksi. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 21. Olen vastahakoinen ottamaan työssäni vastuuta alkoholin käyttöön liittyvistä kysymyksistä. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 22. On sopivampaa, että muut työntekijät kuin minä vastaavat alkoholin käyttöön liittyviin kysymyksiin. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 23. Olen epävarma siitä, pitääkö minun ottaa kantaa alkoholin käyttöön liittyviin kysymyksiin. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 24. Minulle on selvää, mistä vastaan alkoholin käyttöön liittyvissä asioissa. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 25. Vastuulleni kuuluu esittää kysymyksiä asiakkaille heidän alkoholin käyttöönsä liittyvistä asioista. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 26. Asiakkaani ovat sitä mieltä, että vastuulleni kuuluu esittää heille kysymyksiä alkoholin käyttöön liittyvistä asioista. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 27. En mielelläni ota kantaa alkoholin käyttöön liittyviin ongelmiin. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 28. Mielestäni on tärkeää ottaa kantaa alkoholin käyttöön liittyviin kysymyksiin. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 29. Kokemukseni mukaan on ollut hyödyllistä ottaa kantaa alkoholin käyttöön liittyviin kysymyksiin. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 30. Olen tyytyväinen työskentelyyni ihmisten kanssa, joilla on alkoholin käyttöön liittyviä ongelmia. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 31. Otan työssäni mielelläni kantaa alkoholin käyttöön liittyviin kysymyksiin. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 32. Suurin osa ihmisistä, joilla on alkoholin käyttöön liittyviä ongelmia, ei ole halukkaita käsittelemään niitä. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 33. Ihmiset, joilla on alkoholin käyttöön liittyviä ongelmia, aiheuttavat itse ongelmansa.

Tutkija: Leena Alho Liite 5 Tutkimuksen nimi: Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa

4

__ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 34. Ammatillisesti minulla on etua siitä, että otan kantaa alkoholin käyttöön liittyviin kysymyksiin. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 35. Työtoverini arvostavat asiantuntemusta alkoholin käyttöön liittyvissä asioissa. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 36. Työurani kannalta minulle on ehdottomasti etua siitä, että kehitän asiantuntijuuttani alkoholin käyttöön liittyvissä kysymyksissä. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä Työryhmään liittyvät väittämät: 37. Ihmisillä, joiden kanssa läheisesti työskentelen, on kattava tietoperusta alkoholin käyttöön liittyvissä kysymyksissä. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 38. Alkoholin käytön kysymyksiin kantaa ottaminen on yleisesti ottaen laadukasta niiden ihmisten keskuudessa, joiden kanssa läheisesti työskentelen. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 39. Ihmiset, joiden kanssa läheisesti työskentelen, ovat halukkaita ottamaan kantaa alkoholin käyttöön liittyviin asioihin. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 40. Ihmiset, joiden kanssa läheisesti työskentelen, kokevat, että he ovat oikeutettuja ottamaan kantaa alkoholin käyttöön liittyviin kysymyksiin osana heidän työtään. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 41. Ihmiset, joiden kanssa läheisesti työskentelen, eivät yleisesti ottaen pidä alkoholiongelmia kovin tärkeinä. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 42. Ihmiset, joiden kanssa läheisesti työskentelen, ovat sitä mieltä, että kouluttautuminen alkoholin käyttöön liittyviin kysymyksiin on välttämätöntä työntekijöiden kehittymiselle. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 43. Ihmiset, joiden kanssa läheisesti työskentelen, ottavat esimerkillisesti kantaa alkoholin käyttöön liittyviin kysymyksiin. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 44. Henkilökunnan keskuudessa on tarjolla epävirallista ohjausta alkoholin käyttöön liittyvissä kysymyksissä (rohkaisua, vertaistukea, ohjausta, mentorointia). __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 45. Saan alkoholin käyttöön liittyvin kysymyksiin tukea ihmisiltä, joiden kanssa läheisesti työskentelen. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä

Tutkija: Leena Alho Liite 5 Tutkimuksen nimi: Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa

5

46. Tiedonkulku alkoholin käyttöön liittyvissä kysymyksissä on hyvä ihmisten välillä, joiden kanssa läheisesti työskentelen. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 47. Työtoverit rohkaisevat minua puuttumaan alkoholin käyttöön liittyviin kysymyksiin. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 48. Jos olisi tarvetta, löytäisin helposti jonkun neuvomaan minua työhöni liittyvissä alkoholin käytön kysymyksissä. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 49. Työntekijöillä on mahdollisuus saada ohjausta esimieheltä, jolla on asiantuntemusta alkoholin käyttöön liittyvissä kysymyksissä. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 50. Työntekijöille on tarjolla työnohjausta alkoholin käyttöön liittyviin kysymyksiin. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 51. Organisaatio, jossa työskentelen, tukee työntekijöiden pyrkimyksiä vastata alkoholin käyttöön liittyviin kysymyksiin. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 52. Organisaation linjaukset ja toimintatavat tukevat alkoholin käyttöön liittyvien kysymysten parissa työskentelyä. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 53. Työntekijöillä on saatavilla välineitä alkoholin käytön keskustelun tueksi (standardisoituja kyselyjä, keinoja lopettamisen tukemiseen ja keinoja hoitoon ohjausta varten). __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 54. Kanssani läheisesti työskentelevien keskuudessa on hyvä yhteishenki. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 55. Kanssani läheisesti työskentelevien välillä vallitsee korkea työmoraali. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 56. Kanssani läheisesti työskentelevien välillä tiedonkulku on yleisesti hyvä. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 57. Yleisesti ottaen kannustusta ja tukea annetaan kanssani läheisesti työskentelevien keskuudessa. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 58. Työpaikallani työntekijät ovat sitoutuneet hyvään tiimityöhön. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 59. Yleisesti ottaen minulla on hyvät suhteet työpaikkani muihin työntekijöihin. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 60. Voin helposti pyytää apua tai tukea työtovereilta tai vertaisilta. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä

Tutkija: Leena Alho Liite 5 Tutkimuksen nimi: Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa

4

__ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 34. Ammatillisesti minulla on etua siitä, että otan kantaa alkoholin käyttöön liittyviin kysymyksiin. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 35. Työtoverini arvostavat asiantuntemusta alkoholin käyttöön liittyvissä asioissa. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 36. Työurani kannalta minulle on ehdottomasti etua siitä, että kehitän asiantuntijuuttani alkoholin käyttöön liittyvissä kysymyksissä. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä Työryhmään liittyvät väittämät: 37. Ihmisillä, joiden kanssa läheisesti työskentelen, on kattava tietoperusta alkoholin käyttöön liittyvissä kysymyksissä. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 38. Alkoholin käytön kysymyksiin kantaa ottaminen on yleisesti ottaen laadukasta niiden ihmisten keskuudessa, joiden kanssa läheisesti työskentelen. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 39. Ihmiset, joiden kanssa läheisesti työskentelen, ovat halukkaita ottamaan kantaa alkoholin käyttöön liittyviin asioihin. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 40. Ihmiset, joiden kanssa läheisesti työskentelen, kokevat, että he ovat oikeutettuja ottamaan kantaa alkoholin käyttöön liittyviin kysymyksiin osana heidän työtään. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 41. Ihmiset, joiden kanssa läheisesti työskentelen, eivät yleisesti ottaen pidä alkoholiongelmia kovin tärkeinä. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 42. Ihmiset, joiden kanssa läheisesti työskentelen, ovat sitä mieltä, että kouluttautuminen alkoholin käyttöön liittyviin kysymyksiin on välttämätöntä työntekijöiden kehittymiselle. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 43. Ihmiset, joiden kanssa läheisesti työskentelen, ottavat esimerkillisesti kantaa alkoholin käyttöön liittyviin kysymyksiin. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 44. Henkilökunnan keskuudessa on tarjolla epävirallista ohjausta alkoholin käyttöön liittyvissä kysymyksissä (rohkaisua, vertaistukea, ohjausta, mentorointia). __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 45. Saan alkoholin käyttöön liittyvin kysymyksiin tukea ihmisiltä, joiden kanssa läheisesti työskentelen. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä

Tutkija: Leena Alho Liite 5 Tutkimuksen nimi: Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa

5

46. Tiedonkulku alkoholin käyttöön liittyvissä kysymyksissä on hyvä ihmisten välillä, joiden kanssa läheisesti työskentelen. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 47. Työtoverit rohkaisevat minua puuttumaan alkoholin käyttöön liittyviin kysymyksiin. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 48. Jos olisi tarvetta, löytäisin helposti jonkun neuvomaan minua työhöni liittyvissä alkoholin käytön kysymyksissä. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 49. Työntekijöillä on mahdollisuus saada ohjausta esimieheltä, jolla on asiantuntemusta alkoholin käyttöön liittyvissä kysymyksissä. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 50. Työntekijöille on tarjolla työnohjausta alkoholin käyttöön liittyviin kysymyksiin. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 51. Organisaatio, jossa työskentelen, tukee työntekijöiden pyrkimyksiä vastata alkoholin käyttöön liittyviin kysymyksiin. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 52. Organisaation linjaukset ja toimintatavat tukevat alkoholin käyttöön liittyvien kysymysten parissa työskentelyä. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 53. Työntekijöillä on saatavilla välineitä alkoholin käytön keskustelun tueksi (standardisoituja kyselyjä, keinoja lopettamisen tukemiseen ja keinoja hoitoon ohjausta varten). __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 54. Kanssani läheisesti työskentelevien keskuudessa on hyvä yhteishenki. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 55. Kanssani läheisesti työskentelevien välillä vallitsee korkea työmoraali. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 56. Kanssani läheisesti työskentelevien välillä tiedonkulku on yleisesti hyvä. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 57. Yleisesti ottaen kannustusta ja tukea annetaan kanssani läheisesti työskentelevien keskuudessa. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 58. Työpaikallani työntekijät ovat sitoutuneet hyvään tiimityöhön. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 59. Yleisesti ottaen minulla on hyvät suhteet työpaikkani muihin työntekijöihin. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 60. Voin helposti pyytää apua tai tukea työtovereilta tai vertaisilta. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä

Tutkija: Leena Alho Liite 5 Tutkimuksen nimi: Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa

6

61. Työpaikallani suurin osa työntekijöistä tekee heille kuuluvan työn. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä Työpaikkaan liittyvät väittämät: 62. Saan työpaikallani palautetta työtovereiltani siitä, kuinka suoriudun työssäni. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 63. Minulla on mahdollisuus (epävirallisesti tai virallisesti) keskustella ja saada palautetta työstäni yhdessä muun henkilöstön kanssa. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 64. Esimiehet ovat yhdessä henkilöstön kanssa sitoutuneet antamaan rakentavaa palautetta. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 65. Kaikilta työntekijöiltä odotetaan liikaa työpaikallani __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 66. Työntekijät kokevat jatkuvaa painetta työpaikallani. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 67. Esimiehet odottavat liikaa työntekijöiltä työpaikallani. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 68. Työpaikallani on riittävästi työntekijöitä, jotta laadukkaita palveluja voidaan tarjota. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 69. Useimmiten esimiehet antavat riittävästi tukea kun syntyy ongelmia. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 70. Yleisesti ottaen, esimiehet rohkaisevat työntekijöitä löytämään myönteisiä ratkaisuja ongelmatilanteisiin. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 71. Työpaikallani työntekijöitä rohkaistaan pitämään sovitut tauot. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 72. Asiat ovat epäjärjestyksessä työpaikallani. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 73. Työpaikallani aikaa hukataan epäolennaiseen. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 74. Työpaikkani fyysiset työolosuhteet ovat hyvät. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 75. Olen tyytyväinen työpaikkani säilymisen varmuuteen. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä

Tutkija: Leena Alho Liite 5 Tutkimuksen nimi: Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa

7

76. Olen tyytyväinen palkkatasooni. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä Organisaatioon liittyvät väitteet: 77. Organisaatiossa on toimintaperiaatteet, jotka ohjaavat miten alkoholin käyttöön liittyviin kysymyksiin vastataan. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 78. Tässä organisaatiossa otetaan kantaa alkoholin käyttöön samalla tavalla kuten muihin terveydellisiin ja/tai sosiaalisiin ongelmiin. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 79. Tällä organisaatiolla on selkeästi asetetut päämäärät / tavoitteet siitä, miten se puuttuu alkoholin käyttöön liittyviin kysymyksiin. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 80. Työntekijöiden roolit ja vastuut alkoholin käyttöön liittyvissä asioissa on selkeästi kirjattu heidän tehtävänkuviinsa. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 81. Tämä organisaatio pyrkii johdonmukaisesti parantamaan tarjoamiansa palveluja, jotka liittyvät alkoholin käytön kysymyksiin. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 82. Tämä organisaatio edistää omalla toiminnallaan alkoholin käytön kysymyksiin kantaa ottamista. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 83. Tätä organisaatiota rahoitetaan erityisesti, jotta se vastaa alkoholin käyttöön liittyviin kysymyksiin. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 84. Tässä organisaatiossa tehdään ulkoista arviointia siitä, miten alkoholin käyttöön liittyviin kysymyksiin vastataan. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 85. Tämä organisaatio näkee itsensä kilpailijana muiden organisaatioiden kanssa, jotka tarjoavat samanlaista palvelua alkoholin käyttöön liittyviin kysymyksiin. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 86. Tämä organisaatio on vastaanottavainen työntekijöiden ajatuksille ja ehdotuksille. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 87. Tässä organisaatiossa on mahdollista tuoda esille omia näkökulmia ja mielipiteitä. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 88. Tässä organisaatiossa erimielisyydet selvitetään. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä

Tutkija: Leena Alho Liite 5 Tutkimuksen nimi: Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa

6

61. Työpaikallani suurin osa työntekijöistä tekee heille kuuluvan työn. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä Työpaikkaan liittyvät väittämät: 62. Saan työpaikallani palautetta työtovereiltani siitä, kuinka suoriudun työssäni. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 63. Minulla on mahdollisuus (epävirallisesti tai virallisesti) keskustella ja saada palautetta työstäni yhdessä muun henkilöstön kanssa. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 64. Esimiehet ovat yhdessä henkilöstön kanssa sitoutuneet antamaan rakentavaa palautetta. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 65. Kaikilta työntekijöiltä odotetaan liikaa työpaikallani __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 66. Työntekijät kokevat jatkuvaa painetta työpaikallani. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 67. Esimiehet odottavat liikaa työntekijöiltä työpaikallani. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 68. Työpaikallani on riittävästi työntekijöitä, jotta laadukkaita palveluja voidaan tarjota. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 69. Useimmiten esimiehet antavat riittävästi tukea kun syntyy ongelmia. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 70. Yleisesti ottaen, esimiehet rohkaisevat työntekijöitä löytämään myönteisiä ratkaisuja ongelmatilanteisiin. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 71. Työpaikallani työntekijöitä rohkaistaan pitämään sovitut tauot. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 72. Asiat ovat epäjärjestyksessä työpaikallani. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 73. Työpaikallani aikaa hukataan epäolennaiseen. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 74. Työpaikkani fyysiset työolosuhteet ovat hyvät. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 75. Olen tyytyväinen työpaikkani säilymisen varmuuteen. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä

Tutkija: Leena Alho Liite 5 Tutkimuksen nimi: Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa

7

76. Olen tyytyväinen palkkatasooni. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä Organisaatioon liittyvät väitteet: 77. Organisaatiossa on toimintaperiaatteet, jotka ohjaavat miten alkoholin käyttöön liittyviin kysymyksiin vastataan. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 78. Tässä organisaatiossa otetaan kantaa alkoholin käyttöön samalla tavalla kuten muihin terveydellisiin ja/tai sosiaalisiin ongelmiin. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 79. Tällä organisaatiolla on selkeästi asetetut päämäärät / tavoitteet siitä, miten se puuttuu alkoholin käyttöön liittyviin kysymyksiin. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 80. Työntekijöiden roolit ja vastuut alkoholin käyttöön liittyvissä asioissa on selkeästi kirjattu heidän tehtävänkuviinsa. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 81. Tämä organisaatio pyrkii johdonmukaisesti parantamaan tarjoamiansa palveluja, jotka liittyvät alkoholin käytön kysymyksiin. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 82. Tämä organisaatio edistää omalla toiminnallaan alkoholin käytön kysymyksiin kantaa ottamista. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 83. Tätä organisaatiota rahoitetaan erityisesti, jotta se vastaa alkoholin käyttöön liittyviin kysymyksiin. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 84. Tässä organisaatiossa tehdään ulkoista arviointia siitä, miten alkoholin käyttöön liittyviin kysymyksiin vastataan. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 85. Tämä organisaatio näkee itsensä kilpailijana muiden organisaatioiden kanssa, jotka tarjoavat samanlaista palvelua alkoholin käyttöön liittyviin kysymyksiin. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 86. Tämä organisaatio on vastaanottavainen työntekijöiden ajatuksille ja ehdotuksille. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 87. Tässä organisaatiossa on mahdollista tuoda esille omia näkökulmia ja mielipiteitä. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 88. Tässä organisaatiossa erimielisyydet selvitetään. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä

Tutkija: Leena Alho Liite 5 Tutkimuksen nimi: Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa

8

89. Tässä organisaatiossa linjaukset ja toimintatavat muutetaan vain, jos ulkopuolinen paine tätä edellyttää (lainsäädäntö, media, hallitusmuutokset). __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 90. Tässä organisaatiossa linjaukset ja toimintatavat arvioidaan säännöllisesti. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 91. Tässä organisaatiossa tehtäväkuvat arvioidaan säännöllisesti. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 92. Tämä organisaatio seuraa tarjottavien palvelujen laatua. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 93. Työntekijöitä rohkaistaan osallistumaan koulutuksiin. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 94. Tämän organisaation ammatillisissa kehittämissuunnitelmissa huomioidaan yksilölliset tarpeet ja kiinnostukset. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 95. Työntekijöitä tuetaan lisäämään pätevyyttään tai ammatillista kehittymistään työssään. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 96. Tässä organisaatiossa on mahdollisuus käyttää sijaisia, jotta työntekijät voivat osallistua koulutukseen. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 97. Tässä organisaatiossa henkilöstöllä on mahdollisuus osallistua erilaisiin koulutuksiin. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 98. Kaikilla työntekijöillä on tasavertainen mahdollisuus päästä koulutuksiin. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 99. Tässä organisaatiossa on mahdollisuuksia kehittää uusia taitoja. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä Kiitos vastauksistasi

Liite 6

Esimiesten ryhmähaastattelujen teemat ja kysymykset Keskijohdon ja lähiesimiesten näkemykset asiakkaan alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon Mitä ajatuksia ja mielipiteitä alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto herättää? Kenen asiakkaan alkoholinkäytöstä voi kysyä? Milloin ja missä tilanteissa asiakkaan alkoholinkäytöstä voi kysyä? Alkoholinkäytön varhaisen puheeksiottoon liittyvän toiminnan suunnittelu, seuranta ja raportointi Miten alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto on kirjoitettu toimintasuunnitelmaan? Kenen vastuulla alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton toteuttaminen on? Miten toimintaa seurataan ja miten siitä raportoidaan? Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton työkäytäntöjen arviointi Miten alkoholinkäytöstä kysyminen on ohjeistettu Teillä? Miten varhaista puheeksiottoa toteutetaan? Miten alkoholinkäytöstä kysyminen, annettu neuvonta ja keskustelu kirjataan? Kuuluuko alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto työntekijän työhön? Miten henkilöstö- ja aikaresurssit on mitoitettu? Työntekijöiden työn tukeminen alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa Minkälaisilla tavoilla työntekijöitä tuetaan kyseiseen työhön? Miten työntekijöiden osaamista on kehitetty ja päivitetty? Minkälaista koulutusta aiheeseen on tarjottu? Miten työnohjaukselliset tarpeet on huomioitu?

Tutkija: Leena Alho Liite 5 Tutkimuksen nimi: Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa

8

89. Tässä organisaatiossa linjaukset ja toimintatavat muutetaan vain, jos ulkopuolinen paine tätä edellyttää (lainsäädäntö, media, hallitusmuutokset). __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 90. Tässä organisaatiossa linjaukset ja toimintatavat arvioidaan säännöllisesti. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 91. Tässä organisaatiossa tehtäväkuvat arvioidaan säännöllisesti. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 92. Tämä organisaatio seuraa tarjottavien palvelujen laatua. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 93. Työntekijöitä rohkaistaan osallistumaan koulutuksiin. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 94. Tämän organisaation ammatillisissa kehittämissuunnitelmissa huomioidaan yksilölliset tarpeet ja kiinnostukset. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 95. Työntekijöitä tuetaan lisäämään pätevyyttään tai ammatillista kehittymistään työssään. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 96. Tässä organisaatiossa on mahdollisuus käyttää sijaisia, jotta työntekijät voivat osallistua koulutukseen. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 97. Tässä organisaatiossa henkilöstöllä on mahdollisuus osallistua erilaisiin koulutuksiin. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 98. Kaikilla työntekijöillä on tasavertainen mahdollisuus päästä koulutuksiin. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä 99. Tässä organisaatiossa on mahdollisuuksia kehittää uusia taitoja. __ Eri mieltä __ lähes eri mieltä __ lähes samaa mieltä__ Samaa mieltä Kiitos vastauksistasi

Liite 6

Esimiesten ryhmähaastattelujen teemat ja kysymykset Keskijohdon ja lähiesimiesten näkemykset asiakkaan alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon Mitä ajatuksia ja mielipiteitä alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto herättää? Kenen asiakkaan alkoholinkäytöstä voi kysyä? Milloin ja missä tilanteissa asiakkaan alkoholinkäytöstä voi kysyä? Alkoholinkäytön varhaisen puheeksiottoon liittyvän toiminnan suunnittelu, seuranta ja raportointi Miten alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto on kirjoitettu toimintasuunnitelmaan? Kenen vastuulla alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton toteuttaminen on? Miten toimintaa seurataan ja miten siitä raportoidaan? Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton työkäytäntöjen arviointi Miten alkoholinkäytöstä kysyminen on ohjeistettu Teillä? Miten varhaista puheeksiottoa toteutetaan? Miten alkoholinkäytöstä kysyminen, annettu neuvonta ja keskustelu kirjataan? Kuuluuko alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto työntekijän työhön? Miten henkilöstö- ja aikaresurssit on mitoitettu? Työntekijöiden työn tukeminen alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa Minkälaisilla tavoilla työntekijöitä tuetaan kyseiseen työhön? Miten työntekijöiden osaamista on kehitetty ja päivitetty? Minkälaista koulutusta aiheeseen on tarjottu? Miten työnohjaukselliset tarpeet on huomioitu?

Liite 7

Vaihtoehtoiset konfirmatoriset faktorimallit Mallit df χ2 p NNFI GFI CFI SRMR AIC

Miller: Yhden faktorin malli 35 113.03 0.00 0.94 0.74 0.95 0.91 153.03

Miller: Kahden faktorin malli 33 45.03 0.08 0.99 0.88 0.99 0.07 89.01

Miller: Kolmen faktorin malli 32 43.84 0.08 0.99 0.88 0.99 0.07 89.84

Audit: yhden faktorin malli 31 42.39 0.08 0.99 0.88 0.99 0.07 90.39

Audit: kahden faktorin malli 34 110.31 0.00 0.94 0.75 0.95 0.10 152.31

Audit: kolmen faktorin malli 32 107.05 0.00 0.94 0.75 0.95 0.10 153.05

df = vapausasteet, χ2 = khii toiseen testin arvo, p = merkitsevyystaso, NNFI = Tucker-Lewis index, GFI = goodness-of-fit index, CFI = comparative fit index, SRMR = standardized root mean-squared residual, AIC = Akaike information criterion (for model fit statistic). Aineistoon sopivimmat mallit on korostettu tummennetulla fontilla.

DIS

SE

RT

AT

ION

S | L

EE

NA

AL

HO

| AS

IAK

KA

IDE

N A

LK

OH

OL

INK

ÄY

TÖ

N V

AR

HA

INE

N P

UH

EE

KS

IOT

TO

... | No

404

uef.fi

PUBLICATIONS OF THE UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

Dissertations in Health Sciences

ISBN 978-952-61-2421-6 ISSN 1798-5706

Dissertations in Health Sciences

PUBLICATIONS OF THE UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

LEENA ALHO

ASIAKKAIDEN ALKOHOLINKÄYTÖN VARHAINEN PUHEEKSIOTTO TERVEYDEN- JA SOSIAALIHUOLLON PERUSPALVELUISSA

Tässä tutkimuksessa kuvattiin alkoholin

käytön varhaista puheeksiottoa hyödyntämällä systeemiteoreettista lähestymistapaa.

Aineistoa kerättiin asiakkailta, työntekijöiltä ja esimiehiltä. Asiakkaat kokivat alkoholin käytön varhaisen puheeksioton hyödylliseksi. Lääkärit ja terveydenhoitajat kysyivät alkoholinkäytöstä

terveystarkastuksessa ja sosiaalityöntekijät sosiaalityön tilannearviossa. Alkoholinkäytön

varhaista puheeksiottoa voidaan tutkimuksen mukaan lisätä tietojärjestelmien, toimintasuunnitelmien, työn systemaattisen

ohjeistamisen ja tukemisen keinoin.

LEENA ALHO