A CENTURY OF TIMBER CONSTRUCTION€¦ · 4 PUU 4•1999 A CENTURY OF TIMBER CONSTRUCTION From the...
30
PUU 4•1999 4 A CENTURY OF TIMBER CONSTRUCTION From the point of view of timber engineering and related architecture, the future looks bright at the end of this century. We have reached a point where there is a demand for wood to be used in construction. Both private individuals and the government have realised how important this material is for human-scale construction. Another factor contributing to this trend is that wood is ecological and so represents a sound building material. Major changes have also taken place in forestry. When evaluating timber engineering in the 20th century, we discern distinct ups and downs both in the methods of construction and in architecture. Earlier, construction was almost entirely based on wood - all the houses were made of locally available materials. The start of the century was splendid with the introduction of Karelian traditions, which were influenced and modified by the continental art nouveau sty- le. Following a brief period of decline, neo-classicist and functional influences be- gan to make themselves felt in wood architecture, even though stone was rapidly gaining ground as a building material in urban areas. The period around mid-century was characterised by the resettlement of the cross- border population and intense reconstruction. The best architects in the country were engaged to design sensible and extremely functional wooden houses that are highly appreciated even today. In the 1960s and 1970s, rural depopulation led to massive concrete housing production in urban areas, with wood being used mainly for small- scale leisure-time construction. It was not until the 1990s that new approaches to the use of wood in construction were introduced, not only in low-rise housing but also in all other sectors of the building industry. Was das Bauen mit Holz und die Holzarchitektur betrifft, so endet das 20. Jahrhun- dert mit rosigen Aussichten. Heutzutage erfüllt Holz geradezu einen sozialen Auft- rag. Sowohl Privatpersonen als auch öffentliche Instanzen haben die Bedeutung von Holz als menschlichem Baumaterial begriffen. Die Umweltfreundlichkeit von Holz und die Möglichkeit, aus Holz “gesunde Häuser” zu bauen, haben zu diesem Trend sicher- lich mit beigetragen. Auch bei der Bewirtschaftung der Wälder hat sich vieles geändert. Betrachtet man genauer, wie im Laufe des 20. Jahrhunderts aus Holz gebaut wurde, so lassen sich deutliche Perioden des Aufschwungs und Rückgangs unterscheiden, und zwar sowohl bei den Bauweisen als auch den architektonischen Stilen. In frü- heren Zeiten war es in Finland allgemeiner Brauch, die Häuser aus Holz zu bauen; man benutzte halt das Baumaterial, das ganz in der Nähe in Mengen zu Verfügung stand. Zu Beginn des Jahrhunderts vereinigten sich in prächtigen Holzhäusern die karelischen Traditionen mit den europäischen Einflüssen des Jugendstils. Nach ei- ner kurzen rückläufigen Periode gelangten klassizistische und funktionalistische Elemente in die Holzarchitektur, auch wenn es in den Städten immer üblicher wur- de, die Häuser aus Stein zu erbauen. Die Zeit nach der Mitte des Jahrhunderts war eine Periode des raschen Wiede- raufbaus und der Umsiedlung großer Bevölkerungsgruppen. Die besten Architekten des Landes planten rationelle, funktionelle Holzhäuser, die sich noch heute hoher Wertschätzung erfreuen. Die Landflucht in den sechziger und siebziger Jahren füh- rte in den Städten jedoch zu einem massiven Einsatz von Beton, und aus Holz wurden weitgehend nur noch Freizeithäuser und andere kleinere Bauten errichtet. Erst in den neunziger Jahren ist ein neues Denken bei der Verwendung von Holz aufgekommen, und zwar nicht nur bei der Errichtung relativ kleiner Häuser, sondern in allen Sekto- ren der Bautätigkeit. DAS JAHRHUNDERT DES HOZBAUENS SIECLE DE LA CONSTRUCTION EN BOIS La période qui s’achève avec la fin du siècle ouvre des perspectives radieuses pour la construction et l’architecture en bois. Nous nous trouvons dans une situation où il y a une forte demande de bois dans la société. Tant les personnes privées que les pouvoirs publics ont remarqué l’importance du bois pour humaniser la construction. L’aspect écologique et la construction saine qu’il a entraînée y ont contribué. Un changement considérable a également eu lieu dans la sylviculture. En examinant la construction en bois des années 1900, il est possible de remar- quer des hautes et des basses conjonctures dans les modes de construction et dans l’architecture. Durant la période antérieure à celle-ci, la construction se faisait presque entièrement en bois en Finlande - toutes les maisons étaient construites avec des matériaux locaux. La construction a été influencée au début du siècle par les tradi- tions caréliennes imprégnées du Jugendstil européen. Après une courte basse conjoncture, les influences néoclassiques et fonctionnalistes ont caractérisé l’architecture en bois, bien que la construction en pierre ait crû rapidement dans les villes. La seconde moitié du siècle a été caractérisée par le repeuplement et une forte reconstruction. Les meilleurs architectes du pays ont conçu des maisons en bois pratiques appréciées encore aujourd’hui. L’exode rural des années 1960 et 1970 a entraîné une production massive d’immeubles en béton, ce qui a principalement concentré la construction en bois sur les résidences secondaires à petite échelle. Ce n’est que dans les années 1990 qu’une nouvelle manière de penser est appa- rue pour l’utilisation du bois, non seulement pour la construction de maisons indi- viduelles, mais également dans tous les secteurs de la construction.
Transcript of A CENTURY OF TIMBER CONSTRUCTION€¦ · 4 PUU 4•1999 A CENTURY OF TIMBER CONSTRUCTION From the...
PUU 4•19994
A CENTURY OF TIMBERCONSTRUCTION
From the point of view of timber engineering and related architecture, the future looksbright at the end of this century. We have reached a point where there is a demandfor wood to be used in construction. Both private individuals and the governmenthave realised how important this material is for human-scale construction. Anotherfactor contributing to this trend is that wood is ecological and so represents a soundbuilding material. Major changes have also taken place in forestry.
When evaluating timber engineering in the 20th century, we discern distinct upsand downs both in the methods of construction and in architecture. Earlier, constructionwas almost entirely based on wood - all the houses were made of locally availablematerials. The start of the century was splendid with the introduction of Kareliantraditions, which were influenced and modified by the continental art nouveau sty-le. Following a brief period of decline, neo-classicist and functional influences be-gan to make themselves felt in wood architecture, even though stone was rapidlygaining ground as a building material in urban areas.
The period around mid-century was characterised by the resettlement of the cross-border population and intense reconstruction. The best architects in the country wereengaged to design sensible and extremely functional wooden houses that are highlyappreciated even today. In the 1960s and 1970s, rural depopulation led to massiveconcrete housing production in urban areas, with wood being used mainly for small-scale leisure-time construction. It was not until the 1990s that new approaches tothe use of wood in construction were introduced, not only in low-rise housing butalso in all other sectors of the building industry.
Was das Bauen mit Holz und die Holzarchitektur betrifft, so endet das 20. Jahrhun-dert mit rosigen Aussichten. Heutzutage erfüllt Holz geradezu einen sozialen Auft-rag. Sowohl Privatpersonen als auch öffentliche Instanzen haben die Bedeutung vonHolz als menschlichem Baumaterial begriffen. Die Umweltfreundlichkeit von Holz unddie Möglichkeit, aus Holz “gesunde Häuser” zu bauen, haben zu diesem Trend sicher-lich mit beigetragen. Auch bei der Bewirtschaftung der Wälder hat sich vieles geändert.
Betrachtet man genauer, wie im Laufe des 20. Jahrhunderts aus Holz gebaut wurde,so lassen sich deutliche Perioden des Aufschwungs und Rückgangs unterscheiden,und zwar sowohl bei den Bauweisen als auch den architektonischen Stilen. In frü-heren Zeiten war es in Finland allgemeiner Brauch, die Häuser aus Holz zu bauen;man benutzte halt das Baumaterial, das ganz in der Nähe in Mengen zu Verfügungstand. Zu Beginn des Jahrhunderts vereinigten sich in prächtigen Holzhäusern diekarelischen Traditionen mit den europäischen Einflüssen des Jugendstils. Nach ei-ner kurzen rückläufigen Periode gelangten klassizistische und funktionalistischeElemente in die Holzarchitektur, auch wenn es in den Städten immer üblicher wur-de, die Häuser aus Stein zu erbauen.
Die Zeit nach der Mitte des Jahrhunderts war eine Periode des raschen Wiede-raufbaus und der Umsiedlung großer Bevölkerungsgruppen. Die besten Architektendes Landes planten rationelle, funktionelle Holzhäuser, die sich noch heute hoherWertschätzung erfreuen. Die Landflucht in den sechziger und siebziger Jahren füh-rte in den Städten jedoch zu einem massiven Einsatz von Beton, und aus Holz wurdenweitgehend nur noch Freizeithäuser und andere kleinere Bauten errichtet. Erst in denneunziger Jahren ist ein neues Denken bei der Verwendung von Holz aufgekommen,und zwar nicht nur bei der Errichtung relativ kleiner Häuser, sondern in allen Sekto-ren der Bautätigkeit.
DAS JAHRHUNDERTDES HOZBAUENS
SIECLEDE LA CONSTRUCTIONEN BOIS
La période qui s’achève avec la fin du siècle ouvre des perspectives radieuses pourla construction et l’architecture en bois. Nous nous trouvons dans une situation oùil y a une forte demande de bois dans la société. Tant les personnes privées queles pouvoirs publics ont remarqué l’importance du bois pour humaniser la construction.L’aspect écologique et la construction saine qu’il a entraînée y ont contribué. Unchangement considérable a également eu lieu dans la sylviculture.
En examinant la construction en bois des années 1900, il est possible de remar-quer des hautes et des basses conjonctures dans les modes de construction et dansl’architecture. Durant la période antérieure à celle-ci, la construction se faisait presqueentièrement en bois en Finlande - toutes les maisons étaient construites avec desmatériaux locaux. La construction a été influencée au début du siècle par les tradi-tions caréliennes imprégnées du Jugendstil européen. Après une courte basseconjoncture, les influences néoclassiques et fonctionnalistes ont caractérisél’architecture en bois, bien que la construction en pierre ait crû rapidement dans lesvilles.
La seconde moitié du siècle a été caractérisée par le repeuplement et une fortereconstruction. Les meilleurs architectes du pays ont conçu des maisons en boispratiques appréciées encore aujourd’hui. L’exode rural des années 1960 et 1970 aentraîné une production massive d’immeubles en béton, ce qui a principalementconcentré la construction en bois sur les résidences secondaires à petite échelle.Ce n’est que dans les années 1990 qu’une nouvelle manière de penser est appa-rue pour l’utilisation du bois, non seulement pour la construction de maisons indi-viduelles, mais également dans tous les secteurs de la construction.
PUU 4•1999 5
Vuosituhat vaihtuu puurakentamisen kannalta valoisissa näkymis-sä. Olemme tilanteessa, jossa puulla on voimakas sosiaalinen tila-us. Sekä yksityiset ihmiset että valtiovalta ovat huomanneet puunmerkityksen inhimillisessä rakentamisessa. Oma vaikutuksensa tähänon puun ekologisuudessa ja sen mukanaan tuomassa terveellisessärakentamisessa. Metsien hoidossa on myös tapahtunut huomattaviamuutoksia. Puulla menee siis hyvin.
Tarkasteltaessa 1900-luvun puurakentamista voidaan havaita selviänousu- ja laskukausia sekä rakentamistavassa että arkkitehtuuris-sa. Edeltävä aika viime vuosisadan loppuun asti oli Suomessa melkopuhtaasti puurakentamista - kaikki talot tehtiin paikallisesta mate-riaalista. Vuosisata alkoi komeasti karjalaisen perinteen tuomisellaarkkitehtuuriin, johon liittyivät vielä eurooppalaiset jugend-vaikutteet.Pienen laskukauden jälkeen uusklassistiset ja funktionalistiset vai-kutteet antoivat leimansa puuarkkitehtuuriin, joskin kaupunkien ki-virakentaminen oli jo voimakkaassa nousussa.
Vuosisadan puolivälin jälkeistä aikaa leimasi väestön uudelleen asut-taminen ja jälleenrakentaminen. Maan parhaat arkkitehdit suunnit-telivat järkeviä ja käyttökelpoisia puutaloja, joita arvostetaan tänään-kin. Muuttoliike kaupunkeihin 1960- ja 70-luvulla johti massiiviseenbetonitalotuotantoon, jolloin puurakentaminen jäi lähinnä pienimuo-toisen vapaa-ajan rakentamisen varaan. Vasta 1990-luku on tuo-nut uutta ajattelua puun käyttöön, ei pelkästään pientalorakenta-misessa vaan kaikilla rakentamisen sektoreilla. Tästä kehityksestäolemme kertoneet PUU-lehden sivuilla viime vuosina.
Jussi Vepsäläinen
PUURAKENTAJAN VUOSISATA
Sibelius-talon kattorakenteitaVALOKUVAYrjö Suonto
PUU 4•19996
Helsingin kauppakorkeakoulun pääraken-nus oli valmistuessaan monien toiveidentäyttymys. Sodasta toipuva Suomi sainuorten arkkitehtien Hugo Harmian jaWoldemar Baeckmanin toimiston innos-tuneen työn tuloksena ja Otto Wuorion jaKumpp. urakoimana, kaiken pulan keskel-lä, näytön korkeatasoisesta arkkitehtuu-rista, taideteollisuudesta, rakennus- jakäsityöstä. Suuri joukko nuoria, myöhem-min ansioituneita suunnittelijoita ja taitei-lijoita suunnittelivat rakennuksen ja sensisustuksen.Innostunut yhteishenki, taloudellinen jär-jestelykyky ja nokkeluus synnyttivät häm-mästyttävän laadukkaan rakennuksen.Tänään Helsingin kauppakorkeakoulunpäärakennus sisältyy kansainväliseen“docomomo”-arkkitehtuurirekisteriin eliluetteloon 1900-luvun modernin arkkiteh-tuurin suojeltavista kohteista.
TILAJÄRJESTELYT
Rakennuksen valmistuessa v.1950 korke-ampi kaupallinen opetus poikkesi monellatapaa nykyisestä. Tilat ja varustus eivätenää lähes 50 vuotta myöhemmin vastan-neet korkeakoulun toimintaa. Ennen nyttehtyä korjaustyötä rakennusta oli jo jou-duttu muuttamaan monella tapaa. Silti talooli pääosin säilynyt lähes alkuperäisessäasussaan.
Korjaustyössä tiloja pyrittiin säilyttämäänja palauttamaan alkuperäiseen muotoon-
HELSINGIN KAUPPAKORKEAKOULUPÄÄRAKENNUKSEN PERUSKORJAUS
Tom Lindholm, Kari Raimoranta
Arkkitehtitoimisto Nurmela,Raimoranta, Tasa Oy
sa, mutta toisaalla myös järjestelemäänuudelleen nykyisen opetuksen vaatimus-ten mukaisiksi. Vaikka Helsingin kauppa-korkeakoulun toiminta on laajentunutpäärakennuksen ulkopuolelle, keskeinenosa korkeakoulusta toimii kuitenkin edel-leen siellä.
Kauppakorkeakoulun päärakennuksentilat ovat monilla tasoilla, joille aikaisem-min ei ollut portaatonta pääsyä. Pihasivullerakennettiin uusi hissi ja kellaritason pää-aulaan yhdistävä luiskayhteys. Lisäksitehtiin useita järjestelyjä, jotka yhdessämahdollistavat myös pyörätuolilla liikku-ville pääsyn rakennuksen tärkeimpiin ti-loihin.
SISUSTUS
Uusi Kauppakorkeakoulun päärakennusoli valmistuessaan kokonaistaideteos.Sisustusta ja kalusteita olivat tekemässämm. Olli Borg, Ilmari Tapiovaara, MaijaHeikinheimo, väritystä ja A-portaan sei-nämaalauksen teki Eino Kauria, lasipintojaYrjö Rosola. Valaisimia suunnitteli ja to-teutti Paavo Tynell. Tilojen akustiikansuunnitteli dipl.ins. Paavo Arni. Taide,varusteet ja alkuperäinen kiinteä kalustuson pääosin säilynyt. Niihin liittyvät uudetkalusteet ja varustus on toteutettu uutuut-ta korostamatta, luonteeltaan alisteisia.
2
RENOVATION OF THE MAINBUILDING OF THE HELSINKISCHOOL OF ECONOMICS ANDBUSINESS ADMINISTRATION
When the main building of the HelsinkiSchool of Economics and BusinessAdministration was completed, it was afulfilment of many dreams. As a result ofthe inspired work put in by the office of theyoung architects Hugo Harmia andWoldemar Baeckman, Finland, justrecovering from the war, could witness,amidst the shortages and rationing, a fineexample of high-standard architecture,engineering, handicraft and applied art. Alarge number of young designers andartists who were later to achievedistinction were involved in designing thebuilding and its interior.
At present, the main building of theHelsinki School of Economics and
Business Administration is included in theinternational “docomomo” register oflisted edifices representing modern 20thcentury architecture.
When the building was completed in1950, higher business education was inmany ways different from what it is today.Now almost 50 years later, the premisesand standard of equipment no longersatisfy the requirements of modernacademic education. Before the recentlycompleted renovation, a number ofalterations had been made to the building.However, most of the edifice has retainedits original appearance.
When the repairs were made, the aimwas to conserve and restore the premisesto their original condition while at thesame time rearranging them in order tomeet modern requirements.
When originally completed, the newmain building as a whole was a work ofart. Most of the art objects, equipment and
1
1Asemapiirros
2Aula
3Kauppakorkeakoulun pääjulkisivu
PUU 4•1999 7
3
fixtures have been retained. All the newfixtures and equipment added to the oldcomponents complement the existing style.
The main assembly hall, a well-preserved wooden interior, was repairedwhere necessary. Other interiorsoriginally clad with wood, are theauditorium, the principal’s office and thelecture hall for product studies laterconverted into a computer classroom.Moreover, many areas feature the originalwooden surface usually finished in pineveneer.
The old and new wooden surfaces wereone of the most demanding repair projects.Most surfaces had to be redone. A numberof experiments had to be carried out to testworking methods and the final outcomewas not always successful. Only time willtell how the newly tinted patches will agenext to the original surface. Naturaltimber finishes were used in the newinteriors as well.
SANIERUNG DESHAUPTGEBÄUDES DERWIRTSCHAFTSUNIVERSITÄTHELSINKI
Mit der Fertigstellung des Hauptgebäudesder Wirtschaftsuniversität Helsinki gingendie Wünsche vieler in Erfüllung. DasLand, das sich gerade erst vom Kriegerholte, erhielt dank des begeistertenEinsatzes zweier junger Architekten,Hugo Harmia und Woldemar Baeckman,inmitten der Not der Nachkriegszeit einGebäude, das als Beweis für den hohenStand der Architektur, der angewandtenKunst, der Bautechnik und derInneneinrichtung in Finnland geltenkonnte. Eine ganze Reihe von Designernund Künstlern, die sich später einenNamen gemacht haben, wirkten an derGestaltung des Gebäudes und seinerInterieurs mit.
Heute ist das Hauptgebäude derWirtschaftsuniversität in deminternationalen “Docomo”-Architekturregister verzeichnet, d. h. inder Liste der zu schützenden Objekte derArchitektur des 20. Jahrhunderts.
Als das Gebäude 1950 fertiggestelltwurde, unterschied sich der Unterricht inmancher Beziehung von dem heutigen.Knapp fünfzig Jahre später konnten dieRäume und ihre Ausstattung den modernenAnsprüchen der Universität nicht mehrgenügen. Bereits vor der jetztdurchgeführten Sanierung waren bereitsmancherlei Veränderungen vorgenommenworden. Dennoch war das Haus an sichweitgehend in seiner ursprünglichenGestalt erhalten geblieben.
Bei der Sanierung war man bestrebt, dieRäume in ihrer ursprünglichen Gestalt zubewahren bzw. die ursprüngliche Gestaltwiederherzustellen. Auf der anderen Seitemussten Räume auch neu angeordnet
PUU 4•19998
PUUINTERIÖÖRIT
Kauppakorkeakoulun juhlasali, joka onhyvin säilynyt aikakautensa puuinteriööri,kunnostettiin niiltä osin kun se oli välttä-mätöntä. Mm. parketti ja tuolien verhoiluuusittiin ja niihin liitettiin irroitettava kir-joitustaso. Seinien honkavaneripinnatvaativat muutamia paikkauksia. Valitet-tavasti Dora Jungin suunnittelema esirip-pu on tuhoutunut, eikä sen mallia olelöytynyt. Sali tuli tutuksi aikanaan kokomaalle siellä taltioitujen radio- ja televisio-ohjelmien kautta sekä monien musiikki-ym.tapahtumien näyttämönä.
Alkuperäisiä puulla verhoiltuja sisätilojaovat lisäksi istuntosali, rehtorin työhuo-ne ja nyt atk-opetussaliksi muutettu ta-varaopin luentosali. Lisäksi monissa tilois-sa on alkuperäisiä, usein honkaviilullaverhoiltuja puupintoja.
Kokonaisuuteen liittyy korkeatasoinenkalustus, joka edustaa 1940- ja 50 -lu-vulla kansainvälisesti tunnustusta saanut-ta suomalaista suunnittelua.
Talon vanhat ja uudet puupinnat olivatyksi korjaustyön vaativimmista kohteis-ta. Useimmat pinnat vaativat korjaustoi-menpiteitä. Puuviilupintojen korjaamisenyhteydessä jouduttiin tekemään useitakokeita eikä työ onnistunut aina. Mm.2.kerroksen aulassa on viilupintainenverhous, joka alaosastaan muotoutuukiinteäksi penkiksi. Penkin kauttaaltaankulunut ja lohkeillut pintaviilu jouduttiin
uusimaan. Työ tehtiin pariin kertaan. Vastaaika näyttää, mitenkä nyt sävytetyt uudetpaikkaukset vanhenevat alkuperäisenpinnan rinnalla.
Aikaisemmassa korjauksessa metalli-rakenteisiksi muutetut osastoivat juhlasa-lin ja käytävien ovet palautettiin saarnestatehdyiksi, silti nykyiset määräykset täyt-täviksi oviksi. Honkaviilulla pinnoitetut,alaosastaan kolhiintuneet väliovet korjattiinpaikkaamalla.
Myös uusien tilojen sisustuksessa käy-tettiin kuultokäsiteltyä puuta. Mm. enti-seen Faculty-tilan kabinetit on verhoiltumäntyviilulla ja uusien toimistotilojen lasi-seinien rakenteet ovat kuullotettua män-tyä. Tiloihin kiinteästi liittyvät kalusteet,varusteet ja pinnat hakevat yhtymäkoh-tia talon alkuperäisestä arkkitehtuurista.
Tilojen uuden sisustuksen on suunnitel-lut Studio Jouni Leino. Osa sisustukses-ta on kunnostetua alkuperäistä, osa ontähän rakennukseen suunniteltua uusin-ta sisustusarkkitehtuuria.
ULKOARKKITEHTUURI
Julkisivut on muurattu kellertävästä tans-kalaisesta savesta poltetusta tiilestä.Huolella suunnitelluissa julkisivuissa eri-tyisesti sisäänkäyntiä korostettiin. Ulko-alueiden istustukset tehtiin kaupunginpuu-tarhuri Bengt Schalinin johdolla ja uloshankitusta taideteoksista järjestettiin kil-pailut. Nyt tiilipinnat pestiin, rapautunei-
ta tiiliä vaihdettiin ja saumausta korjailtiin.Alkuperäiset, puiset ikkunat kunnostettiin.Erityisellä huolella kunnostettiin pääovenyläpuolella olevat Michael Schilkinin reliefit.Myös edustan liuskekivilaatoitus ja suih-kukaivo, johon liittyy Aimo Tukiaisen veis-tos “Liikevoitto”, korjattiin.
4
5werden, so dass die den Anforderungendes modernen Unterrichts entsprachen.
Bei seiner Fertigstellung war die neueWirtschaftsuniversität einGesamtkunstwerk. Die Kunstwerke, dieAusstattungen und die ursprünglichenEinbaumöbel waren zum größten Teilerhalten geblieben. Die neuen Möbel undAusstattungsteile wurden so gewählt, dasssie sich dem Alten unterordneten und ihrjunges Alter nicht betonten.
Der Festsaal der Wirtschaftsuniversitätmit seinem gut erhaltenen Holzinterieurwurde so weit renoviert, wie es nötig war.Ursprünglich mit Holz vertäfelt wareneinige weitere Räume: der Sitzungssaal,das Arbeitszimmer des Rektors und derHörsaal für Güterlehre, der inzwischen ineinen EDV-Unterrichtsraum umgewandeltworden war. Außerdem gab es in vielenanderen Räumen ursprünglicheHolzflächen, zum großen TeilVertäfelungen mit Kiefernfurnier.
4Leikkaus juhlasalin ja suuren luentosalinkohdalta
5Juhlasali
6Pohjapiirros 1.kerros
7Pohjapiirros 2.kerros
PUU 4•1999 9
76
Die alten und die neuen Holzflächen inden Haus zählten zu den anspruchsvollstenRenovierungsobjekten. Die meistenHolzflächen mussten ausgebessertwerden. Bei der Ausbesserung derFurniere mussten mehrere Versucheunternommen werden, die nicht immererfolgreich endeten. Es wird sich erstallmählich zeigen, wie die nunausgebesserten und getönten Flächen mitihrer Alterung sich den ursprünglichenFlächen anpassen. Auch bei derEinrichtung der neuen Räume wurdetransparent gestrichenes Holz verwendet.
PUU 4•199910
RENOVATION DU BATIMENTPRINCIPAL DE L’ECOLESUPERIEURE DES SCIENCESECONOMIQUES ETCOMMERCIALES
La construction du bâtiment principal del’Ecole des sciences économiques etcommerciales a réalisé bien des rêves. LaFinlande qui se remettait de la guerre areçu en pleine pénurie une preuve du hautniveau de l’architecture, des artsdécoratifs, de la construction et del’artisanat avec l’œuvre enthousiaste del’étude des jeunes architectes HugoHarmia et Woldemar Baeckman. Un grandnombre de jeunes concepteurs et artistes,qui devaient devenir célèbres plus tard,ont conçu le bâtiment et sa décoration.Le bâtiment principal de l’Ecole dessciences économiques et commerciales estactuellement inscrit dans le registre
international de l’architecture“docomomo”, à savoir la liste desbâtiments protégés de l’architecturemoderne du 20ème siècle.Au moment de la construction du bâtimenten 1950, l’enseignement supérieuréconomique et commercial était de biendes manières différent de ce qu’il estactuellement. Près de 50 ans plus tard, leslocaux et l’équipement ne sont plusadaptés aux activités de l’école. Avant larénovation actuelle, le bâtiment a déjà ététransformé de nombreuses manières. Il atoutefois conservé dans une grandemesure son aspect original.La rénovation a tendu à conserver laforme originale des locaux ou à la leurrendre, mais d’autre part à les répartir entenant compte des exigences del’enseignement moderne.
Le bâtiment principal de l’Ecole dessciences économiques et commercialesétait au moment de sa construction une
œuvre d’art globale. Les œuvres d’art,l’équipement et le mobilier fixe originalont été en grande partie conservés. Lesmeubles et équipements nouveaux ont étéconçus de façon que leur nouveauté ne soitpas accentuée et reste discrète.
La salle des fêtes de l’Ecole des scienceséconomiques et commerciales, dontl’intérieur en bois d’époque est bienconservé, a été rénovée dans la mesure oùc’était indispensable.
Les autres locaux qui ont conservé leurrevêtement d’origine en bois sontl’amphithéâtre, le bureau du directeur etla salle de cours de théorie desmarchandises transformée en salled’enseignement de l’informatique. Deplus, de nombreux locaux possèdent dessurfaces en bois originales, le plus souventplaquées de pin.
La réparation des surfaces en boisanciennes et nouvelles du bâtiment a étél’un des travaux les plus difficiles à
8
10
119
8ATK-opetussali
9Luentosali
10, 11Pääporras
12Suuri luentosali
13Eino Kaurian seinämaalaus
PUU 4•1999 11
exécuter. La plupart des surfaces ont dûêtre réparées. Plusieurs essais ont dû êtrefaits pour la réparation des placages et letravail n’a pas toujours été réussi. Letemps montrera comment les retouchesteintées vieilliront à côté des anciennessurfaces. Du bois laqué a également étéutilisé pour la décoration des nouveauxlocaux.
1213
PUU 4•199912
HELSINGIN KAUPPAKORKEAKOULUPÄÄRAKENNUKSEN PERUSKORJAUS
RAKENNUTTAJA1.5.1995 asti Rakennushallitus1.5.1995 lähtien Valtion kiinteistölaitos,yliarkkitehti Marjatta Erwe
KÄYTTÄJÄHelsingin kauppakorkeakoulu,hallintojohtaja Esa Ahonen, tekninenpäällikkö Juha Kurki, työesimies TaunoLintunen
RAKENNUTTAJAKONSULTTIEngel rakennuttamispalvelut Oyprojektijohtaja: arkkitehti Juha Lemströmprojektipäällikkö: dipl.ins. Pertti Pietilätyömaan valvonta: rkm Arto Airaskorpi
ARKKITEHTISUUNNITTELUArkkitehtitoimisto Nurmela, Raimoranta,Tasa Oyarkkitehdit Kari Raimoranta ja TomLindholm sekä arkkitehdit Rauli Ramu(† 22.6.1996), Matti Huhtamies, Eeva-LiisaElo-Lehtinen, Antti Luutonen, Salla Ruohu,Rauli Ukkonen, sis. arkkitehdit Timo Kilpiö,Kristiina Suoniemi, Keijo Virtanen,arkkit.ylioppilaat Pekka Pakkanen, MariMannevaara, rak. piirt. Heli Lievonen
RAKENNESUUNNITTELUEngel suunnittelupalvelut Oy, dipl. ins. KeijoKekoni
LVI-SUUNNITTELUJP-talotekniikka Oy
SÄHKÖSUUNNITTELUInsinööritoimisto Nurmi Oy
PÄÄURAKOITSIJATeräsbetoni Oy, rakennuspäällikkö ErkkiTurtiainen, vastaava mestari Olavi Arminen
MAALAUSURAKOITSIJAMaalaamo Pauli Hietanen Oy
KALUSTEURAKOITSIJATAudio-Kaluste OyPuusepänliike Esko Mäntylä KyAuditorio-Center Oy
VALOKUVATAntti Luutonen
14
13
1516
14Istuntosali
15Ravintola
16Toimistotila
PUU 4•1999
PUU 4•199914
EINARI TERÄSVIRTA JA SATAKUNTA-TALON RAKENTAMINEN
Arkkitehti Einari Teräsvirta (1914-1995)sai Helsingin Kampissa sijaitsevan Sata-kuntatalon suunnittelutehtävän kutsukil-pailun voiton pohjalta vuonna 1950.Rakennustyöt aloitettiin jo samana vuon-na. Lakkoilu, inflaation aiheuttama kus-tannusten nousu ja vaikeudet rakennus-tarvikkeiden saatavuudessa aiheuttivatsen, että Satakuntatalo oli käytettävissävasta vuoden 1952 Olympiakisojen ai-kaan, jolloin se toimi ulkomaisten lehti-miesten asuntolana. Satakuntatalo onEinari Teräsvirran laajan tuotannon ensim-mäinen merkittävä kohde.
Telinevoimistelun olympiavoittajanakintunnettu Teräsvirta valmistui arkkitehdiksisodan varjossa vuonna 1939. Valmistu-misestaan alkaen aina 1950-luvun alkuunpois lukien sotavuodet - hän työskenteliErkki Huttusen toimistossa. Keskeisenätehtävänä hänellä oli Helsingin Sokoksensuunnitteluun osallistuminen. Koska ErkkiHuttunen toimi Rakennushallituksen pää-johtajana, niin käytännössä toimistonarkkitehdit työskentelivät hyvin itsenäises-ti. Ei siis ole sattumaa, että Satakunta-talon arkkitehtuurista ja Huttusen tuotan-nosta, esimerkiksi Satakuntatalon kanssasamanaikaisesti valmistuneesta Sokok-sesta, löytyy yhteisiä piirteitä.
1950-luku oli aktiivista yliopistojen,korkeakoulujen ja niihin liittyvien asunto-
SATAKUNTATALONPERUSKORJAUSHELSINKI
ARRAK ARKKITEHDIT OY
loiden rakentamisen aikaa. Näistä varhai-simpia olivat Kauppakorkeakoulut ja Do-mus Academica Helsinkiin sekä Åbo Aka-demien asuntola. Satakuntalaisen osa-kunnan rakennuttaman kiinteistön tarkoi-tuksena oli tarjota asuntopulan aikanaasuntoja ja kohtaamispaikka maakunnannuorille. Opiskelijoiden huoneet sijaitse-vat rakennuksen 3. 8. kerroksissa. Sa-takuntatalo on myös esimerkiksi Sokok-sen ja Eteläranta 10:n tavoin 1950-luvunmonitoimirakennus, jossa asuinfunktionlisäksi on myös liike- ja toimistotiloja.Ulkoarkkitehtuurissa toimintojen ero nä-kyy niin, että 1. ja 2. kerros muodostavatmuusta rakennusmassasta sisäänvede-tyn jalustan. Tätä vaikutelmaa korostavatvielä alimpien kerrosten suuret ja tummatlasipinnat.
Satakuntatalon suoraviivainen ja mas-siivinen vuolukiviverhoiltu ulkohahmokätkee sisälleen pehmeämmän ja pieni-mittakaavaisen materiaaleiltaan ja tilasar-joiltaan rikkaan maailman. Siinä missäLapinrinteen ja Lapinlahdenkadun ulko-arkkitehtuuria voidaan luonnehtia moder-niksi niin sisätilat edustavat vielä ns. 1940-luvun materiaaliromantiikkaa. Rakennuk-sen kohokohtana on sen keskellä 3.-5.kerroksissa sijaitseva juhlahuoneistoravintolan, juhlasalin, kirjaston ja kiltatilojensekä niihin liittyvien aulojen muodostamavertikaalinen tilasarja. Näissä keskeisis-sä tiloissa puun käytöllä on ratkaisevatunnelmaa luova ja akustoiva merkitys.
Teräsvirta on suunnitellut rakennuksenhuolella lukuisia yksityiskohtia myöten.Satakuntatalo on rakennettu käsityötäsäästämättä, mutta niin piilossa olevistarakenteista kuin poikkeamista alkuperäi-sistä suunnitelmista heijastuu aikakaudenvaikeudet rakennustarvikkeiden saatavuu-dessa.
PERUSKORJAUKSEN KESKEISETLÄHTÖKOHDAT
Satalinnan säätiön tiukan taloudenpidonseurauksena vielä 1990-luvun lopulle tul-taessa rakennuksen keskeiset julkiset tilatolivat säilyneet harvinaisen alkuperäisinäniin tilallisesti, kiinteän sisustuksen kuinpintamateriaalien osalta. Käyttäjällä olikuitenkin tarpeita uudistaa ja kehittääravintola- ja majoitustoimintaa. Myösesimerkiksi keittiö- ja neuvottelutoiminnanmuodot ovat muuttuneet vuosikymmen-ten kuluessa. Alkuperäiset LVIS-teknisetjärjestelmät vaativat jo teknisen ikänsävuoksi uusimista tai perusteellista kunnos-tamista. Peruskorjauksen tämä vaihekohdistui rakennuksen arvokkaimpiin jul-kisiin osiin, osakuntaportaaseen, ravinto-laan, juhlasaliin, kiltatiloihin ja niiden au-latiloihin sekä niitä palveleviin apu- ja tek-nisiin tiloihin.
Arkkitehtisuunnittelun lähtökohtana olirakennuksen arvojen huomioiminen jaautenttisuuden säilyttäminen, minkä suh-teen jouduttiin tekemään myös kompro-
RENOVATION OF THESATAKUNTA HOUSE
Architect Einari Teräsvirta (1914-1995)was awarded the assignment to design theSatakunta House in Kamppi, Helsinki, in1950 following his winning entry to thecompetition in which plans were invitedfrom selected designers.
The aim of the project commissioned bythe Satakunta Students’ Association was toprovide housing and a rendezvous area foryoung people from the province. Thestudents’ rooms are located on the 3rd to8th floors. Being a multi-purpose building,the Satakunta House also includesbusiness and office premises.
The simple, massive, soapstone-cladexterior of the Satakunta House conceals asofter and smaller-scale interior rich inmaterials and space variations. The heartof the building is the banqueting rooms on
the 3rd to 5th floors - a vertical series ofspaces consisting of a restaurant,assembly hall, library, quilt rooms and theadjoining lobbies. In these central areas,the use of wood plays a decisive role increating the ambience and improving theacoustics.
The point of departure for architecturaldesign was to give due consideration to theintrinsic values of the building and toretain its authenticity, though a number ofcompromises had also to be made. Wherepossible, construction work andalterations were to be kept to a minimumand all that could be repaired was to bepreserved.
The use of natural materials and, inparticular, several species of wood wastypical in building design during the post-war reconstruction period. The species ofwood used on the Satakunta House includeteak, oak, wenge, ash, mahogany andpossibly bubinga.
A major task was the restoration of thetwo-storey high, partially curved andoblique wood-panelled walls in theassembly hall and relocation of theassociated sliding wall. Apart from theactual species of wood involved, thecurrent appearance of the panels has beenaffected by the direction in which theveneer was cut, subsequent lacquering andpossibly staining as well as by exposure tothe sun over the years. Finally, a decisionwas made to repair and complement thewood panels with walnut because it hadthe proportion of dark and light wood thatwas closest to that of the original woodspecies. The patches were stained and thefinal colour achieved by tinting thelacquer.
PUU 4•1999 15
2
1
SANIERUNG DES SATAKUNTA-HAUSES
Der Architekt Einari Teräsvirta (1914-1995) trug im Jahre 1950 in einemWettbewerb mit seinem Entwurf zumSatakunta-Haus den Sieg davon undwurde mit der Planung beauftragt.
Das Gebäude, für das die studentischeSatakunta-Landsmannschaft als Bauherrfungierte, hatte den Zweck, in derdamaligen Zeit des Wohnungsmangels denStudenten aus der Provinz SatakuntaWohnungen zu bieten und alsBegegnungsstätte zu fungieren. DieStudentenzimmer lagen im Gebäude vomdritten bis zum achten Geschoss. DasSatakunta-Haus ist ein Mehrzweck-gebäude; außer Wohnungen beherbergt esauch Geschäfts- und Büroräume.
Die geradlinie, massiveSpecksteinverkleidung des Hauses birgt in
sich eine sanftere, feiner gegliederte Weltmit reichhaltigen Materialien undRaumreihungen. Den Mittelpunkt desGebäudes bildet der Festtrakt, der vomdritten bis in das fünfte Geschoss reicht -eine vertikale Raumreihe mit Restaurant,Festsaal, Bibliothek und Gildenräumensowie den dazu gehörenden Eingangs-hallen. In diesen zentralen Räumen spieltHolz eine wichtige Rolle, und zwar sowohlfür das Ambiente als auch für die Akustik.
Der Ausgangspunkt für dieArchitekturplanung bei der Sanierung wares, den Wert des Gebäudes zu beachtenund die Authentizität zu bewahren. Manwar indes bestrebt, möglichst wenigBaumaßnahmen und Umbautenvorzunehmen und alles, was noch instandgesetzt werden konnte, zu bewahren. DieVerwendung von Naturmaterialien,insbesondere von verschiedenenHolzarten, ist ein spezielles Kennzeichenfür die Architektur der
Wiederaufbauphase nach dem Krieg.Eine umfangreiche Arbeit war die
Restaurierung der Holzvertäfelungen imFestsaal, die sich in ihrer Höhe über zweiGeschosse erstrecken und zum Teilgebogen und schräg sind. Für die neueGestaltung der Vertäfelungen waren vieleFaktoren ausschlaggebend, und zwaraußer der Holzart auch dieSchnittrichtung des Furniers, dieLackierung, die eventuelle Beizung sowieaus die langfristige Einwirkung der Sonne.Wo die Holzvertäfelung des Festsaalesgeflickt oder ergänzt werden musste,entschied man sich für Nussholz, denn beidieser Holzart kommt das Verhältniszwischen dunklem und hellem Holz demder ursprünglichen Holzart recht nahe.Die geflickten Stellen wurden gebeizt, unddie endgültige Farbe wurde durch Tönungdes Lacks erzielt.
PUU 4•199916
missejä. Rakennustoimenpiteet ja muu-tokset pyrittiin minimoimaan ja kaikkikunnostettavissa oleva säilyttämään.Omiksi suuriksi kokonaisuuksiksi nousi-vat mm. Lapinrinteen puoleisten ikkunoi-den kunnostus sekä puupaneeleiden res-taurointi.
Ikkunoiden ääneneristysongelman oliaiheuttanut Kampin joukkoliikennetunnelinrakentaminen ja Satakuntatalon kohdal-la päivänvaloon saapuvat bussit, jotkakiihdyttävät tai jarruttavat liikennevalonvärin mukaan. Vanhat puuikkunat kunnos-tettiin niin, että ne säilyttivät alkuperäisenilmeen niin sisään- kuin ulospäin. Karmi-syvyyttä kasvatettiin ikkunapuitteidenväliin sijoitetulla lisäkarmilla. Myös sisäpuit-teen lasi vaihdettiin paksumpaan EijaHal-meen laskujen mukaisesti.
PUUN ROOLI SATAKUNTATALONSISÄTILOISSA JA PUUPANEELISEINIENRESTAUROINTI
Luonnonmateriaalien ja erityisesti moni-en puulajien käyttö oli leimaa-antavaa jäl-leenrakennuskauden arkkitehtuurissa. Sa-takuntatalon rikkaasta materiaalikirjostavoidaan mainita vuolukivi, graniitti, mar-morimosaiikki, tiili useissa väreissä, kuparisekä monet eksoottisetkin puulajit. Sata-kuntatalossa käytettyjä puulajeja ovatainakin teak, tammi, wenge, saarni, sa-pelimahonki ja mahdollisesti myös bubin-ga.
Puuverhoilujen käyttö oli yleistä arvok-kaimmissa sisätiloissa 1940-50-luvuilla.Satakuntatalossa puupanelointeja onpääporrashuoneessa, juhlasalissa, ravin-tolassa ja niiden aulatiloissa. Puupaneelei-den ja muiden arvokkaiden puuosienhaastava kunnostus irrotettiin muustaurakasta ja annettiin restaurointiin erikois-tuneelle ammattilaiselle. Kunnostuksenlähtökohta oli säilyttää mahdollisimmanpaljon niin alkuperäisiä pintoja kuin myöspintakäsittelyjä, esimerkiksi puleerattujapintoja ei lakattu automaattisesti uudel-leen. Puupaneelit olivat melko hyvässäkunnossa, ongelmina olivat lähinnä lakka-pinnan halkeilu ja mekaaninen kuluminen.Joissakin kohdin tarvittiin puupaikkauk-
RENOVATION DE LA MAISONSATAKUNTATALO
L’architecte Einari Teräsvirta (1914-1995) a reçu pour tâche de dessiner lamaison Satakuntatalo, après avoirremporté en 1950 un concours destiné àdes participants invités.
Cet immeuble dont la construction a étécommandée par l’association desétudiants de la province de Satakunta étaitdestiné à offrir, durant la crise dulogement, des logements et un lieu derencontre pour les jeunes venant de cetteprovince. Les chambres des étudiants sontsituées aux 3ème et 8ème étages del’immeuble. Satakuntatalo est un bâtimentpolyvalent qui possède, en plus deslogements, des locaux pour des magasinset des bureaux.
L’extérieur de la Satakuntatalo, simpleet massif, est revêtu de pierres ollaires et
l’intérieur possède divers locaux riches enmatériaux et en détails dans uneatmosphère douce. L’attention estparticulièrement attirée sur les salles deréception situées du 3ème au 5ème étage,à savoir une série de locaux verticaleformée par le restaurant, la salle des fêtes,la bibliothèque et les salles de la guildeainsi que les halls qui s’y rattachent. Dansces locaux centraux, l’utilisation du bois aune importance primordiale pour lacréation de l’atmosphère et l’acoustique.
La conception architecturale prenaitinitialement en considération les valeursdu bâtiment et la préservation de sonauthenticité. On a tâché de réduire auminimum le travail de construction et lesmodifications et de conserver tout ce quiétait réparable.
L’architecture de la période dereconstruction était caractérisée parl’utilisation de matériaux naturels etsurtout de nombreuses espèces de bois.
Les bois utilisés dans Satakuntatalo sontentre autres le teck, le chêne, le wenge, lefrêne, l’acajou et éventuellement aussi lebubinga.
Le plus grand travail a consisté dans larénovation des murs en panneaux de boispartiellement concaves et obliquess’élevant sur deux niveaux dans la salledes fêtes. L’aspect actuel des panneaux estdû non seulement au bois utilisé, maiségalement au sens de la coupe du placage,au laquage, à la teinture éventuelle et àl’action du soleil avec le temps. Il a étédécidé d’utiliser pour les retouches et lesajouts sur les panneaux de bois de la salledes fêtes du noyer, car la proportion debois foncé et clair y est la plus proche del’essence originale. Les retouches ont ététeintes et la couleur finale a été obtenue àl’aide d’un laquage coloré.
3
4
PUU 4•1999 17
sia sekä liimattiin irronneita viiluja. Juhla-salissa jouduttiin tekemään myös uuttavanhaa imitoivaa viilupintaa. Kunnostuk-sen päämenetelminä olivat kevythionta,kiillotushionta, facilissimo-käsittely sekälakkaus alkuperäisen käsittelyn ja kohteenkunnon mukaan.
Suuri toimenpide oli juhlasalin kahdenkerroksen korkuisten osittain kaarevien javinojen puupaneeliseinien restaurointisekä siihen kuuluvan liukuoviseinän siir-täminen. Jo paneeliseinien tumman voi-makkaita liekkimäisiä kuvioita muodosta-van puulajin tunnistaminen osoittautuihankalaksi. Paneeleiden nykyiseen ulko-muotoon ovat vaikuttaneet puulajin lisäksi
niin viilun leikkaussuunta, lakkaus, mah-dollinen petsaus kuin auringon vaikutusajassa. Arkkitehdin alkuperäisissä piirus-tuksissaan määräämää bubinga-viiluajuhlasalin paneelit eivät todennäköisestiole. Juhlasalin puupaneeleiden paikkauk-sissa ja täydennyksissä päädyttiin käyt-tämään pähkinäpuuta, sillä siinä tummanja vaalean puun määrän suhde oli lähim-pänä alkuperäistä puulajia. Paikkauskoh-dat petsattiin ja lopullinen väri haettiin vielälakkaa sävyttämällä.
SATAKUNTATALON PERUSKORJAUS
RAKENNUTTAJASatalinnan säätiö/Kaisa Rintala, HannuUusihonkoValvoja Kalevi Järvinen
ARKKITEHTISUUNIITELUARRAK ArkkitehditOy/Matti Rautiola, Hanna Pitkänen, NikoTiula, Marko Pääjärvi, Kaj Albäck
RAKENNESUUNNITTELURak.ins. tsto P&T Jauhiainen/TapioJauhiainen
LVI-SUUNNITTELUIns. tsto Leo Maaskola/Jukka Sainio
SÄHKÖSUUNNITTELUIns. tsto Suunnittelukaari/Klaus Korpela
SISUSTUSSUUNNITTELUStudio Kaisa Blomstedt/Kaisa Blomstedt,Ulla Enqvist
5 6
PÄÄURAKOITSIJAAPP Palmberg
PUUOSIEN ENTISÖINTIUkri Oy/Seppo Kokkonen, Lauri Virolainenja Katariina Jussila
VALOKUVATMatti Karjanoja
1Pohjapiirros, juhlasalikerros
2, 5Juhlasali
3Ravintola
4Leikkaus
6Pääporras
7Kunnostettu ikkuna
7
PUU 4•199918
ARRAK ARKKITEHDIT OY
Kiinteistöosakeyhtiö Pikku-Yrjön suojis-sa toimivat useat musiikkialan järjestöt,mm. Gramex ry, Suomen MuusikkojenLiitto ry, Suomen äänite- ja kuvatallenne-tuottajat ÄKT ry. Kiinteistö on rakennettu1960-luvun alussa Yrjönkadun ja PieniRoobertinkadun kulmaan. Alkuperäinensuunnitelma on SOK:n suunnitteluosas-tolta peräisin ja Pauli Lehtisen allekirjoit-tama v.1960.
Viisikerroksinen, pienehkö kaupunkira-kennus on käynyt läpi useita vaiheitaravintolasta toimistoksi. Nykyiset käyt-täjät, musiikkijärjestöt, ovat tulleet taloonjäädäkseen. Uuden käytön korjausohjel-ma etenee vaiheittain. Rakennuksentekniset järjestelmät ja 2. ja 3. kerroksentilat on korjattu v. 1994. Tällä kertaatoimenpiteet rajoittuivat ilmanvaihtokone-huoneena ja varastona toimineeseen n.300 m2 ikkunattomaan ullakkokerrok-seen, johon suunniteltiin kokoustilat, kir-jasto ja saunaosasto.
Rakennus oli teknisiä järjestelmiäänlukuun ottamatta terve. Se oli suunniteltuja rakennettu aikanaan varsin huolellisestija parasta aikansa tekniikkaa käyttäen.Pohjaratkaisu oli joustava erilaisiin huo-netilaohjelmiin. Rakennusta voitiin pitääaikansa ja tyyppinsä laadukkaana edus-tajana, mutta arvokkaasta julkisivumate-riaalistaan huolimatta kaupunkikuvallisestiepäonnistuneena, ympäristöönsä sopi-mattomana ja sisätiloiltaan rappioitunee-na.
KIINTEISTÖ OY PIKKU-YRJÖHELSINKI
2
KOY PIKKU-YRJÖ
This relatively small, five-storey, urbanbuilding in Helsinki erected in the 1960shas undergone several phases of use froma restaurant to an office block. The repairproject is advancing in stages. Thetechnical systems and the premises on the1st and 2nd floors were repaired in 1994.This time, the measures were limited to thewindowless attic with a floor area of about300 m2 that used to serve as an equipmentroom for the air-conditioning system and astorage area. Now plans were made tobuild meeting rooms, a library and asauna area in the attic.
When the first renovation was carriedout in 1994, a number of choices andpolicy decisions were made relating to theprinciples, techniques and materials to beemployed in the course of the work. Thewalls and ceilings were sand-blasted toexpose the concrete frame. The existing
floors were replaced by floating floors andcovered with linoleum. The ceilinginstallations are fully exposed, the metalsurfaces unpainted and the materials ingeneral are more or less what they looklike naturally. The traditional attributes ofthe sauna, wooden surfaces and details,were made of durable giant thuya. Thesame material is used elsewhere in theattic as well.
When the alterations were made, largewindows were cut in the walls and fittedwith awnings. A terrace was built in aprime location in the attic for for saunaenthusiasts.
KOY PIKKU-YRJÖ
Das in den sechziger Jahren in Helsinkierbaute, fünf Geschosse umfassende,relativ kleine Stadtgebäude hat mehrerePhasen durchgemacht: mal befand sich indem Haus ein Restaurant, malbeherbergte es Büroräume. DerSanierungsplan für die neue Nutzung gingabschnittweise vor. Die technischenAnlagen des Gebäudes und die Räume deszweiten und dritten Geschosses wurden1994 instand gesetzt. Die jüngstenSanierungsmaßnahmen wurden an demDachgeschoss vorgenommen, der zuvorals Raum für die Klimaanlage undLagerraum gedient hatte. Nun wurden aufdem Dachboden Versammlungsräume,eine Bibliothek und eine Sauna-Abteilungeingerichtet.
Bereits 1994 hatte man die Prinzipienfür die Sanierung des ganzen Hausesfestgelegt, die Techniken und Materialien
PUU 4•1999 19
ausgewählt und die Grundsatzlösungenbestimmt. In den Wänden und Deckenwurde durch Sandstrahlen dasBetonskelett freigelegt. Die Fußbödenwurden schwimmend angelegt und mitLinoleum belegt. Die Installationen an denDecken wurden nicht verkleidet, dieMetallflächen nicht angestrichen, undauch ansonsten zeigen die Materialienihre natürliche Oberfläche. Dieherkömmliche Einrichtung der Sauna-Abteilung, die Holzoberflächen und dieDetails wurden aus solidem Riesenthuja-Holz gefertigt. Dasselbe Material fandauch anderswo im DachgeschossAnwendung.
Im Zusammenhang mit der Sanierungwurde das Dachgeschoss mit großenFensterflächen versehen, die mitSonnenschutzüberdachungen ausgestattetwurden. Für die Benutzer der Saunawurde eine Terrasse zum Abkühlenangelegt.
1
3
KOY PIKKU-YRJÖ
Le petit immeuble de cinq étages construitdans les années 1960 et situé à Helsinki aeu plusieurs fonctions successives, depuiscelle de restaurant jusqu’à celled’immeuble de bureaux. Le programme derénovation pour un nouvel usageprogresse par étapes. Les installationstechniques et les locaux du 2ème et du3ème niveaux de l’immeuble ont étérénovées en 1994. Cette fois, les travauxsont limités à l’étage du grenier sansfenêtres d’environ 300 m˝ qui avait abritél’installation d’aération mécanique et desentrepôts. Des salles de réunion, unebibliothèque et un sauna y ont été prévus.
Le choix des valeurs et les solutions deprincipe pour la réparation, la techniqueet les matériaux ont été décidés pourl’immeuble tout entier lors de larénovation de 1994. La carcasse en bétona été dégagée par jet de sable sur les murs
et le plafond. Les planchers ont étéconstruits flottants et recouverts delinoléum. Les installations du plafond nesont pas recouvertes, les surfacesmétalliques ne sont pas peintes; engénéral les matériaux sont tels qu’ils sontnaturellement. Les symboles traditionnelsdu sauna, les surfaces et les détails enbois, sont en thuya résistant. Ce mêmematériau a été utilisé ailleurs dans l’étagedu grenier.
De grandes surfaces de fenêtres ont étéouvertes sur les murs du grenier et muniesd’auvents. Une terrasse a été aménagée aumeilleur endroit du grenier pour lesutilisateurs du sauna.
1Pohjapiirros, ullakkokerros
2Pesuhuone
3Sauna
PUU 4•1999
Rakennuksen ulkonäköä ei pidetty tär-keänä säilyttää eikä sisätilojen alkuperäi-sestä luonteesta ollut jäljellä paljoakaan.Mieluummin taloa haluttiin parantaa vas-taamaan sekä kaupunkikuvallisia vaati-muksia että uuden toiminnan luonnetta,mutta kunnioittamalla alkuperäistä tinki-mätöntä asennetta. Johtopäätös olosuh-teista oli, että tekniset järjestelmät suun-nitellaan uudelleen, oman aikamme paras-ta tekniikkaa hyväksi käyttäen ja siten, ettähuolto, korjaukset ja muutokset ovat tu-levaisuudessa mahdollisimman helppo-ja suorittaa. Linjaus merkitsi talon alku-peräisen arkkitehtuurin hyödyntämistä,mutta ei palauttamista.
20
Jo v. 1994 remontin yhteydessä tehtiinkoko taloa koskevat korjaamisen periaat-teita, tekniikkaa ja materiaaleja koskevatarvovalinnat ja periaateratkaisut. Beto-nirunko hiekkapuhallettiin näkyville seinis-sä ja katossa. Lattiat rakennettiin uivik-si ja päällystettiin linoleumilla. Katon instal-laatiot ovat peittelemättömiä, metallipinnatmaalaamattomia, yleensäkin materiaalitovat sitä, miltä ne luonnostaan näyttävät.Saunaosaton perinteiset symbolit, puupin-nat ja detaljit tehtiin kestävästä jättiläis-tuijasta. Samaa materiaalia on käytettymuuallakin ullakkokerroksessa.
Muutostyön yhteydessä ullakon seiniinavattiin laajat ikkunapinnat, jotka varus-
tettiin aurinkosuojakatoksilla. Saunojillekoverrettiin terassi ullakon paraatipaikalle.Laajemmat ulkopuolen arkkitehtuurikor-jaukset odottavat vielä vuoroaan.
KIINTEISTÖ OY PIKKU-YRJÖ
RAKENNUTTAJA
Koy Pikku-Yrjö/Hannu Marttila
ARKKITEHTI- JA SISUSTUSSUUNNITTELU
ARRAK Arkkitehdit Kiiskilä, Rautiola,Rautiola Oy/Matti Rautiola, Marja Nissinenja Sirpa Laaninen
LVI-SUUNNITTELU
Insinööritoimisto Leo Maaskola Oy/JukkaSainio, Matti Kosonen
SÄHKÖSUUNNITTELU
Insinööritoimisto Suunnittelukaari/KlausKorpela
4
5
RAKENNESUUNNITTELU
Rakennusinsinööritoimisto P. ja T.Jauhiainen Oy/Tapio Jauhiainen
RAKENNUTTAMISPALVELU, VALVONTARakennusinsinööritoimisto Kalevi JärvinenKy/Kalevi Järvinen
PÄÄURAKOITSIJALujatalo Oy/Ville Jokelainen, Kari Udd
LV -URAKOITSIJANostavan putki Oy
IV -URAKOITSIJAIlmastointi Veikko Laapas Oy
SÄHKÖURAKOITSIJASähkö-Trio Oy
KIINTOKALUSTEETJoiners Oy
VALOKUVATMatti Karjanoja
4, 5
Saunaosaston puku- ja neuvottelutilat
PUU 4•1999 21
Suomen EU-suurlähettilään virka-asun-non pihan reunalla seisoi huonokuntoinen,vuosisadan alkupuolella rakennettu yksi-tyinen kahden radan keilahalli. Ja - suur-lähettiläältä puuttui kunnon suomalainensauna, jossa saunottaa vieraita, Suomes-ta ja muualta.
Ulkopuolelta rakennus kunnostettiin;tiilikatto, maalattu tiilijulkisivu, ulkopuo-lelta maalatut tammi-ikkunat. Samoinvilliytynyt puutarha.
Vanha klubihuone korjattiin alkuperäistäBrysseliläistä tyyliä vastaavaksi. Keilahallintilalle suunniteltiin sauna. Vilvoittelutilanatoimii talvipuutarha, jossa on poreamme.Saunaosaston pinnat ovat suomalaistapuuta: haapaa, leppää, koivua ja saunaluonnollisesti käsin piilutettua hirttä.
SUOMEN EU-SUURLÄHETTILÄÄNVIRKA-ASUNTO, BRYSSEL
EDUSTUSSAUNA
Penttinen & TiensuuArkkitehdit Oy
12
1Sauna
2Käytävänäkymä
EXECUTIVE SAUNA AT THERESIDENCE OF FINLAND’SAMBASSADOR TO THE EUBRUSSELS
At the edge of the courtyard of theresidence of Finland’s ambassador to theEU in Brussels stood a run-down, private,two-lane bowling alley. At the same time,the ambassador lacked a proper Finnishsauna in which to entertain guests fromFinland and elsewhere.
The building exterior was repaired byreplacing the tiled roof and painting thebrick façade and the oak window frames.At the same time, the overgrown gardenwas tidied up.
The old club room was restored to itsoriginal Brussels style. A sauna wasdesigned to replace the bowling alley. Awinter garden with a Jacuzzi is used forcooling off. The surfaces in the sauna
PUU 4•199922
5
section are made of Finnish wood, aspen,alder and birch, while the actual saunawas, of course, built from hand-hewn logs.
3
4
3Pesuhuone
4Pukuhuone
5Leikkaus saunan kohdalta
6Pohjapiirros
7Talvipuutarha
8Hirsisauna
REPRÄSENTATIONSSAUNADER RESIDENZ DES EU-BOTSCHAFTERS FINNLANDS
Am Rande des Hofes der Residenz desfinnischen EU-Botschafters in Brüsselstand eine private Kegelhalle mit zweiBahnen, die Anfang des Jahrhundertserbaut worden war. Inzwischen war dasGebäude ziemlich heruntergekommen.Zudem gab es in der Residenz desBotschafters keine echte finnische Sauna,in die man Gäste aus Finnland undanderen Ländern hätte einladen können,wie es der finnischen Sitte entspricht.
Von außen wurde das Gebäudeausgebessert: das Ziegeldach, dieangestrichene Ziegelfassade, die von
außen angestrichenen Fenster ausEichenholz. Auch der verwilderte Gartenwurde instand gesetzt.
Der alte Klubraum wurde in Anlehnungan den ursprünglichen Brüsseler Stilrenoviert. In der ehemaligen Kegelhallewurde die Sauna errichtet. EinWintergarten samt Whirlpool dient alsRaum zum Abkühlen. Die Oberflächen inder Sauna-Abteilung bestehen ausfinnischen Hölzern: Espe, Erle, Birke. DieSauna selbst wurde natürlich ausBlockbohlen errichtet, die von Hand miteinem Beil behauen wurden.
SAUNA DE LA RESIDENCE DEL’AMBASSADEUR DEFINLANDE A L’UEBRUXELLES
Un bowling privé à deux pistes en mauvaisétat construit au début du siècle se
trouvait sur le bord de la cour de larésidence de l’ambassadeur de Finlande àl’UE. Il manquait à l’ambassadeur un vraisauna finlandais pour y amener ses invitésfinlandais et autres.
L’extérieur du bâtiment a été rénové: letoit en tuiles, les murs extérieurs enbriques peints, les fenêtres en chênepeintes à l’extérieur. Le jardin laissé àl’abandon a été remis en état.
L’ancienne salle de club a été rénovéedans le style original bruxellois. Un saunaa été construit à la place du bowling. Lejardin d’hiver équipé d’un jacuzzi est unespace conçu pour la détente. Les surfacesdu côté sauna sont en bois finlandais:tremble, aulne et bouleau et celles dusauna lui-même naturellement en madrierséquarris à la main.
PUU 4•1999 23
6
78EDUSTUSSAUNA
SUOMEN EU-SUURLÄHETTILÄÄN VIRKA-ASUNTO, BRYSSEL
RAKENNUTTAJAUlkoasiainministeriö, Ilkka Valkama,Mikko Parro
ARKKITEHTISUUNNITTELUPenttinen & Tiensuu Arkkitehdit Oy
RAKENNESUUNNITTELUK L Consult s.a.
LVI-SUUNNITTELULVI-Insinöörit Oy, Timo Viljanen
SÄHKÖSUUNNITTELUInsinööritoimisto Sähkölux Oy
RAKENTAJARakennuspartio
VALOKUVATWillem VandekerckhoveVilla de Bondt Fotostudio
PUU 4•199924
LAATUSAUNA TASOA VAATIVILLEVIERAILLE
Kun Neste sijoittaa uuden edustustonsaMoskovan sydämessä olevaan kiinteis-töön, korjaa ja sisustaa rakennuksen,suunnitelmaan kuuluu olennaisena osa-na sauna. Missä muualla rakentavia kaup-pasuhteita voitaisiinkaan pohjustaa? Tätäsaunaa voidaan pitää yhtenä Euroopanmerkittävimmistä. Siellä saunovat suuryh-tiön kansainväliset arvovieraat, poliitikot,liikekumppanit ja viiteryhmät. Niinpä ra-kennuksen sisälle sijoitettavan saunan laa-dulle asetettiin korkeat vaatimukset.
Sisäsaunan innovaation alun voidaansanoa olevan siinä 2 x 2 x 2,20 metrin ko-koisessa kuutiossa, jonka arkkitehti Kim-mo Friman, sisustusarkkitehti Markku Ko-sonen ja puuseppä Kari Virtanen suunnit-telivat muutama vuosi sitten RantasalmiOy:lle. Materiaalina tervaleppä. Kuutios-ta on sittemmin tehty muutamia versioi-ta, joista yksi on maailmankuulun arkki-tehdin ja arkkitehtuurifilosofin Daniel Lie-beskindin käytössä hänen Berliinin studi-ossaan.
INNOVAATIOILLATALOUDELLISUUTEEN
Nesteen Moskovan edustussaunan suun-nittelivat sisustusarkkitehti Leena Pelto-nen ja arkkit.yo Meri Peltonen. LeenaPeltonen vastasi myös koko rakennuksen
NESTE OY, MOSKOVA
EDUTUSSAUNA
arkkitehtuurista ja sisustussuunnitelmasta.Nikari Oy Kari Virtasen kaksi puuseppää,Mikko Merz ja Juha Loukola asensivat tä-män ulkomitoiltaan 5x3,5 m saunan pai-koilleen kolmessa päivässä.
Nopean pystytyksen salaisuus on sau-nan rakenteellinen ydin, hartolalaisen Ku-ningaspalkki Oy:n kuusesta valmistamaliimahirsi, latvakuusen käytön pitkällekehitetty sovellus. Se valmistetaan sahaa-malla kuusirunko kolmeen osaan. Sydän-lauta jätetään pois ja pintalaudat liima-taanvastakkain, ulkopinnat sisäänpäin. Hirsi onvahvuudeltaan 115 x 125 mm. Se on tu-keva, halkeamaton ja vailla oksan merk-kejä.
Toinen tekninen innovaatio on nurkka-liitos. Hirsien päihin on sahattu liitoskul-ma. Päistään toistensa peilikuvahirretlaskeutuvat nurkassa millilleen kohdalleen.Kari Virtanen vertaa ratkaisua lego-pali-koihin.
Valmistaja toimittaa liimahirttä, tai kuu-sipalkkia kuten sitä myös kutsutaan,määrämittaisena saunasuunnitelmanmukaan. Valmiin tavaran kuutiohinta onnoin 2500 markkaa. Edustussaunankin voitoteuttaa taloudellisesti järkevään hintaan.
SAUNAN TOIMIVUUS
Vanha suomalainen sauna rakennettiinvahvoista, paksuista hirsistä. Se takasioikean lämpötalouden ja maistuvan löy-lyn. Suunnittelijat palaavat tähän ideolo-
giaan korostamalla riittävän puumassantärkeyttä. Se on tärkeää myös sisäsau-noissa. Pelkkä panelointi ei riitä, ei varsin-kaan nykyisin yleisesti käytössä oleva 13mm puupaneeli. Jos sauna tehdään pane-loiden, vahvuuden pitäisi olla vähintään 25mm. Hirsiratkaisu takaa parhaan tuloksen.Tässä saunassa lämpötaloudellisuutta onlisätty vielä lauteiden puumassalla.
Saunan toimitukseen kuuluivat kaikkidetaljit; mm. ovet, vetimet, naulakot, löy-lyvesiastian kuori, saunapallit. Kaikki puu-ta.
Miten saunan sijoittaminen sisätiloihinonnistuu ilman talon rakenteille aiheutu-via kosteushaittoja? Tämän saunayksikönja vanhan kivitalon seinärakenteiden vä-lissä ei ole mitään eristettä. Kiviseinässäon kosteussulku. Ratkaisu on sentin ilma-raossa joka puolella ympäri yksikköä,myös pohjassa. Kun ilma kiertää, ei syn-ny kosteushaittoja. Saunan sisäilma vaih-tuu ja korvausilma saadaan kattoventtii-lien kautta. Oma jujunsa on myös KimmoFrimanin kehittelemässä hirsien asettelus-sa. Hirret ikään kuin leijuvat nurkkaliitok-sen varassa.
MITÄ PUUTA?
Parhaina saunarakennuksen materiaaleinapidetään nykytutkimuksen mukaan kuustaja leppää. Huokoisina puulajeina niidenpinta ei kuumene. Pintakuumenemistavähentää myös massan suuri määrä.
A HIGH-STANDARD SAUNAFOR VIPS
Typical of a Finnish company, Neste’srepresentative office in the heart ofMoscow includes a sauna. Probably, it isone of the most important saunas inEurope because this is where manydistinguished guests of Finland’s largestoil and gas company come to bathe.Consequently, extremely high qualityrequirements were imposed on thestructure.
The sauna is based on the innovative in-house sauna module developed by cabinetmaker Kari Virtanen, interior architectMarkku Kosonen, and architect KimmoFriman: a cube made of alder measuring 2x 2 x 2.20 m.
The sauna in Moscow was designed byinterior architect Leena Peltonen, whowas responsible for the entire interior of
the building, and Kari Virtanen. Twocarpenters from Virtanen’s firm Nikari Oyinstalled the sauna in three days.
The secret behind the quick erection wasthe structural core of the sauna: alaminated log developed byKuningaspalkki Oy representing a highlyadvanced application for spruce top woodmaterial. The log is made by sawing thespruce trunk into three sections. Theheartwood board is left out and the surfaceboards glued together with the outersurfaces inward. The finished laminatedlog measures 115 x 125 mm. It is rigid,does not split and has no knot marks.Another innovation in the sauna is thecorner joint, which ensures that the logssettle in place to an accuracy of onemillimetre.
To ensure that the sauna performs asdesigned, it must have a considerablemass of wood to retain heat. This isachieved by means of the logs and the
solid-wood benches. Spruce and alder arethe best materials for a sauna. They areporous, so that the surface does not gethot. With time these materials agebeautifully. No surface finish must beapplied to the wood.
Thanks to the careful design andtechnical innovations, the atmosphere ispleasant, exemplifying the true meaning ofsauna: to cleanse yourself outside andinside.
SPITZENSAUNA FÜRANSPRUCHSVOLLE GÄSTE
Die Repräsentanz von Neste in Moskaubeherbergt nach finnischer Sitte auch eineSauna. Sie gehört zu den bedeutendstenSauna-Anlagen Europas, denn hier badendie internationalen Gäste der größtenfinnischen Öl- und Gasgesellschaft. An dieSauna wurden also hohe Ansprüche
PUU 4•1999 25
Merkittävä esteettinen etu on, että nämäpuulajit patinoituvat käytössä kauniinvärisiksi. Haapa on teknisesti yhtä hyvähuokoisena puulajina, mutta sen värimuuttuu käytössä pitkällä aikavälillä ikä-vän sinistäväksi.
Tässä tapauksessa kuusi tuntui luon-nolliselta ratkaisulta sen tiimoilta tapah-tuneiden innovaatioiden myötä. Pesuhuo-neessakin puu ja hirsirakenne ovat näky-villä.
Puun henkeä korostettiin järjestämäl-lä löylyhuoneen valaistus valokaapelein.Kaapelit ovat sisäkaton yläpuolella japuiseen sisäkattoon porattiin pieniä kym-menen millimetrin reikiä, joista valo siivi-löityy rauhoittavan tunnelmallisena. Semuistuttaa tähtitaivasta.
SAUNAN HENKI
Saunomisen filosofia on hukattu moneenkertaan kaiken maailman saunatuottaji-en kaupallisten konseptien myötä. Nes-teen saunan suunnittelijat ovat tietoisestitavoitelleet alkuperäistä hyvän olon löy-lylaitosta. Kiuas toimii käytännön syistäsähköllä. Mutta siihen tilattiin kivien omi-naisuuksien asiantuntijalta, keraamikkoRisto Paaterolta erityiset keraamiset ki-vet, jotka antavat lempeät löylyt.
Saunan puumateriaaleja ei tule pinta-käsitellä. Pesu kaksi kertaa vuodessa,jouluksi ja juhannukseksi, kristallisoodallatai mäntysuovalla riittää. Tämä poistaa
gestellt.Der Saunatyp war vor einigen Jahren
von dem Feintischler Kari Virtanen, demInnenarchitekten Markku Kosonen unddem Architekten Kimmo Friman alsInnovation einer Innensauna für die FirmaRantasalmi Oy entworfen worden: ein ausRoterle gefertigter Würfel in den Maßen 2x 2 x 2,20 Meter.
Die Sauna in Moskau haben dieInnenarchitektin Leena Peltonen, die diegesamte Einrichtung des Gebäudesgestaltet hat, und Kari Virtanenentworfen. Zwei Tischler von VirtanensFirma Nikari Oy haben die Sauna in dreiTagen vor Ort errichtet.
Das Geheimnis dieser schnellenAufstellzeit lag in dem strukturellenKernelement der Sauna, der von der FirmaKuningaspalkki Oy aus Fichtehergestellten Leimbohle, eineweiterentwickelte Anwendung derZopffichte. Zur Herstellung der Bohle
wird der Fichtenstamm in drei Teilezersägt. Das Kernholz wird weggelassen,und die Schalbretter werden mit denAußenflächen nach innen miteinanderverleimt. Die Leimbohle hat eine Stärkevon 115 x 125 mm. Sie ist stabil, spaltetsich nicht und ist frei von Astspuren. Einezweite technische Innovation war diebesondere Eckverbindung. Die Bohlenkonnten auf den Millimeter genau an ihrenPlatz gesetzt werden.
Damit eine Sauna richtig funktioniert,muss die Holzmasse, die die Wärmespeichert, ausreichend groß sein. MitBlockbohlen und massiven Brettern konntedies erreicht werden. Fichte und Erlegehören zu den besten Saunamaterialien.Dank der porigen Beschaffenheit derHölzer werden die Oberflächen nicht zuheiß. Im Gebrauch nehmen sie ein schönesPatina an. Die Hölzer dürfen auf keinenFall oberflächenbehandelt werden.
Dank der sorgfältigen Planung und der
technischen Innovationen herrscht indieser Repräsentationssauna ein guterGeist. Das innere Wesen der Sauna alsStätte körperlicher und seelischerReinigung konnte verwirklicht werden.
UN SAUNA DE QUALITE POURLES INVITES EXIGEANTS
Les locaux que possède Neste au cœur deMoscou comprennent, à la manièrefinlandaise, également un sauna. C’estl’un des saunas les plus importants del’Europe, car les invités internationaux dehaut niveau de la plus grande sociétépétrolière et gazière de Finlande s’yrendent. C’est pourquoi des exigences trèsélevées ont été posées pour la qualité de cesauna.
Ce type de sauna est basé surl’innovation que l’ébéniste Kari Virtanen,le décorateur d’intérieur Markku Kosonen
1
1Saunan ovi. Kuvassa näkyy selvästi liimahirrennurkkaliitos.
PUU 4•199926
et l’architecte Kimmo Friman ont faite il ya quelques années pour la sociétéRantasalmi Oy: un cube de 2 x 2 x 2,20mètres en aulne glutineux.
Le sauna de Moscou a été conçu par ladécoratrice d’intérieur Leena Peltonenqui a créé toute la décoration del’immeuble et Kari Virtanen. Deuxmenuisiers de la société Nikari Oy quiappartient à Virtanen, ont monté le saunaen trois jours.
Le secret de la rapidité du temps demontage est le noyau structurel du sauna,le madrier lamellé fait de sapin par lasociété Kuningaspalkki Oy, à savoir uneutilisation élaborée du sapin. Il est obtenuen sciant le tronc du sapin en trois parties.La partie centrale est enlevée et lesplanches de surface sont collées l’unecontre l’autre, les surfaces extérieuresvers l’intérieur. Le madrier lamellé a uneépaisseur de 115 x 125 mm. Il est solide,ne se fend pas et n’a pas de marques de
nœuds. Une autre innovation technique estl’assemblage par les angles. Les madriersse mettent en place au millimètre près.
Pour que le sauna fonctionne bien, ildoit selon les concepteurs avoirsuffisamment de masse de bois quiemmagasine la chaleur. On obtient celaavec la structure en madriers et desgradins massifs. Le sapin et l’aulne sontles meilleurs matériaux pour le sauna.Leur porosité empêche que leur surfacesoit trop chaude. Ils revêtent avec le tempsune belle couleur.
La conception soignée et les innovationstechniques ont donné à ce sauna dereprésentation un bon esprit. Ilcorrespond à l’objet le plus profond dusauna: se purifier extérieurement etintérieurement.
4
2
3
2Pohjapiirros ja hirsiseinän detalji
3Löylyhuone
4Alkukuutio, sisäsaunan prototyyppi/Friman,Kosonen, Virtanen
myös puuaineksen mahdollisen hikoilun.Saunomisen jälkeen lauteet, lattiat ja pe-sutilat tietenkin huuhdellaan. Tilojen puh-taus on saunomisen nautinnon edellytys.
Suunnittelijat toivovat, että tämän edus-tussaunan käyttäjät vihitään saunarituaa-liin. Että voidaan rauhallisesti asettautualauteille nauttimaan löylystä, jossa lämpöja kosteus ovat oikeassa suhteessa. Sau-nomiseen kuuluu hiljentyminen. Sinne eikuulu makkaran käristäminen kiukaalla,sinne ei kuulu alkoholin nauttiminen. Seon ulkoisen ja sisäisen puhdistautumisenpaikka, johon ytyä antavat vihtominenkoivu-, tammi- tai katajavihdoilla. Huna-jan siveleminen ihoon ennen löylyhuonee-seen menoa on erinomainen jännitystenpoistaja. Saunan jälkeen sopiva juoma onflavonoideja sisältävät puolukka- tai kar-palojuomat, sanovat suomalaistutkijat, jajo ennen heitä kuulu saunaguru Harald Teirluontaisen kokemuksen kautta. Pukuhuo-neessa saunomisen jälkeen voidaan sit-ten fyysisesti ja psyykkisesti pehmenneinäruveta keskustelemaan, luomaan suhteita,tekemään kauppoja.
Sauna on suomalaiselle pyhä paikka,kuin kirkko. Tätä filosofiaa uuden sisäsau-natyypin suunnittelijat ovat pyrkineet kun-nioittamaan etsiessään teollisesti valmis-tettavia taloudellisia ratkaisuja. Pyhä puuon käyttökelpoinen innovoitunakin.
Teksti Tutta Runeberg
PUU 4•199928
Maassamme on lukuisia rakennuksia,joiden julkisivujen verhouslaudat ovatperäisin 1700- tai 1800-luvulta ja ne ovatedelleen hyväkuntoisia eikä niiden kes-tävyys ole koskaan muodostunut erityi-seksi ongelmaksi. On selvää, että puu-verhoukset kestävät julkisivuissa ilmeisenpitkään, mikäli laudoitukset detaljeineenon suunniteltu ja toteutettu puun ominehdoin.
Puujulkisivut on perinteisesti pyrittyrakentamaan siten, että puumateriaalikastuttuaan kuivuu mahdollisimman no-peasti. Rakennuksen lautaverhouksellaon alun perin ollut kolme tavoitetta elisuojata, tiivistää ja kaunistaa. Vanhoillepuuverhouksille on tyypillistä, että verho-uslaudat ovat nykyisiä huomattavastipaksumpia, usein 32-48 mm paksuja.Lisäksi laudoituksissa on perinteisestipyritty välttämään suojaamatta jääviälautojen päitä ja jatkoksia. Viime vuosi-kymmeninä 1940-luvun lopusta lähtien onkuitenkin verhouslautoina käytetty yhäohuempia lautoja, ohuimmillaan ainoas-taan 16 mm paksuja. Samoin julkisivuver-housten yksityiskohdat ja lautojen kiinni-tystapa ovat muuttuneet siitä, mitä neperinteisesti ovat olleet. Rakenteellinensuojaus, joka ennen oli itsestään selvyysräystäineen ja korkeine sokkeleineen, onjoutunut alistumaan arkkitehtonisenmuodonannon ja muotioikkujen edessä.Myös lautaverhousten maalauskäsittelytovat muuttuneet. Perinteiset maalit, keit-
PUUSTA PITKÄÄN
tomaali ja pellavaöljymaali, ovat väistyneet,ja niiden tilalle ovat tulleet erityyppisetteolliset maalit, erityisesti dispersiomaa-lit kuten lateksimaalit, joiden ominaisuuk-sia ei välttämättä hyvin tunneta.
Vanhastaan julkisivuverhous on ollutuhrikerros, jonka tarkoitus on ollut suo-jata itse rakennetta, silti lautaverhouksetovat kestäneet perinteisesti erinomaisesti.Viime vuosikymmenten kuluessa puujul-kisivujen maine on rapistunut erityisestimaalausongelmien vuoksi ja puuverhouk-sia on alettu pitää runsaasti huoltoa vaa-tivina ja lyhytikäisinä. Tätä mielikuvaa onedesauttanut se, että puujulkisivujen las-kennallisena ikänä pidetään nykyisin 50vuotta.
Kiinnostus puurakentamiseen on 1990-luvun aikana kasvanut nopeasti ja myöspuun arvostus on parantunut. Jotta puunkäyttö siirtyisi rungosta myös julkisivuihinosaksi arkkitehtuuria ja jotta puurakenta-misen koetalohankkeista siirryttäisiin puunlaaja-alaiseen käyttöön, on varmistetta-va puujulkisivujen pitkäaikaiskestävyys javältettävä viimeisten vuosikymmentenvirheet.
OPPIA PERINTEISESTÄRAKENTAMISESTA
Puujulkisivujen pitkäaikaiskestävyydenvarmistamisessa on vanha suomalainenrakennusperinne hyvä lähtökohta. Kaik-ki vanha ei kuitenkaan ole hyvää eikä kaik-
ki uusi huonoa. Perinteestä on ammen-nettava nimenomaan hyödyllinen, testattutietämys puujulkisivujen kestoon vaikut-tavista tekijöistä, ja kiinnittää samallahuomio puujulkisivujen kannalta ongelmal-lisiin seikkoihin.
Rakenteellinen suojaus on puujulkisi-vuissa oleellisen tärkeää. Puurakennuk-seen kuuluvat räystäät, mutta edelleenrakennetaan kuitenkin räystäättömiä taihyvin lyhyträystäisiä puujulkisivuja. Räys-tään pituuden merkitys vaurioiden koko-naismäärään on kuitenkin kiistaton. Niissärakennuksissa, joiden räystäät ovat yli 500mm pitkät, on huomattavan vähän maa-li- ja lahovaurioita. Vaurioalttein paikka jul-kisivussa on yleensä puuverhouksen ala-helma, joka joutuu alttiiksi kosteusrasituk-selle. Laudoituksen alahelma tulisi muo-toilla vinoksi, tippanokkana toimivaksi javaurioiden vuoksi tulisi välttää listojenkäyttöä seinän alahelmassa. Jos alalistaakäytetään tulee se muotoilla hyvin viettä-väksi ja listan tulee olla helposti vaihdet-tavissa. Vauriot voidaan minimoida käyt-tämällä riittävää sokkelikorkeutta. Suosi-teltavana sokkelin korkeutena voidaanpitää vähintään 300 mm, jota suunnitte-luohjeetkin yleensä suosittelevat, mie-luummin sokkelin tulisi kuitenkin olla yli500 mm korkea.
Viime vuosikymmenien puurakentami-sessa ei ole otettu huomioon sitä yksin-kertaista seikkaa, että paksu julkisivuver-hous kestää paremmin kuin ohut. Päin-
PUUJULKISIVUT KESTÄVÄT KAUEMMIN KUIN ISÄLTÄ POJALLE
Anu Soikkeli, arkkitehti
WOOD FOR GOOD
Wood claddings last a long time onexternal walls if the boarding and detailsare designed and installed by takingaccount of the special features of thematerial. During 1998-99, an extensivestudy on the service life of external woodcladdings was carried out by theDepartment of Architecture of theUniversity of Oulu to determine the factorsaffecting the long-term durability of woodbased on field data.
The protection provided by the buildingstructures is of decisive importance. Theeaves must be at least 500 mm deep. Therecommended minimum height of theplinth is 300 mm, preferably over 500 mm.Moreover, steps must be taken to ensurethat rainwater can freely flow away fromexternal surfaces. Board joints andextensions should also be protected.
To ensure a long service life, the boardsmust be at least 25 mm thick, preferably 28mm. To prevent board ends from splitting,the nails should be driven at a minimumdistance of 70 mm from the ends. Boardswith nails closer than 30 mm to the boardend tend to split almost invariably.
The width of the ventilation opening hassurprisingly little effect on decay andpaint damage. What is more important isthat the ventilation opening remainsunblocked. To avoid damage due to wooddecay, it is advisable to use an openventilation gap of no more than 16 mm toprevent the boards from splitting.
With wood-clad external walls, thechoice of paint type should be made whileconsidering future repainting. After all,painting is the most important protectivemeasure that can be taken to protectwood-clad walls from damage.
3
PUU 4•1999 29
HALTBARES HOLZ
Holzverkleidungen halten an denFassaden lange, wenn sie nur samt denDetails richtig geplant und ausgeführtworden sind, den Erfordernissen desHolzes entsprechend. An derArchitekturabteilung der Universität Ouluwurde in den Jahren 1998-99 eineumfangreiche Untersuchung über dielangfristige Haltbarkeit von Holzfassadendurchgeführt. Auf der Basis des inFeldforschungen gewonnenen Materialskonnten die Faktoren ermittelt werden, dieeinen Einfluss auf die Haltbarkeit vonHolzfassaden haben.
Eine schützende Konstruktion ist für dieHolzfassaden sehr wichtig. Die Traufendes Gebäudes müssen mindestens 500 mmherabgezogen sein. Der Sockel solltemindestens 300 mm, besser jedoch über500 mm hoch sein. Außerdem ist stetsdafür zu sorgen, dass das Regenwasser
frei abfließen und aus der Oberfläche derFassaden austreten kann. Die Fugen undVerbindungsstellen der Bretter sindgleichfalls zu schützen.
Zur Gewährleistung einer langenHaltbarkeit sind Bretter mit ausreichenderDicke zu verwenden: mindestens 25 mm,vorzugsweise 28 mm. Um zu vermeiden,dass sich die Enden der Bretter spalten,sind die Nägel mindestens 70 mm von denBretterenden entfernt einzutreiben.Werden die Nägel in einem Abstand vonweniger als 30 mm von den Bretterendeneingetrieben, so spaltet sich das Holz infast allen Fällen.
Die Größe der Lüftungsspalten hateinen überraschend geringen Einfluss aufFäulnis- und Anstrichschäden. Wichtigerals die Abmessungen der Spalten ist, dassdie Spalten offen sind. Zur Vermeidungvon Fäulnisschäden werden offeneLüftungsspalten empfohlen, die kleiner als16 mm sind. Dadurch wird zugleich eine
Rissbildung in den Brettern vermieden.Was die Eigenschaften des Anstrichs
betrifft, so ist bei den Holzfassaden auchzu berücksichtigen, wie gut sich derAnstrich erneuern lässt. Für dieLebensdauer der Holzfassade sind derrichtige Anstrich und in gewissenAbständen vorgenommene Neuanstrichedie wichtigsten Schutzmaßnahmen.
1
1Puuverhoukset oikein suunniteltuina ja toteu-tettuina kestävät satoja vuosia. Alatornionpappila vuodelta 1842.
2Kangasniemen entinen pappila valmistui vuon-na 1889, sen hyväkuntoinen julkisivuverhouson alkuperäinen.
3Uusi julkisivuverhous on vaurioitunut laudanpäiden haljetessa liian läheltä laudan päätätehdyn naulauksen vuoksi. Lisäksi syvällepuuhun lyödyt naulat ovat rikkoneet puun pin-taa ja aiheuttaneet vaurioitumiselle altistumista.
Artikkeli perustuu kirjoittajan Oulun yliopis-ton arkkitehtuurin osastolla tekemäänpuujulkisivujen pitkäaikaiskestävyyttä tar-kastelleeseen tutkimukseen, jossa olimukana 123 eri ikäistä puujulkisivua vii-deltä eri alueella; erillisiä vauriokirjauksiatehtiin ja analysoitiin tutkimuksen yhtey-dessä lähes 2300.
2
PUU 4•1999
vastoin, suunnitteluohjeissakin on hyväk-sytty ohuen laudan (18-21 mm) käyttö.Ohuiden lautojen vaurioituminen on yleis-tä tarkasteltiinpa mitä vauriotyyppiä ta-hansa. Julkisivuverhouksissa tulisikinkäyttää vähintään 25 mm, mieluummin 28mm paksuista lautaa.
Puujulkisivujen nykyisissä suunnittelu-ja rakentamisohjeissa korostuu tuuletus-raon suuruuden merkitys. Tuuletusraonsuuruuden vaikutus laho- ja maalivauri-oihin on kuitenkin yllättävän vähäinen,tuuletusraon suuruutta olennaisempiseikka on se, että tuuletusrako on avoin.Lautojen halkeilun välttämiseksi tuuletus-rako ei kuitenkaan saisi olla suurempi kuin16 mm, sillä kun tuuletusrako on pieni, onlaudan kuivuminen kohtuullisen hidastaeikä nopeita muutoksia laudan kosteus-pitoisuudessa tapahdu.
Naulausetäisyyksistä ei ole olemassaselkeitä ohjeita tai suosituksia. RT-kor-tissa (RT 82-10571) todetaan ainoastaan,että lautojen jatkoksissa joudutaan useim-miten tekemään naulaus läheltä laudanpäätä, jolloin halkeamisen estämiseksisuositellaan esiporausta. Naulausreikienesiporaus on kuitenkin työmaaoloissaerittäin harvinaista. Käytännössä naula-us aiheuttaa usein halkeilua, sillä alle 30mm etäisyyteen laudan päästä naulatutlaudat halkeavat lähes säännönmukaises-ti. Sitä vastoin yli 70 mm etäisyyteen lau-dan päästä naulattujen lautojen halkeami-nen on harvinaista, mikäli kyseessä ei ole
30
ohut, alle 20 mm paksu lauta. Naulaustulisi siksi tehdä vähintään 70 mm etäisyy-teen laudan päästä. Naulauksessa ei olesuositeltavaa käyttää naulauskonetta,mikäli näin kuitenkin toimitaan tulee nau-lauskoneessa käyttää pientä painetta,jolloin naulat jäävät pintaan. Naulauksenviimeistely tulisi tehdä käsin naulaamalla,jolloin vältetään liian syvälle lyödyt naulat,jotka ovat aiheuttaneet puun pinnan re-peytymistä ja puun altistumista maali- jalahovaurioille.
Jiirinurkka on aina vaurioaltis ja senkäyttöä tulisi välttää. Mikäli nurkkatyyp-piä käytetään, on siitä tämän tutkimuksentulosten perusteella tehtävä paitsi tiivismyös tuulettuva eli nurkassa liittyvät laudaton sahattava terävään kulmaan ja käytet-tävä paksua verhouslautaa. Näin on yleen-sä menetelty vanhojen rakennusten julki-sivuverhousten jiiratuissa nurkissa, jotkaovat kestäneet hyvin.
Nykyisessä puuarkkitehtuurissa onhavaittavissa innostusta säleikköaiheidenkäyttöön julkisivuissa, mikä antaakin omankauniin lisänsä arkkitehtuuriin. Säleikös-sä käytettyjen rimojen kestävyys on kui-tenkin huono, rimojen asemasta tulisikinkäyttää soiroja, jotka kiinnitetään riittäväntiheästi, koska puu pyrkii elämään javääntylemään. Säleikköjen muotoilu ontehtävä siten, että vesi valuu välittömäs-ti pinnoilta pois. Kunnossapidon vuoksisäleikköjä ei koskaan tulisi maalta, vaankäyttää tervaa tai keittomaalia, joiden
päälle voidaan käsittely uusia ilman me-kaanista tai kemiallista puhdistusta.
Uuden mahdollisuuden puujulkisivuihintuo lämpökäsitelty puu, jonka lahonkes-tävyys on hyvä. Sen kauniin ruskeaksipaahdettu pinta ei kuitenkaan ole pysy-vä, vaan se huopaantuu ja harmaantuukuten käsittelemätön puu. Toisaalta pit-käaikaiskestävyyden kannalta lämpökä-sitelty puu ei ole tarpeen, sillä oikein to-teutettu kuusi- (tai mänty-) lautajulkisivukestää hyvin, niinpä käsittelemätön jamaalaamaton lautaverhous menettää pin-naltaan vain keskimäärin noin 3 mm100:ssa vuodessa.
Paikallisten vaurioaiheuttajien eliminointion tärkeä osa puujulkisivun kunnossapi-toa. Yksinkertaisten kunnostustoimenpi-teiden laiminlyönti voi hyvin nopeastikinaiheuttaa laajoja vaurioita. Näin esimer-kiksi räystäskourujen ja syöksytorvientoimivuudesta on huolehdittava. Myöskinlika ja roskat esimerkiksi listoituksissakeräävät kosteutta ja altistavat näin vau-rioille.
PUUJULKISIVUJEN MAALAUS
Puujulkisivu tulee suunnitella siten, että sekestää tarvittaessa ilman maalausta taimuuta hoitoa eli julkisivun kestävyyttä eisaa koskaan luottaa maalauksen, tiivistys-kittausten tms. toimenpiteiden varaan.Koska maalauskäsittely yleensä jossainvaiheessa viivästyy tai laiminlyödään, on
4
5Kuvassa tutkimustulosten perusteella suositel-tava ratkaisu, jossa verhouslaudan paksuus onvähintään 28 mm, naulaus tehty vähintään 70mm etäisyydeltä laudan päästä, laudan pääton viistetty tippanokiksi ja laudan päiden etäi-syys maasta on vähintään 500 mm. Lisäksituuletusrako on kuristettu rimojen avulla 16mm:iin.
6Nykyisin usein käytetyn hyvin karkean sahalau-dan uusintamaalaus on erittäin vaikeaa, silläkarkeasta pinnasta kuluneen, osittain irronneenja osittain kiinnipysyneen maalin poisto on lähesmahdotonta. Viistämättömän nurkkalaudanjatke on nopeasti vaurioitunut.
6
4Vasemmalla suositeltava puuverhouksen ala-osa, jossa pystyverhouslaudan alapää/vaaka-verhouslaudan alasärmä on viistetty tippano-kaksi. Keskellä vesilistadetalji, jossa verhous-laudan pää tuulettuu julkisivun takaa. Oikeal-la vesilistadetalji, jossa verhouslaudan alapääon irti vesilistasta, jolloin kosteus ei seiso ra-kenteessa. Molemmissa vesilistadetaljeissaulospäin viettävä listan yläpinta johtaa kosteu-den mahdollisimman nopeasti rakenteestapois, ja alapinta muodostaa tippanokan. Rat-kaisut mahdollistavat alalistan vaihtamisentarvittaessa.
PUU 4•1999 31
7Pellavaöljymaalin kiiltävä pinta muuttuu vanhe-tessaan himmeäksi ja kuluu liituuntumalla jahalkeilemalla hienojakoisesti pois. Kulumisenja liituuntumisen vuoksi maalikerros ei yleen-sä muodostu liian paksuksi uusintamaalauk-sen pysyvyyden kannalta.
8Punamultamaali (ja muut lietemaalit) vanhene-vat liituuntumalla kuluen ja huuhtoutuen vähi-tellen pois. Uusintamaalaus on helppoa, sillävanha maalikerros on helppo harjata pois. Maaliei estä kosteutta tunkeutumasta puuhun, muttatoisaalta sallii kosteuden nopean haihtumisen.
7
89
5
9Lateksimaalit irtoavat alustastaan kalvomaisestija vanhetessaan ovat lietemaaleja ja öljymaa-leja tiiviimpiä. Maalin halkeamista tiiviin kalvonalle päässyt kosteus haihtuu hyvin hitaasti javoi aiheuttaa julkisivulautojen lahovaurioita.Lateksimaaleja ei tulisi koskaan käyttää öljy-tai lietemaalien päällä, vaikka joissakin ohjeissatämä katsotaan mahdolliseksi. Öljy- tai liete-maalin ja lateksimaalin ja lateksimaalin yhdis-telmä on lyhytikäinen ja puujulkisivua vaurioit-tava.
PUU 4•199932
tärkeää, että julkisivu on suunniteltu jarakennettu siten, että siinä on mahdolli-simman vähän vaurioalttiita kohtia ja ettänämä vaurioituvat yksityiskohdat on tar-vittaessa helposti vaihdettavissa. Maalauson silti keskeinen keino pyrittäessä paran-tamaan puujulkisivun pitkäaikaiskestävyyt-tä. Siksi maalipinnan kunnosta huolehti-minen ja riittävän usein tapahtuva uusin-tamaalaus ovat ensisijaisen tärkeitä kunhalutaan julkisivuverhouksen kestävänpitkään. Mitä paremmin julkisivusta huo-lehditaan ja kunnossapidetään, sitä pa-remmin se kestää rakenteellisia virheitä taivaurioalttiita ratkaisuja.
Karkeasahattua lautaa ei pidä käyttääjulkisivuissa. Vaikka maali tarttuu pintaanerinomaisesti, on uusintamaalaus vaike-aa, koska vanha maali on lähes mahdo-ton puhdistaa hyvin. Lisäksi tällainen jul-kisivu likaantuu nopeasti. Puhdistettavuu-den kannalta höylälauta on erinomainenratkaisu ja suositeltava öljymaaleja käy-tettäessä. Käytännössä teollisten maali-en tarttuvuus on riittävä vasta hienosaha-tuille laudoille, ja tämän vuoksi päädytäänuseimmiten suosittelemaan ensisijaisestihienosahattua verhouslautaa.
Eri maalien ominaisuuksia ja vaurioitu-misen laatua ei tulisi tarkastella ainoastaanvaurioitumisen kannalta, vaan erityisestiuudelleen maalaamisen kannalta, onhanuusintamaalausten vaikutus julkisivunkestoikään ja elinkaarikustannuksiin kes-keinen. Vaikka öljymaalien suositeltava
maalausväli on lateksimaaleja lyhyempi,on öljymaalien uudelleenmaalaus kuitenkinmahdollista vanhan pinnan päälle. Latek-sin uusintamaalauksen ongelmaksi muo-dostuu pohjustustyön perinpohjaisuudenvaatimus; mikäli vanhan maalipinnanpoistaminen tehdään huonosti on seu-rauksena uuden maalipinnan nopea irto-aminen alustasta. Vanhetessaan öljymaalihilseilee pikkuhiljaa irti, mikä aiheuttaakosteuden pääsemisen puuhun, hilseillytöljymaali ei kuitenkaan estä kosteudentasaista haihtumista laudoituksesta. Sitävastoin lateksimaaleille on tyypillistä maalinrepeily laudan syysuunnassa ja maalinirtoaminen alustasta, mikä mahdollistaakosteuden kerääntymisen irronneen maa-likalvon muodostamiin “pusseihin”, jatoisaalta tiivis kalvo ei luovuta kosteutta.Tämä prosessi vaurioittaa puuta nopeasti.Lateksimaalien aiheuttamat vauriot ovatyksi tyypillisimmistä puujulkisivujen vau-rioista. Vaikka lateksimaalin kestävyys onnoin 20 vuotta eli isältä pojalle, johtaa senkäyttö usein pahoihin puujulkisivun vau-rioihin, joten lateksimaaleja tulisi välttääpysyviksi tarkoitetuissa rakennuksissa.Maaleja ei tule siis koskaan tarkastellaainoastaan uutena, tärkeämpää on ottaahuomioon maalin käyttäytyminen maalaa-mista seuraavina vuosina.
10
DU BOIS POUR LONGTEMPS
Les revêtements extérieurs en bois durentlongtemps s’ils ont été conçus et faitsdans les conditions propres au bois. Lasection d’architecture de l’Universitéd’Oulu a effectué durant les années 1998-99 une vaste étude sur la durabilité desrevêtements en bois qui a permis d’établirles facteurs influant sur la durabilité surla base de la documentation provenant dutravail sur le terrain.La protection des structures est d’unegrande importance pour les revêtementsen bois. Les corniches du bâtiment doiventavoir une longueur minimum de 500 mm.La hauteur de fondation recommandée estd’au moins 300 mm et de préférence deplus de 500 mm. Il faut de plus toujourss’assurer que l’eau de pluie s’écoulelibrement des surfaces extérieures. Lesassemblages et les ajouts en planchesdevraient être également protégés.
Pour assurer la durabilité, il faututiliser des planches d’une épaisseursuffisante d’au moins de 25 mm et depréférence de 28 mm. Pour éviter que lebout des planches ne se fende, le clouagedoit se faire suffisamment loin, à savoir àau moins 70 mm du bout de la planche. Lesplanches clouées à moins de 30 mm de leurbout se fendent presque régulièrement.
L’influence de la grandeur de la bouched’air sur les dégâts dus à la pourriture etsur l’endommagement de la peinture estétonnamment petite. Il est plus importantque la bouche d’air soit ouverte. Aussi est-il recommandé, pour éviter les dégâts dusà la pourriture, d’avoir une bouche d’airouverte d’une grandeur inférieure à 16mm pour éviter que les planches ne sefendent.
Les caractéristiques des différents typesde peinture devraient être étudierégalement du point de vue durenouvellement de la peinture, car la
peinture et son renouvellement sont lemode de protection le plus important pourla durée des revêtements extérieurs.
11
10Vasemmalla on esitetty nykyisin yleinen jiirinurk-ka, jossa laudat liittyvät 45o kulmassa toisiinsa.Ratkaisua tulee välttää, koska nurkassa kos-teus pääsee imeytymään lautojen päihin. Kes-kellä on esitetty 1800-luvulla ja 1900-luvunalussa käytetty nurkkaliitos, jossa jiirinurkkienlaudat sahattiin teräväksi kulmaksi; tällöinnurkkarakenne tuulettui eikä kosteus päässytvahingoittamaan nurkkaa. Suositeltavin tapatehdä vaakalautojen nurkkaliitos on esitettyoikealla; tässä ratkaisussa nurkat on suojattupystylaudoin ja lautojen päät tuulettuvat pys-tylautojen takana.
11Virheelliset detaljiratkaisut voivat vaurioittaapuujulkisivua hyvinkin nopeasti. Kuvassa ny-kyajalle tyypillinen ratkaisu; ohuen laudan vir-heellinen naulaus on halkaissut laudat ja lau-tojen päät on jätetty suojaamatta, jolloin kos-teus pääsee imeytymään niihin.
PUU 4•1999 33
12Vasemmalla nykyisen yleinen pystylaudoituk-sen jatketyyppi, jonka pitkäaikaiskestävyys onheikko, koska vesi pääsee imeytymään laudanpäähän. Keskellä suositeltava, aikaisemminyleinen jatketyyppi, jossa lautojen päät on viis-tetty siten, että vesi valuu mahdollisimmannopeasti jatkeesta pois eikä imeydy lautojenpäihin. Oikealla suositeltava vaakalaudoituk-sen jatketyyppi, jossa lautojen päät pääsevättuulettumaan julkisivun taakse.
12
1314
13Kuvassa 1900-luvun alun julkisivussa vanhapunamultamaali on kulunut lähes kokonaanpois ja laudoitus on ränsistynyt (pinnaltaanvanhentunut). Pystyverhous on kuitenkin edel-leen hyväkuntoinen, viistetyt jatkeet ovat es-täneet lautojen päiden laajat vauriot. Ränsis-tyneessä julkisivussa uudelleen maalaus onongelma maalin huonon tarttuvuuden vuoksi,ongelmalta vältytään käsittelemällä julkisivuedelleenkin punamultamaalilla.
14Nykyisin jiirinurkissa käytetään 45o( kulmaansahattuja lautoja, joiden väliin ei jää tuulettu-vaa rakoa. Tällaisille nurkkaratkaisuille ovattyypillisiä halkeilu- ja lahovauriot.
PUU 4•199938
PU
UPA
LKIN
TO 2
000
Puuinformaatio ry kutsuu suunnittelijoita, raken-nuttajia, rakentajia sekä muita rakennetusta ym-päristöstä kiinnostuneita tekemään ehdotuksiavuoden 2000 Puupalkinnon saajaksi. Puupalkintojaetaan joka toinen vuosi, nyt neljännen kerran.
Puupalkinto annetaan rakennukselle tai raken-teelle, joka edustaa korkealaatuista suomalais-ta puuarkkitehtuuria tai jossa puuta on käytettyrakennustekniikkaa edistävällä tavalla. Kohteidentulee olla valmistuneita vuosien 1998 tai 1999aikana.
Puupalkinto 1998Kiinteistö Oy ViikinmansioArkkitehtuuritoimistoMäki-Marttunen KyFoto Matti Karjanoja
Puupalkinto 1994Metsolan ala-asteen kouluArkkitehtitoimisto P+P Manner OyFoto Simo Rista
Puu
pal
kint
o 1
99
6K
ylm
äluo
man
leiri
ntäa
luee
nva
staa
not t
ora
kenn
usA
rkki
t eht
it oim
ist o
Laa
t io O
yFo
t o J
uha
Ko
rho
nen
Ehdotukset puupalkinnon saajaksi tulee toimit-taa Puuinformaatioon 31.1.2000 mennessä. Va-paamuotoisista ilmoittautumisista tulee ilmetäkohteen osoite, valmistumisaika, rakennuttaja jasuunnittelijat yhteystietoineen. Ehdotukseen tuleeliittää lyhyt selostus kohteesta, sitä selventäviävalokuvia ja piirustuksia enintään A3- koossa.
Puuinformaatio ry:n postiosoite on PL 284, 00171Helsinki.
